Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

keskiviikko 3. elokuuta 2016

#13: Tappio takataskussa lomalle


Ensimmäistä kertaa aloitin pakkaamisen lomamatkaa varten jo viikkoa ennen matkaa. Lento Fuerteventuralle lähti tammikuisena sunnuntaina ja omat vaatteeni olivat kauniisti viikattuna matkalaukussa jo edeltävänä maanantaina. Hyvin organisoidun pakkaamisen sotki kuitenkin viikolla pidetty asuntonäyttö ja siitä alkanut kutkuttavan jännittävä kilpajuoksu aikaa vastaan, kun luulimme, että ostajat olivat löytyneet.


Pakkaaminen unohtui täysin ja ohimenneestä asuntokaupasta johtuvan harmituksen siivittämänä tajusin asian vasta myöhään lauantai-iltana. Niin sitä pakattiin taas tutun kaavan mukaan koko matkaa edeltävä yö ja lentokentälle paineltiin väsyneinä ja aina yhtä ahdistuneina siitä, mitä kaikkea taas jäi. Kentällä vastassa olivat matkaan mukaan lähtevät tuttavaperheet Laukkanen ja Toukkanen ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen myös meidän koko perhe oli mukana. Passien lukumäärä täsmäsi nenänpäiden lukumäärään, joten matkaan päästäisiin ainakin.

Alkuperäinen ajatuksemme oli myydä asuntoa vuodenvaihteeseen itse. Myynti oli lähtenyt hyvin liikkeelle ja kiinnostuneita oli riittänyt, joten emme nähneet syytä vuoden vaihtuessakaan turvautua ammattiapuun. Varmuuden vuoksi tapasimme kuitenkin pari uutta välittäjää, mutta virsi oli sama kuin kilpailijoillaan. Raikkaana vaihtoehtona täytyy kyllä mainita Helsinginseudun kiinteistönvälitys eli HSKV. He tarjosivat konseptia, jossa välityspalkkio on 1 prosentti, kun asunnonesittelyn hoitaa itse. Välittäjä huolehtii asiakirjoista, ilmoituksista, esitteistä, markkinoinnista, ostotarjousneuvotteluista sekä varsinaisesta kaupasta. Asunnon esittelyyn he lupasivat tukea ja kaiken materiaalin. 

Myynnin aikana luin kokemuksia ilman välittäjää toteutetuista asuntokaupoista. Muutamakin asiantuntija neuvoi, että ensimmäinen tarjous on aina paras. En kuitenkaan jaksanut uskoa tähän omalla kohdallamme. Sovimme Jiin kanssa, että matkalla keskitytään lomailuun ja unohdetaan meneillään olevat asuntokuviot kokonaan. Matkan jälkeen mietitään, laitetaanko asunto myös oikotielle näkyviin, tiputetaanko hintaa vai turvaudutaanko välittäjän apuun.

Myyntimies hiosti jatkuvalla syötöllä ja kyseli myynnin edistymisestä. Myyntimies ei pitänyt siitä, että lomailimme kesken kaupanteon eikä kukaan huolehtinut asunnon myynnistä. Joka välissä olisi pitänyt harkita hänen välittäjänsä ottamista mukaan kuvioon. Heiltä oli taas koko omaisuus menossa, jos emme saa omaamme myytyä, vaikka heille jäisi ehdollisen tarjouksen jälkeen 4,5 kuukautta myyntiaikaa. 

Yhtenä aamuna istuimme hotellissa aamupalalla, kun vieras numero soitti. Ajattelin, että jätän nyt vastaamatta, ettei tarvitse mahdolliselle ostajaehdokkaalle todeta, että näytöt eivät nyt onnistu, kun olemme lomailemassa. Jii totesi, että mitään emme menetä, jos vastaat, joten vastaa. Puhelimessa oli erittäin mukava nainen, joka kertoi olevansa kiinnostunut asunnosta. Kerroin, että olemme matkoilla, mutta asuntoa pääsisi heti seuraavana maanantaina katsomaan. Sovimme alustavan kellonajan ja että palaamme vielä asiaan kotiuduttuamme. Pettymys edelliseen tarjoukseen painoi vielä mieltä, joten isoja odotuksia en puhelulle osannut asettaa. 

Loma oli ihana ja tuli ehdottomasti tarpeeseen. Fuerteventuran Jandia oli erinomainen kohde perheelle, jossa on ihan pieniä lapsia. Erittäin rauhallinen kohde, jossa illanviettopaikkaakin sai oikein hakemalla hakea sen kerran, kun äidit lähtivät vähän rentoutumaan :D Mukava matala ranta, viihtyisiä ravintoloita, ihana Morro Jablen kalastajakylä ihan vieressä ja loistava eläintarha bussimatkan päässä. Ostosmahdollisuudetkin oli ymmärtääkseni hyvät – itse en niiden päälle ymmärrä enkä viikon aikana ensimmäiseenkään kauppaan joutunut, mutta näin kertoivat muut matkalaiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti