#172: Matkapäiväkirja: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Yksi työtehtävistäni on vierailla uusilla asiakkaillamme tietyn ajan kuluessa asiakkuuden alkamisesta. Äitiyslomani aikana ei kukaan ollut näitä käyntejä tehnyt, joten tammikuussa töihin palatessani sain käteeni listan, jossa oli toistakymmentä uutta asiakasta, jotka odottivat käyntiäni. Huomasin, että moni asiakkaista on Länsi-Suomen alueella ja päätin tehdä pidemmän reissun, jonka aikana kävisin tapaamassa mahdollisimman monta samalla alueella vaikuttavaa asiakastamme.

Olin koko kevään suunnitellut matkaa ja startti piti olla keskiviikkoaamuna 24.5. Suuntana piti olla Jyväskylä ja sieltä matkan oli määrä jatkua mökillemme. Reissu oli kokonaisuudessaan ehditty lyödä lukkoon, kun saimme kutsun Jiin siskon Leean 50-vuotisjuhlille Itä-Suomeen. Juhlat olisivat suunnitellun mökkiviikonlopun lauantaina. Emme tienneet tarkalleen, missä Leea asui, mutta ajattelimme kyläilyn sopivan viikonlopulle mökkeilystä huolimatta.

Viikkoa ennen reissua selvitimme tarkemmin Leean asuinpaikkaa. Olimme jostain syystä sijoittaneet hänen uuden kotipaikkansa Keski-Suomen korkeudelle itärajan tuntumaan, mutta karttaohjelma kertoi karua kieltään: matka mökiltä juhliin kestäisi ilman pysähdyksiä lähes viisi tuntia. Joutuisimme lähtemään lauantaina kukonlaulun aikaan, sillä lasten kanssa matkustaessa pysähdyksiä on pakko muutama varata. Homma tuntui mahdottomalta ottaen huomioon, että koko mökki pitäisi saada lähtökuntoon samana aamuna.

Päätimme, että muutamme suunnitelmaa ja lähdemme Leean luokse mökiltä jo perjantai-iltana. Laittaisimme mökin kuntoon illan aikana ja pakkaisimme lapset nukkuvalmiina autoon. Voisimme ajella rauhassa kohti itärajaa lasten nukkuessa yöunia takapenkillä. Jiin vanhemmat olivat vuokranneet huoneiston läheltä juhlapaikkaa ja laittaisivat kaikki valmiiksi niin, että pääsisimme suoraan nukkumaan saapuessamme paikalle. Aamulla he voisivat valvoa lasten kanssa ja me saisimme nukkua vähän pidempään.

Kiireistä johtuen pakkaaminen jäi edelliseen päivään. Tein ensin pitkän päivän töissä ja illansuussa aloin muiden askareiden ohessa laittaa tavaroita kasaan. Lievä paniikki alkoi iskeä, kun yritin päässä järkeillä, mitä kaikkea nelihenkinen perhe tarvitsee mukaan 2,5 viikon matkalle, johon kuuluu niin mökkeilyä, syntymäpäiväjuhlia, asiakastapaamisia, messuedustamista, illallisgaalaa ja autossa istumista yli 1 500 kilometrin verran.

Kun lapset oli saatu nukkumaan, oli tarkoitus hoitaa pakkaaminen loppuun, jotta aamulla pääsemme heti kahdeksan jälkeen lähtemään. Kävelin lastenhuoneesta alakertaan ja tunsin itseni aivan järkyttävän väsyneeksi. Pakkaamisen ajatteleminen tuntui mahdottomalta ja itse pakkaaminen vielä mahdottomammalta. Seisoin keittiön ovella ja mietin, että maksaisin mitä vain, jos saisin vain istahtaa sohvalle ja levähtää.

Punnitsin vaihtoehtoja: 1) Pakkaamme epätoivoisesti yömyöhään, lähdemme aamulla väsyneinä, käyn asiakkaalla ja jatkamme mökille, jossa olemme illalla perillä. Huonolla tuurilla hella ei lähde vetämään ja palelemme ulkona, kun mökki täyttyy savusta. Nukkumaanmeno on kaukainen haave, kun täytyy yrittää tuulettaa mökkiä. On valittava, yritetäänkö savustusta uudelleen vai tyydytäänkö kylmään mökkiin. Helatorstain voisimme nautiskella mökkielämästä, kunnes perjantaina alkaisimme pikkuhiljaa siivoilla ja yötä vasten lähtisimme ajelemaan pikkuteitä kohti itärajaa jatkuvan hirvivaara-alueen keskellä. TAI 2) Rojahdan sohvalle, johon todennäköisesti nukahdan vartissa. Lähden seuraavana päivänä rauhassa yksin ajelemaan Jyväskylään ja illalla takaisin. Voimme käyttää pakkaamiseen koko helatorstain sekä perjantain ja lähteä lauantaina puolenpäivän jälkeen ajamaan Leean luokse, jonne meiltä on puolentoista tunnin matka. Voimme pukea synttärivaatteet jo kotona eikä pakkaamisessa tarvitse miettiä mökkiolosuhteita lainkaan. Tein päätöksen aika nopeasti. Enää piti syöttää ajatus Jiille.

Jii hämmästyi ajatusta yhtä paljon kuin minä hänen ajatustaan juhannuksesta (#168), mutta asiaa ei tarvinnut moneen kertaan perustella. Järkisyyt puolsivat niin paljon lähdön siirtämistä, että asia oli sillä selvä. Hautauduin sohvatyynyjen väliin ja nukahdin ennen kuin ehdin katsoa, mitä laatua TV olisi sille illalle tarjonnut.

#170: Juhannus vol 2

Juhannusaatto oli onnistuneesti juhlittu. Ensimmäistä kertaa 15 vuoteen heräsimme juhannuspäivään omasta sängystämme. Omassa yhtiössämme ei lippu ollut päässyt salkoon edellisiltana, joten kävimme sen ensitöiksemme salkoon nostamassa.

Söimme aamupalan ja puuhastelimme hetken aikaa kotona. Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Ässän mökkiä. Sanne ja hänen koiransa olivat ehtineet jo lähteä kotiin, kun saavuimme perille. Tuntui mahtavalta jatkaa juhannusta vielä siskon ja äidinkin kanssa. Mökillä sängyt olivat valmiina ja ruoka kohta jo pöydässä. Viileästä ilmasta huolimatta lapset juoksentelivat innoissaan ympäri niittyjä.

Illalla kävimme saunassa ja paikkasimme edellispäivänä väliin jääneet löylyt loistavassa puusaunan tunnelmassa. Jii kylvetti ensin lapset ja kun lapset olivat valmiit, hain heidät saunalta ja pääsimme vielä nauttimaan kunnon löylyistä keskenämme. Oli sanoinkuvaamattoman mahtava olo saunan terassilla vilvoitellessa, kun taivaalta ripsi pienesti vettä ja tuulenpuuska tiputti ympärillä olevista puista vielä vähän lisää isoja, raikkaita pisaroita iholle.

Yömyöhään grillasimme vielä vähän iltapalaa ja mahat täynnä hipsimme nukkumaan. Aamulla oli täydellistä herätä pari tuntia totuttua myöhemmin ja huomata, että Ässä oli herännyt jo aiemmin Aman kanssa ja alakerrassa oli meneillään piirretyt. Äiti oli saanut nukkua vähän pidempään, mutta oli noussut Olian kanssa ja meidät oli jätetty Jiin kanssa nukkumaan.

Sunnuntai kului aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä kuka mitäkin puuhastellen. Päivään mahtui niin ulkoilua, puuaskareita, metsälenkkeilyä koirien kanssa kuin armotonta pomppimista trampoliinilla. Minä sain pitkästä aikaa otettua vähän aikaa kirjoittamiselle.

Juhannuksessa on kyllä jotain taikaa. Viikonloppu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan täynnä pieniä onnenhetkiä. Kiitollisena läheisistä ja kaikesta rakkaudesta on hyvä jatkaa uuteen viikkoon. Onnellista alkanutta viikkoa Sinullekin! ❤

 

#169: Erilainen juhannus

Kun päätös erilaisesta juhannuksesta oli tehty, piti enää päättää, mitä tehdään. Mietimme isän mökille menoa, mutta sinne oli menossa jo sen kokoinen jengi, että tilaa olisi ollut vain telttamajoituksessa eikä se erityisemmin houkutellut. Mietimme myös Ässän mökille menoa, mutta sinne olivat menossa Ässä, äiti, heidän ystävänsä Sanne sekä neljä koiraa. Mieliin hiipi jälleen uhkakuva kylmästä säästä: vaikka mökki iso onkin, voisi saman katon alla hääriä vähän turhan paljon jalkapareja (15 😃) miellyttävän tunnelman ylläpitämiseksi. Aloimme pohtia kaupunkijuhannuksen viettoa.

Olen kerran viettänyt juhannusta kaupungissa. Se oli 16-kesäisenä, kun edelliskesänä äiti oli vielä tukasta raahaten pakottanut mökille. Juhannus meni itkun ja kiukun vallassa, kun ”kaikki elämä jäi stadiin ja multa meni koko loppuelämä ohi”. Seuraavan kesänä äiti heltyi ja sain jäädä parhaan ystäväni Kirsin kanssa kotiin. Intoa puhkuen lähdimme viettämään juhannusta kaupunkiin, joka oli aivan autio. Ketään ei ollut missään ja vietimme keskenämme yhden elämämme tylsimmän viikonlopun. Tuon viikonlopun jälkeen päätin, etten koskaan enää jää juhannuksena kaupunkiin.

Maailma on kuitenkin muuttunut ja perheen myötä sitä odottaa juhannukseltakin vähän eri asioita kuin teini-iässä. Ama ilmoitti vahvaksi toiveekseen nähdä kokon, joten päätimme, että selvitämme missä pääsemme katsomaan kokkoa ja muu juhannus rakentuu sen ympärille.

Aloittelimme aaton rauhallisesti kotona ja lounaan jälkeen lähdimme Helsingin keskustaan. Lähdimme julkisilla liikenteeseen ja suuntasimme kohti Allas Sea Poolia, joka on merikylpylä Helsingin Kauppatorin kupeessa. Juhannuksen kunniaksi Altaalle oli vapaa pääsy kello 14-17. Pohdin mahdollista väenpaljoutta, mutta tuumasin, että eihän juhannuksena kaupungissa juurikaan ole porukkaa, joten tuskin on Altaallakaan. No, joko olin väärässä kaupungissa juhannusta viettävien lukumäärän suhteen tai sitten joka ikinen kaupunkiin jäänyt oli löytänyt tiensä Altaalle.

Altaan edustalla kiemurteli satojen metrien jono, joka ei tuntunut liikkuvan mihinkään. Tuuli yltyi ja epäonneksemme jonon päälle ilmestyi tumma pilvi, joka piti huolen, ettei kukaan kuollut nestehukkaan jonottaessaan. Meinasimme jo luovuttaa, kunnes jono nytkähti liikkeelle ja useita ihmisiä pääsi sisään. Pian eteneminen tyssäsi ja Altaan henkilökuntaan kuulunut mies kuulutti, että Allas Sea Pool on täynnä ja jonottaminen voi kestää. Mietimme uudestaan luovuttamista, mutta vaihtoehto ei enää vartin matelemisen jälkeen tuntunut kivalta.

Allas Sea Pool

Jonotimme lopulta reilu puoli tuntia, ja Amakin sopivasti nukahti rattaisiin juuri ennen sisäänpääsyä. Aman nukkuessa ihmettelimme väen paljoutta ja katselimme ympärillemme sen, minkä ihmismassasta läpi näki. Pukuhuoneet olivat aivan täynnä ja oma jononsa oli niihinkin. Monen muun tavoin vaihdoimme lopulta uikkarit WC:ssä ja peseydyimme naisten ja miesten yhteiskäyttöisissä suihkukopeissa. Kuin sattumalta onnistuimme saamaan säilytyslokeron tavaroillemme.

Pian pääsimme pulahtamaan altaaseen. Aurinko paistoi, mutta ilma oli viileä. Lilluimme täpötäydessä lastenaltaassa hetken, kunnes päätimme tehdä tilaa seuraaville. Saunaan oli oma jononsa, joten sauna jäi meiltä kokeilematta kokonaan. Allas oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja vähemmällä ihmismäärällä varmasti vielä nautinnollisempi. Ihmismäärä ei meitä kuitenkaan harmittanut vaan meno sopi kaupunkijuhannukseen täydellisesti. Paikalla oli DJ soittamassa musiikkia ja kaikilla oli hyvä fiilis. Pulikoinnin jälkeen kävimme keskustassa syömässä ja jatkoimme junalla matkaa siirtolapuutarhalle, jossa Jiin mummi oli viettämässä juhannusta.

Siirtolapuutarhalla ihmettelimme hetken aikaa juhannusjuhlia ja lapset leikkivät alueen leikkipaikalla. Pian kello tuli yhdeksän ja oli aika siirtyä kokkopaikalle, jonne saapui myös Jiin kaveri Ensio lastensa kanssa. Siirtolapuutarhalla järjestetään joka vuosi juhannusjuhlat, mutta me emme ole koskaan olleet mukana. Juhlat olivat alkaneet kuudelta lipunnostolla ja yhteislaululla, jossa olisi ollut kiva olla mukana. Pääsimme kuitenkin näkemään kokon alkusytyttämisestä aina loppuhiillokseen asti. Kokon jälkeen istuskelimme vielä mökin terassilla koko porukalla lasten leikkejä seuraten.  

Ama keräsi minulle juhannuskimpun

Vähän ennen puolta yötä hoidimme lasten iltatoimet ja pakkasimme heidät rattaisiin nukkumaan. Lähdimme rauhallisessa juhannusyössä suunnistamaan kohti kotia. Erilainen juhannus jännitti, mutta oli ihana lopulta kaatua sänkyyn onnellisena ja todeta, että juhannusaatto oli kaikkinensa oikein onnistunut.

#168: Juhannussuunnitelmia

Ihanaa juhannusviikonloppua kaikille lukijoille! Toivottavasti juhannus sujui mukavasti ja olo on rentoutunut. Meidän juhannukseen kuului paljon uusia asioita. Olemme perinteisesti viettäneet juhannukset mökillä (#51). 

Reissut ovat olleet poikkeuksetta mahtavia ja juhannusta odottaa jo monta viikkoa etukäteen, kun mieliin hiipii nuo keskikesän tunnelmat ja muistot, jotka juhannukseemme kuuluvat. Täydellinen hiljaisuus, jota kuunnellessa huomaa, kuinka luonto ei todellakaan ole hiljainen: kymmenet linnut visertävät puiden siimeksessä, tuuli havisuttaa puiden lehtiä, järven kimmeltävät aallot liplattavat rantakiviin ja hetkittäin kauempana kukkuu käki. Juhannusperinteisiimme ovat kuuluneet päivällä rentouttava saunominen ja illalla juhannusaterian valmistaminen nuotion äärellä. Aattona on usein ajettu veneellä mökkisaarelle vievän sillan kupeeseen, jossa paikalliset sytyttävät suuren kokon. Kokkoa on mahtava seurata veneestä, kun aallot liplattavat veneen kylkeen ja rannassa kokko ritisee, rätisee ja paukkuu mahtavuuttaan.

Vielä edellisviikkoon asti oli sanomattakin selvää, että suuntaamme torstaina töiden jälkeen mökille. Sääennusteet maalailivat monta viikkoa uhkakuvia kylmästä juhannussäästä, mutta nekään eivät suunnitelmia muuttaneet. Viikkoa ennen lähtöä Jii tuumasi yhtenä iltana, että pitäisikö sitä tänä vuonna tehdä jotain muuta. Hätkähdin ajatusta ja olin ihmeissäni. Mielessä pyöri edellä kuvaamani mökkijuhannuksen mahtavuus ja idea tuntui käsittämättömältä – mitä voisi juhannukselta muuta toivoa?

Jiin ehdotus ja entisestään kylmempää ja märempää lupaava sääennuste tunkeutuivat ajatuksiini tuon tuosta. Muistin juhannuksen parin vuoden takaa, jolloin oli todella kylmä. Koko porukka yritti viihtyä koko juhannuksen pienessä erämökissä. Ruokaa saadakseen oli lämmitettävä puolikkaan mökin kokoinen hella ja lämpötila mökissä kohosi taivaisiin. Huussimatka sateen kasteleman metsän poikki oli tuskainen ja jääkylmässä huussissa kököttäminen kokemus, jota ei ainakaan lämmöllä muistele. Jos jotain hyvää, niin hyttysiä ei ollut, kun olivat kai jäätyneet pystyyn heti toukkavaiheen jälkeen.

Mietin kylmää ja märkää juhannusta kahden pienen kanssa. Aman ehkä saisi pysymään mökissä piirtelyn ja pelailun voimin, mutta Olia ei jaksa kauan yhteen domino-peliin keskittyä ennen kuin alkavat palikat sinkoilla niin, että jokaisen peli-ilo on menetetty. Näin Olian epävakaat askeleet epätasaisessa maastossa ja jatkuvat kompastelut litimärkien saniaisten sekaan. Vaihtovaatteiden ja -kenkien tarve olisi valtava eikä juhannus mökillä tuntunut enää yhtään niin houkuttelevalta.

Päätös erilaisesta juhannuksesta oli äärimmäisen vaikea. En yleensä välitä sääennustuksista – usein olemme ennusteita uhmaten tehneet jotain mitä oli suunniteltukin ja päätös on ollut loistava. Jos ennusteet eivät pitäisi paikkaansa ja juhannus olisi vertaansa vailla, tuntuisi mökkimatkan siirtäminen typerältä. Mutta jos ennusteet pitäisivät paikkansa, olisi mökille lähteminen tuskaista eikä lainkaan nautinnollista. Pohdimme ja keskustelimme ja muutama päivä ennen suunniteltua lähtöä teimme päätöksen: tänä vuonna vietämme erilaisen juhannuksen.

#63: Pieni pako paratiisiin

Jiin loma loppui heinäkuun puolessa välissä. Heinäkuu oli lämmin ja päätimmekin yrittää nauttia kesästä sen, mitä nautittavissa oli. Jiin Mummilla on pieni siirtolapuutarhamökki ja mietimme, että voisimme asua siellä jonkun aikaa. Mummikin vietti siellä aikaa, joten punkkapaikat pienessä mökissä olivat rajalliset. Jiin piti käydä myös töissä, joten päätimme, että pakkaan lapset mukaani ja lähden mökille Mummin kanssa. Jii olisi siellä päivisin meidän kanssamme, mutta yöksi hän lähtisi muualle yöksi, koska työmatka muodostuisi haasteelliseksi puutarhamökiltä.

Olimme majailleet juhannuksen mökkeilyn jälkeen äitini luona, mutta Jii halusi antaa hänellekin muutaman päivän omaa rauhaa. Kotiinkaan ei mitään asiaa ollut, kun makuuhuoneet oli vuorattu kylpyhuoneen ja saunan kalusteilla eikä juoksevaa vettä ollut lainkaan. Koti sijaitsi kuitenkin Jiin työpaikkaan nähden ihanteellisessa paikassa, joten Jii pystytti teltan unelma-asuntomme takapihalle ja vietti yönsä siellä. Maailman ihanin naapurimme Roosa antoi asuntonsa käyttöömme, että pääsemme kotona käydessämme vessaan tai tarvittaessa suihkuun. Roosan asunto oli myynnissä ja kesän aikana tyhjillään.

Jos ei meille muuten kuulunut erityisen hyvää, niin oli meillä ainakin Suomen kallein leirintäalue. Vai mitä mieltä olette reilut 300 000 euroa maksaneesta telttapaikasta? Myyntimies oli lähetellyt meille terveisiä milloin Maltalta ja milloin Krakovasta tai jostain muualta päin maailmaa samalla, kun me olimme ilman kotia. Minäkin päätin vastavuoroisesti toimittaa hänelle terveiset 300 000 euron leirintäalueelta oikein kuvan kera, mutta Myyntimies ei tainnut lämmetä – ei edes kiittänyt.

Elämä puutarhamökillä oli rentouttavaa. Yhtenä aamuna tunsin itseni onnellisemmaksi kuin aikoihin. Minulla oli mielettömän onnellinen olo aamulla: ympärillä kuuluivat kaupungin äänet, mutta puutarha sulki meidät rauhalliseen syleilyynsä. Aurinko paahtoi jo aikaisin, mutta ilma oli raikas: nurmelle nousi kastetta, linnut lauloivat, kukat loistivat väriloistossaan. Ama tuumasi aamukävelyllä vessaan, miten mukava täällä on kahdestaan kävellä, on niin rauhallista ja hiljaista. Hetkeksi kaikki muu jäi ulkopuolelle ja sain nauttia vain tästä ja nyt. 

