Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asuntoilmoitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asuntoilmoitus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

#11: Tuumasta toimeen


Elettiin joulunaikaa ja ehdollinen ostotarjouksemme oli voimassa helmikuun puoleen väliin. Siihen asti asunnonmyyjä pitäisi kohdetta pois myynnistä ja vain meille varattuna. Olia oli 2,5 kuukautta valvottanut minua käytännössä vuorokauden ympäri eikä merkkejä paremmasta näkynyt. Toipuminen vaikeasta synnytyksestäkin oli vielä vaiheessa. Oman asunnon myynti tuntui raskaalta projektilta siihen elämäntilanteeseen, mutta muistot välittäjien tapaamisista neljän kuukauden takaa eivät herättäneet luottamusta ammattilaisen puoleen kääntymisestä. Tapaaminen Myyntimiehen välittäjän kanssa ja ehtojen jatkuva kiristäminen johtivat lopulta siihen, että päätimme ainakin alkuun yrittää asunnonmyyntiä itse. 

Asunnonmyynti omatoimisesti ei vaadi ihmeitä. On tärkeää ymmärtää, miten asunnonmyyntiprosessi etenee, mitä erilaiset ehdot tarjous- ja myyntivaiheessa tarkoittavat ja mikä on myyjän vastuu. Useiden vuosien hallitustyöskentely ja kiinnostus taloyhtiön asioita kohtaan auttoi itseäni paljon. Tiesin hyvin yhtiön toteutuneista remonteista ja tulevaisuudennäkymistä. 

Ensimmäisenä täytyy hankkia myyntiä varten tarvittavat asiakirjat. Tarvittavia asiakirjoja ovat muun muassa isännöitsijäntodistus, yhtiöjärjestys, tilinpäätösasiakirjat, tilintarkastuskertomus sekä pohjapiirros. Asiakirjoista ilmenee kaikki olennainen asuntoon liittyen – niin taustat, nykytilanne kuin tulevaisuuskin. Lisäksi sujuvan prosessin tueksi on jo alkuun hyvä hankkia ostotarjous- sekä kauppakirjapohja. 

Asiakirjoista löytyvien tietojen pohjalta on hyvä lähteä tekemään myynti-ilmoitusta. Ilmoitus on syytä laatia huolella ja sen tekemiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Minusta hyvä ilmoitus on mahdollisimman kattava. Ilmoituksessa on hyvä olla mieluummin liikaa kuin liian vähän tietoa. Valokuvat ovat tärkeä osa ilmoitusta. Itse inhosin epärealistisia kuvia, jotka eivät vastanneet todellisuutta. Toisaalta huolimattomasti napsitut, epäselvät kuvat siivottomasta kodista nostattivat ihokarvat pystyyn. En voinut kuin ihmetellä, kun joskus ilmoituksissa törmäsi kuviin, joissa oli jätetty esimerkiksi roskapussi esille – tällainen tuli vastaan jopa välittäjän laatimana. 

Itse otin kuvat osin kännykällä, osin pienellä tavallisella digikameralla, mutta kiinnitin huomiota siihen, että kuvattava alue oli siisti ja houkuttelevan näköinen. Kuvasin päiväsaikaan, jolloin asuntoon tulvi eniten valoa. Kuvat olivat täysin käsittelemättömiä, mutta sain katselijoilta hyvää palautetta kuvien realistisuudesta. 




















Omatoimisessa myynnissä on mietittävä myös myyntikanava. Asuntoa etsiessä olen tottunut käyttämään etuovi.com ja sitä käytin myös edellisen asunnonmyynnin yhteydessä. Palvelu on selkeä ja helppo käyttää. Palvelusta saa hyviä työkaluja ja kattavaa tietoa asunnonmyyntiin liittyen. Etuovi.comissa ilmoittaminen maksaa 149 euroa ilmoitukselta ja jos myöhemmin olisi astunut välittäjä kuvioon, olisi tuon rahan pystynyt hyödyntämään etsimällä välittäjän heidän kauttaan. Toinen suosittu on oikotie.fi, jonka kanssa en itse ole päässyt sinuiksi. Yksi välittäjä sanoi, että oikotie on asuinalueemme suosituin asunnonvaihtosivu. Toinen välittäjä taas sanoi, että heillä on kohteet aina molemmissa palveluissa ja enemmän etuovi.comin kautta asuntoja katsotaan.

Joulu oli ovella ja mietimme, kannattaisiko ilmoituksen julkaisemisen kanssa odottaa joulun yli. Tuntui, että ihmisillä on jouluna niin paljon muutakin miettimistä, että häviämme joululle päivät, jolloin asuntomme olisi hakutuloksissa tuoreimpana. Toisaalta mietimme, että jouluna ihmisillä on aikaa ja jos asunnonvaihto on ajankohtaista, asuntoja mahdollisesti katselee mielellään juuri silloin, kun on vähän enemmän aikaa. Julkaisimme ilmoituksen lopulta juuri joulun alla. Kävijöitä oli heti ensimmäisten neljän päivän aikana yli 500 ja sivua ladattiin lähes 900 kertaa.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

#04: Luovuttamisesta löytämiseen



Raskaus Olian kanssa oli erittäin raskas: loppukolmannes meni isojen kipujen hallitessa elämää ja liikkumisen lisäksi pelkkä oleminenkin alkoi olla toivotonta. Mutta jos oli raskaus haastava, niin ei ollut helppo synnytyskään. Synnytyksestä toipuminen vei useita kuukausia eikä itkuinen koliikkivauva keventänyt elämää ensinkään.

Jossain vaiheessa yön pimeinä tunteina valvoessa etuovi.com astui jälleen elämäämme. Jii uppoutui asuntotarjontaan siinä määrin intensiivisesti, että muutama riidanpoikanenkin taidettiin asiasta saada aikaiseksi. Vitsailin usein, että Jii on enemmän naimisissa etuovi.comin kuin minun kanssani. Ainakin hän tiesi paremmin kuulumiset pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla kuin kotiovi.comissa ;)

Joulukuun alussa Jii oli käynyt läpi kaikki mahdolliset tarjolla olevat asunnot etuovi.comista. Sopivaa ei löytynyt, joten Jii ehdotti, että alkaisimme katsoa taloa yli 100 kilometrin päästä. Minäkin asiasta jo hieman innostuin. Taloja sai toki huomattavasti halvemmalla kauempaa, mutta lopulta totesin, että asuntokuume on kääntynyt nyt pakkomielteen puolelle. Lopulta totesimme, että asunnonetsintä laitetaan nyt yhteisellä päätöksellä jäihin – mahdumme kotiimme hienosti vielä monta vuotta ja asunto on kaikin puolin toimiva ja hyvien palveluiden äärellä. Sovimme, että voimme seurailla tarjontaa satunnaisesti, mutta nyt pidetään kokonainen viikko, jolloin kumpikaan ei edes kurkkaa etuoveen. 


Itsenäisyyspäivää vietimme perinteisesti äitini luona Linnan juhlia seuraten. Jii ei ole koskaan innostunut tästä traditiosta, joten salaa sivussa istuen hän rikkoi sopimuksemme etuovettomasta viikosta. Hetken pohdittuaan Jii ojensi puhelimen minulle ja totesi: ”Luulen, että tämä on pakko käydä ainakin katsomassa.”

Katsoin ilmoituksen kuvat ja luin asunnosta annetut tiedot. Kaikki vaikutti lupaavalta. Katselin kuvia uudemman kerran ja talon julkisivu vaikutti tutulta. Hetken päästä muistin, että olen käynyt talon pihalla joskus. Katselin kuvia ja asunnon kuntosalilta otetun kuvan jälkeen muistin, että tuttuni oli vuotta aiemmin kertonut remontoineensa talon alakertaan itselleen kuntosalin. Totesin Jiille, että taitaa olla tuttu myyjä tässä. 

Laitoimme saman tien viestiä välittäjälle, että haluaisimme asuntoa koskevat lisätiedot. Illemmalla laitoin viestiä vielä tutulle ja kysyin, onko kyseessä tosiaan heidän asuntonsa. Selvisi, että asunto oli tutun, josta käytän blogissa nimeä Mister Myyntimies. Myyntimies kutsui meidät katsomaan asuntoa heti seuraavana päivänä.

torstai 21. heinäkuuta 2016

#03: Etsivän aika on pitkä

Tutustuimme taloon toisensa jälkeen, mutta yksikään ei kolahtanut. Huomasimme aika pian, että etsimme pohjaratkaisultaan jotain erikoisempaa kuin tarjolla olevat talot tarjosivat. Halusimme, että talossa on lapsille omat makuuhuoneet, työhuone, takkahuone sekä vierashuone. Edellä mainittu taas olisi vaatinut huomattavasti enemmän neliöitä, mitä ei budjettimme mahdollistanut. Edellytimme talolta näin ollen tietynlaista muuntautumiskykyä, jotta lapset saavat omat huoneet, kun sen aika on ja että edellä mainittuja ylimääräisiä tiloja voi tulevaisuudessa muuttaa tarpeen mukaan. Yksi isoksi tekijäksi muodostunut seikka oli se, miten saunasta pääsi vilvoittelemaan. Vaikka emme mitään himosaunojia olekaan, halusimme, että saunasta pääsee mukavasti ulos haukkaamaan happea.

Viime kesän lopulla löysimme ilmoituksen perusteella mielenkiintoisen kohteen. Molemmat olivat bonganneet sen tahoillaan, mutta kaikesta täydellisyydestään huolimatta hylkäsin sen sijainnin perusteella. Etsimme asuntoa samalta alueelta, jolla asuimme. Talo ei sijainnut kaukana, mutta alueella, josta kumpikaan ei aluksi innostunut. Kävimme katsomassa asuntoa pariin kertaan ja Jii oli vakuuttunut, että etsimämme koti oli löytynyt. Itse punnitsin pitkään täydellisen löydön ja epämieluisan sijainnin välillä, mutta vakuutuin, että tottuisin asumaan varmasti myös siellä.

Olimme näytöllä, jossa kerroimme välittäjälle jättävämme asunnosta tarjouksen. Olimme aiemmin käyneet yksityisnäytöllä eri välittäjän kanssa. Kohteen ”oma” välittäjä sanoi, että voisimme tehdä tarjouksen seuraavana aamuna meille tutun välittäjän kanssa ja että hän kertoo myyjälle, että aamulla on tulossa tarjous. Palasimme sovitusti aamulla asiaan, mutta yllätys oli suuri, kun välittäjä kertoi, että asunnosta oli edellisenä päivänä jätetty tarjous, jonka myyjä oli hyväksynyt. Olimme toki pettyneitä, ettemme saaneet edes tarjousta jättää, mutta enemmän olimme ihmeissämme, mitä oli tapahtunut. 
 
Talo oli ollut myynnissä jo pitkään, joten en jaksa uskoa, että jätetty tarjous olisi ollut kymmeniä tuhansia pyyntihintaa parempi. Jos tarjous oli lähelläkään pyyntihintaa, en ymmärrä, miksei myyjä odottanut seuraavaan aamuun, kun tiesi, että toinenkin tarjous on tulossa. Vai kävikö niin, ettei ”oma” välittäjä koskaan kertonut, että toinenkin tarjous on tulossa. Tarjous olisi tullut toisen välittäjän kautta, joten miten olisi palkkio jaettu, jos myyjä olisi valinnut meidän tarjouksen. En tiedä… Oman asunnon myyntiä ajatellen odottaisin kyllä seuraavaan aamuun, jos tietäisin, että sieltä on tarjous tulossa, vaikka käsillä olisikin jo varteenotettava tarjous. 

Vaikka talo oli kaikin tavoin erittäin lähellä sitä, mitä oli haettu, pääsin asiasta yli aika nopeasti. Sijainti arvelutti minua niin pitkään, että tavallaan tämä oli helpotus. Jiille talokauppojen kaatuminen oli isompi asia – hän oli varma, että unelmiemme asunto meni siinä eikä mikään tuntuisi tämän jälkeen enää sopivalta. Saimme hetkeksi molemmat tarpeeksemme asunnon etsimisestä. Toisaalta meillä ei mikään kiire ollut omasta asunnostamme pois, joten mitään paniikkia ei talon löytymisen kanssa ollut. Olian laskettu aika kolkutteli ovella, joten oli joka tapauksessa aika keskittyä olennaisempiin asioihin.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

#02: Unelma-asuntoa etsimässä

Asuimme aiemmin kerrostaloasunnossa, jossa oli 4 huonetta, keittiö ja sauna. Asunto oli itselleni tuttuakin tutumpi, sillä se oli lapsuudenkotini. Muutimme asuntoon perheeni kanssa taloyhtiön valmistuttua, jolloin olin 2-vuotias. Asuntoon ja taloyhtiöön liittyy paljon upeita muistoja – pihan tiivis kaveriporukka, seikkailut talon ympäristössä, yökyläilyt naapurissa ja joskus jopa teltassa taloyhtiön pihalla. Tavattuani mieheni Jiin 17-vuotiaana, lähdin kovassa kapinahengessä tutulta asuinalueelta pois ja vannoin, etten koskaan enää palaa. Muutimme Jiin kanssa Helsinkiin, jossa viihdyimme neljä vuotta. Aloimme etsiä isompaa asuntoa ja monen mutkan kautta tilanne kääntyi niin, että ostimme lapsuudenkotini äidiltä. Teini-iän kapina oli kaikonnut ja tuttu asuinalue vaikutti juuri niin rauhalliselta ja sopivalta, kuin toivoa saattoi.

Asetuimme taloksi ja viihdyimme hyvin melkein kymmenen vuotta, kunnes avioliiton ja lasten myötä mietteet isommasta asunnosta valtasivat mielen. Hiljalleen aloimme seurata tarjolla olevia asuntoja ja mietimme, mitä omalta kodiltamme toivomme. Ilmoituksia seuratessamme toiveet tarkentuivat ja molemmille alkoi muodostua kuva unelmiemme kodista. Katselimme pääasiassa omakotitaloja, satunnaisesti myös pari- ja rivitaloja. Selvää oli, että unelma-asuntomme olisi nykyistä isompi. Halusimme myös oman pihan ja takan. Kumpikaan meistä ei ole kunnostautunut remonttihommissa, joten hakusessa oli hyväkuntoinen asunto, jota ei tarvitse ainakaan pientä pintaremonttia enempää kunnostaa. 

Aikamme tarjontaa seurattuamme aloimme katsoa asuntoja enemmän tosissamme ja aloimme käydä myös asuntonäytöissä. Ilmoitusten lukeminen ja näytöissä käyminen oli oman asunnon myyntiä ajatellen opettavaista. On uskomatonta, miten vaillinaisilla ja heikoilla tiedoilla asuntoja myydään. Ilmoitukset ovat usein persoonattomia eivätkä kuvat vastaa todellisuutta. Mietimme usein, kenen edun mukaista on, että kuvat antavat asunnosta vääränlaisen kuvan. Aloimme bongata ilmoituksista kuvia, joissa tilojen mittasuhteita oli venytetty luonnottomiksi. Toisessa kuvassa saattoi näkyä kahden hengen sohva ja pyöreä seinäkello, toisessa kuvakulmassa sama sohva oli venytetty kahdeksan hengen sohvaksi ja kello vääntynyt soikeaksi.

Yksi isoimmista ihmetyksistä liittyi kuitenkin asuntoja myyviin välittäjiin. Harva välittäjä oli perehtynyt myymänsä kohteen tietoihin niin hyvin, että olisi osannut vastata yksinkertaisiin kysymyksiin kohteen kunnosta tai remonteista. Yleensä vastauksia etsittiin yhdessä esittelypaperista tai vastaus jäi kokonaan saamatta. Vain ani harva välittäjä todella myi kohdettaan – suurin osa vain, nimensä mukaisesti, välitti asuntoa eteenpäin.

Seuraatko sinä myynnissä olevia asuntoja? Millainen on sinun unelma-asuntosi?