#35: Johtavalla vahinkosaneerauksen ja korjausrakentamisen ammattilaisella on homma hanskassa – ja hanska hukassa

Lohduttomasta keväästä huolimatta asiat näyttivät vihdoin edistyvän. Ja jos puolitoista kuukautta oli ollut vaikeuksia löytää urakoitsijaa, kohta meillä olikin jo tunkua urakoitsijoista. Toukokuun 4. päivä sain nimittäin soiton vahinkokartoitusfirmasta, joka jätti kartoitushomman kesken kuukautta aiemmin.

Mieshenkilö esitteli itsensä herra Työnjohtajaksi ja kyseli, olivatko hommat asunnossamme jääneet kesken. Kerroin, että homma kyllä on kesken, mutta saimme heiltä ilmoituksen, etteivät he pysty urakkaa ottamaan työn alle, joten ei se nyt varsinaisesti keskenkään heiltä jäänyt. Työnjohtaja pahoitteli kovasti tilannetta ja "kesken jäänyttä hommaa". Hän kertoi, että meillä käynyt kartoittaja Hasse ei ollut enää heillä töissä. Työnjohtaja lupasi työmiehet purkuhommiin heti seuraavana päivänä, keskiviikkona. Kerroin toisen firman kanssa tehdystä alustavasta sopimuksesta, mutta lupasin selvittää asiaa taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalta. 

Työnjohtaja lupasi soittaa vielä saman päivän aikana tutustuttuaan ensin alkuperäiseen kartoitusraporttiin. Hallituksen puheenjohtaja sanoi, että voimme kyllä vaihtaa urakoitsijaa vielä tässä vaiheessa, parempi vain mitä nopeammin työ saadaan etenemään. Puheenjohtaja lupasi soittaa saman tien toiselle urakoitsijalle urakan peruuntumisesta. Jäin odottamaan Työnjohtajan soittoa, mutta vahvistin hänelle vielä erikseen tekstiviestitse, että he voivat aloittaa työt seuraavana päivänä. Muistutin vielä, että hän ottaisi yhteyttä luettuaan raportin.

Mitään ei kuitenkaan tiistaina enää kuulunut ja yritin soittaa perään. Mitään ei kuulunut keskiviikkonakaan ja yritin jälleen soitella perään. Ei alkanut purkuhommat keskiviikkona eikä mitään kuulunut vielä torstainakaan. Yritin tavoittaa Työnjohtajaa myös perjantaina useamman kerran.  Seuraavalle viikolle sovittu aloitus toisen firman kanssa oli peruttu, mutta Vahinkokartoitus X Oy loisti poissaolollaan.

Tilanne tuntui jo koomiselta, mutta ennen kaikkea äärimmäisen turhauttavalta. Meillä oli ollut vesivahinko 6 viikkoa eikä sille ollut tehty yhtään mitään. Olimme kahden vaippaikäisen lapsen kanssa olleet yli viisi viikkoa evakossa. Maksoimme jatkuvasti sekä tyhjillään olevasta asunnostamme että sijaisasunnosta eikä asioille tapahtunut mitään. En tiennyt, mistä olisimme voineet saada urakoitsijan siihen hätään. Yksikään ei pystynyt enää seuraavana maanantaina aloittamaan, mutta toisaalta yhteistyö Vahinkokartoitus X Oy:n kanssakaan ei herättänyt kovin suurta luottamusta. Tilanne oli aivan painajainen.

Laitoin sähköpostia vakuutusmeklarille, joka kartoitusfirmaa oli suositellut. Hän oli yhteydessä johonkin tuttuunsa Vahinkokartoitus X Oy:ssä, ja tämä Tikkunen laittoi minulle viikonloppuna viestiä ja pahoitteli tilannetta. Hän lupasi selvittää tapauksen heti maanantaiaamuna. Hän totesi, että hommat tuntuvat menneen jo kartoituksesta lähtien pieleen eikä hommien todellakaan kuulu mennä näin. Hän lupasi pyrkiä korjaamaan tilanteen.

Maanantaina sain soiton Vahinkokartoitus X Oy:stä. Sain kunnian keskustella jo neljännen henkilön kanssa samasta yrityksestä. Soittaja esittäytyi Jussiksi. Olisin mielelläni kuullut jonkinlaisen selityksen tämän edellisen kaverin, Työnjohtajan katoamiselle, mutta Jussi pisti tohinalla sopien töiden aloittamista heti seuraavaksi päiväksi, tiistaiksi. Jussi kyseli, josko kotosalla olisimme heti aamusta. Kerroin hämmentyneenä, että asumme evakossa, mikä pitäisi Vahinkokartoitus X Oy:lla olla jo hyvin tiedossa. Jussi totesi, että jos meille on ongelma päästä paikalle, hän voi pyytää huoltoyhtiöstä oven avausta. Kovasti Jussi yllättyi, kun kerroin, ettei ole huoltoyhtiötä eikä ketään muutakaan, joka ovea pystyisi avaamaan.

Yritin varovaisesti kysyä, mitä Jussi meidän tapauksen taustoista tietää. Ei tiennyt paljon, mutta selvät olivat sävelet: aamulla heti aloitetaan ja ensimmäisenä laputetaan rappukäytävä, että naapurit tietävät remontista. Nyt olimme hämmentyneitä puolin ja toisin, kun kerroin, että ei ole mitään rappukäytäviä, kyse on rivitalosta.

Lopuksi kysyin vahinkoraporttiin tutustumisesta, johon Jussi vastasi, että vahinkoraporttia hän ei ole lukenut, mutta työ on kyllä käyty työnjohtajan kanssa läpi. Halusin tietää, mitä Työnjohtaja oli ohjeistanut. Työnjohtaja oli kertonut, että heti aamusta aloitetaan keittiön purku ja homma on paketissa varmaan jo samana iltana. Tilanne vetää minut vielä kolme kuukautta myöhemminkin niin sanattomaksi, etten osaa edelleenkään sanoa mitään.

Tuijotin hetken aikaa tyhjyyteen ja mietin, onko tämä enää todellista. Lopulta huokaisin turhautuneena, että purkua odottaa kylpyhuone, ei keittiö. Nyt oli Jussin vuoro hiljentyä. Totesin, että unohdetaan purkuhommat siihen asti, että joku kyseisessä yrityksessä tietää, mitä meillä pitää tehdä. Selvitin asiaa Tikkusen kanssa ja kävi ilmi, että Hassen tekemä raportti oli teillä tietämättömillä. Lopulta he pyysivät alkuperäistä raporttia minulta, jonka myös heille toimitin.

Tikkunen totesi selvittelyn jälkeen, että homma kuulostaa jo farssilta, josta voisi saada Oscarin. Hän lupasi, että yritetään vielä kerran alusta ja kaikki menee varmasti hyvin. Lisäksi hän pyysi minua informoimaan, jos jotain nyt vielä menee pieleen tai kun he saavat lopulta kaiken onnistumaan. Lisäksi hän vielä sanoi, että voin luottaa heihin, koska nyt työmaata katsotaan erityisen tarkasti. Heidän tarkoituksensa ei ole toimia välinpitämättömästi yhdessäkään projektissa, mutta töitä tekevät kuitenkin ihmiset, joten kaikki on mahdollista. Minulle on edelleen epäselvää, miksi ikinä suostuin yhteistyöhön uudestaan.