Urakoitsija soitti torstaina ja kysyi, voiko hän tulla
seuraavana päivänä vetämään silikonin ja myös sähkömies hoitaisi viimeiset
sähkötyöt kuntoon. Vastasin, että sopii oikein hyvin. Perjantaina tuli puolen
päivän aikoihin viesti, että sähkömies tuleekin tämän viikon keskiviikkona.
Myös urakoitsija vetäisi silikonin tuolloin ja sen jälkeen meidän asuntomme on
valmis! En jaksanut yllättyä, että valmistuminen siirtyi jälleen eteenpäin. Yllätyin kuitenkin siitä, että asuntomme olisi valmis
sähkötöiden ja tämän yhden silikonin jälkeen. Autotallin katto maalataan vielä
kauttaaltaan ja peltejäkin puuttuu terasseilta useista kohdista. Kysyinkin
urakoitsijalta, milloin loput työt tehdään. Urakoitsija vastasi, että ensi
viikon lopulla pitäisi peltimiehen tulla jatkamaan. Jäi vähän epäselväksi, mitä
hän ajatteli iloitessaan, että asuntomme olisi nyt keskiviikkona valmis.
This is our home and this is our story, jossa pääosaan nousevat vesi, kosteus ja home. Tarina unelmakodin etsimisestä, löytämisestä ja unelmien särkymisestä. Tarina siitä, mitä kaikkea unelmien koti voi tuoda tullessaan ja viedä mennessään. Tarinoissa on yleensä onnellinen loppu – miten käy tämän tarinan?
Mistä Home Story kertoo?
Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...
Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)
Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)
maanantai 27. elokuuta 2018
#207: Loppu häämöttää
Toissaviikolla työmies teki hommia melkein kellon ympäri.
Hoki joka välissä, että sunnuntaina [19.8.] on oltava valmista. Sunnuntai tuli,
työmies hävisi – ja hommat jäivät kesken. Viime viikolla ei yhtiössä tapahtunut
mitään. Kysyin hallitukselta, onko mitään tietoa, missä mennään. Ei vissiin
ollut, kun ei kukaan vaivautunut vastaamaan. Kysyin sitten urakoitsijalta,
missä mennään ja (neljännen kerran) milloin saisimme sen silikonin (#205)
olohuoneeseen. Samalla kysyin, tavoittiko hän sähkömiestä, joka hänen piti
edellisellä viikolla pyytää ”heti seuraavaksi päiväksi käymään”.
maanantai 20. elokuuta 2018
#206: Tosi onnistunut terassiremontti
No niin, pientä tilanneraporttia terassiremontin
”etenemisestä”. Meidän asunnon osalta kolmen viikon remontissa on meneillään
15. viikko. Koko urakan aloittamisesta on nyt neljä kuukautta. Olemme muun
muassa olleet ilman omaa autopaikkaamme koko tämän ajan, sillä urakoitsija on
kasannut paikallemme rakennustarvikkeitaan. Onneksi tien varteen voi jättää
(jos vaan on tilaa), vaikka omat haasteensa se tuo, kun yrittää kantamusten
kanssa päästä turvallisesti kotiin ja huolehtia, etteivät lapset jää tietä
viilettävien roska-autojen tai muiden teiden ritareiden renkaiden väliin.
Mainitsin puolikkaassa lauseessa pari viikkoa sitten yhdessä
asunnossa sattuneesta vesivahingosta (#204). Vahinkoa on nyt tutkittu ja vauriot
todettu: parketti on pilalla ja tavalla tai toisella korjattava, rakenteet
terassin päältä alas parketin tasolle ovat läpimärät. Asuntoon joudutaan
rakentamaan väliaikainen ulkoseinä olohuoneeseen, sillä varsinainen seinä
joudutaan purkamaan ja kaikki ikkunat sekä takapihan ovi on irrotettava.
Koko tämä aika on pitänyt myös sietää remontista aiheutuvaa
meteliä sekä asunnossa ravaavia vieraita miehiä, jotka todella edelleen
(pyynnöistä huolimatta) ilmestyvät asuntoon milloin mistäkin ja mitään
ilmoittamatta. Viime viikolla meillä pyöri työmiehiä aamuseitsemän ja
iltayhdeksän välillä - myös lauantaina ja sunnuntaina. Oli mielenkiintoinen illalliskokemus, kun lapsivapaata
iltaa juhlistaaksemme grillasimme Jiin kanssa ja nautiskelimme lasit viiniä –
työmiehen puuskuttaessa vieressä. Mutta kyllähän tämän kaiken kestää, kun k o h t a
meillä on uudet, upeat terassit. Tai uudet ainakin.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-na8qVvNGJBAGSOLCJr0mRTbxzEoMnKJ6y76Uk9Yb625zctLpJXg-364eLPpEl1UvpArlw1PREYkhMDYtLVMFU2X2_6P4WPUtuh6ZFZCwDS8xZMPI19g8sxz0qHRVF0OIaSS9j4RXrWdl/s400/water-1998643_1920.jpg)
Eilen tuli viesti hallituksen puheenjohtajalta. Heillä oli
tullut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vedet samalla tavalla sisään. Tulevana keskiviikkona piti olla viimeisten asuntojen betonivalu, mutta se jouduttiin
perumaan. Tähän asti jälleenrakennetut rakenteet joudutaan avaamaan eli
käytännössä palataan alkuun. Urakoitsija kyllä ymmärtää, että nämä vahingot
ovat johtuneet heidän toimistaan eli taloyhtiön kustannusten ei pitäisi tästä
nousta. Toisaalta ketään ei taloyhtiössä kiinnosta, mitä urakoitsija meiltä
laskuttaa, joten en hämmästyisi, vaikka kustannuksia taloyhtiön kassastakin
vähän tasattaisiin.
Olen ollut ehkä liiankin skeptinen urakan suhteen ihan
alusta lähtien. Ehkä ajattelin, että ”pessimisti ei pety” -ajattelutapani
suojaisi mielenrauhaani mahdollisten ongelmien ilmentyessä. Mutta tällä
hetkellä olen kauhuissani: jos näin mittavia ongelmia ilmenee jo tässä
vaiheessa urakkaa, niin millaisia yllätyksiä rakenteet kätkevätkään sisäänsä?
maanantai 13. elokuuta 2018
#205: Kun homma etenee, niin taakka kevenee
Olisi hienoa tuntea otsikon mukainen fiilis. Vaan ei
terassiremontti etene, niin ei taakkakaan kevene. Viikko taas menty eteenpäin.
Olen kolmeen kertaan kysynyt urakoitsijalta, milloin hän vetää yhden metrin
pätkän silikonia olohuoneeseen. Joka kerta hän on luvannut, että huomenna.
Tuota huomista on odoteltu nyt reilu kuukausi. Viimeksi torstaina puhuimme
asiasta ja ”perjantaina homma on sen osalta selvä”. Meillä on kai eri käsitys
selvästä. Tai sitten puhumme eri perjantaista.
Edellisenä päivänä urakoitsija vielä soitti ja halusi
varmistaa, että seinän maalaamisesta oli sovittu oikein: maalataan yksi seinä
taloyhtiön piikkiin ja ne kaksi meidän omaan piikkiin. Rappusten alta ei maalata.
Hän halusi varmistaa, että olemme samaa mieltä rappusten alle jäävistä
seinistä, sillä olisi työlästä aloittaa maalaukset uudestaan pienen pätkän
takia, jos osapuolille olisi epäselvää, mitä kaikkea maalataan. Toistimme
urakoitsijan kanssa vuorotellen, useampaan kertaan, että rappusten alta ei
maalata. Ei maalata rappusten alta. Rappusten alta ei maalata. Tulimme
sunnuntaina kotiin ja katsoimme maalausjäljen – rappusten alta oli maalattu.
Aa, itseasiassa valehtelin nyt hieman. Hommahan on
aavistuksen edennyt. Meillä kävi maalari pyörähtämässä viime viikolla. Yksi
kosteudesta kärsinyt seinä piti maalata (toki kunnostaa ennen sitä, mutta en ole
ihan varma, mitä muuta kunnostamiseen kuuluu kuin tuo maalaus). Kaksi muuta
seinää olisivat jääneet eri väriseksi, joten urakoitsijan kanssa sovimme, että
hän maalaa myös nuo kaksi muuta seinää. Jii kävi hänen kanssaan läpi maalia
kaipaavat seinät. Sovittiin, että rappusten alle jääviä seiniä ei tarvitse
maalata, sillä ne eivät näy mihinkään eikä mahdollinen sävyero näin ollen
haittaa.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXJxqi1rbd_y-_as9x-_RfzXc9k6PAamLqQWNuaKACI-WAQzs2UKrhIHv-4BQo9CpTKTiJBhs240B4e9vE90Tw7hWvgaYezaHltSW_NtA2EZ0O8YkuMd7Vh-1UNosgTbTO6QsgQmhgGIfY/s320/painter-3009887_1920.jpg)
Ennen maalaustyötä urakoitsija kysyi, tehdäänkö työ
tuntityönä vai urakkana. Arvio tunneista oli 3-4 tuntia, urakkana hän laskuttaisi
viisi tuntia. Sovimme, että hän laskuttaa tuntien mukaan. Vielä ei ole laskua
näkynyt, mutta laitan tämän tähän ihan vain siitä syystä, että minulla on
sellainen kutina, että tästäkin tullaan vielä keskustelemaan.
Meillä oli ennen mustat ikkunankarmit, mutta urakoitsijan toimesta ne ovat nyt osittain valkoiset . |
tiistai 7. elokuuta 2018
#204: Ei halvalla, ei nopeasti, mutta kuitenkin hyvin?
Olen kuullut sanottavan, että halvasta, hyvästä ja nopeasta
voi saada vain kaksi. Tämä pätee moneen asiaan. Taloyhtiömme kuvitteli saavansa
nämä kaikki valittuaan terassiremontin urakoitsijaksi hälyttävän halvan
urakoitsijan, joka vielä vakuutteli tekevänsä hyvää ja nopeasti.
Henkilökohtaisesti varauduin siihen, että tarjous tulee ylittymään (vaikka en
tuplaantumista osannutkaan pelätä) ja että aikataulu tulee venymään (en toki
arvannut, että kolme viikkoa muuttuu 13:ksi viikoksi – ja eihän se valmis ole
vieläkään). Laadun puolesta saatoin vain toivoa parasta.
Urakoitsija ilmoitti maanantaina 14.5., että työt alkavat
asunnossamme seuraavana aamuna. Tiistaiaamuna ei työmiehiä näkynyt, mutta
urakoitsija tuli käymään ja kertoi, että työt alkavatkin keskiviikkona.
Keskiviikkoaamuna tuli tekstiviesti, että pojat ovat koulutuksessa, joten työt
alkavat torstaina. Torstaina ei ketään näkynyt eikä kuulunut. Perjantaina
työmiehet sitten lopulta ilmestyivät meille.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqNzTYgNj8g9LaB-0JyxHyWW3LcuH6vqehQi5D71tWqdePfFteSvkiQe1RoWwgH3yiLLFAOe0D6beAcffLeLqMUas-ghoOpJDDOkaStTCA6jug1BRgOcmYGRXd2FE-ZscRs_pAOEhBV-Xy/s320/carpenter-147117_1280.png)
Maanantaina urakoitsija kertoi, että työ aloitetaan
kattoterassilta, jotta meillä pysyy kotona valoa pidempään (alaterassin
peittäminen pimentää asuntoa enemmän). Tiistaina käydessään urakoitsija kertoi,
että oli yöllä miettinyt aloitusta paremmin ja turvallisuussyistä työ
aloitetaan sittenkin alaterassilta (alaterassi helpompi suojata, joten mahdolliset
vesivauriot estetään paremmin näin). Urakoitsija vielä totesi, että olisi
meidän asumismukavuuden puolesta kivempi aloittaa ylhäältä, mutta mennään
turvallisuus edellä. Olin ehdottomasti samaa mieltä. Perjantaina työt alkoivat
kattoterassilta. Ihmetellen kysyin, miksi aloitus vaihtui jälleen ja
urakoitsija totesi, että työ sujuu nopeammin, kun aloitetaan ylhäältä. Näin
taloyhtiö säästää kustannuksissa. Ei herättänyt luottamusta, että kustannuspuoli
ohitti turvallisuuden. Ja vain urakoitsijan omalla päätöksellä.
Kesä on toki ollut poikkeuksellisen hyvä, mutta
vesisateitakin on nähty. Vaikka suojauksista oli alussa puhetta, ei niitä
työmaalla ole näkynyt. Ekillä oli suojaukset, jotka hän joka ilta viritti itse
terassille. Jossain välissä urakoitsija
kertoi, miten urakka on välillä vienyt yöunet. Jos on esimerkiksi yöllä
herännyt sateen ropinaan, on ahdistuneena miettinyt, että mitähän työmaalle
kuuluu. Mutta siinä kohtaa on pitänyt vain siirtää ajatukset muualle ja yrittää
nukkua, jotta aamulla pääsee ajoissa selvittämään mahdollisia vahinkoja. Loimme
Jiin kanssa hämmentyneitä katseita toisiimme.
Sunnuntaina yksi naapuri palasi lomamatkalta ja olohuoneeseen oli ilmestynyt kahluuallas. Toki se näillä keleillä tuntuu ihan hyvältä ajatukselta, mutta parketti on vähän heikko pohjaelementti tällaiseen. Nyt sitten selvitellään vahinkoja: parketti on ainakin pilalla pitkän matkaa.
Sunnuntaina yksi naapuri palasi lomamatkalta ja olohuoneeseen oli ilmestynyt kahluuallas. Toki se näillä keleillä tuntuu ihan hyvältä ajatukselta, mutta parketti on vähän heikko pohjaelementti tällaiseen. Nyt sitten selvitellään vahinkoja: parketti on ainakin pilalla pitkän matkaa.
Olen yrittänyt seurata ja valokuvata remontin edistymistä
mahdollisimman tarkkaan. En osaa ottaa kantaa, miten työ on rakennusteknisestä
näkökulmasta sujunut. Sen huomasin, että betonivalupäivän lähestyessä työmiehet
sähisivät menemään kuin päästään pyörällä olevat ampiaiaset näin loppukesästä. Purkutöiden yhteydessä selvisi, että
meidän parketin rikkoutuminen (#23) on johtunut todennäköisesti kynnyksen
läpipäässeestä vedestä. Kynnys oli läpimätä. Valupäivä lähestyi, joten töiden
piti joutua. Järkytyin, kun huomasin, että kynnystä ei vaihdettu vaan mädät
puut oli jätetty uuden bitumin alle. Kysyin hallitukselta, onko tietoa, miten
tällaiseen ratkaisuun oli päädytty. Toivoin, että urakoitsija oli kysynyt tähän
hallituksen mielipidettä ja saanut joltain ohjeen jättää vanhat rakenteet
paikalleen. Kukaan ei vastannut mitään, vaikka jokainen oli lukenut viestini
Whatsappissa.
Kynnys, jota ei ollut syytä uusia |
Seuraavana aamuna urakoitsija tuli bitumimiehen kanssa
käymään ja alkoi tivata, miten haluan kynnyksen olevan. Totesin, että minä en
ole oikea henkilö tekemään rakennusteknisiä ratkaisuja. Kerroin, että
ihmettelen niin huonokuntoisen rakennusaineen jättämistä rakenteisiin.
Urakoitsija antoi vaihtoehtoja ja sanoi, että tässä kohtaa ei isoja muutoksia
voi tehdä, sillä valu lähestyy ja kaikki on oltava siinä kohtaa valmista. Hän
oli kuulemma puukolla ottanut pahimmat töhnät puusta irti ja kynnyksen
vaihtaminen olisi tosi hankalaa, kun voi olla vaikea saada juuri oikean
kokoista puuta. Tuijotin kynnyksenä toimivia puun pätkiä epäuskoisena, mutta
totesin, että en edelleenkään ole oikea henkilö tekemään ratkaisua tässä.
Laitoin hallitukselle viestin, jossa totesin, etten tiedä,
kuka otti urakoitsijaan yhteyttä, mutta lopputulos olisi pitänyt olla joku muu
kuin se, että urakoitsija tulee minulta tivaamaan, miten joku asia tulee
ratkoa. Totesin, että minusta toimintamalli on muutenkin huono, että
urakoitsija kyselee yksittäisiltä osakkailta, miten joku asia korjataan. Lopputulos
oli, että bitumia jatkettiin aiempaa korkeammalle. Myös joku pelti tullaan
asentamaan mätien puiden päälle. Ovea joudutaan sahaamaan alaosasta, että tämä
ratkaisu onnistuu. Kysyin asiasta
myöhemmin rakennusinsinööriltä, joka kertoi, että hyvän rakennustavan
mukaisesti puu olisi pitänyt vaihtaa tai vähintään suojata homesuojalla tai
vastaavalla.
Valua ei kuitenkaan päästy suunnitellusti tekemään. Ajattelin
kuitenkin, että asuntojen sisäpuoliset työt voisivat jatkua siitä huolimatta.
Urakoitsijalla oli kuitenkin kiire juhannuksen viettoon, joten työt seisoivat.
Lopulta valupäivä koitti. Urakoitsija soitti minulle iltapäivällä ja kysyi,
olemmeko tulossa kotiin kyseisenä päivänä. Kerroin, että tulemme, mutta joskus
myöhään. Urakoitsija totesi, että hyvä, sillä valua tehdään noin iltakuuteen
asti. Tulimme kahdeksan jälkeen kotiin ja yllätys oli suuri, kun edelleen nuori
poika valeli betonia parvekkeella. Söimme iltapalan ja valmistauduimme
nukkumaan, mutta odottelimme työmiehen saavan työnsä valmiiksi. Lapset olivat
ihmeissään, kun pitäisi mennä nukkumaan, vaikka joku vielä terassilla häärää.
Lapset tekivät työmiehelle vielä iltapalasämpylän ennen kuin kömpivät
sänkyihinsä.
![]() |
Vähän sävyeroa, kuten asiaan kuuluu |
Seuraavana aamuna ihmettelin ikkunasta valua, joka oli
yhdestä kulmasta jätetty kokonaan tekemättä. Ajattelin sen liittyvän kulmassa
olevaan viemäriin. Urakoitsija tuli muutaman päivän päästä tarkistamaan työtä.
Hän pääsi terassille ja näki kulman. Suusta pääsi spontaanisti: ”Mitä
helvettiä?!” Vähän samaa olin itsekin ajatellut, mutta toivonut kulmakuopan
kuuluvan asiaan. Vaan eipä tuo kuulunut. Urakoitsija täytti kuopan jälkikäteen.
Kysyin epäuskoisena, että ei kai kulma tuon näköiseksi jää, mihin urakoitsija
vastasi, että ei sille muutakaan voi, kun valumiehet olivat sen jättäneet
tekemättä.
Kerran satuimme sadepäivänä käymään kotona. Ihmettelimme
poikkeuksellisen kovaa ropinaa, mutta ajattelimme sen johtuvan tuliteristä
viemäreistä. Olohuoneessa ropina vahvistui ja huomasin, kuinka uusi
sadevedenohjausputki ohjasi sadevedet kattoterassilta suoraan alaterassin
ikkunaan ja karmeihin. Putken piti ohjata vesi uutta hienoa kourua pitkin
pihalle, mutta putki ei ajanut asiaansa vaan valutti vedet ohi kourusta.
Nämä ovat toki vain pieniä asioita isossa kokonaisuudessa.
Voihan se olla, että kokonaisuutena kaikki toimii ja saan vielä yllättyä positiivisesti, kun urakka joskus valmistuu. Eikä vuoda sisään ensimmäisen viiden vuoden aikana - ainakaan enää uudestaan.
sunnuntai 5. elokuuta 2018
#203: Kuukauden urakka
Terassiremontin piti kestää kolme viikkoa per asunto. Paksumman
betonin takia arvio kasvoi neljään viikkoon. Koko meidän talon piti olla valmis
juhannukseen mennessä. Tämä ei kuulostanut lainkaan pahalta. Tuoreessa
muistissa oli vielä toissakesä, jonka elimme kokonaisuudessaan evakossa
vesivahingon takia. Emme halunneet jälleen uhrata koko kesää remontille, mutta
juhannuksen jälkeenhän olisi vielä hyvin kesää jäljellä.
Remontti alkoi omassa asunnossamme 18.5., joten neljä
viikkoa siitä oli 15.6. Tänään on 5.8. ja voitte heitellä veikkauksia, onko
remontti valmis. No eihän se ole. Viikon viivästyminen tuli, kun betonivalua ei
päästy tekemään aiottuna päivänä vesisadetta veikanneen sääennusteen takia. Juhannuksen
jälkeen en nähnyt ketään töissä moneen päivään. Heinäkuun alussa kysyin,
tapahtuuko remontissa mitään, kun ketään ei näy missään. Sain parin päivän
päästä Larilta vastauksen, että työmiehet ovat lomalla. Muuta selitystä en ole
kuullut enkä yrityksistä huolimatta saanut. Ja luonnollisesti olen yhtiössä
ainoa, jota urakan viivästyminen edes harmittaa – hankala tapaus, kun olen.
Remonttihuolista vapaa asuntomme on jälleen näyttänyt
parhaat puolensa. Valtavat terassit kahdessa kerroksessa olivat asia, jotka
eivät ainakaan negatiivisesti vaikuttaneet ostopäätökseemme. Olemme asuneet
asunnossa nyt kolme kesää, joista kahtena emme ole päässeet käyttämään
terasseja lainkaan. Olemme Jiin kanssa olleet tänä kesänä molemmat viisi
viikkoa lomalla – ja viettäneet koko loman poissa kotoa.
Alkuun yritimme elää kuin koko remonttia ei olisi, mutta se
oli mahdotonta. Työmiehet aloittavat työnsä kello 8 mennessä. Joskus ovat
aloittaneet jo kello 6. Joskus tekevät viikonloppuja, joskus eivät. Ikinä et
tiedä, minkä näköinen tyyppi ovesta aamulla sisään astelee. Ja nimenomaan
astelee: nämä eivät pyynnöstä huolimatta voi ilmoittaa tulostaan soittamalla
ovikelloa. Se on kiva herätä tukka pystyssä kuola suupielestä valuen, kun
vieras mies pyrkii sänkymme vierestä kattoterassille. Jos joskus onnistuimmekin
olemaan hereillä jo valmiiksi, sai koko ajan odotella, milloin vieras ihminen
ilmestyy jonnekin päin kotia. Sen lisäksi, että he tulivat ovesta
salamyhkäisesti sisään, he kulkivat myös terassilta toisella tai tulivat reteesti
tikkaita pitkin suoraan kaiteen yli. Ja sitten koputeltiin ikkunaan, kun piti
päästä sisälle.
Koti on ollut valtavan pölyn ja lian peitossa koko kesän.
Joskus yritimme viikonloppua varten siivota, mutta pienen rakennuspölyn
siivoaminen oli toivotonta. Ja seuraavana päivänä koti näytti siltä kuin ei
olisi ikinä siivottu. Suojauksia ei asuntoomme ikinä ilmestynyt, vaikka
sellaisista oli alkuun puhetta. Vessoja ja keittiötä lainataan kuin omaansa.
Eikä siinä toki mitään pahaa ole, mutta kylpyhuoneen ja vessan valkoiset matot
ovat entiset, kun niissä on talsittu likaisilla työmaakengillä ihan huoletta. Lian
lisäksi meteli on mieltä ylentävää. Betoninpiikkaus tunkee korvatulpistakin
läpi ja jos ei mikään laite tai kone huuda, huutaa työmiesten radio rockia
sellaisella volyymilla, että tietää viimeinenkin solu olevansa hereillä.
No, tästä se arki taas lähtee. Huomenna loma on ohi ja paluu
työn pariin edessä. Hyvillä mielin ja energiaa täynnä kohti syksyä, eiks je? 😃
perjantai 3. elokuuta 2018
#202: Urakoitsija iskee kultasuoneen
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCJJcRWJe4nOguuOFerxB_sbH5CPhH9fNMtuXVU6QQyXD5PpezwuLRv6O8iEwALsDuuPYBiKrowk1_LNpZo82AgQp2daQQGBhtRdnAP9iKQkqpwjDh5BRiHI1lpCPCn8kF59iuzBGf0mI4/s200/money-1015277_1920.jpg)
Haastattelin tuttua rakennusinsinööriä, joka kertoi, että
urakoitsija välttää tällä vastuun mahdollisessa vahinkotilanteessa, sillä
yhtiöllä ei ole sopimusta aliurakoitsijoiden kanssa. Urakoitsija ehdotti
nimenomaan kriittisiin työvaiheisiin liittyvien aliurakoiden laskutuksen
siirtämistä. Jos joku vesivahinko myöhemmin tulisi, yhtiöllä olisi hirveä työ
osoittaa, mikä työvaihe on vuodon aiheuttanut. Aliurakoitsijat voisivat syyttää
toinen toisiaan ja kaikki näyttövelvollisuus olisi taloyhtiöllä. Kun urakasta
vastaa vain yksi taho, voi vahingon sattuessa esittää vaatimuksensa hänelle ja
on hänen tehtävänsä miettiä, vaatiiko joltain jotain. Taloyhtiötä kohtaan
vastuu olisi kuitenkin vain yhdellä urakoitsijalla.
Eki vastasi heti, että toki säästetään tuo 12 prosenttia ja
laskut suoraan yhtiölle. Kerroin edellä kerrotun kauhuskenaarion muille ja
totesin, että missään nimessä en hyväksy laskutusta suoraan vaan haluan, että
urakoitsija laskuttaa työt, kuten on sovittu ja vastaa töistä, kuten on
sovittu. Yllättäen kukaan muu ei vastannut mitään.
Urakoitsija laittoi toisen laskun ja huolestuneena yritin
verrata laskua tarjoukseen. Tarjouksessa oli osittain eritelty työ ja materiaalit,
osittain oli könttähintoja. Laskulla oli myös osittain eritelty töitä, mutta
eri lailla kuin tarjouksessa. Kukaan ei vastannut laskuun mitään ja itselläni
oli kova kiire töissä. Yhdellä junamatkalla käytin kolme tuntia siihen, että
yritin laskea auki tarjouksen hintoja ja verrata niitä laskuun. Lopulta totesin
muille, että minusta laskujen läpikäynti ja hyväksyntä on täysin mahdotonta. On
täysin mahdotonta verrata annettua tarjousta laskuihin, sillä arviossa ei ole
eritelty työn ja materiaalin osuutta kuin pieneltä osin. Olin edelleen sitä
mieltä, että urakan kustannus on kohtuuttomasti kasvanut siitä, minkä
perusteella yhtiökokous päätöksen urakkaan ryhtymisestä teki. Lisäksi totesin,
että sopimus on edelleen allekirjoittamatta, joten mielestäni laskua ei tule
maksaa.
Turhautuminen oli taas luokkaa X, kun puheenjohtaja vastasi,
että lasku on jo laitettu maksuun eikä siinä ollut mitään sovitusta poikkeavaa.
Samassa viestissä puheenjohtaja laittoi laskun bitumista. Hän pyysi
kuittaamaan, että voi laittaa laskun maksuun. Turhautuminen kasvoi luokkaan
ääretön, kun huomasin, että lasku on osoitettu bitumiyritykseltä suoraan
taloyhtiölle. Kysyin, miten se on mahdollista, kun tällaista päätöstä ei ole
tehty ja itse ainakin vastustin sitä suuresti. Lisäksi kustannus oli suurempi
kuin tarjous, vaikka suoraan aliurakoitsijalta piti tulla vielä halvemmalla.
Totesin, etten hyväksy laskun maksamista suoraan aliurakoitsijalle enkä näin
suuresti tarjouksesta poikkeavana.
Ana esitteli omia laskutaitojaan toteamalla, että bitumilasku
on ok. Se oli hänen mielestään halvempi kuin mitä oli sovittu. Perusteluna hän
esitti laskutoimituksen: ”56 e / 3= 18,66 e sisältäen alvin, kun alkuperäisen
tarjouksen mukaan se oli 20 e”. Lopuksi hän totesi, että luulisi taloyhtiön olevan
tyytyväinen. Eki komppasi äkkipäätä perässä, että lasku on ok ja mukavasti
mennyt alle alkuperäisen arvion. Tuijotin laskutoimitusta, tarjousta ja laskua
epäuskoisena. En käsittänyt, mistä Ana oli näitä lukuja keksinyt.
Vastasin, että meillä on selvästi eri tarjoukset. Minulla on
käytössä vain urakoitsijan toimittama päivitetty tarjous, jossa yhden
yläterassin kustannus bitumin osalta oli 1650 euroa, sisältäen alvin ja
materiaalin. Laskulla on nyt yhden terassin osalta hinta 6100 e / 3 = 2033,33 euroa.
Laitoin heille vielä kuvakaappaukset sekä tarjouksesta että laskusta. Muistutin
vielä uudestaan, että päätöstä ei myöskään ole tehty siitä, että lasku tulee
suoraan taloyhtiölle.
Hintaan ei kukaan kommentoinut mitään, mutta Ana oli sitä
mieltä, että laskusta suoraan taloyhtiölle on hänen mielestään tehty päätös tai
ainakin siitä on sovittu. Totesin, että siitä ei todellakaan ole tehty päätöstä
eikä siitä näin ollen kukaan ole voinut sopia tai on rikkonut valtuuksiaan aika
merkittävästi. Kello oli kymmenen illalla, mutta Ana päätti, että tuo päätös tulee
tehdä nyt. Hän totesi kannattavansa laskua suoraan yhtiölle, jota Eki ja
puheenjohtaja kuittasivat kannattavansa myös. Totesin, että nyt asiasta on
päätös, mutta jätän asiaan eriävän mielipiteen. Varmistin vielä, että he varmaan
ymmärtävät, että päätöksellään he luovat tilanteen, jossa yhtiöllä ei ole
mitään mahdollisuutta saada ketään vastuuseen mahdollisessa vahinkotilanteessa.
Hiljentyminen on toivottavasti myöntymisen merkki. Lasku meni maksuun.
Seuraavat laskut tulivat niin urakoitsijalta kuin bitumistakin.
Lisäksi puheenjohtaja toimitti vihdoin 19.6. allekirjoitetun sopimuksen, joka ei
tosin vastannut sitä, mitä oli hallituksen kokouksessa sovittu, mutta muita
asia ei häirinnyt. Bitumilaskun osalta totesin, että en hyväksy laskua maksuun
ilman urakoitsijan lisäselvitystä kustannusten ylittymiseen jälleen tälläkin
laskulla. Kustannus kahdesta bitumikerroksesta piti olla 800 euroa. Minun
matikallani se tekee kolmelle kerrokselle 1200 euroa. Laskulla kustannus oli
kuitenkin yli 1500 euroa. Bitumin piti olla 40 e/ m2, mutta oli laskutettu
45 e/ m2.
Kysyin, missä näkyy se yhtiön saama hyöty, minkä perusteella muut halusivat
laskut suoraan yhtiölle. Ana vastasi, että laskun voi maksaa, ei
huomautettavaa. Eki vastasi, että lasku on ok. Lasku meni maksuun.
Urakoitsijan laskua en viitsinyt enää edes kommentoida.
Kysyin, milloin urakoitsija asettaa rakennusaikaisen vakuuden, kuten yleisissä
rakennusehdoissa todetaan. Puheenjohtaja totesi, ettemme tule rakennusajalle
mitään vakuutta edes pyytämään. Urakoitsija on mukava tyyppi eikä viitsitä
tehdä asioita hankaliksi.
Tähän mennessä urakoitsija on laskuttanut kolmen asunnon
osalta purkutyöt lähes kokonaan ja bitumiyritys osan asennuksistaan. 100 000
euron lainasta on puolet käytetty. Laskuttamatta (ja tekemättä) on vielä toiset
kolme asuntoa sekä kaikki jälleenrakennus ja lisätyöt. Kukaan muu ei tunnu
olevan huolissaan kustannusten paisumisesta. Saahan sitä lisää lainaa, jos
tarvitsee.
torstai 2. elokuuta 2018
#201: Hallituksen hankalin tyyppi
Olimme pitkään sopineet – tai ainakin yrittäneet sopia –
asioista sähköpostilla, joten ehdotin hallitukselle kokoontumista. Pidimme
hallituksen kokouksen kesäkuun alussa. Kokouksen aluksi kiersimme tarkistamassa
remontin tilanteen. Ilman asiantuntijaa kierros oli pelkkä katselmus, miltä
auki revityillä terasseilla sillä hetkellä näytti. Tuntui hölmöltä ihmetellä
puoliksi asennettua bitumia ja pohtia, mitenköhän pellit tullaan asentamaan,
kun kenelläkään ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten niitä peltejä
edes voisi asentaa.
Ekillä vastahakoisuuteni meni syvälle tunteisiin ja
pöytäkirjaviestiin tuli kipakka vastaus. Hänen mielestään sihteeri ei voi tehdä lisäyksiä pöytäkirjaan kokouksen
ulkopuolelta. Jostain hän keksi ottaa esiin myös isännöitsijäntodistukset,
jotka oli edellisessä kokouksessa sovittu minun vastuulleni. Hän ihmetteli,
miten nekin voivat olla sihteerin
vastuulla. Pöytäkirjassa oli maininta myös asunnossamme vaihdetusta suihkusekoittajasta.
Sekoittaja hajosi, sen kävi tarkastamassa hallituksen ex-puheenjohtaja sekä
yksi jäsen. Vaihtotyö kilpailutettiin ja yksimielisesti päätettiin tilata
yrityksestä X-Putki Oy. Eki oli nyt sitä mieltä, että tuo tunnin vaihtotyö
olisi pitänyt valvoa hallituksen toimesta. Lopuksi Eki toivoi ryhtiliikettä minulta,
etten olisi koko ajan tekemässä asioista hankalia vaan remontti saataisiin etenemään
ilman viivytyksiä ja muutenkin sujuvasti urakoitsijan kanssa.
Varsinaisessa kokouksessa kävimme läpi sopimuksen.
Puheenjohtaja oli muun hallituksen tietämättä laatinut ja toimittanut
sopimuksen urakoitsijalle 9.5. Hän kertoi asiasta muille yhtiökokouksessa
25.5., kun ilmaisin huoleni urakan etenemisestä ilman minkäänlaista sopimusta.
Puheenjohtajan mielestä oli parempi ensin pyytää kommentit urakoitsijalta ja
vasta sen jälkeen hallitukselta. Hämmästelin ajatusta, sillä itse olen
tottunut, että taloyhtiö ja hallitus vetävät yhtä köyttä, minkä jälkeen aletaan
neuvottelemaan urakoitsijan kanssa.
Ehdotin, että sopimukseen lisätään, että muilta osin
noudatetaan Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja eli YSE 1998:a. Puheenjohtaja
kertoi, että oli tämän lisännyt jo, vaikkei se meille toimitetussa versiossa
vielä lukenutkaan. Puheenjohtaja kertoi, että sopimukseen on myös urakoitsijan
toiveesta lisätty urakoitsijan käyttämät aliurakoitsijat sekä maksuehto ja
laskutusväli, jotka urakoitsija oli halunnut ehdotettua tiukemmiksi.
Takuuajan ja takuuajan vakuuden osalta ehdotin, että
kriittisestä ja isosta urakasta johtuen ehdottaisimme urakoitsijalle, että
takuuaika olisi 10 vuotta ja vakuus 5 prosenttia työn osuudesta. Ana ehdotti,
että takuuaika on 2 vuotta ja vakuus 2 prosenttia työn osuudesta. Muut
halusivat urakalle lyhyemmän takuuajan sekä pienemmän vakuuden, joten jäin
yksikseni ehdotuksineni.
Urakoitsijalta tuli toukokuussa ensimmäinen lasku, jonka
käsittelimme kokouksessa. Ilmoitin, etten hyväksy sitä maksuun ennen kuin
sopimus on allekirjoitettu. Vaikka en hyväksynyt puheenjohtajan toimintatapaa
laatia yksikseen sopimuksia taloyhtiön puolesta, en myöskään hyväksy, että
urakoitsija panttaa kuukauden sopimuksen allekirjoittamista, vaikka oli sen
kuitenkin kuulemma hyväksynyt.
Muiden mielestä lasku oli kunnossa, joten se laitettiin
maksuun. Teimme kokouksessa päätöksen myös vesieristeen vesirasituskokeen
tekemisestä, jonka lopputuloshan jo viime tekstissä selvisikin (#199). Päätimme
myös urakan valvonnasta ja jälleen olin yksinäni eriävän mielipiteeni kanssa,
kun olisin halunnut, että urakalle otetaan ulkopuolinen valvoja. Käsittelimme
myös asbestikartoitusta, joka oli muiden mielestä turhaa, sillä ”väärän”
tuloksen myötä kustannukset kasvaisivat vain entisestään. Kerroin omat
kokemukseni sijoitusasunnon taloyhtiöstä, jossa kattoremontti tehtiin ilman
asianmukaisia kartoituksia ja remontti johti lopulta urakoitsijan syytteeseen
työsuojelurikkomuksesta sekä huomattavaan kustannusten kasvuun taloyhtiön
osalta. Muut istuivat hiljaa ja lopulta suostuivat ehdotukseeni, että kartoitus
tehdään.
Tuttuun tapaan toimin kokouksessa sihteerinä. Suosin
dokumentoinnissa mahdollisimman kattavaa ja sujuvaa asioiden kirjaamista: jos
joku asia on saatu päätökseen heti kokouksen jälkeen, kirjaan tämän pöytäkirjaan
eikä asioita tarvitse lukea usean pöytäkirjan kautta. Tällaiset kohdat on aina
erikseen mainittu. Esimerkiksi: päätimme kokouksessa tehdä asbestikartoituksen,
joten pöytäkirjaan kirjattiin ”Päätettiin toteuttaa asbestikartoitus”.
Kartoituksen tulos tuli jo muutaman päivän päästä, joten lisäsin pöytäkirjaan:
[Kartoitus tehty 6.6., raportti saatu 7.6. ja se on liitteenä]. Pilkkua
viilaamalla tuota raporttia ei toki kuulu tähän pöytäkirjaan lisätä, mutta
mielestäni on selkeämpää, että valmis raportti löytyy heti kyseisen päätöksen
takaa, jos mahdollista.
Toimitin pöytäkirjan muille kommentoitavaksi, kun sain sen
valmiiksi. Urakoitsija kyseli päivittäin hallituksen mielipidettä
rakennusteknisiin asioihin ja kaava oli aina sama: joku toimitti kysymyksen
hallitukselle kertomatta omaa kantaa. Kysymykseen saattoi tulla yksi tai kaksi
(yleensä eriävää) mielipidettä, minkä jälkeen asia unohtui ja urakoitsija
jatkoi, miten tykkäsi. Pöytäkirjan toimittamisen ohessa esitin hallitukselle
toiveen, että tekisimme hallitustyöskentelyssä ryhtiliikkeen siltä osin, että
kaikki tieto kulkee (viitaten puheenjohtajan yksin laatimaan sopimukseen) eikä
päätöksiä jätettäisi avoimeksi. Emme voi edetä niin, että joku esittää kysymyksen, mutta asiaa ei käsitellä loppuun. Jos tämä
urakka halutaan omin voimin viedä maaliin, on jokaisen omalta osaltaan
huolehdittava, että se myös onnistuu.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS4AyE7Rx4JnX3sA8Fne492Rsy8ndnXwtDUUvCkpGXcsI4aFKzAcnvwnDja-gja8y2nNxvl-_C1SNZsY1IrGz8HhSSjZqefOPiGjNl8-QZ6CVYAqZBEBob79fPP78T4Iv9fXyHBPxvkOk0/s320/bully-3233568_1920.jpg)
Kerroin kaikille, etten ole huvikseni tarkka asioista vaan
aidosti huolissani tästä urakasta. Olen keskustellut lukuisten ihmisten kanssa
tästä eikä yksikään voi ymmärtää yhtiömme toimintatapaa tällä hetkellä. Tähän
ihmisjoukkoon mahtuu niin ammattivalvojia, rakennusinsinöörejä, lakimiehiä kuin
isännöitsijöitäkin – maallikoista puhumattakaan. Viimeksi edellisenä päivänä
olin yhteydessä Kiinteistöliittoon, jossa näitä käänteitä kuunneltiin yhtä
hämmentyneinä ja sanattomina kuin aiemminkin. Kiinteistöliitossa oltiin todella
hämmentyneitä, että hallitus haluaa ottaa tällaisia riskejä kantaakseen.
Kerroin, etten tule tekemään ryhtiliikettä sen suhteen, että
ottaisin tästä urakasta henkilökohtaiselle vastuulleni asioita, joista en
ymmärrä mitään. Totesin, että minäkin haluan urakan sujuvasti maaliin, mutta
minä en halua olla viiden vuoden päästä maksamassa kaksinkertaista hintaa
siitä, että haluttiin olla sujuvia. Niitä remontteja on tässä yhtiössä nähty
ihan riittävästi enkä ymmärrä, miten tämä poikkeaa edellisistä. Päätöksillään
hallitus antaa urakoitsijalle vapaat kädet tehdä ja laskuttaa mitä tahansa
ilman, että voimme ikinä saada ketään vastuuseen, jos ongelmia syntyy. En
yksinkertaisesti ymmärtänyt, kenen etu se on – ei ainakaan osakkaiden tai
taloyhtiön.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)