#201: Hallituksen hankalin tyyppi

Olimme pitkään sopineet – tai ainakin yrittäneet sopia – asioista sähköpostilla, joten ehdotin hallitukselle kokoontumista. Pidimme hallituksen kokouksen kesäkuun alussa. Kokouksen aluksi kiersimme tarkistamassa remontin tilanteen. Ilman asiantuntijaa kierros oli pelkkä katselmus, miltä auki revityillä terasseilla sillä hetkellä näytti. Tuntui hölmöltä ihmetellä puoliksi asennettua bitumia ja pohtia, mitenköhän pellit tullaan asentamaan, kun kenelläkään ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten niitä peltejä edes voisi asentaa. 

Varsinaisessa kokouksessa kävimme läpi sopimuksen. Puheenjohtaja oli muun hallituksen tietämättä laatinut ja toimittanut sopimuksen urakoitsijalle 9.5. Hän kertoi asiasta muille yhtiökokouksessa 25.5., kun ilmaisin huoleni urakan etenemisestä ilman minkäänlaista sopimusta. Puheenjohtajan mielestä oli parempi ensin pyytää kommentit urakoitsijalta ja vasta sen jälkeen hallitukselta. Hämmästelin ajatusta, sillä itse olen tottunut, että taloyhtiö ja hallitus vetävät yhtä köyttä, minkä jälkeen aletaan neuvottelemaan urakoitsijan kanssa.

Ehdotin, että sopimukseen lisätään, että muilta osin noudatetaan Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja eli YSE 1998:a. Puheenjohtaja kertoi, että oli tämän lisännyt jo, vaikkei se meille toimitetussa versiossa vielä lukenutkaan. Puheenjohtaja kertoi, että sopimukseen on myös urakoitsijan toiveesta lisätty urakoitsijan käyttämät aliurakoitsijat sekä maksuehto ja laskutusväli, jotka urakoitsija oli halunnut ehdotettua tiukemmiksi.

Takuuajan ja takuuajan vakuuden osalta ehdotin, että kriittisestä ja isosta urakasta johtuen ehdottaisimme urakoitsijalle, että takuuaika olisi 10 vuotta ja vakuus 5 prosenttia työn osuudesta. Ana ehdotti, että takuuaika on 2 vuotta ja vakuus 2 prosenttia työn osuudesta. Muut halusivat urakalle lyhyemmän takuuajan sekä pienemmän vakuuden, joten jäin yksikseni ehdotuksineni.

Urakoitsijalta tuli toukokuussa ensimmäinen lasku, jonka käsittelimme kokouksessa. Ilmoitin, etten hyväksy sitä maksuun ennen kuin sopimus on allekirjoitettu. Vaikka en hyväksynyt puheenjohtajan toimintatapaa laatia yksikseen sopimuksia taloyhtiön puolesta, en myöskään hyväksy, että urakoitsija panttaa kuukauden sopimuksen allekirjoittamista, vaikka oli sen kuitenkin kuulemma hyväksynyt.

Muiden mielestä lasku oli kunnossa, joten se laitettiin maksuun. Teimme kokouksessa päätöksen myös vesieristeen vesirasituskokeen tekemisestä, jonka lopputuloshan jo viime tekstissä selvisikin (#199). Päätimme myös urakan valvonnasta ja jälleen olin yksinäni eriävän mielipiteeni kanssa, kun olisin halunnut, että urakalle otetaan ulkopuolinen valvoja. Käsittelimme myös asbestikartoitusta, joka oli muiden mielestä turhaa, sillä ”väärän” tuloksen myötä kustannukset kasvaisivat vain entisestään. Kerroin omat kokemukseni sijoitusasunnon taloyhtiöstä, jossa kattoremontti tehtiin ilman asianmukaisia kartoituksia ja remontti johti lopulta urakoitsijan syytteeseen työsuojelurikkomuksesta sekä huomattavaan kustannusten kasvuun taloyhtiön osalta. Muut istuivat hiljaa ja lopulta suostuivat ehdotukseeni, että kartoitus tehdään.

Tuttuun tapaan toimin kokouksessa sihteerinä. Suosin dokumentoinnissa mahdollisimman kattavaa ja sujuvaa asioiden kirjaamista: jos joku asia on saatu päätökseen heti kokouksen jälkeen, kirjaan tämän pöytäkirjaan eikä asioita tarvitse lukea usean pöytäkirjan kautta. Tällaiset kohdat on aina erikseen mainittu. Esimerkiksi: päätimme kokouksessa tehdä asbestikartoituksen, joten pöytäkirjaan kirjattiin ”Päätettiin toteuttaa asbestikartoitus”. Kartoituksen tulos tuli jo muutaman päivän päästä, joten lisäsin pöytäkirjaan: [Kartoitus tehty 6.6., raportti saatu 7.6. ja se on liitteenä]. Pilkkua viilaamalla tuota raporttia ei toki kuulu tähän pöytäkirjaan lisätä, mutta mielestäni on selkeämpää, että valmis raportti löytyy heti kyseisen päätöksen takaa, jos mahdollista.

Toimitin pöytäkirjan muille kommentoitavaksi, kun sain sen valmiiksi. Urakoitsija kyseli päivittäin hallituksen mielipidettä rakennusteknisiin asioihin ja kaava oli aina sama: joku toimitti kysymyksen hallitukselle kertomatta omaa kantaa. Kysymykseen saattoi tulla yksi tai kaksi (yleensä eriävää) mielipidettä, minkä jälkeen asia unohtui ja urakoitsija jatkoi, miten tykkäsi. Pöytäkirjan toimittamisen ohessa esitin hallitukselle toiveen, että tekisimme hallitustyöskentelyssä ryhtiliikkeen siltä osin, että kaikki tieto kulkee (viitaten puheenjohtajan yksin laatimaan sopimukseen) eikä päätöksiä jätettäisi avoimeksi. Emme voi edetä niin, että joku esittää kysymyksen, mutta asiaa ei käsitellä loppuun. Jos tämä urakka halutaan omin voimin viedä maaliin, on jokaisen omalta osaltaan huolehdittava, että se myös onnistuu.

Ekillä vastahakoisuuteni meni syvälle tunteisiin ja pöytäkirjaviestiin tuli kipakka vastaus. Hänen mielestään sihteeri ei voi tehdä lisäyksiä pöytäkirjaan kokouksen ulkopuolelta. Jostain hän keksi ottaa esiin myös isännöitsijäntodistukset, jotka oli edellisessä kokouksessa sovittu minun vastuulleni. Hän ihmetteli, miten nekin voivat olla sihteerin vastuulla. Pöytäkirjassa oli maininta myös asunnossamme vaihdetusta suihkusekoittajasta. Sekoittaja hajosi, sen kävi tarkastamassa hallituksen ex-puheenjohtaja sekä yksi jäsen. Vaihtotyö kilpailutettiin ja yksimielisesti päätettiin tilata yrityksestä X-Putki Oy. Eki oli nyt sitä mieltä, että tuo tunnin vaihtotyö olisi pitänyt valvoa hallituksen toimesta. Lopuksi Eki toivoi ryhtiliikettä minulta, etten olisi koko ajan tekemässä asioista hankalia vaan remontti saataisiin etenemään ilman viivytyksiä ja muutenkin sujuvasti urakoitsijan kanssa.

Kerroin kaikille, etten ole huvikseni tarkka asioista vaan aidosti huolissani tästä urakasta. Olen keskustellut lukuisten ihmisten kanssa tästä eikä yksikään voi ymmärtää yhtiömme toimintatapaa tällä hetkellä. Tähän ihmisjoukkoon mahtuu niin ammattivalvojia, rakennusinsinöörejä, lakimiehiä kuin isännöitsijöitäkin – maallikoista puhumattakaan. Viimeksi edellisenä päivänä olin yhteydessä Kiinteistöliittoon, jossa näitä käänteitä kuunneltiin yhtä hämmentyneinä ja sanattomina kuin aiemminkin. Kiinteistöliitossa oltiin todella hämmentyneitä, että hallitus haluaa ottaa tällaisia riskejä kantaakseen.

Kerroin, etten tule tekemään ryhtiliikettä sen suhteen, että ottaisin tästä urakasta henkilökohtaiselle vastuulleni asioita, joista en ymmärrä mitään. Totesin, että minäkin haluan urakan sujuvasti maaliin, mutta minä en halua olla viiden vuoden päästä maksamassa kaksinkertaista hintaa siitä, että haluttiin olla sujuvia. Niitä remontteja on tässä yhtiössä nähty ihan riittävästi enkä ymmärrä, miten tämä poikkeaa edellisistä. Päätöksillään hallitus antaa urakoitsijalle vapaat kädet tehdä ja laskuttaa mitä tahansa ilman, että voimme ikinä saada ketään vastuuseen, jos ongelmia syntyy. En yksinkertaisesti ymmärtänyt, kenen etu se on – ei ainakaan osakkaiden tai taloyhtiön.

#136: Energisen viikon epäonninen päätös

Huh, viime viikko meni niin, että heilahti. Arkipäivät hujahtivat sellaisella vauhdilla, että ei näköjään kroppa pysynyt perässä ja se kostautuikin sitten pakkolevon muodossa viikonloppuna. Sen lisäksi, että tein joka päivä täyden työpäivän, ehdin maanantaina kyläillä lapsuudenystäväni ja hänen avomiehensä ihanassa, uudessa asunnossa. Tiistaina ja torstaina osallistuin Kiinteistöliiton tapahtumiin, joista toinen käsitteli taloyhtiön talous- ja tilinpäätösasioita ja toinen taloyhtiön turvallisuutta. Jos muuten taloyhtiösi kuuluu Kiinteistöliittoon, niin selvitäpä osallistuuhan joku näihin Kiinteistöliiton maksuttomiin koulutuksiin. Ovat usein erinomaisia, mutta nyt täytyy ihan erikseen mainostaa tätä taloyhtiön turvallisuusiltaa, jossa tuli hirmu paljon vinkkejä turvallisempaan elämään taloyhtiössä.

Aamupalalla tien päällä

Kiinteistöliiton tapahtumissa

  

Aikaa jäi kivasti myös perheelle ja torstaina kävimme Jiin kanssa kaksistaan ulkona. Vielä ehdin sen verran omaakin aikaa ottaa, että pääsin jalkahoitoon perjantaina ja hoidon jälkeen kävin rakkaiden siskojeni Ässän ja Zaran kanssa syömässä. 

Jo keskiviikkona tunsin ensimmäisiä oireita kipeäksi tulemisesta, mutta vauhti oli niin kova ja tekemistä paljon, että päätin, että sairastelulle ei ole nyt sijaa. Vedin hunajateetä litratolkulla ja yritin syömällä ja juomalla kerätä kaikki mahdolliset vitamiinit ja enemmänkin. Vaan eipä riittänyt ja lauantaina iskikin sitten kunnon flunssa: nenä vuoti yhtenään, palelsi ja oli voimaton olo. Lauantaina olisi ollut kaverin synttärit, jotka piti sitten jättää väliin.

Viikonloppuna oli mitä mahtavin ilma ja kiukkuisena makasin sohvalla katsellen elokuvia. Sunnuntai valkeni niin ikään kauniina kuin mikä, mutta Oy Minä Ab päätti käyttää toisenkin vapaan sairasteluun. Päivällä oli tarkoitus tehdä taloyhtiön kirjanpito ja tilinpäätös, mutta päässä jyskyttävä särky sai tietokoneen pysymään laukussa. Samasta syystä jäi bloginkin päivittäminen kokonaan väliin. 

Aamu sarasti kauniina

Tänään olisi ollut työn suhteen yksi vuoden tärkeimmistä tilaisuuksista, johon olisi pitänyt mennä edustamaan. Odotin kovasti tilaisuutta ja kaikkien asiakkaiden tapaamista pitkän tauon jälkeen, mutta ei puhettakaan, että olisin voinut lähteä mihinkään: päässä jyskytti järkyttävä pommi. Heräsin kuuden jälkeen Aman itkuun ja nousin lohduttamaan. Noustessani tuntui, kun joku olisi lyönyt lekalla ohimoon ja luulin, että kaadun. Piti ottaa seinistä kiinni ja odottaa, että korvien välissä heiluva 25 kilon kahvakuula pysähtyy.

Hoipuin Aman luokse ja sain pahat unet puhuttua pois. Hoipuin takaisin omaan sänkyyn, mutta en pystynyt enää nukkumaan: päässä jyskytti aivan jumalaton särky. Lääkettä olisi pitänyt hakea alakerrasta, mihin en pystynyt. Yritin vähän herätellä Jiitä, mutta voimat eivät riittäneet siihenkään. Makailin ja ihmettelin, mikä ihme on meneillään.

Nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin taas seitsemän jälkeen. Soitin esimiehelleni ja sanoin, etten mitenkään voi lähteä töihin tässä kunnossa. Sovimme, että palaamme asiaan ja katsomme huomisen myöhemmin uudestaan. Jii haki lääkettä, että pääsin sängystä ylös. Otin yhden Panadol Forte 1 g:n, joka vei pahimman kärjen kivulta ja pääsin aamupalalle. Särky oli kuitenkin huolestuttavan kovaa ja soitin lääkäriin. Sain ajan lääkärille, joka diagnosoi minulle poskiontelontulehduksen. Koskaan aiemmin en ole kyseistä sairautta sairastanut, joten en alkanut vastaankaan väittämään.

Myöhemmin googletin poskiontelontulehduksen ja ihmettelen, josko päänsärky nyt todella siitä johtuu. Mitään muita oireita ei flunssasta enää ole: nuha, vähäinen yskä ja muu voimattomuus ovat tiessään, mutta pää on sekaisin kuin rahtilaiva sumuisessa yössä. Särkee koko ajan ja pienikin liike saa kivun jyskymään koko kopassa niin, että meinaa taju lähteä. Ahdistavaa.. Suvussa on ollut aivoverenvuotoa ja muita ikäviä aivosairauksia, joten väkisinkin pelottaa, josko onkin kyse jostain muusta kuin poskiontelontulehduksesta. Täytyy seurata tilannetta.

Ai niin, muutamat ovat kyselleet, miten tapaaminen Myyntimiehen kanssa sujui. No, eihän tuota tapaamista ole vieläkään ollut. Maanantaina meillä piti olla yhteinen palaveri, ja palaveri kyllä oli, mutta jostain syystä Myyntimies oli saanut luvan osallistua palaveriin pelkän puhelimen välityksellä. Tätä ei sen enempää selitelty, joten enpä alkanut minäkään kyselemään. Mielenkiintoista, että 200 kilometrin päässä asuvan kollegan oli kyllä ajettava palaveriin paikan päälle, mutta Myyntimies sai 500 metrin päästä osallistua vain puhelimella. No, asia ei minulle kuulu eikä minua järjestely ainakaan haitannut.

#135: Treffit luolassa

Huhhuh! Nyt oli sellainen ravintolakokemus, että on vaikea löytää sanoja. Samanlaista tunteiden, olotilan ja makuelämysten vuoristorataa en ole aiemmin kokenut. Meillä jäi sunnuntaina väliin 15:nnen päivän yhteishetki (#131), joten korjasimme tilanteen eilen torstaina. Jiin äiti tuli hoitamaan lapsia ja me saimme hetken omaa aikaa.

Luin syksyllä Helsingissä sijaitsevasta ravintola Cavernasta. Caverna on viihtyisä luolaravintola, jossa voi kokea maailmankeittiön makuja aidoista brasilialaisista lihavartaista aina Japanista tuttuun teppanyaki-kokkaukseen. Kerroin ravintolasta myös Jiille ja puhuimme, että joku kerta käymme kokeilemassa hyväksi kehuttua ravintolaa.

Olin iltapäivän Kiinteistöliiton tapahtumassa kuuntelemassa taloyhtiön turvallisuuteen liittyviä asioita. Tilaisuuden jälkeen tapasimme Jiin kanssa Helsingin keskustassa. Olemme molemmat olleet vähän puolikuntoisia viikolla ja mietimme, onko nyt hyvä hetki massiiviselle mässäilylle vai meneekö kokemus hukkaan tukkoisten nenien ja kipeiden kurkkujen takia. Aikamme asiaa pohdiskeltua päätimme käydä katsomassa, onko ravintolassa edes tilaa ilman pöytävarausta.

Yliopistonkadulla sijaitsevassa ravintolassa oli hyvin tilaa torstai-iltana kello seitsemän aikoihin. Päätimme jäädä ravintolaan ja meidät otti vastaan erittäin ystävällinen nuori mies. Hän kertoi meille vaihtoehdoista eli 38 euron illallisbuffetista sekä a’la carte -listasta. Tarjoilija esitteli meille seisovat pöydät ja niiden käsittämättömän laajat tarjoilut. Emme edes vilkaisseet a’la carte -listaa vaan totesimme ottavamme buffetin. Tarjoilija ohjasi meidät pöytään ja jätti meille iPadin, jonka kautta sai tehdä juomatilauksen sekä kutsua henkilökunnan paikalle. 

Seikkailu makujen maailmaan sai alkaa. Vaihtoehtoja oli niin montaa erilaista, että oli vaikea aloittaa mistään. Illallisbuffetiin kuului kylmiä ja lämpimiä alkuruokia, susheja, salaatteja, lämpimiä ruokia, Teppanyaki-pöytä ja Churrasco-grilli sekä jälkiruokapöytä ja alkoholittomat virvokkeet. Minä aloitin tomaattibasilikakeitolla ja brasilialaiselle juustoleivällä. Makuelämys oli mieletön, tykkäsin aivan valtavan paljon. Jii aloitti Tom Yam -keitolla ja pienillä suupaloilla (lihanyytti, kasvisnyytti, makea leipä ja vielä jotain muuta). Keittojen jälkeen Jii siirtyi sushiin ja mereneläviin, minä maistelin salaattipöydän antimia. Jii pitää merenelävistä ja maistelee mielellään milloin mitäkin merenpohjamönkiäistä ja totesikin, että simpukat olivat ehdottomasti parhaita simpukoita, joita on ikinä maistanut. 

 

Tärkeä osa eteläamerikkalaista keittiötä on Churrasco eli grillattu liha. Caverna lämmittää suuren varrasgrillin aina iltaisin ja viikonloppuisin. Juuri grillattu, mehukas liha tuotiin suoraan grillistä pöytään ja veistettiin vartaasta suoraan lautaselle. En oikein edes löydä sanoja kuvaamaan lihan maukkautta: yksinkertaisesti parasta ikinä. Aivan ehdottoman, älyttömän hyvää oli picanha eli härän alaselkä. Picanha oli samettisen pehmeää ja mureaa. Jii maistoi myös possua, jota kehui todella hyväksi. 

Kun vasta oli vedetty alkupaloja ja alkupalojen alkupaloja ja lihaa, oli aika tutustua Teppanyakiin. Teppanyaki on lähtöisin japanilaisesta keittiöstä ja tarkoittaa parilalla paistettua ruokaa. Valitsimme haluamamme raaka-aineet buffetin teppanyaki-osastolta ja veimme ne kokille paistettavaksi. Paistotyötä pystyi seuraamaan livenä ruokasalin avokeittiössä. 

Yritin valita ihan vähän aineksia ja lautaselleni päätyi tuoretta tonnikalaa (filee!), kanaa, nuudelia, lootusjuurta, porkkanaa, parsakaalia, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Jii kokosi jälleen oman annoksensa erilaisista merimönkijöistä. Kokki kysyi tulisuusastetta ja tilasimme vain vähän tulisina molemmat annoksemme, mutta kyllä muuten sai kurkkukipu kyytiä chiliä nieleskellessäni. 

Ähky kolkutteli jo oven takana, vaikka kokonainen pöytä oli vielä kokeilematta. Itse hain enää vain rucolasalaattia ja hedelmiä, mutta en voinut kieltäytyä, kun pöytään kannettiin lisää picanhaa. Maistamatta jäi niin aasialaisen kuin brasilialaisenkin keittiön herkut. Jii otti pienen pieniä maistiaisia myös niistä, mutta lopulta oli lautanen täynnä. Kaiken tämän jälkeen oli vielä jälkiruokapöytä, joka notkui herkkuja: tiramisua, hedelmiä, vaahtokarkkia, suklaaputous, kakkuja, rahka- ja jogurttiherkkuja, hedelmiä, jäätelöä, kahvia… 

 

 

  

Tajusimme jälkiruokaan siirtyessämme, että olimme syöneet 2,5 tuntia! Viinipullo oli lähes täysi eikä laseistakaan ollut ehtinyt kuin muutamat huikat ottaa. Kaikki keskittyminen meni yksinkertaisesti siihen ruokaan. Luulin syöneeni järkevästi, vaikkakin hieman liikaa, mutta ruokailusta seurannut ähky oli sekä pelottavaa että noloa. Ravintola oli sulkeutumassa, mutta tuntui, etten voinut nousta pöydästä. Vatsaa alkoi kivistää joka puolelta ja tuntui kuin olisin nielaissut kokonaisen peuran. Olisin niin halunnut vain heittäytyä lattialle pötköttämään ja sulattelemaan saalista, kuten käärmeet. Tiedän nyt tasan, miltä käärmeestä tuntuu seepran nieltyään. Ja näytin myös samalta.

Erehdyin käymään vessassa ennen lähtöä ja kuvitelkaa, en saanut housun nappia enää kiinni! Henkilökunta koki varmasti huonon omantunnon tuskia pohtiessaan, olivatkohan he tarjoilleet raskaana olevalle viiniä. Ja voin vannoa, en ole raskaana, vaikka kukaan ei olisi sitä eilisiltana uskonut. Toisaalta luulen, että tarjoilijat ovat nähneet vastaavaa muutaman kerran aikaisemminkin.

Ravintolasta oli 300 metriä bussipysäkille, mutta matka kesti yli 15 minuuttia. En pystynyt liikkumaan kuin pieniä sipsutusaskelia sulamaton peura vatsassani. Mietimme jopa taksin ottamista, kun näytti siltä, etten selviä bussipysäkille asti. Aivan käsittämätöntä, en tiennyt, että itsensä voi oikeasti syödä hengiltä – se ei meinaan ollut kaukana. Upeasti sujunut ilta mielettömine kokemuksineen päättyi kyllä niin surkeasti, että ihan itketti. Ja voin kertoa, että eilisellä ruoalla on lähes tulkoon tämäkin päivä kokonaan pärjätty. 

 Ei, siellä ei ole vauva...

Huh, oli se kuulkaa sellainen kokemus. Ruokaa sulatellessa on ollut pakko miettiä, miten tässä kävi näin. Nuorempana saattoi joskus ollakin ongelma, että seisovassa pöydässä tuli vähän otettua turhan paljon ruokaa, mutta olen viime vuosina oppinut kyllä hyvin säännöstelemään ruoan määrää. Cavernassa tarjonta oli kuitenkin jotain niin käsittämätöntä, että pienilläkin maisteluilla lautanen tuli liian herkästi täyteen. Olen myös viime aikoina syönyt jostain syystä hyvin pieniä annoksia ja aika kevyesti. Lihan ja ennen kaikkea punaisen lihan syönti on meillä vähentynyt huomattavasti ihan vahingossa. Mutta turha sitä on yrittää selitellä, ahneella on kakkanen loppu ja se tuli ikävällä tavalla itse koettua.

Nyt vuorokausi tapahtuneen jälkeen palailee jo iloiset fiilikset ja koko kokemus lähinnä naurattaa. Suosittelen ehdottomasti käyntiä Cavernassa, mutta kehotan todella kiinnittämään huomiota ylensyöntiin, ettette pilaa kokemusta itseltänne, kuten allekirjoittanut. Huomenna voi ehkä palailla jo normaaliin ruokarytmiinkin, mutta kyllä tekee tiukkaa yrittää mitään liharuokia eilisen jälkeen kokkailla – eilisiin makuelämyksiin tutustuneena voi meikäläisen kanawokit maistua lähinnä säälittävältä :D

#48: Asioita järjestykseen

Saaristossa vietetyn viikon jälkeen majoituimme jälleen äitini luokse. Jiillä oli alkamassa loma viikon kuluttua, joten ajattelimme viikon kuluvan reippaasti. Taloyhtiö oli jatkanut vastuuasioiden selvittämistä juristin kanssa ja aiemmin selkeältä tuntunut vastuunjako nousi jälleen kysymysmerkiksi.

Hallituksen puheenjohtaja soitti ja kertoi, että edes Kiinteistöliiton juristi ei enää ollut varma, kuka vahingosta vastaa. Periaatteessa asia oli, kuten aiemmin minulle oli kerrottu eli taloyhtiö vastaisi vastuulleen kuuluvista rakenteista. Koska vahinko johtui edellisen osakkaan väärin tehdystä remontista, saattoi olla, että taloyhtiö vapautuisi vastuustaan ja vahingosta vastaisi kokonaisuudessaan osakas.Tämä johtui yhtiöjärjestyksemme osakkaan vastuuta lisäävästä pykälästä (#26), jonka mukaan osakkeenomistaja vastaa myös aiemman osakkaanomistajan toimista.

Puhelu oli jälleen isku vasten kasvoja. Kaiken piti olla jo selvää, mutta vastuunkantajaa etsittiin jälleen – jo kolmatta kertaa. Taloyhtiö oli jälleen väistymässä ja vastuu oli kaatumassa yksin meidän niskaan. Me voisimme toki hakea korvauksia jälkikäteen Myyntimieheltä, mutta tiedossa oli vähintään 20 000 euron lasku, johon olisi pitänyt rahat löytyä jostain. Meille ehdotettiin, että jotta asiat saataisiin eteenpäin, maksaisimme aluksi kaiken itse ja korvauksia katsottaisiin, kun juristit pääsisivät selvyyteen maksajasta. Tehtyjen asuntokauppojen myötä pikkurahasta oli siinä määrin puutetta, että meillä ei ollut heittää tiskiin tuosta noin 20 000 euroa, joten asiat junnasivat edelleen paikallaan.

Puheenjohtaja jatkoi kuitenkin tarjouspyyntöjen kyselemistä urakoitsijoilta. Hän sai kaksi urakoitsijaa käymään meillä ja jättämään tarjouksen, me saimme yhden. Tuttavamme työskentelee saneerausyrityksessä, mutta hän totesi, ettei mielellään lähde ystävien projekteja hoitamaan ja yleisesti ottaen heillä oli siinä määrin korkeat hinnat, ettei heidän kannattanut meille yksittäistä kylpyhuoneen remonttia tarjota.

Kesäkuun puolessa välissä meillä oli kolme tarjousta kasassa. Vuosien hallitustyöskentelystä huolimatta en ollut kylpyhuoneremonttien kanssa juuri joutunut tekemisiin, joten huomioon otettavat asiat olivat hieman hämärän peitossa. Tapasin itse Maalaus ja Saneeraus Oy:n osakkaan ja mielestäni tulimme hyvin juttuun. Kävin saadut tarjoukset läpi ja kysyin hallitukselta useita tarkentavia kysymyksiä sekä lisätietoja tarjouksista. Mitään vastausta en näihin koskaan saanut, mutta ajattelin kyselleeni itsestään selviä tai tyhmiä kysymyksiä. 

Kesäkuun puolessa välissä meillä oli myös taloyhtiön yhtiökokouksen jatkokokous. Varsinaisessa yhtiökokouksessa oli jäänyt vastuuvapaus myöntämättä edelliselle hallitukselle sekä tilinpäätös vahvistamatta laittoman asuintalovarauksen takia. Minä olin epäselvyydet ottanut esille, joten asioiden korjaaminen jäi myös minun vastuulleni. Kävin läpi kirjanpitäjän kanssa, miten tilinpäätös tulee laatia, jotta se on lainmukainen. Tarkistettuani korjatun tilinpäätöksen, ilmoitin, että jatkokokous voitaisiin pitää.

Varsinaisen yhtiökokouksen sihteerinä laadin yhtiökokouspöytäkirjan ja hyväksytin sen läsnäolijoilla sekä tein ehdotetut korjaukset. Isännöitsijän toimintaan pettyneenä hallitus irtisanoi isännöitsijän sopimuksen. Tai hallitus teki päätöksen ja minä laadin reklamaation. Yhtiössä tuli yksi asunto myyntiin, joten isännöitsijäntodistukset oli päivitettävä ja toimitettava asunnonmyyjälle. Toimintakertomus ei täyttänyt lain vaatimuksia ensinkään, joten tein siihen vaadittavat muutokset. Yhtiökokouksen jatkokokoukseen oli laadittava kutsu ja esityslista sekä kokouksen jälkeen pöytäkirja, jotka jälleen allekirjoittaneen käsialaa noudattivat.

Viimeinen kesäni lasten kanssa kotona oli alkanut, mutta toistaiseksi täysin erilaisissa tunnelmissa kuin olin suunnitellut. Jaksoin kuitenkin olla optimistinen ja hoin itselleni jokaisen asiakirjan ja tehtävän jälkeen: minulla on vielä koko kesä aikaa, kunhan nyt jaksan hoitaa vielä tämän. Ja tämän. Ja tämän. Ja vielä tämän.

#45: Putkien koeponnistus vol. 2

Kesäkuun 2. päivän oli määrä olla päivä, joka sinetöisi arvuuttelun vahingon syystä.  Kerroin aiemmin, että uusi kartoittaja Pyry-Pekka ei ollut nähnyt alkuperäistä kartoitusraporttia. Unohdin mainita, että Pyry-Pekka kyllä luuli nähneensä: hän esitteli minulle minun ottamiani valokuvia, jotka olin heille toimittanut. Ihmetteli sitten, kun kerroin, ettei se ole heidän tekemänsä vahinkoraportti vaan minun heille laittamia kuvia.

Alkuviikon tapaamisessa Pyry-Pekka haastatteli minulta samoja kysymyksiä, joita minä olin yrittänyt selvittää heiltä aiemmin eli miten putki on tutkittu, kuka sen on tutkinut ja miksi kylppäriä oli purettu vain niin vähän. Kovasti hän ihmetteli saatua lausuntoa ja uutena tietona tuli hänelle sekin, että heidän omat miehensä siellä ovat työskennelleet tähän asti. Lisäksi Pyry-Pekka ihmetteli, ettei vakuutusyhtiö ole toimittanut omia tarkastajiaan meille lainkaan.

Putkien koeponnistus

Pyry-Pekan ehdotuksesta päätimme testata putket uudestaan. Torstaina 2.6. Pyry-Pekka, hallituksen puheenjohtaja, putkimies sekä minä olimme valmiina löytämään vesivahingolle todellisen syyn. Putkimies oli sama, joka oli tehnyt ponnistuksen edellisellä kerralla ja vähän ihmetteli, mitä hän siellä taas teki. Selosti kuitenkin kaikki työvaiheet, mitä hän teki ja aloitti paineistuskokeen. Hän pumppasi putkeen ilmaa 10 barin paineella. Paineistuskokeen oli tarkoitus paikallistaa mahdollinen vuotokohta. Ilma on vettä varmempi testauksessa, sillä ilma karkaa pienimmästäkin raosta.

Odottelimme ja ihmettelimme ja olin varma, että paine lähtee laskemaan. Vaan eipä tuo laskenut. Mitään vuotoa ei putkistossa paineistuksessa havaittu. Pyry-Pekka lupasi raportin alkuviikosta. Syyksi todettiin lämminvesivaraajan putkien läpivientien huono tiivistäminen ja varaajasta sihahtava ylipainevesi. Tuntui uskomattomalta, että se sai tapahtuneen kaltaisen ison vahingon aikaan ja että vuoto loppui juuri samaan aikaan, kun putket laitettiin umpeen. Mutta mitään muuta syytä ei ilmennyt.

Vahingosta vastuun ottava taho oli edelleen epäselvä. Taloyhtiössä vallitsi hieman taka-alalle väistyvä tunnelma, kun selvisi, että vahinko johtuu Myyntimiehen teettämästä huonosta remontista. Oli selvää, että vakuutusyhtiö ei lähtisi vahinkoa korvaamaan eikä kukaan muukaan ilmoittautunut vapaaehtoiseksi maksumieheksi. 

Otin lopulta yhteyttä Kiinteistöliittoon, josta tuli selkeät toimintaohjeet: taloyhtiö joutuu kustantamaan vastuulleen kuuluvat rakenteet kuntoon. Mikäli ilmenee, että vahinko on johtunut kylpyhuoneremontin yhteydessä tapahtuneesta virheestä, taloyhtiö voi periä kustannuksia osakkaalta eli tässä tapauksessa Myyntimieheltä, joka vastaa virheistä kaksi vuotta asuntokaupan jälkeen. Tieto oli huojentava. Vihdoin asiat etenisivät, kun taloyhtiö joutuu hoitamaan asian kuntoon. Mikään ei kuitenkaan kaatuisi taloyhtiön niskaan vaan maksumieheksi joutuisi huonon remontin teettänyt Myyntimies. Ja jos Myyntimies on toiminut oikein ja kaikki remonttiin liittyvä kestää päivänvalon, Myyntimies vapautuu vastuustaan ja voi periä korvauksia remontintekijältä.

Taas hetken aikaa tuntui siltä, että asiat järjestyvät. Ihan juhannukseksi emme kuitenkaan kotiin pääsisi. Mutta Jiillä oli alkamassa kesäloma juhannusviikolla ja saisimme viettää monta viikkoa yhdessä kesästä nauttien. Kotona remontti etenisi, me olisimme poissa jaloista ja ehkä hyvällä tuurilla viimeisen lomaviikon voisimme käyttää muuttopuuhiin. Ja mikä ihaninta: ehtisimme vielä kotiin nauttimaan kesästä ja omasta pihasta!