#19: Kaupantekopäivä

Kuntotarkastuksen jälkeinen yö oli uneton. Mielessä pyöri satoja kysymyksiä ja päällimmäisenä tietysti: onko tässä mitään järkeä. Yöllä mieleen hiipi ajatus, mitä jos sama homeongelma on naapuriasunnoissa ja niihinkin joudutaan tekemään reilun kymppitonnin remontit. Laskin äkkiseltään, että pahimmassa tapauksessa meille voi koitua 15 000 euron lisälasku, jos kaikilta löytyy hometta. Aamuyöstä kirjoitin Myyntimiehelle viestin, jossa ehdotin vielä vastaantuloa hinnassa. Totesin, että otamme ison riskin suostuessamme asuntokauppoihin ja me tulimme vastaan, kun heillä oli kauhuskenaarioita asunnonmyyntiin liittyen.

Aamulla Myyntimies soitti. Hän kertoi, että taloyhtiön hallintaan kuuluvasta kellaritilasta on löytynyt hometta ja se vaatii toimenpiteitä. Kaupantekohetkeen oli tunti aikaa. Olisi kai pitänyt ymmärtää pysäyttää juna tässä vaiheessa, mutta se tuntui mahdottomalta. Ehdotin, että he tulevat hinnassa vastaan 7 000 euroa ja molemmat kantavat riskin siitä, että kellarin homeongelma maksaa joko enemmän tai vähemmän kuin mihin tuolla 7 000 eurolla varaudutaan.

Pääsimme sopimukseen ja välittäjä päivitti kauppakirjat kolmatta kertaa vuorokauden sisään. Meillä oli tapaaminen ostajien kanssa omassa pankissamme klo 9.30. Menimme Jiin kanssa pankkiin puoli tuntia etukäteen tekemään paperit valmiiksi.

Asunnonostamiseen liittyy usein myös asuntolaina. Kilpailutimme lainan useissa eri pankeissa ja parhaimman tarjouksen teki nykyinen pankkimme. Edellinen lainamme on nostettu vuonna 2008, jolloin lainaehdot olivat velallisen kannalta paremmat kuin nykyisin. Marginaali edellisessä lainassamme on vain 0,4 prosenttia. Laskimme ja vertailimme vaihtoehtoja ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että meille edullisin vaihtoehto on pitää vanha asuntolaina ja ottaa sen rinnalle uutta lainaa tarvittava määrä. 

Ostajat tulivat ajallaan pankkiin ja pankkineuvojamme alkoi hoitaa kaupantekoon liittyviä asioita. Ostajat tarkistivat reaaliajassa tiliään, jolle heidän pankkineuvojan piti siirtää asunnonostoon varattu rahamäärä. Rahaa ei vain kuulunut. Aika kului ja jutustelimme niitä näitä. Haikein mielin luin osakekirjaa, jossa ensimmäisenä merkintänä oli osakkeen siirto rakennuttajalta vanhemmilleni, sitten avioeron myötä isältä äidilleni ja lopulta äidiltä meille. Ensimmäistä kertaa osakekirja siirtyi perheemme ulkopuolelle. Meitä odotti kuitenkin unelmiemme asunto, joten sijaa haikeudelle ei ollut.

Kaupanteko ei edennyt ja pankkineuvoja yritti soittaa naapuripankkiin. Ostajien pankkineuvoja ei kuitenkaan ollut saapunut töihin. Ihmettelimme, että kuinka paljon voi vastoinkäymisiä liittyä yhteen asuntokauppaan. Hiljalleen asia ratkesi, kun naapuripankista otettiin yhteyttä: ostajien pankkineuvoja oli joutunut liikenneonnettomuuteen, mutta raha oli nyt sovitusti siirretty. Niin oli lapsuudenkoti myyty ja oli aika valmistautua uuteen kauppaan.

Myyntimies saapui pankkiin vaimonsa kanssa. Myös välittäjä liittyi seuraan. Kaupat sujuivat jouhevasti ja näin meistä tuli unelma-asunnon omistajia. Viime hetken stressi ja ahdistus olivat kaikonneet ja kaikki näytti vihdoin järjestyvän.

Jii oli järjestänyt illaksi täydellisen yllätyksen: lapset lähtivät siskolleni hoitoon ja me menimme kylpylän kautta ravintolaan nauttimaan vapaasta illasta, onnistuneista asuntokaupoista ja viimeisestä yhteisestä illasta ennen Jiin reissua. Vapaailta oli enemmän kuin ansaittu viime päivien hektisten käänteiden jälkeen.

#14: Iso pyörä pyörähtää

Paluu arkeen koitti loman jälkeen ihan liian nopeasti. 3 kuukauden ikään ehtinyt Olia jatkoi hyväksi havaitsemallaan tyylillä elämäänsä eteenpäin. Siihen kuului yöheräämiset 5-10 kertaa yössä ja itkua vuorokauden ympäri niin paljon, että siitä olisi riittänyt jakaa naapuripitäjän vauvoillekin. Lento tuli yöllä ja seuraavaksi illaksi oli sovittu yksityisnäyttö loman aikana soittaneen perhe K:n kanssa. Myyntimieskin muisti taas soitella ennen kuin oli ehditty uuteen päivään herätä: pitäisi tavata porukalla eli Myyntimies, välittäjä ja me. Oli taas ilmennyt uusia kauhukuvia, jos emme saa asuntoamme myytyä.

Näyttö perhe K:n kanssa meni kaiketi ihan mukavasti. Yöllinen kotiinpaluu sekoitti valmiiksi väsyneitä aivojani siinä määrin, että olin näytön ajan enemmän pihalla kuin Jii ja lapset, jotka olivat oikeasti pihalla. Puhuin asioita moneen kertaan ja jostain en vissiin muistanut puhua kertaakaan, mutta pienen lapsen äitinä nainen ymmärsi minua hyvin. En muistanut näytön jälkeen yhtään, mitä oli puhuttu ja sovittu, ja pelkäsin, että menetimme potentiaalisen ostajan väsyneen sekoiluni ansiosta. Yhteydenpito perheen kanssa kuitenkin jatkui ja he halusivat tulla katsomaan asuntoa uudestaan.

Tässä välissä Myyntimies ja välittäjäkin ehtivät jo kyläillä. Myyntimiehellä yöunet olivat kaikonneet, kun emme saa asuntoamme myytyä. Hän tarinoi, kuinka me olemme löytäneet unelmiemme asunnon ja he haluavat ehdottomasti myydä asunnon vain meille, mutta heillä on liikaa pelissä. Hän halusi jälleen muuttaa tarjouksen ehtoja. 

Yhteistuumin he välittäjän kanssa kävivät läpi vaihtoehtoja, joita olivat kauppojen tekeminen nollasummalla tai jollain nimellisellä summalla. Joka tapauksessa niin, että meilläkin on euroja pelissä ja meillä on taloudellinen sanktio, jos emme pysty täyttämään ehdollisen tarjouksen ehtoja. Totesimme jälleen kerran, että meillä ei ole varaa taloudelliseen riskiin ja jos tämä ei Myyntimiehelle sovi, on etsittävä uudet ostajat. Hammasta kiristellen tarjous jätettiin entiselleen.

Perhe K oli asunnostamme tosissaan kiinnostuneita ja mikä parasta, he vaikuttivat täydellisiltä ostajilta. Lapsuudenkodin myyminen tuntui hetkittäin raskaalta ja tuntui hyvältä, että kotiin oli muuttamassa kivat ihmiset. Perheellä oli Aman ikäinen lapsi, jonka kanssa Ama tuli hyvin toimeen. Perhe halusi jättää tarjouksen ja neuvottelimme yhdessä kauppojen etenemisestä. Edelliskerrasta viisastuneena keskustelimme avoimesti myös kauppasummasta ja odotuksistamme sen suhteen. Jäimme odottamaan virallista tarjousta. Sopimukseen päästiin lopulta tammikuun lopulla 2,7 prosenttia alle pyyntihinnan.  

Kaikki näytti erinomaiselta: olimme löytäneet unelmiemme talon, olimme löytäneet ihanat ostajat omalle asunnollemme ja vieläpä täysin omatoimisesti. Aina silloin tällöin joku kyseli, miten asunnonvaihto etenee ja asiaa tuli kerrottua suuntaan jos toiseen. Yhtenä työpäivänä toinen työkaveri sattui kuulemaan, kun Jii kertoi kuulumisia asuntorintamalta. Työkaveri JK kysyi, millainen asunto oli kiikarissa. Jii kertoi perustiedot asunnosta ja JK kertoi oman tarinansa.

JK perheineen oli ostanut asunnon, johon olivat tehneet isot remontit. Muutaman vuoden kuluttua he myivät asunnon. Asunnon ostajat palasivat ikävillä uutisilla myöhemmin: asunnon rakenteet olivat umpihomeessa. Asiaa tutkittiin lisää ja koko asunto meni asumiskieltoon. Ostajat vaativat kaupanpurkua, johon K:lla ei ollut mitään mahdollisuuksia, kun uusi asunto oli jo ostettuna. Tilanne oli katastrofaalinen niin JK:n perheelle kuin ostajaperheellekin. JK kertoi, että 80-90-lukujen taitteessa tehdyissä rivitaloissa on järjestäen käytetty rakennustapaa, joka on erittäin riskialtis. JK suositteli kiertämään kaukaa kyseisen rakennusajan talot. 

Unelma-asuntomme oli rakennettu 1988. Se oli juuri riskiaikaa. Meihin iski järjetön paniikki. Mitä jos vaihdamme erinomaisen kotimme johonkin riskirakennukseen? Mitä jos asunnosta löytyy hometta tai muuta vikaa, josta emme tiedä? Mitä jos altistamme lapset asuntohaaveidemme myötä homeelle ja he sairastavat unelmiemme takia koko loppuelämänsä? Kysymyksiä vilisi mielessä ja ahdistus vain kasvoi…

#13: Tappio takataskussa lomalle

Ensimmäistä kertaa aloitin pakkaamisen lomamatkaa varten jo viikkoa ennen matkaa. Lento Fuerteventuralle lähti tammikuisena sunnuntaina ja omat vaatteeni olivat kauniisti viikattuna matkalaukussa jo edeltävänä maanantaina. Hyvin organisoidun pakkaamisen sotki kuitenkin viikolla pidetty asuntonäyttö ja siitä alkanut kutkuttavan jännittävä kilpajuoksu aikaa vastaan, kun luulimme, että ostajat olivat löytyneet.

Pakkaaminen unohtui täysin ja ohimenneestä asuntokaupasta johtuvan harmituksen siivittämänä tajusin asian vasta myöhään lauantai-iltana. Niin sitä pakattiin taas tutun kaavan mukaan koko matkaa edeltävä yö ja lentokentälle paineltiin väsyneinä ja aina yhtä ahdistuneina siitä, mitä kaikkea taas jäi. Kentällä vastassa olivat matkaan mukaan lähtevät tuttavaperheet Laukkanen ja Toukkanen ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen myös meidän koko perhe oli mukana. Passien lukumäärä täsmäsi nenänpäiden lukumäärään, joten matkaan päästäisiin ainakin.

Alkuperäinen ajatuksemme oli myydä asuntoa vuodenvaihteeseen itse. Myynti oli lähtenyt hyvin liikkeelle ja kiinnostuneita oli riittänyt, joten emme nähneet syytä vuoden vaihtuessakaan turvautua ammattiapuun. Varmuuden vuoksi tapasimme kuitenkin pari uutta välittäjää, mutta virsi oli sama kuin kilpailijoillaan. Raikkaana vaihtoehtona täytyy kyllä mainita Helsinginseudun kiinteistönvälitys eli HSKV. He tarjosivat konseptia, jossa välityspalkkio on 1 prosentti, kun asunnonesittelyn hoitaa itse. Välittäjä huolehtii asiakirjoista, ilmoituksista, esitteistä, markkinoinnista, ostotarjousneuvotteluista sekä varsinaisesta kaupasta. Asunnon esittelyyn he lupasivat tukea ja kaiken materiaalin. 

Myynnin aikana luin kokemuksia ilman välittäjää toteutetuista asuntokaupoista. Muutamakin asiantuntija neuvoi, että ensimmäinen tarjous on aina paras. En kuitenkaan jaksanut uskoa tähän omalla kohdallamme. Sovimme Jiin kanssa, että matkalla keskitytään lomailuun ja unohdetaan meneillään olevat asuntokuviot kokonaan. Matkan jälkeen mietitään, laitetaanko asunto myös oikotielle näkyviin, tiputetaanko hintaa vai turvaudutaanko välittäjän apuun.

Myyntimies hiosti jatkuvalla syötöllä ja kyseli myynnin edistymisestä. Myyntimies ei pitänyt siitä, että lomailimme kesken kaupanteon eikä kukaan huolehtinut asunnon myynnistä. Joka välissä olisi pitänyt harkita hänen välittäjänsä ottamista mukaan kuvioon. Heiltä oli taas koko omaisuus menossa, jos emme saa omaamme myytyä, vaikka heille jäisi ehdollisen tarjouksen jälkeen 4,5 kuukautta myyntiaikaa. 

Yhtenä aamuna istuimme hotellissa aamupalalla, kun vieras numero soitti. Ajattelin, että jätän nyt vastaamatta, ettei tarvitse mahdolliselle ostajaehdokkaalle todeta, että näytöt eivät nyt onnistu, kun olemme lomailemassa. Jii totesi, että mitään emme menetä, jos vastaat, joten vastaa. Puhelimessa oli erittäin mukava nainen, joka kertoi olevansa kiinnostunut asunnosta. Kerroin, että olemme matkoilla, mutta asuntoa pääsisi heti seuraavana maanantaina katsomaan. Sovimme alustavan kellonajan ja että palaamme vielä asiaan kotiuduttuamme. Pettymys edelliseen tarjoukseen painoi vielä mieltä, joten isoja odotuksia en puhelulle osannut asettaa. 

Loma oli ihana ja tuli ehdottomasti tarpeeseen. Fuerteventuran Jandia oli erinomainen kohde perheelle, jossa on ihan pieniä lapsia. Erittäin rauhallinen kohde, jossa illanviettopaikkaakin sai oikein hakemalla hakea sen kerran, kun äidit lähtivät vähän rentoutumaan :D Mukava matala ranta, viihtyisiä ravintoloita, ihana Morro Jablen kalastajakylä ihan vieressä ja loistava eläintarha bussimatkan päässä. Ostosmahdollisuudetkin oli ymmärtääkseni hyvät – itse en niiden päälle ymmärrä enkä viikon aikana ensimmäiseenkään kauppaan joutunut, mutta näin kertoivat muut matkalaiset.

#12: Asuntoesittelyt pääsevät vauhtiin

Asuntoilmoitus julkaistiin torstai-iltana. Seuraavana aamuna sain puhelun yhdeksältä ja asunnosta erittäin kiinnostunut naishenkilö halusi tulla katsomaan asuntoa tunnin päästä. Vauhti oli melkoinen, kun asunto huiskittiin esittelykuntoon. Autonovet nitisivät saranoiltaan ja autotallinovi pullisteli puolitoista metriä ulospäin, kun Jii kantoi kaiken ylimääräisen piiloon. Lopulta asunto oli kunnossa ja Jii lasten kanssa heitetty pakkaseen palelemaan. Alkuinnostuksesta huolimatta nainen kertoi hakevansa rivitalokolmiota, joten tarjolla ollut kerrostaloneliö ei ihan vastannut kysyntään.

Varsinaisen ensinäytön pidimme joulunpyhien jälkeen ennen vuodenvaihdetta. Emme tienneet yhtään, minkälaista menestystä näytöltä voisi joulun välipäivinä odottaa. Yllätys oli positiivinen, kun näytöllä kävi peräti neljä eri porukkaa. Yksi oli tosin herttainen mamma naapurikorttelista, joka voivotteli sitä, ettei talossa ollut hissiä. Tämä kävi kyllä ilmoituksesta ilmi, mutta mamma oli silti hämmentynyt portaikosta rappukäytävässä. Tovin keskusteltuamme ymmärsin, että yksinäisellä rouvalla taisi olla tapana kiertää näytöissä juttelemassa ihmisten kanssa.

Näytöillä minulla oli tulostettuna asuntoesite pohjapiirroksineen, jonka jaoin katselijoille heti ovella. Lisäksi minulla oli kaikki asuntoon liittyvä myyntimateriaali nähtävillä. Kartoitin katselijoiden tarpeita ja ajatuksia ja vastasin aina kaikkeen niin rehellisesti kuin pystyin. Jos jokin jäi epäselväksi, otin yhteystiedot ylös ja palasin asiaan mahdollisimman pian. Lähtiessä kysyin, jäikö katselijoille kysyttävää tai haluavatko myyntimateriaalia sähköpostilla rauhassa tutustuttavaksi.

Pidimme lopulta viisi näyttöä. Yksi näistä oli arki-iltana, joka ei houkutellut paikalle ketään. Muuten näytöillä kävi aina vähintään muutama ostajaehdokas. Ostajat vaikuttivat kiinnostuneilta ja jokainen pyysi sähköistä myyntimateriaalia nähtäväkseen. Kaupat eivät kuitenkaan ottaneet syntyäkseen ja orastava ahdistus hiipi takaraivoon. Näyttöjen pitäminen itsessään oli mukavaa, mutta niitä edeltänyt siivoaminen ja perheen häätäminen pakkaseen alkoivat stressata. 

Tammikuun alussa näytöllä kävi nuoripari, jonka kanssa asiat loksahtelivat kohdalleen kuin itsestään. He asuivat vuokralla ja heillä oli pankista lainalupaus, joten kaupat onnistuisivat joutuisasti. Näytön jälkeen he pyysivät ostotarjouslomakkeen ja sovimme uuden tapaamisen. Kaikki näytti hyvältä. Tammikuun puolessa välissä meillä oli varattu matka Fuerteventuraan ja innostus oli valtava, kun suunnittelimme, että pääsemme matkalla kippistämään onnistuneita asuntokauppoja.

Päivää ennen matkaa tapasimme nuorenparin uudestaan. He halusivat jättää tarjouksen, mutta muutamat ehdot tarjouspohjassa olivat heillä vielä epäselviä. Nuoripari tuli käymään ja istuimme alas. Kävimme vaihtoehtoiset ehdot läpi ja juttelimme hyvässä hengessä tulevista kaupanteko- ja muuttopäivistä. Kauppasummasta ei ollut puhetta. Pariskunta jätti kirjallisen tarjouksen pöydälle ja sovimme, että käymme sen läpi ja vastaamme mahdollisimman pian.

Hihkuimme, miten helposti kaikki lopulta kävi ja miten nopeasti ostajat löytyivät. Hymy hyytyi kuin hyttysen hiukset kesäisessä aamukasteessa, kun katsoimme tarjousta tarkemmin. Summa oli lähes 40 000 euroa pyyntihintaa pienempi eli noin 16 prosenttia alle pyynnön. Hylkäsimme tarjouksen suorilta käsin – emme lähteneet edes neuvottelemaan, sillä emme uskoneet ostajan olevan valmis meidän odottamaamme summaan. Unelmoinnista huolimatta meillä oli jalat maassa ja totesimme, että ellemme saa riittävän lähelle tavoitesummaamme, emme myy asuntoamme lainkaan. Ostajat vastasivat, että olisivat hieman voineet tulla vielä vastaan, mutta toivottelimme puolin ja toisin vain hyvät talven jatkot.

#11: Tuumasta toimeen

Elettiin joulunaikaa ja ehdollinen ostotarjouksemme oli voimassa helmikuun puoleen väliin. Siihen asti asunnonmyyjä pitäisi kohdetta pois myynnistä ja vain meille varattuna. Olia oli 2,5 kuukautta valvottanut minua käytännössä vuorokauden ympäri eikä merkkejä paremmasta näkynyt. Toipuminen vaikeasta synnytyksestäkin oli vielä vaiheessa. Oman asunnon myynti tuntui raskaalta projektilta siihen elämäntilanteeseen, mutta muistot välittäjien tapaamisista neljän kuukauden takaa eivät herättäneet luottamusta ammattilaisen puoleen kääntymisestä. Tapaaminen Myyntimiehen välittäjän kanssa ja ehtojen jatkuva kiristäminen johtivat lopulta siihen, että päätimme ainakin alkuun yrittää asunnonmyyntiä itse. 

Asunnonmyynti omatoimisesti ei vaadi ihmeitä. On tärkeää ymmärtää, miten asunnonmyyntiprosessi etenee, mitä erilaiset ehdot tarjous- ja myyntivaiheessa tarkoittavat ja mikä on myyjän vastuu. Useiden vuosien hallitustyöskentely ja kiinnostus taloyhtiön asioita kohtaan auttoi itseäni paljon. Tiesin hyvin yhtiön toteutuneista remonteista ja tulevaisuudennäkymistä. 

Ensimmäisenä täytyy hankkia myyntiä varten tarvittavat asiakirjat. Tarvittavia asiakirjoja ovat muun muassa isännöitsijäntodistus, yhtiöjärjestys, tilinpäätösasiakirjat, tilintarkastuskertomus sekä pohjapiirros. Asiakirjoista ilmenee kaikki olennainen asuntoon liittyen – niin taustat, nykytilanne kuin tulevaisuuskin. Lisäksi sujuvan prosessin tueksi on jo alkuun hyvä hankkia ostotarjous- sekä kauppakirjapohja. 

Asiakirjoista löytyvien tietojen pohjalta on hyvä lähteä tekemään myynti-ilmoitusta. Ilmoitus on syytä laatia huolella ja sen tekemiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Minusta hyvä ilmoitus on mahdollisimman kattava. Ilmoituksessa on hyvä olla mieluummin liikaa kuin liian vähän tietoa. Valokuvat ovat tärkeä osa ilmoitusta. Itse inhosin epärealistisia kuvia, jotka eivät vastanneet todellisuutta. Toisaalta huolimattomasti napsitut, epäselvät kuvat siivottomasta kodista nostattivat ihokarvat pystyyn. En voinut kuin ihmetellä, kun joskus ilmoituksissa törmäsi kuviin, joissa oli jätetty esimerkiksi roskapussi esille – tällainen tuli vastaan jopa välittäjän laatimana. 

Itse otin kuvat osin kännykällä, osin pienellä tavallisella digikameralla, mutta kiinnitin huomiota siihen, että kuvattava alue oli siisti ja houkuttelevan näköinen. Kuvasin päiväsaikaan, jolloin asuntoon tulvi eniten valoa. Kuvat olivat täysin käsittelemättömiä, mutta sain katselijoilta hyvää palautetta kuvien realistisuudesta. 

Omatoimisessa myynnissä on mietittävä myös myyntikanava. Asuntoa etsiessä olen tottunut käyttämään etuovi.com ja sitä käytin myös edellisen asunnonmyynnin yhteydessä. Palvelu on selkeä ja helppo käyttää. Palvelusta saa hyviä työkaluja ja kattavaa tietoa asunnonmyyntiin liittyen. Etuovi.comissa ilmoittaminen maksaa 149 euroa ilmoitukselta ja jos myöhemmin olisi astunut välittäjä kuvioon, olisi tuon rahan pystynyt hyödyntämään etsimällä välittäjän heidän kauttaan. Toinen suosittu on oikotie.fi, jonka kanssa en itse ole päässyt sinuiksi. Yksi välittäjä sanoi, että oikotie on asuinalueemme suosituin asunnonvaihtosivu. Toinen välittäjä taas sanoi, että heillä on kohteet aina molemmissa palveluissa ja enemmän etuovi.comin kautta asuntoja katsotaan.

Joulu oli ovella ja mietimme, kannattaisiko ilmoituksen julkaisemisen kanssa odottaa joulun yli. Tuntui, että ihmisillä on jouluna niin paljon muutakin miettimistä, että häviämme joululle päivät, jolloin asuntomme olisi hakutuloksissa tuoreimpana. Toisaalta mietimme, että jouluna ihmisillä on aikaa ja jos asunnonvaihto on ajankohtaista, asuntoja mahdollisesti katselee mielellään juuri silloin, kun on vähän enemmän aikaa. Julkaisimme ilmoituksen lopulta juuri joulun alla. Kävijöitä oli heti ensimmäisten neljän päivän aikana yli 500 ja sivua ladattiin lähes 900 kertaa.

#10: Oman asunnon myynti

Pari vuotta jatkuneen asunnonetsinnän jälkeen kuvittelin, että vaikeinta asunnonvaihtamisessa on sopivan asunnon löytäminen. Mutta kun kohde oli löytynyt ja piti alkaa omaa myydä, huomasin, että myyminen se vasta vaikeaa onkin. Tosin muuttopäivän jälkeen jouduin myöntämään, että voin ostaa ja myydä asuntoja vaikka kuukausittain, mutta muuttaa en aio enää ikinä :D Mutta muutto on sitten oma tarinansa.

Olen aiemmin myynyt sijoitusasunnon ilman välittäjää, joten pidimme hyvin mahdollisena, että myymme tulevaisuudessa myös oman kotimme ilman välittäjää. Kaiken lisäksi olin toiminut taloyhtiömme hallituksen puheenjohtajana lähes kymmenen vuotta ja tunsin taloyhtiön historian sen valmistumisvuodesta lähtien. En uskonut, että kukaan vieras osaisi myydä kotiamme paremmin.

Löydettyämme ensimmäisen kohteemme silloin viime kesänä (Etsivän aika on pitkä), ehdimme jo valmistautua oman asunnon myyntiinkin. Olian laskettuun aikaan oli enää kuukausi jäljellä ja vointini oli jo pitkään ollut huono. Unelmakohde oli löytynyt, joten oman asunnon myynnillä oli kiire. Päätimme, että otamme kaikesta huolimatta välittäjän hoitamaan myyntiä. 

Useita välittäjiä tavanneena minulle ei ollut lainkaan yhdentekevää, kuka asuntoamme myisi. Kutsuimme seitsemästä kiinteistönvälitysliikkeestä välittäjän käymään. Tapaamiset järjestyivät pääasiassa joustavasti ja nopealla aikataululla. Tapaaminen toisensa jälkeen sujui kuitenkin lähes identtisesti edellisen kanssa: välittäjä astui sisään, käveli keittiöön ja istuutui alas. Välittäjä kaivoi pinon papereita ja kertoi, millä hinnalla naapuritaloissa on asuntoja myynnissä ja millä hinnalla meidän yhtiöstä on asuntoja myyty. Lopuksi ilmoitusluontoisesti, mitä hintaa voisimme asunnosta pyytää ja mitä siitä maksettaisiin. Ja tietysti tärkein eli heidän oman palkkionsa suuruus.

Ymmärrän, että markkinat määräävät asuntojen hintoja paljonkin, mutta en ymmärtänyt sitä, ettei välittäjiä pääsääntöisesti kiinnostanut yhtään, missä kunnossa asunto oli tai oliko esimerkiksi jotain remontteja tehty. Kysyin jokaiselta, mitä lisäarvoa he toisivat myyntiin verrattuna omatoimiseen myyntiin. Kaikilla oli sama vastaus, että isompi näkyvyys ja monella oli valmis ostaja juuri meidän asunnollemme. 

Näkyvyydestä en tiedä, onhan monilla välittäjillä kontakteja, mutta ainakin henkilökohtaisesti hain asuntoja vain etuovi.comista, satunnaisesti oikotieltä. Yhteystiedot ja kriteerit omasta unelma-asunnostamme oli näytöillä annettu kymmenille välittäjille, mutta vain yksi välittäjistä laittoi meille sähköpostilla tiedon myynnissä olevista kohteista. Valmiit ostajatkin katosivat savuna ilmaan, kun sanoimme, että välittäjä voi tuoda asiakkaansa katsomaan asuntoa ja jos kaupat syntyvät, maksamme tietysti välityspalkkion. 

Olin myös hyvin yllättynyt, ettei yksikään välittäjä palannut tapaamiseen jälkeen asiaan. Minusta myynnin tärkeimpiä perusasioita on se, että asiakkaan (myös potentiaalisen asiakkaan) kanssa sovitaan seuraava steppi ja sujuvan myynnin kannalta se on yhteydenotto myyjän suunnalta. Meillä oli aito tarve välittäjälle ja toivoin todella, että edes yksi näistä seitsemästä tapaamisesta olisi johtanut yhteistyöhön. Halusin, että valitsemamme välittäjä välittää välittämisen lisäksi myös kodistamme. Tämä ei yhdenkään ehdokkaan kohdalla toteutunut. 

Tapaamalla useita välittäjiä sai hyvän läpileikkauksen kiinteistövälityksen maailmasta tällä hetkellä. Suurin osa mainosti, että kun asunto tulee heille myyntiin, asunnolle nimetään yksi edustaja, joka vastaa näytöistä ja asunnon myynnistä. Näin asuntoa myyvä tietää varmasti myymästään kohteesta kaiken. Yhdellä isolla toimijalla oli toimintatapana, että uuden asunnon tultua myyntiin, kaikki alueen välittäjät käyvät sen katsomassa. Kohteelle nimetään yksi pääedustaja, mutta asuntoa myy ja esittelee kuitenkin tarvittaessa kaikki ketjun välittäjät. Tätä perusteltiin näkyvyyden ja asiakaspotentiaalin lisäämisellä. Idea on varmasti ihan hyvä, mutta epäilen kuitenkin, ettei kokonaiskuva ole riittävästi hallussa kenelläkään – näin tuntui käyneen ainakin ensimmäisen unelmakohteemme kanssa. 

Arviot myyntiajasta vaihtelivat paljon. Optimistisin välittäjä lupasi asunnon menevän kuukaudessa, useimmat arvioivat 2 kuukautta ja ironista kyllä, kovinta palkkiota odottanut arveli useita kuukausia. Välityspalkkiot vaihtelivat 1,00 prosentin ja 3,80 prosentin välillä. Esimerkiksi 235 000 euron asunnossa tämä tarkoittaa 7 480 euron eroa! Aivan käsittämätön summa rahaa! Vertailu oli haastavaa, kun osa ilmoitti prosentin sisältävän arvonlisäveron ja osalle se tuli prosentin päälle. Osalla kuului kaikki kustannukset ilmoitettuun summaan ja osalla esimerkiksi asiakirjakulut tulivat vielä palkkion päälle. 

Ehdotukset pyyntihinnaksi vaihtelivat 230 000 euron ja 245 000 euron välillä. Pyyntihinnan näinkin suuri vaihtelu ihmetytti, sillä jokainen oli kuitenkin sitä mieltä, ettei hinnassa saa olla ilmaa: se karkottaa potentiaalisia asiakkaita. Myydessä ilmaa ei saanut olla, mutta ostaessa meille neuvottiin aina jättämään tarjous näin ja näin monta prosenttia pienemmällä summalla. Yksi välittäjä totesi, että ostotarjousta jättäessä on syytä ottaa saman tien 15 prosenttia pyyntihinnasta pois, koska ”hinnoissa on aina ilmaa”. Yhteistyötä ei lopulta viime kesänä tarvittu, kun unelmakohteemme valui toisiin käsiin. Nyt meillä oli kuitenkin käsissämme edellistäkin upeampi koti ja oman asunnon myyntiin sidottu tarjous hyväksyttynä. Oli ryhdyttävä tuumasta toimeen. Välittikö joku tällä kertaa – se selviää seuraavalla kerralla ;)