#200: Vielä vähän vesieristettä

Hallitus siis päätti useista asiantuntijoiden mielipiteistä huolimatta, ettei mitään vesirasituskoetta ole tarpeen tehdä. Seuraavaksi urakoitsija kysyi, montako kerrosta vesieristeenä toimivaa bitumia asennetaan. Puheenjohtaja esitti kysymyksen hallitukselle kertomatta omaa mielipidettään ja kolme muuta jäsentä vastasivat, että ihan sama. Minä totesin, etten osaa ottaa kantaa. Totesin myös, että varmasti tarvitaan joku ammattilaisen näkemys, sillä esitetyillä ”ihan sama” -kommenteilla ei päätöstä tehdä. Eki keksi jutella asiasta asennuksen suorittavan miehen kanssa, mikä oli muiden mielestä hyvä ajatus, sillä ”hänellähän on vuosien kokemus”. Totesin, että asiantuntevampi hän varmasti on, mutta ajatteleeko enemmän taloyhtiön vai yritystoimintansa parasta, niin siitä minulla on oma epäilykseni.

Eki kertoi keskustelun tuloksen: yhtä paljon tehdään niin kahdella kuin kolmellakin kerroksella. En voinut uskoa silmiäni. En ottanut asiaan kantaa, mutta muut päättivät, että tehdään kahdella kerroksella ja säästetään. Viikkoa myöhemmin Ana ilmoitti, että nyt tarvitaan päätös bitumikerrosten määrästä. Ana oli jutellut asentajan kanssa, joka oli suositellut kolmea kerrosta. Muut huusivat kuorossa, että tehdään kolmella. Seurasin keskustelua epäuskoisena: asiasta oli jo päätös, joten miksi asia nostettiin uudestaan päätettäväksi; miksi asentaja muutti mielensä suosituksesta, vaikkei mitään uutta ollut tullut tietoon?

Tarjouksessa yläterassien bitumin neliöhinnaksi oli merkitty viisitoista euroa enemmän kuin alaterasseilla. Kysyin, mistä hintaero johtuu ja jos on eri tavaraa, niin varmaan sekin pitäisi ottaa kerrosten määrässä huomioon. Sain kuorossa selvityksen siitä, että yläterassilla on enemmän neliöitä, joten tietysti se on kalliimpi. Yritin muutaman kerran selittää, mikä on neliöhinta ja kysyä perustetta sen eroon terassien kesken, sillä tietojeni mukaan terasseille oli tarkoitus asentaa samaa bitumia. 

Muut eivät ymmärtäneet kysymystäni. Vastaus toisensa perään sain selityksiä, miten työ on vielä vaiheessa ja etenee kerros kerrallaan ja kun sitä nyt vaan menee yläterassille enemmän, niin tietysti se maksaa enemmän – ja sitä paitsi suositus on ollut koko ajan kolme kerrosta, niin se nyt vaan on kalliimpi yläterassilla. Tuijotin tarjousta, jossa luki selvällä suomenkielellä ”Alaterassi: bitumieriste 2 kerrosta 40 €/ m². Yläterassi: bitumieriste 3 kerrosta 55 €/ m².” Kun ei muiden mielestä ongelmaa ollut, tyydyin pyörittelemään päätäni omassa yksinkertaisuudessani. 

#199: Mitä nyt yhdestä vesieristeestä?

Toukokuun lopulla Ana esitti urakoitsijalta tulleen kysymyksen: vesieristeenä toimivan bitumin asennus on ylihuomenna. Jos teemme vesirasituskokeen, miten se tulisi mielestämme toteuttaa. Laittaako urakoitsija työntekijän noin seitsemäksi tunniksi valvomaan veden valumista vai kuka veden valumista valvoisi. Veden tulee seistä kaksi vuorokautta terassilla, jolloin voidaan huomioida, ettei bitumi vuoda. Anan kanta oli, ettei mitään testejä ole tarpeellista tehdä. Tämä on hyvä kohta säästää aikaa ja rahaa. Myös mahdollisen valvojan ottaminen tähän kohtaan oli Anan mielestä aivan turhaa. Valvoja tulee toteamaan saman minkä me itsekin pystymme tekemään.

Bitumin asennusta

Totesin, että meiltä pyydetään jälleen päätöstä asiaan, johon en usko yhdelläkään meistä olevan asiantuntemusta. Yläterassin vedeneristys on mielestäni koko urakan kriittisin ja tärkein vaihe – ihmettelen todella, jos joku haluaa siinä kohtaa säästää aikaa ja rahaa. Lyön vetoa, että säästö tässä kohtaa tarkoittaa huomattavia kuluja tulevaisuudessa. Olin siis ehdottomasti sitä mieltä, että vesitesti tulee tehdä. Totesin, että se tulee ehdottomasti myös valvoa. Pyysin nostamaan kättä pystyyn, kenellä riittää asiantuntemus tähän eli joka voi todeta samat asiat kuin valvoja. Siinä kohtaa tulee toki säästöä, jos se tehdään itse, mutta pyysin, että valvoja laatii valvonnasta pöytäkirjan, jolla ottaa vastuun valvomastaan työvaiheesta.

Totesin myös, että en tiedä, mitä toteutustapoja vesitesteissä on. Jos yleisesti käytetty tapa on seisottaa työntekijää seitsemän tuntia valvomassa veden valumista, sitten me varmaan toimimme niin. Totesin, että jos meiltä löytyy asiantuntemusta valvonnantasolle asti, niin joku sitten varmaan kertoo enemmän näistä toteutustavoista, koska itse en niistä tiedä mitään. Ilmaisin vielä huoleni siitä, että minusta tuntuu (koko ajan vaan vahvemmin), ettei tämä homma ole nyt kenenkään hallussa. Päivittäin tulee eteen rakennusteknisiä yllätyksiä, joihin meidän pitää maallikkojäseninä olla ottamassa kantaa pikaisesti tai viimeistään seuraavana päivänä. Kysyin, voisiko urakoitsija kertoa meille nyt etukäteen kriittisiä työvaiheita, joissa valvontaa olisi syytä käyttää, ettei urakkaa tarvitse viivyttää sen takia, että me saamme tiedon jostain pikaisesti päätettävästä asiasta edellisenä iltana vähän ennen klo 23.

Ana vastasi, että jokaisella riittää pätevyys valvoa veden valumista letkusta ja sulkea hana tarpeen vaatiessa. Ainakin jokainen taloyhtiön miespuolisista voi todeta, että tuleeko vesi bitumista läpi vai ei. Kysyin, miten tuo tarkastus käytännössä tehdään. Esimerkiksi putkiläpiviennit menevät rakenteiden sisällä ja osa terassin reunoista on syvällä rakenteissa, joten miten näiltä osin tarkastetaan, ettei vesi valu bitumin läpi sisälle. Ana tai kukaan muukaan taloyhtiön miespuolinen ei nähnyt tarpeelliseksi ottaa asiaan kantaa.

Lari selvitti vesitestin tarpeellisuutta yhden bitumifirman työnjohtajan kanssa. Työnjohtaja kertoi, ettei testejä nykyään enää aina tehdä, mutta ei siitä missään nimessä mitään haittaa olisi. Jos on ammattilaiset asialla, niin varmasti tehdään kunnolla, mutta vuotojen suhteen ei ikinä voi olla täysin varma. Työnjohtaja oli kertonut, että he toteuttavat testin tukkimalla ensin kaivot hitsaamalla niihin huovat kiinni tai laittamalla viemäripallot. Tämän jälkeen terassille lasketaan vettä noin 5 – 10 cm, jonka annetaan olla noin 12 tuntia. Tämän jälkeen allas lasketaan varovasti tyhjäksi, ettei kova vedenpaine irrota viemäriliitoksia.

Uskoni urakoitsijamme ammattitaitoa kohtaan ei ollut kovin suuri ja Larin esittelemä toimintatapa kuulosti huomattavasti asiantuntevammalta kuin oman urakoitsijamme ehdotus työmiehen seisottamisesta terassin nurkassa tai Anan ehdotus avata ja sulkea hanaa vuotoja vahtien. Totesin, että olen edelleen vesitestin kannalla ja kannatan tuota Larin esittelemää toimintatapaa. Totesin, etten tiedä, kuka testin toteuttaa ja joku sitäkin tarvitaan valvomaan.

Puheenjohtaja oli myös keskustellut vesitestistä useamman rakennusalan ammattilaisen kanssa. Kaikkien mielipide oli, että testi tulee tehdä aina, jos alla on asuinhuone. Meillä yläterassi toimii yläpohjarakenteena eli kattona yli puolelle alakerran asuintilasta. Tämä oli asiantuntijoiden mielestä nimenomaan se kohta, jossa ei kannata säästää.

Ainakin kolme meistä oli selvittänyt asiantuntijoiden mielipidettä vesitestin tarpeellisuuteen, joten luottavaisin mielin otin hallituksen kokouksessa osaa äänestykseen. Yllätys oli suuri, kun äänin 4-1 päätettiin, ettei mitään testejä tarvita.

#198: Ei se ole niin justiinsa

Kun ensimmäiset terassit oli purettu, urakoitsija toimitti yhtäkkiä päivitetyn tarjouksen urakasta. Alkuperäinen tarjous oli lisätöineen 62.000 euroa. Päivityksen jälkeen arvio kustannuksista oli 105.000 euroa ilman lisätöitä. Alempien terassien betoni oli piirustusten mukaan 5 senttiä paksua. Purkutöissä selvisi, että betoni oli 5-15 senttiä paksua. Ymmärrän toki, että tämä vaikuttaa kustannuksiin, mutta uudessa tarjouksessa myös yläterassien purkuaika kolminkertaistui, vaikka niiden osalta yllätyksiä ei tullut. Myös moni muu asia oli kalliimpi tai tullut kokonaan uutena tarjoukseen (vaikka hallitus oli yhtiökokouksessa väittänyt nämä asiat ensimmäisessä tarjouksessa jo huomioidun).

Hallitus päätti jälleen kutsua ylimääräisen yhtiökokouksen koolle toukokuun lopulla. Yhtiökokous oli kolmas 2,5 kuukauden sisällä. Ilmaisin huoleni koko yhtiölle niin kustannusten jyrkästä kasvusta kuin sopimuksen sekä valvojankin puutteesta. Muut eivät nähneet ongelmaa kustannusten kasvusta – siitäkään huolimatta, että laina, jonka piti heittämällä riittää, jouduttiin jo nyt urakan alkumetreillä todeta riittämättömäksi. Sopimuksen osalta puheenjohtaja todella yllätti kertomalla, että on laatinut sopimuksen, jonka on urakoitsijalle jo toimittanut. Kysyin hämmentyneenä, miten hän voi yksinään laatia sopimuksen ja toimittaa sen hallituksen tietämättä allekirjoitettavaksi. Pyysin puheenjohtajaa toimittamaan sopimuksen meille muille nähtäväksi.

Valvonnan osalta keskustelu meni jälleen naurettavalle tasolle. Muiden mielestä pystymme itse valvomaan saman kuin joku kalliisti laskuttava asiantuntijakin. Yritin perustella valvojaa muun muassa aloituspalaverissa ilmi tulleilla seikoilla, mutta ketään ei kiinnostanut. Anan mielestä voimme palkata vaikka sata valvojaa seisomaan tumput suorina työmaalle, mutta järkevintä on säästää sellaisessa. Yritin vielä vedota siihen, että asiantuntijan puuttuminen on viimeinen kohta säästää eikä meillä ole asiantuntemusta ottaa kantaa rakennusteknisiin asioihin, mutta kukaan ei nähnyt tätä ongelmana.

Purkutöiden siirtyessä meidän terassille, tuli mieleeni uudistunut asbestilainsäädäntö (#32). Jii keskusteli purkutöitä tekevän kaverin kanssa, joka kertoi, että varmasti rakenteissa on asbestia käytetty eli kannattaa pitää ikkunat kiinni, kun he ovat hommissa. Kysyin hallitukselta, mitä urakoitsijan kanssa on asbestista puhuttu. Jos rakenteissa on asbestia, ei ohje voi olla, että pitäkää ikkunat kiinni. Varsinkin, kun työmiehet itse pitivät terassien ovia jatkuvasti auki.

Kuvittelin urakoitsijan ottaneen asian jollain tavalla esille, kun urakkaa oli tarjousvaiheessa läpikäyty, mutta olin väärässä. Urakoitsija ja hallitus olivat kuitenkin tässä kohtaa sitä mieltä, että kartoitusta on turha tehdä: jos asbestia löytyy, urakan kustannukset nousevat tähtitieteellisiksi. Muistutin hallitusta, että laki on hyvin yksiselitteinen ja kartoitus pitää yksinkertaisesti olla tehtynä, oli urakoitsija asbestin olemassaolosta mitä mieltä tahansa. Ja me hallituksessa vastaamme siitä, että kartoitus on tekemättä. Kukaan ei vastannut mitään.

Toukokuun lopulla urakoitsija pyysi kommenttia terassirakenteen tuuletuksen järjestämiseksi. Totesin hallitukselle, etten voi ottaa asiaan kantaa, sillä en ymmärrä yhtään, mistä puhutaan. Urakoitsija pyysi kommenttia viemäreiden kuvauttamiseen sekä mielipidettä villojen vaihtoon. Kukaan ei vastannut mitään mihinkään. Minä totesin omalta osaltani, että asiantuntemukseni ei riitä ottamaan kantaa näihin asioihin ja juuri tällaisten asioiden takia olisi hyvä, että taloyhtiöllä olisi joku asiantuntija, jonka puoleen kääntyä. Kukaan ei vastannut mitään ja urakka joutui eteenpäin.

Yhtenä maanantaina palasin viiden jälkeen töistä kotiin ja huomasin, että kotiovemme oli auki. Työmiehet lopettelivat yleensä kolmen aikoihin, joten hämmästyneenä talsin kotitietä pitkin ja tuijottelin avonaista ovea. Hämmästys vaihtui tuohtumukseksi, kun havaitsin työmiesten lähteneen ja ovi oli unohtunut auki – siis kokonaan auki. Jii kertoi, että oli päivällä käväissyt kotona ja huomannut tuolloin, että avaimemme oli jätetty roikkumaan talomme edessä olevaan kukkaruukkuun työmiesten puuhastellessa kolmannessa kerroksessa ilman minkäänlaista näköyhteyttä avaimeen tai edes talomme edustaan.

Otin yhteyttä urakoitsijaan, joka pahoitteli oven auki jäämistä. Avaimen osalta totesi, että helpompi pitää sitä alakerrassa ovien lähettyvillä kuin kantaa koko ajan mukana. Kovasti lupaili, että toista kertaa ei ovi jää auki.

Keskiviikkona lähdimme mökille. Tarkoitus oli palata lauantaina, mutta muutimme suunnitelmia ja palasimme myöhään perjantai-iltana. En tiedä, olinko edes yllättynyt, että ovemme oli jälleen auki. Tuntui varsin lohduttavalta, että remonttia oltiin tekemässä kesäaikana ja joka viikko sai lukea vinkkejä asuntomurroilta suojautumisessa. Meillä sen sijaan pidettiin avoimia ovia jo toista kertaa saman viikon sisään.

#197: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eiku…

Terassiremontti alkoi 25.4. ensimmäisen terassin purkutöillä. Minkäänlaista sopimusta tai suunnitelmaa urakoitsijan kanssa ei vieläkään ollut. Kaksi nuorta virolaispoikaa piikkasi betonia otsat hiessä. Parin viikon päästä ensimmäiset terassit oli saatu purettua. Yritin edelleen saada hallitusta tekemään urakoitsijan kanssa edes jonkinlaisen sopimuksen urakasta. Puheenjohtaja vetosi yleisiin sopimusehtoihin, mutta kaikui kuuroille korville, kun yritin kertoa, ettemme voi vedota edes niihin, jos niin ei ole urakoitsijan kanssa sovittu.

Pidimme aloituspalaverin, johon puheenjohtaja sai työnsä kautta rakennusvalvojan paikalle. Valvoja esitti urakoitsijalle kysymyksiä, joita ei hallituksella ollut käynyt mielessäkään. Juuri tämän takia olin alusta asti esittänyt, että urakkaan otettaisiin valvoja mukaan – meillä ei yhdelläkään ole minkäänlaista taustaa rakennusalalta, joten meidän on mahdotonta varmistua urakoitsijan ratkaisujen järkevyydestä, saati oikeellisuudesta.

Valvoja kysyi urakoitsijan suunnitelmista terassin jälleenrakentamisen suhteen. Urakoitsija kävi läpi vaiheet, johon kuului muun muassa salaojamaton käyttäminen materiaalien välissä. Valvoja kysyi, mihin vedet oli tarkoitus salaojamatolta ohjata. Urakoitsija vastasi, että ei mihinkään. Valvoja naureskeli epäuskoisena, että mihin sitä salaojamattoa sitten tarvitaan. Kuuntelin itsekin huolestuneena: ei voi olla tarkoituksenmukaista jättää mitään vesiä tietoisesti rakenteisiin. Urakoitsija ja valvoja kävivät asiasta keskustelua, joka päättyi siihen, että urakoitsija lupasi miettiä vaihtoehtoja ja valvoja totesi, ettei ikinä hyväksyisi omaan yhtiöönsä tällaista suunnitelmaa.

Puhuin valvojan palkkaamisesta entistä painokkaammin. Käytin esimerkkinä aloituspalaveria, jossa yksikään meistä hallituksen jäsenistä ei ollut osannut kyseenalaistaa urakoitsijan meille tarjoamia vastauksia. Vaadin myös sopimuksen tekemistä: mikään kuluttajansuoja tai vastaava ei taloyhtiötä suojaa, joten taloyhtiön on sopimuksella huomioitava kaikki tärkeät seikat ja ennakoitava mahdolliset sudenkuopat. Puheenjohtaja totesi vihdoin, että yrittää sopia urakoitsijan kanssa yleisten rakennusehtojen käyttämisestä. Ehdotin, että näin tärkeän remontin ollessa kyseessä, hallitus vielä miettisi ainakin muutamilta osin yleisten ehtojen sopivuutta ja pyrkisimme huomioimaan asiat taloyhtiön parasta ajatellen. Ihmettelin myös, että urakoitsija lähtee tällaiseen projektiin ilman sopimuksia. Varmistin hallitukselta, että urakoitsijaa valitessa oli varmasti tilaajavastuulain mukaiset asiat selvitetty. Kukaan ei ollut ymmärtänyt selvittää.

#196: Hallitus on hakoteillä

Ylimääräinen yhtiökokous pidettiin 11.4.2018. Hallitus haki valtuuksia enintään 50.000 euron remonttilainan nostamiseen. Hallitus ehdotti, että korjataan kaikki terassit kerralla kuntoon. Ajattelin, että vihdoinkin joku muukin herää tässä yhtiössä siihen, että niille on tehtävä jotain (#186). Puheenjohtaja esitteli tarjouksen koko yhtiön remontista, jolle tulisi hintaa 62.000 euroa. Ihmettelin suuresti hinta-arviota, joka oli alle kolmasosa siitä, mitä muut urakoitsijat olivat tarjonneet. Varmistin, että urakka oli kilpailutettu ja urakoitsija pätevä. Kyselin yksityiskohtaisia kysymyksiä toteutustavasta ja hallitus vannotti kaikki asiat huomioidun tuossa hinnassa. En voinut uskoa, että urakoitsija pystyy tekemään yhtä laadukasta remonttia kuin muut tarjonneet, mutta enemmistön päätöksellä urakoitsija valittiin tekemään urakkaa. Yhtiökokous antoi hallitukselle valtuudet 100.000 euron lainaan, jotta raha varmasti riittää kaikkeen mahdolliseen, mikä matkan varrella eteen tulee. Sovittiin, että puheenjohtaja tilaa terassiremontin. 

Hallitus muodostettiin uudestaan. Hallitukseen jäivät puheenjohtaja ja Lari, uusina jäseninä mukaan tulivat taloudenhoitajan puoliso Ana, ex-puheenjohtajan asuntoon muuttanut Eki sekä minä. Ehdin olla hallituksesta pois 30 päivää.

Ensimmäisessä hallituksen kokouksessa pyysin, että puheenjohtaja toimittaisi kaiken materiaalin terassiremonttiin liittyen: tarjouspyynnöt, saadut tarjoukset, suunnitelman sekä urakkasopimuksen. Puheenjohtaja toimitti kaiken materiaalin, mitä hänellä oli: yksi sähköposti, jossa hän toteaa urakoitsijalle, että tilaamme työn. Puheenjohtaja kertoi, ettei mitään erillistä sopimusta ole. Sähköposti on hänen mielestään yhtä pätevä. Totesin, että kyllä sähköposti periaatteessa riittää, mutta onko siinä varmasti sovittu sopimusehdoista riittävällä tarkkuudella ja että yleensä näin mittavissa remonteissa tehdään erillinen sopimus. Minulle tuli tunne, ettei kaikki voi mennä hyvin.

Ennen terassiremontin alkua ehdimme tapella pensasaidoista. Yhtiössä heräsi keskustelu vanhan angervoaidan korvaamisesta tuija-aidalla. Hallitus päätti, että vaihdetaan yhtiön välittömään hallintaan kuuluvat angervoaidat kauttaaltaan uusiin. Ana oli sitä mieltä, että osakkaat, joiden takapihoille angervoaidat ylettyvät, pakotetaan maksamaan kustannukset. Kerroin, ettei yhtiö voi tällaista vaatia – joko yhtiö vaihtaa ne kustannuksellaan kaikille, niitä ei vaihdeta kenellekään tai jokainen saa tehdä pihoillaan mitä tykkää. Ana jankkasi, että kaikki vaihdetaan, mutta yhtiö ei kustannuksiin osallistu. Hänen mielestään rikotaan yhdenvertaisuusperiaatetta, jos yhtiö maksaa pensaat, jotka se on päättänyt vaihtaa. Riitely meni jälleen aivan naurettavalle tasolle ja Ana ehdotti jossain vaiheessa, että ”vaihdetaan samalla myös puuaidat vähän hienommiksi taloyhtiön piikkiin, kun ne voi vaikka kullalla päällystää ja timanteilla koristellut olis ihan ihkuja”. Ana vielä toivoi, että käytetään järkeä ja säästetään taloyhtiön rahoja eikä tehdä hölmöjä päätöksiä ja viilata pilkkuja, kun muuten menee hankalaksi. Minulta meni viimeinen kommentti vähän ohi.

Kymmenien viestien ja lapsellisten kommenttien jälkeen lopputulos oli, että yhtiö vaihdatti aidat kaikille ja kustannus oli alle 200 euroa. Koko yhtiön yleisilme muuttui huomattavasti, kun 30 vuotta hoitamatta olleista, villiintyneistä pensaista päästiin eroon.

#195: Missä mennään unelmien taloyhtiössä?

Jos on ollut ikävyyksiä Myyntimiehen kanssa, niin on niitä riittänyt taloyhtiössäkin. Aivan uskomatonta, mihin soppaan lusikkamme iskimme, kun luulimme unelma-asuntomme löytyneen. Olen kaiken tämän pyörityksen keskellä alkanut jo epäilemään omaa mielenterveyttäni ja sitä, että ehkä se ongelma olenkin minä – ei missään taloyhtiössä voi olla näin paljon vaikeuksia. Jännä tosin, että toimintaani on kaikissa muissa yhtiöissä vain arvostettu ja kiitelty, mutta täällä olen vain hankala tapaus.

Viime vuoden lopulla tein päätöksen ja irtisanouduin puheenjohtajan tehtävästä. Ex-puheenjohtaja otti tehtävän vastaan, vaikkei se missään näkynytkään. Ex-puheenjohtaja laittoi myös asuntonsa myyntiin, mikä ei henkilökohtaisesti haitannut lainkaan. Ex-puheenjohtajan vaimo oli suivaantunut minulle vuotta aiemmin tapahtuneesta yksittäisestä musiikin soitosta (#157) niin pahasti, että ei edes tervehtinyt enää. Jos satuimme – tai meinasimme sattua – pihaan samaan aikaan, hän jäi joko kauemmas odottamaan tai juoksi ohitseni sanomatta sanaakaan. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun hän oli tulossa ovesta ulos, mutta vetäytyikin takaisin, kun havaitsi minut pihalla. Tervehdin aina, jos satuimme sille etäisyydelle, mutta hän ei vastannut mitään. Siinä sitä oli lapsille selitettävää, miksei naapuri tervehdi, vaikka me tervehdimme häntä. 

Kevään opiskelukiireiden myötä päätin, että aikani taloyhtiön hallituksessa saa riittää. Olen tehnyt niin paljon töitä yhtiön eteen (laatinut isännöitsijäntodistukset, laskenut ja korjannut kaikki vastikelaskelmat, tehnyt kirjanpidon ja tilinpäätökset, koonnut toimintakertomukset, laatinut osakas- ja asukasluettelot), että nyt on muiden vuoro. Yhtiökokouksessa kerroin, että minulla ei aika enää riitä ja jättäydyn ainakin täksi vuodeksi pois hallituksesta. Tunnelma kiristyi heti. Päätöstäni ei katsottu hyvällä.

Toimin yhtiökokouksen sihteerinä ja toimitin pöytäkirjan normaalisti pöytäkirjan tarkastajille kommentoitavaksi. Toinen tarkastajista kuittasi pöytäkirjan olevan kunnossa. Taloudenhoitaja, joka ei pitänyt siitä, että jättäydyin hallituksesta pois, totesi, että pöytäkirjan liitteenä olevaa hallituksen kunnossapitotarveselvitystä tulee päivittää. Ystävällisesti ohjeistin, että kyseinen asiakirja on hallituksen työkalu, johon emme voi tässä kohtaa alkaa tehdä muutoksia. Selvitys oli hyväksytty hallituksen kokouksessa (jossa taloudenhoitaja paikalla ja tuolloin sen itsekin hyväksynyt) jo aiemmin ja nyt se vain esitettiin yhtiökokouksessa. Saimme ensimmäisen riidan aikaiseksi siitä, että tuota selvitystä olisi pitänyt hänen mielestään nyt yhtäkkiä muuttaa, vaikkei siihen tullut edes mitään kommentteja yhtiökokouksessa. 

Samoihin aikoihin kilpailutin asuntolainaamme. Olimme vaihtamassa pankkia, joten uusi pankki halusi isännöitsijäntodistuksen. Kysyin, kuka sen laatii, ja hallitus päätyi yksimielisesti siihen, että päivitän todistuksen itse ja laitan hallitukselle hyväksyttäväksi. Mitään uutta todistukseen ei tarvittu, mutta lainaosuudet piti päivittää. Kun sain taloudenhoitajalta laskelmat (jotka olivat väärin, mutta korjasin ja hyväksytin hallituksella), toimitin todistuksen hallitukselle hyväksyttäväksi ja puheenjohtajan allekirjoitettavaksi. Saimme seuraavan riidan aikaiseksi siitä, mitä todistukseen tulee kirjata remonttien osalta. Uuden hallituksen mielestä päätettyihin, tuleviin remontteihin tulee lisätä kaikki remontit, jotka ovat ehkä joskus tulossa. Ohjeistin ystävällisesti, että siinä kohdassa mainitaan remontit, joista on jo päätös. Hallitus kertoi tehneensä päätöksen muun muassa terassiremontista, joka juuri muutamaa kuukautta aiemmin äänestettiin heidän toimestaan ylimääräisessä yhtiökokouksessa nurin. Silloin jokainen heistä perusteli asiaa sillä, ettei ongelmia terassien kanssa ole. En toki ollut remonttia vastaan, mutta uusi hallitus ei voinut yhtäkkiä ilman uutta tietoa ja yhtiökokouksen hyväksyntää päättää, että remontti nyt tehdäänkin. 

Naapurit soittelivat toisilleen, miten todistukseen tulee kirjata nyt joka ikinen asia ihan sanatarkasti, ettei tule ongelmia uusien ostajien kanssa. Hallituksen ulkopuoliset henkilöt tulivat kyselemään, mihin olemme muuttamassa, kun olivat kuulleet, että olemme lähdössä. Olin aivan puulla päähän lyöty: olimme tilanneet isännöitsijäntodistuksen pankkia varten. Muistutin hallitusta vaitiolovelvollisuudesta ja totesin, että kun asia kerran niin kiinnostaa, niin emme ole myymässä asuntoamme vaan kilpailutin pankkeja. Totesin, että arvostaisin, jos asiaa kysyttäisiin suoraan eikä arvuuteltaisi siitä selän takana henkilöiden kanssa, joille asia ei edes kuulu.

Kun kolmas ulkopuolinen tuli kysymään muuttoaikeistamme, kysyin hallitukselta, kenellä heistä on ollut tarve kertoa jokaiselle hallituksen ulkopuoliselle osakkaalle tilaamastamme todistuksesta ja mistä syystä. En saanut vastausta. 

Kyselin allekirjoitetun todistuksen perään, jolloin taloudenhoitaja näki jälleen tilaisuutensa tulleen. Hän totesi, ettei aiempi hallitus ole hyväksynyt aiempaa isännöitsijäntodistusta, jonka sisältö vastasi nyt päivitettyä todistusta. Samaisella taloudenhoitajalla oli syksyllä ongelmia ymmärtää ja muistaa hallituksessa tehtyjä päätöksiä (#189), joten en hirveästi yllättynyt tästä käänteestä. Muistinvirkistykseksi kävin kirjeenvaihtoamme läpi, joka päättyi siihen, että totesin toimittavani aiemman todistuksen eteenpäin ja hän vastasi asian olevan ok. 

Tämän jälkeen taloudenhoitaja vetosi siihen, etten voi päivittää todistusta, sillä en kuulu hallitukseen. Siitäkin huolimatta, että aiemmin hän oli muiden kanssa yhtä sitä mieltä, että voin todistuksen päivittää. Taloudenhoitaja kiristi todistuksen saamista myös sillä, etten ollut toimittanut taloyhtiön kaikkia mappeja puheenjohtajalle. Olimme sopineet, että varmistan, että olen tulostanut sähköpostista kaikki liitteet mappeihin mukaan ja palautan viimeisen mapin puheenjohtajalle seuraavalla viikolla.

Kymmenien sähköpostien jälkeen asia saatiin päätökseen ja hallitus ymmärsi, ettei päätettyihin remontteihin voida lisätä terassiremonttia ennen kuin siitä tehdään päätös. Puheenjohtaja jaksoi hokea viestistä toiseen, miten ostajilta ei tule pimittää tietoa enkä enää jaksanut toistaa, että todistus menee pankille. Melkein jo toivoin, että todistus olisi ollut ennemmin kaupantekoa kuin pankkia varten.

Seuraavaksi tuli kutsu ylimääräiseen yhtiökokoukseen, jossa oli päätettävänä asiana rahoitus remontille (päätöstä itse remontista ei hallituksen mielestä tarvittu). Kutsussa ei ollut listattuna päätösasioita vaatimusten mukaisesti, josta ystävällisesti huomautin puheenjohtajalle. Hän vastasi, että jos väärä sanamuoto estää käsittelemästä asioita, niin jätetään käsittelemättä 😊 Tässä kohtaa tuli tunne, että en voi antaa asioiden jatkua näin.

Hallitukseen kuului onneksi myös yksi järkevä ihminen, Lari. Hän ihmetteli, miksei kokouskutsua voi vain korjata ja toimittaa uudestaan. Hän soitti minulle ja kerroin, että toki kutsua voi – ja kannattaakin korjata. Hän yritti puhua asiasta muulle hallitukselle, joka totesi, että he eivät ala kutsua enää korjailemaan. Tai jos korjaavat, niin eivät ainakaan toimita osakkaille uudestaan. Ystävällisesti Lari korjasi kutsun varmistettuaan minulta, miten kutsusta saadaan lainmukainen. Kutsuun päätettiin lopulta ottaa mukaan päätösasiana hallituksen kokoonpano, sillä nykyisellään yhtiön hallinto oli hakoteillä.

#194: Ahdistunut Myyntimies

Yritimme sovintoa vielä viimeisen kerran joulun alla. Olimme valmiit 2.500 euron korvaukseen. Toimitin Myyntimiehelle valmiin sopimuspohjan, jonka allekirjoittamalla olisimme voineet jatkaa elämäämme eteenpäin. Myyntimies palasi omalla sopimusehdotuksellaan, jossa vaati sopimukseen lisättäväksi:

   * ostaja on väittänyt asuntokaupassa tapahtuneen virheen esittämättä mitään todistetta asiasta.

   * teetetyn remontin virheellisyydestä ei ostaja ole esittänyt mitään todistetta.

   * sopimuksen jälkeen ostaja ei voi esittää mitään vaatimuksia mihinkään tätä asuntokauppaa koskien [sopimuksessamme oli normaali maininta, että kummallakaan osapuolella ei ole korvauksen maksamisen jälkeen mitään vaatimuksia tähän riita-asiaan liittyen]

   * ostajan on toimitettava sopimusehdotus myös taloyhtiön puolesta

   * edellä mainittujen muutosten jälkeen, voidaan neuvotteluja jatkaa

Haistatin Myyntimiehen neuvotteluille pitkät. En vastannut enää mitään vaan toimitin viestin asianajajallemme ja pyysin, että hän hoitaa asian loppuun – oli se sitten sovinto, käräjäoikeus tai mikä tahansa. Asianajajamme vastasi ottavansa yhteyttä Myyntimiehen asianajajaan. Kaksi viikkoa myöhemmin kysyin, onko asia edennyt. Asianajaja vastasi viikkoa myöhemmin, että odottaa vastapuolen yhteydenottoa. Kaksi kuukautta myöhemmin eli maaliskuussa kysyin, mikä tilanne on. Odotan vastausta edelleen.

Vieläkö muistatte ex-puheenjohtajan, jonka edesottamuksia olemme seuranneet niin vesivahinkoremonttimme (#117) kuin esimerkiksi patteririidankin yhteydessä (#189)? Yllättäen Myyntimiehen asianajaja lähestyi taloyhtiötä helmikuussa. Hän kysyi, onko taloyhtiöllä vielä vaatimuksia asiaan liittyen. Käsittelimme viestin hallituksen kokouksessa ja sovimme yksimielisesti, että mietimme vastauksen, jonka ex-puheenjohtaja toimittaa Myyntimiehen asianajajalle. Halusimme vastauksessa tuoda ilmi, että asiaa ei edistetä oikeusteitse, mutta taloyhtiö ei missään nimessä ole sitä mieltä, että asia olisi loppuunkäsitelty tai että asia olisi jollain tavalla nyt sovittu. Laadin vastauksen ja pyysin, että ex-puheenjohtaja toimittaa sen eteenpäin ja toimittaa vastauksen myös meille muille. Jokainen hallituksen jäsen kuittasi, että vastaus on hyvä ja toimitaan näin.

Kuukautta myöhemmin kysyin, oliko ex-puheenjohtaja toimittanut vastauksen eteenpäin, kun meille sitä ei ollut toimitettu. Ex-puheenjohtaja vastasi, että oli heti tuolloin vastannut ja vastapuolelta oli tullut sovintosopimus allekirjoitettavaksi. Katsoin viestittelyä tarkemmin ja huomasin, että ex-puheenjohtaja oli vastannut täysin eri tavalla kuin mitä olimme yhdessä sopineet. Vastauksessa todettiin, että taloyhtiöllä ei ole mitään vaatimuksia vastapuolta kohtaan. Kysyin, miksi vastaus ei ole se, mikä oli yksimielisesti sovittu. Ex-puheenjohtaja vastasi: ”En ala omalla nimelläni kirjoittamaan muunneltua totuutta. Siinä onkin taloyhtiön uudelle hallitukselle pohdittavaa mitä tekevät sopimukselle.”

Olimme yhdessä sopineet vastauksen, joka kuvasi juuri sitä, mitä yhtiössä oli päätetty. Nyt se oli hänen mielestään muunneltua totuutta. Olen kai jotenkin yksinkertainen, mutta jos en olisi ollut valmis toimittamaan viestiä omissa nimissäni, olisin tuonut asian ilmi muille ja kysynyt, miten toimitaan. En olisi kuitannut, että vastaus on ok, toimitan sen perille, mutta muutan tekstiä kuitenkin. Olen aivan liian yksinkertainen ymmärtämään tätä jälkimmäistä järjenjuoksua. Uusi hallitus sitten toimitti tämän yhdessä sovitun vastauksen vastapuolen asianajajalle myöhemmin.

Töissä Myyntimiestä ei ole näkynyt. Olemme olleet samassa tilanteessa vuoden sisällä nyt viisi kertaa. Vuoden alussa esimieheni halusi keskustella kanssani. Ihmettelin syytä, mutta se selvisi: riitelyni Myyntimiehen kanssa on haitaksi koko työyhteisölle. Myyntimies on ahdistunut minusta eikä pysty enää käymään toimistolla minun takiani. On työnantajan kannalta kestämätön tilanne, että emme pysty työskentelemään yhdessä eikä toinen pysty käymään enää edes toimistolla. Tuijotin esimiestäni suu auki.

Mietin hetken aikaa, että onko tämä todellista. Totesin, että tämä asia ei kuulu työnantajalle ja olen järkyttynyt tällaisesta keskustelusta. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia työskennellä Myyntimiehen kanssa eikä erimielisyytemme ole omalta osaltani näkynyt työyhteisössä millään tavalla. Olen voinut keskustella työasioista täysin normaalisti myös Myyntimiehen kanssa, jos on ollut tarve. En ole jäänyt yhdestäkään tilaisuudesta tai palaverista pois Myyntimiehen takia, joten pitäisiköhän tätä asiaa käsitellä hänen kanssaan, jolla jotain ongelmia on. Kysyin, mitä työnantaja odottaa minun asialle tekevän. Esimies vastasi, ettei ota kantaa, kun asia ei hänelle kuulu, mutta halusi, että tiedän tilanteen ja mitä riitelyni on saanut aikaan. Oli millimetrin päässä, että irtisanoudun. Mutta päätin, että tätä en anna periksi!

Tämä on tilanne Myyntimiehen kanssa. Ette uskokaan, miten pahalta tuntui käydä nämä asiat vielä kertaalleen läpi. Tulin niin pahalle tuulelle, että muistan nyt hyvin, miksi tämä kirjoittaminen on ollut niin vastentahtoista. Mutta kyselyjä tulee niin paljon, että olihan tämä tehtävä. Tuntuu kohtuuttomalta, että kaiken jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että Myyntimies pääsi tästä(kin) kuin koira veräjästä. Mutta luotan, että lopulta oikeus voittaa – some day, some way.