#190: Patteri-gate päätökseen

Päätin sähköpostilla käydyn väittelyn viestiin, jossa totesin, etten jatka pattereihin liittyvää vääntöä enää sähköpostilla. Vielä viimeiseksi vastaanottamassani viestissä minulta tivattiin, miksi työ on tilattu ja miten hallitus ei ole todennut, että sille olisi tässä kohtaa ollut tarvetta. Muistutin, että työ tilattiin, koska hallitus yksimielisesti päätti sen tilata. Kysyin, että jos heillä oli epäselvyyttä asiasta, miksi he vahvistivat, että työn voi tilata. Ja jos sille ei ollut heidän mielestään tarvetta, niin miksi he vahvistivat, että työn voi tilata.

Kerroin käyneeni tilanteen läpi Kiinteistöliiton lakimiehen kanssa eikä mitään virhettä ole tehty. Totesin, että perustelut he voivat lukea useista aiemmista viesteistäni. Kerroin, etten voi ymmärtää heidän tämän asian paisuttamiseen käyttämää energiaa. Tässä ei ole tapahtunut vahinkoa yhtään kenellekään, yksikään ei ole päässyt muita parempaan asemaan ja joka ikinen päätös on tehty yksimielisesti meidän neljän hallituksen jäsenen kesken. Myönsin, että olemme pieni yhtiö ja jousto on hieno asia, mutta totesin, etten istu hallituksessa, joka toteuttaa lainvastaisia päätöksiä. Näin ollen toisen jäsenen ehdotusta yhtiökokouksen ohittamisesta ei eteenpäin viedä, sillä laittomia päätöksiä en täytäntöön pane. Ja perustelut olivat edelleen samat kuin tähänkin asti.

Kerroin vielä, että olen toiminut eri hallituksissa niin asunto-osakeyhtiössä kuin yrityksissä ja yhdistyksissäkin jo yli kymmenen vuoden ajan. En ole koskaan joutunut samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi enkä ole koskaan aiemmin joutunut sulkemaan sähköpostiani sen takia, että joku ei ymmärrä, miten hallitus toimii tai miten päätökset tehdään ja tämä kaadetaan yhden ainoan henkilön niskaan. En ole ensimmäistäkään liikettä tehnyt ilman koko hallituksen tukea, joten en voinut kuin ihmetellä. Päätin, että harkitsen vakavasti jatkoani puheenjohtajana. En saa pienintäkään korvausta mistään tekemästäni, joten miksi käyttäisin aikaani ja voimavarojani, jos vastaanotto on tällaista.

Loppuun totesin, että jos joku haluaa tätä asiaa vielä puida, niin toivon, että se tapahtuu kasvotusten eikä jankkaamalla sitä samaa, että he eivät ole ymmärtäneet, mitä on sovittu ja se olisi jostain syystä minun vikani. Suosittelin heille myös lämpimästi Kiinteistöliiton hallituksen jäsenille tarkoitettua verkkokurssia, jossa opetetaan perusteita hallitustyöskentelystä ja päätöstenteosta. Totesin, että on erittäin huolestuttavaa, jos hallituksen jäsen ärsyyntyy siitä, että taloyhtiö toteuttaa koko yhtiön ja joka ikisen osakkaan mukaista päätöstä, mutta ei lähde ohittamaan asunto-osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä sen toteuttamiseksi.

En saanut viestiin enää vastauksia. Tällä viikolla oli kuitenkin ylimääräinen yhtiökokous, jossa oli määrä päättää muun muassa patterityön lopullinen rahoitusmuoto. Kokous ahdisti jo montaa päivää etukäteen. Edustan kokouksissa yleensä yksin, mutta tällä kertaa pyysin, että Jii tulee mukaan. Tuntui uskomattomalta, että olin tällaisessa tilanteessa, vaikka mitään väärää ei ollut tapahtunut.

Kokous alkoi ja käsittelimme työjärjestyksen mukaiset asiat. Viimeisenä oli patterityön rahoituksen vuoro. Kerroin, mikä tilanne on ja miten hallitus on tähän mennessä edennyt. Yksi osakas kysyi, ymmärsikö hän oikein, että kaksi asuntoa on nyt tehty. Vastasin myöntävästi ja kerroin perustelut. Osakas nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Kaikki muut olivat hiljaa. Kerroin hallituksen päätösehdotuksen, jonka mukaisesti osa työstä katetaan limiitillä ja osa ylimääräisiä vastikkeita vastaavalla määrällä. Kenelläkään ei ollut mitään vastaväitteitä. Varmistin vielä erikseen, oliko jollain kysyttävää tai kommentoitavaa ja tuleeko muita ehdotuksia. Yhtiökokous oli yksimielinen ja työ päätettiin rahoittaa, kuten on kesästä lähtien suunniteltu.

Kysyin, miten osakkaat haluavat työn kanssa edetä ja mikä asunto tehdään seuraavaksi. Kenellekään ei ollut mitään väliä. Sovimme, että sovin jatkosta urakoitsijan kanssa ja ilmoitan muille, miten työ jatkuu. Olin yhä edelleen aivan pihalla, mistä koko vääntämisessä oli ollut kyse. Mikä sai nämä kaksi käyttämään niin valtavan määrän energiaa ja aikaa tästä asiasta riitelyyn, mutta kasvotusten ei ollut mitään sanottavaa? Yhä edelleenkään järjestyksellä tai millään muullakaan ei ollut mitään väliä. Joku on tarjonnut selitykseksi kateutta, joku toinen kiusantekoa. Minä en usko kumpaankaan – miksi kukaan olisi kateellinen, jos lapsiperhe saa vuoden odottamisen jälkeen patterit kuntoon pari viikkoa ennen itseä? Tai miksi kukaan jaksaisi tällaista vain kiusanteon takia? En jaksa näihin uskoa, mutta mitään järkevää selitystä minulla ei ole tarjota.

Tämä kaikki sai kuitenkin miettimään vakavasti omaa elämää ja asioita, joihin haluan elämässäni keskittyä. Jouduin puheenjohtajan tehtävään vastoin tahtoani vuosi sitten, kun silloinen hallitus päätti, ettei edellinen puheenjohtaja voi jatkaa tehtävässään laiminlyöntiensä ja asemansa väärinkäyttämisen takia. Ilmoitin kevään järjestäytymiskokouksessa, että luovun tehtävästä mielelläni, mutta jatkajia ei löytynyt. Kesällä ilmoitin, ettei resurssini enää riitä, mutta kukaan ei suostunut jatkamaan. Edellisestä puheenjohtajasta tehtiin kuitenkin varapuheenjohtaja ja muut lupasivat auttaa ja jakaa työtehtäviä. Mikään ei ole kuitenkaan kesän jälkeen muuttunut ja hoidan yksin yhä edelleen kaiken.

Viime viikolla käytin reilu viisi tuntia isännöitsijäntodistuksen laadintaan yhdelle huoneistolle. Taloyhtiö laskuttaa tästä työstä 50 euroa, minä en saa muuta kuin hyvän mielen. Eikä tuollaisesta nyt oikeasti tule edes kovin erikoinen mieli. Ja itseasiassa tämän todistuksen myötä tuli taas vähän lisää kiukuttelua niskaan, kun kirjasin todistukseen, että asunnossa on tehty remontteja, joita taloyhtiö ei ole hyväksynyt. Tämä käy ilmi taloyhtiön pöytäkirjoista ja se oli osakkaalla tiedossa, kun itse aikoinaan huoneiston osti. Osakkaan mielestä ei kuitenkaan ole reilua, että se nyt lukee hänen todistuksessaan, koska se voi vaikuttaa vaikka negatiivisesti asunnon mahdolliseen myyntihintaan. En keksi ihan rehellisesti sanottuna yhtäkään syytä, miksi jatkaisin pestissäni enää päivääkään.   

#189: Patteri-gate jatkuu…

Urakoitsija sai puolessatoista päivässä kaksi asuntoa tehtyä. Ilmoitin tyytyväisenä työn etenemisestä hallitukselle ja ehdotin, että katsoisimme nyt ensimmäisen laskun ja jatkaisimme sitten sen mukaan, kuinka paljon limiitillä vielä olisi varaa. Kysyin samalla, mikä asunto seuraavaksi tehdään.

Tässä kohtaa pääsi helvetti irti. Edelliseltä puheenjohtajalta tuli sähköpostin välityksellä sellainen täystyrmäys, että selvittelen päätäni edelleen sen jäljiltä. Ennen kuin ehdin silmiä hieraista, jatkoi toinen jäsen samalla linjalla. Molemmat huusivat sähköpostin välityksellä, kuinka olen ylittänyt valtuuteni eikä työtä olisi saanut tilata, ellei rahoituksesta ollut päätöstä. Taloyhtiö ei tulisi hyväksymään mitään muita laskuja kuin yhden kokonaisen laskun koko urakasta. Ex-puheenjohtaja hoki viestissään, miten useissa pöytäkirjoissa on todettu, että rahoitus tulee vahvistaa yhtiökokouksessa ja jos tähän ei ollut vahvistusta, ei koko työtä olisi pitänyt tilata.

Olin aivan ihmeissäni. Olimme muutamaa päivää aiemmin yhdessä sopineet, että työ tilataan ja tästä vielä erikseen tehneet pöytäkirjan, jotta asia ei jää vain sähköpostikirjoittelun varaan. Jokainen vahvisti niin työntilaamisen kuin pöytäkirjankin. Ihmettelin hetken aikaa ennen kuin sain vastattua. En ymmärtänyt yhtään, mikä oli ongelma. Lopulta vastasin hyvin ystävälliseen sävyyn, että kaikki on ihan niin kuin on yhdessä sovittu: työ on tilattu tarjouksen mukaisesti koko yhtiöön, mutta luonnollisesti se on teetettävä osissa, sillä rahaa koko urakan maksuun meillä ei tässä kohtaa ollut. Pahoittelin, jos asia oli jäänyt epäselväksi ja kysyin vielä, että miten he olivat ajatelleet rahoittaa koko urakan tässä kohtaa, kun rahaa ei vielä ollut. Ajattelin, että asia oli nyt ymmärretty ja pääsemme jatkamaan eteenpäin. Mutta ei.

Ex-puheenjohtaja villiintyi entisestään. Hän oli ajatellut, että meillä on jo päätös rahoituksesta (vaikka tuo yhtiökokous, jonka aiheena tuo päätöksenteko on, on vasta edessäpäin). Jos päätöstä ei ollut, ei hänen mielestään olisi saanut työtä tilata. Toinenkin henkilö jatkoi samalla linjalla antamalla täyslaidallisen siitä, kuinka olen vaihdattanut patterit vain itselleni ja miltä tämä näyttää muiden osakkaiden silmissä. Taloyhtiö ei työtä tulisi maksamaan vaan me osakkaat saisimme maksaa turhaan vaihdetut patterit itse. En voinut uskoa silmiäni.

Keräsin heille kasaan kaiken viestittelyn ja pöytäkirjamerkinnät asioihin liittyen. Väänsin heille rautalangasta, mitä tähän asti on tapahtunut ja osoitin, ettei mitään väärää ole missään vaiheessa tehty. Kaikki muu on pysynyt keväästä saakka ennallaan, mutta kun ylimääräinen yhtiökokous venyi ja venyi ja tarve korjaamiselle tuli, urakka vain aloitettiin etuajassa ja sovittiin tehtävän osissa. Kaiken lisäksi jokainen päätös on tehty hallituksen kanssa yhdessä, joten hyökkäys minua kohtaan tuntui kohtuuttomalta. Kerroin, ettemme voi teetättää näin isoa urakkaa ilman, että pystymme sen myös maksamaan – ei yksikään urakoitsija suostu kolmen kuukauden maksuaikaan. Emme myöskään voi ohittaa yhtiökokousta ja päättää sen puolesta, että keräämme ylimääräiset vastikkeet ja teemme sen ennen kuin koko kokousta on pidetty. Kysyin heiltä, miksi he olettivat, että yhtäkkiä voimme yhtiökokouksen ohittaa ja jos he olettivat, että ylimääräiset vastikkeet voi tässä kohtaa kerätä, niin miksei niitä ole kerätty. En saanut vastausta.

Toisessa viestissäni kysyin, olisiko mahdollista hallituksen kesken yrittää toimia asiallisesti. Olen tuonut hallitukselle jo kesällä ilmi, että minulla ei riitä resurssit tämän tehtävän hoitoon ja haluan siitä luopua – kukaan ei suostunut ottamaan tehtävää vastaan. Kerroin, että kaikki taloyhtiön hyväksi tekemäni työ tulee resursseista, joita ei tällä hetkellä edes ole. Pyysin, että jos heillä on joku epäselvyys, niin olisiko ihan mahdotonta kysyä asiasta ihan asiallisesti. Ensimmäisestä viestistä lähtien tylytetään ja haukutaan, vaikka olen ainoastaan toteuttanut hallituksen yhdessä tekemiä päätöksiä.

Toinen jäsen vastasi, ettei ollut ymmärtänyt, mitä osissa tekeminen ja laskuttaminen tarkoittavat. Totesi, että olisi pitänyt kysyä, kun asiasta sovittiin, mutta muistutti myös, että minun olisi pitänyt ymmärtää asia heille avata. Yritin ystävällisesti todeta, että jos aikuinen ihminen vahvistaa minulle pöytäkirjan vastaavan sitä mitä on sovittu, en voi ymmärtää, että siellä on joku kohta, jota joku ei ymmärrä. Lisäksi kuvittelin, että jokainen ymmärtää, ettemme voi teettää 20 000 euron remonttia kerralla ilman rahaa vaan työ on tehtävä osissa.

Jossain kohtaa nämä kaksi käänsivät asian niin, että olin muka sanonut, että kaksi asuntoa on tehty ja muita jatketaan tulevaisuudessa, jos rahaa on. Missään kohtaa en tällaista ollut sanonut. Olen kahden viikon aikana vastaanottanut tähän asiaan liittyen yli 20 sähköpostia, joissa kerta toisensa jälkeen hoetaan, kuinka olen epäluotettava, ylittänyt valtuuteni, tehnyt rikoksen, salailen ja jätän kertomatta asioita, kikkailen, johdan tarkoituksella harhaan ja mitähän muuta mieltä ylentävää siellä joukossa nyt olikaan. Ensimmäisen kerran elämässäni otin sähköpostin synkronoinnin viikonlopuksi pois päältä, jotta sain olla rauhassa näiltä viesteiltä.

Olen useaan kertaan yrittänyt ystävällisesti kysyä, miten hallituksen olisi heidän mielestään pitänyt toimia ja mikseivät he ole missään kohtaa olleet eri mieltä. Konkreettisia vastauksia kumpikaan ei ole halunnut antaa. Toinen ei ole ymmärtänyt, mitä on sovittu ja toinen ei ole lukenut pöytäkirjaa ja on minun vikani, että päätöksiä on tästä huolimatta viety eteenpäin. Kerroin heille vielä toimintatapani taloyhtiön edustajana, jos se oli jäänyt epäselväksi: A) ajattelen aina taloyhtiön etua (vaikka se ajaisi oma edun ohi) ja B) toimin niin pitkälle lakien ja asetusten mukaisesti kuin osaan. Jos jotain on sovittu vietävän yhtiökokoukseen, minä myös vien. Jos he keksivät yhtäkkiä, että voimme ohittaa sen vaiheen, niin minulla ei tällainen valitettavasti ole käynyt mielessäkään enkä voi heidän puolestaan tietää, että he ovat kuvitelleet niin tehtävän.

Toinen jäsen toivoo pieneen yhtiöön joustoa asioiden sopimisessa ja on sitä mieltä, että voimme ylittää yhtiökokouksen ja toteuttaa päätöksiä, jotka ehkä tullaan tekemään myöhemmin kokouksessa. Hänen mielestään olisimme voineet kerätä ylimääräisiä hoitovastikkeita ja kattaa niillä remontin, vaikka yhtiöjärjestyksessämme todetaan yksiselitteisesti, että hoitovastike on käytettävä yhtiön hoitomenoihin. Omasta mielestäni olemme nimenomaan toimineet joustavasti aloittamalla urakan sieltä, missä kriittisintä on, mutta tämä on näiden kahden mielestä ollut elämää suurempi virhe. Ovat kyllä vahvistaneet, että työn voi tilata ja työn tehdä osissa, mutta siitä huolimatta tämä on ollut minun kikkailuani. Hallituksen neljännelle jäsenelle tässä ei ole ollut mitään epäselvää ja hän on yrittänyt muutamaan otteeseen minua puolustaa, mutta puolustus on kaikunut kuuroille korville.

Tämä koko tilanne on niin käsittämätön. En ymmärrä, mistä tässä on kyse. Eivätkä tunnu tietävän nämä kaksikaan: samaan aikaan he syyttävät minua omavaltaisesta ja epärehellisestä toiminnasta, vaikka jokaiseen vaiheeseen on yksimielinen päätös olemassa. Samaan aikaan he vaativat, että urakka jatketaan loppuun nyt, vaikka taloyhtiöllä ei ole rahaa eikä muilla asunnoilla mitään akuuttia tarvetta pattereita korjata. He haluavat ylittää yhtiökokouksen ja kattaa remontin hoitovastikkeilla, mikä on yksiselitteisen väärin. He tivaavat, miksi työ on tilattu ja hokevat, ettei olisi saanut tilata, vaikka ovat itse antaneet luvan aloittaa. Välillä he ovat sitä mieltä, että mitään tarvetta remontille ei tässä kohtaa ollut ja välillä sitä mieltä, että vialliset patterit olisi pitänyt korjata jollain väliaikaisratkaisulla. He haluavat sopia patterivaihdosta omiin asuntoihinsa välittömästi, mutta ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi maksaa omat patterimme, jotka osana taloyhtiön urakkaa on tehty.

Tämä on varmasti hyvin sekava kirjoitus. Mutta niin on tämä koko asia. Viimeksi eilen vastaanotin viestin, jossa käy kauniisti ilmi epäluotettavuuteni, harhaanjohtamisentaitoni ja se, kuinka olen saanut muut ärsyyntymään. Soitin Kiinteistöliiton lakimiehelle ja kävin tilanteen läpi. Kysyin, onko asiassa tehty virheitä ja miten meidän olisi pitänyt toimia. Vaikka olen koko ajan tiennyt, että mitään väärää ei ole tapahtunut, olo tuon puhelun jälkeen oli erittäin helpottunut. Olemme toimineet oikein ja erittäin fiksusti. Taloyhtiön olisi pitänyt korjata ongelmat jo aikaa sitten, mutta toki me olemme itse suostuneet odottamaan. Täydet perusteet on ollut tehdä työ nyt kahteen asuntoon ja jatkaa ei-akuuttien kanssa yhtiökokouksen jälkeen. Lakimies erikseen totesi, että on ollut hienoa, että meillä on ollut urakkatarjous valmiina ja urakoitsijakin on joustanut ja olemme saaneet vietyä homman eteenpäin ilman ylimääräisiä kuluja ja yhtiökokouksen keväistä päätöstä toteuttaen (ei yksittäisiä korjauksia vaan kaikki kuntoon).

Olen toiminut yli 20 hallituksessa yli kymmenen vuoden ajan. Olen ollut häätämässä asukasta, vienyt läpi isoja saneerauksia, hoitanut pahaksi äitynyttä lude-asiaa ja mitähän vielä. Koskaan en ole joutunut tällaisen hyökkäyksen kohteeksi. Aina on joukkoon mahtunut ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet jotain väärin, mutta ovat ymmärtäneet asian, kun se on käyty läpi ja yleensä aina myös pahoitelleet käytöstään. Viime vuonna ex-puheenjohtaja maksoi kaverinsa yritykselle laskun, josta oli hallituksen kokouksessa sovittu, ettei sitä saa maksaa ennen hallituksen päätöstä (#114). Taloudellinen vahinko yhtiölle oli useamman tuhat euroa. Ketään ei kiinnostanut asia. Kaikki vain totesivat, että ikävä juttu, mutta maksettu mikä maksettu. Nyt ei ole tapahtunut vahinkoa yhtään kenellekään, yksikään ei ole päässyt muita parempaan asemaan ja joka ikinen päätös on tehty yksimielisesti meidän neljän kesken. Silti elämästäni on tehty helvettiä näiden kahden toimesta.

Tämä on ollut erityisen raskauttavaa, kun olen tiennyt koko ajan, ettei mitään väärää ole tapahtunut, mutta asian vatvominen on saanut elämän ihan sekaisin. Valvon öitä, käytän kohtuuttomasti aikaa selittääkseni samoja asioita ja yritän pitää hommaa kasassa. Joka kerta, kun sähköposti piippaa, sisäelimet heittävät volttia ja valmistautuvat vastaanottamaan kasan .. kakkaa. Samaan aikaan töissä on kiire, opinnot roikkuvat puolitiessä ja lapset viettävät viimeistä viikkoaan kotona ennen kuin koko elämä mullistuu ja päiväkoti alkaa. Olen ollut niin väsynyt, stressaantunut ja allapäin koko nämä kaksi viikkoa, joista meidän piti tehdä koko perheelle ikimuistoiset. Sitä nämä ovat olleetkin – ihan väärästä syystä tosin.

#188: Patteri-gate

Miksi, oi miksi, kuvittelin, että päätöksenteko kerrostaloyhtiössä oli raskasta, kun oli niin monta erilaista mielipidettä? Raskasta se on vasta, kun mielipiteitä on monta, mutta osakkaita vain kourallinen. Ja vielä raskaammaksi se muuttuu, kun osa ei edes ymmärrä, mitä mieltä on.

Yhtiömme lämpiää suoralla sähköllä ja asuntojen sähköpatterit ovat alkuperäiset. Patteri toisensa jälkeen on päättänyt jäädä eläkkeelle – osa hiljalleen takavasemmalle hiipuen, osa suorittaen toinen toistaan näyttävämpiä vaaratilanteita, joiden jälkeen kyseiset yksilöt ovat päätyneet käyttökieltoon siltä seisomalta. Meillä yksi patteri alkoi rätistä ja lyödä kipinää; keittiön kaveri hiipui niin, että keväällä meillä oli pakkaspäivinä 13-14 astetta ”lämmintä” aamupalalla. Naapurissa 9 kuukauden ikäinen poika sai vakavat palovammat käsiinsä, kun erehtyi nousemaan olohuoneessa patteria vasten seisomaan ja patteri hehkui ylikuumentumisen vuoksi silitysrautaakin kuumempana. Seisomisharjoittelu päättyi sairaalaan ja pitkään toipumiseen.

Me ilmoitimme omista viallisista pattereistamme taloyhtiölle 28.10.2016. Osa pattereista on ollut tämän jälkeen kokonaan pois käytöstä. Emme kuitenkaan vaatineet välitöntä korjausta, sillä elättelin toivoa, että yhtiö päättää kevään yhtiökokouksessa uusia koko yhtiön patterit, joka tulee huomattavaksi edullisemmaksi yhtiölle. Pärjäämme yhden talven villasukissakin. Helmikuussa kävi tuo järkyttävä vahinko naapurissa, mutta hekin joustivat ja sovimme hallituksen kesken, että yritetään saada päätös yhtiökokouksessa läpi. Ja heittämällähän tuo menikin. Tai melkein heittämällä: yksi oli sitä mieltä, että kun irrottaa patterin ja tekee oma-aloitteisia sähkötöitä klemmarin voimin, niin taas toimii hetken aikaa. Kyseinen herra taas ei käytä pattereita lainkaan asentamiensa lattialämmitysten takia, joten hänen ehdotuksensa ei kannatusta kerännyt.

Yhtiökokous siis hyväksyi pattereiden vaihdon. Ainoa myöhemmin päätettäväksi jäänyt asia oli rahoitus. Yhtiössämme on ”fiksusti” teetätetty pieniä, muutaman tonnin remontteja eri aikoina ja rahoitettu ne aina pankkilainalla ilman kilpailutusta. Jälleen oli tiedossa uutta lainaa, vaikkei meidän vesivahinkoa varten otettu remonttilimiittikään ollut vielä muutettu lainaksi. Kukaan ei innostunut lainasta pattereita varten, joten sovimme, että hallitus yrittää miettiä, millä tavoin remontti kustannettaisiin.

Hallitus pyysi useita tarjouksia työstä ja lopulta päädyimme yritykseen, joka oli edullisimmasta päästä, mutta kuitenkin ammattitaitoisimman oloinen ja ottivat huomioon monia asioita, joita kukaan muu ei ottanut. Urakoitsija oli selvillä, mutta rahoitus ei. Kerroimme urakoitsijalle, että ottaisimme urakan heiltä, mutta yhtiökokouksen pitää vahvistaa rahoitusmuoto, jonka osalta hallitus oli suunnitellut, että iso osa katettaisiin nykyisellä remonttilimiitillä ja loppuosa kahden kuukauden ylimääräisiä vastikkeita vastaavalla summalla. Välttyisimme ylimääräisiltä lainanhoitokuluilta ja saisimme urakan tehtyä. Kerroimme urakoitsijalle, että remontin ajankohta olisi loppukesästä. Enää piti pitää ylimääräinen yhtiökokous, jota elokuusta alkaen yritin kovasti saada aikaiseksi, mutta joka lopulta saatiin aikaiseksi kutsuttua koolle vasta keskiviikoksi 25.10. Kertaalleen oli tilakin varattu keskiviikolle 4.10., mutta jouduin sen perumaan, kun en hallitukselta vastauksia sähköposteihin saanut.  

Syyskuussa naapurin Anne, jolla oli patterit ylikuumenemisen takia kokonaan pois, totesi, että ilmat alkavat viilentyä ja pattereiden vaihtotyö olisi saatava käyntiin. Kysyin hallitukselta, voisiko työn nyt tilata. Jokainen kolme jäsentä vahvistivat, että työn voi tilata. Oli selvää, ettei koko urakkaa voi teettää kerralla, sillä rahoitus piti yhtiökokouksessa vielä vahvistaa, mutta urakoitsijalle sopi urakan pilkkominen pienempiin osiin. Kirjasimme tämän hallituksen kokouspöytäkirjaan, jonka jokainen hallituksen jäsen hyväksyi ja vahvisti.

Urakoitsijalla oli meneillään muutama urakka, mutta he totesivat 2.10., että voisivat tulla heti 5.10. aloittamaan työn. Tämä sopi naapurin Annelle. Anne ilmoitti kuitenkin edellisenä iltana, ettei heillä välttämättä pysty jatkamaan työtä kovin myöhään tuona päivänä. Kerroin tämän urakoitsijalle heti aamulla ja he kysyivät, voiko jotain muuta asuntoa tehdä, jos homma ensimmäisessä asunnossa jää kesken. Aikaisempien katselmusten, nuohousten ym. perusteella sisäänpääsy muihin asuntoihin ei ole mahdollista keskellä päivää. Minä taas pystyin Jiille ilmoittamaan, että päivystää kotona, jos työmiehet tulevatkin jossain kohtaa meille. Lisäksi yksi asunto ei käytä pattereita, yhdessä on vaihdettu vialliset patterit vuosi sitten ja kaksi muuta ilmoittivat, ettei heillä ole kiireellisiä vikoja – me taas olemme vuoden odottaneet viallisten korjausta. Totesin urakoitsijalle, että meillä voi tehdä, jos sellainen tilanne tulee. Oli myös todennäköistä, että homma jää toisessa asunnossa kesken, koska urakoitsijan piti tehdä tuo yksi päivä töitä aluksi. Minä toivoin, että asunnot tulisivat päivässä kuntoon, jotta työstä aiheutuu muille mahdollisimman vähän vaivaa. Urakoitsijalla peruuntui joku työ seuraavalta aamulta ja he kysyivät, saavatko tulla meille jatkamaan, kun heillä yhtiöömme tarkoitettuja pattereita oli vielä jäljellä. Totesin tämän sopivan.

Otetaan tähän väliin tiivistelmä siitä, mitä on tapahtunut:

- Ilmoitimme viallisista pattereista hallitukselle 28.10.2016. Naapurissa vaaratilanne ja ilmoitus hallitukselle 9.2.1017. Molemmat jäimme odottamaan yhtiökokouksen päätöstä kokonaisurakasta.

- Kevään yhtiökokouksessa sovittiin, että patterit vaihdetaan ja että patterityö katetaan mahdollisesti lainalla, mutta hallitus yrittää miettiä kevyemmän vaihtoehdon.

- Hallitus hyväksyi urakoitsija X:n tarjouksen ja päätti tilata työn (pöytäkirja 5/2017). Samassa pöytäkirjassa todetaan, että rahoitusvaihtoehtoa mietitään.

- Pöytäkirja 6/17: Todettiin, että urakoitsijalle on ilmoitettu, että tarjous on hyväksytty, mutta työ suoritetaan myöhemmin. Todettiin, että yritetään kattaa osa limiitiltä ja osa ylimääräisiä vastikkeita vastaavalla summalla ja lasketaan ehdotus tästä yhtiökokoukseen.

- Anne ilmoitti 14.9., että sähköpattereiden vaihto pitäisi tilata pikaisesti, koska alkaa olla jo aika kylmä, kun pattereita ei voi käyttää. -> [Lain mukaan rakennuksen omistajan on huolehdittava, ettei asunnoissa esiinny asumishaittaa, kuten liiallista lämpöä tai kylmyyttä. Kun haitta aiheutuu omistajan vastuulla olevasta asuinhuoneiston perusjärjestelmästä, on haitan poistamiseksi ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin.] Taloyhtiön vaihtoehdot tässä kohtaa olivat:

A)     Tilata viallisten pattereiden uusinta sovitun urakan ulkopuolelta: kustannus kaksinkertainen urakan yksikköhintoihin nähden. Myös sovitun urakan kokonaiskustannus nousisi, kun suoritettava työ ei ole enää tarjouksen mukainen.  [Ei taloyhtiön edun mukaista eikä vastaa yhtiön päätöstä toteuttaa urakkaa juuri näiden yksittäiskorjausten välttämiseksi]

B)     Odottaa yhtiökokouksen päätös ennen kuin korjataan mitään. [Taloyhtiön on poistettava asumishaitta viipymättä, hallituksen piittaamattomuus hengenvaaran aiheuttavasta ongelmasta voi johtaa jopa rikossyytteeseen]

C)     Tilataan urakka osissa ja korjataan tärkeysjärjestyksessä. [Toteutetaan yhtiön päätös pattereiden uusinnasta sovitun tarjouksen mukaisesti ilman lisäkuluja ja poistetaan asumishaitta]. Lisäksi oli selvää, että hallituksen ehdotus rahoituksesta vahvistetaan yhtiökokouksessa, sillä hallituksella on osake-enemmistö. Päätös urakasta oli joka tapauksessa tehty jo keväällä. 

- Kysyin 26.9. sähköpostitse lupaa työn tilaamiseen. Samassa muistutin, että rahoitus pitää sitten yhtiökokouksessa vahvistaa. 

- 2.10. laitoin uuden sähköpostin, jossa kysyin työn tilaamisesta. Totesin, että tarvitsen vahvistuksen, että työn voi tilata. Jokainen kuittasi, että työn voi tilata ja aloittaa Annen asunnosta.

- Teimme tästä päätöksestä pöytäkirjan 7/17, jossa todettiin, että urakoitsija aloittaa sähköpattereiden vaihtotyön Annen asunnosta. Samassa pöytäkirjassa todettiin, että työ ja laskutus tehdään vaiheittain. Jokainen vahvisti, että pöytäkirja on ok ja vastaa tehtyjä päätöksiä. Työ aloitettiin.

- 5.10. kysyin, missä järjestyksessä edetään. Kerroin, että työ on aloitettu X:stä, seuraavaksi Y ja onko toiveita jatkosta. Jokainen kuittasi, että ei väliä järjestyksellä.

Yllä olevan perusteella ei välttämättä uskoisi mitään epäselvää kenellekään olevan: yhtiö korjaa viipymättä asumishaittaa, vieläpä edullisesti urakkasopimuksen mukaisesti ja jokaisella on uudet patterit ennen vuodenvaihdetta. Olin tosi tyytyväinen siihen, että urakoitsija suostui aloittamaan urakan osissa eikä lisäkustannuksia syntynyt, vaikka työ piti aloittaa suunniteltua aiemmin. Tuntui, että kerrankin joku asia meni tässäkin yhtiössä nappiin. Vaan eihän se mennyt…

#112: Oikotie onneen

Väitin viime tekstissä, etten voi lähteä laittamaan mutkia suoriksi näissä taloyhtiön asioissa, mutta käännän kelkkani ja vedän asiat nyt niin tiiviiksi paketiksi kuin mahdollista. Jos jotain inhoan, niin saamattomuutta. Ja koska haluaisin, että blogin kirjoittaminen on mielekästä, kuvioon ei sovi, että käsittelen kirjoitus kirjoitukselta asiaa, joka ärsyttää minua.

On varmasti tullut ilmi, että olemme Roosan kanssa yrittäneet saada taloyhtiön muuta hallitusta aktivoitumaan – huonolla menestyksellä. Alla on koottuna hyvin tiivistetysti joitakin asioita, joita olemme yrittäneet saada päätökseen:

Vesivahingossa vaurioituneet keittiön kaapit:

1.7. Kehäkalusteen tekemä tarjous hallitukselle kommentoitavaksi.

8.7. Hallitus hyväksyi tarjouksen.

28.7. Kehäkaluste toimitti laskun taloyhtiölle. Työtä ei päässyt pitkittyneen kylpyhuoneurakan takia tekemään ja hallitus päätti, että maksetaan, kun työ valmis.

30.9. Työ valmis.

7.10. Ilmoitin hallitukselle, että työ on ollut viikon valmiina ja kysyin, voiko laskun maksaa.

9.10. Puheenjohtaja totesi, että maksakaa itse.

10.10. Monta monituista viestiä ja vääntöä asiasta. Lopulta lasku maksettiin, kuten oli heinäkuussa sovittu.

Meille maksettava korvaus itse hankkimistamme laatoista:

15.8. Sovimme työmaapalaverissa urakoitsijan ja taloyhtiön edustajan eli puheenjohtajan kanssa, että hankimme laatat itse ja taloyhtiö korvaa ne meille.

14.9. Toimitin laattatilauksiin liittyvät kuitit ja laskelman puheenjohtajalle.

12.10. Toimitin laattatilauksiin liittyvät kuitit ja laskelman koko hallitukselle.

18.10. Hallituksen kokous, jossa puheenjohtaja totesi, ettei suoritusta voi vielä tehdä, kun selvitetään maksammeko osakkaina sittenkin koko remontin (#97).

25.10. Ylimääräinen yhtiökokous päätti, ettemme osakkaina maksa koko remonttia. Suoritusta laatoista ei silti suostuttu tekemään.

7.11. Kysyin hallitukselta, milloin suoritus tehdään.

9.11. Puheenjohtaja lupasi jonkinlaisen yhteenvedon suorituksesta. Ei näkynyt sen koommin.

19.11. Kysyin hallitukselta, miksi joudumme odottamaan suoritusta edelleen.

22.11. Puheenjohtaja kysyi minulta, miten olemme päätyneet ilmoittamaamme neliömäärään. Kerroin, että urakoitsija on sen laskenut ja laattamäärä näkyy myös kuiteilla.

28.11. Puheenjohtaja lupasi taas jonkinlaisen listan hallitukselle hyvityksiin liittyen. Ei näkynyt sen koommin.

29.11. Kysyin hallitukselta, miksi joudumme odottamaan suoritusta edelleen. Kerroin, että olemme odottaneet kolme kuukautta. Pyysin suoritusta tai jonkinlaista selitystä 2.12. mennessä. Ei vastausta.

4.12. Ilmoitin hallitukselle, että pidättäydymme kaikista suorituksista taloyhtiölle päin, kunnes saamme suorituksen tai jonkinlaisen selityksen. Ei vastausta.

8.12. Hallituksen kokous, jossa todettiin, että suorituksen voi maksaa.

14.12. Suoritus tehty. Suoritus oli sentilleen sama, joka kolme kuukautta aiemmin puheenjohtajalle kuitteineen esitettiin.

Meille osoitettava kustannus purkutöistä:

22.6. Puheenjohtaja ilmoitti, että joudumme vastaamaan Myyntimiehen tekemistä muutoksista ja niistä syntyneistä lisäkustannuksista eli vanhan laatan päälle asennetun vesieristeen ja laatan purkukustannuksista.

21.9. Kysyin urakoitsijalta, minkälaisesta summasta puhutaan. Hän kertoi ilmoittaneensa summan puheenjohtajalle jo aiemmin sähköpostilla. Hän muisteli summan olevan joitakin satasia: muutama tunti työtä ja pieni jätekustannus.

9.10. Puheenjohtaja muistutti, että pieni osuus purkukustannuksista kuuluu meille.

7.11. Pyysin taloyhtiötä toimittamaan meille laskun purkutöistä.

29.11. Pyysin taloyhtiötä toimittamaan meille laskun purkutöistä. Kerroin urakoitsijan toimittaneen laskelman jo syyskuussa, joten pyysin puheenjohtajaa välittämään tuon viestin minulle.

4.12. Ilmoitin, että lasku purkutöistä on nyt toimitettava. Muistutin, että meillä on meneillään asuntokauppariita asunnonmyyjän kanssa, joten tieto kustannuksista on meille tärkeä. Mikäli menettäisimme oikeutemme vaatia kustannuksia myyjältä taloyhtiön viivyttelyn takia, emme tulisi suorittamaan kustannusta myöskään taloyhtiölle.

5.12. Puheenjohtaja ystävällisesti kertoi, että taloyhtiöllä on oikeus periä osakkaalta aikaisemmassa remontissa tehtyjen muutosten aiheuttamat lisäkustannukset. Urakoitsija oli ilmoittanut, että tuo osuus purkutöistä on 530 euroa.

8.12. Hallituksen kokous, jossa sovimme, että taloyhtiö osoittaa meille laskun kustannuksista.

9.12. Saimme laskun 530 euroa purkukustannuksista ja maksoimme laskun pois.

Purkutöissä vaurioituneet seinät:

23.9. Urakoitsija lupasi, että vaurioituneet seinät korjataan ennen asunnon luovutusta.

11.10. Asunto luovutettiin, mutta seinille ei ollut tehty mitään.

13.10. Puheenjohtaja kävi katsomassa vauriot ja totesi, että purkutöissä tulleita.

16.10. Huomautin urakoitsijalle vikalistalla, että seinät ovat korjaamatta.

26.10. Urakoitsija totesi, että taloyhtiön pitäisi ottaa kantaa korjauksiin, vaikka selvää on, että purkutöistä tulleet.

7.11. Urakoitsija totesi, että taloyhtiö ei ole vastannut korjaustöistä mitään. Pyysin tarjouksen toiselta yritykseltä ja kysyin, voinko tilata työn.

8.11. Patu totesi, että eikös seinät ole korjattu jo. Ilmoitin, että ei ole ja kysyin hallitukselta, miten ja milloin korjataan.

9.11. Puheenjohtaja vastasi, että on antanut ohjeen, että seinät paikkakorjataan joltain osin. Urakoitsija oli kuulemma ollut sitä mieltä, etteivät kaikki vauriot ole purkutöistä aiheutuneita. Minulle urakoitsija ilmoitti samana päivänä, etteivät he korjaa vaurioita ennen kuin taloyhtiö tilaa työn, mutta ei kahta sanaa, etteikö olisi purkutöistä tulleita eikä hän ollut muuta sanonut puheenjohtajalle. Ilmoitin hallitukselle urakoitsijan kommentit, toivotin tervetulleeksi katsomaan vaurioita ja kysyin, miten seinät korjataan.

10.11. Roosa kysyi, voisiko Patu tai puheenjohtaja käydä katsomassa seinävaurioita, jos niissä on jotain epäselvää. Ei vastausta eikä katselijoita.

10.11. Urakoitsija korjasi osan seinistä, mutta vintin portaiden alta jätettiin korjaamatta.

19.11. Kysyin hallitukselta, miten seinä portaiden alta korjataan.

22.11. Hallitus ilmoitti, että voin tilata korjauksen muualta.

Tänään 16.12. Korjaus on käynnissä.

Alakerran vessan vuotovahinko:

19.10. Ilmoitin hallitukselle, että tarvitsemme kartoituksen rakenteiden kosteudesta kotivakuutusyhtiöön.

26.10. Urakoitsija mittasi kosteuden ja lupasi toimittaa lausunnon puheenjohtajalle.

2.11. Kysyin, mikä on tilanne ja onko urakoitsija toimittanut lausuntoa, kuten oli sovittu.

9.11. Urakoitsija ilmoitti toimittaneensa lausunnon puheenjohtajalle sähköpostilla.

19.11. Kysyin puheenjohtajalta, saisimmeko lausunnon.

29.11. Kysyin puheenjohtajalta, saisimmeko lausunnon.

8.12. Hallituksen kokous, jossa kysyin, voisimmeko saada lausunnon. Puheenjohtaja lupasi välittää sen.

Tänään 16.12. Ei ole lausuntoa näkynyt.

Vintin vuotovahingot:

2.11. Ilmoitin tekemistämme vuotohavainnoista hallitukselle. Puheenjohtaja ilmoitti tulevansa katsomaan.

6.11. Kysyin hallitukselta, tuleeko joku katsomaan vuotoja.

19.11. Kysyin hallitukselta, tuleeko joku katsomaan vuotoja.

20.11. Roosa kysyi, voisiko puheenjohtaja käydä katsomassa vuotoja.

22.11. Roosa kysyi, voisiko puheenjohtaja käydä katsomassa vuotoja.

8.12. Hallituksen kokous, jossa Roosa kysyi, voisiko puheenjohtaja käydä katsomassa vuotoja, kuten oli ollut puhe. Puheenjohtaja totesi, ettei se vahinko mihinkään katsomalla muutu.

Tänään 16.12. Kukaan ei ole käynyt katsomassa vuotoja.

Urakoitsijan viimeinen urakkalasku ja reklamaatio urakoitsijalle

18.10. Hallituksen kokouksessa sovittiin, että viimeisestä maksuerästä tehdään reklamaatio, jossa vaaditaan 50 prosentin hyvitystä viimeiseen laskuun. Työ oli taloyhtiön mielestä viivästynyt kohtuuttomasti. Sovimme, että viimeistä erää ei makseta ennen kuin hyväksyttävä vastaus on tullut. Lisäksi sovimme, että laskuihin ei riitä pelkästään puheenjohtajan hyväksyntä vaan vaaditaan vähintään joku toinen hallituksesta hyväksymään lasku.

7.11. Kysyin puheenjohtajalta, onko urakoitsija vastannut reklamaatioon.

9.11. Puheenjohtaja ilmoitti, ettei ole vielä saanut vastausta reklamaatioon, jonka tosin vasta pari päivää aiemmin sai toimitettua.

28.11. Puheenjohtaja lupasi toimittaa viimeisen urakkalaskun sekä siihen saadun hyvityslaskun koko hallitukselle.

29.11. Pyysin puheenjohtajaa toimittamaan laatimansa reklamaation koko hallitukselle tiedoksi.

1.12. Puheenjohtaja toimitti viimeisen maksuerän maksuun omalla hyväksynnällään.

3.12. Puheenjohtaja toimitti urakoitsijan 22.11. lähettämän vastineen, jonka puheenjohtaja oli itsekseen hyväksynyt ja laittanut laskun maksuun.

4.12. Puheenjohtaja toimitti kuvan laskun etusivusta ja kysyi, onko kommentoitavaa (lasku oli siis jo maksettu 1.12.)

4.12. Roosa pyysi reklamaatiota nähtäväksi.

4.12. Minä pyysin reklamaatiota nähtäväksi.

7.12. Roosa totesi, että reklamaatio olisi pitänyt toimittaa hallitukselle viimeistään pyydettäessä.

8.12. Hallituksen kokous, jossa pyysimme reklamaation nähtäväksi. Puheenjohtaja lupasi toimittaa, kun ehtii. Totesimme Roosan kanssa, että jatkossa asiakirjat, jotka laitetaan koko hallituksen nimissä, olisi suotavaa hyväksyttää koko hallituksella. Eikä vähiten silloin, kun puheenjohtaja laatii reklamaation taloyhtiön nimissä oman ystävänsä yritykselle.

12.12. Pyysin reklamaatiota hallituksen kokouspöytäkirjan liitteeksi.

Tänään 16.12. Kukaan muu hallituksesta ei ole vieläkään nähnyt reklamaatiota.

Olipa hyvä, että vedin mutkat suoriksi. Tämä ylläoleva on vaatinut kymmeniä ja kymmeniä sähköposteja. Se vei tuhat riviä tekstiä ihan vain näin tiivistettynäkin. Näitä olisi käsitelty vielä ensi vappuna, jos olisin yrittänyt tätä enemmän avata. Tässä ei ole läheskään kaikki hallituksessa esille tulleet asiat, mutta varmasti isoimmat. Ja nyt kiukuttaa taas siinä määrin, että taidan kanavoida energiani kahteen reklamaatioon sekä rahoitusvastikelaskelmien oikaisuun. Niistä en vielä olekaan ehtinyt kertoa. Huomasin pari viikkoa sitten, että rahoitusvastikkeita ei ole kerätty yhtiöjärjestyksen ja asunto-osakeyhtiölain mukaisesti. Ne on kerätty vähän sinne päin. Osa on maksanut velkaosuutensa poiskin – vähän sinne päin.  

#98: Ylimääräistä yhtiökokousta odotellessa

Luulin, että murheemme olisivat päättyneet remontin valmistumiseen, mutta tuntui, että väännöt olivat vasta alkamassa. Olin yhteydessä omaan asianajajaamme ja kysyin hänen mielipidettään tilanteestamme. Hän ei ymmärtänyt taloyhtiön päätöstä tässä kohtaa lainkaan. Hän kertoi, että jos taloyhtiö tulee esittämään meille vaatimuksen, tulee asia ratkaista tuomioistuimessa, jotta saamme riittävät työkalut asian ajamiseen Myyntimiestä vastaan. Asia todennäköisesti ratkaistaisiin yhdistetyssä oikeudenkäynnissä, mutta tiedossa olisi silti hankala ja kallis oikeudenkäynti jokaisen osapuolen kannalta. Vaikka me voittaisimme taloyhtiön, maksaisimme joka tapauksessa taloyhtiön oikeudenkäyntikuluja itseämme vastaan.

Yhtiökokouksen odottaminen oli piinaavaa. Vielä kesällä taloyhtiö oli tukenamme ja naapurit odottivat meitä kotiin. Nyt asetelma oli muuttunut taloyhtiö vastaan me ja se ahdisti vietävästi. Näin kauhukuvia siitä, miten pitkä prosessi edessä voisi olla. Ja minä kun luulin, että kulunut kesä ja syksy olivat olleet raskaita.

Yhtiökokouspäivä lähestyi, mutta kutsua ja esityslistaa ei taaskaan kuulunut. Lopulta tuli taas sen näköinen asialista, että kokouksen koollekutsumisen laillisuus ja päätösvalta asioiden suhteen oli kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Olen kertonut, että autan mielelläni virallisia asiakirjoja laadittaessa, jotta ne täyttävät niiltä vaaditut standardit, mutta jostain syystä puheenjohtaja halusi laatia kutsut ja asialistat itse. Muille asia oli ok, joten en viitsinyt yksinäni alkaa nillittää.

Kokouksen alkuun puheenjohtaja luki yhtiöjärjestystä ja kertoi, että taloyhtiöllä on nyt mahdollisuus esittää vaatimus remonttikustannusten osoittamisesta meille. Osakkaat olivat selvästi hieman hämillään, mutta osa oli myös jutellut etukäteen. En voi kokouksen sisältöä tässä kohtaa tarkemmin avata, mutta lopputulos oli, että taloyhtiö päätti olla vaatimatta kustannuksia meiltä. Sen sijaan vahingonkorvausvaatimus tullaan esittämään Myyntimiehelle huonosti tehdyn remontin johdosta.

Lopputulos oli meidän kannaltamme oikea, mutta kokonaisuutta tarkastellen täytyy sanoa, että on pelottavaa, miten ihmiset tekevät päätöksiä ilman riittävää ymmärrystä siitä, mitä päätetään. Asunto on monelle ihmiselle kaikkein arvokkain omaisuus, mutta päätöksiä tehdään mutu-tuntumalla ja ilman riittävää perehtymistä asioihin.

Vielä keväällä ajattelin, että pärjäämme hyvin ilman isännöitsijää, kun yhtiössä on joku, joka osaa hoitaa samat asiat ilman toista sataa maksavaa kuukausimaksua. Mutta siinä kohtaa, kun tätä henkilöä ei kuunnella ja päätöksiä tehdään yhden ihmisen virheellisten käsitysten pohjalta ilman juridista ymmärrystä, ollaan vaarallisilla vesillä.

Yhtiökokouksen perään kokoonnuimme vielä hallituksen kesken. Edellisessä hallituksen kokouksessa puheenjohtaja vielä tuumasi, että jos kustannuksia ei lopulta meiltä vaaditakaan, voidaan vastikealennus käsitellä uudestaan ja sopia, että meiltä ei esimerkiksi peritä kylpyhuoneen purkukustannuksista mitään ylimääräistä. Tämä ajatus oli viikossa päässyt unohtumaan ja nyt puheenjohtaja oli huolissaan osakkaiden yhdenvertaisuuden toteutumisesta, jos meille annetaan alennusta vastikkeesta. Totesin, että eiköhän yhdenvertaisuus ole helppo toteuttaa: jos yhtiö aiheuttaa osakkaalle vahinkoa ja osakkaalle muodostuu vahingonkorvausvaatimuksen mahdollisuus, on toki yhtiön edun mukaista, jos osakas suostuu sovittelemaan asiaa ja tyytyy vain esimerkiksi yhden kuukauden vastikealennukseen eikä vaadi sen sijaan puolen vuoden sijaisasumiskuluja.

Totesin vielä, että vastikealennus oli vaihtoehto varsinaiselle vahingonkorvaukselle. Kerroin ehdottaneeni sitä, sillä se olisi mielestäni ollut selkeä vaihtoehto. Totesin, että mitään velvollisuutta ei toki ollut, mutta tällaisessa tilanteessa kuitenkin mahdollisuus. Puheenjohtajan mielestä heillä on mahdollisuus vapauttaa meidät vastikkeista ihan koska tahansa ja halutessaan hallitus voi hankkia meille vaikka auton. Olin aavistuksen huolissani puheenjohtajan valmiuksista hoitaa tehtäväänsä, jos hän vertaa vahingonkorvausoikeuden syntyä auton lahjoittamiseen, mutta näin parhaaksi jättää keskustelun siihen.

Lopulta päätös oli, että vastikealennusta ei myönnetä, sillä hallitus ei katso vahingonkorjaamisen viivästyneen. Samaan hengenvetoon hallitus päätti reklamoida urakoitsijalle viivästyneestä urakasta. Allekirjoittanut kaksinaamainen sitten kysyi, onko miten kohtuullista, että taloyhtiö haluaa urakoitsijalta hyvityksen urakan viivästymisen takia, mutta meille, jotka ainoana osapuolena kärsimme viivästymisestä, ei myönnetä alennusta vastikkeesta, koska vahingonkorjaaminen ei ole taloyhtiön mielestä viivästynyt. Vastikealennusta vastustaneet olivat hiljaa ja kokous todettiin päättyneeksi.

#07: Päätös hautuu hiljalleen

Asunnon ensimmäinen yleinen näyttö oli joulukuisena sunnuntaina. Jännitys asunnon menettämisestä oli käsin kosketeltavaa. Yhtäältä harmittelimme, ettemme saaneet päätöstä tehtyä niin nopeasti, ettei näyttöä olisi tarvinnut pitää, mutta toisaalta näin ison päätöksen tekeminen muutamassa päivässä oli mahdotonta. Mahdotonta ainakin meille, joille päätös pienenkin hankinnan tekemisestä saattoi kestää päiviä, joskus jopa viikkoja. Taisimme molemmat tahoillamme tietää jo ensimmäisellä vierailulla, että unelma-asuntomme on löytynyt. Lopullisen päätöksen sanominen ääneen tuntui kuitenkin hurjalta.

Henkilökohtaisesti minua kiinnosti aina kovasti, miksi asuntoaan myyvät ovat päättäneet laittaa asuntonsa myyntiin. Myyntimies kertoi, että heillä on uusi, nykyistä huomattavasti pienempi asunto jo varattuna. Lapset olivat muuttaneet pois kotoa, joten asunto oli heille kahdelle turhan iso. Asuntoa esitellessään Myyntimies kertoi, että he tarvitsevat uuteen asuntoonsa vain muutamia tavaroita – eihän sinne edes mahtuisi puoletkaan nykyisistä tavaroista. Myyntimies kertoi, että he ovat päättäneet, että tulevat ostajat saavat valita ylimääräisistä tavaroista, mitä haluavat säilyttää. Ylimääräiseksi oli jäämässä ainakin iso kaasugrilli, terassinlämmitin, huonekaluja, tauluja, valaisimia. 

Sen lisäksi, että asunto oli todella helmi, myös järkisyyt painoivat vaakakupissa: saimme asunnosta ensikäden tietoa suoraan tutulta omistajalta, myyjä oli rehellinen ja jos ongelmia myöhemmin tulisi, ne olisi varmasti helppo selvittää, saisimme asuntoon kuuluvia tavaroita ja lisäksi Myyntimies lupasi vetää asunnon myynnistä, vaikka meillä oli vielä oma asunto myymättä. Näinä päivinä oman asunnon myyntiin sidotut ehdolliset tarjoukset jäävät herkästi jalkoihin. Moni isompaa asuntoa havitteleva myy valmiiksi oman asuntonsa ja muuttaa tarvittaessa vaikka vuokralle, jotta unelma-asunnon löytyessä pääsee tekemään kauppoja heti. Myyntimiehen tarjous siitä, että saisimme rauhassa myydä omaamme vaikka puoli vuotta, oli ehdottomasti iso kädenojennus myyjältä. 

Vaikka päivät tuntuivat pitkiltä ja asia pyöri mielessä koko ajan, saimme päätöksen lopulta uskomattoman nopeasti tehtyä. Viikko siitä, kun näimme ilmoituksen etuovi.comissa ensimmäisen kerran, päätimme, että esitämme myyjälle tarjouksen asunnosta.