#130: Rehti Myyntimies

Mainitsinkin jo lyhyesti viime viikolla Facebookissa viimeisimmät kuulumiset Myyntimiehen suunnalta. Kun muistellaan Myyntimiehen kauniita korulauseita kaupanteon ajalta: ”Kuseen ette joudu, siitä pidetään yhdessä huoli!” (#18) tai totuudenmukaisia toteamuksia asuntokauppariidan sovitteluyrityksistä: ”Moi, rehdisti on oikea sana, niin minäkin aina toimin!” (#93), niin yllättäen Myyntimiehen lakimies lähestyi viime viikolla lyhyellä ja ytimekkäällä viestillä: Kanta ei muutu, sovintotarjousta ei tule. Sehän oli oikein rehtiä.

Nyt meidän täytyy siis päättää, esitämmekö haasteen tuomioistuimen kautta vai tyydymmekö kohtaloomme. Vaatimuksemme oli puhtaasti meille vahingosta syntyneet kustannukset eli vajaa 20 000 euroa hinnanalennuksena. Summa on kohtuuton siihen nähden, että maksoimme hyväkuntoisesta ja remontoidusta asunnosta keskihintoja korkeamman hinnan ja asunnon kokonaishinta tuli vahingon myötä aivan ylisuureksi. Tuomioistuimeen ei näin pienen summan takia yleensä kuitenkaan suositella lähdettävän.  

Haluaisin antaa asian olla ja siirtyä elämässä eteenpäin. Elämä alkaa vihdoin hymyillä ja koti on saatu kuntoon. Haluanko ehdoin tahdoin jatkaa asian vatvomista ja ottaa elämään ylimääräistä stressiä ja ahdistusta? Jos vastassa olisi kuka tahansa muu, aidosti rehellinen ihminen, antaisin asian varmasti olla. Mutta henkeen ja vereen oikeudenmukaisuutta vaatiessani, en voi hyväksyä, jos Myyntimies pääsee tästä(kin) kuin koira veräjästä. Voiko asuntokaupan yhteydessä todella puhua ihan mitä tahansa joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen?

Myyntimies on taitava puhumaan ja hän puhuu hiljaiseksi kenet tahansa. Hän on röyhkeä ja käyttää kyynärpäätaktiikkaa häikäilemättömästi hyväkseen, jos on tarvis. Hän saa ihmiset hiljenemään ja väistymään tieltään. Olen tavannut lukuisia ihmisiä, jotka hiljaa kyräillen perääntyvät ja harmittelevat häviötään ihmetellen samalla, kuinka toinen voi näin härskisti toimia. Sillä tavalla kyllä menestyy, mutta onneksi olen saanut kunnian tutustua vain yhteen tällaiseen ihmiseen. Valitettavan isossa asiassa tosin. 

Kun mietin asioita taaksepäin, vaatimus oikeudenmukaisuuteen ja epäily Myyntimiehen rehtejä tarkoitusperiä vain kasvaa. Myyntimies hoputti asuntokauppoja jopa ahdistavuuteen asti (#13-14) – olisi pitänyt ymmärtää perääntyä. Myyntimies vastusti kuntotarkastusta tosissaan ja loukkaantui, kun kehtasimme sellaista edes esittää (#15). Jopa välittäjäystävänsä vastusti tarkastuksen tekemistä – olisi pitänyt ymmärtää perääntyä. On helppoa olla jälkiviisas, mutta olisi pitänyt ymmärtää jättää kaupat kokonaan väliin, kun selvisi, kenen asunto on kyseessä. En vain pahimmassakaan painajaisessa voinut kuvitella, miten häikäilemättömästi joku voi toimia – ja vielä tuttujen kesken.

Rehtiys nousee ihan uudelle tasolle, kun miettii kaikkea, mitä kaupanteon jälkeen paljastui (#22-23): asunnon siivo, parvekkeen oven edestä piloille mennyt parketti, joka loppuun asti oli jätetty piiloon maton alle, kodinkoneiden todellinen ikä, takkaan tehty remontti, kylpyhuoneen todellinen toteutustapa ja kaikki muut kertomatta unohtuneet yllätykset. Parketin kunto tai kylpyhuoneen remontointitapa olisi mielestäni pitänyt tuoda ilmi vähintään kuntotarkastuksessa tarkastajan kysyessä havaintoja ongelmista tai remontin toteutuksesta. Nielemmekö nämä ja harmittelemme omaa tyhmyyttämme, kun lähdimme alun perinkään Myyntimiehen kanssa kauppoja hieromaan? Vai yritämmekö tuomioistuimen välityksellä osoittaa Myyntimiehelle, että elämässä joutuu joskus kantamaan myös vastuuta sanomistensa ja tekemistensä myötä?

Olisiko tuomioistuinkin vain taistelua tuulimyllyjä vastaan? Myyntimies on jo alkanut kerätä todisteita ja todistajia mahdollista raastupaa varten. Hallituksen puheenjohtaja (nyt siis jo edellinen sellainen), lipsautti Myyntimiehen ottaneen yhteyttä ja vaatineen lausuntoa pilalle menneen parketin osalta.

Kaupanteon yhteydessä välittäjä antoi meille yhtiötä koskevan 10-sivuisen kuntoraportin, josta Myyntimies oli unohtanut kertoa (mitään remonttejahan ei ollut hänen mukaansa tulossa vuosiin). Raportissa todettiin terassin kautta pääsevän kosteutta asuntoon ja alakerran autotalliin, mikä korjaantuu korottamalla terassin oven kynnystä. Pyysimme kolme viikkoa muuton jälkeen taloyhtiötä korjaamaan kynnyksen, jotta parketin kastuminen saadaan loppumaan ja voimme korjata vaurioituneen osan lattiasta.

Puheenjohtaja kävi katsomassa ongelmaa ja totesimme yhdessä, että ongelma ei johdu kynnyksestä: vesi ei tule kynnyksen yli, sillä kynnys on täysin kuiva. Puheenjohtaja kertoi tässä kohtaa ensimmäistä kertaa terasseihin kohdistuvasta laajemmasta korjaustarpeesta. Kosteutta pääsee kuulemma useista eri kohdista ja on vain ajan kysymys, milloin joku terasseista pettää ja joku asunnoista kärsii vesivahingosta ja isosti.

Saimme yhdeltä urakoitsijalta budjettihinnan työlle. Yksin meidän osuutemme tuosta olisi tuon arvion mukaan 50 000 euroa – siinä sitä tuli kynnyksen korottamiselle hintaa. Ilmoitimme Myyntimiehelle lakimiehemme välityksellä, että tulemme vaatimaan myös näitä kuluja, mikäli ne todella tulevat olemaan tätä luokkaa. Meille oli kyllä kerrottu ongelmasta, mutta meille esitetty korjaustapa oli kaikkea muuta kuin kokonaisvaltainen uudistaminen.  

Myyntimies oli vaatinut puheenjohtajalta kirjallista lausuntoa, jonka mukaan taloyhtiö ei ole todennut ongelman korjaantuvan ainoastaan kokonaisvaltaisella terassiremontilla, vaikka meille asia on näin esitetty. Ja puheenjohtaja oli tällaisen lausunnon myös kirjoittanut. Ihmettelin asiaa suuresti, johon puheenjohtaja totesi, että voimmehan me sen kynnyksen korjata, jos niin vaadimme. Ihmettelin, että eihän ongelma sillä korjaannu, kuten hän oli todennut. Ei niin, mutta kun meille on näin kerrottu, niin tokihan se korotus voidaan tehdä.

Maalaisjärjellä ajateltunahan tämän pitäisi olla selvä case: myyjä vastaa, mikäli kaupankohde ei vastaa sovittua. Asuntokaupassa myyjä vastaa myös piilevistä virheistä, vaikkei olisi niistä tiennyt. Mutta jos vastassa on ihminen, joka keksii mitä mielikuvituksellisimpia valheita pelastaakseen oman nahkansa, puhuu valheita silmää räpäyttämättäkään ja saa ihmiset todistamaan sekä käyttäytymään itselleen edullisesti, niin onko meillä mitään toivoa?

#94: Rehdisti – ihan niin kuin Myyntimies

Myyntimies oli järkyttynyt ilmoitettuamme asianajajastamme. Hän soitti minulle hämmentyneenä ja kysyi, onko taloyhtiön kanssa tullut jotain riitaa. Totesin, että ei tämä liity taloyhtiöön vaan meidän väliseen asuntokauppaan. Myyntimies ei ymmärtänyt. Kerroin, että meille myytiin hyväkuntoinen asunto vailla remonttihuolia. Upeasti remontoitu kylpyhuone oli remontoitu ilmoitettua aiemmin, työn jäljessä oli pahoja puutteita ja sen ansiosta olimme puoli vuotta ilman kotia. Myyntimies ei ymmärtänyt.

Myyntimies ei yhtään ymmärtänyt, miten asia heihin liittyi. Totesin epäuskoisena, että te myitte meille tämän asunnon. Myyntimies kyllä muisti sen, mutta hämmästyi, miten tämä enää heihin liittyy. He olisivat voineet asua asunnossa hautaan saakka, mutta tilaa oli turhan paljon. He eivät tienneet vesivahingosta mitään ja ovat olleet ikävissään meidän tilanteestamme.

Yritin selittää asioiden juridista puolta, mutta turhaan. Yritin ottaa maanläheisemmän lähestymistavan ja totesin, että asunto ei vastannut sitä mitä meille myytiin. Maksoimme ison hinnan hyväkuntoisesta asunnosta ja asunto ei ollut lainkaan niin hyväkuntoinen. Meille tulee tämän myötä huomattavasti lisää kustannuksia. Myyntimies totesi, ettei ymmärrä, miten asia heihin liittyy. Ei se nyt ole lainkaan reilua heiltä sitä periä. Kysyin, onko reilua, että kustannus kaatuu yksin meidän niskaan. Myyntimies totesi, että ei sekään ole reilua. Niin, minä en keksinyt ketään kolmatta osapuolta, jonka tästä olisi voinut vetää vastuuseen.

Myyntimies lähestyi myöhemmin vielä viestillä. Alkuun hän totesi, kuinka rehdisti on oikea sana, joka kuvaa hänen toimiaan aina. Myyntimies kertoi miettineensä asioita ja kaivaneensa tekstiviestejämme ja muuta yhteydenpitoamme ennen kaupan tekoa ja hän oli kirjannut kaiken hienosti yhteenvedoksi.

Olimme noudattaneet niin asunnon hinnasta sopimisessa, kuntokartoituksessa kuin taloyhtiön kautta tulevien korjausten sopimisessa "Kirkko keskelle kylää"-periaatetta. Tässä kohtaa joku voi kertoa minulle, mitä edellä mainittu periaate tarkoittaa. Itse kuulin tällaisesta periaatteessa ensimmäistä kertaa tässä Myyntimiehen viestissä enkä missään vaiheessa huomannut noudattavamme yhtään minkäänlaisia periaatteita.

Myyntimiehen mukaan hintapyyntö oli 341 000 euroa (oikeasti se oli 349 700 euroa) ja tarjosimme 320 000 euroa. Heidän vastatarjouksensa oli 333 000 euroa ja meidän lopullinen tarjouksemme edellä mainitun periaatteen mukaan 327 000 euroa. Meidän periaatteemme tarjouksen suhteen oli kyllä ihan puhtaasti tarkka taustatyö asuntojen hinnoista ylipäänsä, alueen keskihinnoista, asunnon kunnosta (sen minkä nyt irti saimme) ja lopulta oma fiilis siitä, mikä mielestämme on sopiva hinta kyseisestä asunnosta. Siinä ei kyllä kylillä ja kirkoilla ollut hittojakaan tekemistä.

Myyntimies muistutti myös, että vähän ennen kauppahetkeä ja pankkiin lähtöä ehdotin vielä hinnanalennusta, kun Myyntimies oli aamulla ilmoittanut, että taloyhtiön hallintaan kuuluvasta kellaritilasta on löytynyt hometta ja se vaatii toimenpiteitä. Hinnanalennuksen syy oli ollut mielestäni se, että taloyhtiön kunto ei ollutkaan niin hyvä kuin meillä oli ollut käsitys asiasta. Ja näinhän se oli, taloyhtiön kunto ei vastannut esitettyä, kun mitään remontteja ei pitänyt olla tulossa vuosiin ja nyt oli hometta löytynyt oman asuntomme lisäksi jo yhtiön tiloistakin.

Myyntimies jatkoi viestissään, että hän sitten soitti minulle ja sovimme, taas edellä mainitun periaatteen mukaan, että molemmat ottaisivat 7 000 euron vastuun jo tiedossa olevista tai tulevista taloyhtiön korjauskustannuksista ja tämä kattaisi meidän osuuden näistä. Eli kuuden asunnon yhtiössä se kattaisi noin 80 000 euron korjaustarpeet ja tähän ratkaisuun olimme molemmat olleet tyytyväisiä ja sitoutuneita. Tässä kohtaa tipahdin: olimme muka sopineet, että hinnanalennus koski kaikkia jo tiedossa olevia tai tulevia remontteja! En ikinä, ikinä koskaan, vapauttaisi myyjää tuollaisesta vastuusta – enkä todellakaan 7 000 eurolla! Näin se Myyntimies toimii rehdisti.

No vielä Myyntimies jatkoi: Ikävää tässä on se, että kun kaikessa hässäkässä Myyntimies sai välittäjän kiinni ja Myyntimies kertoi esimerkkinä tuon kellarin tilanteen, niin välittäjä kirjasi kauppakirjaan tuon 7 000 euron hinnanalennuksen pelkästään tuolle tapaukselle. Myyntimies oli väittämänsä mukaisesti ollut itse toteamassa ja kuulemassa sitä, mitä korjaustoimenpiteitä ja panostuksia kellarin tilanne vaatisi ja oikeampi hinnanalennus kellarista olisi ollut noin dekadin verran pienempi kuin yhdessä sopimamme 7 000 euroa. Mutta tämänhän me molemmat kuulemma tiesimme. Kellarin kunnostus ei onneksi tullut maksamaan ihan niin paljon kuin pelättiin, mutta kukaan ei tiennyt ongelman laajuudesta kaupantekohetkellä mitään ja molemmat ottivat sen suhteen riskin. Noinkohan Myyntimies olisi ollut maksamassa meille päin, jos kustannukset olisivat tuosta ylittyneet? 

Kauppakirjaan oli siis Myyntimiehen mielestä jäänyt väärä sanamuoto ja välittäjän oli ollut tarkoitus kirjata: ”7 000 euron hinnanalennus koskee kaikkia jo tiedossa olleita sekä tulevia taloyhtiön korjauskustannuksia”, mutta epähuomiossa hän kirjasikin: ”Ostaja on saanut kertakaikkisen hinnan alennuksen 7 000 euroa alkuperäisestä sovitusta hinnasta yhtiön alapohjassa havaitun vanhan rakennusjätteen aiheuttaman korjaustarpeen takia. Ongelma on tullut myyjän ja ostajan tietoon 5.2.2016 aamulla. Tämän osalta ostajalla ei ole oikeutta muuhun korvaukseen.” Lisäksi kauppakirjan lopussa on vielä toteamus, että muilta osin myyjän vastuu määräytyy asuntokauppalain säännösten mukaan, mutta tämäkin oli vissiin jäänyt epähuomiossa. Sanoisin, että tässä olisi jo aineksia vuosisadan kirjoitusvirheeseen! :)

#27: Kodinhoitohuonetta ja kodinkoneita

Vastoinkäymiset alkoivat olla takana ja Myyntimies painunut unholaan. Järjestelmällisesti halusin eroon kaikesta hänestä muistuttavasta ja tunsin uskomattoman hyvänolon tunteen, kun saimme Myyntimiehen sukunimikyltin ruuvattua ovesta irti. Enää Myyntimies ei ollut minua joka kerta ovella vastalla, kun pääsin kotiin.

Jo alussa oli selvää, että kodinhoitohuone vaatii remonttia. Lähdimme suunnittelemaan remonttia Kehäkaluste Oy:n kanssa. Palvelu oli erinomaista ja haastavan tilan suunnittelussa otettiin upeasti huomioon meidän toiveemme ja tarpeemme. Keskustelimme Kehäkaluste Oy:n kanssa myös keittiöremontista, mutta tulimme siihen tulokseen, että nykyinen keittiö on siisti eikä tarvetta (eikä rahaa) koko keittiön uusimisille nyt ole. 

Suunnitelmia

Kodinhoitohuoneen myötä meille tuli tarve uudelle pesukoneelle sekä kuivausrummulle. Samalla päätimme hankkia uuden jääkaapin ja pakastimen, sillä asunnossa oli vain jääkaappipakastin. Jo ensimmäisinä viikkoina jääkaappi kävi ahtaaksi enkä osaa kuvitella, miten lapsiperhe pärjää pelkän jääkaappipakastimen turvin. Meillä on esimerkiksi tapana säilöä kesäisin koko vuoden marjat pakkaseen, joten kolme pakastelokeroa ei millään riittänyt käyttötottumuksiimme.

Tapamme mukaan kodinkoneita kartoitettiin taas kissojen ja koirien kanssa. Jii etsi vaihtoehtoja ja minä rustasin exceliin kaikki vaihtoehdot ja viritelmät. Siskoni nauroi, ettei meidän touhulla taas saada kodinkoneita ostettua ennen seuraavaa joulua. Eikä varmaan olisi saatu, ellemme olisi törmänneet Gigantissa maailman parhaaseen kodinkonemyyjään, Juttaan. Se asiantuntemus, kokemus ja asiakkaan kuunteleminen oli huikeaa. Päätökset tuli tehtyä käytännössä ensimmäisellä käynnillä, mutta eihän me koskaan voida lopullista päätöstä tehdä nukkumatta yön (jos toisen, joskus kolmannenkin) yli.

Pieni pätkä exceliä

Ama löysi itselleen "lasten pesukoneen" :)

Pääsiäisenä Gigantilla oli huipputarjoukset ja päätimme mennä ostamaan kodinkoneet. Selvistä sävelistä huolimatta olimme käyneet muuallakin tutustumassa tarjontaan. Ennen lopullista ostopäätöstä halusimme vielä kuulla eron Siemensin ja Boschin koneiden välillä, sillä muissa liikkeissä meille oli pääsääntöisesti suositeltu Boschin konetta. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja vuoronumerosysteemin ohjaamina ajauduimme keskustelemaan tylyn myyjän kanssa.

Kerroimme myyjälle, mitä haemme, minkä jälkeen hän osoitti Whirpoolin konetta ja totesi, että tuo on eniten ostettu koneemme, ostakaa se. Kerroimme, ettemme ole siitä kiinnostuneita. Haluaisimme tietää hieman Boschin koneista. Myyjä pyysi katselemaan ympärilleen, kuinka paljon ihmisiä liikkeessä on ja tokaisi, ettei ala meille mitään kodinkone-esittelyä pitämään. Kerroimme, ettemme voi tehdä lopullista ostopäätöstä ilman riittäviä tietoja. Myyjä mittasi meitä katsellaan nyrpeästi päästä varpaisiin ja kysyi hyvin koppavasti ja kovaan ääneen, onko meillä edes aikeita ostaa yhtään mitään.

Minun aikeeni loppuivat siihen, mutta Jii sai minut rauhoittumaan ja totesi, että meidän nyt kuitenkin pitäisi ostaa ne uudet kodinkoneet. Kiukku laantui, kun näimme Jutan ja pääsimme lopulta asioimaan hänen kanssaan. Selvitimme mieltä askarruttavat asiat ja saimme kaupat tehtyä. Päädyimme Siemens iSensoric WT45W5R9DN -kuivausrumpuun, Siemens iSensoric WM14N2E8DN -pyykinpesukoneeseen, LG GL5241SWJZ -jääkaappiin ja LG GF5237SWJZ -pakastimeen (käyttökokemuksia sitten myöhemmin). Laitteiden toimitukseen menisi reilu viikko, mutta se sopi oikein hyvin, kun kodinhoitohuoneen remonttikaan ei päässyt samana päivänä alkamaan.