#163: To Do -listan sisällöstä

Päätin, että kiirepapatukset olisivat tältä keväältä ohi, mutta lukijalta tulleen viestin myötä päätin avata asiaa vielä vähän lisää. Kiitos muuten kaikille, jotka postauksiini jaksatte reagoida. On aina mukava saada palautetta, tsemppiviestejä tai kysymyksiä teiltä. Rohkeasti vain blogin kommenttiosiokin ahkerampaan käyttöön! 😊

Viimeksi pohdin, miksi muilla tuntuu aika riittävän vaikka mihin, vaikka oletettavasti monilla on ihan samoja asioita hoidettavana kuin itselläni. Tähän liittyen ainakin yksi teistä kiinnostui To Do -listani sisällöstä ja ajattelin avata sitä teille kaikille.

 

Sain myös palautetta, jossa toivottiin reippaampaa päivitystahtia, sillä iltaisin ei ole enää mitään tekemistä 😉. Yritän kesää kohti ottaa reippaamman päivitystahdin ja niin kovin mielelläni kirjoittelisinkin paljon enemmän. Aloitin itseasiassa tämänkin postauksen kirjoittamisen heti edellisen jälkeen, mutta kirjoittaminen keskeytyi, kun sain To Do -listan auki.

Listan ylimmäisenä on pitkään vuoroaan odottanut tärkeä asia. En voi tässä kohtaa avata asiaa tarkemmin, mutta toivottavasti joskus pääsen kertomaan teille, että asian hoitaminen on tuottanut tulosta ja kaikki on taas hyvin. Asia liittyy läheiseen henkilöön ja hänen hyvinvointiinsa. Jo pitkään olen yrittänyt saada asiaa jollain tavalla eteenpäin, mutta en ole löytänyt keinoja. Avaan To Do -listan päivittäin, mutta avasin sen tällä kertaa eri syystä: en suorittaakseni sieltä taas jotain vaan avatakseni sen sisältöä teille enemmän.

Listan ensimmäinen (ja tietyllä tavalla tärkein) on odottanut vuoroaan niin pitkään, etten ole enää kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota. Huomaan sen joka kerta ja asia painaa mieltä koko ajan, mutta asian selvittäminen ja hoitaminen vie niin paljon resursseja ja voimavaroja, ettei siihen tarttuminen ole ollut helppoa. Nyt katsoin tuota tehtävää pitkään ja harmittelin, etten ole saanut asialle tehtyä mitään. Päätin siirtää blogin syrjään ja tartuin listan ensimmäiseen asiaan: lähimmäisen auttamiseen.

Soitin useaan eri paikkaan kysyäkseni neuvoja ja sain ohjausta aina seuraavaan paikkaan. Lopulta oikeat tahot alkoivat löytyä ja asiat ovat jo ainakin pienin askelin edenneet. Asian hoituminen on vasta alkutekijöissään, mutta se on nyt hoidossa ja etenee päivä kerrallaan. Tästä suuri kiitos kuuluu sille lukijalle, joka kiinnostui To Do -listani sisällöstä ja sai minut näin tarttumaan tähän asiaan. Kiitos ❤

Mitä muuta sieltä listalta sitten löytyy? Kolmasosa päivästäni kuluu luonnollisesti työn parissa. Töissä on jatkuva kiire eikä työt tekemällä vähene. Mutta To Do -listani ei sisällä työhön liittyviä asioita – työasioille minulla on oma To Do -lista. Opintoihin liittyvät deadlinet ovat myöskin omalla listallaan, kuten myös taloyhtiöiden asiat. Varsinaiselle To Do -listalleni nostan vain akuutit ja välittömästi toimenpiteitä vaativat asiat näiltä muilta listoilta. Alkaa varmaan kuulostaa siltä, että kaikki aikani menee näiden listojen ylläpitämiseen, mutta ei onneksi sentään.

Viime viikolla To Do -lista lyheni mukavaa vauhtia kaikista muista elämän kiireistä huolimatta. Listalta hävisivät niin veroilmoitusten läpikäymiset ja korjaamiset, sähköyhtiön vaihto, taloyhtiön sähkö- ja vesilukemien kerääminen, isotätini (jonka asioita hoidan) vakuutusten vaihtoon liittyvät toimenpiteet sekä edellä mainittu läheisen ihmisen auttaminen. Vielä jäi listalle tehtävääkin enkä ole edes jaksanut lisätä sinne siivoamiseen liittyviä asioita, kuten terassien pesuja, ikkunoidenpesua tai pihanlaittoa.

Torstaina lähdin Berliiniin, josta kotiuduin sunnuntaina. Berliinin piti olla mukava kevätmatka Euroopan sydämeen, mutta osittain työnteoksi se venähti. Sunnuntaina lähdin työmatkalle Joensuuhun, jossa odotti asiakastapaaminen heti maanantaiaamuna. Maanantai-iltana oli vuorossa oikeushistorian ja -teorian tentti Joensuun yliopistolla. Tiistaiaamuna seuraava tentti ja siihen perään ajomatka Jyväskylään esiintymään ammattikorkeakouluopiskelijoiden seminaariin. Täytyy sanoa, että lievää paniikkia iski loppuviikosta. Palataan näihin reissuihin seuraavan kirjoituksen parissa! Aurinkoista viikonloppua kaikille! 

#119: Myyntimies turvautuu lakiapuun

Toivottavasti joulu sujui kaikilla mukavissa merkeissä. Meillä oli oikein onnistunut joulu: olimme perinteisesti äidin luona ja mukana olivat molempien läheiset. Meillä on molemmilla niin pieni suku, että vaikka molemmilla oli käytännössä koko suku kokoontuneena yhteen, ei meitä ollut kuin kahdeksan aikuista ja kaksi lasta. Jo vuosia olen tavannut isän perheen vasta joulu- tai tapaninpäivänä, mutta tänä jouluna isä tuli toimittamaan joulupukin roolia ja lapset olivat haltioissaan. Mukaan tuli vielä Zara-siskoni. Pöytä notkui jälleen jouluherkkuja eikä aattoiltana tarvinnut muuta kuin syödä ja nauttia olosta. Paljon enempää en joululta olisi voinut toivoa – kiitollisena jatkan tästä taas eteenpäin ❤
 

Olen viime aikoina keskittynyt niin paljon urakoitsijan ja taloyhtiön toilailuihin, että Myyntimies on jäänyt ihan sivuosaan. Päivitetään siis tähän väliin, mikä on kuvio Myyntimiehen suunnalla. Olin Myyntimieheen yhteydessä syksyn aikana ja kerroin, että olemme ottaneet asianajajan selvittämään asuntokauppaan liittyneitä virheitä (#93). Myyntimiehen mieltä ei uutinen lämmittänyt lainkaan – vaikka äänensävystä päätellen koko mies pahemman kerran hiiltyikin.

Asianajajamme lähestyi Myyntimiestä kirjeellä, jossa esitti alustavan vaatimuksen kustannuksista, joita vesivahingon selvittämisestä ja korjaamisesta oli meille aiheutunut. Asianajaja lisäsi, että vaatimusta tarkennetaan, kun kustannukset ovat selvillä. Myyntimies oli mennyt lankoja pitkin myös asianajajamme luokse. Ensin Myyntimies oli hieman ylimielisesti naureskellut vaatimuksillemme, mutta asianajajan selvittäessä kuviota Myyntimiehelle, oli ääni kellossa muuttunut. Olimme kuulemma heittäytyneet täysin röyhkeiksi esittäessämme mitään vaatimuksia Myyntimiehen suuntaan ja asia jatkuisi heidän puoleltaan niin ikään asianajajan yhteydenotolla.

Marraskuussa vastaanotimme Myyntimiehen asianajajalta vastineen vaatimuksillemme. Tunnistin heidän asianajajansa kovaksi tekijäksi asuntokauppajuridiikan alalla. Siihen nähden yllätyin kovasti, millaisen vastineen käsiini sain. Vastine oli asiallisesti laadittu, mutta väitteet ja perustelut olivat käsittämättömiä. Toisin kuin aiemmin, Myyntimies ei käynyt kiistämään huonosti tehtyä remonttia ja siitä aiheutuneita vahinkoja. Sen sijaan he väittivät, että vuosien 2009-2010 aikoihin suoritetussa saneerauksessa on taloyhtiö tilannut ja maksanut kaikki vedeneristykseen liittyvät työt ja materiaalit. Vastuu vahingoista on siis täysin taloyhtiöllä.

Olin hämmentynyt. Tiedän, että riitaoikeudenkäynneissä voi lopputulos olla usein ihan muuta kuin maalaisjärjellä ajateltuna. Olen kuitenkin kuvitellut, että asianajajan etiikkaan kuuluu selvittää ajamansa asian taustoja ennen kuin väitteitä lähdetään esittämään eteenpäin. Kukaan ei tiedä tarkalleen, milloin kylpyhuoneremontti on tehty eikä edes Myyntimies omassa vastineessaan pystynyt ottamaan asiaan tarkemmin kantaa. Minusta se kertoo jo jotain väitteiden aukottomuudesta. Ja kuvitteliko vastapuoli, että he voisivat oikeasti tässä kohtaa alkaa väittää, että remontti olikin taloyhtiön teettämä?

Minun sisäinen juristini sanoo, että olisin ensin selvittänyt, kuka työn todella on tilannut ja varmistanut, että asiakkaani väitteille löytyy jonkinlaista totuuspohjaa. Jos mitään ei löydy, kuten tässä tapauksessa oletettavaa on, selvittäisin asiakkaalleni, että tuulesta temmatut väitteet harvoin menestyvät. En tiedä, oliko vastine vain yritys saada meitä perääntymään vai voiko asianajajien toiminta aidosti olla näin moraalitonta. Vai oliko Myyntimies oikeasti niin röyhkeä, että valehteli kirkkain silmin omalle asianajajalleenkin?

Puoli sivua asianajaja käytti siihen, että eritteli kaikki vaatimamme kustannukset ja toisteli, että ei ole esitetty tarkempaa selvitystä tämän ja tämän perusteista. En tiedä, onko se yleinen tapa, mutta minulle oli itsestään selvää, että selvitykset ja muut annetaan myöhemmin, kun tarkat kustannukset ovat selvillä. Vaikea sitä on kai seikkaperäistä selvitystä antaa, jos kustannukset ovat vielä auki, kuten asianajajamme oli tuonut ilmi.

Väärään yhtiöjärjestykseen asianajaja totesi, että se on välittäjän ostajalle antama ja isännöitsijältä hankkima. Toteamus ihmetyttää, sillä luulisin asioihin perehtyneen asianajajan tietävän, että myyjä vastaa kaupanteon yhteydessä esitetyistä dokumenteista, vaikka ne olisivat itse Paavin toimittamia.

Lopuksi vastineessa väitettiin, että olimme sopineet kaupanteon aamuna hinnanalennuksesta, joka kattaa kaikki jo tiedossa olevat ja tulevat yhtiön korjauskustannukset. Kauppakirjaan vain oli jäänyt virheellinen sanamuoto, mutta asia oli kaupantekotilaisuudessa suullisesti käsitelty ja myös välittäjä oli tämän Myyntimiehelle vahvistanut. En voinut käsittää, että alansa parhaimmistoon kuuluva juristi lähtisi tosissaan väittämään tällaista.

Uskoiko asianajaja todella, että olisimme 7 000 euron hinnanalennuksella vapauttaneet myyjän kaikesta vastuusta? Uskoiko hän todella, että kauppakirjaan oli vahingossa yksilöity alapohjaongelma, vaikka tarkoitus oli kirjoittaa, että hinnanalennus koskee ihan kaikkia mahdollisia vikoja ja puutteita? Mitä hän kuvittelee väitteellä voittavansa, sillä hänen täytyy tietää, että kyseinen ehto ei sitoisi ostajia, vaikka sellainen sanasta sanaan kauppakirjassa lukisikin. Ja nyt ei edes lukenut – ei sinne päinkään.