#194: Ahdistunut Myyntimies

Yritimme sovintoa vielä viimeisen kerran joulun alla. Olimme valmiit 2.500 euron korvaukseen. Toimitin Myyntimiehelle valmiin sopimuspohjan, jonka allekirjoittamalla olisimme voineet jatkaa elämäämme eteenpäin. Myyntimies palasi omalla sopimusehdotuksellaan, jossa vaati sopimukseen lisättäväksi:

   * ostaja on väittänyt asuntokaupassa tapahtuneen virheen esittämättä mitään todistetta asiasta.

   * teetetyn remontin virheellisyydestä ei ostaja ole esittänyt mitään todistetta.

   * sopimuksen jälkeen ostaja ei voi esittää mitään vaatimuksia mihinkään tätä asuntokauppaa koskien [sopimuksessamme oli normaali maininta, että kummallakaan osapuolella ei ole korvauksen maksamisen jälkeen mitään vaatimuksia tähän riita-asiaan liittyen]

   * ostajan on toimitettava sopimusehdotus myös taloyhtiön puolesta

   * edellä mainittujen muutosten jälkeen, voidaan neuvotteluja jatkaa

Haistatin Myyntimiehen neuvotteluille pitkät. En vastannut enää mitään vaan toimitin viestin asianajajallemme ja pyysin, että hän hoitaa asian loppuun – oli se sitten sovinto, käräjäoikeus tai mikä tahansa. Asianajajamme vastasi ottavansa yhteyttä Myyntimiehen asianajajaan. Kaksi viikkoa myöhemmin kysyin, onko asia edennyt. Asianajaja vastasi viikkoa myöhemmin, että odottaa vastapuolen yhteydenottoa. Kaksi kuukautta myöhemmin eli maaliskuussa kysyin, mikä tilanne on. Odotan vastausta edelleen.

Vieläkö muistatte ex-puheenjohtajan, jonka edesottamuksia olemme seuranneet niin vesivahinkoremonttimme (#117) kuin esimerkiksi patteririidankin yhteydessä (#189)? Yllättäen Myyntimiehen asianajaja lähestyi taloyhtiötä helmikuussa. Hän kysyi, onko taloyhtiöllä vielä vaatimuksia asiaan liittyen. Käsittelimme viestin hallituksen kokouksessa ja sovimme yksimielisesti, että mietimme vastauksen, jonka ex-puheenjohtaja toimittaa Myyntimiehen asianajajalle. Halusimme vastauksessa tuoda ilmi, että asiaa ei edistetä oikeusteitse, mutta taloyhtiö ei missään nimessä ole sitä mieltä, että asia olisi loppuunkäsitelty tai että asia olisi jollain tavalla nyt sovittu. Laadin vastauksen ja pyysin, että ex-puheenjohtaja toimittaa sen eteenpäin ja toimittaa vastauksen myös meille muille. Jokainen hallituksen jäsen kuittasi, että vastaus on hyvä ja toimitaan näin.

Kuukautta myöhemmin kysyin, oliko ex-puheenjohtaja toimittanut vastauksen eteenpäin, kun meille sitä ei ollut toimitettu. Ex-puheenjohtaja vastasi, että oli heti tuolloin vastannut ja vastapuolelta oli tullut sovintosopimus allekirjoitettavaksi. Katsoin viestittelyä tarkemmin ja huomasin, että ex-puheenjohtaja oli vastannut täysin eri tavalla kuin mitä olimme yhdessä sopineet. Vastauksessa todettiin, että taloyhtiöllä ei ole mitään vaatimuksia vastapuolta kohtaan. Kysyin, miksi vastaus ei ole se, mikä oli yksimielisesti sovittu. Ex-puheenjohtaja vastasi: ”En ala omalla nimelläni kirjoittamaan muunneltua totuutta. Siinä onkin taloyhtiön uudelle hallitukselle pohdittavaa mitä tekevät sopimukselle.”

Olimme yhdessä sopineet vastauksen, joka kuvasi juuri sitä, mitä yhtiössä oli päätetty. Nyt se oli hänen mielestään muunneltua totuutta. Olen kai jotenkin yksinkertainen, mutta jos en olisi ollut valmis toimittamaan viestiä omissa nimissäni, olisin tuonut asian ilmi muille ja kysynyt, miten toimitaan. En olisi kuitannut, että vastaus on ok, toimitan sen perille, mutta muutan tekstiä kuitenkin. Olen aivan liian yksinkertainen ymmärtämään tätä jälkimmäistä järjenjuoksua. Uusi hallitus sitten toimitti tämän yhdessä sovitun vastauksen vastapuolen asianajajalle myöhemmin.

Töissä Myyntimiestä ei ole näkynyt. Olemme olleet samassa tilanteessa vuoden sisällä nyt viisi kertaa. Vuoden alussa esimieheni halusi keskustella kanssani. Ihmettelin syytä, mutta se selvisi: riitelyni Myyntimiehen kanssa on haitaksi koko työyhteisölle. Myyntimies on ahdistunut minusta eikä pysty enää käymään toimistolla minun takiani. On työnantajan kannalta kestämätön tilanne, että emme pysty työskentelemään yhdessä eikä toinen pysty käymään enää edes toimistolla. Tuijotin esimiestäni suu auki.

Mietin hetken aikaa, että onko tämä todellista. Totesin, että tämä asia ei kuulu työnantajalle ja olen järkyttynyt tällaisesta keskustelusta. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia työskennellä Myyntimiehen kanssa eikä erimielisyytemme ole omalta osaltani näkynyt työyhteisössä millään tavalla. Olen voinut keskustella työasioista täysin normaalisti myös Myyntimiehen kanssa, jos on ollut tarve. En ole jäänyt yhdestäkään tilaisuudesta tai palaverista pois Myyntimiehen takia, joten pitäisiköhän tätä asiaa käsitellä hänen kanssaan, jolla jotain ongelmia on. Kysyin, mitä työnantaja odottaa minun asialle tekevän. Esimies vastasi, ettei ota kantaa, kun asia ei hänelle kuulu, mutta halusi, että tiedän tilanteen ja mitä riitelyni on saanut aikaan. Oli millimetrin päässä, että irtisanoudun. Mutta päätin, että tätä en anna periksi!

Tämä on tilanne Myyntimiehen kanssa. Ette uskokaan, miten pahalta tuntui käydä nämä asiat vielä kertaalleen läpi. Tulin niin pahalle tuulelle, että muistan nyt hyvin, miksi tämä kirjoittaminen on ollut niin vastentahtoista. Mutta kyselyjä tulee niin paljon, että olihan tämä tehtävä. Tuntuu kohtuuttomalta, että kaiken jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että Myyntimies pääsi tästä(kin) kuin koira veräjästä. Mutta luotan, että lopulta oikeus voittaa – some day, some way.

#187: Myyntimies ottaa asioista selvää

Myyntimies ei koskaan palannut sovintoehdotukseensa. Viimeisenä määräpäivänä varmistin tekstiviestillä, että hiljaisuus johtuu heidän haluttomuudestaan sovintoon eikä vahingossakaan siitä, etteivät he olisi viimeisintä viestiämme saaneet. Sain tylyn vastauksen: Ei ole mitään viestiä tullut. Kerroin lähettäneeni sen Myyntimiehen osoittamaan osoitteeseen, johon kaikki tähän asiaan liittyvät viestit piti lähettää. Tuli hiljaista ja arvelin Myyntimiehen löytäneen viestin.

Myyntimies palasi kilometrin mittaisella tekstiviestillä. Hän oli konsultoinut eri tahoja ja tullut siihen lopputulokseen, ettei esittämämme sovintosumma 6.000 euroa tuo kirkkoa keskelle kylää. Meille aiheutunut kylpyhuoneremontin todellinen kokonaiskustannus oli kuulemma 2.500 euroa! Tästäkin tulee ottaa puolet pois ennen kuin neuvotteluja jatketaan, sillä olemme saaneet uuden kylpyhuoneen. Myyntimies kertoi, että vastaavista tapauksista on pilvin pimein ennakkoratkaisuja. Edelleen hän toisti mantraansa, että taloyhtiö on työn tarkastanut ja hyväksynyt. Ja ei pidä unohtaa, että Myyntimies on luottanut täysin remontintekijään eivätkä he ole tehneet mitään tahallista tai väärää.

Aivan uskomattoman vahva usko hänellä jaksaa itseensä olla, kun olen lukuisia kertoja tuonut ilmi, ettei yksikään taloyhtiössä tuolloin asunut ole kylpyhuoneremonttia hyväksynyt tai edes siitä tiennyt ja tästä kaikesta on kirjallinen näyttö. Neuvotteluasetelma oli niin vinksallaan, että tilanne melkein huvitti. En olisi jaksanut jatkaa vääntöä, mutta ajattelin, että jos vielä kerran oikein tosissaan asian vääntää rautalangasta, niin ehkä siellä Myyntimiehen pääkopassa joku sanoisi, että kukkuu.

Totesin, että Myyntimies on oikeassa, ehdottamamme 6.000 euroa ei tuo kirkkoa keskelle kylää. Vesivahingosta meille aiheutuneet kustannukset olivat hieman yli 11.000 euroa (puolet tästä tekee 5.500 euroa) ja kauppakirjaan kirjatusta myyjän vastuulle kuuluvasta remontista heillä oli maksamatta 599,64 euroa. Tämä tekee 6.099,64 euroa.

Olimme valmiit puolittamaan kulut, vaikka he eivät olleet pystyneet osoittamaan ensimmäistäkään asiakirjaa, joka kumoaisi meidän tiedossamme olevat tosiasiat. Olimme hyvää hyvyyttämme antamassa heille tämän kädenojennuksen, vaikka kaikki näyttö oli heitä vastaan. On täysin kiistatonta, että heidän esittämänsä yhtiöjärjestys on ollut väärä ja heillä on ollut tieto, että sitä on muutettu. Myyntimies hokee toistuvasti, että heillä on tahoja, jotka tietävät asioista ja samaan aikaan he esittävät naurettavia väitteitä toteutuneista kuluista. Tähän asti he eivät ole kuitenkaan kyenneet/ halunneet sanojensa tueksi esittää mitään kättä pidempää – ei ihan sellaista avoimuutta ja suoraselkäisyyttä, johon minä olen tottunut.

Tähän asti kaikki heidän puolustelunsa on ollut vain Myyntimiehen sanahelinää ja tähänastisen perusteella sen painoarvo ei kovin suurta luottamusta nauti – tähän asuntokauppaan liittyen aivan uskomattoman moni asia on lopulta osoittautunut täysin muuksi.

Muistutin, että todisteiden valossa remonttia ei ole tehty asianmukaisesti, ammattilaisella eikä taloyhtiössä sovittujen käytäntöjen mukaan. Jos taloyhtiö on remontin valvonut ja hyväksynyt, ei liene vaikeaa esittää siitä jotain asiakirjaa. Se että Myyntimies on yksin hallituksen nimissä jotain hyväksynyt, ei vastaa taloyhtiön hyväksyntää. Tähän asti Myyntimies on esittänyt vain yhden hallituksen kokouspöytäkirjan, joka ei kuitenkaan vastaa alkuperäistä vaan muun muassa päivämäärät ovat mystisesti muuttuneet. Tilaajana he eivät ole missään nimessä toimineet huolellisesti, kun ovat antaneet remontin konkurssissa olleen ystävänsä tehtäväksi.

Totesin vielä lopuksi, että tuomioistuimessa asia ratkaistaan joka tapauksessa näytön valossa. Jos heillä jotain näyttöä väitteidensä tueksi on, niin eikö ne olisi korkea aika ottaa esille. Heidän tämän hetkinen toiminta näyttää siltä, että he haluavat nimenomaan viedä asian eteenpäin tuomioistuimeen, mikä tuntuu edellä mainitut raskauttavat näkökohdat huomioon ottaen vähintäänkin erikoiselta.

Myyntimies ei enää palannut asiaan. Me otimme seuraavalla viikolla yhteyttä asianajajaamme, joka totesi, että lähdetään viemään asiaa eteenpäin. Samaan aikaan heräsi myös taloyhtiön asianajaja, joka oli nukkunut jossain kesähorroksessa maaliskuusta lähtien. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että taloyhtiön kannattaisi viedä asia eteenpäin. Molemmat eivät voi lähteä oikeuteen vaatimaan samoja asioita, joten tällä hetkellä odotamme, mitä taloyhtiö asian suhteen päättää. Käräjöintiä on tiedossa, mutta vielä on epäselvää, että millä kokoonpanolla. Myyntimies ja minä siellä ainakin kohtaamme.

#185: Myyntimies – sympaattinen sovintomies

Siitä on yli viikko, kun Myyntimies lähestyi minua ja kertoi ikävästään ystävyyttämme kohtaan (öhöm…) sekä toiveistaan saada riitamme ratkeamaan sovintoon. Sovimme keskustelevamme puolisoidemme kanssa ja palaavamme asiaan, kun molemmat ovat tahoillaan jonkinlaisen sovintoehdotuksen saaneet aikaiseksi. Minua sovintoyritys miellytti. Tuntui helpottavalta, jos tämän raskaan asian saisi vihdoin päätökseen.

Jii ei innostunut sovinnosta alkuunkaan. Vaatimuksemme ei ollut kohtuuton ja Myyntimiehen toiminta taas niin räikeää, että Jiin mielestä meidän ei tarvitse tulla asiassa vastaan. Samaa mieltä oli moni muu, jonka kanssa asiasta keskustelin. Minä olin kuitenkin valmis tulemaan vastaan, sillä hinta se on rauhalla ja mielenterveydelläkin.

Sovintoehdotusta oli vaikea miettiä: tiesin, että oli ehdotuksemme mikä tahansa, se olisi Myyntimiehen mielestä liikaa. Jos Myyntimies olisi valmis maksamaan ¾ meille aiheutuneista ylimääräisistä kustannuksista, olisi sovinto siinä. Tiesin sen olevan totaalisen mahdotonta, joten päädyimme ehdottamaan Myyntimiehen jatkuvasti käyttämää ”Kirkko keskelle kylää” -periaatetta. Myyntimies oli joka kohdassa vedonnut siihen, miten kustannuksia ja vastuita oli tätä periaatetta noudattaen jaettu, joten ajattelin, että sitä kautta on mahdollisuus päästä sovintoon tässäkin asiassa. Jii piti vastaantuloamme liian suurena enkä itsekään vaihtoehdosta pitänyt, mutta olin valmis maksamaan sen hinnan, jotta asia saadaan päätökseen.

Torstaina Myyntimies laittoi työchatin kautta viestiä, ettei ole sovinnosta mitään kuulunut. Toteamus oli mielenkiintoinen ottaen huomioon, että me olemme yrittäneet sopia asiaa yli vuoden ja odottaneet ainoastaan heiltä jonkinlaista vastaantuloa. Totesin, etten ole ollut toimistolla, mutta perjantaina olisin tulossa. Sovimme, että tapaamme ennen lounasta.

Perjantaiaamu oli valtavan ahdistava. Olin nukkunut huonosti koko viikon, mutta edellisyön erityisen huonosti. Myyntimiehen kohtaaminen ahdisti. Tunsin hänet liian hyvin ja tiesin hänen kykynsä ja tyylinsä alistaa vastapuoli totaalisesti. Olin valtavan väsynyt tulevaan taistoon. Kun olisi ollut vastassa normaali ihminen, jonka kanssa olisi voinut keskustella, kuten normaalit järkevät ihmiset tekevät.

Myyntimiestä ei kuulunut. Tiesin, että se on osa hänen strategiaansa: hän määrittelee, milloin hänelle sopii minun kanssani keskustella. Käteni alkoivat täristä ja rintaa kiristi. Pelkäsin, että neuvotteluasemani huononee ahdistukseni takia.

Vihdoin Myyntimies ilmaantui paikalle. Moikkasi kuin ennen vanhaan ja ilmoitti, että laittaa yhden sähköpostin ja sen jälkeen keskustelemme. Päätin omalta osaltani, että minä keskustelen sitten, kun minä olen valmis. Kohta Myyntimies nousi ja ilmoitti: ”No niin!”. Totesin kirjoittavani yhden viestin loppuun.

Istuuduimme viereiseen, pienempään huoneeseen. Myyntimies kysyi, olinko keskustellut Jiin kanssa. Kerroin, että keskustelimme eikä Jii sovintoehdotuksesta innostunut, mutta että haluamme molemmat tästä asiasta eroon ja olemme sen takia valmiit ottamaan takkiin puolet aiheutuneista kustannuksista. Ehdotin, että kun he ovat käyttäneet tätä ”Kirkko keskelle kylää” -periaatetta useassa kohdassa, menisimme samalla periaatteella loppuun asti.

Myyntimies haukkoi henkeään. Hän piti tilannetta todella kohtuuttomana ja aivan absurdina! He eivät ole tehneet mitään väärää ja joutuisivat maksamaan meille kuitenkin jotain! Muistutin, että vesivahinko johtui heidän teettämästään epäammattimaisesti tehdystä remontista. Kysyin, että heidänkö mielestään on reilua, että me olemme tietämättämme ja täysin ulkopuolisina tähän joutuneet. Myyntimiehellä oli kaikki sympatia meidän puolella, mutta olihan tämä nyt kohtuutonta, että he joutuisivat jotain maksamaan.

Myyntimies totesi, että he ovat teetättäneet remontin ammattilaisella ja kaikki on taloyhtiön hyväksymää. Kerroin, että taloyhtiö on yksimielinen siitä, ettei remontista ole ilmoitettu eikä sitä ole valvottu. Myyntimies oli eri mieltä. Joku on nyt painostanut kaikki edelliset osakkaat ja hallituksen jäsenet antamaan tällaisen lausunnon. Myyntimies oli itse paikalla, kun hallituksen edustaja tarkisti vesieristeen. Kysyin, kuka tämä oli, kun yksikään hallituksen edustajista ei tiedä tarkastaneensa eristettä. Myyntimies pyöritti silmiään niin teatraalisesti, että minua melkein hymyilytti. Myyntimies ei osannut sanoa, kuka tämä hallituksen edustaja oli, mutta piti aivan naurettavana, että tässä mennään nyt sellaisten todisteiden varjossa eteenpäin, että joku ei muista, missä on milloinkin ollut. Totesin rauhallisesti, että hienoa, jos Myyntimies voi osoittaa jonkun valvoneen remonttia, mutta tähän mennessä tällaista ei ole kyetty esittämään eikä remontti tai sen valvonta ilmene yhdestäkään taloyhtiön dokumentista.

Kerroin, että ainahan Myyntimies voi vaatia korvauksia ammattitaitoiselta urakoitsijalta. Myyntimies tuhahti, että se firma on konkurssissa. Totesin, että niin taisi olla jo remonttia tehtäessä. Joo, mutta oli se vielä silloin toiminnassa, kun remonttia suunniteltiin. Myyntimies kertoi, että vesieristyksenkin on tehnyt pätevä kaveri ja kaikki sertifikaatit ja muut on taloyhtiölle toimitettu. Mainitsin, että laskun liitteenä oli kopio vanhentuneesta sertifikaatista, mutta muuta dokumenttia ei taloyhtiöltä valitettavasti löydy.

Muistutin ystävällisesti, että meidän välinen asiamme koskee A S U N T O K A U P P A A ja sitä säätelee asuntokauppalaki, joka tässä tapauksessa on nyt harvinaisen yksiselitteinen. Että muisti nyt joku hallituksen jäsen tekemisensä oikein tai väärin, niin lopputulosta se ei muuta: meille on myyty asunto, joka ei vastaa sitä, mitä on myyty. On ilmiselvää, että hyväkuntoisena myyty asunto ei ole hyväkuntoinen, jos kolmen viikon asumisen jälkeen joudumme muuttamaan yli puoleksi vuodeksi evakkoon. Myyntimies korjasi, että remonttihan kesti viisi viikkoa. Myyntimies tiesi myös remontin kustannuksista ja kertoi, että oli tehty paljon putkitöitä ja muita, jotka eivät heille kuulu millään tavalla. En ymmärtänyt, mitä nämä putkityöt olivat, kunnes ymmärsin hänen tarkoittavan sitä, että putkia oli vedetty eri kohdasta kuin ennen, koska nykyiset määräykset eivät hyväksy esimerkiksi lattian läpi meneviä putkia vaan putket pitää viedä yläkautta. Totesin, että remontti on toki tehtävä määräyksiä noudattaen (mikä on tietysti Myyntimiehelle ehkä uutta), mutta se ei muuta sitä, että nuo kustannukset johtuivat edelleen remontista johtuneesta vesivahingosta.

Muistutin myös, että meille oli tullut kustannuksia suoraan remontista yhtiöjärjestyksen osakasvastuuta lisäävän pykälän myötä. Ja että tämä yhtiöjärjestyshän ei ollut sama, joka meille kaupanteossa esitettiin. Myyntimies tuskastui taas silmin nähden ja vollottavalla äänensävyllä painotti, että KUN HE EIVÄT TIENNEET! He eivät olleet todistusta tilanneet vaan vastuu on välittäjällä. Muistutin, että laki on tässäkin kohtaa hyvin yksiselitteinen: myyjä vastaa kaikista kaupanteon yhteydessä annetuista tiedoista, myös yhtiöjärjestyksen ja isännöitsijäntodistuksen sisältämistä tiedoista. He voivat reklamoida asiasta eteenpäin, mutta ostajan virhe tämä ei ole, kun ostaja on vielä erikseen varmistanut yhtiöjärjestyksen paikkansapitävyyden.

Muistutin myös, että Myyntimies on ollut hallituksen puheenjohtaja, kun hallitus on muutoksista päättänyt. Myyntimies on ollut myös puheenjohtajana yhtiökokouksessa, jossa yhtiöjärjestyksen muutokset on yksimielisesti vahvistettu. Että on aika heikko argumentti, että ei tiennyt eikä muistunut mieleen edes siinä kohtaa, kun asiaa varmistin. Mutta ei, kun hän ei ole ollut mitään päättämässä eikä ole tällaisista tiennyt. Sihteeri näitä oli itsekseen pyöritellyt ja tällaisen hölmön muutoksen mennyt tekemään.

Myyntimies otti hetkeksi taas uhrin aseman ja muistutti, miten kohtuuton tilanne heidän näkökulmastaan on. Myyntimies pyysi asettumaan heidän saappaisiin. He eivät ole tehneet mitään väärää eivätkä ole tienneet mistään mitään. Nyt pitäisi olla laittamassa puolen vuoden palkka meidän korvauksiin. Minulla alkoi keittää yli. Tiedän, että sovintoehdotus on vähemmän kuin hänen kuukausipalkkansa. Pyysin häntä asettumaan meidän tilanteeseen. Me olemme ottamassa avokätisesti puolet kustannuksista itsellemme, mutta se on hänestä kohtuutonta. Jii on kotona kotihoidontuella ja käteen jää pari sataa kuussa. Myyntimiehen ja puolisonsa tulot ovat reilusti yli 100 000 euroa vuodessa. Ja voi olla paljon ylikin, mutta tiedän, että ainakin tuon.

Myyntimies yritti ottaa spanielimaisen katseen (ei valitettavasti ihan onnistu) ja tuijotti syvälle silmiin. Hän vannoi jälleen, että kaikki hänen sympatiansa on meidän puolellaan. Hän totesi, että minä en voi väittää, että hän olisi missään määrin epärehellinen, valehtelija tai selkärangaton. Hän jäi odottamaan vastausta ja totesin, etten ota siihen kantaa, mutta hänen toimensa koko tämän asuntokaupan osalta ovat osoittaneet juuri näitä edellä mainittuja ominaisuuksia. Muistutin, että lähestyin häntä alle kaksi viikkoa muutosta ensimmäisten epärehellisyyksien ja järjettömän siivon tullessa ilmi. Muistutin, että he kertoivat joka ikisen kodinkoneen iän väärin, kuten myös kylpyhuoneen remonttivuoden. Myyntimies puuskahti taas, että hän vain muisti ne väärin. Totesin, että 20 vuoden myyntikokemuksella hän kyllä tietää, että myyjä vastaa kaupanteossa antamistaan tiedoista. Ja jos muisti näin pahasti reistaa, olisi faktat ollut syytä varmistaa jostain eikä heitellä vuosilukuja vailla mitään totuuspohjaa.

Myyntimies muistutti vielä, että he tulivat kauppahinnassa vastaan, kun ylätalon alapohjasta löytyi kaupantekoaamuna ongelmia. Tuon ongelman korjaaminen ei maksanut niin paljon, mitä hinnanalennus vastasi. Totesin, että näin oli. Tällä kertaa riski kääntyi näin päin. Pyysin häntä käsi sydämellä vastaamaan, että jos tilanne olisi ollut toisin päin niin kuinka paljon he olisivat tulleet vastaan. Vastasin hänen puolestaan, että eivät tasan euroakaan. Molemmat ottivat siinä riskin. Tuokin asia sitä paitsi tuli huomioitua meidän sovintoehdotuksessa.

Myyntimies nousi puuskahtaen ylös ja ilmoitti, että tätä asiaa ei ainakaan tässä päätetä. Hän muistutti vielä painokkaasti, että hänellä on useita kortteja lyömättä pöytään, mutta tarvittaessa nämä tulee käyttöön. Hän ei suostunut kertomaan mitä nämä kortit olivat ja miksi ne olivat näin pitkään pysytelleet piilossa. Minä puolestani totesin, että me olemme tulleet tähän tilanteeseen täysin ulkopuolisina. Haimme unelmienasuntoa ilman remonttihuolia ja olemme tässä pisteessä. Meillä on näyttöä vain siitä, mitä taloyhtiössä on dokumentoitu ja mitä talossa asuneet ovat meille kertoneet. Kaikkien näiden tietojen valossa asia on hyvin yksiselitteinen – vaikkei vesieristeen vastuutaho edelleenkään vaikuta meidän väliseen asiaan käytännössä mitenkään. Tässä tapauksessa näyttö epärehellisestä toiminnasta on kuitenkin erityisen vahvaa.

Vielä viime viikolla Myyntimies painotti, että asia hoidetaan ilman lakimiehiä. En usko hetkeäkään, etteikö hän olisi viikon aikana lakimiestään konsultoinut. Palasimme yhteiseen työhuoneeseemme, jossa Myyntimies pakkasi tavaransa ja lähti menemään. Ovella hän totesi, että asiaa on selvitettävä lisää ja hänen on soitettava lakimiehelleen sekä kaikille yhtiön vanhoille osakkaille. Ihmettelin, mitä uutta asiaan on nyt tullut. Kerroin, että kaikki tämä on kerrottu heille jo viime vuonna. Keväällä lakimiehemme kertoi erikseen, mistä kustannukset muodostuvat ja minkä näytön turvin olemme oikeuteen lähdössä. Ei kiinnostanut asian selvittely tuolloin.

Myyntimies huikkasi lopuksi, että hänellä on pöytäkirjat ja kaikki tallessa ja sieltä asioiden oikea laita selviää. Vastasin, että sehän on hienoa, sillä niin on taloyhtiölläkin. Ja tähän asti Myyntimiehen toimittamat ”todisteet” ovat olleet pöytäkirjoja, joista ovat puuttuneet allekirjoitukset ja päivämäärät ovat eri kuin taloyhtiön allekirjoitetuissa versioissa.

Lopuksi toivotin hyvää viikonloppua ja sanoin, että palaisivat pikaisesti asiaan, sillä meidän tulee laittaa haaste eteenpäin, jos sovintoa ei synny – en ota riskiä, että häviämme sen takia, että haasteen jättämisessä on kestänyt liian pitkään. Muistutin vielä kerran, että kyse on asuntokaupasta ja siinä ilmenneestä virheestä. Piilevät virheet ovat ikäviä, mutta kaatuvat usein myyjän niskaan. Myyntimies tokaisi, ettei kyse ole mistään piilevästä virheestä. Hyvin hämmentyneenä kysyin, että tiesivätkö he siis ongelmasta. Hän kielsi asian ja kääntyi kannoillaan niin, että sälekaihtimet kilisivät ikkunoissa.