Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

keskiviikko 10. elokuuta 2016

#20: Avaimet käteen


Hallinnansiirto sovittiin kahden viikon päähän kaupanteosta. Myyntimies aloitti pakkaamisen heti kaupanteon jälkeen ja ilmoitti seuraavalla viikolla, että asunto tyhjenee heidän toimestaan 16.2. Heillä oli apuna muuttofirma, joka hoiti muuttokuorman uuteen osoitteeseen. Kaiken ylimääräisen, mikä Myyntimieheltä perheineen jäi, muuttofirma huolehti asunnosta pois muuton jälkeen. Yrityksen toimintaperiaatteeseen kuuluu, että se hyödyntää rahanarvoisen tavaran ja hävittää loput. Mikäli rahanarvoista tavaraa on riittävästi, ei itse muutosta jää asiakkaalle välttämättä mitään maksettavaa.

Tarkastuksessa ilmenneiden ongelmakohtien korjaustoimenpiteet olivat meneillään. Remonttifirma ei ollut missään vaiheessa yhteydessä meihin eikä meillä ollut mitään virallista tietoa siitä, mitä asunnossa tehdään. Luotimme tietysti Myyntimiehen sanaan, jonka mukaan kaikki tarkastajan mainitsemat epäkohdat korjataan kuntoon.

Remontti oli valmistumassa torstaihin 25.2. mennessä. Meillä ei remonttihuolista vapaaseen asuntoon muuttaessa ollut muita remonttisuunnitelmia kuin parkettilattian hionta. Se päästäisiin aloittamaan keskiviikkona 24.2. Lakkaamisen jälkeen asunto olisi muuttovalmis lauantaina 27.2. Muuttoaikataulu muodostui äärimmäisen tiukaksi. Meillä oli suunnitelma, että tavaroita voisi hiljalleen viedä paikalle heti asunnon vapautumisesta lähtien, mutta meneillään olevat remontit johtivat siihen, ettei mitään tavaroita voinut viedä ennen remonttien lopullista valmistumista. 

Kävimme illalla 16.2. tapaamassa Myyntimiestä ja saimme asuntoon kahdet avaimet. Yksi avain oli remonttimiehellä, yksi oli perheen lapsella ja kolmas siivousfirmalla, joka oli käynyt säännöllisesti asunnossa siivoamassa. Myyntimies lähti kiireesti jatkamaan matkaansa ja me jäimme ihmettelemään uutta kotiamme. Oli hassua kuljeskella vieraassa asunnossa, joka kuitenkin oli nyt ihan virallisesti meidän uusi koti.

Remonteista johtuen koti oli kuin suuri työmaa. Tyhjässä asunnossa katsellessa huomasimme, että olohuoneen valkoinen seinä on tarkemmin katsottuna aika kellertävä. Päätimme maalata sen. Mutta kun yksi seinä sai uuden värin, myös viereinen piti maalata. Tämä johti lopulta siihen, että seinät maalattiin olohuoneesta, keittiöstä ja kolmesta makuuhuoneesta. Jii kävi iltaisin töiden jälkeen maalailemassa sen mukaan, mitä muut remontit antoivat myöten. 

Yllätyksiä kaapin takaa

Lattianhioja oli antanut ohjeeksi, että lattiapinnat pitää olla puhtaat eikä hiottavilla pinnoilla saa olla mitään tavaroita. Hiontaa edeltävänä iltana menimme siirtämään muutamat huonekalut hionnan tieltä ja varmistamaan, ettei lattialla isompia roskia ole. Imurointi osoitti, että lattiat olivat todella likaiset. Ei puhettakaan, että niille pinnoille pääsisi tekemään hiontaa. Siivosimme illan, minkä ehdimme, kunnes jouduin lähtemään lasten kanssa kotiin. Jii jäi siivoamaan. Huonekalujen siirto paljasti, että kovin perusteellista siivousta ei asuntoon ollut muutamaan hetkeen tehty.

Lattianhioja oli tulossa seuraavana aamuna, joten asunto oli saatava tiistai-illan aikana kuntoon. Jii huhki yöllä kello kahteen ennen kuin pääsi takaisin kotiin. Kello viideltä oli herätys uuteen työpäivään. Olin vihainen, olin järkyttynyt ja olin äärimmäisen pettynyt siihen, millaiseen kuntoon asunto oli jätetty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti