#76: Pate pyytää anteeksi

Urakoitsijan laittaman sähköpostin sulattelu vei koko päivän. Pari tuntia makailin vain sängyssä lasten vielä nukkuessa ja mietin, miten urakka ikinä saadaan maaliin, sillä en tulisi olemaan Pateen enää missään yhteydessä. Eihän asiakkaalle voi laittaa tuollaista viestiä! Ei missään tilanteessa. Pää kävi ylikierroksilla. Mietin jälleen, että miten olen joutunut tällaiseen tilanteeseen. Mitä minulle on tapahtunut? Olenko tullut hulluksi enkä huomaa tai ymmärrä, että olen vittumainen kusipää kaikille ympärilläni?

Luin viestejäni ja takerruin jokaiseen pilkkuun ja pisteeseen ja mietin, että voiko tuon ymmärtää kettuiluna tai voiko tuon lukea jotenkin käänteisesti. Minusta viestit olivat päinvastoin hyvin asiallisia ja hetkittäin hyvinkin kaverillisia ja rentoja. Soitin Jiille kymmenen kertaa töihin ja kysyin, että onko tämä ollut liian kriittistä ja onko tämä kohta voinut suututtaa. Lopulta ymmärsin itsekin, että vika on jossain muualla kuin minussa, jos en lukuistenkaan tavaamisten jälkeen ymmärrä, mikä kohta aiheutti palkokasvin jumiutumisen Paten hengitysteihin niin pahasti. Päivällä minua jo nauratti koko asia ja illalla kävi Patea sääliksi. Täytyy olla todella rankka tilanne omassa elämässä, että pystyy tuollaista tekstiä tuottamaan yhtään kenellekään.

Mietin pitkin päivää, että hoidanko asiat jatkossa vain taloyhtiön puheenjohtajan kautta, joka on Paten kaveri vai olenko yhteydessä vain Paten yhtiökumppaniin Jokkeen. Toisaalta en halunnut kuormittaa suotta puheenjohtajaa ja Jokke ei periaatteessa vastannut meidän urakasta millään tavalla, vaikka välillä jossain yhteydessä olimme olleet. Päivän pohdiskelun jälkeen päätin laittaa vastauksen Patelle ja kopion Jokelle sekä puheenjohtajalle.

Tuntemuksia oli vaikea pukea sanoiksi, mutta onnistuin lopulta mielestäni aika hyvin:  

”Huh, piti ihan muutaman kerran hieraista silmiä, että mitä sitä tuli heti aamutuimaan luettua. Kaikenlaiseen yhteydenpitoon olen elämäni aikana tottunut, mutta täytyy sanoa, että nyt vetää hiljaiseksi.

Olen lukenut laittamani viestin useita kertoja enkä ymmärrä, minkä osan siitä voi ottaa vittuiluna. Vittuilu ei kuulu tapoihini missään yhteydessä ja minusta on huolestuttavaa, jos urakoitsija kokee halumme selvittää ja ymmärtää asioita vittuiluna. Laittamasi kaltaista viestiä ei silti missään tilanteessa tulisi pieneen mieleenkään laittaa asiakkaalle.

Työmiehenne kertoi, miten mosaiikkilaatan pohja työstetään ja perjantaina Jokke kertoi, että laatoituksen korjaaminen jälkikäteen on vaikeaa ihan jokaisen osapuolen kannalta. Tottakai me olemme näiden puheiden jälkeen ihmeissämme, että mitä on tehty, miksi ja miten se vaikuttaa.

Tähän olemme yrittäneet kaksi päivää saada vastausta, mutta kyselette meiltä, mitä pitäisi tehdä. Ja kun yritämme selvittää, mitä sitten pitäisi tehdä, meille ilmoitetaan, että ei vastata enää mitään, kun minä vittuilen?!

Olen todella pahoillani, jos viestini loukkasi ketään, se ei missään nimessä ollut tarkoitus. Esittämämme kysymykset mietityttävät edelleen. Onko mosaiikki laitettu, kuten oli tarkoitus ja voiko sen jättää noin? Me emme valitettavasti tiedä.

Viisi kuukautta kestänyt asunnottomuus 1- ja 3-vuotiaiden lasten kanssa on aiheuttanut sen, että toiveissa on päästä omaan kotiin mahdollisimman pian. Myös taloyhtiö on vahingosta lähtien painottanut, että asunto tulisi saada kuntoon mahdollisimman pian. Näin ollen meitä ehdottomasti kiinnostaa, jos jonkin asian tekeminen siirtää mahdollisuuttamme päästä kotiin (varsinkin jos kyse on vain esteettisestä haitasta). Tätä tarkoitimme aikataululla.

Miten hoidamme yhteydenpidon urakan loppuun? Tämän hetkinen elämäntilanne on ihan riittävän haastava ja stressaava ilman henkilökohtaisuuksiin menevää urakoitsijaakin, joten joku muu ratkaisu tähän on saatava.”

Lopuksi kysyin puheenjohtajalta ja Jokelta, onko heillä ideoita, miten tästä yhteydenpidon osalta jatketaan. Lisäksi kysyin puheenjohtajalta, eikö taloyhtiö todella ole sopinut minkäänlaista aikataulua urakalle. Jotta Jokke tai puheenjohtaja ei ajattelisi, että viestini olisivat jossain vaiheessa olleet kohtuuttomia Patea kohtaan, keräsin kaikki viestini vielä yhteen ja liitin vastauksen liitteeksi. Totesin vielä lopuksi käyneeni kaiken viestittelyni läpi, mutta olin edelleen täysin sanaton.

Kukaan ei vastannut viestiin enää kuluvan päivän aikana. Seuraavana aamuna viiden jälkeen kännykkä vilkutti kirkasta valoa sähköpostin merkiksi. Pate ymmärsi ylittäneensä jonkun rajan tai hyvin hän ainakin esitti pahoillaan oloa: 

”Pyydän anteeksi edellistä viestiä. Se oli täysin kohtuuton ja asiaton. Oli vähän tunteet pinnassa johtuen ehkä lapseni valvottamisesta yö toisensa jälkeen, ehkä työkiireistä. Yhtäkaikki, anteeksi.

Jotenkin vaan viestisi laukaisi jotain, joka sai minut avautumaan asiattomasti ja vailla tolkkua. Joka tapauksessa olen pahoillani ja toivon, että tästä päästään eteenpäin. Yhteydenotot voivat edelleenkin tulla minulle ja yritän vastailla niihin mahdollisimman pikaisesti ja järkevästi vastedes.

Se mikä tulee mosaiikkiraitaan kohteessa on asennettu tavallaan oikein, mutta asentaja ei tiennyt, että tahdotte raita-osuuden samaan tasoon isojen laattojen kanssa. Tämä tullaan korjaaminen siten, että laattapinnat sekä raidan, että isojen laattojen ovat tasassa. Korjauksesta ei kuitenkaan tule aiheutumaan työmaan kestoa pidentävää seikkaa, koska korjaus on aika pienimuotoinen kokonaisuudessaan.

Olen tänään todennäköisesti iltapäivällä käymässä kohteessa ja sitten kun näe missä todellisuudessa mennään, osaan myös antaa aikatauluja valmistumisen suhteen.”

Minua harmitti aidosti Paten puolesta. Olin jo kirjoittamassa ymmärrystä pursuavaa vastausta ja pahoittelemassa hänen raskasta elämäntilannettaan. Mutta en lopulta pystynyt vastaamaan mitään. Missä oli ymmärrys ja myötätunto, kun meitä pyydettiin toimittamaan seuraavaksi aamuksi tavaraa työmaalle tai kun yritimme päästä selvyyteen lisätöistä. Ei auttanut selittelyt Olian sairastelusta vaan kulmalistan toimittamisesta pidettiin tiukasti kiinni. Ja oli tilanne mikä tahansa, ei tuollaista avautumista yksinkertaisesti pystynyt hyväksymään. En tiedä, kävikö Pate työmaalla. Eihän ikinä palannut asiaan eikä antanut mitään arviota remontin valmistumisesta.