Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

perjantai 19. elokuuta 2016

#28: Pientä juhlaa pääsiäisenä


Tupaantuliaisia ei ehditty kaiken alkuhässäkän aikana viettämään eikä vieraita muutenkaan juuri ehtinyt uudessa kodissamme käymään. Pääsiäisenä päätimme pitää pienet kutsut sukulaisille ja kutsua läheisimmät kylään uuteen kotiimme. Suurin osa oli toki ollut auttamassa jossain välissä, mutta asuttavassa kunnossa ei kukaan ollut vielä ehtinyt kotia näkemään.

Yliväsyneenä emäntänä minulla ei ollut kovin paljon mahdollisuuksia taikoa pöytään mitään herkkuja. Sovimme pienen porukan kesken, kuka tekee mitäkin ja näin saimme pöydän lopulta notkumaan kaikkea hyvää. Lasten Tätskä Ässä (tuttu jo Bébé à bord! -blogista) leipoi ihan huikean hauskan pääsiäispiirakan, joka kaiken lisäksi maistui erinomaiselle. 


Ilta vierähti mukavasti tärkeiden ihmisten ympäröimänä. Kävimme läpi menneiden viikkojen vastoinkäymisiä, mutta niillekin pystyi jo hieman hymyilemään. Lapset menivät tyytyväisinä nukkumaan ja me käperryimme sohvalle nautiskelemaan takkatulen loimusta. Jii muisti vielä, että piti mitata nykyinen jääkaappipakastin ja katsoa, mahtuvatko uudet laitteet paikoilleen vai vaativatko yläkaapit jotain toimenpiteitä. Olin väsynyt ja yritin ehdottaa, että mitataan sitten seuraavana päivänä, mutta Jii kävi vielä keittiössä mittailemassa.

Tuossa tuokiossa Jii tuli takaisin, mutta omalta osaltani lähtölaskenta höyhensaarille oli jo alkanut. Muistan hämärästi, kuinka Jii sanoi, että hyvin mahtuvat uudet kodinkoneet, kunhan jääkaapin päällä oleva yläkaapin ovi suoristetaan. Ihmettelin, mistä suoristamisesta Jii höpisee, mutta olin liian väsynyt kysyäkseni enempää.

Aamupalalla muistin Jiin höpinät oven suoristamisesta. Katsoin jääkaapin päälle ja huomasin, että kaapinovi todella roikkuu. Ihmettelin, miten ovi ei ollut aiemmin pistänyt silmään. Kävin läpi valokuvia ennen kaupantekoa ja muuton jälkeen. Eipä pistänyt silmään, kun ei ollut mitään silmään pistävää. Ovi oli kauniisti linjassa muiden ovien kanssa. 


Isäni oli ollut monena päivänä auttamassa pienissä remppahommissa, kuten lattialistojen asentamisessa ja ikkunalautojen maalaamisessa. Samalla hetkellä isäni soitti ovikelloa ja kävin avaamassa oven. Pyysin, että hän ensimmäisenä ruuvaa kaapinoven saranoita, että ovi saadaan paikalleen.

Isäni tarttui tuumasta toimeen, mutta huokaisi pian syvään ja loi epäuskoisen katseen minuun. Sitten hän sanoi: ”ei näissä saranoissa mitään vikaa ole. Kaapinseinä vain on niin kostunut, ettei se jaksa kannatella kaapinovea.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti