#101: Home sweet home

Lokakuun 26. päivä oli yksi tämän vuoden merkittävimpiä päiviä perheellemme. Se taisi olla jopa tärkeämpi kuin 20. päivä, joka oli kuudes hääpäivämme. Sokerihääpäivä – ei kovin makeasti mennyt. Olemme aina tykänneet matkustella ja päätimme aikoinaan, että vietämme hääpäivät aina jollain reissulla. Viime vuonna hääpäivä meni täysin vielä vaikeasta synnyttämisestä toipuessa, mutta silloin itkusilmässä päätin, että jatkossa meidän hääpäiväreissujamme ei estä mikään!

Se oli taas helpommin päätetty kuin toteutettu. Ihana siskoni Ässä kyllä otti tytöt hoitoon, mutta lentokentän sijaan me suunnistimme kotiin laittamaan tavaroita paikoilleen. Saimme laitettua keittiön tavarat paikoilleen, mikä 15 pahvilaatikon tyhjennyttyä helpotti huomattavasti liikkumista asunnossa. Jääkaapit ja pakastimet tuli kytkettyä virtoihin ja astianpesukoneen ensipesut hoidettua. Jotta iltaan saatiin edes ripaus romantiikkaa, niin pääsimme sentään ulos syömään. Tai siis autoon. Mc Donald’sin autokaistan kautta.

Mutta nyt siis lokakuun 26. päivään. Aamupäivä meni keskiviikoille ominaisesti kerhoissa ja muskareissa juostessa. Iltapäivällä meillä oli vikalistatapaaminen urakoitsijan kanssa ja tapaamisen jälkeen ajoimme jälleen äidille. Äidin luona pakkasimme tavaroita kasaan ja siivoilimme pahimpia sotkuja jäljiltämme. Tavaraa lähti lopulta kaksi autollista, vaikka kaikkea emme edes kerralla ottaneet. 

Kotona ollaan! Vain välttämättömin oli mukana :)

Olimme kotona vasta kahdeksan aikoihin illalla. Kaaos oli järkyttävä, kun tavarat oli saatu sisälle. Ja meillä oli kuitenkin mukanamme mukamas vain välttämätön. Mutta me olimme kotona! Eriasteisia muuttoja oli takana tälle vuodelle viisi, minkä lisäksi tavaroita oli välillä roudattu siirtolapuutarhamökille, saaristoon tai minne lie lyhempään majoitukseen. Omaan sänkyyn kömpiminen tuntui hassulta. Olin viimeksi herännyt omasta sängystä 206 päivää aiemmin. Remonttihuolista vapaista asuntokaupoista oli kulunut 260 päivää. Lokakuun 26. päivä.

#80: Kohta olemme kotona

Olimme vihdoin saaneet loppuremontille aikataulun, joten hölmönä aloin suunnitella kotiinpaluuta. Remontti valmistuisi keskiviikkoon 5.10. mennessä, joten olimme oikeasti pääsemässä kohta kotiin! Tiedossa oleva siivo ahdisti minua valtavasti. Olin jo kertaalleen siivonnut koko asunnon lattiasta kattoon (#21) eikä sama projekti kiinnostanut minua enää lainkaan. Koti oli ollut asumatta yli puoli vuotta ja joka paikasta tunkeutui hengitysteihin pientä, kaiken peittävää, tunkkaista rakennuspölyä. Päätin ottaa ulkopuolisen avun vastaan ja sovin siivousyrityksen kanssa, että he tulevat siivoamaan asunnon torstaina ennen kuin muutamme takaisin.

Patesta ei kuulunut mitään eikä kutsua pieneen palaveriin kuulunut, joten oletin kaiken sujuvan annetun aikataulun puitteissa. Totesin Jiille, että kalustus on alkamassa keskiviikkona 28.9., joten meidän on toimitettava kalusteet kylpyhuoneeseen edellisiltaan mennessä. Emme olleet pariin päivään käyneet kotona, mutta luottavaisin mielin varauduimme kalustetoimitukseen: Jii vuokrasi pakettiauton, äitini vaihtoi työvuoron, jotta pystyi hoitamaan lapsia ja isäni tuli kaukaa toisesta kaupungista kantoavuksi tavaroiden kanssa.

Maanantaina Jii nouti saunanoven toisesta kaupungista ja tiistaina hän ajoi pakettiautolla K-Rautaan hakemaan ammeen ja muut kylpyhuoneen kalusteet. K-Raudassa Jii sai apua tavaroiden kanssa ja kaikki tuli nätisti kyytiin. Minä ajoin isän kanssa perässä suoraan kotiin valmiina vuosisadan urheilusuoritukseen. Emme olleet ihan kotiin asti ehtineet, kun Jii soitti. Hän kysyi, missä olemme. Ajattelin, että hän on lähtenyt kantamaan tavaroita yksin ja litistyy nyt jonkun laatikon kanssa portaikkoon. Mutta Jii totesi turhautuneena, että älkää pitäkö kiirettä, ei ole tavarat tänään menossa kylpyhuoneeseen. Onneksi isäni ajoi, sillä olisin varmaan ohjannut auton suoraan ensimmäiseen siltapilariin. Kylpyhuone oli täysin kesken, lattiaa ei ollut edes saumattu vielä. Ei siis puhettakaan, että sinne olisi kalusteita nosteltu paikoilleen. 

Ammeen paikalla vielä vähän täyttä

Ei tilaa sen paremmin

Aavistuksen turhautuneina ahdoimme kalusteet olohuoneeseen ja jätimme ne odottelemaan sopivampaa hetkeä kylpyhuoneeseen siirrettäväksi. Ajatus kotiinpaluusta ampaisi taas valovuoden väärään suuntaan.