#34: Yksi kuukausi vahingosta

Vesivahingon havaitsemisesta oli kulunut kuukausi, mutta edes vahingon syy ei ollut vielä selvillä. Päivystävä putkimies ja vahinkokartoittaja epäilivät vuodon olevan kuparisessa käyttövesiputkessa ylä- ja alakerran välissä. Kartoitusfirma perääntyi ennen tarkempia tutkimuksia eikä uutta urakoitsijaa saatu tilalle. Asbestikartoitus oli tehty, joten enää puuttui urakoitsija, joka olisi lähtenyt purkamaan kylpyhuonetta samalla vesivahingon syytä kartoittaen.

Kotona oli lämmin vesi laitettu poikki, joten vakuutusyhtiön kriteerit asumisen keskeytymisestä täyttyivät. Majailtuamme äitini luona muutaman viikon saimme vakuutusyhtiön kautta sijaiskodin vanhan kotimme läheltä.

Itselläni riitti kiireitä lapsista huolehtiessa eikä kahden taloyhtiön hallituksen puheenjohtajuus tai jalkapalloseuran taloudenhoitajana toimiminen ainakaan vähentänyt kiireitä. Hiljalleen nousivat esiin myös kysymykset siitä, kuka vesivahingon korvaa. Ensimmäisestä kartoituksesta oli tullut lasku ja taloyhtiössä väläyteltiin, että se menisi meidän pussista. Totesin, että vahinko on taloyhtiön vastuulla olevissa rakenteissa ja se on menossa taloyhtiön vakuutukseen, joten eivät selvittelykulut osakkaalle kuulu.

Hallituksen puheenjohtajalla oli onneksi lopulta mukaviakin uutisia. Hän oli löytänyt urakoitsijan purkutöihin. Urakoitsija pystyisi aloittamaan viikolla 20 eli toukokuun puolessa välissä. Tieto oli helpottava, ehkä vielä juhannukseksi pääsisimme omaan kotiin. Myyntimieskin kyseli, joko on kaikki kääntynyt parempaan suuntaan. Kerroin, ettei mikään ole edennyt mihinkään, jolloin Myyntimies toivotti voimia.

Vappuna oli syntymäpäiväni ja aamu alkoi ihanalla Jiin laittamalla aamupalalla. Ihana toinen siskoni Zara otti lapset yökylään ja pääsimme Jiin ja Ässän kanssa viettämään vappua. Ostin jo hyvissä ajoin liput lempiartistini Ismo Alangon keikalle. Keikka oli fantastinen ja ilta tervetullutta nollausta kaiken keskelle.

Vappusynttärijuhlintaa :)

Paluu maan pinnalle koitti kuitenkin pian juhlien jälkeen. Tuijottelin haikeana sijaisasunnon ikkunasta ulos. Luonto heräili hiljalleen kevääseen. Puu ikkunan takana vihersi päivä päivältä enemmän ja aurinko paistoi lämpimästi päivästä toiseen. Rakastan kevättä ja sen energiaa. Pitkän, pimeän talven jälkeen kevään ensimmäiset merkit piristävät mieltä enemmän kuin mikään. Kevään valo ja raikkaus tulvii väkisinkin ovista ja ikkunoista herättäen koko kodin uuteen energiaan. Pienessä ajassa luonnossa tapahtuu niin paljon, että itsekin voi tuntea pystyvänsä mihin vain.

Mutta tänä vuonna en pystynyt. Oli lohdutonta käydä välillä kotona toimittamassa asioita. Törkeän likaisia ikkunoita ei kevätaurinko läpäissyt ja aavemainen pöly vain hiljalleen kasaantui kaikille pinnoille. Elämä tuntui harmaalta massalta eikä hetkittäin hellelukemiin kivunnut aurinkokaan päässyt tunkeutumaan tuon massan läpi. Tyydyin vain tarkkailemaan poterostani, kuinka kevät tuli ja kuinka se samassa oli jo ohi. 

Kevään eteneminen sijaisasunnon ikkunasta