Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

perjantai 5. elokuuta 2016

#15: Kuntotarkastus


Kuntotarkastus alkaa olla jo rutiinia asuntokauppojen yhteydessä. Kuntotarkastuksessa selvitetään pääsääntöisesti kiinteistöjen rakennusteknistä laatua – samoja asioita, joita monesti kenen tahansa silmä näkee. Kuntotarkastajat välttävät ottamasta kantaa asumisterveysasioihin, vaikka he tarkastavat kiinteistöjä asumiskäyttöön. Tarkastukset tehdään pääasiassa aistinvaraisesti rakenteita rikkomatta ja kiireesti asuntokauppaa jo hierottaessa, joten homeet ja muut mikrobiologiset vauriot jäävät lähes poikkeuksetta havaitsematta.

Kuntotarkastuksia voi lisäksi tehdä periaatteessa kuka tahansa: siihen ei ole pätevyysvaatimuksia, toiminta ei ole luvanvaraista eikä sitä säädellä lailla. Huonosta kuntotarkastuksesta kärsivät asunnonmyyjä ja ostaja. Tarkastajat ovat vastuussa vain tarkastuksesta laskutetun summan verran. Usein raportit ovat vaikeaselkoisia ja kannanotot ovat löysiä tai ympäripyöreitä.

Kauhukuvat maalannut Jiin työkaveri kertoi HTT-tavarantarkastajasta, joka heillä oli auttanut asuntokauppariidan selvittämisessä. Selvitimme lisää tavarantarkastajista ja tästä nimenomaisesta tarkastajasta ja tulimme siihen tulokseen, että haluamme teetättää tarkastuksen vielä ennen kaupantekoa. Otimme yhteyttä Myyntimieheen ja kerroimme tämän kauhutarinan sekä toiveemme teetättää tarkastus.

Myyntimiehen reaktio oli epäuskoinen: hän ei voinut uskoa, että edes kuvittelemme talossa olevan mitään vikaa. Asunto on niin priimakunnossa kuin olla voi ja olemme sen itsekin saaneet todeta. Olisivathan he nyt huomanneet, jos jotain ongelmia olisi ollut. Ei auttanut tositarina työkaverista eikä muu todistelu, kun Myyntimies tiesi asunnon olevan erinomaisessa kunnossa. Väittely oli turhaa ja totesimme, että jollei tarkastusta tehdä, vetäydymme kaupasta – emme aio riskeerata lastemme tulevaisuutta.

Pitkin hampain Myyntimies suostui tarkastukseen. Kysyimme, osallistuvatko he kustannuksiin, kun raportti toki heitäkin hyödyttää. Myyntimies totesi, että voivat maksaa puolet, jos kaupat tehdään, mutta jos tarkastuksessa löytyy jotain ja peräännymme kaupoista, he eivät tule maksamaan mitään. Mietimme, että reilu tuhat euroa on pieni hinta siitä, jos jotain löytyy ja vältämme esimerkiksi homeloukun ostamisen.

Olimme yhteydessä myös välittäjään ja ajattelin, että saamme sieltä suunnalta tukea. Välittäjä oli jo Myyntimieheltä kuullut aikeistamme ja totesi, että tutkimus on varmasti turha ja jos jotain kosteutta tai vastaavaa löytyisi, menisi ongelma suurella todennäköisyydellä taloyhtiön piikkiin. Välittäjä ei tuntunut ymmärtävän, että kuuden asunnon yhtiössä taloyhtiö on aikalailla sama kuin me ja toisaalta meille oli kaikista tärkeintä, etteivät lapset tule kärsimään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti