Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

torstai 27. lokakuuta 2016

#84: Ongelmaa siellä ja ongelmaa täällä


Keittiö oli viimeistelyä vaille valmis, mutta hanan asennus piti tehdä vielä putkimiehen toimesta. Olin alustavasti kysynyt Patelta, voisiko putkimies hoitaa asennuksen hoitaessaan asennuksia kylpyhuoneessa. Pyysin Jiitä soittamaan Patelle ja varmistamaan asian sekä asennuksen hinnan. Pate oli reilulla päällä ja lupasi, että putkimies voi asentaa sekä hanan että pesukoneen eivätkä he laskuta meiltä siitä mitään.

Kartoitimme hanavaihtoehtoja keittiöön. Hanaan piti saada astianpesukoneliitäntä ja lisäksi toiveena oli saada juoksuputki. Ajattelin vaihtoehtoja olevan taas kymmeniä, mutta aika hyvin kriteerimme rajasi vaihtoehdot alle kymmeneen. Päädyimme lopulta Grohen Zedra -hanaan, jonka tilasimme Netraudasta.
Grohe Zedra

Putkimies tuli tekemään asennuksia kylpyhuoneeseen ja asensi samalla keittiön hanan. Tai yritti asentaa. Paketista puuttui puolet asennukseen vaadittavista osista ja joku osa oli vääränkokoinen. En voinut uskoa! Miten joka ikinen asia voi mennä pieleen? Olisin vielä ymmärtänyt, jos kaikki olisi johtunut samasta tekijästä, mutta tämäkin hana oli ostettu täysin erillisenä ostoksena muista tavaroista eikä liittynyt mihinkään eikä kehenkään ja niin vaan sai alkaa selvittelemään loppuosaa hanasta.

Jii oli yhteydessä Netrautaan, josta vielä samana päivänä otettiin yhteyttä. Grohe lupasi laittaa osat heti postiin, mutta tietysti oli perjantai ja osat olisivat vasta maanantaina iltapäivällä meillä. Pyysimme putkimiestä tulemaan seuraavan viikon tiistaina uudestaan. Jos jotain olisi luullut tästä puolen vuoden hässäkästä oppineen, niin sen, ettei mikään mene niin kuin pitäisi. Maanantaina lapset nukkuivat autossa päiväunia ja minä istuin vahtimassa postilaatikoita. Odotin postimiestä ehkä enemmän kuin ikinä elämäni aikana. Kun saisin puuttuvat osat, ajaisin täyttä päätä kotiin toimittamaan puuttuvat osat.

Vihdoin keltainen polkupyörä kaartoi äidin pihaan. Aneeminen postinjakaja ihmetteli selvästi, mitä notkun laatikoiden vierellä. Tervehdin miestä ja kerroin, että odotan pakettia. Hän ei vilkaissutkaan vaan jakoi postin ja ajoi pois. Olin näkevinäni, ettei äitini laatikkoon pudonnut mitään paketin näköistäkään, mutta hoin itselleni nähneeni väärin ja avasin postilaatikon. Pyöritin Postin typerää Postinen-läpyskää 15 kertaa ympäri, mutta pakettia ei sen sisältä eikä alta eikä päältä eikä takaa tipahtanut.

Soitin Jiille, että olemme valmiina lähtemään, mutta mitään toimitettavaa kotiin ei ole. Jälleen yhteyttä Netrautaan ja Groheen, jotka totesivat vain, että postin vika. Sen jälkeen soittoa putkimiehelle, että ei ole osia vielä seuraavana päivänäkään työmaalla.

Päätimme kuitenkin ajaa katsomaan, miltä kotona näyttää. Seuraavana päivänä oli tarkoitus olla työn vastaanotto. Mikään yllätys ei toki ollut, ettei valmista tulisi vielä seuraavana päivänä olemaan. Työmies Make painoi duunia niska limassa. Hän kertoi jo edellisviikolla, ettei ole päässyt pitämään taukoja työnteon lomassa. Make oli juuri asentanut tähtitaivasvalosarjan kattoon. Ihmettelimme, kun tähtitaivas ei ihan vastannut sitä, mitä olimme ajatelleet. Valot olivat asennettu toispuolisesti ja niitä näytti olevan kovin vähän. Valot oli tilattu ammeen päälle, mutta tähtitaivaasta nautiskeli pääasiassa wc-pönttö. 

Meidän ikioma "tähtitaivas" :/

Ihmettelimme asiaa Makelle, joka kertoi, että valoista oli ollut useampi pimeänä. Lisäksi hän oli joutunut jättämään osan kuiduista paneelin yläpuolelle, koska valot olisivat tulleet rykelmäksi pöntön päälle. Olin epäuskoinen. Miksi valot oli asennettu, jos iso osa niistä oli pimeänä? Miten urakoitsija ei ole yhteydessä ja kysy, että mitä tehdään? Emme voisi reklamoida viallisesta tuotteesta, koska oletettavasti myyjä toimittaisi uuden tuotteen tilalle. Ja mitä me sillä tekisimme, kun meillä oli katto paneloitu jo umpeen. Ketutuskäyrä otti suuntaa ylöspäin. 

Pimeitä kuituja

Make ihmetteli, mikä kuvio meillä oli saunan oven kanssa meneillään. Hämmästeli, kun ei kuulemma saa ovea asentaa. En voinut uskoa korviani! Luulin, että kolme kertaa saman asian läpikäyminen olisi jo riittänyt (#81). Kysyin eikö Make meinaa asentaa ovea ollenkaan. Hän sanoi, ettei ollut saanut sellaista ohjetta. Hän oli aamulla erikseen soittanut Patelle ja kysynyt mitä oven kanssa tehdään. Pate oli kertonut, että ovea ei asenneta, koska sen kanssa on vielä epäselvyyksiä. Ketutuskäyrä ampaisi jonnekin linnunradan toiselle puolen. Sanoin Makelle, että jättäkää asentamatta sitten, en enää jaksa neuvotella yhdestä ovesta.

2 kommenttia:

  1. Moi! Kiitos blogistasi, on todella silmiäavaavaa lukea kaikesta mikä voi vaan asuntokaupassa mennä pieleen. Itselläni oman asunnon osto on todennäköisesti edessä vasta 3-4 vuoden kuluttua, mutta kyllä tässä blogia lukiessa on oppinut yhtä sun toista! Jään jännityksellä odottamaan tarinan jatkoa, olen lukenut jokaisen postauksen ja luen varmasti kaikki tulevatkin. Sinulla on todella koukuttava kirjoitustyyli!

    Harmittaa teidän puolestanne erityisesti siksi, että olette olleet tarkkoja, halunneet tietyin standardein tehdä talokaupan ja remontit, ja olette rehellisiä ja faktoja selvittäneitä ostajia. Nykymaailmassa on surullista, ettei faktoja vaatimalla tunnu pääsevän haluamaansa lopputulokseen, vaan leimataan vaikeaksi ihmiseksi...

    Löysin blogiisi alunperin, kun hain aikuisia jotka ovat hakemassa oikeustieteelliseen. Onko sinulla aikeita uusia luku-urakkaa ensi keväänä? Itse tässä kuumottelen jaksaisinko juuri valmistumisen jälkeen jatkoksi tehdä toisen tutkinnon ja oikis on muutaman vuoden houkutellut. Jos kirjoitat oikikseen hakemisesta niin infoa ihmeessä täälläkin! Saatan liittyä vertaistueksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, kiitos kommentistasi! :) Hienoa, jos blogista on aidosti ollut jotain hyötyäkin - se oli alkuperäinen tavoitteeni alkaessani kirjoittamaan.

      Hetkittäin mietin, että olenko minä oikeasti niin hankala ja vaikea ihminen, kun tuntuu, että joka suuntaan joutuu jotain vääntämään. Mutta onhan se nyt sanomattakin selvää, että moni asia on mennyt pieleen ja sitä on yritetty peitellä milloin kenenkin toimesta. Kun kuuntelee hmisten tarinoita, huomaa kyllä, että vähän asiassa kuin asiassa ollaan nykyään epärehellisiä ja oikeutensa tietävä tai oikeuksiensa perään kyselevä on vain vaikea ja vaativa tapaus.

      Mukava kuulla, miten olet blogini löytänyt. Minulla oli tähän viikkoon asti aikeissa pyrkiä oikikseen jälleen ensi keväänä. Palaan työelämään vuodenvaihteessa ja luku-urakka on ahdistanut jo valmiiksi. Nyt olen mahdollisesti löytänyt vaihtoehtoisen tavan opiskella: aloitan opinnot Itä-Suomen yliopistossa, sillä he tarjoavat laajalti kursseja verkko-opintojen muodossa. Opiskelu siellä on tehty hyvin joustavaksi varsinkin näin aikuisopiskelijan näkökulmasta. Se tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen ja erilainen matka kohti juristihaaveita, joten pidänpä mielessä, jos uutta blogiaihetta jossain vaiheessa suunnittelen :) Kerro ihmeessä, jos itse päätät urakkaan ryhtyä. Tai jos opiskelukuvioni kiinnostavat enemmänkin, niin voin vaikka sähköpostitse niistä kertoa lisää. Ihanaa syksyn jatkoa sinulle!

      Poista