#201: Hallituksen hankalin tyyppi

Olimme pitkään sopineet – tai ainakin yrittäneet sopia – asioista sähköpostilla, joten ehdotin hallitukselle kokoontumista. Pidimme hallituksen kokouksen kesäkuun alussa. Kokouksen aluksi kiersimme tarkistamassa remontin tilanteen. Ilman asiantuntijaa kierros oli pelkkä katselmus, miltä auki revityillä terasseilla sillä hetkellä näytti. Tuntui hölmöltä ihmetellä puoliksi asennettua bitumia ja pohtia, mitenköhän pellit tullaan asentamaan, kun kenelläkään ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten niitä peltejä edes voisi asentaa. 

Varsinaisessa kokouksessa kävimme läpi sopimuksen. Puheenjohtaja oli muun hallituksen tietämättä laatinut ja toimittanut sopimuksen urakoitsijalle 9.5. Hän kertoi asiasta muille yhtiökokouksessa 25.5., kun ilmaisin huoleni urakan etenemisestä ilman minkäänlaista sopimusta. Puheenjohtajan mielestä oli parempi ensin pyytää kommentit urakoitsijalta ja vasta sen jälkeen hallitukselta. Hämmästelin ajatusta, sillä itse olen tottunut, että taloyhtiö ja hallitus vetävät yhtä köyttä, minkä jälkeen aletaan neuvottelemaan urakoitsijan kanssa.

Ehdotin, että sopimukseen lisätään, että muilta osin noudatetaan Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja eli YSE 1998:a. Puheenjohtaja kertoi, että oli tämän lisännyt jo, vaikkei se meille toimitetussa versiossa vielä lukenutkaan. Puheenjohtaja kertoi, että sopimukseen on myös urakoitsijan toiveesta lisätty urakoitsijan käyttämät aliurakoitsijat sekä maksuehto ja laskutusväli, jotka urakoitsija oli halunnut ehdotettua tiukemmiksi.

Takuuajan ja takuuajan vakuuden osalta ehdotin, että kriittisestä ja isosta urakasta johtuen ehdottaisimme urakoitsijalle, että takuuaika olisi 10 vuotta ja vakuus 5 prosenttia työn osuudesta. Ana ehdotti, että takuuaika on 2 vuotta ja vakuus 2 prosenttia työn osuudesta. Muut halusivat urakalle lyhyemmän takuuajan sekä pienemmän vakuuden, joten jäin yksikseni ehdotuksineni.

Urakoitsijalta tuli toukokuussa ensimmäinen lasku, jonka käsittelimme kokouksessa. Ilmoitin, etten hyväksy sitä maksuun ennen kuin sopimus on allekirjoitettu. Vaikka en hyväksynyt puheenjohtajan toimintatapaa laatia yksikseen sopimuksia taloyhtiön puolesta, en myöskään hyväksy, että urakoitsija panttaa kuukauden sopimuksen allekirjoittamista, vaikka oli sen kuitenkin kuulemma hyväksynyt.

Muiden mielestä lasku oli kunnossa, joten se laitettiin maksuun. Teimme kokouksessa päätöksen myös vesieristeen vesirasituskokeen tekemisestä, jonka lopputuloshan jo viime tekstissä selvisikin (#199). Päätimme myös urakan valvonnasta ja jälleen olin yksinäni eriävän mielipiteeni kanssa, kun olisin halunnut, että urakalle otetaan ulkopuolinen valvoja. Käsittelimme myös asbestikartoitusta, joka oli muiden mielestä turhaa, sillä ”väärän” tuloksen myötä kustannukset kasvaisivat vain entisestään. Kerroin omat kokemukseni sijoitusasunnon taloyhtiöstä, jossa kattoremontti tehtiin ilman asianmukaisia kartoituksia ja remontti johti lopulta urakoitsijan syytteeseen työsuojelurikkomuksesta sekä huomattavaan kustannusten kasvuun taloyhtiön osalta. Muut istuivat hiljaa ja lopulta suostuivat ehdotukseeni, että kartoitus tehdään.

Tuttuun tapaan toimin kokouksessa sihteerinä. Suosin dokumentoinnissa mahdollisimman kattavaa ja sujuvaa asioiden kirjaamista: jos joku asia on saatu päätökseen heti kokouksen jälkeen, kirjaan tämän pöytäkirjaan eikä asioita tarvitse lukea usean pöytäkirjan kautta. Tällaiset kohdat on aina erikseen mainittu. Esimerkiksi: päätimme kokouksessa tehdä asbestikartoituksen, joten pöytäkirjaan kirjattiin ”Päätettiin toteuttaa asbestikartoitus”. Kartoituksen tulos tuli jo muutaman päivän päästä, joten lisäsin pöytäkirjaan: [Kartoitus tehty 6.6., raportti saatu 7.6. ja se on liitteenä]. Pilkkua viilaamalla tuota raporttia ei toki kuulu tähän pöytäkirjaan lisätä, mutta mielestäni on selkeämpää, että valmis raportti löytyy heti kyseisen päätöksen takaa, jos mahdollista.

Toimitin pöytäkirjan muille kommentoitavaksi, kun sain sen valmiiksi. Urakoitsija kyseli päivittäin hallituksen mielipidettä rakennusteknisiin asioihin ja kaava oli aina sama: joku toimitti kysymyksen hallitukselle kertomatta omaa kantaa. Kysymykseen saattoi tulla yksi tai kaksi (yleensä eriävää) mielipidettä, minkä jälkeen asia unohtui ja urakoitsija jatkoi, miten tykkäsi. Pöytäkirjan toimittamisen ohessa esitin hallitukselle toiveen, että tekisimme hallitustyöskentelyssä ryhtiliikkeen siltä osin, että kaikki tieto kulkee (viitaten puheenjohtajan yksin laatimaan sopimukseen) eikä päätöksiä jätettäisi avoimeksi. Emme voi edetä niin, että joku esittää kysymyksen, mutta asiaa ei käsitellä loppuun. Jos tämä urakka halutaan omin voimin viedä maaliin, on jokaisen omalta osaltaan huolehdittava, että se myös onnistuu.

Ekillä vastahakoisuuteni meni syvälle tunteisiin ja pöytäkirjaviestiin tuli kipakka vastaus. Hänen mielestään sihteeri ei voi tehdä lisäyksiä pöytäkirjaan kokouksen ulkopuolelta. Jostain hän keksi ottaa esiin myös isännöitsijäntodistukset, jotka oli edellisessä kokouksessa sovittu minun vastuulleni. Hän ihmetteli, miten nekin voivat olla sihteerin vastuulla. Pöytäkirjassa oli maininta myös asunnossamme vaihdetusta suihkusekoittajasta. Sekoittaja hajosi, sen kävi tarkastamassa hallituksen ex-puheenjohtaja sekä yksi jäsen. Vaihtotyö kilpailutettiin ja yksimielisesti päätettiin tilata yrityksestä X-Putki Oy. Eki oli nyt sitä mieltä, että tuo tunnin vaihtotyö olisi pitänyt valvoa hallituksen toimesta. Lopuksi Eki toivoi ryhtiliikettä minulta, etten olisi koko ajan tekemässä asioista hankalia vaan remontti saataisiin etenemään ilman viivytyksiä ja muutenkin sujuvasti urakoitsijan kanssa.

Kerroin kaikille, etten ole huvikseni tarkka asioista vaan aidosti huolissani tästä urakasta. Olen keskustellut lukuisten ihmisten kanssa tästä eikä yksikään voi ymmärtää yhtiömme toimintatapaa tällä hetkellä. Tähän ihmisjoukkoon mahtuu niin ammattivalvojia, rakennusinsinöörejä, lakimiehiä kuin isännöitsijöitäkin – maallikoista puhumattakaan. Viimeksi edellisenä päivänä olin yhteydessä Kiinteistöliittoon, jossa näitä käänteitä kuunneltiin yhtä hämmentyneinä ja sanattomina kuin aiemminkin. Kiinteistöliitossa oltiin todella hämmentyneitä, että hallitus haluaa ottaa tällaisia riskejä kantaakseen.

Kerroin, etten tule tekemään ryhtiliikettä sen suhteen, että ottaisin tästä urakasta henkilökohtaiselle vastuulleni asioita, joista en ymmärrä mitään. Totesin, että minäkin haluan urakan sujuvasti maaliin, mutta minä en halua olla viiden vuoden päästä maksamassa kaksinkertaista hintaa siitä, että haluttiin olla sujuvia. Niitä remontteja on tässä yhtiössä nähty ihan riittävästi enkä ymmärrä, miten tämä poikkeaa edellisistä. Päätöksillään hallitus antaa urakoitsijalle vapaat kädet tehdä ja laskuttaa mitä tahansa ilman, että voimme ikinä saada ketään vastuuseen, jos ongelmia syntyy. En yksinkertaisesti ymmärtänyt, kenen etu se on – ei ainakaan osakkaiden tai taloyhtiön.

#158: Aktiivista elämää

Jostain syystä lupasin palata viikon takaiseen kiireeseen vielä uudestaan, mutta enää en muista, että miksi ja tarkemmalla harkinnalla en keksi edes syytä, miksi ketään kiinnostaisi lukea kiireistäni yhtään enempää 😃

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna voin taas huonosti: olin väsynyt, ylähampaisiin sattui ja poskipäissä tuntui kova paine. Syykin selvisi, kun neurologi seuraavana maanantaina soitti ja kertoi pään magneettikuvauksen tuloksista: mitään vakavaa ei pääkopasta löytynyt, mutta poskiontelotulehdus näkyi kuvissa. Seuraavana päivänä taas lääkäriin, joka määräsi antibioottikuurin sekä sairauslomaa. Sairausloma tuli huonoon väliin enkä lopulta levännyt yhtään päivää: keskiviikkona kävin työn merkeissä Turussa ja viikonlopun kruunasi lauantaina Raumalla pidetty asiakastilaisuus. Lepäilyn sijaan tuli huhkittua 6-päiväinen työviikko, mutta se on onneksi takana nyt.

Jii osti pari viikkoa sitten uuden puhelimen ja sai kylkiäisenä aktiivisuusrannekkeen. Heitin vitsillä, että voin ottaa sen rannekkeen, mihin Jii totesi, että näin oli vähän ajatellutkin, koska ei itse kokenut tarvitsevansa sitä mihinkään. En tiedä, mihin minäkään sitä tarvitsin. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi haluaisin jonkun laitteen kertovan minulle, miten laiska olen ja miten vaarallisen vähän liikun. Tiedän sen ilman rannekkeitakin.

Jii hoputti koko kiireisen viikon, että ottaisin rannekkeen käyttöön, mutta tiesin, ettei siinä olisi ollut mitään järkeä. Aamulla heräsin kukonlaulun aikaan ja painelin töihin tekemään kiireisimpiä töitä alta pois. Kun pääsin kotiin, jatkoin taloyhtiön tilinpäätöksen vääntämistä. Samaan aikaan yritin pitää yhteyttä taloyhtiön juristiin, joka pyysi aineistoa lähteäkseen ajamaan taloyhtiön asiaa Myyntimiestä vastaan. Taloyhtiön sähkölasku huitelee pilvissä ja yhden pihalampun viemä sähkönmäärä on niin huima, että epäilen lampun valaisevan koko pitäjäämme (vaikka tuo onneton räpiskä ei taida riittävästi valaista edes metrin aluetta ympäriltään). Yritin löytää selitystä myös sähkönkulutukseen.

Vesilaitos pyysi ilmoittamaan mittarilukeman vuosilaskutusta varten ja yhtenä aamuna pinkaisin ennen töihin lähtöä katsomaan lukeman päämittarilta. Koneelle päästyäni laitoin lukemat exceliin ja aloin ihmetellä, kun päämittarin lukema eroaa huoneistokohtaisista mittareista hetkittäin yli 100 kuutiota. Samalla ajanjaksolla vedenkulutus on ollut noin 60 kuutiota per asunto, joten kyse ei ole ihan mitättömästä heitosta. Taloudenhoitaja kertoi, että eroa on ollut aina. Asiaa ei ole kukaan kuitenkaan koskaan selvitellyt. Joko joku on ilmoittanut omaa lukemaansa jatkuvasti väärin tai sitten mittareissa on ongelmaa. Tehtävälistalleni pääsi siis myös selvitys vesimittareihin liittyen.

Tilinpäätös ei ollutkaan mikään ihan simppeli soppa selvitettäväksi, kun yhtiössä ei ole ikinä laadittu asunto-osakeyhtiönlain vaatimaa toimintakertomusta. Kertomuksen liitteenä pitäisi olla muun muassa laskelmat vastikkeiden käytöstä, mitä ei yhtiössä ole ikinä tarkastettu. Laskelman tarkoitus on osoittaa, kuinka paljon hoitovastiketta on kerätty ja mihin nämä rahat on käytetty. Yhtä lailla laskelmasta nähdään, kuinka paljon rahoitusvastiketta on kerätty ja onhan se käytetty vain yhtiön lainojen lyhentämiseen, kuten laki vaatii. Näistä laskelmista selviävät yli- ja alijäämät, jotka vaikuttavat vastikkeiden keräämiseen seuraavalla tilikaudella.

Laskelmia ei ole koskaan tehty. Kukaan ei ole koskaan tarkistanut, mihin kerättyjä vastikkeita on käytetty. Tämä on johtanut siihen, että kun jonain vuonna hoitovastiketta oli kerätty liian vähän, oli menoja paikattu jäljellä olevilla rahoilla eli rahoitusvastikkeella. Rahoitusvastiketta ei saa käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon yhtiökokous on päättänyt. Sen lisäksi henkilökohtaisesti haluaisin, että jos maksan – tai kuvittelen maksavani – yhtiölainaani pois, raha myös tähän käytettäisiin eikä lainanlyhennystäni käytettäisi esimerkiksi talkoiden jätelavan maksamiseen.

Ongelmaa oli myös toisin päin. Jonain vuonna lainoja oli lyhennetty enemmän kuin rahoitusvastiketta oli kerätty. Äkkiseltään voisi ajatella, että samasenväliä, lopputuloshan on, että tasan menee. Vaan eihän se mene, jos ovat henkilöt vaihtuneet, kuten meidänkin yhtiössä on. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että rahoitusvastikkeita ei välttämättä kerätä kaikilta, kuten hoitovastiketta tehdään. Joku on voinut maksaa lainaosuutensa pois ja hänen maksuvelvollisuutensa tietyn lainan osalta päättyy tietysti siihen. Jos yhtiö käyttää hoitovastikerahoja lainanlyhennyksiin, tarkoittaa se sitä, että jo lainaosuutensa pois maksanut henkilö maksaa hoitovastikkeella muidenkin lainanlyhennyksiä.

Ei siis ihan samasenväliä, miten niitä vastikkeita kerätään ja mihin niitä käytetään. Väänsin laskelmia kolme päivää tuntikausia, mutta laskelmat eivät vain täsmänneet. Yksi yö kävin yhtiön vanhat tilinpäätökset vuoteen 2002 asti ja yritin laskea vanhoja jäämiä. Ongelmia muodostui jo heti tuoreimmista tilinpäätöksistä, kun edes tilinpäätöksessä esitetyt luvut eivät täsmänneet. Niistä olikin ihan helppo yrittää laskea yhtään mitään. 

Yhteenlasku tuottanut hieman ongelmia jollekin...

Yhtiön terassiremontin suunnittelusta piti ex-puheenjohtajan pyytää tammikuussa tarjoukset, jotta pääsemme asioissa eteenpäin. Yhtiön lukituksen uusinta, takkahormien kuntotutkimuksen suunnittelu sekä mahdollinen sähköpattereiden uusinta vaativat toimenpiteitä myös. Yhdessä asunnossa oli mitattu korkeita radon-pitoisuuksia ja osakas hiosti jatkuvasti, mitä toimenpiteitä hallitus on asialle tehnyt. Tunsin tukehtuvani työmäärän alle.

Laitoin hallitukselle viestiä, että tarvitsen apua. Kerroin, etten selviä keskeneräisistä töistä enkä ole edes fyysisesti kunnossa vaan pitäisi olla lepäämässä. Kysyin ehdotuksia sähkö- ja vesiasioiden selvittämiseen ja kysyin, missä mennään suunniteltujen remonttien kanssa. Pyysin mielipiteitä tilinpäätöksen ja mahdottomien laskelmien kanssa. Pyysin ex-puheenjohtajaa vastaamaan muutamaan juristin esittämään kysymykseen ja toimittamaan minulle pikaisesti juristin pyytämiä asiakirjoja. Pyysin vielä kerran myös reklamaatiota, jonka puheenjohtaja oli urakoitsijalle toimittanut (kyllä, sitä samaa, jota on kohta puoli vuotta odoteltu, #112), sillä se pitäisi olla hallituksen kokouspöytäkirjan liitteenä ja toiminnantarkastajan tulisi kohta käydä läpi niin pöytäkirjat kuin liitteetkin enkä halunnut huomautusta tällaisesta asiasta.

Ei vastausta. Ei puheenjohtajalta eikä hallituksen toiselta herrasmieheltä. Ei apuja eikä ideoita, miten jatketaan. Jatkoin itkua vääntäen yksin ja kirosin talkoohenget, yhdessä tekemiset sekä asunto-osakeyhtiöt alimpaan helv.. hitsiläiseen ja päätin rakennuttaa omakotitalon.

Tuttavat hokevat kuorossa, että jätä sinäkin tekemättä, mutta kuka nämä asiat sitten tekevät? Laki asettaa tilinpäätökselle tarkat vaatimukset enkä minä voi ottaa vastuulleni väärin tehtyä tai tekemättä jätettyä tilinpäätöstä. Yhtiökokous päätti viedä vahingonkorvausasian Myyntimiestä vastaan eteenpäin. Jos hallitus jättää päätöstä noudattamatta, olemme kohta itse henkilökohtaisessa vastuussa niille osakkaille, jotka eivät hallituksessa ole.

Vain meidän perheemme kärsi vesivahingosta ja asuimme seitsemän kuukautta muualla tuhlaten koko viime vuoden sotkun selvittämiseen. Yhtiö ei tullut vastaan edes yhden kuukauden yhtiövastikkeella, mutta nyt minut on jätetty yksin käymään taistelua Myyntimiestä vastaan myös yhtiön puolesta. Ja omakin taistelu samaista tahoa vastaan on käynnissä (kunhan taas muistuttelen asianajajaa asian eteenpäin viemisellä, #120). Päätin, että jätän sähkö- ja vesisasiat selvittämättä, mutta oma osuutemme noista kustannuksista on noin 6 000 euroa vuodessa. Se on iso raha, jolle keksin varmasti jotain muutakin käyttöä, jos selviää, että edes osa siitä johtuu mittarivirheistä tai mistä tahansa. Ja naapuri kärsii radonista, joka aiheuttaa muun muassa keuhkosyöpää. Ei ole kovin puhdas omatunto, kun tiedän, että asia seisoo ja pahimmassa tapauksessa kyseessä on toisen terveys. Ja ehkä omakin terveys.

Että sellainen viikko. Istuin tekemässä töitä joko työnantajalle tai taloyhtiölle yhteensä noin 16 tuntia päivässä. ”Nukuin” asioita pyöritellen ehkä noin kuusi tuntia. Aktiivisuusranneke olisi varmaan irtautunut ranteestani vähin äänin, pakannut remminsä laatikkoon ja hipsinyt huomaamatta ulko-ovesta ulos, jos olisi joutunut sitä menoa mittailemaan. Työmatka Raumalle oli mahtava. Pakkasin Jiin ja lapset mukaan ja ajoimme Raumalle jo perjantaina. Perheen mukanaolo oli fantastista tietysti perheen itsensä takia, mutta myös siksi, että ajamisen sijasta pääsin tekemään töitä myös ajomatkat. En todella ylpeile aiheella vaan toimintani on täysin kaikkia elämänohjeitani vastaan. Otan mielelläni vastaan konkreettisia neuvoja, miten tämän umpikujan voisi ratkaista. Pelkkä ”jätä tekemättä” ei riitä. Mutta tällä menolla ei käteen jää kuin kohtuuton työputki ja kohta olenkin sitten pelkkä koiranputki hautausmaalla. 

Raumalta

Perjantai-iltana illastimme Raumalla ravintolassa ja tuo hetki oli viikon ensimmäinen, kun oikeasti olin perheeni edessä läsnä. Aamuyöllä kattoa tuijotellessani päätin, että ilmoitan tulevassa yhtiökokouksessa, etten ole käytettävissä yhtiön luottamustehtäviin jatkossa. Olkoonkin niin, että 30 vuotta täällä on sulassa sovussa jokainen oman osansa hoitanut. Ymmärrän, että jokaisella on omakin elämänsä, mutta niin se olisi minullakin. Kun joku ei ehdi ja halua jotain hoitaa, se kaatuu jonkun muun hoidettavaksi. Ja kun kukaan muu ei hoida mitään, se kaatuu minun hoidettavaksi.

Sain minä nyt vihdoin muutkin vähän osallistumaan. Otin puhelimen kauniiseen (?) kouraani ja soitin, josko herrat voisivat edes allekirjoittaa hallitusten viimeiset pöytäkirjat. Asia luvattiin hoituvan, kun laitan pöytäkirjat ensin toisen postilaatikkoon ja hän laittaa eteenpäin toiselle. Vihdoin eilen pöytäkirjat olivat löytäneet allekirjoitettuina takaisin meidän laatikkoon – eihän siihen mennytkään kuin kaksi viikkoa. 

"Mutta on tää pitkän pitkä tie..."

#145: Verkko kiristyy

Tarina jäi eilen jännittävään kohtaan. Jos edellinen teksti on vielä lukematta, suosittelen aloittamaan sen lukemisella.

Nimet ja yhteystiedot olivat selvillä, joten puhelinlinjat kuumiksi. Maurin yhteystiedot aiheuttivat hieman hämmennystä, sillä hänen nimellään löytyi yksi ainoa numero ja sekin niin kaukana pohjoisessa, että ehdin jo ihmetellä tiedon paikkansa pitävyyttä. Enkä suotta. Linjan päässä vastasi sen verran paksua lapin murretta vääntänyt vanhempi mies, että hetkittäin (okei, enimmän aikaa) meillä oli erittäin suuria vaikeuksia ymmärtää toisiamme. Kerroin etsiväni Mauria ja ensimmäiset viisi minuuttia ymmärsin, että olin tavoittanut Maurin isän. Kun kesken puhelun mies alkoi huutaa puhelimessa Tapiota ja haloota, olin aivan pihalla. Minulle ei selvinnyt, kuka oli Tapio, mutta kiukkuisena mies toisti, ettei nyt osunut oikeaan ja aina välillä tuli taas Tapio ja erinäisiä Suomen paikkakuntia. Kiitin puhelusta ja suljin puhelimen.

Orastanut innostukseni koki kolauksen. Nielin pettymyksen ja päätin, että seuraava numero kehiin ja kohti uusia pettymyksiä. Tavoitin puheenjohtajana toimineen Matin, joka osoittautui etsimäkseni henkilöksi. Matti oli oikein ystävällinen ja vaikutti juuri niin säntilliseltä herrasmieheltä kuin arkistojen perusteella olin arvellut. Matilla oli terävä muisti, joka osoittautui taloyhtiön kannalta erittäin positiiviseksi. Matilla ei ollut mitään käsitystä Myyntimiehen teettämästä remontista. Hallitus ei ollut käsitellyt asiaa millään tasolla eikä remonttia ollut kukaan valvonut, kun ei siitä kukaan tiennyt. Remontteja oli tehty jo paljon aiemmin ja muutamaa vuotta aiemmin oli tehty laaja kuntotutkimus kylpyhuoneisiin, joten rakennustapa ja alkuperäinen vesieristys oli varmuudella tiedossa. Matti vielä painokkaasti totesi, ettei ikinä olisi antanut lupaa tehdä remonttia vanhan kylpyhuoneen päälle, jos tällaista olisi esitetty.

Matti kertoi Myyntimiehen toimintatavoista yhtiössä noin muutenkin, mutta mitään uutta noissa tavoissa ei minulle enää ollut. Loppuun Matti totesi, että ei kyllä hämmästy näitä Myyntimiehen väitteitä ja vastuunpakoilua, sillä kyseisen herran tuntien kuuluu nimenomaan tyyliin. Matti lupasi vielä käydä vanhoja arkistojaan läpi, jos jotain löytyisi, vaikka painottikin, että kaikki materiaali on jätetty yhtiölle. Annoin sähköpostiosoitteeni, johon Matti viikonlopun aikana kirjoitti vielä kirjallisesti kaiken edellä mainitun – ja vähän enemmänkin.

Viikonloppuna keskustelin Kallen kanssa, joka totesi Myyntimiehen väitteisiin lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Tuulesta temmattuja joka ikinen”. Maanantaina tavoitin lopulta vielä oikean Maurin ja myös Niinan, joilla ei sen enempää ollut tietoa Myyntimiehen remontista tai sitä valvoneesta taloyhtiön edustajasta. Mielipide kyseisen herran toimintatavoista ei jäänyt yhdenkään kohdalla epäselväksi. Jokainen laittoi muistikuvansa vuoden 2010 tapahtumiin vielä kirjallisena.

Jos olin onnellinen Matin kanssa käydystä puhelinkeskustelusta, niin häneltä tullut sähköposti minut vasta taivaisiin lähettikin. Ellei Myyntimiehelle kohta muistu tämän taloyhtiön edustajan nimi mieleen, voi todistelu käydä aavistuksen haastavaksi. Vai mitä sanotte seuraavista Matin kirjoittamista asioista?

• Aiemmat taloyhtiön remontit on aina tehty sovussa ja asiallisesti. Taloyhtiö on tehnyt tarvittavat tarkistukset ja kaikesta on maininta pöytäkirjoissa. Jos laatoitus on tehty vanhan kylpyhuoneen päälle, olisin sitä varmasti vastustanut, jos olisin tämän tiennyt.
• Taloyhtiössä on ollut käytäntö, että jos osakas haluaa tehdä omaehtoisen kylpyhuoneremontin, maksaa taloyhtiö sovitun säännön mukaan kiinteän osakorvauksen kosteuseristyksestä. Osakas vastaa sen toteuttamisesta vaatimusten ja sääntöjen mukaisesti.
• Taloyhtiön LVI-työt oli parikymmentä vuotta hoitunut laadukkaasti yritys X:n kautta. Myyntimies oli suututtanut yritys X:n niin, että yritys ilmoitti ”ettei ikinä tule tähän taloyhtiöön töihin”.
• Juuri ennen remonttia oli asunnosta hajonnut lämminvesivaraaja omituisella tavalla. Asiaa oli ihmetelty ja oli epäily, että Myyntimies halusi ainoastaan uusia varaajan taloyhtiön laskuun. Asiaa oli hoitanut ensin edellä mainittu yritys X, mutta Myyntimies savusti yrityksen ulos ja valitsi tilalle tuttavansa.
• Myyntimies on yksin tilannut ja vastannut omaehtoisesta kylpyhuoneremontistaan. Yhtiössä ei ollut kokemusta eikä osaamista koepalojen ottamiseen tai niiden tarkastamiseen, joten kukaan hallituksesta ei ole tätä tehnyt.

Muita mielenkiintoisia yksityiskohtia on muun muassa se, että yhtiössä on sovittu 23.2.2010 remontin ilmoitusvelvollisuudesta, joka on astunut voimaan heti. Myyntimies on ollut hallituksessa tätä päättämässä, mutta siitä huolimatta ei ole omasta remontistaan tehnyt minkäänlaista ilmoitusta. Ainoa maininta remontista on yhdessä hallituksen kokouspöytäkirjassa, jossa todetaan, että yhtiö korvaa vesieristystyön. Pöytäkirja on yksin Myyntimiehen allekirjoittama ja löytyy taloyhtiön materiaaleista. Kokous on pidetty samana päivänä, kun lasku vesieristyksestä on kirjoitettu.

Myyntimies itse on toimittanut minulle tämän ”saman” pöytäkirjan todisteena siitä, että taloyhtiö on vastannut vesieristyksestä. Myyntimiehen harmiksi tämä hänen toimittamansa pöytäkirja eroaa tuosta taloyhtiöllä olevasta allekirjoitetusta versiosta. Allekirjoituspaikat ovat sekä Myyntimiehelle että kokouksessa toimineelle sihteerille [vaikkei tällaista valittu], mutta kummankaan nimeä ei pöytäkirjassa ole. Pöytäkirjan numero on muutettu ja kokouksen ajankohta aikaistettu kuukaudella. Ja kuten meillä jo tiedossa olikin, pöytäkirjat Myyntimiehen puheenjohtajakaudeltahan oli laadittu vuosia jälkikäteen, joten ihan mieletöntä painoarvoa en Myyntimiehenä uskaltaisi tämän ainokaisen pöytäkirja varaan jättää.

Unohdin muuten eilen ottaa kantaa asianajajan väitteisiin korvausvaateen vanhentumiseen ja siihen liittyvään menetettyyn kanteen nostamisoikeuteen liittyen. Olin yhteydessä Kiinteistöliiton juristiin, joka oli todella hämmentynyt asianajajan väitteistä. Juristi kysyi, kuka vastapuolen juristina on ja mistä hän on tällaisia perusteluja keksinyt. Tuli selväksi, että korvausvaatimus ei missään nimessä ole vanhentunut, joten oikeutta kanteen nostamiseenkaan ei ole menetetty.

Reklamaation oikea-aikaisuuteen on niin ikään Myyntimiehen turha yrittää vedota, sillä häntä on pidetty ajan tasalla koko ajan. Hän on saanut tiedon vahingosta heti sen tapahduttua ja hänelle on kerrottu tilanteen etenemisestä ja havainnoista jatkuvasti. Hänelle on varattu mahdollisuus tutustua vahinkoon ja myös hänen urakoitsijansa kanssa on asiaa yritetty selvittää alusta asti. Urakoitsija lupasi vuosi sitten toukokuussa toimittaa minulle asiakirjoja remonttiin liittyen, mutta hiljaista on ollut.

Sellainen on siis kuvio Myyntimiehen suunnalla tällä hetkellä. Töihin paluustani tulee huomenna kuluneeksi tasan kuukausi, mutta emme ole kohdanneet. Unelmien asuntokaupoista tuli muuten sunnuntaina kuluneeksi tasan vuosi. Emme kilistelleet sen kunniaksi – emme itseasiassa (onneksi) edes muistaneet koko vuosipäivää.

#97: Taloyhtiö täräyttää pommin

Lokakuussa meillä oli pitkästä aikaa hallituksen kokous. Olin ehdottanut kokouksen pitämistä jo muutamaan otteeseen meneillään olevien isojen asioiden takia, mutta puheenjohtaja ei noteerannut ehdotuksiani millään tavalla. Meillä oli ollut keväisen yhtiökokouksen jälkeen yksi hallituksen kokous ja se oli järjestäytymiskokous. Olin tottunut muissa yhtiöissä pitämään 4-6 kokousta vuodessa ja isompien remonttien aikana vieläkin useammin. Me emme olleet kuitenkaan kokoontuneet kertaakaan vahingon aikana.

Yhtiössä oli aiempina vuosina ongelmana, ettei asioita dokumentoitu riittävästi. Tätä vasten pidin erityisen huolestuttavana, että olimme tehneet useita päätöksiä sähköpostitse eikä niitä kirjattu mihinkään. Kävin kaikki tällaiset päätökset läpi ja keräsin ne asialistalleni kokoukseen. Yksi asioista oli ehdotuksemme vastikkeenalennuksesta. Mainitsin tästä vielä erikseen hallitukselle ennen kokousta ja ehdotin, että hallitus harkitsisi asunto-osakeyhtiölain mukaista oikeuttaan alentaa asumiskelvottoman asunnon vastiketta (#83).

Puheenjohtaja päätti käsitellä asian jo ennen kokousta. Hän painotti, että taloyhtiö ei ole missään tilanteessa velvollinen hyvittämään vastikkeita. Puheenjohtajan mielestä taloyhtiön edustus oli edesauttanut urakan etenemistä kaikin käytössä olevin tiedoin ja resurssein [*paitsi että asiat lähtivät etenemään vasta 2 kuukautta vahingon jälkeen, kun itse selvitin, kuka kyseisessä tilanteessa kantaa vastuun ja miten asiat etenevät]. Taloyhtiön edustus ei kuulemma voinut tietää, että kyseinen urakoitsija suorittaa kylpyhuoneen kasauksen noin yhdeksässä viikossa [*no ei varmasti kukaan tiennyt eikä urakoitsijaa varmasti olisi valittu, jos tällaisesta olisi ollut tieto. Jonkinlaisen aikataulun olisi tietysti voinut sopia].

Puheenjohtajan mielestä tapauksessamme puhuttiin noin +/- kahden viikon aikataulun viivästymisestä [*urakoitsijan itsensä mielestä urakka ”kusi pahasti” ja normaali jälleenrakennusaika olisi ollut noin viisi viikkoa lyhempi]. Puheenjohtajan mukaan taloyhtiön edustus oli ollut urakoitsijaan yhteydessä koko urakan ajan aktiivisesti puhelimitse ja sähköpostilla tilanteen mukaan [*urakoitsija taas oli sitä mieltä, ettei heille asti kulkenut tieto työn huonosta etenemisestä].

Vastasin, että ajattelin, että asia käsiteltäisiin vasta kokouksessa, mutta voidaanhan sitä käsitellä näin sähköpostitsekin. Totesin, ettemme olleet väittäneet, että yhtiö olisi velvollinen hyvittämään vastikkeita emmekä olleet sellaista vaatineet. Kuten esityksessä todettiin, asunnon ollessa asumiskelvoton, hallitus voi myöntää osakkaalle vastikkeenalennuksen ja ehdotimme, että hallitus tätä oikeuttaan nyt käyttäisi. Mielestämme taloyhtiö ei ollut toiminut asiassa niin huolellisesti ja aktiivisesti kuin olisi voinut.

Kokouspäivä lähestyi, mutta kutsua tai asialistaa ei näkynyt. Edellisenä iltana tuli ranskalaisilla viivoilla muutama käsiteltävä asia. Ehdotin heti kokouksen alkuun muutamia lisäyksiä asialistalle ja kävin läpi pöytäkirjaan kirjattavia asioita, joista oli päätöksiä tehty vain epämääräisesti sähköpostin välityksellä. Vastaanotto ehdotuksiini oli kaikkea muuta kuin lämmin. Tuli aika käsitellä ehdotuksemme vastikealennuksesta, vaikka puheenjohtaja oli päätöksen ilmoittanut hyvin suoraan jo ennen kokousta.

Roosa kannatti ehdotustamme ja piti sitä kohtuullisena. Roosa totesi, että jokainen olisi voinut omalta osaltaan toimia aktiivisemmin ja että kulunut puolivuotinen on ollut meille kohtuuton. Puheenjohtaja oli ollut oudon hermostunut koko kokouksen alun ja pian syykin selvisi: papereitaan pyöritellen hän totesi, että päätöstä vastikealennuksesta ei voi tässä kohtaa tehdä, koska remontin kustannukset tulisi itseasiassa vaatia kokonaan meiltä. Taloyhtiölle (puheenjohtajalle) oli tässä kohtaa (7 kuukautta vahingon tapahtumisen ja viikko remontin ”valmistumisen” jälkeen) selvinnyt, että heillä olikin mahdollisuus vaatia kaikki kustannukset meiltä.

 

Yritin saada selvyyttä, mitä uutta asiaan oli tässä kohtaa tullut, mutta mitään valaistusta en asiaan saanut. Puheenjohtaja ei kuitenkaan halunnut tehdä päätöstä itse, joten hän ehdotti, että kutsumme ylimääräisen yhtiökokouksen koolle ja kaikki osakkaat päättävät lähdetäänkö vaatimusta meille esittämään ja ollaanko sen myötä valmiita menemään tarvittaessa aina tuomioistuimeen asti. Puheenjohtajan oma kanta tuli kyllä harvinaisen selväksi.

Olin edellisenä päivänä saanut kuulla olevani kaksinaamainen ehdottaessani vastikealennusta. Määritelmä kyseiselle kohteliaisuudelle on kaiketi muuttunut lyhyen ajan sisällä, sillä minulle ei vieläkään ole selvinnyt, mitä kaksinaamaista toiminnassani oli. Puheenjohtaja veti herneen nenään vastike-ehdotuksestamme ja keksi muutaman päivän päästä, että remontinkustannukset tultaisiin vaatimaan meiltä. Hän ei ottanut asiaa puheeksi kuitenkaan heti eikä nähnyt tarpeelliseksi kirjata asiaa edes kokouksen asialistalle vaan päätti valmistella asiaa salassa ja täräytti ideansa kokouksessa täysin puun takaa. Kaksinaamaiseksi ei tulisi mieleenkään alkaa ketään haukkumaan, mutta suoraselkäisempäänkin toimintaan olen törmännyt.

#26: Taloyhtiö hallinnassa?

Kuulin myöhemmin hallituksen puheenjohtajalta, että taloyhtiön ja Myyntimiehen erimielisyydet ratkesivat lopulta taloyhtiön tultua kustannustenjaossa hieman vastaan. Luotin siihen, että taloyhtiö oli käynyt kustannukset huolella läpi ja toivoin, ettei taloyhtiö anna periksi Myyntimiehen painostamisesta huolimatta. Joko kustannukset oli jaettu alun alkaen huolimattomasti tai sitten Myyntimies pääsi jälleen luistamaan vastuustaan.

Ihmettelin alun perinkin, miksi taloyhtiö oli valmis ottamaan vastuulleen mitään remonteista. Tarkastuksen jälkeen selvisi, että luukku, josta home löytyi, oli Myyntimiestä edeltäneen osakkaan rakentama. Muista asunnoista ei vastaavia luukkuja löytynyt. Todennäköisesti home oli päässyt muodostumaan luukkuun, kun ilmanvaihto katonrajan eri elementtien välillä kärsi rakenteiden koteloimisesta. Muut remontit olivat eriasteisia riskien minimointeja, joita ei mielestäni olisi taloyhtiön tarvinnut kustantaa – ainakaan siinä määrin kuin nyt oli sovittu.

Edellä mainittu oli outoa varsinkin myöhemmin ilmi tulleen yhtiöjärjestykseen lisätyn pykälän mukaan: ”Asunto-osakeyhtiölaista poiketen yhtiössä noudatetaan seuraavia säännöksiä koskien osakkeenomistajien toteuttamia muutoksia ja lisäyksiä. Osakkeenomistaja vastaa osakkeenomistajan toimesta huoneistoon tai sen ulkopuolelle tehtyjen/ teetettyjen rakenteellisten sekä sisustuksellisten muutosten ja lisäysten kunnossapidosta. Osakkeenomistaja vastaa myös näiden yhtiön rakennukselle tai huoneistolle aiheuttamien vikojen korjaamisesta ja niiden kustannuksista.

Mikäli yhtiölle syntyy lisäkustannuksia siitä, että yhtiön toteuttamaa remonttia tehtäessä samalla joudutaan purkamaan tai ennalleen saattamaan näitä osakkaan huoneistossa tehtyjä muutoksia tai lisäyksiä, vastaa ko. osakkeenomistaja yhtiölle aiheutuvista lisäkustannuksista. Tässä määräyksessä mainittu vastuu kunnossapidosta käsittää vastuun kohteen huollosta, hoidosta, korjaamisesta, perusparantamisesta ja uudistamisesta sekä mainittujen toimenpiteiden kustannuksista. Osakkeenomistajan vastuu määräytyy näin myös silloin, kun muutostyö on toteutettu huoneistoon aikaisemman osakkeenomistajan toimesta.”

Tämä uusi yhtiöjärjestys se vasta iloinen yllätys olikin. Yhtiössä oli 28.4.2015 hyväksytty uusi yhtiöjärjestys, joka oli tullut voimaan 8.9.2015. Asuntokaupan yhteydessä meille esitettiin vanha yhtiöjärjestys siitäkin huolimatta, että vielä erikseen kysyin, onko alkuperäinen yhtiöjärjestys todella voimassaoleva (#06: Taustojen tonkiminen). Uuden yhtiöjärjestyksen myötä niin huoneistoselitelmä kuin pinta-alakin oli muuttunut, mutta isoin muutos oli edellä mainittu pykälä osakkaan vastuun huomattavasta lisääntymisestä.

Myyntimies mainosti ennen kaupantekoa moneen otteeseen, kuinka taloyhtiön hallinto vasta hyvässä hoidossa on ollutkin – hänen luotsaamanaan totta kai. Siihen nähden oli mielenkiintoinen ensimmäinen yhtiökokouksemme, jossa paljastui, että niin kutsut, pöytäkirjat kuin toimintakertomuksetkin on aina tehty vanhan dokumentin päälle päivämääriä muuttamalla.

Tilinpäätökseen oli kirjanpitäjän toimesta tehty laiton asuintalovaraus, mikä johti siihen, että tilinpäätös jäi vahvistamatta ja vastuuvapaus hallitukselle myöntämättä. Myös toimintakertomus päätettiin päivittää vastaamaan lain vaatimuksia. Myöhemmin kuulin, että pöytäkirjoja ei aiemmin ole aina edes tehty vaan asiakirjoja on laadittu jälkikäteen sähköpostiviestittelyjen pohjalta. Ei ihan samanlaista hallinnointia, mihin itse olen hallitusten puheenjohtajana tottunut.

Edellisessä kirjoituksessa kerroin, kuinka Myyntimies lupasi, että palataan meille syntyneisiin kustannuksiin, kun taloyhtiön ja hänen kustannukset ovat selvillä. Käsi ylös, jos yllätyit, ettei yhteydenottoa asian tiimoilta tullut. Helmikuussa kauppoja hieroessamme sovimme, että Myyntimies maksaa uuden asuntomme vastikkeen maaliskuulta, jos me emme saa vanhaa asuntoamme remonttien takia helmikuun loppuun mennessä tyhjäksi. Tähän päivään mennessä ei ole kuulunut mitään tästäkään herrasmiessopimuksesta.