Kuntotarkastuksen jälkeinen remontti kesti torstaihin. Parketin lakka kuivui perjantain. Muuttopäivä sovittiin lauantaille 27.2. Tiukka aikataulu vaati hyvin organisoidun muuton. Jii oli normaalisti töissä ja minä hoidin päivät lapsia. Sen minkä yövalvomisilta jaksoin ja lasten päivätouhuilta ehdin, yritin pakata. Ama halusi auttaa ja tyhjensi laatikoita sitä mukaan, kun jotain niihin sain laitettua. Tuntui, että kotona oli valtava koneisto käynnissä, mutta mikään ei kuitenkaan edennyt mihinkään.
Merkitsimme muuttolaatikoihin selkeästi, mihin huoneeseen mikäkin
kuuluu ja mitä se sisältää. Muuttopäivänä oli tarkoitus viedä aamulla ensimmäinen
satsi tavaraa omalla autolla, pyyhkäistä keittiönkaapeista hiontapöly ja
tyhjentää muutamat laatikot suoraan kaappeihin. Sen jälkeen takaisin kotiin,
jossa viimeisten tavaroiden pakkaus ja muuttoauton täyttäminen.
Kaikki meni suunnitellusti siihen asti, että pääsimme
asunnolle ja kannoimme ensimmäiset tavarat keittiöön. Otin rätin käteen ja
aloin pyyhkiä vähäistä hiontapölyä hyllyiltä. Rätin vetäisy paljasti hyllyihin
kotiutuneen lian määrän. En ollut koskaan nähnyt niin likaisia keittiönkaappeja.
Iski epätoivo ja yökötys – miten näissä oli pidetty astioita vielä viikkoa
aiemmin. Ehkä se on vain tämä yksi kaappi.
Mutta ei, ei se ollut vain yksi kaappi, se oli koko keittiö.
Yksi pyyhkäisy paljasti hyllyn oikean värin lian alta, toinen pyyhkäisy levitti
likaa entisestään, kolmannella oli rätti niin musta, että oli pakko huuhdella
välillä. Totesin Jiille, että emme ikinä saa näitä laatikoita tyhjäksi tunnissa.
Pelkkään siivoamiseen menee tunti jos toinenkin. Kiersin koko asunnon ja kävin
kaapit läpi. Kaikki kaapit olivat mustanaan liasta. Joku kaappi oli jäänyt
kokonaan tyhjentämättäkin. Kun pääsin vessaan, aloin oikeasti itkeä. Ruskeat
kaakelit antoivat paljon anteeksi ja rätillä pyyhkäisy paljasti seiniä, lattiaa
ja tasoja peittävän paksun mönjän. En edes tiedä, mitä se oli – enkä taida
halutakaan tietää.
Vessan mönjä ja mönjän alta paljastunut taso |
Paketista otettu sieni vessan pesun jälkeen |
Onneksi meillä oli alakerrassa kodinhoitohuone ja autotalli,
saamme sinne purettua edes osan tavaroista. Jii kävi varmistamassa tilat, mutta
tuli pian takaisin. Ei mitään asiaa jättää niihinkään tavaroita ennen kuin
imurilla on edes isoimmat villakoirat imaistu. Lisäksi alakerrassa olivat
kuntosalin tavarat hujan hajan, kun kuntosalin remontti valmistui vasta
toissapäivänä.
Vesilintujen viskelyarsenaali |
Soitin Myyntimiehelle ja kerroin päivänkulusta. Myyntimies
kertoi, että kuulostaa tutulta, muutto on kamalaa puuhaa. Kerroin, että muutto
vielä menisi, mutta kohtuuton siivoaminen on asia ihan erikseen. Myyntimies
totesi, että mehän keskustelimme loppusiivouksesta aiemmin ja tulimme siihen
tulokseen, ettei heidän kannata täydellistä ja kallista loppusiivousta
teetättää lattianhionnan takia, kun siitä kuitenkin tulee hiontapölyä asuntoon.
Totesin, että olihan tästä puhetta, mutta en missään vaiheessa ymmärtänyt, että
toinen vaihtoehto oli asunnon kokonaan siivoamatta jättäminen. On ihan eri asia pyyhkäistä kuiva hiontapöly pois kuin hinkata vuosien pinttynyttä likaa hyllyjen päältä. Eikä ymmärrykseni
mitenkään riittänyt siihen, ettei edes niissä tiloissa (tai kerroksissa!) imuria tai rättiä ollut näytetty,
joihin ei hionta vaikuttanut millään tavalla.
Kysyin, mitä teemme kaapista löytyneille tavaroille. Myyntimies
ehdotti, että heitä vaikka vesilintua. Eipä minulla siinä hetkessä muuta
ollutkaan mielessä, kun siivota kaapeista Myyntimiehen tavaroita ja etsiä
vesilintuja, joita niillä viskellä.
Muuttopäivä vaihtui siivouspäivään. Kaverit ja muuttoauto
olivat kohta tulossa, mutta asunto oli siinä kunnossa, ettei tavaroita voinut
purkaa mihinkään ennen suursiivousta. Ei puhettakaan, että lähtisin
organisoimaan muuttoa vanhalle kodille. Jii lähti yksin ja minä jäin epätoivon
riivaamana jynssäämään kaappeja. Hälytin apuun äidin, joka oli illaksi menossa
töihin ja anopin, jolla oli ollut ihan muita suunnitelmia päivän varalle.
Vanhalla kodilla oli hienosti järjestetty uuteen kotiin
tulevat tavarat, kierrätykseen tai muualle lähtevät tavarat ja roskat. Minun
piti olla organisoimassa muuttoa siinä päässä ja järjestely oli vain omassa
päässäni, mikä johti siihen, että muuttokuorman mukana tuli lopulta kaikki
roska roskapussia myöten uuteen asuntoon. Organisoitu muutto mureni kuin tuhannen palan
palapeli ja koko päivästä muodostui täysi katastrofi.
Kavereita kävi sääliksi. Nolotti ja suututti ja itketti.
Onneksi anoppi ehti hakea kaupasta muuttoevästä reippaille apureille. Laitoin
uunin päälle ja taas pääsi oksennusrefleksi käyntiin, kun katsoin uunin
sisälle. Tai yritin katsoa. Uunin lasi oli niin paksun käryn peitossa, etten
varmuudella tiennyt, paloiko uunissa valo vai ei. Totesin, että tuolla uunilla
en kehtaa tarjota kenellekään ruokaa. Tutustuimme sitten lähipizzerian
valikoimaan, joka oli ainoita valonpilkahduksia siinä päivässä.
Tunnin raaputtamisen tulokset uuninluukulta |
Koska tavaroita ei saanut purettua mihinkään eikä
laatikoitakaan saanut niille tarkoitettuihin huoneisiin, ei uutta kuormaa voinut
tuoda ja muutto jäi lopulta kesken. Jouduimme ilmoittamaan ostajille, ettei
asuntomme tyhjene kuun loppuun mennessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti