#59: Monta rautaa tulessa

Heinäkuun hetkistä on haastavaa yrittää kirjoittaa. Loogisen tekstin tuottaminen tuntuu mahdottomalta eikä kirjoituksissa tahdo olla päätä eikä häntää – mikä kuvaa meneillään ollutta tilannetta täydellisesti. Samaan aikaan yritimme suunnitella itsellemme toimivaa kylpyhuonetta, päästä urakoitsijan kanssa yhteisymmärrykseen suunnitelmista, etsiä sopivaa laattaa ja kartoittaa järkeviä kalusteita kylpyhuoneeseen. Osa keittiöstä oli menossa vesivahingon takia uusiksi, joten päätimme lopulta uusia koko keittiön. Kylpyhuoneen suunnittelun lisäksi kuvioihin astui siis keittiön suunnittelu.

Keittiösuunnitelmaa

Pysähdyksissä olleen kodinhoitohuoneen remontti lähti hiljalleen liikkeelle. Remontin etenemisen suhteen oli aikataulutettava kattopaneelin asentajan, sähkömiehen ja kalusteasentajan aikatauluja. Lomat sotkivat aikatauluja ja asiat etenivät etanamaisella vauhdilla, kun aina piti odottaa jonkun toisen seuraavaa askelta.  Lisäksi piti toistuvasti ilmoitella Giganttiin, että vieläkään ei saada kodinkoneita noudettua. Olin varma, että maaliskuussa ostamamme tavarat löytävät kohta paikkansa jonkun muun kotoa. 

Kodinhoitohuone etenee

Keittiöremontin suunnittelu aloitettiin alusta Kehäkalusteen Arton kanssa. Keväällä budjettisyistä haudattu remonttisuunnitelma kaivettiin esiin ja päivitettiin. Osa keittiön vauriosta kuului taloyhtiön maksettavaksi, joten varmistin hallitukselta, että saatu tarjous vaurioalueen korjauksesta sopii yhtiölle. Sain vahvistuksen, että hallitus hyväksyy tarjouksen ja voin tilata työn.

Arton avustuksella keittiöstä saatiin erinomainen suunnitelma aikaiseksi. En olisi edes uskonut, että keittiöstä voisi saada niin toimivan, kun Arto osasi ehdottaa. Osana keittiösuunnitelmaa myös kodinkoneet menisivät uusiksi. Kolminkertaisesta uuninpesusta huolimatta Myyntimiehen jälkeensä jättämä uuni herätti edelleen puistatuksia, joten en pannut pahakseni, että kodinkoneet uusittaisiin kauttaaltaan. Tosin vaikka minä en pannut pahakseni, niin lompakko alkoi osoittaa hermostumisen merkkejä.

Kustannukset olivat tulossa taloyhtiön maksettavaksi, joten taloyhtiön piti hoitaa rahoitus kuntoon. Urakan ensimmäinen lasku oli erääntymässä purkutöiden valmistuttua, joten taloyhtiön oli neuvoteltava ja nostettava remonttilaina. Taloudenhoitaja pyysi lainasta tarjouksen, mutta jäi lomalle ennen kuin päätöstä lainannostosta ehdittiin tekemään.

Laina-asian hoito jäi minun vastuulleni ja kävin läpi lainatarjouksen. Esitin lainasta kysymyksiä muulle hallitukselle, kuten otammeko luotollisen remonttilimiitin vai perinteisen velkakirjalainan, millaisen laina-ajan haluaisimme, millaisen lyhennysvälin ja mikä olisi toivottu ensimmäinen lyhennyspäivä. Mitään mielipidettä ei kenelläkään ollut tai kukaan ei ainakaan sellaista esittänyt. Tein yksikseni laskelmia ja valitsin taloyhtiölle ja osakkaille mielestäni järkevimmät ehdot. Laadin hallituksen kokouksen pöytäkirjaluonnoksen ja laitoin sen kommenttikierrokselle.

Keittiöremontin myötä vanhasta keittiöstä piti päästä eroon. Osa keittiöstä oli purettu vesivahingon takia, mutta iso osa oli vielä jäljellä. Kehäkaluste olisi toki purkanut vanhan pois, mutta rungot olivat vielä hyväkuntoiset, joten päätimme yrittää myydä kokonaisuuden. Laitoimme ilmoituksen Tori.fi:iin ja saimme lopulta keittiön myytyä mukavalle nuorelle parille. Mies purki keittiön tottunein ottein ja sen lisäksi, että säästimme purkukustannusten maksamisessa, saimme keittiöstä vielä pari sataa. 

Keittiö purettu

Jotta arki ei olisi käynyt liian helpoksi, päätti elämä hämmentää soppaa entisestään. Olin sunnuntaina 10.7. anopin auton kyydissä, kun jouduimme peräänajoon. Virolainen kuski ajoi huomattavaa ylinopeutta peräämme, kun olimme pysähtyneet suojatien eteen antamaan tietä pyöräilijälle. Virolaisessa autossa oli kaksi henkilöä, mutta yhteistä kieltä ei löytynyt. Hätäkeskus ohjeisti jäämään paikalle ja odottamaan poliisin saapumista. Anopin autosta meni takaluukku ryttyyn, mutta virolaisten autolle kävi huonommin: se muistutti enemmän kuivunutta rusinaa ja matka tyssäsi niille sijoille, kun auto valutti säikähdyksestä nesteensä pihalle.

Jouduimme odottamaan poliiseja tunnin verran. Peräänajo oli sen verran kova, että niskani retkahtivat ja pää kolahti voimalla niskatukeen. Olo oli ensin aika tavallinen, mutta hiljalleen päässä alkoi pyöriä ja vointi huononi. Nousin autosta ja istuskelin bussipysäkillä, kunnes saimme poliiseilta luvan jatkaa matkaa. Päivä sujui kolarin jälkeen normaalisti, kunnes illalla vointini romahti kauppareissulla. Tuntui, että koko maailma alkoi pyöriä ympärillä, silmissä musteni ja alkoi oksettaa. Soitin sairaalan päivystykseen ja he käskivät tulla saman tien käymään.

Vähän erilainen kisakatsomo

Illalla oli tarkoitus hoitaa taloyhtiön laina-asioita eteenpäin, mutta ilta vaihtui monenmoisiin tutkimuksiin päivystyksessä. Illalla tuli jalkapallon MM-finaali, jota oli futisperheessämme innolla odotettu. Jii oli pitkin viikkoa mietiskellyt, mitä kivaa keksisi pelin yhteyteen, mutta joku ymmärsi vihjeen vissiin vähän väärin järjestäessään kisakatsomon sairaalan odotusaulaan.

Mitään vakavaa ei tutkimuksissa onneksi paljastunut ja lääkäri diagnosoi lievän aivotärähdyksen. Tilannetta piti seurata, mutta huonovointisuutta ja huimausta vakavampaa ei enää ilmaantunut. Pääsin sairaalasta yöllä kahden jälkeen lähtemään. Seuraavana päivänä oli taas asioita hoidettavana, mutta aivotärähdyksen jälkimainingeissa ei tietokoneen käyttö ole kaikkein rentouttavinta puuhaa. Stressi kasvoi, mutta kroppa käski lepäämään.

Lepo ei ehtinyt yhtä iltaa pidempään jatkua, kun taloyhtiön laina-asiat oli saatava eteenpäin. Kädenvääntö urakoitsijan kanssa kylpyhuoneen lisätöistä jatkui. Kirjallista tarjousta ei vain kuulunut. Seuraavalla viikolla Vahinkokartoitus X Oy:kin heräsi jostain horroksesta ja muisti taloyhtiötä yli 4500 euron laskulla suorittamistaan kartoituksista. Olin järkyttynyt summista ja kysyin taloyhtiöltä, pitäisikö laskuista reklamoida. Summa oli järkytys muillekin, mutta reklamaation hoitaminen jäi taas minun tehtäväkseni.