Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

maanantai 2. tammikuuta 2017

#124: Kohti uutta vuotta


Aivan mahtavaa vuotta 2017 kaikille lukijoilleni! Vuodenvaihde kului blogin osalta hiljaisissa merkeissä, sillä aika kului juhlien järjestämisessä. Pidimme tupaantuliaiset ja aika meni ensin niitä järjestellessä ja sen jälkeen niistä toipuessa. Tuntui erinomaiselta laittaa viime vuosi pakettiin hyvien ystävien kesken. Tuntuu kuin kokonainen tarina olisi nyt saatu päätökseen. 


Ei tarina tietysti kaikilta osin vielä ole päättynyt. Ihan oma lukunsa tulee olemaan väännöt Myyntimiehen kanssa, mutta olkoon se sitten vaikka tämän varsinaisen stoorin jatko-osa. Lähden kuitenkin tähän vuoteen todella hyvin mielin ja valtavalla positiivisuudella – uskon, että tästä tulee erinomainen vuosi.

Palataan vielä kuitenkin aiempiin aiheisiin. Kerroin viimeiset pari lukua ohjeita asuntokauppaan. Vaikka kuinka yrittäisi selvittää asiat ja toimia parhaan ymmärryksensä ja taitonsa mukaan, ikäviä yllätyksiä voi aina tulla vastaan. Miten koko elämän mullistavasta vahingosta voi sitten selvitä? Kerroin jo aiemmin, miten vahinko ja siihen liittyvä remontti aiheuttivat väsymystä ja stressiä, jotka väistämättä vaikuttivat niin perheeseen kuin parisuhteeseenkin (#64). Kaikesta kuitenkin selvittiin eikä tilanne missään vaiheessa johtanut siihen, että hanskoja olisi tosissaan meinattu tiskiin heittää – tai no ehkä kerran 😁

Vahvuutena meillä on varmasti pitkä parisuhde, jonka aikana on koettu yhtä jos toista. Itseäni auttoi valtavasti, kun synkimpinä hetkinä mietin sitä, että kyse on vain materiaalisesta murheesta – säilytimme kaikki terveytemme (vaikka mielenterveys välillä koetuksella olikin) ja perheemme pysyi kasassa. Elämässä voisi olla paljon lopullisempiakin murheita kuin yksi vesivahinko.

Kun elämä heittää yllätyksiä eteen, on hyvä olla turvaverkko ympärillä. Jollain se on puoliso, jollain se on perhe, jollain ystävät. Apua kannattaa rohkeasti pyytää ja apua kannattaa ottaa myös vastaan. Yksi tärkeimmistä asioista on puhuminen. Huomasin itse, miten paljon helpompi toisen kiukuttelua oli kestää, kun toinen sanoi, että ”anteeksi, pinna on tiukalla, olen väsynyt”. Se pätee tietysti kaikessa elämässä, mutta tällaisina ”kriisiaikoina” sen merkitys vahvistuu.

Muistutin Jiitä monesti heikkoina hetkinä siitä, että meidän on pysyttävä samalla puolella. Vesivahinko kosketti meitä molempia, joten pahaa oloa oli epäreilua kaataa toisen niskaan. Syyllistyin siihen hetkittäin toki itsekin. Tärkeitä taitoja ovatkin niin anteeksipyytäminen kuin anteeksiantaminenkin. Olisimme voineet saada todella isojakin kriisejä aikaiseksi, ellei asioita olisi välillä keskusteltu läpi ja sovittu. Joustimme myös molemmat hyvin paljon, kun tilanne sitä vaati. Jos olin aivan kuolemanväsynyt, Jii otti ohjat ja varmisti, että pääsen nukkumaan. Kun Jii keskittyi kiertämään laattakauppoja, minä hoidin lapsia. Molemmat tukivat toisiaan, kun sen aika oli eikä missään kohtaa tuntunut siltä, että kumpikaan olisi joutunut kantamaan koko taakkaa yksinään.

Vaikka haluan uskoa, että kaikella on aina tarkoitus, en vielä ole keksinyt, mikä tarkoitus tällä kaikella oli. Ei kyllä käy kiistäminen, ettenkö olisi tyytyväinen, että viimeisetkin Myyntimiehen jättämät ällötykset (#21) tuli nyt uusittua, mutta olisihan tuon nyt voinut kevyemminkin hoitaa. Tämän tekstin myötä haluan jälleen muistuttaa kaikkia lukijoita siitä, että keskitytään elämässä tärkeisiin asioihin ja iloitaan siitä, mitä meillä tällä hetkellä on. Joskus tulee ylämäkiä ja joskus tulee alamäkiä. Mennään siinä mukana ja toivotaan, että edes opitaan jotain tulevaisuuden varalle, jos ei muuta. Vielä kerran mahtavaa alkanutta vuotta kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti