Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

#140: Makuasioita vol. 2: Petos lautasella


Hermostuin syksyllä toden teolla kauppojen tarjontaan: marinoitua lihaa myydään kilometritolkulla ja tuotteiden lihapitoisuus huitelee 70 prosentin hujakoilla. Jopa näennäisesti marinoimattomilta näyttävät lihat on ystävällisesti valmistajan toimesta suolattu valmiiksi, jolloin lihapitoisuus jää 85 prosenttiin – loput ovat vettä, suolaa ja aromeja. Maustan mielelläni lihani itse (tai jätän maustamatta), mutta lihaa ostaessani haluaisin todella maksaa vain itse lihasta.

Leikkelehyllyllä olen aina valinnut täyslihatuotteen mahdollisimman suurella lihapitoisuudella. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi, kun lähikaupan valikoimista hävisi viimeinenkin yli 90 prosentin lihapitoisuudella varustettu tuote. Vähemmällä lihapitoisuudella varustettua höttöä löytyy sitten siinä määrin, ettei voi kuin ihmetellä, kuka nekin kaikki syö.

Leipähyllyn ääressä olen itkenyt jo pitkään. Valikoima tuntuu kasvavan viikosta toiseen, mutta mikään muovipussiin pakattu pullamössö ei herätä minussa intohimoa. Kaksi ja puoli vuotta sitten kyläilimme vanhojen naapureiden mökillä ja tarjolla oli rouvan leipomaa ruisleipää. Tuota makuelämystä olen metsästänyt siitä lähtien, mutta kaupan tarjonnasta ei viitsi saman päivän aikana edes puhua.

Uusi villitys tuntuu olevan myös kaiken kaltaiset tuotteet. Valmistaja toisensa jälkeen tuppaa markkinoille maidon kaltaista valkoista juomaa, juuston kaltaista leivänpäällistä, kerman kaltaista tuotetta. Valikoimaa on niin järjettömät määrät, että kaiken kaltaiset tuotteet hukkuvat aitojen sekaan ja nykyään itseasiassa jo monesti toisin päin. Aidosti terveelliset vaihtoehdot, kuten kasvikset ja hedelmät, maksavat kohtuuttoman paljon verrattuna lisäaineita täyteen ahdettuun valmisateriaan.

Ruoka-ajatusteni hautoessa pääkopassa, mieleeni muistui äkkiä kaverin suosittelema Petos lautasella -kirja. Kaveri suositteli teosta jo muutama vuosi sitten, mutta ajattelin silloin, etten halua tietää enempää elintarviketeollisuuden tempuista. Pelkäsin ruokavalioni ollessa laajentuneenakin niin rajattu, että minulta loppuisi vaihtoehdot ruoaksi kirjan jälkeen kokonaan. Nyt olin kuitenkin valmis lukemaan teoksen.

Vuoden kestäviä omenoita – kätevää vai kartettavaa? Mitä tapahtuu, kun aspartaami sekoittuu toisiin lisäaineisiin? Mitä laholla kuusella on tekemistä vaniljanmaun kanssa? Mihin teollinen leipä tarvitsee 16:ta lisäainetta?

Kyseessä on Mats-Eric Nilssonin teos, joka paljastaa, mitä kaikkea meille syötetään tietämättämme. Nilsson nimittää teollisesti tuotettua ruokaa väärennetyksi ruoaksi ja kirjassa hän kertoo, kuinka tuotteita voidaan keinotekoisin lisäaineiden ja muunlaisin muokkaustoimenpitein muunnella valmistuskustannusten säästämiseksi. Nilssonin mukaan keskivertokuluttaja syö teollistuneissa maissa vuosittain 6–7 kiloa lisäaineita. Määrä on minusta järkyttävä ja kasvaa koko ajan. Nilsson selvittää kirjassa, mitä elintarviketeollisuus kertoo meille tavallisille kuluttajille teollisesta ruoasta ja mitä puhtautta ja pitkää ikää myyvien pakkausten sisällä oikeasti piileksii. 


Kirja ei niinkään rajoittanut ruokavaliotani vaan ennemminkin tarjosi vastauksia: miksi kaupassakäynnit tuntuivat niin raskailta, miksi mikään ei tahtonut enää maistua, miksi valtavista valikoimista huolimatta ostoskärryyn ei kelvannut mikään. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Nilssonin julkaisuihin. Hän on julkaissut myös Aitoa ruokaa -kirjan, joka on edellä mainitun kirjan mukautettu versio suomalaisille.

Yrittäessäni keskustella näistä ruoka-asioista lähipiirini kanssa, huomaan, että moni elää kuvitelmassa, jonka mukaan kaikki, mitä meille tarjotaan, on turvallista ja aitoa ruokaa. Kirja paljastaa, että ruokakaupoissamme myydään kaikenlaisia epämääräisiä tuotteita, jopa viranomaisten kieltämiä. Kirja kertoo muun muassa sen, että suomalaisen yrityksen Ruotsissa myytävissä lihapullissa on enemmän lihaa kuin saman yrityksen suomalaisissa lihapullissa. Täälläkin tarvitaan samanlaista vallankumousta, joka on Ruotsissa johtanut elintarviketeollisuuden heräämiseen, ettei kuluttajille voi syöttää ihan mitä tahansa.

Nämä ovat tietysti makuasioita. Jätetään ruoka-asiat jokaisen mieliin nyt vähän hautumaan ja hypätään seuraavalla kerralla taas ihan muihin juttuihin. Ihanaa sunnuntaita lukijat!

5 kommenttia:

  1. Kiitos kirjavinkistä, täytyy ehdottomasti lukea! Tuo kilomäärä lisäaineita vuodessa on kyllä hälyttävä, huh! Minua lähes huvittaa, mutta toisaalta kauhistuttaa se, miten hyväuskoisia suomalaiset ovat kaupassa myytäviä tuotteita kohtaan. Suurin osa tavallisista tallaajista ei edes tunnista puoliakaan monen elintarvikkeen ainesosista... Ja silti pitää niitä turvallisina, jopa aitoina. Todella hyvä kirjoitus, löysin nyt blogisi ensimmäistä kertaa ja piti mennä samalta istumalta lukemaan useampi teksti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ilona, kiitos kommentistasi! :) Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Olen itse nyt herännyt tähän ruoan aitouteen ja ajattelin siitä aina välillä jotain ajatuksia heittää ilmoille. Toivotaan, että yhä useampi herää miettimään näitä samoja asioita, jolloin elintarviketeollisuuden on pakko alkaa miettiä, mitä meille tarjoavat.

      Kiva, että löysit blogin. Kävin kurkkaamassa blogiasi ja olipa ilahduttavaa huomata, että blogi voi olla todella toimiva ja mielenkiintoinen, vaikkei se vain yhteen aiheeseen lokeroituisikaan. Itseäni vähän ahdisti tämä hyppely aiheesta toiseen, mutta selvästi se voi hyvin toteutettuna toimia :) Iloista talven (vai jo kevään) jatkoa ja mukavia kirjoitushetkiä!

      Poista
  2. Jos haluat oikeasti laadukasta lihaa niin suosittelen lämpimästi menemään suoraan lihakauppaan ja unohtumaan nämä kauppojen lihatiskit..

    VastaaPoista
  3. Jos haluat oikeasti laadukasta lihaa niin suosittelen lämpimästi menemään suoraan lihakauppaan ja unohtumaan nämä kauppojen lihatiskit..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Eija, olet ihan oikeassa. Olen itse löytänyt lähiruokapiirit ja muut vaihtoehtoiset tavat hankkia elintarvikkeita ja kerron niistäkin, kunhan ehdin :)

      Poista