Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

lauantai 1. lokakuuta 2016

#59: Monta rautaa tulessa


Heinäkuun hetkistä on haastavaa yrittää kirjoittaa. Loogisen tekstin tuottaminen tuntuu mahdottomalta eikä kirjoituksissa tahdo olla päätä eikä häntää – mikä kuvaa meneillään ollutta tilannetta täydellisesti. Samaan aikaan yritimme suunnitella itsellemme toimivaa kylpyhuonetta, päästä urakoitsijan kanssa yhteisymmärrykseen suunnitelmista, etsiä sopivaa laattaa ja kartoittaa järkeviä kalusteita kylpyhuoneeseen. Osa keittiöstä oli menossa vesivahingon takia uusiksi, joten päätimme lopulta uusia koko keittiön. Kylpyhuoneen suunnittelun lisäksi kuvioihin astui siis keittiön suunnittelu.

Keittiösuunnitelmaa

Pysähdyksissä olleen kodinhoitohuoneen remontti lähti hiljalleen liikkeelle. Remontin etenemisen suhteen oli aikataulutettava kattopaneelin asentajan, sähkömiehen ja kalusteasentajan aikatauluja. Lomat sotkivat aikatauluja ja asiat etenivät etanamaisella vauhdilla, kun aina piti odottaa jonkun toisen seuraavaa askelta.  Lisäksi piti toistuvasti ilmoitella Giganttiin, että vieläkään ei saada kodinkoneita noudettua. Olin varma, että maaliskuussa ostamamme tavarat löytävät kohta paikkansa jonkun muun kotoa. 

Kodinhoitohuone etenee

Keittiöremontin suunnittelu aloitettiin alusta Kehäkalusteen Arton kanssa. Keväällä budjettisyistä haudattu remonttisuunnitelma kaivettiin esiin ja päivitettiin. Osa keittiön vauriosta kuului taloyhtiön maksettavaksi, joten varmistin hallitukselta, että saatu tarjous vaurioalueen korjauksesta sopii yhtiölle. Sain vahvistuksen, että hallitus hyväksyy tarjouksen ja voin tilata työn.

Arton avustuksella keittiöstä saatiin erinomainen suunnitelma aikaiseksi. En olisi edes uskonut, että keittiöstä voisi saada niin toimivan, kun Arto osasi ehdottaa. Osana keittiösuunnitelmaa myös kodinkoneet menisivät uusiksi. Kolminkertaisesta uuninpesusta huolimatta Myyntimiehen jälkeensä jättämä uuni herätti edelleen puistatuksia, joten en pannut pahakseni, että kodinkoneet uusittaisiin kauttaaltaan. Tosin vaikka minä en pannut pahakseni, niin lompakko alkoi osoittaa hermostumisen merkkejä.

Kustannukset olivat tulossa taloyhtiön maksettavaksi, joten taloyhtiön piti hoitaa rahoitus kuntoon. Urakan ensimmäinen lasku oli erääntymässä purkutöiden valmistuttua, joten taloyhtiön oli neuvoteltava ja nostettava remonttilaina. Taloudenhoitaja pyysi lainasta tarjouksen, mutta jäi lomalle ennen kuin päätöstä lainannostosta ehdittiin tekemään.

Laina-asian hoito jäi minun vastuulleni ja kävin läpi lainatarjouksen. Esitin lainasta kysymyksiä muulle hallitukselle, kuten otammeko luotollisen remonttilimiitin vai perinteisen velkakirjalainan, millaisen laina-ajan haluaisimme, millaisen lyhennysvälin ja mikä olisi toivottu ensimmäinen lyhennyspäivä. Mitään mielipidettä ei kenelläkään ollut tai kukaan ei ainakaan sellaista esittänyt. Tein yksikseni laskelmia ja valitsin taloyhtiölle ja osakkaille mielestäni järkevimmät ehdot. Laadin hallituksen kokouksen pöytäkirjaluonnoksen ja laitoin sen kommenttikierrokselle.

Keittiöremontin myötä vanhasta keittiöstä piti päästä eroon. Osa keittiöstä oli purettu vesivahingon takia, mutta iso osa oli vielä jäljellä. Kehäkaluste olisi toki purkanut vanhan pois, mutta rungot olivat vielä hyväkuntoiset, joten päätimme yrittää myydä kokonaisuuden. Laitoimme ilmoituksen Tori.fi:iin ja saimme lopulta keittiön myytyä mukavalle nuorelle parille. Mies purki keittiön tottunein ottein ja sen lisäksi, että säästimme purkukustannusten maksamisessa, saimme keittiöstä vielä pari sataa. 

Keittiö purettu

Jotta arki ei olisi käynyt liian helpoksi, päätti elämä hämmentää soppaa entisestään. Olin sunnuntaina 10.7. anopin auton kyydissä, kun jouduimme peräänajoon. Virolainen kuski ajoi huomattavaa ylinopeutta peräämme, kun olimme pysähtyneet suojatien eteen antamaan tietä pyöräilijälle. Virolaisessa autossa oli kaksi henkilöä, mutta yhteistä kieltä ei löytynyt. Hätäkeskus ohjeisti jäämään paikalle ja odottamaan poliisin saapumista. Anopin autosta meni takaluukku ryttyyn, mutta virolaisten autolle kävi huonommin: se muistutti enemmän kuivunutta rusinaa ja matka tyssäsi niille sijoille, kun auto valutti säikähdyksestä nesteensä pihalle.

Jouduimme odottamaan poliiseja tunnin verran. Peräänajo oli sen verran kova, että niskani retkahtivat ja pää kolahti voimalla niskatukeen. Olo oli ensin aika tavallinen, mutta hiljalleen päässä alkoi pyöriä ja vointi huononi. Nousin autosta ja istuskelin bussipysäkillä, kunnes saimme poliiseilta luvan jatkaa matkaa. Päivä sujui kolarin jälkeen normaalisti, kunnes illalla vointini romahti kauppareissulla. Tuntui, että koko maailma alkoi pyöriä ympärillä, silmissä musteni ja alkoi oksettaa. Soitin sairaalan päivystykseen ja he käskivät tulla saman tien käymään.

Vähän erilainen kisakatsomo
Illalla oli tarkoitus hoitaa taloyhtiön laina-asioita eteenpäin, mutta ilta vaihtui monenmoisiin tutkimuksiin päivystyksessä. Illalla tuli jalkapallon MM-finaali, jota oli futisperheessämme innolla odotettu. Jii oli pitkin viikkoa mietiskellyt, mitä kivaa keksisi pelin yhteyteen, mutta joku ymmärsi vihjeen vissiin vähän väärin järjestäessään kisakatsomon sairaalan odotusaulaan.

Mitään vakavaa ei tutkimuksissa onneksi paljastunut ja lääkäri diagnosoi lievän aivotärähdyksen. Tilannetta piti seurata, mutta huonovointisuutta ja huimausta vakavampaa ei enää ilmaantunut. Pääsin sairaalasta yöllä kahden jälkeen lähtemään. Seuraavana päivänä oli taas asioita hoidettavana, mutta aivotärähdyksen jälkimainingeissa ei tietokoneen käyttö ole kaikkein rentouttavinta puuhaa. Stressi kasvoi, mutta kroppa käski lepäämään.

Lepo ei ehtinyt yhtä iltaa pidempään jatkua, kun taloyhtiön laina-asiat oli saatava eteenpäin. Kädenvääntö urakoitsijan kanssa kylpyhuoneen lisätöistä jatkui. Kirjallista tarjousta ei vain kuulunut. Seuraavalla viikolla Vahinkokartoitus X Oy:kin heräsi jostain horroksesta ja muisti taloyhtiötä yli 4500 euron laskulla suorittamistaan kartoituksista. Olin järkyttynyt summista ja kysyin taloyhtiöltä, pitäisikö laskuista reklamoida. Summa oli järkytys muillekin, mutta reklamaation hoitaminen jäi taas minun tehtäväkseni.

5 kommenttia:

  1. Tervehdys ! Lukaisin mielenkiintoisen ja informatiivisen blogisi eilen kokonaan yhdellä istumalla, ei vaan voinnut jättää kesken. Ensiksikin, olette joutuneet todella haastavien asioiden äärelle, toivottavasti kaikki on lähtenyt tuon kesän jälkeen rullaamaan eteenpäin. Toiseksi, varmasti aika monella on ollut samankaltaisia kokemuksia kuin teillä ja siksikin tämän blogin lukeminen oli pysähdyttävä kokemus, voiko tuolla tavoin oikeasti tapahtua, lukijaakin järkyttää ja tuntuu aivan epäuskottavalta.
    Blogisi kosketti minua sen takia, että meidän tarinamme on ehkä vähän samankaltainen. Unelmakodin löytyminen useamman vuoden etsimisen jälkeen. Paritalo 80-luvun puolesta välistä. Noin viiden kuukauden prosessi pankkien ja myyjän kanssa, lopulta kaupat kesällä 2014. Onnellinen perhe muuttaa taloon ja aloittaa haaveilun sisustamisesta yms. Kaupan yhteydessä tehdyn kuntotarkastuksen ehdoittamia muutoksia tehdään pikkuhiljaa ja kohennetaan järkyttävässä kunnossa ollutta pihaa. Pihamaalta lähtee toistasataa säkillistä jätemaata ja roskia, myös talon sisällä likaisuus on joissakin osin taloa järkyttävää, saunaa emme käytä vuoteen. Tulemme sitten vuoden 2016 keväälle, huhtikuun alussa saan töihin hälyttävän viestin nuorimmalta tyttäreltä, kotona on vettä lattialta, vähän kuulostaa vitsiltä ja aprillipilalta. Pakkohan on uskoa, kun vaimo vielä soittaa hädissään puhelimeeni, että mitä voi tehdä, vettä on makuuhuoneen lattialla pari senttiä. Annan hätäohjeeksi laittaa veden poikki pääsulusta ja kuivata paikkoja minkä kerkeää, kunnes pääsen kotiin. Kotiin päästyäni vaimo on jo imeyttänyt ja puhdistanut lattialla olleen veden, makuuhuoneen parketilla on litimärkä paksu villamatto, kaikkialla tunkkainen kellarin tuoksu. Vesivahingon syykin on jo selvillä keskikerroksen wc pytyn vesisäiliön halkeaminen. Vettä on siis valunut vessasta vessaa ympäröiviin huonetiloihin, eteiseen, olohuoneeseen ja keittiöön. Osa parketista kupruilee jo nyt pari tuntia vahingosta. Soitan ensitöikseni kotivakuutuksen hätänumeroon, josta ohjataan ottamaan yhteyttä kiinteistövakuutuksen hätänumeroon. Saan ohjeeksi kutsua paikalle ensiavuksi jonkin vesivahinkoihin erikoistuneen yrityksen, kutsun Lassila & Tikanojan pojat apuun. Parin tunnin päästä pari miestä kurvaa autollaan pihallemme ja aloittaa ensiavun, seinien alaosan purku vesivahingon ympäriltä, kuivauslaitteiden asettaminen alakertaan. Viikonlopun pärjäämme potutuksesta huolimatta, onneksemme meillä on erillinen vessa ja pesutilat kolmessa kerroksessa.

    VastaaPoista
  2. jatkoa...Epäuskoinen ja pelottava kokemus, mielen valtaa heti kysymys mitä tästä seuraa, paikkojen purkaminen, kuivaus ja uudelleen rakentaminen, kuukausien urakka ja kuka maksaa. Viikonlopun jälkeen saamme paikalle Lassilan kosteusvahinkokartoittajan, hän porailee keskikerroksessa ja alakerrassa, tekee kosteusmittauksia ja kartoittaa vahinkojen laajuutta. Tähän mennessä olemmekin olleet jo yhteydessä vakuutusyhtiön mieheen, joka asiallisesti selostaa mitä meidän pitää tehdä. Jäämme odottelemaan raporttia. Kun raportti parin viikon päästä, loputtoman pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen, saapuu sähköpostiimme, lähetämme sen samantien kiinteistövakuutuksen miehelle. Toukokuun alussa kiinteistövakuutuksen mies haluaa käväistä asunnolla, jännitämme tapaamista todella. Kun sitten vihdoin tapaamme, odotamme jo saavamme kylmäävää tekstiä tuvan täydeltä, mutta ei, vakuutusmies on hyvin asiallinen ja kunnioittava. Hän kertoo heti alkajaisiksi, että on itse tehnyt pienen virheen eli tämänikäisen talon kohdalla ikävähennykset tekisivät jo lähes 50 %, joka tarkoittaisi meidän joutuvan maksamaan tuon 50 % itse, mutta koska hän on tehnyt virheen ja merkinnyt papereihin asiakkaan omaksi osuudeksi 20%, niin siitä pidetään kiinni, outoa mutta totta, miksi miksi. Pieni helpotuksen huokaus tämän jälkeen on todellakin paikallaan. Toinen hyvä asia on, että vakuutusmies on vahinkoraportin kanssa miltei samaa mieltä eli kaksi vessaa uusiksi, eteinen uusiksi, keittiön lattia kokonaan uusiksi ja viimeisenä koko ison olohuoneemme lattia uusiksi. Myös alakerrassa sijaitseva alakerran aula ja makuuhuone lattioiltaan ja seiniltään uusiksi. Hämmentyneinä vielä kysymme, että voimmeko siis todellakin valita uudet materiaalit, kaakelit, parketit itse oman mielen mukaan. Vastaus on, että kyllä, mutta tietenkin katsotaan mikä on kohtuullista ja pidetään ainakin kiinni siitä, että aikaisempi taso pysyy. Meidän onni on, että meillä oli sangen laadukas ja kallis lattia sekä yläkerrassa, että alakerrassa, kaiken lisäksi iso lattia-ala oli hiottu ja lakattu muuton yhteydessä eli lattia oli käytännössä uutta vastaava. Saimme siis valita parketiksi noin 100-150e/m2 maksavan uuden parketin, eteisen ja keittiön lattia muutettiin kokonaisuudessaan puulattiasta betoni/laattalattiaksi. Vessoja muutettiin siten, että seinät uusittiin aina pohjiaan myöden, sähköt, valaistus ja viemäröinti uusittiin, ja lattiakaivo asennettiin.

    VastaaPoista
  3. jatkoa...Entäpä remontin toteutus, kuka tilaa urakat ja ajoittaa. Ystävällinen vakuutusmies kaivelee leukaperiään ja kertoo hänen ehkä tietävän urakoitsijan joka on kuulu siitä, että pitää sanansa ja on taitava, Lassila & Tikanojaa hän arveli kalliiksi ja kokonaisvastuu urakasta olisi hajonnut suuryhtiössä sinne sun tänne. Samoilta seisomilta hän sitten soitti tutulle urakoitsijalle, en tiedä miten laillista tämä edes on, että vakuutusmies järjestää urakoitsijan, mutta näin meille järjestyi kaikki yhdellä tapaamisella. Tämän jälkeen urakoitsija kävi treffaamassa meitä asunnolla ja sanoi alkavansa purkutyöt toukokuun puolivälissä. Lupaamallaan hetkellä urakoitsijan irtolava ilmestyi autoluiskallemme ja näimme jo ikkunasta lavalle lentäviä vanhoja kostuneita rakenteita, kaikki kävi nopeasti ja sovitusti. Kun kaikki rakenteet olivat auki ja purettuina olimme järkyttyneitä siitä mitä nyt paljastui. Talon aikoinaan rakentanut henkilö oli käyttänyt vaikka minkälaisia materiaaleja, lattian ruodepuut olivat osittain homepilkkujen saastuttamia, rakentaja oli luultavasti käyttänyt materiaaleina ihan jätetavaraa, ehkä toisilta rakennuksilta ylijäänyttä tavaraa, jotka mahdollisesti olivat homeessa jo ennen asennustaan talon rakenteisiin. Meidän urakoitsija lohdutteli meitä ja totesi, että aivan normaalia touhua Suomessa noihin aikoihin ja että vaihdetaan homeiset puut pois ja korjataan tilanne. Urakoitsijamme oli siis aivan loistava henkilö, jolla oli langanpäät aina käsissään, parin kolmen miehen työporukalla asiat menivät eteenpäin kuin höyryjuna. Ja aina kun tarvittiin toisen alan osaamista, sähkömiestä tai lvi-alan osaajia, niin aina hänellä oli miehet valmiina jo seuraavalle päivälle, meidän ei siis itse tarvinut tilata tai kilpailuttaa mitään, helpotti lultavasti aikasen paljon koko urakan etenemistä ja myös omaa jaksamista. Sitten itse tuohon vesivahinkoon, koska purkutyön jälkeen oli tarkoitus siis kuivattaa paikat, jonka arvioitiin vievän jopa viikkoja, niin yllätykseksemme urakoitsijan teettämä kosteus rakenteissa olikin aivan normaali, mitään kosteutta ei löytynyt. Mihin siis se vesi jota lattioille valui oli kadonnut, ehkä vesi oli tosiaankin vain jäännyt pinnoille, ehkä se oli nyt kuivunut myös näiden viikkojen aikana, ihmetyttämään jäi kylläkin Lassila & Tikanojan kosteusvahingon alkuperäisen kartoittajan raportissaan mainitsemat kosteusarvot rakenteissa. Ei siitä sen enempää, kosteutta ei siis löytynyt, joten kiireen vilkkaa jälleenrakentaminen käyntiin, voitimme ajassa ja rahassakin sievoisen summan.

    VastaaPoista
  4. jatkoa...Jälleen kerran olimme kuin joululahjoja hankkimassa urakoitsijan annettua yritysten nimet, joihin hänellä oli asiakassuhde. Saimme ohjeeksi, että lattioille hän asentaa max vain 10 x 10 laattoja ja seiniin 20 x 20 laattoja, tämä meitä hiukan ihmetytti, syyksi urakoitsija mainitsi, että isompiin laattoihin kuluu enemmän laastia, niin tuohon en osaa ottaa muuten kantaa, kuin että vähän ihmettelimme, mutta teimme työtä todella työtä valitessamme lattialle ja seiniin laattoja. Tämä oli epätoivoista työtä, koska urakoitsijan mutkin ohjeet laatoista olivat aika kummallisia ja rajoittivat oman makumme mukaisten laattojen löytymistä, tämä oli ehkä ainoa negatiivinen asia, jonka voimme urakoitsijasta todeta, laattojen asentamisen rajoitukset. jouduimme muutamankin kerran valitsemaan uudelleen laatat ja urakoitsijakin jo vähän taisi hermostua. Tämä sama rumba toistui parkettien kohdalla, rajaavia tekijöitä oli paljon, onneksi vaimoni hyvin määrätietoisena ihmisenä piti päänsä ja valitsi meidän pitämät parketit, muutoin olisimme ehkä valinneet urakoitsijan toiveen mukaiset mahdollisimman helposti asennettavat parketit, lopulta kävi myös niin, että parkettiliikkeen asentajat kävivät asentamassa laudat lattioihin. Ehkä urakoitsijaa otti päähän se, että hän ei voinnut laskuttaa meitä parkettien asentamisesta. Näiden kosteusvaurioon liittyvien korjausten lisäksi me teetätimme ko. urakoitsijalla sitten vielä alakerrassa sijaineen saunan pesutiloineen. Pahimmillaan asuntomme oli tosiaankin kuin pommin jäljiltä, mutta pikku hiljaa aloimme jo nähdä remontin positiiviset puolet. Elokuun alussa saimme sitten vihdoin irtisanoa sijaisasuntomme ja päästää kotivakuutuksen pälkähästä. Kotivakuutus teki myös vaikutuksen, saimme kaiken vain ilmoittamalla, kuitteja ei tarvinnut lähettää vuokrasopimusta lukuunottamatta vakuutusyhtiöön lainkaan, kuluja koitui muutosta, pianon kuljetuksesta ja varastoinnista, sijaisasunnon vuokrasta, joidenkin asumiseen liittyvien asioiden ostamisesta kuten patjoista yms. Elokuun alussa muutimme uuteen kotiimme ja aikaa oli kulunut vahingon sattumisesta noin neljä kuukautta. Omaa rahaa kului kaiken kaikkiaan 35000 euroa, iso raha meille, kaikkein stressaavinta olikin järjestää rahaa laskujen maksamiseen. Mutta tällainen tarina, kaikki olisi voinnut käydä myös toisin, siksi sinun blogisi tarina pysäytti minut todellakin miettimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, paljon kiitoksia kommenteistasi! Oli todella mukava kuulla teidän tarinanne. Olen oman tarinani myötä kuullut todella paljon ikäviä tarinoita ja odotin koko ajan, milloin teidän tarinanne muuttuu painajaiseksi. Oli ihana kuulla, että asiat voivat oikeasti joskus toimiakin. Olen oman projektimme aikana menettänyt uskoni niin remontointi- ja rakennusalaan kuin ihmisten rehellisyyteen ja vilpittömyyteenkin. Todella ihana kuulla, että muunlaisiakin tarinoita on. Ison rahan olette toki joutuneet remonttiin laittamaan ja uskon, että laskujen maksu on tuottanut ison stressin. Me ainakin laskimme tarkkaan budjettia asunnonostoa varten eikä tuollaisia ylimääräisiä summia tuosta vain taiota.

      Yritän epätoivoisesti saada blogia ajantasalle, mutta jatkuvat käänteet ja vastoinkäymiset venyttävät tarinaa koko ajan. Lyhyesti voin kertoa, missä tällä hetkellä mennään: vesivahingon havaitsemisesta on nyt yli kuusi kuukautta. Remontti on kestänyt kolme kuukautta ja asumme edelleen äitini nurkissa. Matkan varrella pieleen on mennyt niin moni asia, etten tahdo itsekään enää uskoa ja kommunikointi urakoitsijan kanssa on toivotonta. Mutta näistä tarkemmin tulevissa kirjoituksissa.

      Kiitos vielä kirjoituksistasi ja oikein hyvää syksyn jatkoa! Nauttikaa ihanasta kodistanne! :)

      Poista