#207: Loppu häämöttää

Toissaviikolla työmies teki hommia melkein kellon ympäri. Hoki joka välissä, että sunnuntaina [19.8.] on oltava valmista. Sunnuntai tuli, työmies hävisi – ja hommat jäivät kesken. Viime viikolla ei yhtiössä tapahtunut mitään. Kysyin hallitukselta, onko mitään tietoa, missä mennään. Ei vissiin ollut, kun ei kukaan vaivautunut vastaamaan. Kysyin sitten urakoitsijalta, missä mennään ja (neljännen kerran) milloin saisimme sen silikonin (#205) olohuoneeseen. Samalla kysyin, tavoittiko hän sähkömiestä, joka hänen piti edellisellä viikolla pyytää ”heti seuraavaksi päiväksi käymään”.

Urakoitsija soitti torstaina ja kysyi, voiko hän tulla seuraavana päivänä vetämään silikonin ja myös sähkömies hoitaisi viimeiset sähkötyöt kuntoon. Vastasin, että sopii oikein hyvin. Perjantaina tuli puolen päivän aikoihin viesti, että sähkömies tuleekin tämän viikon keskiviikkona. Myös urakoitsija vetäisi silikonin tuolloin ja sen jälkeen meidän asuntomme on valmis! En jaksanut yllättyä, että valmistuminen siirtyi jälleen eteenpäin. Yllätyin kuitenkin siitä, että asuntomme olisi valmis sähkötöiden ja tämän yhden silikonin jälkeen. Autotallin katto maalataan vielä kauttaaltaan ja peltejäkin puuttuu terasseilta useista kohdista. Kysyinkin urakoitsijalta, milloin loput työt tehdään. Urakoitsija vastasi, että ensi viikon lopulla pitäisi peltimiehen tulla jatkamaan. Jäi vähän epäselväksi, mitä hän ajatteli iloitessaan, että asuntomme olisi nyt keskiviikkona valmis.

#206: Tosi onnistunut terassiremontti

No niin, pientä tilanneraporttia terassiremontin ”etenemisestä”. Meidän asunnon osalta kolmen viikon remontissa on meneillään 15. viikko. Koko urakan aloittamisesta on nyt neljä kuukautta. Olemme muun muassa olleet ilman omaa autopaikkaamme koko tämän ajan, sillä urakoitsija on kasannut paikallemme rakennustarvikkeitaan. Onneksi tien varteen voi jättää (jos vaan on tilaa), vaikka omat haasteensa se tuo, kun yrittää kantamusten kanssa päästä turvallisesti kotiin ja huolehtia, etteivät lapset jää tietä viilettävien roska-autojen tai muiden teiden ritareiden renkaiden väliin.

Koko tämä aika on pitänyt myös sietää remontista aiheutuvaa meteliä sekä asunnossa ravaavia vieraita miehiä, jotka todella edelleen (pyynnöistä huolimatta) ilmestyvät asuntoon milloin mistäkin ja mitään ilmoittamatta. Viime viikolla meillä pyöri työmiehiä aamuseitsemän ja iltayhdeksän välillä - myös lauantaina ja sunnuntaina. Oli mielenkiintoinen illalliskokemus, kun lapsivapaata iltaa juhlistaaksemme grillasimme Jiin kanssa ja nautiskelimme lasit viiniä – työmiehen puuskuttaessa vieressä. Mutta kyllähän tämän kaiken kestää, kun  k o h t a  meillä on uudet, upeat terassit. Tai uudet ainakin.

Mainitsin puolikkaassa lauseessa pari viikkoa sitten yhdessä asunnossa sattuneesta vesivahingosta (#204). Vahinkoa on nyt tutkittu ja vauriot todettu: parketti on pilalla ja tavalla tai toisella korjattava, rakenteet terassin päältä alas parketin tasolle ovat läpimärät. Asuntoon joudutaan rakentamaan väliaikainen ulkoseinä olohuoneeseen, sillä varsinainen seinä joudutaan purkamaan ja kaikki ikkunat sekä takapihan ovi on irrotettava.

Eilen tuli viesti hallituksen puheenjohtajalta. Heillä oli tullut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vedet samalla tavalla sisään. Tulevana keskiviikkona piti olla viimeisten asuntojen betonivalu, mutta se jouduttiin perumaan. Tähän asti jälleenrakennetut rakenteet joudutaan avaamaan eli käytännössä palataan alkuun. Urakoitsija kyllä ymmärtää, että nämä vahingot ovat johtuneet heidän toimistaan eli taloyhtiön kustannusten ei pitäisi tästä nousta. Toisaalta ketään ei taloyhtiössä kiinnosta, mitä urakoitsija meiltä laskuttaa, joten en hämmästyisi, vaikka kustannuksia taloyhtiön kassastakin vähän tasattaisiin.

Olen ollut ehkä liiankin skeptinen urakan suhteen ihan alusta lähtien. Ehkä ajattelin, että ”pessimisti ei pety” -ajattelutapani suojaisi mielenrauhaani mahdollisten ongelmien ilmentyessä. Mutta tällä hetkellä olen kauhuissani: jos näin mittavia ongelmia ilmenee jo tässä vaiheessa urakkaa, niin millaisia yllätyksiä rakenteet kätkevätkään sisäänsä?

#205: Kun homma etenee, niin taakka kevenee

Olisi hienoa tuntea otsikon mukainen fiilis. Vaan ei terassiremontti etene, niin ei taakkakaan kevene. Viikko taas menty eteenpäin. Olen kolmeen kertaan kysynyt urakoitsijalta, milloin hän vetää yhden metrin pätkän silikonia olohuoneeseen. Joka kerta hän on luvannut, että huomenna. Tuota huomista on odoteltu nyt reilu kuukausi. Viimeksi torstaina puhuimme asiasta ja ”perjantaina homma on sen osalta selvä”. Meillä on kai eri käsitys selvästä. Tai sitten puhumme eri perjantaista.

Aa, itseasiassa valehtelin nyt hieman. Hommahan on aavistuksen edennyt. Meillä kävi maalari pyörähtämässä viime viikolla. Yksi kosteudesta kärsinyt seinä piti maalata (toki kunnostaa ennen sitä, mutta en ole ihan varma, mitä muuta kunnostamiseen kuuluu kuin tuo maalaus). Kaksi muuta seinää olisivat jääneet eri väriseksi, joten urakoitsijan kanssa sovimme, että hän maalaa myös nuo kaksi muuta seinää. Jii kävi hänen kanssaan läpi maalia kaipaavat seinät. Sovittiin, että rappusten alle jääviä seiniä ei tarvitse maalata, sillä ne eivät näy mihinkään eikä mahdollinen sävyero näin ollen haittaa.

Edellisenä päivänä urakoitsija vielä soitti ja halusi varmistaa, että seinän maalaamisesta oli sovittu oikein: maalataan yksi seinä taloyhtiön piikkiin ja ne kaksi meidän omaan piikkiin. Rappusten alta ei maalata. Hän halusi varmistaa, että olemme samaa mieltä rappusten alle jäävistä seinistä, sillä olisi työlästä aloittaa maalaukset uudestaan pienen pätkän takia, jos osapuolille olisi epäselvää, mitä kaikkea maalataan. Toistimme urakoitsijan kanssa vuorotellen, useampaan kertaan, että rappusten alta ei maalata. Ei maalata rappusten alta. Rappusten alta ei maalata. Tulimme sunnuntaina kotiin ja katsoimme maalausjäljen – rappusten alta oli maalattu.

Ennen maalaustyötä urakoitsija kysyi, tehdäänkö työ tuntityönä vai urakkana. Arvio tunneista oli 3-4 tuntia, urakkana hän laskuttaisi viisi tuntia. Sovimme, että hän laskuttaa tuntien mukaan. Vielä ei ole laskua näkynyt, mutta laitan tämän tähän ihan vain siitä syystä, että minulla on sellainen kutina, että tästäkin tullaan vielä keskustelemaan. 

Meillä oli ennen mustat ikkunankarmit, mutta urakoitsijan toimesta ne ovat nyt osittain valkoiset .

#204: Ei halvalla, ei nopeasti, mutta kuitenkin hyvin?

Olen kuullut sanottavan, että halvasta, hyvästä ja nopeasta voi saada vain kaksi. Tämä pätee moneen asiaan. Taloyhtiömme kuvitteli saavansa nämä kaikki valittuaan terassiremontin urakoitsijaksi hälyttävän halvan urakoitsijan, joka vielä vakuutteli tekevänsä hyvää ja nopeasti. Henkilökohtaisesti varauduin siihen, että tarjous tulee ylittymään (vaikka en tuplaantumista osannutkaan pelätä) ja että aikataulu tulee venymään (en toki arvannut, että kolme viikkoa muuttuu 13:ksi viikoksi – ja eihän se valmis ole vieläkään). Laadun puolesta saatoin vain toivoa parasta.

Urakoitsija ilmoitti maanantaina 14.5., että työt alkavat asunnossamme seuraavana aamuna. Tiistaiaamuna ei työmiehiä näkynyt, mutta urakoitsija tuli käymään ja kertoi, että työt alkavatkin keskiviikkona. Keskiviikkoaamuna tuli tekstiviesti, että pojat ovat koulutuksessa, joten työt alkavat torstaina. Torstaina ei ketään näkynyt eikä kuulunut. Perjantaina työmiehet sitten lopulta ilmestyivät meille.

Maanantaina urakoitsija kertoi, että työ aloitetaan kattoterassilta, jotta meillä pysyy kotona valoa pidempään (alaterassin peittäminen pimentää asuntoa enemmän). Tiistaina käydessään urakoitsija kertoi, että oli yöllä miettinyt aloitusta paremmin ja turvallisuussyistä työ aloitetaan sittenkin alaterassilta (alaterassi helpompi suojata, joten mahdolliset vesivauriot estetään paremmin näin). Urakoitsija vielä totesi, että olisi meidän asumismukavuuden puolesta kivempi aloittaa ylhäältä, mutta mennään turvallisuus edellä. Olin ehdottomasti samaa mieltä. Perjantaina työt alkoivat kattoterassilta. Ihmetellen kysyin, miksi aloitus vaihtui jälleen ja urakoitsija totesi, että työ sujuu nopeammin, kun aloitetaan ylhäältä. Näin taloyhtiö säästää kustannuksissa. Ei herättänyt luottamusta, että kustannuspuoli ohitti turvallisuuden. Ja vain urakoitsijan omalla päätöksellä.

Kesä on toki ollut poikkeuksellisen hyvä, mutta vesisateitakin on nähty. Vaikka suojauksista oli alussa puhetta, ei niitä työmaalla ole näkynyt. Ekillä oli suojaukset, jotka hän joka ilta viritti itse terassille.  Jossain välissä urakoitsija kertoi, miten urakka on välillä vienyt yöunet. Jos on esimerkiksi yöllä herännyt sateen ropinaan, on ahdistuneena miettinyt, että mitähän työmaalle kuuluu. Mutta siinä kohtaa on pitänyt vain siirtää ajatukset muualle ja yrittää nukkua, jotta aamulla pääsee ajoissa selvittämään mahdollisia vahinkoja. Loimme Jiin kanssa hämmentyneitä katseita toisiimme.

Sunnuntaina yksi naapuri palasi lomamatkalta ja olohuoneeseen oli ilmestynyt kahluuallas. Toki se näillä keleillä tuntuu ihan hyvältä ajatukselta, mutta parketti on vähän heikko pohjaelementti tällaiseen. Nyt sitten selvitellään vahinkoja: parketti on ainakin pilalla pitkän matkaa.

Olen yrittänyt seurata ja valokuvata remontin edistymistä mahdollisimman tarkkaan. En osaa ottaa kantaa, miten työ on rakennusteknisestä näkökulmasta sujunut. Sen huomasin, että betonivalupäivän lähestyessä työmiehet sähisivät menemään kuin päästään pyörällä olevat ampiaiaset näin loppukesästä. Purkutöiden yhteydessä selvisi, että meidän parketin rikkoutuminen (#23) on johtunut todennäköisesti kynnyksen läpipäässeestä vedestä. Kynnys oli läpimätä. Valupäivä lähestyi, joten töiden piti joutua. Järkytyin, kun huomasin, että kynnystä ei vaihdettu vaan mädät puut oli jätetty uuden bitumin alle. Kysyin hallitukselta, onko tietoa, miten tällaiseen ratkaisuun oli päädytty. Toivoin, että urakoitsija oli kysynyt tähän hallituksen mielipidettä ja saanut joltain ohjeen jättää vanhat rakenteet paikalleen. Kukaan ei vastannut mitään, vaikka jokainen oli lukenut viestini Whatsappissa.

Kynnys, jota ei ollut syytä uusia

Seuraavana aamuna urakoitsija tuli bitumimiehen kanssa käymään ja alkoi tivata, miten haluan kynnyksen olevan. Totesin, että minä en ole oikea henkilö tekemään rakennusteknisiä ratkaisuja. Kerroin, että ihmettelen niin huonokuntoisen rakennusaineen jättämistä rakenteisiin. Urakoitsija antoi vaihtoehtoja ja sanoi, että tässä kohtaa ei isoja muutoksia voi tehdä, sillä valu lähestyy ja kaikki on oltava siinä kohtaa valmista. Hän oli kuulemma puukolla ottanut pahimmat töhnät puusta irti ja kynnyksen vaihtaminen olisi tosi hankalaa, kun voi olla vaikea saada juuri oikean kokoista puuta. Tuijotin kynnyksenä toimivia puun pätkiä epäuskoisena, mutta totesin, että en edelleenkään ole oikea henkilö tekemään ratkaisua tässä. 

Laitoin hallitukselle viestin, jossa totesin, etten tiedä, kuka otti urakoitsijaan yhteyttä, mutta lopputulos olisi pitänyt olla joku muu kuin se, että urakoitsija tulee minulta tivaamaan, miten joku asia tulee ratkoa. Totesin, että minusta toimintamalli on muutenkin huono, että urakoitsija kyselee yksittäisiltä osakkailta, miten joku asia korjataan. Lopputulos oli, että bitumia jatkettiin aiempaa korkeammalle. Myös joku pelti tullaan asentamaan mätien puiden päälle. Ovea joudutaan sahaamaan alaosasta, että tämä ratkaisu onnistuu.  Kysyin asiasta myöhemmin rakennusinsinööriltä, joka kertoi, että hyvän rakennustavan mukaisesti puu olisi pitänyt vaihtaa tai vähintään suojata homesuojalla tai vastaavalla.

Valua ei kuitenkaan päästy suunnitellusti tekemään. Ajattelin kuitenkin, että asuntojen sisäpuoliset työt voisivat jatkua siitä huolimatta. Urakoitsijalla oli kuitenkin kiire juhannuksen viettoon, joten työt seisoivat. Lopulta valupäivä koitti. Urakoitsija soitti minulle iltapäivällä ja kysyi, olemmeko tulossa kotiin kyseisenä päivänä. Kerroin, että tulemme, mutta joskus myöhään. Urakoitsija totesi, että hyvä, sillä valua tehdään noin iltakuuteen asti. Tulimme kahdeksan jälkeen kotiin ja yllätys oli suuri, kun edelleen nuori poika valeli betonia parvekkeella. Söimme iltapalan ja valmistauduimme nukkumaan, mutta odottelimme työmiehen saavan työnsä valmiiksi. Lapset olivat ihmeissään, kun pitäisi mennä nukkumaan, vaikka joku vielä terassilla häärää. Lapset tekivät työmiehelle vielä iltapalasämpylän ennen kuin kömpivät sänkyihinsä. 

Vähän sävyeroa, kuten asiaan kuuluu

Seuraavana aamuna ihmettelin ikkunasta valua, joka oli yhdestä kulmasta jätetty kokonaan tekemättä. Ajattelin sen liittyvän kulmassa olevaan viemäriin. Urakoitsija tuli muutaman päivän päästä tarkistamaan työtä. Hän pääsi terassille ja näki kulman. Suusta pääsi spontaanisti: ”Mitä helvettiä?!” Vähän samaa olin itsekin ajatellut, mutta toivonut kulmakuopan kuuluvan asiaan. Vaan eipä tuo kuulunut. Urakoitsija täytti kuopan jälkikäteen. Kysyin epäuskoisena, että ei kai kulma tuon näköiseksi jää, mihin urakoitsija vastasi, että ei sille muutakaan voi, kun valumiehet olivat sen jättäneet tekemättä.

Kerran satuimme sadepäivänä käymään kotona. Ihmettelimme poikkeuksellisen kovaa ropinaa, mutta ajattelimme sen johtuvan tuliteristä viemäreistä. Olohuoneessa ropina vahvistui ja huomasin, kuinka uusi sadevedenohjausputki ohjasi sadevedet kattoterassilta suoraan alaterassin ikkunaan ja karmeihin. Putken piti ohjata vesi uutta hienoa kourua pitkin pihalle, mutta putki ei ajanut asiaansa vaan valutti vedet ohi kourusta. 

Nämä ovat toki vain pieniä asioita isossa kokonaisuudessa. Voihan se olla, että kokonaisuutena kaikki toimii ja saan vielä yllättyä positiivisesti, kun urakka joskus valmistuu. Eikä vuoda sisään ensimmäisen viiden vuoden aikana - ainakaan enää uudestaan.

#203: Kuukauden urakka

Terassiremontin piti kestää kolme viikkoa per asunto. Paksumman betonin takia arvio kasvoi neljään viikkoon. Koko meidän talon piti olla valmis juhannukseen mennessä. Tämä ei kuulostanut lainkaan pahalta. Tuoreessa muistissa oli vielä toissakesä, jonka elimme kokonaisuudessaan evakossa vesivahingon takia. Emme halunneet jälleen uhrata koko kesää remontille, mutta juhannuksen jälkeenhän olisi vielä hyvin kesää jäljellä.

Remontti alkoi omassa asunnossamme 18.5., joten neljä viikkoa siitä oli 15.6. Tänään on 5.8. ja voitte heitellä veikkauksia, onko remontti valmis. No eihän se ole. Viikon viivästyminen tuli, kun betonivalua ei päästy tekemään aiottuna päivänä vesisadetta veikanneen sääennusteen takia. Juhannuksen jälkeen en nähnyt ketään töissä moneen päivään. Heinäkuun alussa kysyin, tapahtuuko remontissa mitään, kun ketään ei näy missään. Sain parin päivän päästä Larilta vastauksen, että työmiehet ovat lomalla. Muuta selitystä en ole kuullut enkä yrityksistä huolimatta saanut. Ja luonnollisesti olen yhtiössä ainoa, jota urakan viivästyminen edes harmittaa – hankala tapaus, kun olen. 

Remonttihuolista vapaa asuntomme on jälleen näyttänyt parhaat puolensa. Valtavat terassit kahdessa kerroksessa olivat asia, jotka eivät ainakaan negatiivisesti vaikuttaneet ostopäätökseemme. Olemme asuneet asunnossa nyt kolme kesää, joista kahtena emme ole päässeet käyttämään terasseja lainkaan. Olemme Jiin kanssa olleet tänä kesänä molemmat viisi viikkoa lomalla – ja viettäneet koko loman poissa kotoa.

Alkuun yritimme elää kuin koko remonttia ei olisi, mutta se oli mahdotonta. Työmiehet aloittavat työnsä kello 8 mennessä. Joskus ovat aloittaneet jo kello 6. Joskus tekevät viikonloppuja, joskus eivät. Ikinä et tiedä, minkä näköinen tyyppi ovesta aamulla sisään astelee. Ja nimenomaan astelee: nämä eivät pyynnöstä huolimatta voi ilmoittaa tulostaan soittamalla ovikelloa. Se on kiva herätä tukka pystyssä kuola suupielestä valuen, kun vieras mies pyrkii sänkymme vierestä kattoterassille. Jos joskus onnistuimmekin olemaan hereillä jo valmiiksi, sai koko ajan odotella, milloin vieras ihminen ilmestyy jonnekin päin kotia. Sen lisäksi, että he tulivat ovesta salamyhkäisesti sisään, he kulkivat myös terassilta toisella tai tulivat reteesti tikkaita pitkin suoraan kaiteen yli. Ja sitten koputeltiin ikkunaan, kun piti päästä sisälle. 

Koti on ollut valtavan pölyn ja lian peitossa koko kesän. Joskus yritimme viikonloppua varten siivota, mutta pienen rakennuspölyn siivoaminen oli toivotonta. Ja seuraavana päivänä koti näytti siltä kuin ei olisi ikinä siivottu. Suojauksia ei asuntoomme ikinä ilmestynyt, vaikka sellaisista oli alkuun puhetta. Vessoja ja keittiötä lainataan kuin omaansa. Eikä siinä toki mitään pahaa ole, mutta kylpyhuoneen ja vessan valkoiset matot ovat entiset, kun niissä on talsittu likaisilla työmaakengillä ihan huoletta. Lian lisäksi meteli on mieltä ylentävää. Betoninpiikkaus tunkee korvatulpistakin läpi ja jos ei mikään laite tai kone huuda, huutaa työmiesten radio rockia sellaisella volyymilla, että tietää viimeinenkin solu olevansa hereillä. 

No, tästä se arki taas lähtee. Huomenna loma on ohi ja paluu työn pariin edessä. Hyvillä mielin ja energiaa täynnä kohti syksyä, eiks je? 😃 

#202: Urakoitsija iskee kultasuoneen

Kesäkuun alussa urakoitsija keksi ehdottaa, että muilta osin hän laskuttaisi aliurakoitsijoiden laskut läpilaskutuksena 12 prosentin laskutuslisän kanssa, mutta bitumieristyksen, lattiavalujen ja peltimiehen laskujen osalta hän voisi pyytää kyseisiä aliurakoitsijoita ohjaamaan laskut suoraan yhtiöön. Hälytyskelloni alkoivat soida ja ihmettelin urakoitsijan ehdotusta. Muut olivat sitä mieltä, että urakoitsija ajattelee taloyhtiön parasta ja haluaa, että meille jää urakasta hyvä mieli. Hankalana tapauksena en niellyt selitystä.

Haastattelin tuttua rakennusinsinööriä, joka kertoi, että urakoitsija välttää tällä vastuun mahdollisessa vahinkotilanteessa, sillä yhtiöllä ei ole sopimusta aliurakoitsijoiden kanssa. Urakoitsija ehdotti nimenomaan kriittisiin työvaiheisiin liittyvien aliurakoiden laskutuksen siirtämistä. Jos joku vesivahinko myöhemmin tulisi, yhtiöllä olisi hirveä työ osoittaa, mikä työvaihe on vuodon aiheuttanut. Aliurakoitsijat voisivat syyttää toinen toisiaan ja kaikki näyttövelvollisuus olisi taloyhtiöllä. Kun urakasta vastaa vain yksi taho, voi vahingon sattuessa esittää vaatimuksensa hänelle ja on hänen tehtävänsä miettiä, vaatiiko joltain jotain. Taloyhtiötä kohtaan vastuu olisi kuitenkin vain yhdellä urakoitsijalla.

Eki vastasi heti, että toki säästetään tuo 12 prosenttia ja laskut suoraan yhtiölle. Kerroin edellä kerrotun kauhuskenaarion muille ja totesin, että missään nimessä en hyväksy laskutusta suoraan vaan haluan, että urakoitsija laskuttaa työt, kuten on sovittu ja vastaa töistä, kuten on sovittu. Yllättäen kukaan muu ei vastannut mitään.

Urakoitsija laittoi toisen laskun ja huolestuneena yritin verrata laskua tarjoukseen. Tarjouksessa oli osittain eritelty työ ja materiaalit, osittain oli könttähintoja. Laskulla oli myös osittain eritelty töitä, mutta eri lailla kuin tarjouksessa. Kukaan ei vastannut laskuun mitään ja itselläni oli kova kiire töissä. Yhdellä junamatkalla käytin kolme tuntia siihen, että yritin laskea auki tarjouksen hintoja ja verrata niitä laskuun. Lopulta totesin muille, että minusta laskujen läpikäynti ja hyväksyntä on täysin mahdotonta. On täysin mahdotonta verrata annettua tarjousta laskuihin, sillä arviossa ei ole eritelty työn ja materiaalin osuutta kuin pieneltä osin. Olin edelleen sitä mieltä, että urakan kustannus on kohtuuttomasti kasvanut siitä, minkä perusteella yhtiökokous päätöksen urakkaan ryhtymisestä teki. Lisäksi totesin, että sopimus on edelleen allekirjoittamatta, joten mielestäni laskua ei tule maksaa.

Turhautuminen oli taas luokkaa X, kun puheenjohtaja vastasi, että lasku on jo laitettu maksuun eikä siinä ollut mitään sovitusta poikkeavaa. Samassa viestissä puheenjohtaja laittoi laskun bitumista. Hän pyysi kuittaamaan, että voi laittaa laskun maksuun. Turhautuminen kasvoi luokkaan ääretön, kun huomasin, että lasku on osoitettu bitumiyritykseltä suoraan taloyhtiölle. Kysyin, miten se on mahdollista, kun tällaista päätöstä ei ole tehty ja itse ainakin vastustin sitä suuresti. Lisäksi kustannus oli suurempi kuin tarjous, vaikka suoraan aliurakoitsijalta piti tulla vielä halvemmalla. Totesin, etten hyväksy laskun maksamista suoraan aliurakoitsijalle enkä näin suuresti tarjouksesta poikkeavana.

Ana esitteli omia laskutaitojaan toteamalla, että bitumilasku on ok. Se oli hänen mielestään halvempi kuin mitä oli sovittu. Perusteluna hän esitti laskutoimituksen: ”56 e / 3= 18,66 e sisältäen alvin, kun alkuperäisen tarjouksen mukaan se oli 20 e”. Lopuksi hän totesi, että luulisi taloyhtiön olevan tyytyväinen. Eki komppasi äkkipäätä perässä, että lasku on ok ja mukavasti mennyt alle alkuperäisen arvion. Tuijotin laskutoimitusta, tarjousta ja laskua epäuskoisena. En käsittänyt, mistä Ana oli näitä lukuja keksinyt.

Vastasin, että meillä on selvästi eri tarjoukset. Minulla on käytössä vain urakoitsijan toimittama päivitetty tarjous, jossa yhden yläterassin kustannus bitumin osalta oli 1650 euroa, sisältäen alvin ja materiaalin. Laskulla on nyt yhden terassin osalta hinta 6100 e / 3 = 2033,33 euroa. Laitoin heille vielä kuvakaappaukset sekä tarjouksesta että laskusta. Muistutin vielä uudestaan, että päätöstä ei myöskään ole tehty siitä, että lasku tulee suoraan taloyhtiölle.

Hintaan ei kukaan kommentoinut mitään, mutta Ana oli sitä mieltä, että laskusta suoraan taloyhtiölle on hänen mielestään tehty päätös tai ainakin siitä on sovittu. Totesin, että siitä ei todellakaan ole tehty päätöstä eikä siitä näin ollen kukaan ole voinut sopia tai on rikkonut valtuuksiaan aika merkittävästi. Kello oli kymmenen illalla, mutta Ana päätti, että tuo päätös tulee tehdä nyt. Hän totesi kannattavansa laskua suoraan yhtiölle, jota Eki ja puheenjohtaja kuittasivat kannattavansa myös. Totesin, että nyt asiasta on päätös, mutta jätän asiaan eriävän mielipiteen. Varmistin vielä, että he varmaan ymmärtävät, että päätöksellään he luovat tilanteen, jossa yhtiöllä ei ole mitään mahdollisuutta saada ketään vastuuseen mahdollisessa vahinkotilanteessa. Hiljentyminen on toivottavasti myöntymisen merkki. Lasku meni maksuun.

Seuraavat laskut tulivat niin urakoitsijalta kuin bitumistakin. Lisäksi puheenjohtaja toimitti vihdoin 19.6. allekirjoitetun sopimuksen, joka ei tosin vastannut sitä, mitä oli hallituksen kokouksessa sovittu, mutta muita asia ei häirinnyt. Bitumilaskun osalta totesin, että en hyväksy laskua maksuun ilman urakoitsijan lisäselvitystä kustannusten ylittymiseen jälleen tälläkin laskulla. Kustannus kahdesta bitumikerroksesta piti olla 800 euroa. Minun matikallani se tekee kolmelle kerrokselle 1200 euroa. Laskulla kustannus oli kuitenkin yli 1500 euroa. Bitumin piti olla 40 e/ m², mutta oli laskutettu 45 e/ m². Kysyin, missä näkyy se yhtiön saama hyöty, minkä perusteella muut halusivat laskut suoraan yhtiölle. Ana vastasi, että laskun voi maksaa, ei huomautettavaa. Eki vastasi, että lasku on ok. Lasku meni maksuun.

Urakoitsijan laskua en viitsinyt enää edes kommentoida. Kysyin, milloin urakoitsija asettaa rakennusaikaisen vakuuden, kuten yleisissä rakennusehdoissa todetaan. Puheenjohtaja totesi, ettemme tule rakennusajalle mitään vakuutta edes pyytämään. Urakoitsija on mukava tyyppi eikä viitsitä tehdä asioita hankaliksi.

Tähän mennessä urakoitsija on laskuttanut kolmen asunnon osalta purkutyöt lähes kokonaan ja bitumiyritys osan asennuksistaan. 100 000 euron lainasta on puolet käytetty. Laskuttamatta (ja tekemättä) on vielä toiset kolme asuntoa sekä kaikki jälleenrakennus ja lisätyöt. Kukaan muu ei tunnu olevan huolissaan kustannusten paisumisesta. Saahan sitä lisää lainaa, jos tarvitsee.

#201: Hallituksen hankalin tyyppi

Olimme pitkään sopineet – tai ainakin yrittäneet sopia – asioista sähköpostilla, joten ehdotin hallitukselle kokoontumista. Pidimme hallituksen kokouksen kesäkuun alussa. Kokouksen aluksi kiersimme tarkistamassa remontin tilanteen. Ilman asiantuntijaa kierros oli pelkkä katselmus, miltä auki revityillä terasseilla sillä hetkellä näytti. Tuntui hölmöltä ihmetellä puoliksi asennettua bitumia ja pohtia, mitenköhän pellit tullaan asentamaan, kun kenelläkään ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten niitä peltejä edes voisi asentaa. 

Varsinaisessa kokouksessa kävimme läpi sopimuksen. Puheenjohtaja oli muun hallituksen tietämättä laatinut ja toimittanut sopimuksen urakoitsijalle 9.5. Hän kertoi asiasta muille yhtiökokouksessa 25.5., kun ilmaisin huoleni urakan etenemisestä ilman minkäänlaista sopimusta. Puheenjohtajan mielestä oli parempi ensin pyytää kommentit urakoitsijalta ja vasta sen jälkeen hallitukselta. Hämmästelin ajatusta, sillä itse olen tottunut, että taloyhtiö ja hallitus vetävät yhtä köyttä, minkä jälkeen aletaan neuvottelemaan urakoitsijan kanssa.

Ehdotin, että sopimukseen lisätään, että muilta osin noudatetaan Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja eli YSE 1998:a. Puheenjohtaja kertoi, että oli tämän lisännyt jo, vaikkei se meille toimitetussa versiossa vielä lukenutkaan. Puheenjohtaja kertoi, että sopimukseen on myös urakoitsijan toiveesta lisätty urakoitsijan käyttämät aliurakoitsijat sekä maksuehto ja laskutusväli, jotka urakoitsija oli halunnut ehdotettua tiukemmiksi.

Takuuajan ja takuuajan vakuuden osalta ehdotin, että kriittisestä ja isosta urakasta johtuen ehdottaisimme urakoitsijalle, että takuuaika olisi 10 vuotta ja vakuus 5 prosenttia työn osuudesta. Ana ehdotti, että takuuaika on 2 vuotta ja vakuus 2 prosenttia työn osuudesta. Muut halusivat urakalle lyhyemmän takuuajan sekä pienemmän vakuuden, joten jäin yksikseni ehdotuksineni.

Urakoitsijalta tuli toukokuussa ensimmäinen lasku, jonka käsittelimme kokouksessa. Ilmoitin, etten hyväksy sitä maksuun ennen kuin sopimus on allekirjoitettu. Vaikka en hyväksynyt puheenjohtajan toimintatapaa laatia yksikseen sopimuksia taloyhtiön puolesta, en myöskään hyväksy, että urakoitsija panttaa kuukauden sopimuksen allekirjoittamista, vaikka oli sen kuitenkin kuulemma hyväksynyt.

Muiden mielestä lasku oli kunnossa, joten se laitettiin maksuun. Teimme kokouksessa päätöksen myös vesieristeen vesirasituskokeen tekemisestä, jonka lopputuloshan jo viime tekstissä selvisikin (#199). Päätimme myös urakan valvonnasta ja jälleen olin yksinäni eriävän mielipiteeni kanssa, kun olisin halunnut, että urakalle otetaan ulkopuolinen valvoja. Käsittelimme myös asbestikartoitusta, joka oli muiden mielestä turhaa, sillä ”väärän” tuloksen myötä kustannukset kasvaisivat vain entisestään. Kerroin omat kokemukseni sijoitusasunnon taloyhtiöstä, jossa kattoremontti tehtiin ilman asianmukaisia kartoituksia ja remontti johti lopulta urakoitsijan syytteeseen työsuojelurikkomuksesta sekä huomattavaan kustannusten kasvuun taloyhtiön osalta. Muut istuivat hiljaa ja lopulta suostuivat ehdotukseeni, että kartoitus tehdään.

Tuttuun tapaan toimin kokouksessa sihteerinä. Suosin dokumentoinnissa mahdollisimman kattavaa ja sujuvaa asioiden kirjaamista: jos joku asia on saatu päätökseen heti kokouksen jälkeen, kirjaan tämän pöytäkirjaan eikä asioita tarvitse lukea usean pöytäkirjan kautta. Tällaiset kohdat on aina erikseen mainittu. Esimerkiksi: päätimme kokouksessa tehdä asbestikartoituksen, joten pöytäkirjaan kirjattiin ”Päätettiin toteuttaa asbestikartoitus”. Kartoituksen tulos tuli jo muutaman päivän päästä, joten lisäsin pöytäkirjaan: [Kartoitus tehty 6.6., raportti saatu 7.6. ja se on liitteenä]. Pilkkua viilaamalla tuota raporttia ei toki kuulu tähän pöytäkirjaan lisätä, mutta mielestäni on selkeämpää, että valmis raportti löytyy heti kyseisen päätöksen takaa, jos mahdollista.

Toimitin pöytäkirjan muille kommentoitavaksi, kun sain sen valmiiksi. Urakoitsija kyseli päivittäin hallituksen mielipidettä rakennusteknisiin asioihin ja kaava oli aina sama: joku toimitti kysymyksen hallitukselle kertomatta omaa kantaa. Kysymykseen saattoi tulla yksi tai kaksi (yleensä eriävää) mielipidettä, minkä jälkeen asia unohtui ja urakoitsija jatkoi, miten tykkäsi. Pöytäkirjan toimittamisen ohessa esitin hallitukselle toiveen, että tekisimme hallitustyöskentelyssä ryhtiliikkeen siltä osin, että kaikki tieto kulkee (viitaten puheenjohtajan yksin laatimaan sopimukseen) eikä päätöksiä jätettäisi avoimeksi. Emme voi edetä niin, että joku esittää kysymyksen, mutta asiaa ei käsitellä loppuun. Jos tämä urakka halutaan omin voimin viedä maaliin, on jokaisen omalta osaltaan huolehdittava, että se myös onnistuu.

Ekillä vastahakoisuuteni meni syvälle tunteisiin ja pöytäkirjaviestiin tuli kipakka vastaus. Hänen mielestään sihteeri ei voi tehdä lisäyksiä pöytäkirjaan kokouksen ulkopuolelta. Jostain hän keksi ottaa esiin myös isännöitsijäntodistukset, jotka oli edellisessä kokouksessa sovittu minun vastuulleni. Hän ihmetteli, miten nekin voivat olla sihteerin vastuulla. Pöytäkirjassa oli maininta myös asunnossamme vaihdetusta suihkusekoittajasta. Sekoittaja hajosi, sen kävi tarkastamassa hallituksen ex-puheenjohtaja sekä yksi jäsen. Vaihtotyö kilpailutettiin ja yksimielisesti päätettiin tilata yrityksestä X-Putki Oy. Eki oli nyt sitä mieltä, että tuo tunnin vaihtotyö olisi pitänyt valvoa hallituksen toimesta. Lopuksi Eki toivoi ryhtiliikettä minulta, etten olisi koko ajan tekemässä asioista hankalia vaan remontti saataisiin etenemään ilman viivytyksiä ja muutenkin sujuvasti urakoitsijan kanssa.

Kerroin kaikille, etten ole huvikseni tarkka asioista vaan aidosti huolissani tästä urakasta. Olen keskustellut lukuisten ihmisten kanssa tästä eikä yksikään voi ymmärtää yhtiömme toimintatapaa tällä hetkellä. Tähän ihmisjoukkoon mahtuu niin ammattivalvojia, rakennusinsinöörejä, lakimiehiä kuin isännöitsijöitäkin – maallikoista puhumattakaan. Viimeksi edellisenä päivänä olin yhteydessä Kiinteistöliittoon, jossa näitä käänteitä kuunneltiin yhtä hämmentyneinä ja sanattomina kuin aiemminkin. Kiinteistöliitossa oltiin todella hämmentyneitä, että hallitus haluaa ottaa tällaisia riskejä kantaakseen.

Kerroin, etten tule tekemään ryhtiliikettä sen suhteen, että ottaisin tästä urakasta henkilökohtaiselle vastuulleni asioita, joista en ymmärrä mitään. Totesin, että minäkin haluan urakan sujuvasti maaliin, mutta minä en halua olla viiden vuoden päästä maksamassa kaksinkertaista hintaa siitä, että haluttiin olla sujuvia. Niitä remontteja on tässä yhtiössä nähty ihan riittävästi enkä ymmärrä, miten tämä poikkeaa edellisistä. Päätöksillään hallitus antaa urakoitsijalle vapaat kädet tehdä ja laskuttaa mitä tahansa ilman, että voimme ikinä saada ketään vastuuseen, jos ongelmia syntyy. En yksinkertaisesti ymmärtänyt, kenen etu se on – ei ainakaan osakkaiden tai taloyhtiön.

#200: Vielä vähän vesieristettä

Hallitus siis päätti useista asiantuntijoiden mielipiteistä huolimatta, ettei mitään vesirasituskoetta ole tarpeen tehdä. Seuraavaksi urakoitsija kysyi, montako kerrosta vesieristeenä toimivaa bitumia asennetaan. Puheenjohtaja esitti kysymyksen hallitukselle kertomatta omaa mielipidettään ja kolme muuta jäsentä vastasivat, että ihan sama. Minä totesin, etten osaa ottaa kantaa. Totesin myös, että varmasti tarvitaan joku ammattilaisen näkemys, sillä esitetyillä ”ihan sama” -kommenteilla ei päätöstä tehdä. Eki keksi jutella asiasta asennuksen suorittavan miehen kanssa, mikä oli muiden mielestä hyvä ajatus, sillä ”hänellähän on vuosien kokemus”. Totesin, että asiantuntevampi hän varmasti on, mutta ajatteleeko enemmän taloyhtiön vai yritystoimintansa parasta, niin siitä minulla on oma epäilykseni.

Eki kertoi keskustelun tuloksen: yhtä paljon tehdään niin kahdella kuin kolmellakin kerroksella. En voinut uskoa silmiäni. En ottanut asiaan kantaa, mutta muut päättivät, että tehdään kahdella kerroksella ja säästetään. Viikkoa myöhemmin Ana ilmoitti, että nyt tarvitaan päätös bitumikerrosten määrästä. Ana oli jutellut asentajan kanssa, joka oli suositellut kolmea kerrosta. Muut huusivat kuorossa, että tehdään kolmella. Seurasin keskustelua epäuskoisena: asiasta oli jo päätös, joten miksi asia nostettiin uudestaan päätettäväksi; miksi asentaja muutti mielensä suosituksesta, vaikkei mitään uutta ollut tullut tietoon?

Tarjouksessa yläterassien bitumin neliöhinnaksi oli merkitty viisitoista euroa enemmän kuin alaterasseilla. Kysyin, mistä hintaero johtuu ja jos on eri tavaraa, niin varmaan sekin pitäisi ottaa kerrosten määrässä huomioon. Sain kuorossa selvityksen siitä, että yläterassilla on enemmän neliöitä, joten tietysti se on kalliimpi. Yritin muutaman kerran selittää, mikä on neliöhinta ja kysyä perustetta sen eroon terassien kesken, sillä tietojeni mukaan terasseille oli tarkoitus asentaa samaa bitumia. 

Muut eivät ymmärtäneet kysymystäni. Vastaus toisensa perään sain selityksiä, miten työ on vielä vaiheessa ja etenee kerros kerrallaan ja kun sitä nyt vaan menee yläterassille enemmän, niin tietysti se maksaa enemmän – ja sitä paitsi suositus on ollut koko ajan kolme kerrosta, niin se nyt vaan on kalliimpi yläterassilla. Tuijotin tarjousta, jossa luki selvällä suomenkielellä ”Alaterassi: bitumieriste 2 kerrosta 40 €/ m². Yläterassi: bitumieriste 3 kerrosta 55 €/ m².” Kun ei muiden mielestä ongelmaa ollut, tyydyin pyörittelemään päätäni omassa yksinkertaisuudessani. 

#199: Mitä nyt yhdestä vesieristeestä?

Toukokuun lopulla Ana esitti urakoitsijalta tulleen kysymyksen: vesieristeenä toimivan bitumin asennus on ylihuomenna. Jos teemme vesirasituskokeen, miten se tulisi mielestämme toteuttaa. Laittaako urakoitsija työntekijän noin seitsemäksi tunniksi valvomaan veden valumista vai kuka veden valumista valvoisi. Veden tulee seistä kaksi vuorokautta terassilla, jolloin voidaan huomioida, ettei bitumi vuoda. Anan kanta oli, ettei mitään testejä ole tarpeellista tehdä. Tämä on hyvä kohta säästää aikaa ja rahaa. Myös mahdollisen valvojan ottaminen tähän kohtaan oli Anan mielestä aivan turhaa. Valvoja tulee toteamaan saman minkä me itsekin pystymme tekemään.

Bitumin asennusta

Totesin, että meiltä pyydetään jälleen päätöstä asiaan, johon en usko yhdelläkään meistä olevan asiantuntemusta. Yläterassin vedeneristys on mielestäni koko urakan kriittisin ja tärkein vaihe – ihmettelen todella, jos joku haluaa siinä kohtaa säästää aikaa ja rahaa. Lyön vetoa, että säästö tässä kohtaa tarkoittaa huomattavia kuluja tulevaisuudessa. Olin siis ehdottomasti sitä mieltä, että vesitesti tulee tehdä. Totesin, että se tulee ehdottomasti myös valvoa. Pyysin nostamaan kättä pystyyn, kenellä riittää asiantuntemus tähän eli joka voi todeta samat asiat kuin valvoja. Siinä kohtaa tulee toki säästöä, jos se tehdään itse, mutta pyysin, että valvoja laatii valvonnasta pöytäkirjan, jolla ottaa vastuun valvomastaan työvaiheesta.

Totesin myös, että en tiedä, mitä toteutustapoja vesitesteissä on. Jos yleisesti käytetty tapa on seisottaa työntekijää seitsemän tuntia valvomassa veden valumista, sitten me varmaan toimimme niin. Totesin, että jos meiltä löytyy asiantuntemusta valvonnantasolle asti, niin joku sitten varmaan kertoo enemmän näistä toteutustavoista, koska itse en niistä tiedä mitään. Ilmaisin vielä huoleni siitä, että minusta tuntuu (koko ajan vaan vahvemmin), ettei tämä homma ole nyt kenenkään hallussa. Päivittäin tulee eteen rakennusteknisiä yllätyksiä, joihin meidän pitää maallikkojäseninä olla ottamassa kantaa pikaisesti tai viimeistään seuraavana päivänä. Kysyin, voisiko urakoitsija kertoa meille nyt etukäteen kriittisiä työvaiheita, joissa valvontaa olisi syytä käyttää, ettei urakkaa tarvitse viivyttää sen takia, että me saamme tiedon jostain pikaisesti päätettävästä asiasta edellisenä iltana vähän ennen klo 23.

Ana vastasi, että jokaisella riittää pätevyys valvoa veden valumista letkusta ja sulkea hana tarpeen vaatiessa. Ainakin jokainen taloyhtiön miespuolisista voi todeta, että tuleeko vesi bitumista läpi vai ei. Kysyin, miten tuo tarkastus käytännössä tehdään. Esimerkiksi putkiläpiviennit menevät rakenteiden sisällä ja osa terassin reunoista on syvällä rakenteissa, joten miten näiltä osin tarkastetaan, ettei vesi valu bitumin läpi sisälle. Ana tai kukaan muukaan taloyhtiön miespuolinen ei nähnyt tarpeelliseksi ottaa asiaan kantaa.

Lari selvitti vesitestin tarpeellisuutta yhden bitumifirman työnjohtajan kanssa. Työnjohtaja kertoi, ettei testejä nykyään enää aina tehdä, mutta ei siitä missään nimessä mitään haittaa olisi. Jos on ammattilaiset asialla, niin varmasti tehdään kunnolla, mutta vuotojen suhteen ei ikinä voi olla täysin varma. Työnjohtaja oli kertonut, että he toteuttavat testin tukkimalla ensin kaivot hitsaamalla niihin huovat kiinni tai laittamalla viemäripallot. Tämän jälkeen terassille lasketaan vettä noin 5 – 10 cm, jonka annetaan olla noin 12 tuntia. Tämän jälkeen allas lasketaan varovasti tyhjäksi, ettei kova vedenpaine irrota viemäriliitoksia.

Uskoni urakoitsijamme ammattitaitoa kohtaan ei ollut kovin suuri ja Larin esittelemä toimintatapa kuulosti huomattavasti asiantuntevammalta kuin oman urakoitsijamme ehdotus työmiehen seisottamisesta terassin nurkassa tai Anan ehdotus avata ja sulkea hanaa vuotoja vahtien. Totesin, että olen edelleen vesitestin kannalla ja kannatan tuota Larin esittelemää toimintatapaa. Totesin, etten tiedä, kuka testin toteuttaa ja joku sitäkin tarvitaan valvomaan.

Puheenjohtaja oli myös keskustellut vesitestistä useamman rakennusalan ammattilaisen kanssa. Kaikkien mielipide oli, että testi tulee tehdä aina, jos alla on asuinhuone. Meillä yläterassi toimii yläpohjarakenteena eli kattona yli puolelle alakerran asuintilasta. Tämä oli asiantuntijoiden mielestä nimenomaan se kohta, jossa ei kannata säästää.

Ainakin kolme meistä oli selvittänyt asiantuntijoiden mielipidettä vesitestin tarpeellisuuteen, joten luottavaisin mielin otin hallituksen kokouksessa osaa äänestykseen. Yllätys oli suuri, kun äänin 4-1 päätettiin, ettei mitään testejä tarvita.

#198: Ei se ole niin justiinsa

Kun ensimmäiset terassit oli purettu, urakoitsija toimitti yhtäkkiä päivitetyn tarjouksen urakasta. Alkuperäinen tarjous oli lisätöineen 62.000 euroa. Päivityksen jälkeen arvio kustannuksista oli 105.000 euroa ilman lisätöitä. Alempien terassien betoni oli piirustusten mukaan 5 senttiä paksua. Purkutöissä selvisi, että betoni oli 5-15 senttiä paksua. Ymmärrän toki, että tämä vaikuttaa kustannuksiin, mutta uudessa tarjouksessa myös yläterassien purkuaika kolminkertaistui, vaikka niiden osalta yllätyksiä ei tullut. Myös moni muu asia oli kalliimpi tai tullut kokonaan uutena tarjoukseen (vaikka hallitus oli yhtiökokouksessa väittänyt nämä asiat ensimmäisessä tarjouksessa jo huomioidun).

Hallitus päätti jälleen kutsua ylimääräisen yhtiökokouksen koolle toukokuun lopulla. Yhtiökokous oli kolmas 2,5 kuukauden sisällä. Ilmaisin huoleni koko yhtiölle niin kustannusten jyrkästä kasvusta kuin sopimuksen sekä valvojankin puutteesta. Muut eivät nähneet ongelmaa kustannusten kasvusta – siitäkään huolimatta, että laina, jonka piti heittämällä riittää, jouduttiin jo nyt urakan alkumetreillä todeta riittämättömäksi. Sopimuksen osalta puheenjohtaja todella yllätti kertomalla, että on laatinut sopimuksen, jonka on urakoitsijalle jo toimittanut. Kysyin hämmentyneenä, miten hän voi yksinään laatia sopimuksen ja toimittaa sen hallituksen tietämättä allekirjoitettavaksi. Pyysin puheenjohtajaa toimittamaan sopimuksen meille muille nähtäväksi.

Valvonnan osalta keskustelu meni jälleen naurettavalle tasolle. Muiden mielestä pystymme itse valvomaan saman kuin joku kalliisti laskuttava asiantuntijakin. Yritin perustella valvojaa muun muassa aloituspalaverissa ilmi tulleilla seikoilla, mutta ketään ei kiinnostanut. Anan mielestä voimme palkata vaikka sata valvojaa seisomaan tumput suorina työmaalle, mutta järkevintä on säästää sellaisessa. Yritin vielä vedota siihen, että asiantuntijan puuttuminen on viimeinen kohta säästää eikä meillä ole asiantuntemusta ottaa kantaa rakennusteknisiin asioihin, mutta kukaan ei nähnyt tätä ongelmana.

Purkutöiden siirtyessä meidän terassille, tuli mieleeni uudistunut asbestilainsäädäntö (#32). Jii keskusteli purkutöitä tekevän kaverin kanssa, joka kertoi, että varmasti rakenteissa on asbestia käytetty eli kannattaa pitää ikkunat kiinni, kun he ovat hommissa. Kysyin hallitukselta, mitä urakoitsijan kanssa on asbestista puhuttu. Jos rakenteissa on asbestia, ei ohje voi olla, että pitäkää ikkunat kiinni. Varsinkin, kun työmiehet itse pitivät terassien ovia jatkuvasti auki.

Kuvittelin urakoitsijan ottaneen asian jollain tavalla esille, kun urakkaa oli tarjousvaiheessa läpikäyty, mutta olin väärässä. Urakoitsija ja hallitus olivat kuitenkin tässä kohtaa sitä mieltä, että kartoitusta on turha tehdä: jos asbestia löytyy, urakan kustannukset nousevat tähtitieteellisiksi. Muistutin hallitusta, että laki on hyvin yksiselitteinen ja kartoitus pitää yksinkertaisesti olla tehtynä, oli urakoitsija asbestin olemassaolosta mitä mieltä tahansa. Ja me hallituksessa vastaamme siitä, että kartoitus on tekemättä. Kukaan ei vastannut mitään.

Toukokuun lopulla urakoitsija pyysi kommenttia terassirakenteen tuuletuksen järjestämiseksi. Totesin hallitukselle, etten voi ottaa asiaan kantaa, sillä en ymmärrä yhtään, mistä puhutaan. Urakoitsija pyysi kommenttia viemäreiden kuvauttamiseen sekä mielipidettä villojen vaihtoon. Kukaan ei vastannut mitään mihinkään. Minä totesin omalta osaltani, että asiantuntemukseni ei riitä ottamaan kantaa näihin asioihin ja juuri tällaisten asioiden takia olisi hyvä, että taloyhtiöllä olisi joku asiantuntija, jonka puoleen kääntyä. Kukaan ei vastannut mitään ja urakka joutui eteenpäin.

Yhtenä maanantaina palasin viiden jälkeen töistä kotiin ja huomasin, että kotiovemme oli auki. Työmiehet lopettelivat yleensä kolmen aikoihin, joten hämmästyneenä talsin kotitietä pitkin ja tuijottelin avonaista ovea. Hämmästys vaihtui tuohtumukseksi, kun havaitsin työmiesten lähteneen ja ovi oli unohtunut auki – siis kokonaan auki. Jii kertoi, että oli päivällä käväissyt kotona ja huomannut tuolloin, että avaimemme oli jätetty roikkumaan talomme edessä olevaan kukkaruukkuun työmiesten puuhastellessa kolmannessa kerroksessa ilman minkäänlaista näköyhteyttä avaimeen tai edes talomme edustaan.

Otin yhteyttä urakoitsijaan, joka pahoitteli oven auki jäämistä. Avaimen osalta totesi, että helpompi pitää sitä alakerrassa ovien lähettyvillä kuin kantaa koko ajan mukana. Kovasti lupaili, että toista kertaa ei ovi jää auki.

Keskiviikkona lähdimme mökille. Tarkoitus oli palata lauantaina, mutta muutimme suunnitelmia ja palasimme myöhään perjantai-iltana. En tiedä, olinko edes yllättynyt, että ovemme oli jälleen auki. Tuntui varsin lohduttavalta, että remonttia oltiin tekemässä kesäaikana ja joka viikko sai lukea vinkkejä asuntomurroilta suojautumisessa. Meillä sen sijaan pidettiin avoimia ovia jo toista kertaa saman viikon sisään.

#197: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eiku…

Terassiremontti alkoi 25.4. ensimmäisen terassin purkutöillä. Minkäänlaista sopimusta tai suunnitelmaa urakoitsijan kanssa ei vieläkään ollut. Kaksi nuorta virolaispoikaa piikkasi betonia otsat hiessä. Parin viikon päästä ensimmäiset terassit oli saatu purettua. Yritin edelleen saada hallitusta tekemään urakoitsijan kanssa edes jonkinlaisen sopimuksen urakasta. Puheenjohtaja vetosi yleisiin sopimusehtoihin, mutta kaikui kuuroille korville, kun yritin kertoa, ettemme voi vedota edes niihin, jos niin ei ole urakoitsijan kanssa sovittu.

Pidimme aloituspalaverin, johon puheenjohtaja sai työnsä kautta rakennusvalvojan paikalle. Valvoja esitti urakoitsijalle kysymyksiä, joita ei hallituksella ollut käynyt mielessäkään. Juuri tämän takia olin alusta asti esittänyt, että urakkaan otettaisiin valvoja mukaan – meillä ei yhdelläkään ole minkäänlaista taustaa rakennusalalta, joten meidän on mahdotonta varmistua urakoitsijan ratkaisujen järkevyydestä, saati oikeellisuudesta.

Valvoja kysyi urakoitsijan suunnitelmista terassin jälleenrakentamisen suhteen. Urakoitsija kävi läpi vaiheet, johon kuului muun muassa salaojamaton käyttäminen materiaalien välissä. Valvoja kysyi, mihin vedet oli tarkoitus salaojamatolta ohjata. Urakoitsija vastasi, että ei mihinkään. Valvoja naureskeli epäuskoisena, että mihin sitä salaojamattoa sitten tarvitaan. Kuuntelin itsekin huolestuneena: ei voi olla tarkoituksenmukaista jättää mitään vesiä tietoisesti rakenteisiin. Urakoitsija ja valvoja kävivät asiasta keskustelua, joka päättyi siihen, että urakoitsija lupasi miettiä vaihtoehtoja ja valvoja totesi, ettei ikinä hyväksyisi omaan yhtiöönsä tällaista suunnitelmaa.

Puhuin valvojan palkkaamisesta entistä painokkaammin. Käytin esimerkkinä aloituspalaveria, jossa yksikään meistä hallituksen jäsenistä ei ollut osannut kyseenalaistaa urakoitsijan meille tarjoamia vastauksia. Vaadin myös sopimuksen tekemistä: mikään kuluttajansuoja tai vastaava ei taloyhtiötä suojaa, joten taloyhtiön on sopimuksella huomioitava kaikki tärkeät seikat ja ennakoitava mahdolliset sudenkuopat. Puheenjohtaja totesi vihdoin, että yrittää sopia urakoitsijan kanssa yleisten rakennusehtojen käyttämisestä. Ehdotin, että näin tärkeän remontin ollessa kyseessä, hallitus vielä miettisi ainakin muutamilta osin yleisten ehtojen sopivuutta ja pyrkisimme huomioimaan asiat taloyhtiön parasta ajatellen. Ihmettelin myös, että urakoitsija lähtee tällaiseen projektiin ilman sopimuksia. Varmistin hallitukselta, että urakoitsijaa valitessa oli varmasti tilaajavastuulain mukaiset asiat selvitetty. Kukaan ei ollut ymmärtänyt selvittää.