#65: Neljä kuukautta vahingosta

Elokuun alussa vesivahingon havaitsemisesta tuli kuluneeksi jo neljä kuukautta. Unelmien asuntokaupoista oli tasan puoli vuotta. Kylpyhuoneremontille oli löytynyt tekijä ja kylpyhuone oli purettu kauttaaltaan. Vain saunan panelointi oli jäljellä. Kylpyhuonetta oli kuivattu 2,5 viikkoa eikä kukaan tiennyt, miten paljon vielä oli jäljellä.

Vesivahinko paljastui, kun lämminvesivaraajan tiivistämättömien putkiläpivientien kautta oli vesi päässyt rakenteisiin kahden vesieristeen väliin. Purkutöiden aikana selvisi, että suihkutilan lattiakaivon vesieriste oli pahasti puutteellinen ja lattiakaivon ympärille oli tehty alkuperäisen laatoituksen päälle kaatokorjauksia laastilla. Puutteellinen vesieristys aiheutti sen, että vesi valui kaivon ohi rakenteisiin ja seuraava kosteuspommi muhi jo alakerran paneelikaton takana.

Keittiöremontti oli edennyt suunnitelmista ja materiaalien valinnasta kodinkoneiden hankintavaiheeseen. Pitkään pysähdyksissä ollut kodinhoitohuoneen remonttikin oli vihdoin päässyt alkuun.Olian kanssa juhannuksen jälkeen pidetty unikoulu auttoi ja yöheräämisiä oli enää 2-3 kertaa yössä.

Tunteet heittelivät vuoristorataa. Alkusählingin epätoivo vaihtui jo kertaalleen helpotukseen, kun taloyhtiö sai remontille urakoitsijan. Yhteydenpito urakoitsijan kanssa oli kuitenkin toivotonta emmekä päässeet yhteisymmärrykseen mistään. Urakoitsija ei ollut valmis tekemään mitään ylimääräistä ilman kohtuutonta kustannusta. Viikon kuivausaika venyi ja venyi mittauskerrasta toiseen eikä kotiin pääsystä ollut mitään tietoa.

Neljä kuukautta olin jaksanut tsempata ihan ihmeen hyvin, mutta nyt alkoi usko loppumaan. Vesivahinkotunnelmissa oli mennyt jo yli puolet kesästä. Hetkittäin huomasin pienen katkeruuden tunteen nostavan päätään, mutta pystyin kukistamaan sen. Meidän isoin ongelmamme oli kuitenkin vain se, että odotimme pääsevämme omaan kotiin. Meillä oli kuitenkin paikka, jossa olla ja meillä oli se oma kotikin olemassa. Kaikki olivat terveitä ja perhe oli yhdessä. 

Meidän makuuhuone

Lastenhuone

Katkeruus pysyi vielä aisoissa, mutta väsymys ja turhautuneisuus olivat tulleet jäädäkseen. Kotona käynti oli lohdutonta: huonekalut hautautuivat remonttisotkuihin ja koko asunto oli pienen remonttipölyn peitossa. Ehdimme monta kuukautta haaveilla unelmien kesästä upeilla terasseillamme. Terasseilla oli nyt kuitenkin tärkeämpi tehtävä: ne toimivat kaatopaikkana kaikelle purkujätteelle.