#82: Kuusi kuukautta vahingosta

Turhauttavan syyskuun jälkeen kalenterit ehdittiin kääntämään lokakuun puolelle emmekä vieläkään olleet päässeet kotiin. Vesivahingon havaitsemisesta oli puoli vuotta. Remontti oli kestänyt kolme kuukautta. Paten antaman aikataulun mukaisesti jäljellä olisi enää loppusiivous ja työnluovutus. Kotona käydessä aikatauluun oli vaikea uskoa. Kalusteiden asennus piti aloittaa monta päivää sitten, mutta edes pyyntöä kalusteiden siirtämisestä kylpyhuoneeseen ei ollut kuulunut. Vaan eipä ollut urakoitsijasta kuulunut muutenkaan pihahdustakaan aikataulun antamisen jälkeen.

Lokakuun alkuun mennessä olivat valmiina keittiön ja kodinhoitohuoneen remontit. Keittiötä ei päästy tekemään ennen kuin kylpyhuoneen puolella oli varmaa, ettei uusia yllätyksiä Myyntimiehen remontin jäljiltä löydy. Kun sähkötyötkin oli saatu tehtyä keittiöön, asennushommat pääsivät käyntiin. KehäKalusteen Arto kyseli aina välillä, milloin remonttien pitäisi olla valmiina. Totesimme joka kerta, että kotiinpaluusta ei ole mitään tietoa, joten ei niilläkään mikään kiire ole. 

Olin jo niin loppu pitelemään hapertuvia lankoja käsissäni, että keittiö ja kodinhoitohuone olisivat varmaan jääneet tekemättä, ellei Arto olisi vain mennyt ja tehnyt niitä oma-aloitteisesti. Parissa päivässä keittiössä oli uudet kaapit runkoineen ja kaikki kodinkoneet asennettuna paikoilleen. Keittiöstä puuttui enää välitilan laatta, loput sähkötyöt ja hanan sekä astianpesukoneen asennus. Kodinhoitohuone oli valmistunut kuin varkain: Arto oli käynyt viimeistelemässä sen vain joku ilta. Pyykinpesukone tosin jäi asentamatta, kun koneeseen erikseen ostettu pidempi jatkoletku oli liian lyhyt. 

Kodinkoneiden toimitus oli episodi sekin. Sovimme Gigantin kanssa, että toimitus tulee tiistaina 6.9. Edellisellä viikolla Jii sai tekstiviestin, että muistathan kodinkoneiden toimituksen maanantaina 5.9. kello 12-18. Päivä sinne tai tänne ei vaatinut kuin vähän organisointia: Ama aamulla kerhoon, Olian kanssa äiti-vauva-jumppaan, jumpasta vauhdilla hakemaan Amaa ja kerholta kiireesti kotiin vastaanottamaan kodinkoneita. Toimitus tuli vasta iltapäivällä, joten juokseminen oli turhaa ja Jiikin ehti kotiin ennen toimitusta.

Toimituksessa meille tuotiin rekka-autollinen kodinkoneita. Kaksi heiveröisen oloista poikaa kantoi isoja laitteita kovalla tohinalla yläkertaan. Yritin epätoivoisesti tarkistaa 25-numeroisia tuotekoodeja laatikoiden kyljestä ja verrata niitä kuitilla oleviin numerosarjahirviöihin. Paperit vain hulmahtelivat poikien aikaansaaman ilmavirran mukana ja lopulta menin itsekin jo sekaisin. Sen verran ehdin huomata, että liesituuletin puuttui.

Rekan perävalojen hävittyä näkyvistä kävimme toimitusta tarkemmin läpi. Liesituuletin puuttui, mutta liesituulettimeen ostamamme erillinen etulevy oli tullut. Ostimme etulevyn, koska se piti saada logottomana. Nyt etulevyssä koreili isoilla kirjaimilla SAVO. Kuivausrumpuun piti tulla kuivatuskori, joka loisti poissaolollaan. Pesukoneeseen piti tulla jatkoletku, mutta sitä ei näkynyt. Kaikki isommat laitteet olivat kuitenkin, kuten piti. Gigantti hoiti jälkitoimituksen reklamaation jälkeen erinomaisesti. Tuotteet toimitettiin muutaman päivän päästä ja saimme kohtuullisen korvauksen aiheutuneesta harmista.

KehäKalusteen erinomainen ote työhönsä ja Gigantin tarjoama positiivinen reklamaatiokäsittely olivat ainoita valonpilkahduksia synkässä syyskuussa. Jatkuvat väännöt Paten kanssa aiheuttivat jo fyysisiä oireita. Pelkkä Paten nimen näkeminen, viestin tai puhelun saapumisesta puhumattakaan saivat vatsanväänteitä aikaan. Kirsikkana kakun päällä oli hänen yltiöystävällinen sähköpostinsa (#75), jota en nähtävästi vieläkään ollut pystynyt sulattamaan. Remontti oli onneksi jo loppusuoralla, joten kohta minun ei tarvitsisi olla kyseisen henkilön kanssa enää missään tekemisissä.

Elämä tuntui jälleen tosi epäreilulta. Halusimme vain perheellemme unelmien asunnon. Halusimme välttää kaikki painajaiset asuntokaupan yhteydessä ja teetätimme sen takia kuntotarkastuksenkin. Olimme asuneet niin pitkään muiden nurkissa, ettemme enää edes muistaneet, millaista on, kun on oma koti.

#59: Monta rautaa tulessa

Heinäkuun hetkistä on haastavaa yrittää kirjoittaa. Loogisen tekstin tuottaminen tuntuu mahdottomalta eikä kirjoituksissa tahdo olla päätä eikä häntää – mikä kuvaa meneillään ollutta tilannetta täydellisesti. Samaan aikaan yritimme suunnitella itsellemme toimivaa kylpyhuonetta, päästä urakoitsijan kanssa yhteisymmärrykseen suunnitelmista, etsiä sopivaa laattaa ja kartoittaa järkeviä kalusteita kylpyhuoneeseen. Osa keittiöstä oli menossa vesivahingon takia uusiksi, joten päätimme lopulta uusia koko keittiön. Kylpyhuoneen suunnittelun lisäksi kuvioihin astui siis keittiön suunnittelu.

Keittiösuunnitelmaa

Pysähdyksissä olleen kodinhoitohuoneen remontti lähti hiljalleen liikkeelle. Remontin etenemisen suhteen oli aikataulutettava kattopaneelin asentajan, sähkömiehen ja kalusteasentajan aikatauluja. Lomat sotkivat aikatauluja ja asiat etenivät etanamaisella vauhdilla, kun aina piti odottaa jonkun toisen seuraavaa askelta.  Lisäksi piti toistuvasti ilmoitella Giganttiin, että vieläkään ei saada kodinkoneita noudettua. Olin varma, että maaliskuussa ostamamme tavarat löytävät kohta paikkansa jonkun muun kotoa. 

Kodinhoitohuone etenee

Keittiöremontin suunnittelu aloitettiin alusta Kehäkalusteen Arton kanssa. Keväällä budjettisyistä haudattu remonttisuunnitelma kaivettiin esiin ja päivitettiin. Osa keittiön vauriosta kuului taloyhtiön maksettavaksi, joten varmistin hallitukselta, että saatu tarjous vaurioalueen korjauksesta sopii yhtiölle. Sain vahvistuksen, että hallitus hyväksyy tarjouksen ja voin tilata työn.

Arton avustuksella keittiöstä saatiin erinomainen suunnitelma aikaiseksi. En olisi edes uskonut, että keittiöstä voisi saada niin toimivan, kun Arto osasi ehdottaa. Osana keittiösuunnitelmaa myös kodinkoneet menisivät uusiksi. Kolminkertaisesta uuninpesusta huolimatta Myyntimiehen jälkeensä jättämä uuni herätti edelleen puistatuksia, joten en pannut pahakseni, että kodinkoneet uusittaisiin kauttaaltaan. Tosin vaikka minä en pannut pahakseni, niin lompakko alkoi osoittaa hermostumisen merkkejä.

Kustannukset olivat tulossa taloyhtiön maksettavaksi, joten taloyhtiön piti hoitaa rahoitus kuntoon. Urakan ensimmäinen lasku oli erääntymässä purkutöiden valmistuttua, joten taloyhtiön oli neuvoteltava ja nostettava remonttilaina. Taloudenhoitaja pyysi lainasta tarjouksen, mutta jäi lomalle ennen kuin päätöstä lainannostosta ehdittiin tekemään.

Laina-asian hoito jäi minun vastuulleni ja kävin läpi lainatarjouksen. Esitin lainasta kysymyksiä muulle hallitukselle, kuten otammeko luotollisen remonttilimiitin vai perinteisen velkakirjalainan, millaisen laina-ajan haluaisimme, millaisen lyhennysvälin ja mikä olisi toivottu ensimmäinen lyhennyspäivä. Mitään mielipidettä ei kenelläkään ollut tai kukaan ei ainakaan sellaista esittänyt. Tein yksikseni laskelmia ja valitsin taloyhtiölle ja osakkaille mielestäni järkevimmät ehdot. Laadin hallituksen kokouksen pöytäkirjaluonnoksen ja laitoin sen kommenttikierrokselle.

Keittiöremontin myötä vanhasta keittiöstä piti päästä eroon. Osa keittiöstä oli purettu vesivahingon takia, mutta iso osa oli vielä jäljellä. Kehäkaluste olisi toki purkanut vanhan pois, mutta rungot olivat vielä hyväkuntoiset, joten päätimme yrittää myydä kokonaisuuden. Laitoimme ilmoituksen Tori.fi:iin ja saimme lopulta keittiön myytyä mukavalle nuorelle parille. Mies purki keittiön tottunein ottein ja sen lisäksi, että säästimme purkukustannusten maksamisessa, saimme keittiöstä vielä pari sataa. 

Keittiö purettu

Jotta arki ei olisi käynyt liian helpoksi, päätti elämä hämmentää soppaa entisestään. Olin sunnuntaina 10.7. anopin auton kyydissä, kun jouduimme peräänajoon. Virolainen kuski ajoi huomattavaa ylinopeutta peräämme, kun olimme pysähtyneet suojatien eteen antamaan tietä pyöräilijälle. Virolaisessa autossa oli kaksi henkilöä, mutta yhteistä kieltä ei löytynyt. Hätäkeskus ohjeisti jäämään paikalle ja odottamaan poliisin saapumista. Anopin autosta meni takaluukku ryttyyn, mutta virolaisten autolle kävi huonommin: se muistutti enemmän kuivunutta rusinaa ja matka tyssäsi niille sijoille, kun auto valutti säikähdyksestä nesteensä pihalle.

Jouduimme odottamaan poliiseja tunnin verran. Peräänajo oli sen verran kova, että niskani retkahtivat ja pää kolahti voimalla niskatukeen. Olo oli ensin aika tavallinen, mutta hiljalleen päässä alkoi pyöriä ja vointi huononi. Nousin autosta ja istuskelin bussipysäkillä, kunnes saimme poliiseilta luvan jatkaa matkaa. Päivä sujui kolarin jälkeen normaalisti, kunnes illalla vointini romahti kauppareissulla. Tuntui, että koko maailma alkoi pyöriä ympärillä, silmissä musteni ja alkoi oksettaa. Soitin sairaalan päivystykseen ja he käskivät tulla saman tien käymään.

Vähän erilainen kisakatsomo

Illalla oli tarkoitus hoitaa taloyhtiön laina-asioita eteenpäin, mutta ilta vaihtui monenmoisiin tutkimuksiin päivystyksessä. Illalla tuli jalkapallon MM-finaali, jota oli futisperheessämme innolla odotettu. Jii oli pitkin viikkoa mietiskellyt, mitä kivaa keksisi pelin yhteyteen, mutta joku ymmärsi vihjeen vissiin vähän väärin järjestäessään kisakatsomon sairaalan odotusaulaan.

Mitään vakavaa ei tutkimuksissa onneksi paljastunut ja lääkäri diagnosoi lievän aivotärähdyksen. Tilannetta piti seurata, mutta huonovointisuutta ja huimausta vakavampaa ei enää ilmaantunut. Pääsin sairaalasta yöllä kahden jälkeen lähtemään. Seuraavana päivänä oli taas asioita hoidettavana, mutta aivotärähdyksen jälkimainingeissa ei tietokoneen käyttö ole kaikkein rentouttavinta puuhaa. Stressi kasvoi, mutta kroppa käski lepäämään.

Lepo ei ehtinyt yhtä iltaa pidempään jatkua, kun taloyhtiön laina-asiat oli saatava eteenpäin. Kädenvääntö urakoitsijan kanssa kylpyhuoneen lisätöistä jatkui. Kirjallista tarjousta ei vain kuulunut. Seuraavalla viikolla Vahinkokartoitus X Oy:kin heräsi jostain horroksesta ja muisti taloyhtiötä yli 4500 euron laskulla suorittamistaan kartoituksista. Olin järkyttynyt summista ja kysyin taloyhtiöltä, pitäisikö laskuista reklamoida. Summa oli järkytys muillekin, mutta reklamaation hoitaminen jäi taas minun tehtäväkseni.

#27: Kodinhoitohuonetta ja kodinkoneita

Vastoinkäymiset alkoivat olla takana ja Myyntimies painunut unholaan. Järjestelmällisesti halusin eroon kaikesta hänestä muistuttavasta ja tunsin uskomattoman hyvänolon tunteen, kun saimme Myyntimiehen sukunimikyltin ruuvattua ovesta irti. Enää Myyntimies ei ollut minua joka kerta ovella vastalla, kun pääsin kotiin.

Jo alussa oli selvää, että kodinhoitohuone vaatii remonttia. Lähdimme suunnittelemaan remonttia Kehäkaluste Oy:n kanssa. Palvelu oli erinomaista ja haastavan tilan suunnittelussa otettiin upeasti huomioon meidän toiveemme ja tarpeemme. Keskustelimme Kehäkaluste Oy:n kanssa myös keittiöremontista, mutta tulimme siihen tulokseen, että nykyinen keittiö on siisti eikä tarvetta (eikä rahaa) koko keittiön uusimisille nyt ole. 

Suunnitelmia

Kodinhoitohuoneen myötä meille tuli tarve uudelle pesukoneelle sekä kuivausrummulle. Samalla päätimme hankkia uuden jääkaapin ja pakastimen, sillä asunnossa oli vain jääkaappipakastin. Jo ensimmäisinä viikkoina jääkaappi kävi ahtaaksi enkä osaa kuvitella, miten lapsiperhe pärjää pelkän jääkaappipakastimen turvin. Meillä on esimerkiksi tapana säilöä kesäisin koko vuoden marjat pakkaseen, joten kolme pakastelokeroa ei millään riittänyt käyttötottumuksiimme.

Tapamme mukaan kodinkoneita kartoitettiin taas kissojen ja koirien kanssa. Jii etsi vaihtoehtoja ja minä rustasin exceliin kaikki vaihtoehdot ja viritelmät. Siskoni nauroi, ettei meidän touhulla taas saada kodinkoneita ostettua ennen seuraavaa joulua. Eikä varmaan olisi saatu, ellemme olisi törmänneet Gigantissa maailman parhaaseen kodinkonemyyjään, Juttaan. Se asiantuntemus, kokemus ja asiakkaan kuunteleminen oli huikeaa. Päätökset tuli tehtyä käytännössä ensimmäisellä käynnillä, mutta eihän me koskaan voida lopullista päätöstä tehdä nukkumatta yön (jos toisen, joskus kolmannenkin) yli.

Pieni pätkä exceliä

Ama löysi itselleen "lasten pesukoneen" :)

Pääsiäisenä Gigantilla oli huipputarjoukset ja päätimme mennä ostamaan kodinkoneet. Selvistä sävelistä huolimatta olimme käyneet muuallakin tutustumassa tarjontaan. Ennen lopullista ostopäätöstä halusimme vielä kuulla eron Siemensin ja Boschin koneiden välillä, sillä muissa liikkeissä meille oli pääsääntöisesti suositeltu Boschin konetta. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja vuoronumerosysteemin ohjaamina ajauduimme keskustelemaan tylyn myyjän kanssa.

Kerroimme myyjälle, mitä haemme, minkä jälkeen hän osoitti Whirpoolin konetta ja totesi, että tuo on eniten ostettu koneemme, ostakaa se. Kerroimme, ettemme ole siitä kiinnostuneita. Haluaisimme tietää hieman Boschin koneista. Myyjä pyysi katselemaan ympärilleen, kuinka paljon ihmisiä liikkeessä on ja tokaisi, ettei ala meille mitään kodinkone-esittelyä pitämään. Kerroimme, ettemme voi tehdä lopullista ostopäätöstä ilman riittäviä tietoja. Myyjä mittasi meitä katsellaan nyrpeästi päästä varpaisiin ja kysyi hyvin koppavasti ja kovaan ääneen, onko meillä edes aikeita ostaa yhtään mitään.

Minun aikeeni loppuivat siihen, mutta Jii sai minut rauhoittumaan ja totesi, että meidän nyt kuitenkin pitäisi ostaa ne uudet kodinkoneet. Kiukku laantui, kun näimme Jutan ja pääsimme lopulta asioimaan hänen kanssaan. Selvitimme mieltä askarruttavat asiat ja saimme kaupat tehtyä. Päädyimme Siemens iSensoric WT45W5R9DN -kuivausrumpuun, Siemens iSensoric WM14N2E8DN -pyykinpesukoneeseen, LG GL5241SWJZ -jääkaappiin ja LG GF5237SWJZ -pakastimeen (käyttökokemuksia sitten myöhemmin). Laitteiden toimitukseen menisi reilu viikko, mutta se sopi oikein hyvin, kun kodinhoitohuoneen remonttikaan ei päässyt samana päivänä alkamaan.