#73: Viisi kuukautta vahingosta

Syyskuun ensimmäinen päivä vahingosta oli kulunut viisi kuukautta. Isot linjat olivat selvillä, joten kuvittelin remontin soljuvan omalla painollaan loppuun asti. Laatoitustöiden oli määrä alkaa kuluneen viikon alussa, mutta vielä ehti kalenteri kääntyä syyskuun puolelle ennen kuin ensimmäinen laatta pääsi seinään. Onneksi löysimme lopulta miellyttävät laatat, mutta vähän meinasi harmitus nousta pintaan, kun jossain vaiheessa tuli mieleen, että hylkäsimme useita vaihtoehtoja 5 viikon tilausajan takia. Urakoitsija käski ottaa varastotavaraa, että laatat saadaan pikaisesti työmaalle, mutta laatoitus alkoi vasta 9 viikkoa myöhemmin. Mutta eihän sitä kukaan voinut tietää.

Elokuun viimeinen päivä sain Patelta viestin, että laatoitus alkaa seuraavana päivänä. Ystävällisesti Pate kertoi samalla, että kylpyhuoneessa on paljon ulkokulmia ja jotta niistä saadaan siistejä, niihin asennetaan valkoiset muoviset ulkokulmalistat. Esimerkkikuva löytyi linkin takaa ja kohtuullisesti Pate vielä totesi, että mikäli eivät miellytä silmää, niin hankkikaa mieleisenne listat huomiseksi työmaalle. Iski taas vaihteeksi sellainen leka nurkan takaa, että hetki meni tokenemiseen. Ensiksi yritin selvittää itselleni, mitä ovat ulkokulmat ja mitä ovat ulkokulmalistat. Tällaisista ei ollut ollut mitään puhetta missään vaiheessa. Linkin takaa paljastui kuva rumasta, muovisesta listasta, joka ei äkkiseltään istunut mielikuvaani tulevasta kylpyhuoneestamme.

Paniikissa laitoin Patelle viestiä, että mitä ihmettä ja totesin, että aika kohtuutonta vaatia listoja seuraavaksi päiväksi. Kysyin myös, kuinka paljon listaa tarvitaan ja mitä sen valinnassa pitää ottaa huomioon. Löysin esimerkin valkoisesta, alumiinisesta laattalistasta, jota ei kuitenkaan äkkivilkaisulla saanut mistään rautakaupasta haettua ilman muutaman päivän tilausaikaa. Kysyin, käykö sellainen, jos sitä jostain seuraavaksi päiväksi saa. Pate ei ehtinyt vastaamaan.

Tuntui, että jokainen päivä tuli jotain uutta odottamatonta, joka oli hoidettava saman tien. En kuitenkaan istunut 24/7 sohvan nurkassa odottamassa, josko jotain kivaa ohjelmaa ilmestyisi kylpyhuoneurakkaan liittyen vaan kaikki ylimääräinen laukaisi stressin saman tien potenssiin sata. Samaan aikaan, kun 1.9. kiikutin Amaa leikkikerhoon, josta jatkettiin Olian muskariin laulamaan ”piiri pieni pyörii”, naputin toisella kädellä sähköpostia ja yritin tilata Patelle kulmalistoja.

Jii oli koko päivän koulutuksessa ja hänen piti koulutuksen jälkeen lähteä hoitamaan muita asioita. Illalla laitoin Patelle tekstiviestin, että saiko hän sähköpostini kulmalistaan liittyen ja että hankala on toimittaa mitään, jos emme saa lisätietoja. Pate vastasi, että on sairaan lapsen kanssa kotona ja palaa asiaan seuraavana päivänä. Listoja ei voitu hankkia, koska lisätietoja ei tullut.

Seuraavana aamuna Pate palasi asiaan ja löysin sopivaa kulmalistaa toisen kaupungin rautakaupasta. Ilmoitin toimittavani listat kello 14 jälkeen työmaalle. Jiillä oli auto ja minä olin lasten kanssa äitini luona. Olialle nousi kuume ja minun olisi pitänyt lähteä hakemaan listoja kahden lapsen kanssa kolmella eri julkisella kulkuneuvolla. Ja sitten lasten ja listojen kanssa kahdella kulkuneuvolla työmaalle ja sieltä vielä kahdella kulkuneuvolla äitini luokse. Asiat oli pantava tärkeysjärjestykseen ja sovimme Jiin kanssa, että nyt on tyydyttävä muovisiin listoihin. Nyt voitte arvata, miten paljon ilahdutti myöhemmin huomata, että laattalistoja tarvittiin vasta 15.9.

Turhautumisen ja väsymyksen määrää on mahdotonta edes yrittää kuvailla. Olia ei vieläkään ollut oppinut nukkumaan ja tein raskaan päätöksen: lopetin imettämisen kokonaan. En keksinyt enää keinoja eikä unikouluihin ollut voimavaroja. Olian yöunta tuntui häiritsevän niin paljon tarve päästä tissille, että väsyneillä aivoilla tein ratkaisun imettämisen lopettamisesta. Muutama päivä meni erityisen raskaasti eikä Olia hyväksynyt päätöstäni ollenkaan. Itkin omaa julmuuttani äitinä, mutta perustelin päätöstä sillä, että kohtuullisella aivotoiminnalla ja jonkinlaisella mielenterveydellä varustettu äiti on lapsille parempi äiti, kuin yliväsynyt, aivoton maitokone.

Itseasiassa aluksi oli tarkoitus, että imetän vielä iltaisin, mutta voitte arvata, että montako kertaa tällä muistikapasiteetilla varustettuna muistin iltaimettämisen. No en kertaakaan. Muistin aina Olian nukkumaanmenon jälkeen, että piti antaa iltamaito. Näin kauniit muistot jäivät todennäköisesti elämäni viimeisistä imetyksistä. Mutta jos jotain positiivista, niin Olia todella oppi nukkumaan. Hän herää edelleen öisin säheltämään, mutta rauhoittuu itsekseen tutin kanssa eikä sängystä tarvitse nousta kuin poikkeustapauksissa. Mutta ettei elämä käy liian helpoksi, Ama alkoi nähdä painajaisia ja aina aamuyöstä alkoi sydäntä särkevä huuto viereisestä huoneesta. Lohduttajaksi ei kelvannut kukaan muu kuin minä. 

Ja jos joku ajatteli, että meillä oli tähän mennessä ollut rankkaa ja vastoinkäymisiä oli riittänyt, niin suosittelen pitämään hatusta kiinni tulevien tekstien aikana. En tiedä, uskonko enää itsekään, että yhteen kylpyhuoneremonttiin voi liittyä näin monta vastoinkäymistä.