Yhtiön hallitus päätti ilman kilpailutusta, sopimuksia tai
valvojia ottaa yhden miehen firman tekemään yhtiöömme vaativaa terassiremonttia
(#197). Tarjous oli 62 000 euroa ja remontin piti kestää 3 viikkoa per asunto
eli juhannuksena 2018 piti kaiken olla valmista. Urakoitsija päivitti tarjousta
kesken kaiken 105 000 euroon, mutta kukaan muu ei kyseenalaistanut tätä (#198).
Lasku laskun perään ylitti tarjouksen, mutta tämä ei haitannut ketään (#202). Vesivahinkoa
sattui siellä ja täällä ja rakennustekniset ratkaisut olivat vähintään mielenkiintoisia
(#204). Kolmen viikon urakka paisui 20 viikon loputtomaksi tahkoamiseksi (#206)
ja ei kannata liioitella yllättynyttä, kun kerron, ettei urakka ole vieläkään
valmis. Niin, luit ihan oikein. Valmista ei ole vieläkään.
Lopputarkastus pidettiin 28.11.2018. Ihan vähän meni
juhannuksen yli, mutta ei nyt takerruta siihen. Katselmuksesta saatiin
aikaiseksi 2 sivua vikoja ja virheitä, jotka urakoitsija lupasi tulla
korjaamaan heti keväällä lumien sulettua. Erikseen sovittiin, että kaikki on
valmista toukokuun 2019 loppuun mennessä. Urakan valmistuminen venähti siinä
määrin, että ensilumikin ehti sataa ja ymmärrettävästi korjauksia ei päästy enää
viime vuoden puolella tekemään. Korjauslistalla oli muun muassa sellaisia
asioita kuin ruosteisten rautojen näkymistä uudella betonipinnalla, vedenvalumisia
rännien ja peltien välistä, ulkoverhoilusta tippuneita tiiliä, suojausten
pettämisestä johtuvia vesivahinkoja betonipinnassa ja virheellisiä kaatoja.
Tammikuussa puheenjohtaja ilmoitti, ettei tavoita urakoitsijaa.
Taloyhtiö odotti viimeistä laskua, jotta remonttia varten otettu
remonttilimiitti saataisiin konvertoitua lainaksi. Limiittiä oli tähän mennessä
käytetty 185 000 euroa. Kyllä, limiittihän tässä matkan varrella jo tuplattiin.
Alkuperäinen lainatarve oli hallituksen mukaan 50 000 euroa. Se päätettiin jo
alkumetreillä nostaa 100 000 euroon. Elokuun lopulla hallitus pyysi valtuudet
vielä limiitin korottamiseen 100 000 eurolla, sillä rahat (joiden piti kaikella
varmuudella riittää aivan varmasti kaikkiin mahdollisiin lisätöihin ja
yllätyksiin) oli käytetty pelkästään purkutöihin. Asumme kaiketi jossain
multimiljonäärien talossa, kun tämä ei haitannut ketään. Yllätyksiähän nyt
tulee aina.
Kevään aikana selvisi, että kaadot on tehty kaikilla
terasseilla liian loivina. Valuja tehnyt yritys olisi tehnyt isommilla
kaadoilla, mutta urakoitsija oli todennut, että joutuu tekemään enemmän
pohjatöitä, joten valut tehdään, kuten hän sanoo. Kaadot ovat joko liian loivat
tai paikoitellen olemattomat – ja jostain kohtaa kaataakin sitten vedet kohti
rakenteita. Uudet terassimme eivät kestä minkäänlaista lumirasitusta tai edes
riittävän kovaa vesisadetta. Kynnykset on jätetty niin matalaksi, että jo muutaman
millin jääkerros betonin pinnalla aiheuttaa veden tulvimisen asuntojen puolelle.
Nyt onkin ohjeistettu, että jos talvella mielii viikoksi johonkin, on avain
jätettävä naapuriin, jotta naapuri voi tarkkailla, ettei vesi valu sisälle
asuntoon. Tällaisista terasseista olenkin aina haaveillut.
Puheenjohtaja jatkoi urakoitsijan tavoittamisyrityksiä koko
talven. Helmikuussa todettiin, ettei ole saatu kiinni. Maaliskuussa joku tiesi
kertoa, että urakoitsija oli ainakin ollut pitkään Thaimaassa – ei ollut
tietoa, onko edelleen. Jatkettiin tavoittamisyrityksiä ja Ana lupasi käydä myös
kaverinsa (urakoitsijan) oven takana. Huhtikuussakaan ei kuulunut mitään eikä
kukaan tavoittanut sähköpostilla tai puhelimitse, mutta toukokuussa urakoitsija
kaiketi heräsi talvihorroksestaan. Hän lupasi toimittaa viimeisen laskun sekä tulla
viikolla 21 toukokuussa tekemään sovitut korjaukset.
Tuli viikko 21, mutta urakoitsija tai viimeinen lasku eivät
perille löytäneet. Kohta ollaan taas juhannuksessa ja muu hallitus on
ihmeissään, että mitenhän tässä nyt näin kävi. Rakennusaikaista vakuutta ei
vaadittu, koska urakoitsija oli hyvä tyyppi eikä viitsi hänen rahojaan turhanpäiten
panttailla (#202). Takuuajan vakuutta ei ole asetettu eikä sovittuja korjauksia tehty.
Viimeistä laskua odotellaan edelleen ja kuukausittain maksetaan mukavaa summaa korkojen
muodossa 185 000 euron limiittitilistä, jota nyt joudutaan pitämään voimassa
niin kauan, että urakoitsija viitsii viimeisen laskunsa toimittaa.
Tekisi mieleni sanoa, että mitä minä sanoin. Mutta en
vaivaudu edes sanomaan.
