#130: Rehti Myyntimies

Mainitsinkin jo lyhyesti viime viikolla Facebookissa viimeisimmät kuulumiset Myyntimiehen suunnalta. Kun muistellaan Myyntimiehen kauniita korulauseita kaupanteon ajalta: ”Kuseen ette joudu, siitä pidetään yhdessä huoli!” (#18) tai totuudenmukaisia toteamuksia asuntokauppariidan sovitteluyrityksistä: ”Moi, rehdisti on oikea sana, niin minäkin aina toimin!” (#93), niin yllättäen Myyntimiehen lakimies lähestyi viime viikolla lyhyellä ja ytimekkäällä viestillä: Kanta ei muutu, sovintotarjousta ei tule. Sehän oli oikein rehtiä.

Nyt meidän täytyy siis päättää, esitämmekö haasteen tuomioistuimen kautta vai tyydymmekö kohtaloomme. Vaatimuksemme oli puhtaasti meille vahingosta syntyneet kustannukset eli vajaa 20 000 euroa hinnanalennuksena. Summa on kohtuuton siihen nähden, että maksoimme hyväkuntoisesta ja remontoidusta asunnosta keskihintoja korkeamman hinnan ja asunnon kokonaishinta tuli vahingon myötä aivan ylisuureksi. Tuomioistuimeen ei näin pienen summan takia yleensä kuitenkaan suositella lähdettävän.  

Haluaisin antaa asian olla ja siirtyä elämässä eteenpäin. Elämä alkaa vihdoin hymyillä ja koti on saatu kuntoon. Haluanko ehdoin tahdoin jatkaa asian vatvomista ja ottaa elämään ylimääräistä stressiä ja ahdistusta? Jos vastassa olisi kuka tahansa muu, aidosti rehellinen ihminen, antaisin asian varmasti olla. Mutta henkeen ja vereen oikeudenmukaisuutta vaatiessani, en voi hyväksyä, jos Myyntimies pääsee tästä(kin) kuin koira veräjästä. Voiko asuntokaupan yhteydessä todella puhua ihan mitä tahansa joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen?

Myyntimies on taitava puhumaan ja hän puhuu hiljaiseksi kenet tahansa. Hän on röyhkeä ja käyttää kyynärpäätaktiikkaa häikäilemättömästi hyväkseen, jos on tarvis. Hän saa ihmiset hiljenemään ja väistymään tieltään. Olen tavannut lukuisia ihmisiä, jotka hiljaa kyräillen perääntyvät ja harmittelevat häviötään ihmetellen samalla, kuinka toinen voi näin härskisti toimia. Sillä tavalla kyllä menestyy, mutta onneksi olen saanut kunnian tutustua vain yhteen tällaiseen ihmiseen. Valitettavan isossa asiassa tosin. 

Kun mietin asioita taaksepäin, vaatimus oikeudenmukaisuuteen ja epäily Myyntimiehen rehtejä tarkoitusperiä vain kasvaa. Myyntimies hoputti asuntokauppoja jopa ahdistavuuteen asti (#13-14) – olisi pitänyt ymmärtää perääntyä. Myyntimies vastusti kuntotarkastusta tosissaan ja loukkaantui, kun kehtasimme sellaista edes esittää (#15). Jopa välittäjäystävänsä vastusti tarkastuksen tekemistä – olisi pitänyt ymmärtää perääntyä. On helppoa olla jälkiviisas, mutta olisi pitänyt ymmärtää jättää kaupat kokonaan väliin, kun selvisi, kenen asunto on kyseessä. En vain pahimmassakaan painajaisessa voinut kuvitella, miten häikäilemättömästi joku voi toimia – ja vielä tuttujen kesken.

