Taloudellinen tilanteemme oli heittänyt takaperin voltin sellaisella vauhdilla, että törmäsi pää edellä kallioon. Päässä kivisti. Asuntomme oli ollut asuinkelvottomana puoli vuotta, mutta maksoimme jatkuvasti täyttä vastiketta. Tilanne tuntui kohtuuttomalta. Urakoitsija ei pitänyt mitään kiirettä remontin kanssa eikä taloyhtiö ollut sopinut urakalle minkäänlaista aikarajaa. Tilanteesta kärsimme ainoastaan me. Lokakuun vastikemaksun eräpäivä lähestyi, mutta kotiin ei ollut asiaa.
Yhtiön on toteutettava vastuulleen kuuluva korjaus
kohtuullisessa ajassa. Taloyhtiön viivytellessä kunnossapitovastuun
toteuttamisessa, voi osakas nostaa taloyhtiötä vastaan kanteen. Jos taloyhtiö
ei pysty osoittamaan toimineensa riittävän huolellisesti, on taloyhtiö
vastuussa kaikesta vahingosta, kuten sijaisasunnon kuluista sekä muista
ylimääräisistä kuluista ja tietyissä tapauksissa myös asumishaitasta. Jos
kunnossapitovelvoitteen laiminlyönti kohdistuu vain yhteen osakkaaseen, voi
kyseeseen tulla tilanne, jossa korvausvelvollinen on yhtiön lisäksi myös
vastuuasemassa oleva hallitus.
Emme missään nimessä lähtisi vaatimaan taloyhtiöltä
virallisia teitä mitään, mutta ehdotin taloyhtiölle, jos voisimme saada vapautuksen
esimerkiksi yhden kuukauden vastikkeesta. Kyse oli alle 200 eurosta. Ei summa
tässä konkurssissa edes isosti olisi auttanut, mutta minusta taloyhtiö olisi
hieman voinut tulla vastaan. Yhtiö säästi lähes saman verran kuukausittain, kun
isännöitsijän sopimus oli irtisanottu. Sopimus oli irtisanottu minun
aloitteestani, kun totesin, että voimme hoitaa samat asiat itsekin ja säästää
toistasataa euroa kuukaudessa. Irtisanomisen jälkeen olin jo päivittänyt
yhtiölle isännöitsijäntodistukset.
Meille asuntoaan lainannut ja hallitukseenkin kuuluva Roosa
ilmoitti heti, että vapauttaminen yhtiövastikkeesta on vähintä, mitä yhtiö voi
tilanteessamme tehdä. Yksi osakas vastasi, että hänen tietojensa mukaan olemme
tehneet samaan aikaan omaakin remonttia ja yksi osakas vastasi, että remontti
on kyllä kestänyt kohtuuttoman kauan, mutta hänen mielestään taloyhtiö on
huolehtinut remontin etenemisestä. Puheenjohtaja ja viimeinen osakas eivät
vastanneet ehdotukseen mitään.
Kun keittiöön oli asennettu komerot, ilmoitin asiasta
puheenjohtajalle. Kerroin, että olen paikalla, jos hän haluaa tulla katsomaan
komeroita ennen kuin lasku laitetaan maksuun. Hän ei vastannut viestiin mitään
eikä koskaan tullut katsomaan komeroita. Kaksi viikkoa myöhemmin laitoin
taloyhtiölle sähköpostia ja kerroin, että komerot on nyt asennettu ja laskun
voi maksaa. Puheenjohtaja vastasi, että työntilaaja on ensikädessä laskun
maksaja. Kun koko vesivahinkoremontti olisi tehty, laskettaisiin kuinka paljon
osakkaalle korvataan. Ei tarvitsisi sitten olla edestakaisin siirtämässä rahaa.
En voinut taas käsittää. Työntilaajahan oli taloyhtiö.
Keittiöfirma toimitti kauttani taloyhtiölle erillisen tarjouksen ja hallitus
hyväksyi sen. Hallituksen valtuuttamana tilasin työn. Tarjouksen pohjalta
tehtiin työ ja sen mukaan lasku, joka yksiselitteisesti kuuluu taloyhtiölle. Ei
lasku liittynyt meihin tai meille maksettaviin korvauksiin millään tavalla. Me
olimme oman osuutemme keittiöstä jo maksaneet erillisellä laskulla. Lisäksi hallitus
oli heinäkuussa todennut, että laskun voi maksaa, kun kaapit on asennettu.
Roosa vastasi, että hänen mielestään laskun voi maksaa,
kuten on sovittu. Puheenjohtaja vastasi, että enemmistö tuntuu olevan laskun
maksun kannalta. Hänen mielestään taloyhtiön kannalta olisi vain selvempää,
että maksut osakkaalle hoidetaan kerralla. En ymmärtänyt, missä kohtaa on
selvempää, jos osakas maksaa taloyhtiölle kuuluvan laskun ja sitä sitten
palautellaan myöhemmin. Minulla ei juridinen ja kirjanpidollinen ymmärrys
riittänyt.
Taloudenhoitaja pyysi hallitusta ilmoittamaan, kun laskun
voi maksaa. Asiasta haluttiin uusi hallituksen päätös. Totesin, että laskun maksaminen
on taloyhtiön ja keittiöfirman välinen asia. Totesin, että lasku on tarjouksen
mukainen ja hallituksen hyväksymä. Hallitus on ilmoittanut, että sen voi työn
jälkeen maksaa, joten en käsittänyt, miksi nyt äänestettiin uudestaan maksamisesta.
Totesin vielä, että SM Oy:n laskut maksetaan suorilta käsin pelkän puheenjohtajan
hyväksyminä, vaikka ne eroavat tarjotusta aika huimasti. Tämän jälkeen taloudenhoitaja
kuittasi maksaneensa laskun.
Juuri tällaisen väännön halusin välttää ja nyt asiasta
väännettiin kuitenkin. Asiat alkoivat muutenkin tuntua erikoisilta.
Puheenjohtaja tilasi SM Oy:ltä myös ikkunakorjaustyön. Työ sovittiin tehtäväksi
tuntityönä, ilman mitään hintakattoja tai muita rajoituksia. Maalarit
maalasivat kahdesta asunnosta auringon puoleiset ikkunat ulkopuolelta,
vaihtoivat pari huonoa ikkunapieltä, korjasivat yhden ulko-oven karmit ja maalasivat
yhden asunnon olohuoneesta ikkunaseinän. Lasku oli 4 500 euroa.
Erehdyin pyytämään laskua nähtäväksi. Minulta tivattiin
vain, onko niissä jotain epäselvää. Siihen oli tietysti hankala ottaa kantaa
näkemättä laskuja. Erikoisuuksia riitti, joten ehdotin hallituksen kokousta.
Emme olleet kokoontuneet keväisen yhtiökokouksen jälkeen vielä kertaakaan.
Puheenjohtaja ei ottanut kokouskutsuun mitään kantaa. Alkoi tulla ikävä
takaisin isoon taloyhtiöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti