Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

#211: The End

Minulla oli tänä kesänä poikkeuksellisen pitkä kesäloma – 6,5 viikkoa. Toisaalta se oli hyvä, sillä työn ohella kuluneen kesän hullunmyllyä olisi ollut vieläkin epätoivoisempaa pyörittää. Toisaalta harmittaa, että kerrankin olisi ollut mahdollisuus levätä ja ladata akkuja oikein kunnolla, mutta se jäi vain haaveeksi. Myös Jii piti normaalia pidemmän loman, mutta huokaisi vain helpotuksesta, kun pääsi takaisin töihin. Jossain alitajunnassa kytee pieni pelko siitä, onnistummeko vielä jonain kesänä pitämään yhteisesti koko perheenä näin pitkän loman. Mutta on vain uskottava ja toivottava, että se onnistuu.

En ole ehtinyt kirjoittaa kesän jälkeen, joten monia epätoivon hetkiä jää teiltä nyt varmasti kuulematta. Mutta niitä on tähän blogiin mahtunut jo niin paljon, että ehkä teistäkin on mukava kuulla, että elämämme on nyt rauhoittunut ja iso osa alkuvuoden stressistä, harmista ja kiireestä on nyt takanapäin. Sijoitusasunnoissa remontit ovat minimaalisen pieniä epäkohtia lukuun ottamatta valmistuneet ja uudet asukkaat ovat asettuneet koteihinsa. Jiin mummi ei ole vielä päässyt putkiremontin jäljiltä takaisin kotiinsa (kyllä, heinäkuun alussa piti päästä), mutta luotamme siihen, että asiat järjestyvät tämänkin osalta ihan lähiaikoina. Terassiremontin urakoitsija kävi yhtiön pihamaalla juhannusviikolla ja korjaustyöt piti aloittaa 1.8. Puolessa välissä elokuuta kuulin naapurilta, että ei ollut urakoitsija ilmestynyt paikalle eikä hänestä tälläkään kertaa ollut mitään tietoja. Mutta arvaatteko mitä, minun osaltani tämä terassiasia oli jo loppuun käsitelty, sillä…

Yksi iso asia on blogin puolella vielä käsittelemättä: tarinamme unelma-asunnosta tuli nimittäin päätökseensä ja kerron siitä teille nyt. Päätimme vuosi sitten, että kaikesta rakkaudesta kotiamme kohtaan, on järkevintä luopua siitä. Etsimme erikoista asuntoa, löysimme sen ja lopulta kaikkien vastoinkäymisten jälkeen siitä tuli meille erittäin ihana koti. Samalla konkretisoitui myös kaikki pienen taloyhtiön ongelmat: asioista päätetään ilman asiantuntemusta muutaman henkilön kesken ja eri mieltä olevat jyrätään ja haukutaan selän takana. Eniten minua huoletti se, että kaikista suurimmasta omaisuudestamme päättävät henkilöt, joille ei tuntuvat rahalla olevan mitään merkitystä. Terassiremontti paisui 62 000 eurosta 190 000 euroon ja urakoitsija hävisi kuin pieru Saharaan. Puheenjohtajan suurin huoli oli kuitenkin saada urakoitsijan viimeinenkin lasku maksuun, kun lasku oli kuitenkin luvattu lähettää aikoja sitten. En tähän päivään mennessä ole löytänyt ihmistä, joka olisi tätä kuviota ymmärtänyt, mutta meidän taloyhtiössämme tämä oli ongelma vain meille.

Niinpä keväällä laitoimme asuntomme myyntiin Blokin kautta. Mietin pitkään, jaksaisinko myydä itse, mutta remontit ja muut kiireet pitivät huolen siitä, ettei ylimääräistä aikaa ollut. Niinpä päätimme kokeilla Blokin uudenlaista välityskonseptia, joka yhdistää hyvän välittäjän ja itse myynnin parhaat puolet. Blok hoiti asunnon markkinoinnin, teki asianmukaiset kauppakirjat ja oli molempien osapuolien tukena koko kaupanteon. Meille itsellemme jäi asunnonesittely, minkä koen onnistuvan itseltäni paremmin kuin vieraalta ihmiseltä. Pidin alkuun pari esittelyä, mutta lopulta remonttiasiat veivät kaiken ajan niin, että lopulta unohdin koko asunnonmyynnin.


Yhtenä iltapäivänä puhelimeni soi: välittäjä soitti ja kyseli puhelun alkuun kuulumiset. Olin alkamassa tilittää oharin tehneestä remonttimiehestä ja kylpyhuoneesta löytyneestä kosteusongelmasta sekä kaikista muista vastoinkäymisistä, mutta ennen kuin ehdin aloittaa valitusvirttäni, huomasin kysyä, että hän tarkoitti varmaankin oman asuntomme suhteen. Välittäjä oli hieman ihmeissään, mutta totesi, että juu, lähinnä niitä kuulumisia hän ajatteli. Totesin, että en edes muistanut asuntomme olevan myynnissä. Välittäjä kuulosti hieman pelästyneeltä ja kysyi, olimmeko tulleet toisiin aatoksiin. Kerroin, että emme, asunto on kyllä myynnissä, mutta nyt on ollut niin paljon kaikkea, että emme ole yksinkertaisesti koko asiaa muistaneet. Mutta jos joku on kiinnostunut, niin kyllä myydään.

Yksi perhe oli erityisen kiinnostunut ja oli halukas tulemaan esittelyyn heti seuraavana päivänä. Katselin järkyttyneenä ympärilleni ja mietin, voimmeko mitenkään saada pomminjäljiltä olevaa asuntoamme esittelykuntoon seuraavaksi päiväksi, mutta lupasin, että esittely onnistuu. Saimme asunnon siedettävään kuntoon ja näyttö meni niin hyvin, että perhe päätti jättää tarjouksen. Tutustuttuaan asunnon papereihin ja käytyään asioita vielä välittäjän kanssa läpi, he jättivät tarjouksen. Muutaman vastatarjouksen jälkeen pääsimme hinnasta yksimielisyyteen ja sovimme kaupanteosta. Toivoimme, että olisimme vähintään elokuun loppuun saaneet asua vanhassa kodissa, mutta ostajat eivät joustaneet heinäkuun viimeisestä päivästä. Se oli viimeinen sinetti kesälomasuunnitelmille, mutta pakko myöntää, että töiden ohella tästä muuttorumbasta ei olisi hengissä selvitty.

Tämän loppuratkaisun myötä päätän kirjoittamisen tähän blogiin. Tarina kaikkine mutkineen ja kiemuroineen jää luettavaksenne jatkossakin, mutta tätä sivustoa en enää päivitä. Kerroin jo yli vuosi sitten, miten koko blogi on muuttunut raskaaksi ja palauttaa joka kerta ikäviä muistoja mieleen. Kiitän teitä kaikkia, jotka olette matkan varrella lukeneet tarinaamme, iloinneet ilonhetkinä ja ennen kaikkea tukeneet vaikeina aikoina. Jatkan kirjoittamista uuden blogin parissa ja ensimmäisenä pääsette lukemaan, millaiset ovat asumisjärjestelymme tällä hetkellä, miten selvisimme 160 neliön tyhjentämisestä muutamassa viikossa ja millaisia suunnitelmia meillä tulevaisuuden varalle on. Toivottavasti liitytte seuraamme myös uuden blogin puolella. Ilmoitan blogin osoitteen teille heti, kun saan sivuston auki. Muistathan seurata tarinaamme myös Facebookissa sekä nyt myös Instagramissa. Kiitos ja aivan mahtavaa syksyn jatkoa kaikille!