Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laina. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. kesäkuuta 2019

#208: ...ei loppua vieläkään

On melkein vuosi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Kerroin jo aiemmin, etteivät voimavarat riitä enää raportoimaan näitä tarinoita tästä unelmien taloyhtiöstä. Lueskelin äsken viimeisimpiä postauksia terassiremonttia koskien enkä oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Otetaan lyhyt kooste, mitä tänne pitäisi tässä kohtaa kuulua ja mitä tänne oikeasti kuuluu:

Yhtiön hallitus päätti ilman kilpailutusta, sopimuksia tai valvojia ottaa yhden miehen firman tekemään yhtiöömme vaativaa terassiremonttia (#197). Tarjous oli 62 000 euroa ja remontin piti kestää 3 viikkoa per asunto eli juhannuksena 2018 piti kaiken olla valmista. Urakoitsija päivitti tarjousta kesken kaiken 105 000 euroon, mutta kukaan muu ei kyseenalaistanut tätä (#198). Lasku laskun perään ylitti tarjouksen, mutta tämä ei haitannut ketään (#202). Vesivahinkoa sattui siellä ja täällä ja rakennustekniset ratkaisut olivat vähintään mielenkiintoisia (#204). Kolmen viikon urakka paisui 20 viikon loputtomaksi tahkoamiseksi (#206) ja ei kannata liioitella yllättynyttä, kun kerron, ettei urakka ole vieläkään valmis. Niin, luit ihan oikein. Valmista ei ole vieläkään. 

Lopputarkastus pidettiin 28.11.2018. Ihan vähän meni juhannuksen yli, mutta ei nyt takerruta siihen. Katselmuksesta saatiin aikaiseksi 2 sivua vikoja ja virheitä, jotka urakoitsija lupasi tulla korjaamaan heti keväällä lumien sulettua. Erikseen sovittiin, että kaikki on valmista toukokuun 2019 loppuun mennessä. Urakan valmistuminen venähti siinä määrin, että ensilumikin ehti sataa ja ymmärrettävästi korjauksia ei päästy enää viime vuoden puolella tekemään. Korjauslistalla oli muun muassa sellaisia asioita kuin ruosteisten rautojen näkymistä uudella betonipinnalla, vedenvalumisia rännien ja peltien välistä, ulkoverhoilusta tippuneita tiiliä, suojausten pettämisestä johtuvia vesivahinkoja betonipinnassa ja virheellisiä kaatoja. 

Tammikuussa puheenjohtaja ilmoitti, ettei tavoita urakoitsijaa. Taloyhtiö odotti viimeistä laskua, jotta remonttia varten otettu remonttilimiitti saataisiin konvertoitua lainaksi. Limiittiä oli tähän mennessä käytetty 185 000 euroa. Kyllä, limiittihän tässä matkan varrella jo tuplattiin. Alkuperäinen lainatarve oli hallituksen mukaan 50 000 euroa. Se päätettiin jo alkumetreillä nostaa 100 000 euroon. Elokuun lopulla hallitus pyysi valtuudet vielä limiitin korottamiseen 100 000 eurolla, sillä rahat (joiden piti kaikella varmuudella riittää aivan varmasti kaikkiin mahdollisiin lisätöihin ja yllätyksiin) oli käytetty pelkästään purkutöihin. Asumme kaiketi jossain multimiljonäärien talossa, kun tämä ei haitannut ketään. Yllätyksiähän nyt tulee aina. 

Kevään aikana selvisi, että kaadot on tehty kaikilla terasseilla liian loivina. Valuja tehnyt yritys olisi tehnyt isommilla kaadoilla, mutta urakoitsija oli todennut, että joutuu tekemään enemmän pohjatöitä, joten valut tehdään, kuten hän sanoo. Kaadot ovat joko liian loivat tai paikoitellen olemattomat – ja jostain kohtaa kaataakin sitten vedet kohti rakenteita. Uudet terassimme eivät kestä minkäänlaista lumirasitusta tai edes riittävän kovaa vesisadetta. Kynnykset on jätetty niin matalaksi, että jo muutaman millin jääkerros betonin pinnalla aiheuttaa veden tulvimisen asuntojen puolelle. Nyt onkin ohjeistettu, että jos talvella mielii viikoksi johonkin, on avain jätettävä naapuriin, jotta naapuri voi tarkkailla, ettei vesi valu sisälle asuntoon. Tällaisista terasseista olenkin aina haaveillut. 

Puheenjohtaja jatkoi urakoitsijan tavoittamisyrityksiä koko talven. Helmikuussa todettiin, ettei ole saatu kiinni. Maaliskuussa joku tiesi kertoa, että urakoitsija oli ainakin ollut pitkään Thaimaassa – ei ollut tietoa, onko edelleen. Jatkettiin tavoittamisyrityksiä ja Ana lupasi käydä myös kaverinsa (urakoitsijan) oven takana. Huhtikuussakaan ei kuulunut mitään eikä kukaan tavoittanut sähköpostilla tai puhelimitse, mutta toukokuussa urakoitsija kaiketi heräsi talvihorroksestaan. Hän lupasi toimittaa viimeisen laskun sekä tulla viikolla 21 toukokuussa tekemään sovitut korjaukset. 

Tuli viikko 21, mutta urakoitsija tai viimeinen lasku eivät perille löytäneet. Kohta ollaan taas juhannuksessa ja muu hallitus on ihmeissään, että mitenhän tässä nyt näin kävi. Rakennusaikaista vakuutta ei vaadittu, koska urakoitsija oli hyvä tyyppi eikä viitsi hänen rahojaan turhanpäiten panttailla (#202). Takuuajan vakuutta ei ole asetettu eikä sovittuja korjauksia tehty. Viimeistä laskua odotellaan edelleen ja kuukausittain maksetaan mukavaa summaa korkojen muodossa 185 000 euron limiittitilistä, jota nyt joudutaan pitämään voimassa niin kauan, että urakoitsija viitsii viimeisen laskunsa toimittaa. 

Tekisi mieleni sanoa, että mitä minä sanoin. Mutta en vaivaudu edes sanomaan.

lauantai 1. lokakuuta 2016

#59: Monta rautaa tulessa


Heinäkuun hetkistä on haastavaa yrittää kirjoittaa. Loogisen tekstin tuottaminen tuntuu mahdottomalta eikä kirjoituksissa tahdo olla päätä eikä häntää – mikä kuvaa meneillään ollutta tilannetta täydellisesti. Samaan aikaan yritimme suunnitella itsellemme toimivaa kylpyhuonetta, päästä urakoitsijan kanssa yhteisymmärrykseen suunnitelmista, etsiä sopivaa laattaa ja kartoittaa järkeviä kalusteita kylpyhuoneeseen. Osa keittiöstä oli menossa vesivahingon takia uusiksi, joten päätimme lopulta uusia koko keittiön. Kylpyhuoneen suunnittelun lisäksi kuvioihin astui siis keittiön suunnittelu.

Keittiösuunnitelmaa

Pysähdyksissä olleen kodinhoitohuoneen remontti lähti hiljalleen liikkeelle. Remontin etenemisen suhteen oli aikataulutettava kattopaneelin asentajan, sähkömiehen ja kalusteasentajan aikatauluja. Lomat sotkivat aikatauluja ja asiat etenivät etanamaisella vauhdilla, kun aina piti odottaa jonkun toisen seuraavaa askelta.  Lisäksi piti toistuvasti ilmoitella Giganttiin, että vieläkään ei saada kodinkoneita noudettua. Olin varma, että maaliskuussa ostamamme tavarat löytävät kohta paikkansa jonkun muun kotoa. 

Kodinhoitohuone etenee

Keittiöremontin suunnittelu aloitettiin alusta Kehäkalusteen Arton kanssa. Keväällä budjettisyistä haudattu remonttisuunnitelma kaivettiin esiin ja päivitettiin. Osa keittiön vauriosta kuului taloyhtiön maksettavaksi, joten varmistin hallitukselta, että saatu tarjous vaurioalueen korjauksesta sopii yhtiölle. Sain vahvistuksen, että hallitus hyväksyy tarjouksen ja voin tilata työn.

Arton avustuksella keittiöstä saatiin erinomainen suunnitelma aikaiseksi. En olisi edes uskonut, että keittiöstä voisi saada niin toimivan, kun Arto osasi ehdottaa. Osana keittiösuunnitelmaa myös kodinkoneet menisivät uusiksi. Kolminkertaisesta uuninpesusta huolimatta Myyntimiehen jälkeensä jättämä uuni herätti edelleen puistatuksia, joten en pannut pahakseni, että kodinkoneet uusittaisiin kauttaaltaan. Tosin vaikka minä en pannut pahakseni, niin lompakko alkoi osoittaa hermostumisen merkkejä.

Kustannukset olivat tulossa taloyhtiön maksettavaksi, joten taloyhtiön piti hoitaa rahoitus kuntoon. Urakan ensimmäinen lasku oli erääntymässä purkutöiden valmistuttua, joten taloyhtiön oli neuvoteltava ja nostettava remonttilaina. Taloudenhoitaja pyysi lainasta tarjouksen, mutta jäi lomalle ennen kuin päätöstä lainannostosta ehdittiin tekemään.

Laina-asian hoito jäi minun vastuulleni ja kävin läpi lainatarjouksen. Esitin lainasta kysymyksiä muulle hallitukselle, kuten otammeko luotollisen remonttilimiitin vai perinteisen velkakirjalainan, millaisen laina-ajan haluaisimme, millaisen lyhennysvälin ja mikä olisi toivottu ensimmäinen lyhennyspäivä. Mitään mielipidettä ei kenelläkään ollut tai kukaan ei ainakaan sellaista esittänyt. Tein yksikseni laskelmia ja valitsin taloyhtiölle ja osakkaille mielestäni järkevimmät ehdot. Laadin hallituksen kokouksen pöytäkirjaluonnoksen ja laitoin sen kommenttikierrokselle.

Keittiöremontin myötä vanhasta keittiöstä piti päästä eroon. Osa keittiöstä oli purettu vesivahingon takia, mutta iso osa oli vielä jäljellä. Kehäkaluste olisi toki purkanut vanhan pois, mutta rungot olivat vielä hyväkuntoiset, joten päätimme yrittää myydä kokonaisuuden. Laitoimme ilmoituksen Tori.fi:iin ja saimme lopulta keittiön myytyä mukavalle nuorelle parille. Mies purki keittiön tottunein ottein ja sen lisäksi, että säästimme purkukustannusten maksamisessa, saimme keittiöstä vielä pari sataa. 

Keittiö purettu

Jotta arki ei olisi käynyt liian helpoksi, päätti elämä hämmentää soppaa entisestään. Olin sunnuntaina 10.7. anopin auton kyydissä, kun jouduimme peräänajoon. Virolainen kuski ajoi huomattavaa ylinopeutta peräämme, kun olimme pysähtyneet suojatien eteen antamaan tietä pyöräilijälle. Virolaisessa autossa oli kaksi henkilöä, mutta yhteistä kieltä ei löytynyt. Hätäkeskus ohjeisti jäämään paikalle ja odottamaan poliisin saapumista. Anopin autosta meni takaluukku ryttyyn, mutta virolaisten autolle kävi huonommin: se muistutti enemmän kuivunutta rusinaa ja matka tyssäsi niille sijoille, kun auto valutti säikähdyksestä nesteensä pihalle.

Jouduimme odottamaan poliiseja tunnin verran. Peräänajo oli sen verran kova, että niskani retkahtivat ja pää kolahti voimalla niskatukeen. Olo oli ensin aika tavallinen, mutta hiljalleen päässä alkoi pyöriä ja vointi huononi. Nousin autosta ja istuskelin bussipysäkillä, kunnes saimme poliiseilta luvan jatkaa matkaa. Päivä sujui kolarin jälkeen normaalisti, kunnes illalla vointini romahti kauppareissulla. Tuntui, että koko maailma alkoi pyöriä ympärillä, silmissä musteni ja alkoi oksettaa. Soitin sairaalan päivystykseen ja he käskivät tulla saman tien käymään.

Vähän erilainen kisakatsomo
Illalla oli tarkoitus hoitaa taloyhtiön laina-asioita eteenpäin, mutta ilta vaihtui monenmoisiin tutkimuksiin päivystyksessä. Illalla tuli jalkapallon MM-finaali, jota oli futisperheessämme innolla odotettu. Jii oli pitkin viikkoa mietiskellyt, mitä kivaa keksisi pelin yhteyteen, mutta joku ymmärsi vihjeen vissiin vähän väärin järjestäessään kisakatsomon sairaalan odotusaulaan.

Mitään vakavaa ei tutkimuksissa onneksi paljastunut ja lääkäri diagnosoi lievän aivotärähdyksen. Tilannetta piti seurata, mutta huonovointisuutta ja huimausta vakavampaa ei enää ilmaantunut. Pääsin sairaalasta yöllä kahden jälkeen lähtemään. Seuraavana päivänä oli taas asioita hoidettavana, mutta aivotärähdyksen jälkimainingeissa ei tietokoneen käyttö ole kaikkein rentouttavinta puuhaa. Stressi kasvoi, mutta kroppa käski lepäämään.

Lepo ei ehtinyt yhtä iltaa pidempään jatkua, kun taloyhtiön laina-asiat oli saatava eteenpäin. Kädenvääntö urakoitsijan kanssa kylpyhuoneen lisätöistä jatkui. Kirjallista tarjousta ei vain kuulunut. Seuraavalla viikolla Vahinkokartoitus X Oy:kin heräsi jostain horroksesta ja muisti taloyhtiötä yli 4500 euron laskulla suorittamistaan kartoituksista. Olin järkyttynyt summista ja kysyin taloyhtiöltä, pitäisikö laskuista reklamoida. Summa oli järkytys muillekin, mutta reklamaation hoitaminen jäi taas minun tehtäväkseni.