Rehtiys nousee ihan uudelle tasolle, kun miettii kaikkea, mitä kaupanteon jälkeen paljastui (#22-23): asunnon siivo, parvekkeen oven edestä piloille mennyt parketti, joka loppuun asti oli jätetty piiloon maton alle, kodinkoneiden todellinen ikä, takkaan tehty remontti, kylpyhuoneen todellinen toteutustapa ja kaikki muut kertomatta unohtuneet yllätykset. Parketin kunto tai kylpyhuoneen remontointitapa olisi mielestäni pitänyt tuoda ilmi vähintään kuntotarkastuksessa tarkastajan kysyessä havaintoja ongelmista tai remontin toteutuksesta. Nielemmekö nämä ja harmittelemme omaa tyhmyyttämme, kun lähdimme alun perinkään Myyntimiehen kanssa kauppoja hieromaan? Vai yritämmekö tuomioistuimen välityksellä osoittaa Myyntimiehelle, että elämässä joutuu joskus kantamaan myös vastuuta sanomistensa ja tekemistensä myötä?

Olisiko tuomioistuinkin vain taistelua tuulimyllyjä vastaan? Myyntimies on jo alkanut kerätä todisteita ja todistajia mahdollista raastupaa varten. Hallituksen puheenjohtaja (nyt siis jo edellinen sellainen), lipsautti Myyntimiehen ottaneen yhteyttä ja vaatineen lausuntoa pilalle menneen parketin osalta.

Kaupanteon yhteydessä välittäjä antoi meille yhtiötä koskevan 10-sivuisen kuntoraportin, josta Myyntimies oli unohtanut kertoa (mitään remonttejahan ei ollut hänen mukaansa tulossa vuosiin). Raportissa todettiin terassin kautta pääsevän kosteutta asuntoon ja alakerran autotalliin, mikä korjaantuu korottamalla terassin oven kynnystä. Pyysimme kolme viikkoa muuton jälkeen taloyhtiötä korjaamaan kynnyksen, jotta parketin kastuminen saadaan loppumaan ja voimme korjata vaurioituneen osan lattiasta.

Puheenjohtaja kävi katsomassa ongelmaa ja totesimme yhdessä, että ongelma ei johdu kynnyksestä: vesi ei tule kynnyksen yli, sillä kynnys on täysin kuiva. Puheenjohtaja kertoi tässä kohtaa ensimmäistä kertaa terasseihin kohdistuvasta laajemmasta korjaustarpeesta. Kosteutta pääsee kuulemma useista eri kohdista ja on vain ajan kysymys, milloin joku terasseista pettää ja joku asunnoista kärsii vesivahingosta ja isosti.

Saimme yhdeltä urakoitsijalta budjettihinnan työlle. Yksin meidän osuutemme tuosta olisi tuon arvion mukaan 50 000 euroa – siinä sitä tuli kynnyksen korottamiselle hintaa. Ilmoitimme Myyntimiehelle lakimiehemme välityksellä, että tulemme vaatimaan myös näitä kuluja, mikäli ne todella tulevat olemaan tätä luokkaa. Meille oli kyllä kerrottu ongelmasta, mutta meille esitetty korjaustapa oli kaikkea muuta kuin kokonaisvaltainen uudistaminen.  

Myyntimies oli vaatinut puheenjohtajalta kirjallista lausuntoa, jonka mukaan taloyhtiö ei ole todennut ongelman korjaantuvan ainoastaan kokonaisvaltaisella terassiremontilla, vaikka meille asia on näin esitetty. Ja puheenjohtaja oli tällaisen lausunnon myös kirjoittanut. Ihmettelin asiaa suuresti, johon puheenjohtaja totesi, että voimmehan me sen kynnyksen korjata, jos niin vaadimme. Ihmettelin, että eihän ongelma sillä korjaannu, kuten hän oli todennut. Ei niin, mutta kun meille on näin kerrottu, niin tokihan se korotus voidaan tehdä.

Maalaisjärjellä ajateltunahan tämän pitäisi olla selvä case: myyjä vastaa, mikäli kaupankohde ei vastaa sovittua. Asuntokaupassa myyjä vastaa myös piilevistä virheistä, vaikkei olisi niistä tiennyt. Mutta jos vastassa on ihminen, joka keksii mitä mielikuvituksellisimpia valheita pelastaakseen oman nahkansa, puhuu valheita silmää räpäyttämättäkään ja saa ihmiset todistamaan sekä käyttäytymään itselleen edullisesti, niin onko meillä mitään toivoa?