Ensimmäistä kertaa aloitin pakkaamisen lomamatkaa varten jo
viikkoa ennen matkaa. Lento Fuerteventuralle lähti tammikuisena sunnuntaina ja
omat vaatteeni olivat kauniisti viikattuna matkalaukussa jo edeltävänä
maanantaina. Hyvin organisoidun pakkaamisen sotki kuitenkin viikolla pidetty
asuntonäyttö ja siitä alkanut kutkuttavan jännittävä kilpajuoksu aikaa vastaan,
kun luulimme, että ostajat olivat löytyneet.
Pakkaaminen unohtui täysin ja ohimenneestä asuntokaupasta johtuvan harmituksen siivittämänä tajusin asian vasta myöhään lauantai-iltana. Niin sitä pakattiin taas tutun kaavan mukaan koko matkaa edeltävä yö ja lentokentälle paineltiin väsyneinä ja aina yhtä ahdistuneina siitä, mitä kaikkea taas jäi. Kentällä vastassa olivat matkaan mukaan lähtevät tuttavaperheet Laukkanen ja Toukkanen ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen myös meidän koko perhe oli mukana. Passien lukumäärä täsmäsi nenänpäiden lukumäärään, joten matkaan päästäisiin ainakin.
Alkuperäinen ajatuksemme oli myydä asuntoa vuodenvaihteeseen
itse. Myynti oli lähtenyt hyvin liikkeelle ja kiinnostuneita oli riittänyt,
joten emme nähneet syytä vuoden vaihtuessakaan turvautua ammattiapuun.
Varmuuden vuoksi tapasimme kuitenkin pari uutta välittäjää, mutta virsi oli
sama kuin kilpailijoillaan. Raikkaana vaihtoehtona täytyy kyllä mainita Helsinginseudun kiinteistönvälitys eli HSKV. He tarjosivat konseptia, jossa
välityspalkkio on 1 prosentti, kun asunnonesittelyn hoitaa itse. Välittäjä
huolehtii asiakirjoista, ilmoituksista, esitteistä, markkinoinnista,
ostotarjousneuvotteluista sekä varsinaisesta kaupasta. Asunnon esittelyyn he
lupasivat tukea ja kaiken materiaalin.
Myynnin aikana luin kokemuksia ilman välittäjää
toteutetuista asuntokaupoista. Muutamakin asiantuntija neuvoi, että ensimmäinen
tarjous on aina paras. En kuitenkaan jaksanut uskoa tähän omalla kohdallamme. Sovimme
Jiin kanssa, että matkalla keskitytään lomailuun ja unohdetaan meneillään olevat
asuntokuviot kokonaan. Matkan jälkeen mietitään, laitetaanko asunto myös
oikotielle näkyviin, tiputetaanko hintaa vai turvaudutaanko välittäjän apuun.
Myyntimies hiosti jatkuvalla syötöllä ja kyseli myynnin edistymisestä.
Myyntimies ei pitänyt siitä, että lomailimme kesken kaupanteon eikä kukaan huolehtinut
asunnon myynnistä. Joka välissä olisi pitänyt harkita hänen välittäjänsä
ottamista mukaan kuvioon. Heiltä oli taas koko omaisuus menossa, jos emme saa
omaamme myytyä, vaikka heille jäisi ehdollisen tarjouksen jälkeen 4,5 kuukautta
myyntiaikaa.
Yhtenä aamuna istuimme hotellissa aamupalalla, kun vieras
numero soitti. Ajattelin, että jätän nyt vastaamatta, ettei tarvitse
mahdolliselle ostajaehdokkaalle todeta, että näytöt eivät nyt onnistu, kun
olemme lomailemassa. Jii totesi, että mitään emme menetä, jos vastaat, joten
vastaa. Puhelimessa oli erittäin mukava nainen, joka kertoi olevansa
kiinnostunut asunnosta. Kerroin, että olemme matkoilla, mutta asuntoa pääsisi
heti seuraavana maanantaina katsomaan. Sovimme alustavan kellonajan ja että
palaamme vielä asiaan kotiuduttuamme. Pettymys edelliseen tarjoukseen painoi
vielä mieltä, joten isoja odotuksia en puhelulle osannut asettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti