#143: Lyhyt tilannetiedotus

Rakkaat lukijat, täällä päässä pahoitellaan takkuavaa tarinointia. Olen jälleen sairaslomalla pään takia. Johan minä 1,5 päivää ehdin töissä pakertamaankin. Yritän levätä ja hoidan vain pakollisia asioita, joten myös blogi joutuu nyt hetkeksi jäähylle.

Menin eilen neljättä kertaa työterveyslääkärille ja tällä kertaa varasin ajan omalle työterveyslääkärille. Pyysin, että jos ei heitä kiinnosta minun terveyteni, niin ajattelisivat nyt edes työnantajaa, jolle syntyy sairastelustani nyt ihan turhia kustannuksia. En tiedä, toimivatko taikasanani vai oliko lääkäri aidosti kiinnostunut asioistani, mutta ainakin hän tutki huomattavasti edeltäjiään perusteellisemmin: olin vastaanotolla yli tunnin. Ensi viikolla tutkimukset jatkuvat neurologin luona ja eilisten verikokeiden tuloksiakin tipahtelee alkuviikosta.

Huomenna on huikea tapahtuma, kun kahdeksan kaverusta lapsuuden yhteiseltä pihalta kokoontuu yhteen. Odotan niin kovasti! Joidenkin näkemisestä on yli kymmenen vuotta! Pään on pakko olla kunnossa tai särjen pääni. Heh heh. En malta odottaa, että pääsen kertomaan teille jälleen näkemisestä. 

Tällaista menoa viime vuosituhannella, mitähän huomenna? :D

Mutta oi että.. Ette usko, miten en todellakaan malta, että pääsen kertomaan teille viimeisiä kuulumisia Myyntimiehestä. Emme ole vieläkään tavanneet, mikä ei henkilökohtaisesti haittaa minua tippaakaan. Taloyhtiö toimitti Myyntimiehelle vahingonkorvausvaatimuksen huonosti toteutetun remontin ja siitä aiheutuneen vesivahingon takia. Viime viikolla saimme juristin laatiman vastineen siihen: jos en paremmin tuntisi, saattaisin jopa ihailla Myyntimiehen rohkeutta. Hänellä on mieletön rohkeus tarinoida täysin tuulesta temmattuja satuja, vaikka näiden satujen todenperäisyys on ihan helposti todennettavissa.

Vastineessa kerrottiin taloyhtiön edustajan valvoneen remonttia, tilanneen vedeneristystyön, tutkineen kylpyhuonetta ja kuulkaa kaikkea mitä. Taloyhtiön silloisista edustajista ei yksikään kuitenkaan tiedä käyneensä Myyntimiehen asunnossa koskaan ja remontin aikana puheenjohtajana toiminut Matti kuuli tänään ensimmäistä kertaa koko remontista, kun sain häneen yhteyden. Yksi elämäni mielenkiintoisimmista puheluista. En malta odottaa, miten tämä vyyhti lähtee tästä vielä etenemään. Odottakaahan, kun pääsen kertomaan lisää!

#19: Kaupantekopäivä

Kuntotarkastuksen jälkeinen yö oli uneton. Mielessä pyöri satoja kysymyksiä ja päällimmäisenä tietysti: onko tässä mitään järkeä. Yöllä mieleen hiipi ajatus, mitä jos sama homeongelma on naapuriasunnoissa ja niihinkin joudutaan tekemään reilun kymppitonnin remontit. Laskin äkkiseltään, että pahimmassa tapauksessa meille voi koitua 15 000 euron lisälasku, jos kaikilta löytyy hometta. Aamuyöstä kirjoitin Myyntimiehelle viestin, jossa ehdotin vielä vastaantuloa hinnassa. Totesin, että otamme ison riskin suostuessamme asuntokauppoihin ja me tulimme vastaan, kun heillä oli kauhuskenaarioita asunnonmyyntiin liittyen.

Aamulla Myyntimies soitti. Hän kertoi, että taloyhtiön hallintaan kuuluvasta kellaritilasta on löytynyt hometta ja se vaatii toimenpiteitä. Kaupantekohetkeen oli tunti aikaa. Olisi kai pitänyt ymmärtää pysäyttää juna tässä vaiheessa, mutta se tuntui mahdottomalta. Ehdotin, että he tulevat hinnassa vastaan 7 000 euroa ja molemmat kantavat riskin siitä, että kellarin homeongelma maksaa joko enemmän tai vähemmän kuin mihin tuolla 7 000 eurolla varaudutaan.

Pääsimme sopimukseen ja välittäjä päivitti kauppakirjat kolmatta kertaa vuorokauden sisään. Meillä oli tapaaminen ostajien kanssa omassa pankissamme klo 9.30. Menimme Jiin kanssa pankkiin puoli tuntia etukäteen tekemään paperit valmiiksi.

Asunnonostamiseen liittyy usein myös asuntolaina. Kilpailutimme lainan useissa eri pankeissa ja parhaimman tarjouksen teki nykyinen pankkimme. Edellinen lainamme on nostettu vuonna 2008, jolloin lainaehdot olivat velallisen kannalta paremmat kuin nykyisin. Marginaali edellisessä lainassamme on vain 0,4 prosenttia. Laskimme ja vertailimme vaihtoehtoja ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että meille edullisin vaihtoehto on pitää vanha asuntolaina ja ottaa sen rinnalle uutta lainaa tarvittava määrä. 

Ostajat tulivat ajallaan pankkiin ja pankkineuvojamme alkoi hoitaa kaupantekoon liittyviä asioita. Ostajat tarkistivat reaaliajassa tiliään, jolle heidän pankkineuvojan piti siirtää asunnonostoon varattu rahamäärä. Rahaa ei vain kuulunut. Aika kului ja jutustelimme niitä näitä. Haikein mielin luin osakekirjaa, jossa ensimmäisenä merkintänä oli osakkeen siirto rakennuttajalta vanhemmilleni, sitten avioeron myötä isältä äidilleni ja lopulta äidiltä meille. Ensimmäistä kertaa osakekirja siirtyi perheemme ulkopuolelle. Meitä odotti kuitenkin unelmiemme asunto, joten sijaa haikeudelle ei ollut.

Kaupanteko ei edennyt ja pankkineuvoja yritti soittaa naapuripankkiin. Ostajien pankkineuvoja ei kuitenkaan ollut saapunut töihin. Ihmettelimme, että kuinka paljon voi vastoinkäymisiä liittyä yhteen asuntokauppaan. Hiljalleen asia ratkesi, kun naapuripankista otettiin yhteyttä: ostajien pankkineuvoja oli joutunut liikenneonnettomuuteen, mutta raha oli nyt sovitusti siirretty. Niin oli lapsuudenkoti myyty ja oli aika valmistautua uuteen kauppaan.

Myyntimies saapui pankkiin vaimonsa kanssa. Myös välittäjä liittyi seuraan. Kaupat sujuivat jouhevasti ja näin meistä tuli unelma-asunnon omistajia. Viime hetken stressi ja ahdistus olivat kaikonneet ja kaikki näytti vihdoin järjestyvän.

Jii oli järjestänyt illaksi täydellisen yllätyksen: lapset lähtivät siskolleni hoitoon ja me menimme kylpylän kautta ravintolaan nauttimaan vapaasta illasta, onnistuneista asuntokaupoista ja viimeisestä yhteisestä illasta ennen Jiin reissua. Vapaailta oli enemmän kuin ansaittu viime päivien hektisten käänteiden jälkeen.

#02: Unelma-asuntoa etsimässä

Asuimme aiemmin kerrostaloasunnossa, jossa oli 4 huonetta, keittiö ja sauna. Asunto oli itselleni tuttuakin tutumpi, sillä se oli lapsuudenkotini. Muutimme asuntoon perheeni kanssa taloyhtiön valmistuttua, jolloin olin 2-vuotias. Asuntoon ja taloyhtiöön liittyy paljon upeita muistoja – pihan tiivis kaveriporukka, seikkailut talon ympäristössä, yökyläilyt naapurissa ja joskus jopa teltassa taloyhtiön pihalla. Tavattuani mieheni Jiin 17-vuotiaana, lähdin kovassa kapinahengessä tutulta asuinalueelta pois ja vannoin, etten koskaan enää palaa. Muutimme Jiin kanssa Helsinkiin, jossa viihdyimme neljä vuotta. Aloimme etsiä isompaa asuntoa ja monen mutkan kautta tilanne kääntyi niin, että ostimme lapsuudenkotini äidiltä. Teini-iän kapina oli kaikonnut ja tuttu asuinalue vaikutti juuri niin rauhalliselta ja sopivalta, kuin toivoa saattoi.

Asetuimme taloksi ja viihdyimme hyvin melkein kymmenen vuotta, kunnes avioliiton ja lasten myötä mietteet isommasta asunnosta valtasivat mielen. Hiljalleen aloimme seurata tarjolla olevia asuntoja ja mietimme, mitä omalta kodiltamme toivomme. Ilmoituksia seuratessamme toiveet tarkentuivat ja molemmille alkoi muodostua kuva unelmiemme kodista. Katselimme pääasiassa omakotitaloja, satunnaisesti myös pari- ja rivitaloja. Selvää oli, että unelma-asuntomme olisi nykyistä isompi. Halusimme myös oman pihan ja takan. Kumpikaan meistä ei ole kunnostautunut remonttihommissa, joten hakusessa oli hyväkuntoinen asunto, jota ei tarvitse ainakaan pientä pintaremonttia enempää kunnostaa. 

Aikamme tarjontaa seurattuamme aloimme katsoa asuntoja enemmän tosissamme ja aloimme käydä myös asuntonäytöissä. Ilmoitusten lukeminen ja näytöissä käyminen oli oman asunnon myyntiä ajatellen opettavaista. On uskomatonta, miten vaillinaisilla ja heikoilla tiedoilla asuntoja myydään. Ilmoitukset ovat usein persoonattomia eivätkä kuvat vastaa todellisuutta. Mietimme usein, kenen edun mukaista on, että kuvat antavat asunnosta vääränlaisen kuvan. Aloimme bongata ilmoituksista kuvia, joissa tilojen mittasuhteita oli venytetty luonnottomiksi. Toisessa kuvassa saattoi näkyä kahden hengen sohva ja pyöreä seinäkello, toisessa kuvakulmassa sama sohva oli venytetty kahdeksan hengen sohvaksi ja kello vääntynyt soikeaksi.

Yksi isoimmista ihmetyksistä liittyi kuitenkin asuntoja myyviin välittäjiin. Harva välittäjä oli perehtynyt myymänsä kohteen tietoihin niin hyvin, että olisi osannut vastata yksinkertaisiin kysymyksiin kohteen kunnosta tai remonteista. Yleensä vastauksia etsittiin yhdessä esittelypaperista tai vastaus jäi kokonaan saamatta. Vain ani harva välittäjä todella myi kohdettaan – suurin osa vain, nimensä mukaisesti, välitti asuntoa eteenpäin.

Seuraatko sinä myynnissä olevia asuntoja? Millainen on sinun unelma-asuntosi?