#208: ...ei loppua vieläkään

On melkein vuosi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Kerroin jo aiemmin, etteivät voimavarat riitä enää raportoimaan näitä tarinoita tästä unelmien taloyhtiöstä. Lueskelin äsken viimeisimpiä postauksia terassiremonttia koskien enkä oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Otetaan lyhyt kooste, mitä tänne pitäisi tässä kohtaa kuulua ja mitä tänne oikeasti kuuluu:

Yhtiön hallitus päätti ilman kilpailutusta, sopimuksia tai valvojia ottaa yhden miehen firman tekemään yhtiöömme vaativaa terassiremonttia (#197). Tarjous oli 62 000 euroa ja remontin piti kestää 3 viikkoa per asunto eli juhannuksena 2018 piti kaiken olla valmista. Urakoitsija päivitti tarjousta kesken kaiken 105 000 euroon, mutta kukaan muu ei kyseenalaistanut tätä (#198). Lasku laskun perään ylitti tarjouksen, mutta tämä ei haitannut ketään (#202). Vesivahinkoa sattui siellä ja täällä ja rakennustekniset ratkaisut olivat vähintään mielenkiintoisia (#204). Kolmen viikon urakka paisui 20 viikon loputtomaksi tahkoamiseksi (#206) ja ei kannata liioitella yllättynyttä, kun kerron, ettei urakka ole vieläkään valmis. Niin, luit ihan oikein. Valmista ei ole vieläkään. 

Lopputarkastus pidettiin 28.11.2018. Ihan vähän meni juhannuksen yli, mutta ei nyt takerruta siihen. Katselmuksesta saatiin aikaiseksi 2 sivua vikoja ja virheitä, jotka urakoitsija lupasi tulla korjaamaan heti keväällä lumien sulettua. Erikseen sovittiin, että kaikki on valmista toukokuun 2019 loppuun mennessä. Urakan valmistuminen venähti siinä määrin, että ensilumikin ehti sataa ja ymmärrettävästi korjauksia ei päästy enää viime vuoden puolella tekemään. Korjauslistalla oli muun muassa sellaisia asioita kuin ruosteisten rautojen näkymistä uudella betonipinnalla, vedenvalumisia rännien ja peltien välistä, ulkoverhoilusta tippuneita tiiliä, suojausten pettämisestä johtuvia vesivahinkoja betonipinnassa ja virheellisiä kaatoja. 

Tammikuussa puheenjohtaja ilmoitti, ettei tavoita urakoitsijaa. Taloyhtiö odotti viimeistä laskua, jotta remonttia varten otettu remonttilimiitti saataisiin konvertoitua lainaksi. Limiittiä oli tähän mennessä käytetty 185 000 euroa. Kyllä, limiittihän tässä matkan varrella jo tuplattiin. Alkuperäinen lainatarve oli hallituksen mukaan 50 000 euroa. Se päätettiin jo alkumetreillä nostaa 100 000 euroon. Elokuun lopulla hallitus pyysi valtuudet vielä limiitin korottamiseen 100 000 eurolla, sillä rahat (joiden piti kaikella varmuudella riittää aivan varmasti kaikkiin mahdollisiin lisätöihin ja yllätyksiin) oli käytetty pelkästään purkutöihin. Asumme kaiketi jossain multimiljonäärien talossa, kun tämä ei haitannut ketään. Yllätyksiähän nyt tulee aina. 

Kevään aikana selvisi, että kaadot on tehty kaikilla terasseilla liian loivina. Valuja tehnyt yritys olisi tehnyt isommilla kaadoilla, mutta urakoitsija oli todennut, että joutuu tekemään enemmän pohjatöitä, joten valut tehdään, kuten hän sanoo. Kaadot ovat joko liian loivat tai paikoitellen olemattomat – ja jostain kohtaa kaataakin sitten vedet kohti rakenteita. Uudet terassimme eivät kestä minkäänlaista lumirasitusta tai edes riittävän kovaa vesisadetta. Kynnykset on jätetty niin matalaksi, että jo muutaman millin jääkerros betonin pinnalla aiheuttaa veden tulvimisen asuntojen puolelle. Nyt onkin ohjeistettu, että jos talvella mielii viikoksi johonkin, on avain jätettävä naapuriin, jotta naapuri voi tarkkailla, ettei vesi valu sisälle asuntoon. Tällaisista terasseista olenkin aina haaveillut. 

Puheenjohtaja jatkoi urakoitsijan tavoittamisyrityksiä koko talven. Helmikuussa todettiin, ettei ole saatu kiinni. Maaliskuussa joku tiesi kertoa, että urakoitsija oli ainakin ollut pitkään Thaimaassa – ei ollut tietoa, onko edelleen. Jatkettiin tavoittamisyrityksiä ja Ana lupasi käydä myös kaverinsa (urakoitsijan) oven takana. Huhtikuussakaan ei kuulunut mitään eikä kukaan tavoittanut sähköpostilla tai puhelimitse, mutta toukokuussa urakoitsija kaiketi heräsi talvihorroksestaan. Hän lupasi toimittaa viimeisen laskun sekä tulla viikolla 21 toukokuussa tekemään sovitut korjaukset. 

Tuli viikko 21, mutta urakoitsija tai viimeinen lasku eivät perille löytäneet. Kohta ollaan taas juhannuksessa ja muu hallitus on ihmeissään, että mitenhän tässä nyt näin kävi. Rakennusaikaista vakuutta ei vaadittu, koska urakoitsija oli hyvä tyyppi eikä viitsi hänen rahojaan turhanpäiten panttailla (#202). Takuuajan vakuutta ei ole asetettu eikä sovittuja korjauksia tehty. Viimeistä laskua odotellaan edelleen ja kuukausittain maksetaan mukavaa summaa korkojen muodossa 185 000 euron limiittitilistä, jota nyt joudutaan pitämään voimassa niin kauan, että urakoitsija viitsii viimeisen laskunsa toimittaa. 

Tekisi mieleni sanoa, että mitä minä sanoin. Mutta en vaivaudu edes sanomaan.

#202: Urakoitsija iskee kultasuoneen

Kesäkuun alussa urakoitsija keksi ehdottaa, että muilta osin hän laskuttaisi aliurakoitsijoiden laskut läpilaskutuksena 12 prosentin laskutuslisän kanssa, mutta bitumieristyksen, lattiavalujen ja peltimiehen laskujen osalta hän voisi pyytää kyseisiä aliurakoitsijoita ohjaamaan laskut suoraan yhtiöön. Hälytyskelloni alkoivat soida ja ihmettelin urakoitsijan ehdotusta. Muut olivat sitä mieltä, että urakoitsija ajattelee taloyhtiön parasta ja haluaa, että meille jää urakasta hyvä mieli. Hankalana tapauksena en niellyt selitystä.

Haastattelin tuttua rakennusinsinööriä, joka kertoi, että urakoitsija välttää tällä vastuun mahdollisessa vahinkotilanteessa, sillä yhtiöllä ei ole sopimusta aliurakoitsijoiden kanssa. Urakoitsija ehdotti nimenomaan kriittisiin työvaiheisiin liittyvien aliurakoiden laskutuksen siirtämistä. Jos joku vesivahinko myöhemmin tulisi, yhtiöllä olisi hirveä työ osoittaa, mikä työvaihe on vuodon aiheuttanut. Aliurakoitsijat voisivat syyttää toinen toisiaan ja kaikki näyttövelvollisuus olisi taloyhtiöllä. Kun urakasta vastaa vain yksi taho, voi vahingon sattuessa esittää vaatimuksensa hänelle ja on hänen tehtävänsä miettiä, vaatiiko joltain jotain. Taloyhtiötä kohtaan vastuu olisi kuitenkin vain yhdellä urakoitsijalla.

Eki vastasi heti, että toki säästetään tuo 12 prosenttia ja laskut suoraan yhtiölle. Kerroin edellä kerrotun kauhuskenaarion muille ja totesin, että missään nimessä en hyväksy laskutusta suoraan vaan haluan, että urakoitsija laskuttaa työt, kuten on sovittu ja vastaa töistä, kuten on sovittu. Yllättäen kukaan muu ei vastannut mitään.

Urakoitsija laittoi toisen laskun ja huolestuneena yritin verrata laskua tarjoukseen. Tarjouksessa oli osittain eritelty työ ja materiaalit, osittain oli könttähintoja. Laskulla oli myös osittain eritelty töitä, mutta eri lailla kuin tarjouksessa. Kukaan ei vastannut laskuun mitään ja itselläni oli kova kiire töissä. Yhdellä junamatkalla käytin kolme tuntia siihen, että yritin laskea auki tarjouksen hintoja ja verrata niitä laskuun. Lopulta totesin muille, että minusta laskujen läpikäynti ja hyväksyntä on täysin mahdotonta. On täysin mahdotonta verrata annettua tarjousta laskuihin, sillä arviossa ei ole eritelty työn ja materiaalin osuutta kuin pieneltä osin. Olin edelleen sitä mieltä, että urakan kustannus on kohtuuttomasti kasvanut siitä, minkä perusteella yhtiökokous päätöksen urakkaan ryhtymisestä teki. Lisäksi totesin, että sopimus on edelleen allekirjoittamatta, joten mielestäni laskua ei tule maksaa.

Turhautuminen oli taas luokkaa X, kun puheenjohtaja vastasi, että lasku on jo laitettu maksuun eikä siinä ollut mitään sovitusta poikkeavaa. Samassa viestissä puheenjohtaja laittoi laskun bitumista. Hän pyysi kuittaamaan, että voi laittaa laskun maksuun. Turhautuminen kasvoi luokkaan ääretön, kun huomasin, että lasku on osoitettu bitumiyritykseltä suoraan taloyhtiölle. Kysyin, miten se on mahdollista, kun tällaista päätöstä ei ole tehty ja itse ainakin vastustin sitä suuresti. Lisäksi kustannus oli suurempi kuin tarjous, vaikka suoraan aliurakoitsijalta piti tulla vielä halvemmalla. Totesin, etten hyväksy laskun maksamista suoraan aliurakoitsijalle enkä näin suuresti tarjouksesta poikkeavana.

Ana esitteli omia laskutaitojaan toteamalla, että bitumilasku on ok. Se oli hänen mielestään halvempi kuin mitä oli sovittu. Perusteluna hän esitti laskutoimituksen: ”56 e / 3= 18,66 e sisältäen alvin, kun alkuperäisen tarjouksen mukaan se oli 20 e”. Lopuksi hän totesi, että luulisi taloyhtiön olevan tyytyväinen. Eki komppasi äkkipäätä perässä, että lasku on ok ja mukavasti mennyt alle alkuperäisen arvion. Tuijotin laskutoimitusta, tarjousta ja laskua epäuskoisena. En käsittänyt, mistä Ana oli näitä lukuja keksinyt.

Vastasin, että meillä on selvästi eri tarjoukset. Minulla on käytössä vain urakoitsijan toimittama päivitetty tarjous, jossa yhden yläterassin kustannus bitumin osalta oli 1650 euroa, sisältäen alvin ja materiaalin. Laskulla on nyt yhden terassin osalta hinta 6100 e / 3 = 2033,33 euroa. Laitoin heille vielä kuvakaappaukset sekä tarjouksesta että laskusta. Muistutin vielä uudestaan, että päätöstä ei myöskään ole tehty siitä, että lasku tulee suoraan taloyhtiölle.

Hintaan ei kukaan kommentoinut mitään, mutta Ana oli sitä mieltä, että laskusta suoraan taloyhtiölle on hänen mielestään tehty päätös tai ainakin siitä on sovittu. Totesin, että siitä ei todellakaan ole tehty päätöstä eikä siitä näin ollen kukaan ole voinut sopia tai on rikkonut valtuuksiaan aika merkittävästi. Kello oli kymmenen illalla, mutta Ana päätti, että tuo päätös tulee tehdä nyt. Hän totesi kannattavansa laskua suoraan yhtiölle, jota Eki ja puheenjohtaja kuittasivat kannattavansa myös. Totesin, että nyt asiasta on päätös, mutta jätän asiaan eriävän mielipiteen. Varmistin vielä, että he varmaan ymmärtävät, että päätöksellään he luovat tilanteen, jossa yhtiöllä ei ole mitään mahdollisuutta saada ketään vastuuseen mahdollisessa vahinkotilanteessa. Hiljentyminen on toivottavasti myöntymisen merkki. Lasku meni maksuun.

Seuraavat laskut tulivat niin urakoitsijalta kuin bitumistakin. Lisäksi puheenjohtaja toimitti vihdoin 19.6. allekirjoitetun sopimuksen, joka ei tosin vastannut sitä, mitä oli hallituksen kokouksessa sovittu, mutta muita asia ei häirinnyt. Bitumilaskun osalta totesin, että en hyväksy laskua maksuun ilman urakoitsijan lisäselvitystä kustannusten ylittymiseen jälleen tälläkin laskulla. Kustannus kahdesta bitumikerroksesta piti olla 800 euroa. Minun matikallani se tekee kolmelle kerrokselle 1200 euroa. Laskulla kustannus oli kuitenkin yli 1500 euroa. Bitumin piti olla 40 e/ m², mutta oli laskutettu 45 e/ m². Kysyin, missä näkyy se yhtiön saama hyöty, minkä perusteella muut halusivat laskut suoraan yhtiölle. Ana vastasi, että laskun voi maksaa, ei huomautettavaa. Eki vastasi, että lasku on ok. Lasku meni maksuun.

Urakoitsijan laskua en viitsinyt enää edes kommentoida. Kysyin, milloin urakoitsija asettaa rakennusaikaisen vakuuden, kuten yleisissä rakennusehdoissa todetaan. Puheenjohtaja totesi, ettemme tule rakennusajalle mitään vakuutta edes pyytämään. Urakoitsija on mukava tyyppi eikä viitsitä tehdä asioita hankaliksi.

Tähän mennessä urakoitsija on laskuttanut kolmen asunnon osalta purkutyöt lähes kokonaan ja bitumiyritys osan asennuksistaan. 100 000 euron lainasta on puolet käytetty. Laskuttamatta (ja tekemättä) on vielä toiset kolme asuntoa sekä kaikki jälleenrakennus ja lisätyöt. Kukaan muu ei tunnu olevan huolissaan kustannusten paisumisesta. Saahan sitä lisää lainaa, jos tarvitsee.

#201: Hallituksen hankalin tyyppi

Olimme pitkään sopineet – tai ainakin yrittäneet sopia – asioista sähköpostilla, joten ehdotin hallitukselle kokoontumista. Pidimme hallituksen kokouksen kesäkuun alussa. Kokouksen aluksi kiersimme tarkistamassa remontin tilanteen. Ilman asiantuntijaa kierros oli pelkkä katselmus, miltä auki revityillä terasseilla sillä hetkellä näytti. Tuntui hölmöltä ihmetellä puoliksi asennettua bitumia ja pohtia, mitenköhän pellit tullaan asentamaan, kun kenelläkään ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten niitä peltejä edes voisi asentaa. 

Varsinaisessa kokouksessa kävimme läpi sopimuksen. Puheenjohtaja oli muun hallituksen tietämättä laatinut ja toimittanut sopimuksen urakoitsijalle 9.5. Hän kertoi asiasta muille yhtiökokouksessa 25.5., kun ilmaisin huoleni urakan etenemisestä ilman minkäänlaista sopimusta. Puheenjohtajan mielestä oli parempi ensin pyytää kommentit urakoitsijalta ja vasta sen jälkeen hallitukselta. Hämmästelin ajatusta, sillä itse olen tottunut, että taloyhtiö ja hallitus vetävät yhtä köyttä, minkä jälkeen aletaan neuvottelemaan urakoitsijan kanssa.

Ehdotin, että sopimukseen lisätään, että muilta osin noudatetaan Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja eli YSE 1998:a. Puheenjohtaja kertoi, että oli tämän lisännyt jo, vaikkei se meille toimitetussa versiossa vielä lukenutkaan. Puheenjohtaja kertoi, että sopimukseen on myös urakoitsijan toiveesta lisätty urakoitsijan käyttämät aliurakoitsijat sekä maksuehto ja laskutusväli, jotka urakoitsija oli halunnut ehdotettua tiukemmiksi.

Takuuajan ja takuuajan vakuuden osalta ehdotin, että kriittisestä ja isosta urakasta johtuen ehdottaisimme urakoitsijalle, että takuuaika olisi 10 vuotta ja vakuus 5 prosenttia työn osuudesta. Ana ehdotti, että takuuaika on 2 vuotta ja vakuus 2 prosenttia työn osuudesta. Muut halusivat urakalle lyhyemmän takuuajan sekä pienemmän vakuuden, joten jäin yksikseni ehdotuksineni.

Urakoitsijalta tuli toukokuussa ensimmäinen lasku, jonka käsittelimme kokouksessa. Ilmoitin, etten hyväksy sitä maksuun ennen kuin sopimus on allekirjoitettu. Vaikka en hyväksynyt puheenjohtajan toimintatapaa laatia yksikseen sopimuksia taloyhtiön puolesta, en myöskään hyväksy, että urakoitsija panttaa kuukauden sopimuksen allekirjoittamista, vaikka oli sen kuitenkin kuulemma hyväksynyt.

Muiden mielestä lasku oli kunnossa, joten se laitettiin maksuun. Teimme kokouksessa päätöksen myös vesieristeen vesirasituskokeen tekemisestä, jonka lopputuloshan jo viime tekstissä selvisikin (#199). Päätimme myös urakan valvonnasta ja jälleen olin yksinäni eriävän mielipiteeni kanssa, kun olisin halunnut, että urakalle otetaan ulkopuolinen valvoja. Käsittelimme myös asbestikartoitusta, joka oli muiden mielestä turhaa, sillä ”väärän” tuloksen myötä kustannukset kasvaisivat vain entisestään. Kerroin omat kokemukseni sijoitusasunnon taloyhtiöstä, jossa kattoremontti tehtiin ilman asianmukaisia kartoituksia ja remontti johti lopulta urakoitsijan syytteeseen työsuojelurikkomuksesta sekä huomattavaan kustannusten kasvuun taloyhtiön osalta. Muut istuivat hiljaa ja lopulta suostuivat ehdotukseeni, että kartoitus tehdään.

Tuttuun tapaan toimin kokouksessa sihteerinä. Suosin dokumentoinnissa mahdollisimman kattavaa ja sujuvaa asioiden kirjaamista: jos joku asia on saatu päätökseen heti kokouksen jälkeen, kirjaan tämän pöytäkirjaan eikä asioita tarvitse lukea usean pöytäkirjan kautta. Tällaiset kohdat on aina erikseen mainittu. Esimerkiksi: päätimme kokouksessa tehdä asbestikartoituksen, joten pöytäkirjaan kirjattiin ”Päätettiin toteuttaa asbestikartoitus”. Kartoituksen tulos tuli jo muutaman päivän päästä, joten lisäsin pöytäkirjaan: [Kartoitus tehty 6.6., raportti saatu 7.6. ja se on liitteenä]. Pilkkua viilaamalla tuota raporttia ei toki kuulu tähän pöytäkirjaan lisätä, mutta mielestäni on selkeämpää, että valmis raportti löytyy heti kyseisen päätöksen takaa, jos mahdollista.

Toimitin pöytäkirjan muille kommentoitavaksi, kun sain sen valmiiksi. Urakoitsija kyseli päivittäin hallituksen mielipidettä rakennusteknisiin asioihin ja kaava oli aina sama: joku toimitti kysymyksen hallitukselle kertomatta omaa kantaa. Kysymykseen saattoi tulla yksi tai kaksi (yleensä eriävää) mielipidettä, minkä jälkeen asia unohtui ja urakoitsija jatkoi, miten tykkäsi. Pöytäkirjan toimittamisen ohessa esitin hallitukselle toiveen, että tekisimme hallitustyöskentelyssä ryhtiliikkeen siltä osin, että kaikki tieto kulkee (viitaten puheenjohtajan yksin laatimaan sopimukseen) eikä päätöksiä jätettäisi avoimeksi. Emme voi edetä niin, että joku esittää kysymyksen, mutta asiaa ei käsitellä loppuun. Jos tämä urakka halutaan omin voimin viedä maaliin, on jokaisen omalta osaltaan huolehdittava, että se myös onnistuu.

Ekillä vastahakoisuuteni meni syvälle tunteisiin ja pöytäkirjaviestiin tuli kipakka vastaus. Hänen mielestään sihteeri ei voi tehdä lisäyksiä pöytäkirjaan kokouksen ulkopuolelta. Jostain hän keksi ottaa esiin myös isännöitsijäntodistukset, jotka oli edellisessä kokouksessa sovittu minun vastuulleni. Hän ihmetteli, miten nekin voivat olla sihteerin vastuulla. Pöytäkirjassa oli maininta myös asunnossamme vaihdetusta suihkusekoittajasta. Sekoittaja hajosi, sen kävi tarkastamassa hallituksen ex-puheenjohtaja sekä yksi jäsen. Vaihtotyö kilpailutettiin ja yksimielisesti päätettiin tilata yrityksestä X-Putki Oy. Eki oli nyt sitä mieltä, että tuo tunnin vaihtotyö olisi pitänyt valvoa hallituksen toimesta. Lopuksi Eki toivoi ryhtiliikettä minulta, etten olisi koko ajan tekemässä asioista hankalia vaan remontti saataisiin etenemään ilman viivytyksiä ja muutenkin sujuvasti urakoitsijan kanssa.

Kerroin kaikille, etten ole huvikseni tarkka asioista vaan aidosti huolissani tästä urakasta. Olen keskustellut lukuisten ihmisten kanssa tästä eikä yksikään voi ymmärtää yhtiömme toimintatapaa tällä hetkellä. Tähän ihmisjoukkoon mahtuu niin ammattivalvojia, rakennusinsinöörejä, lakimiehiä kuin isännöitsijöitäkin – maallikoista puhumattakaan. Viimeksi edellisenä päivänä olin yhteydessä Kiinteistöliittoon, jossa näitä käänteitä kuunneltiin yhtä hämmentyneinä ja sanattomina kuin aiemminkin. Kiinteistöliitossa oltiin todella hämmentyneitä, että hallitus haluaa ottaa tällaisia riskejä kantaakseen.

Kerroin, etten tule tekemään ryhtiliikettä sen suhteen, että ottaisin tästä urakasta henkilökohtaiselle vastuulleni asioita, joista en ymmärrä mitään. Totesin, että minäkin haluan urakan sujuvasti maaliin, mutta minä en halua olla viiden vuoden päästä maksamassa kaksinkertaista hintaa siitä, että haluttiin olla sujuvia. Niitä remontteja on tässä yhtiössä nähty ihan riittävästi enkä ymmärrä, miten tämä poikkeaa edellisistä. Päätöksillään hallitus antaa urakoitsijalle vapaat kädet tehdä ja laskuttaa mitä tahansa ilman, että voimme ikinä saada ketään vastuuseen, jos ongelmia syntyy. En yksinkertaisesti ymmärtänyt, kenen etu se on – ei ainakaan osakkaiden tai taloyhtiön.

#196: Hallitus on hakoteillä

Ylimääräinen yhtiökokous pidettiin 11.4.2018. Hallitus haki valtuuksia enintään 50.000 euron remonttilainan nostamiseen. Hallitus ehdotti, että korjataan kaikki terassit kerralla kuntoon. Ajattelin, että vihdoinkin joku muukin herää tässä yhtiössä siihen, että niille on tehtävä jotain (#186). Puheenjohtaja esitteli tarjouksen koko yhtiön remontista, jolle tulisi hintaa 62.000 euroa. Ihmettelin suuresti hinta-arviota, joka oli alle kolmasosa siitä, mitä muut urakoitsijat olivat tarjonneet. Varmistin, että urakka oli kilpailutettu ja urakoitsija pätevä. Kyselin yksityiskohtaisia kysymyksiä toteutustavasta ja hallitus vannotti kaikki asiat huomioidun tuossa hinnassa. En voinut uskoa, että urakoitsija pystyy tekemään yhtä laadukasta remonttia kuin muut tarjonneet, mutta enemmistön päätöksellä urakoitsija valittiin tekemään urakkaa. Yhtiökokous antoi hallitukselle valtuudet 100.000 euron lainaan, jotta raha varmasti riittää kaikkeen mahdolliseen, mikä matkan varrella eteen tulee. Sovittiin, että puheenjohtaja tilaa terassiremontin. 

Hallitus muodostettiin uudestaan. Hallitukseen jäivät puheenjohtaja ja Lari, uusina jäseninä mukaan tulivat taloudenhoitajan puoliso Ana, ex-puheenjohtajan asuntoon muuttanut Eki sekä minä. Ehdin olla hallituksesta pois 30 päivää.

Ensimmäisessä hallituksen kokouksessa pyysin, että puheenjohtaja toimittaisi kaiken materiaalin terassiremonttiin liittyen: tarjouspyynnöt, saadut tarjoukset, suunnitelman sekä urakkasopimuksen. Puheenjohtaja toimitti kaiken materiaalin, mitä hänellä oli: yksi sähköposti, jossa hän toteaa urakoitsijalle, että tilaamme työn. Puheenjohtaja kertoi, ettei mitään erillistä sopimusta ole. Sähköposti on hänen mielestään yhtä pätevä. Totesin, että kyllä sähköposti periaatteessa riittää, mutta onko siinä varmasti sovittu sopimusehdoista riittävällä tarkkuudella ja että yleensä näin mittavissa remonteissa tehdään erillinen sopimus. Minulle tuli tunne, ettei kaikki voi mennä hyvin.

Ennen terassiremontin alkua ehdimme tapella pensasaidoista. Yhtiössä heräsi keskustelu vanhan angervoaidan korvaamisesta tuija-aidalla. Hallitus päätti, että vaihdetaan yhtiön välittömään hallintaan kuuluvat angervoaidat kauttaaltaan uusiin. Ana oli sitä mieltä, että osakkaat, joiden takapihoille angervoaidat ylettyvät, pakotetaan maksamaan kustannukset. Kerroin, ettei yhtiö voi tällaista vaatia – joko yhtiö vaihtaa ne kustannuksellaan kaikille, niitä ei vaihdeta kenellekään tai jokainen saa tehdä pihoillaan mitä tykkää. Ana jankkasi, että kaikki vaihdetaan, mutta yhtiö ei kustannuksiin osallistu. Hänen mielestään rikotaan yhdenvertaisuusperiaatetta, jos yhtiö maksaa pensaat, jotka se on päättänyt vaihtaa. Riitely meni jälleen aivan naurettavalle tasolle ja Ana ehdotti jossain vaiheessa, että ”vaihdetaan samalla myös puuaidat vähän hienommiksi taloyhtiön piikkiin, kun ne voi vaikka kullalla päällystää ja timanteilla koristellut olis ihan ihkuja”. Ana vielä toivoi, että käytetään järkeä ja säästetään taloyhtiön rahoja eikä tehdä hölmöjä päätöksiä ja viilata pilkkuja, kun muuten menee hankalaksi. Minulta meni viimeinen kommentti vähän ohi.

Kymmenien viestien ja lapsellisten kommenttien jälkeen lopputulos oli, että yhtiö vaihdatti aidat kaikille ja kustannus oli alle 200 euroa. Koko yhtiön yleisilme muuttui huomattavasti, kun 30 vuotta hoitamatta olleista, villiintyneistä pensaista päästiin eroon.

#194: Ahdistunut Myyntimies

Yritimme sovintoa vielä viimeisen kerran joulun alla. Olimme valmiit 2.500 euron korvaukseen. Toimitin Myyntimiehelle valmiin sopimuspohjan, jonka allekirjoittamalla olisimme voineet jatkaa elämäämme eteenpäin. Myyntimies palasi omalla sopimusehdotuksellaan, jossa vaati sopimukseen lisättäväksi:

   * ostaja on väittänyt asuntokaupassa tapahtuneen virheen esittämättä mitään todistetta asiasta.

   * teetetyn remontin virheellisyydestä ei ostaja ole esittänyt mitään todistetta.

   * sopimuksen jälkeen ostaja ei voi esittää mitään vaatimuksia mihinkään tätä asuntokauppaa koskien [sopimuksessamme oli normaali maininta, että kummallakaan osapuolella ei ole korvauksen maksamisen jälkeen mitään vaatimuksia tähän riita-asiaan liittyen]

   * ostajan on toimitettava sopimusehdotus myös taloyhtiön puolesta

   * edellä mainittujen muutosten jälkeen, voidaan neuvotteluja jatkaa

Haistatin Myyntimiehen neuvotteluille pitkät. En vastannut enää mitään vaan toimitin viestin asianajajallemme ja pyysin, että hän hoitaa asian loppuun – oli se sitten sovinto, käräjäoikeus tai mikä tahansa. Asianajajamme vastasi ottavansa yhteyttä Myyntimiehen asianajajaan. Kaksi viikkoa myöhemmin kysyin, onko asia edennyt. Asianajaja vastasi viikkoa myöhemmin, että odottaa vastapuolen yhteydenottoa. Kaksi kuukautta myöhemmin eli maaliskuussa kysyin, mikä tilanne on. Odotan vastausta edelleen.

Vieläkö muistatte ex-puheenjohtajan, jonka edesottamuksia olemme seuranneet niin vesivahinkoremonttimme (#117) kuin esimerkiksi patteririidankin yhteydessä (#189)? Yllättäen Myyntimiehen asianajaja lähestyi taloyhtiötä helmikuussa. Hän kysyi, onko taloyhtiöllä vielä vaatimuksia asiaan liittyen. Käsittelimme viestin hallituksen kokouksessa ja sovimme yksimielisesti, että mietimme vastauksen, jonka ex-puheenjohtaja toimittaa Myyntimiehen asianajajalle. Halusimme vastauksessa tuoda ilmi, että asiaa ei edistetä oikeusteitse, mutta taloyhtiö ei missään nimessä ole sitä mieltä, että asia olisi loppuunkäsitelty tai että asia olisi jollain tavalla nyt sovittu. Laadin vastauksen ja pyysin, että ex-puheenjohtaja toimittaa sen eteenpäin ja toimittaa vastauksen myös meille muille. Jokainen hallituksen jäsen kuittasi, että vastaus on hyvä ja toimitaan näin.

Kuukautta myöhemmin kysyin, oliko ex-puheenjohtaja toimittanut vastauksen eteenpäin, kun meille sitä ei ollut toimitettu. Ex-puheenjohtaja vastasi, että oli heti tuolloin vastannut ja vastapuolelta oli tullut sovintosopimus allekirjoitettavaksi. Katsoin viestittelyä tarkemmin ja huomasin, että ex-puheenjohtaja oli vastannut täysin eri tavalla kuin mitä olimme yhdessä sopineet. Vastauksessa todettiin, että taloyhtiöllä ei ole mitään vaatimuksia vastapuolta kohtaan. Kysyin, miksi vastaus ei ole se, mikä oli yksimielisesti sovittu. Ex-puheenjohtaja vastasi: ”En ala omalla nimelläni kirjoittamaan muunneltua totuutta. Siinä onkin taloyhtiön uudelle hallitukselle pohdittavaa mitä tekevät sopimukselle.”

Olimme yhdessä sopineet vastauksen, joka kuvasi juuri sitä, mitä yhtiössä oli päätetty. Nyt se oli hänen mielestään muunneltua totuutta. Olen kai jotenkin yksinkertainen, mutta jos en olisi ollut valmis toimittamaan viestiä omissa nimissäni, olisin tuonut asian ilmi muille ja kysynyt, miten toimitaan. En olisi kuitannut, että vastaus on ok, toimitan sen perille, mutta muutan tekstiä kuitenkin. Olen aivan liian yksinkertainen ymmärtämään tätä jälkimmäistä järjenjuoksua. Uusi hallitus sitten toimitti tämän yhdessä sovitun vastauksen vastapuolen asianajajalle myöhemmin.

Töissä Myyntimiestä ei ole näkynyt. Olemme olleet samassa tilanteessa vuoden sisällä nyt viisi kertaa. Vuoden alussa esimieheni halusi keskustella kanssani. Ihmettelin syytä, mutta se selvisi: riitelyni Myyntimiehen kanssa on haitaksi koko työyhteisölle. Myyntimies on ahdistunut minusta eikä pysty enää käymään toimistolla minun takiani. On työnantajan kannalta kestämätön tilanne, että emme pysty työskentelemään yhdessä eikä toinen pysty käymään enää edes toimistolla. Tuijotin esimiestäni suu auki.

Mietin hetken aikaa, että onko tämä todellista. Totesin, että tämä asia ei kuulu työnantajalle ja olen järkyttynyt tällaisesta keskustelusta. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia työskennellä Myyntimiehen kanssa eikä erimielisyytemme ole omalta osaltani näkynyt työyhteisössä millään tavalla. Olen voinut keskustella työasioista täysin normaalisti myös Myyntimiehen kanssa, jos on ollut tarve. En ole jäänyt yhdestäkään tilaisuudesta tai palaverista pois Myyntimiehen takia, joten pitäisiköhän tätä asiaa käsitellä hänen kanssaan, jolla jotain ongelmia on. Kysyin, mitä työnantaja odottaa minun asialle tekevän. Esimies vastasi, ettei ota kantaa, kun asia ei hänelle kuulu, mutta halusi, että tiedän tilanteen ja mitä riitelyni on saanut aikaan. Oli millimetrin päässä, että irtisanoudun. Mutta päätin, että tätä en anna periksi!

Tämä on tilanne Myyntimiehen kanssa. Ette uskokaan, miten pahalta tuntui käydä nämä asiat vielä kertaalleen läpi. Tulin niin pahalle tuulelle, että muistan nyt hyvin, miksi tämä kirjoittaminen on ollut niin vastentahtoista. Mutta kyselyjä tulee niin paljon, että olihan tämä tehtävä. Tuntuu kohtuuttomalta, että kaiken jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että Myyntimies pääsi tästä(kin) kuin koira veräjästä. Mutta luotan, että lopulta oikeus voittaa – some day, some way.

#191: Long time no see

Hyvät lukijat. En ole unohtanut teitä, vaikka olen useamman kuukauden viettänyt hiljaiseloa. Siihen on parikin eri syytä: ensinnäkin elämääni ainaisesti vaivaava kiire on ollut taas järkyttävää. Yhtenä syynä tähän on ollut opiskelut, joiden suhteen lähdin tekemään aivan älyttömiä suunnitelmia. Päätin tammikuussa suorittaa perusopinnot loppuun 1,5 kuukaudessa ja eihän se tiennyt muuta kuin pitkiä iltoja ja luvattoman paljon herkkuja. Jos nyt tulikin viimeinen kolmasosa perusopinnoista suoritettua (eli 20 opintopistettä), niin vähintään yhtä monta kiloa tuli vyötärölle oppia myös. Olen myös pyrkinyt keskittymään elämässä oikeasti tärkeisiin ja hyviin asioihin. Näin ollen olen viettänyt paljon laatuaikaa perheen kanssa, jos sitä on opiskeluilta ja töiltä johonkin rakoon jäänyt.

Suurin syy, miksi kirjoittaminen on ollut tauolla, on kuitenkin ollut tämä koko blogi ja siihen liittyvät negatiiviset fiilikset. Olen muutamia kertoja aloittanut kirjoittamaan, mutta koko blogin ulkoasu ja tämä raivostuttava oranssi väri saa minut ahdistumaan, kun se muistuttaa kaikesta siitä ikävästä, josta koko blogi sai alkunsa. Myyntimiehestä on vähän päivitettävää, mutta älkää nyt luulko, että riita olisi jollain tavalla saatu päätökseen, e-hei.. Yritän jaksaa tästä vielä viimeiset käänteet kertoa jossain välissä. Taloyhtiöstä on senkin edestä kerrottavaa. Erosin puheenjohtajan tehtävästä loppuvuodesta ja viime kuussa jättäydyin yhtiökokouksessa hallituksesta pois. Voi sitä vapautta! Yli 10 vuotta jatkuneet taloyhtiöihin liittyneet velvollisuudet jäivät hetkeksi taakse. Ensi viikolla meillä on ylimääräinen yhtiökokous, jossa joudun palaamaan hallitukseen. Sitä vapautta ei kauan kestänyt.

Olen tässä samalla luonnostellut myös uutta blogia. Haluan jatkaa kirjoittamista, mutta tämä blogi on ollut niin vahvasti tähän vesivahinkoon, Myyntimiehen kanssa riitelyyn ja taloyhtiön kanssa tappelemiseen kietoutunut, että ahdistaa. Mietin tämän blogin päivittämistä, mutta pohdinnan jälkeen päätin, että haluan aloittaa puhtaalta pöydältä: iloisemmalla ilmeellä ja aurinkoisemmilla asioilla. Päivittelen näitä viimeisiä ikäviä käänteitä vielä tälle sivustolle ja availen tässä samalla uutta blogia. Ilmoitan kyllä teille, kun uusi sivusto on valmiina.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja nautitaan näistä keväisistä päivistä! ☀

#190: Patteri-gate päätökseen

Päätin sähköpostilla käydyn väittelyn viestiin, jossa totesin, etten jatka pattereihin liittyvää vääntöä enää sähköpostilla. Vielä viimeiseksi vastaanottamassani viestissä minulta tivattiin, miksi työ on tilattu ja miten hallitus ei ole todennut, että sille olisi tässä kohtaa ollut tarvetta. Muistutin, että työ tilattiin, koska hallitus yksimielisesti päätti sen tilata. Kysyin, että jos heillä oli epäselvyyttä asiasta, miksi he vahvistivat, että työn voi tilata. Ja jos sille ei ollut heidän mielestään tarvetta, niin miksi he vahvistivat, että työn voi tilata.

Kerroin käyneeni tilanteen läpi Kiinteistöliiton lakimiehen kanssa eikä mitään virhettä ole tehty. Totesin, että perustelut he voivat lukea useista aiemmista viesteistäni. Kerroin, etten voi ymmärtää heidän tämän asian paisuttamiseen käyttämää energiaa. Tässä ei ole tapahtunut vahinkoa yhtään kenellekään, yksikään ei ole päässyt muita parempaan asemaan ja joka ikinen päätös on tehty yksimielisesti meidän neljän hallituksen jäsenen kesken. Myönsin, että olemme pieni yhtiö ja jousto on hieno asia, mutta totesin, etten istu hallituksessa, joka toteuttaa lainvastaisia päätöksiä. Näin ollen toisen jäsenen ehdotusta yhtiökokouksen ohittamisesta ei eteenpäin viedä, sillä laittomia päätöksiä en täytäntöön pane. Ja perustelut olivat edelleen samat kuin tähänkin asti.

Kerroin vielä, että olen toiminut eri hallituksissa niin asunto-osakeyhtiössä kuin yrityksissä ja yhdistyksissäkin jo yli kymmenen vuoden ajan. En ole koskaan joutunut samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi enkä ole koskaan aiemmin joutunut sulkemaan sähköpostiani sen takia, että joku ei ymmärrä, miten hallitus toimii tai miten päätökset tehdään ja tämä kaadetaan yhden ainoan henkilön niskaan. En ole ensimmäistäkään liikettä tehnyt ilman koko hallituksen tukea, joten en voinut kuin ihmetellä. Päätin, että harkitsen vakavasti jatkoani puheenjohtajana. En saa pienintäkään korvausta mistään tekemästäni, joten miksi käyttäisin aikaani ja voimavarojani, jos vastaanotto on tällaista.

Loppuun totesin, että jos joku haluaa tätä asiaa vielä puida, niin toivon, että se tapahtuu kasvotusten eikä jankkaamalla sitä samaa, että he eivät ole ymmärtäneet, mitä on sovittu ja se olisi jostain syystä minun vikani. Suosittelin heille myös lämpimästi Kiinteistöliiton hallituksen jäsenille tarkoitettua verkkokurssia, jossa opetetaan perusteita hallitustyöskentelystä ja päätöstenteosta. Totesin, että on erittäin huolestuttavaa, jos hallituksen jäsen ärsyyntyy siitä, että taloyhtiö toteuttaa koko yhtiön ja joka ikisen osakkaan mukaista päätöstä, mutta ei lähde ohittamaan asunto-osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä sen toteuttamiseksi.

En saanut viestiin enää vastauksia. Tällä viikolla oli kuitenkin ylimääräinen yhtiökokous, jossa oli määrä päättää muun muassa patterityön lopullinen rahoitusmuoto. Kokous ahdisti jo montaa päivää etukäteen. Edustan kokouksissa yleensä yksin, mutta tällä kertaa pyysin, että Jii tulee mukaan. Tuntui uskomattomalta, että olin tällaisessa tilanteessa, vaikka mitään väärää ei ollut tapahtunut.

Kokous alkoi ja käsittelimme työjärjestyksen mukaiset asiat. Viimeisenä oli patterityön rahoituksen vuoro. Kerroin, mikä tilanne on ja miten hallitus on tähän mennessä edennyt. Yksi osakas kysyi, ymmärsikö hän oikein, että kaksi asuntoa on nyt tehty. Vastasin myöntävästi ja kerroin perustelut. Osakas nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Kaikki muut olivat hiljaa. Kerroin hallituksen päätösehdotuksen, jonka mukaisesti osa työstä katetaan limiitillä ja osa ylimääräisiä vastikkeita vastaavalla määrällä. Kenelläkään ei ollut mitään vastaväitteitä. Varmistin vielä erikseen, oliko jollain kysyttävää tai kommentoitavaa ja tuleeko muita ehdotuksia. Yhtiökokous oli yksimielinen ja työ päätettiin rahoittaa, kuten on kesästä lähtien suunniteltu.

Kysyin, miten osakkaat haluavat työn kanssa edetä ja mikä asunto tehdään seuraavaksi. Kenellekään ei ollut mitään väliä. Sovimme, että sovin jatkosta urakoitsijan kanssa ja ilmoitan muille, miten työ jatkuu. Olin yhä edelleen aivan pihalla, mistä koko vääntämisessä oli ollut kyse. Mikä sai nämä kaksi käyttämään niin valtavan määrän energiaa ja aikaa tästä asiasta riitelyyn, mutta kasvotusten ei ollut mitään sanottavaa? Yhä edelleenkään järjestyksellä tai millään muullakaan ei ollut mitään väliä. Joku on tarjonnut selitykseksi kateutta, joku toinen kiusantekoa. Minä en usko kumpaankaan – miksi kukaan olisi kateellinen, jos lapsiperhe saa vuoden odottamisen jälkeen patterit kuntoon pari viikkoa ennen itseä? Tai miksi kukaan jaksaisi tällaista vain kiusanteon takia? En jaksa näihin uskoa, mutta mitään järkevää selitystä minulla ei ole tarjota.

Tämä kaikki sai kuitenkin miettimään vakavasti omaa elämää ja asioita, joihin haluan elämässäni keskittyä. Jouduin puheenjohtajan tehtävään vastoin tahtoani vuosi sitten, kun silloinen hallitus päätti, ettei edellinen puheenjohtaja voi jatkaa tehtävässään laiminlyöntiensä ja asemansa väärinkäyttämisen takia. Ilmoitin kevään järjestäytymiskokouksessa, että luovun tehtävästä mielelläni, mutta jatkajia ei löytynyt. Kesällä ilmoitin, ettei resurssini enää riitä, mutta kukaan ei suostunut jatkamaan. Edellisestä puheenjohtajasta tehtiin kuitenkin varapuheenjohtaja ja muut lupasivat auttaa ja jakaa työtehtäviä. Mikään ei ole kuitenkaan kesän jälkeen muuttunut ja hoidan yksin yhä edelleen kaiken.

Viime viikolla käytin reilu viisi tuntia isännöitsijäntodistuksen laadintaan yhdelle huoneistolle. Taloyhtiö laskuttaa tästä työstä 50 euroa, minä en saa muuta kuin hyvän mielen. Eikä tuollaisesta nyt oikeasti tule edes kovin erikoinen mieli. Ja itseasiassa tämän todistuksen myötä tuli taas vähän lisää kiukuttelua niskaan, kun kirjasin todistukseen, että asunnossa on tehty remontteja, joita taloyhtiö ei ole hyväksynyt. Tämä käy ilmi taloyhtiön pöytäkirjoista ja se oli osakkaalla tiedossa, kun itse aikoinaan huoneiston osti. Osakkaan mielestä ei kuitenkaan ole reilua, että se nyt lukee hänen todistuksessaan, koska se voi vaikuttaa vaikka negatiivisesti asunnon mahdolliseen myyntihintaan. En keksi ihan rehellisesti sanottuna yhtäkään syytä, miksi jatkaisin pestissäni enää päivääkään.   

#158: Aktiivista elämää

Jostain syystä lupasin palata viikon takaiseen kiireeseen vielä uudestaan, mutta enää en muista, että miksi ja tarkemmalla harkinnalla en keksi edes syytä, miksi ketään kiinnostaisi lukea kiireistäni yhtään enempää 😃

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna voin taas huonosti: olin väsynyt, ylähampaisiin sattui ja poskipäissä tuntui kova paine. Syykin selvisi, kun neurologi seuraavana maanantaina soitti ja kertoi pään magneettikuvauksen tuloksista: mitään vakavaa ei pääkopasta löytynyt, mutta poskiontelotulehdus näkyi kuvissa. Seuraavana päivänä taas lääkäriin, joka määräsi antibioottikuurin sekä sairauslomaa. Sairausloma tuli huonoon väliin enkä lopulta levännyt yhtään päivää: keskiviikkona kävin työn merkeissä Turussa ja viikonlopun kruunasi lauantaina Raumalla pidetty asiakastilaisuus. Lepäilyn sijaan tuli huhkittua 6-päiväinen työviikko, mutta se on onneksi takana nyt.

Jii osti pari viikkoa sitten uuden puhelimen ja sai kylkiäisenä aktiivisuusrannekkeen. Heitin vitsillä, että voin ottaa sen rannekkeen, mihin Jii totesi, että näin oli vähän ajatellutkin, koska ei itse kokenut tarvitsevansa sitä mihinkään. En tiedä, mihin minäkään sitä tarvitsin. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi haluaisin jonkun laitteen kertovan minulle, miten laiska olen ja miten vaarallisen vähän liikun. Tiedän sen ilman rannekkeitakin.

Jii hoputti koko kiireisen viikon, että ottaisin rannekkeen käyttöön, mutta tiesin, ettei siinä olisi ollut mitään järkeä. Aamulla heräsin kukonlaulun aikaan ja painelin töihin tekemään kiireisimpiä töitä alta pois. Kun pääsin kotiin, jatkoin taloyhtiön tilinpäätöksen vääntämistä. Samaan aikaan yritin pitää yhteyttä taloyhtiön juristiin, joka pyysi aineistoa lähteäkseen ajamaan taloyhtiön asiaa Myyntimiestä vastaan. Taloyhtiön sähkölasku huitelee pilvissä ja yhden pihalampun viemä sähkönmäärä on niin huima, että epäilen lampun valaisevan koko pitäjäämme (vaikka tuo onneton räpiskä ei taida riittävästi valaista edes metrin aluetta ympäriltään). Yritin löytää selitystä myös sähkönkulutukseen.

Vesilaitos pyysi ilmoittamaan mittarilukeman vuosilaskutusta varten ja yhtenä aamuna pinkaisin ennen töihin lähtöä katsomaan lukeman päämittarilta. Koneelle päästyäni laitoin lukemat exceliin ja aloin ihmetellä, kun päämittarin lukema eroaa huoneistokohtaisista mittareista hetkittäin yli 100 kuutiota. Samalla ajanjaksolla vedenkulutus on ollut noin 60 kuutiota per asunto, joten kyse ei ole ihan mitättömästä heitosta. Taloudenhoitaja kertoi, että eroa on ollut aina. Asiaa ei ole kukaan kuitenkaan koskaan selvitellyt. Joko joku on ilmoittanut omaa lukemaansa jatkuvasti väärin tai sitten mittareissa on ongelmaa. Tehtävälistalleni pääsi siis myös selvitys vesimittareihin liittyen.

Tilinpäätös ei ollutkaan mikään ihan simppeli soppa selvitettäväksi, kun yhtiössä ei ole ikinä laadittu asunto-osakeyhtiönlain vaatimaa toimintakertomusta. Kertomuksen liitteenä pitäisi olla muun muassa laskelmat vastikkeiden käytöstä, mitä ei yhtiössä ole ikinä tarkastettu. Laskelman tarkoitus on osoittaa, kuinka paljon hoitovastiketta on kerätty ja mihin nämä rahat on käytetty. Yhtä lailla laskelmasta nähdään, kuinka paljon rahoitusvastiketta on kerätty ja onhan se käytetty vain yhtiön lainojen lyhentämiseen, kuten laki vaatii. Näistä laskelmista selviävät yli- ja alijäämät, jotka vaikuttavat vastikkeiden keräämiseen seuraavalla tilikaudella.

Laskelmia ei ole koskaan tehty. Kukaan ei ole koskaan tarkistanut, mihin kerättyjä vastikkeita on käytetty. Tämä on johtanut siihen, että kun jonain vuonna hoitovastiketta oli kerätty liian vähän, oli menoja paikattu jäljellä olevilla rahoilla eli rahoitusvastikkeella. Rahoitusvastiketta ei saa käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon yhtiökokous on päättänyt. Sen lisäksi henkilökohtaisesti haluaisin, että jos maksan – tai kuvittelen maksavani – yhtiölainaani pois, raha myös tähän käytettäisiin eikä lainanlyhennystäni käytettäisi esimerkiksi talkoiden jätelavan maksamiseen.

Ongelmaa oli myös toisin päin. Jonain vuonna lainoja oli lyhennetty enemmän kuin rahoitusvastiketta oli kerätty. Äkkiseltään voisi ajatella, että samasenväliä, lopputuloshan on, että tasan menee. Vaan eihän se mene, jos ovat henkilöt vaihtuneet, kuten meidänkin yhtiössä on. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että rahoitusvastikkeita ei välttämättä kerätä kaikilta, kuten hoitovastiketta tehdään. Joku on voinut maksaa lainaosuutensa pois ja hänen maksuvelvollisuutensa tietyn lainan osalta päättyy tietysti siihen. Jos yhtiö käyttää hoitovastikerahoja lainanlyhennyksiin, tarkoittaa se sitä, että jo lainaosuutensa pois maksanut henkilö maksaa hoitovastikkeella muidenkin lainanlyhennyksiä.

Ei siis ihan samasenväliä, miten niitä vastikkeita kerätään ja mihin niitä käytetään. Väänsin laskelmia kolme päivää tuntikausia, mutta laskelmat eivät vain täsmänneet. Yksi yö kävin yhtiön vanhat tilinpäätökset vuoteen 2002 asti ja yritin laskea vanhoja jäämiä. Ongelmia muodostui jo heti tuoreimmista tilinpäätöksistä, kun edes tilinpäätöksessä esitetyt luvut eivät täsmänneet. Niistä olikin ihan helppo yrittää laskea yhtään mitään. 

Yhteenlasku tuottanut hieman ongelmia jollekin...

Yhtiön terassiremontin suunnittelusta piti ex-puheenjohtajan pyytää tammikuussa tarjoukset, jotta pääsemme asioissa eteenpäin. Yhtiön lukituksen uusinta, takkahormien kuntotutkimuksen suunnittelu sekä mahdollinen sähköpattereiden uusinta vaativat toimenpiteitä myös. Yhdessä asunnossa oli mitattu korkeita radon-pitoisuuksia ja osakas hiosti jatkuvasti, mitä toimenpiteitä hallitus on asialle tehnyt. Tunsin tukehtuvani työmäärän alle.

Laitoin hallitukselle viestiä, että tarvitsen apua. Kerroin, etten selviä keskeneräisistä töistä enkä ole edes fyysisesti kunnossa vaan pitäisi olla lepäämässä. Kysyin ehdotuksia sähkö- ja vesiasioiden selvittämiseen ja kysyin, missä mennään suunniteltujen remonttien kanssa. Pyysin mielipiteitä tilinpäätöksen ja mahdottomien laskelmien kanssa. Pyysin ex-puheenjohtajaa vastaamaan muutamaan juristin esittämään kysymykseen ja toimittamaan minulle pikaisesti juristin pyytämiä asiakirjoja. Pyysin vielä kerran myös reklamaatiota, jonka puheenjohtaja oli urakoitsijalle toimittanut (kyllä, sitä samaa, jota on kohta puoli vuotta odoteltu, #112), sillä se pitäisi olla hallituksen kokouspöytäkirjan liitteenä ja toiminnantarkastajan tulisi kohta käydä läpi niin pöytäkirjat kuin liitteetkin enkä halunnut huomautusta tällaisesta asiasta.

Ei vastausta. Ei puheenjohtajalta eikä hallituksen toiselta herrasmieheltä. Ei apuja eikä ideoita, miten jatketaan. Jatkoin itkua vääntäen yksin ja kirosin talkoohenget, yhdessä tekemiset sekä asunto-osakeyhtiöt alimpaan helv.. hitsiläiseen ja päätin rakennuttaa omakotitalon.

Tuttavat hokevat kuorossa, että jätä sinäkin tekemättä, mutta kuka nämä asiat sitten tekevät? Laki asettaa tilinpäätökselle tarkat vaatimukset enkä minä voi ottaa vastuulleni väärin tehtyä tai tekemättä jätettyä tilinpäätöstä. Yhtiökokous päätti viedä vahingonkorvausasian Myyntimiestä vastaan eteenpäin. Jos hallitus jättää päätöstä noudattamatta, olemme kohta itse henkilökohtaisessa vastuussa niille osakkaille, jotka eivät hallituksessa ole.

Vain meidän perheemme kärsi vesivahingosta ja asuimme seitsemän kuukautta muualla tuhlaten koko viime vuoden sotkun selvittämiseen. Yhtiö ei tullut vastaan edes yhden kuukauden yhtiövastikkeella, mutta nyt minut on jätetty yksin käymään taistelua Myyntimiestä vastaan myös yhtiön puolesta. Ja omakin taistelu samaista tahoa vastaan on käynnissä (kunhan taas muistuttelen asianajajaa asian eteenpäin viemisellä, #120). Päätin, että jätän sähkö- ja vesisasiat selvittämättä, mutta oma osuutemme noista kustannuksista on noin 6 000 euroa vuodessa. Se on iso raha, jolle keksin varmasti jotain muutakin käyttöä, jos selviää, että edes osa siitä johtuu mittarivirheistä tai mistä tahansa. Ja naapuri kärsii radonista, joka aiheuttaa muun muassa keuhkosyöpää. Ei ole kovin puhdas omatunto, kun tiedän, että asia seisoo ja pahimmassa tapauksessa kyseessä on toisen terveys. Ja ehkä omakin terveys.

Että sellainen viikko. Istuin tekemässä töitä joko työnantajalle tai taloyhtiölle yhteensä noin 16 tuntia päivässä. ”Nukuin” asioita pyöritellen ehkä noin kuusi tuntia. Aktiivisuusranneke olisi varmaan irtautunut ranteestani vähin äänin, pakannut remminsä laatikkoon ja hipsinyt huomaamatta ulko-ovesta ulos, jos olisi joutunut sitä menoa mittailemaan. Työmatka Raumalle oli mahtava. Pakkasin Jiin ja lapset mukaan ja ajoimme Raumalle jo perjantaina. Perheen mukanaolo oli fantastista tietysti perheen itsensä takia, mutta myös siksi, että ajamisen sijasta pääsin tekemään töitä myös ajomatkat. En todella ylpeile aiheella vaan toimintani on täysin kaikkia elämänohjeitani vastaan. Otan mielelläni vastaan konkreettisia neuvoja, miten tämän umpikujan voisi ratkaista. Pelkkä ”jätä tekemättä” ei riitä. Mutta tällä menolla ei käteen jää kuin kohtuuton työputki ja kohta olenkin sitten pelkkä koiranputki hautausmaalla. 

Raumalta

Perjantai-iltana illastimme Raumalla ravintolassa ja tuo hetki oli viikon ensimmäinen, kun oikeasti olin perheeni edessä läsnä. Aamuyöllä kattoa tuijotellessani päätin, että ilmoitan tulevassa yhtiökokouksessa, etten ole käytettävissä yhtiön luottamustehtäviin jatkossa. Olkoonkin niin, että 30 vuotta täällä on sulassa sovussa jokainen oman osansa hoitanut. Ymmärrän, että jokaisella on omakin elämänsä, mutta niin se olisi minullakin. Kun joku ei ehdi ja halua jotain hoitaa, se kaatuu jonkun muun hoidettavaksi. Ja kun kukaan muu ei hoida mitään, se kaatuu minun hoidettavaksi.

Sain minä nyt vihdoin muutkin vähän osallistumaan. Otin puhelimen kauniiseen (?) kouraani ja soitin, josko herrat voisivat edes allekirjoittaa hallitusten viimeiset pöytäkirjat. Asia luvattiin hoituvan, kun laitan pöytäkirjat ensin toisen postilaatikkoon ja hän laittaa eteenpäin toiselle. Vihdoin eilen pöytäkirjat olivat löytäneet allekirjoitettuina takaisin meidän laatikkoon – eihän siihen mennytkään kuin kaksi viikkoa. 

"Mutta on tää pitkän pitkä tie..."