Tässä vähän valokuvasatoa kesäparatiisista:

Aamupalalla

Mökkikylä aamuauringossa

Mökkitunnelmaa iltahämärässä

#51: Keskikesän juhlaa

Ässä jatkoi koirien kanssa matkaa juhannukseksi omalle mökilleen. Me jäimme omalle mökille oman perheen ja Mummin voimin. Jii oli ehtinyt vähän levätä loman alkamisen jälkeen ja remonttihuolet olivat hellittäneet. Kaikki muu näytti helpottavan, mutta Olia se ei hoksannut, että yöt ovat nukkumista varten. Yhdeksän kuukautta oli jo mittarissa, mutta yöhuutamiset eivät ottaneet laantuakseen. Yhä edelleen Olia heräsi 5-10 kertaa yössä. Jiin loma tuli todella tarpeeseen.

Juhannusaattoa olemme mökillä perinteisesti viettäneet syömällä hyvin ja saunoen pitkän kaavan mukaan. Loppuillasta otamme veneen alle ja soutelemme katsomaan paikallisten rakentamaa huikeaa kokkoa. Perinteistä ei luovuttu tänäkään vuonna. Ilma oli upea ja pysyi kauniina myöhään yöhön. Olia jätettiin Mummin huomaan nukkumaan, kun Jii, Ama ja minä lähdimme veneellä nauttimaan kokosta. Rantauduimme hetkeksi kokkotaitureiden rantaan ja vaihdoimme kuulumisia. Ama nautti, kun sai touhuta perheen koiran kanssa sydämensä kyllyydestä.

Kello kävi ja Aman oli aika päästä nukkumaan. Veneilimme mökille ja peittelimme Aman nukkumaan. Me päätimme Jiin kanssa vielä nautiskella yöttömästä yöstä. Menimme laiturille istuskelemaan – välillä jutustellen, välillä täydellistä hiljaisuutta kuulostellen. Kello oli vain hetken verran yli puolenyön, kun kuulin metsästä rasahduksen. Yritin olla kuuntelematta ja jatkoimme Jiin kanssa keskustelua. Huomasin Jiin ilmeestä, että myös hän kuuli jotain.

Molemmat yrittivät jatkaa jutustelua, mutta molempien keskittyminen oli metsästä kuuluvissa äänissä. Ääni voimistui ja erotimme selvästi lähestyvät askeleet. Hetki oli aivan käsittämättömän jännittävä. Mökki on paikassa, jonne kukaan ei vahingossa eksy. Jos askeleet kuuluvat murhamiehelle, hänellä on vain yksi tavoite ja se tulee onnistumaan varmasti. Järki yritti huudella väliin, että sitä tapahtuu vain kauhuelokuvissa.

Todennäköisesti askeleet kuuluvat metsäneläimelle – todella isolle sellaiselle. Asiasta ei ollut epäilystäkään voimistuvien rasahdusten lähestyessä. Hoin mielessäni hirvi vai karhu, hirvi vai karhu, hirvi vai karhu. Hetki oli lyhyt, mutta ehdin käydä uskomattoman dialogin pääni sisällä ja hetkittäin elämä vilisi silmissä varmana siitä, että kohta se päättyy. Lyhyen hetken aikana ehdin myös miettiä pakosuunnitelmaa. Jos se on karhu, se on niin lähellä, että emme ehdi laiturilta mihinkään. Emme ehdi saunamökille, emme ehdi edes laiturin vierellä olevaan veneeseen. Tuijotimme silmä kovana metsään ja olin valmiina hetkenä minä hyvänsä hyppäämään veteen. Ehdin tiedostamaan, että laiturin edessä hädissään killuva kotiäiti ei nälkäistä karhua juuri hidastaisi, mutta se oli paras pakosuunnitelma siihen hätään.

Ehdin miettiä myös, olisiko kyseessä avaruusolio tai joku paikallinen kylähullu, mutta näille ajatuksille en ehtinyt uhrata montaa sekuntia. Ryske päättyi ja näkökenttäämme ilmestyi ruskea eläin. Näkö meinasi mennä paniikista sumeaksi, mutta hetken päästä erotin sarvet eläimen päässä. Samaan aikaan lävitseni kulki helpotus, mutta myös uskomaton kunnioitus. Siinä, ihan muutaman metrin päässä meistä, metsästä ilmestyi hirvi eteemme juomaan. Hetki oli tarunomainen.

Liekö keskikesän juhlajuomasta vai mistä johtuen, että hirvi niin uskaliaasti lähellemme tuli, mutta äkkiä se uhkarohkeus karisi. Hirvi huomasi meidät ja kaikesta liikkumattomuudestamme huolimatta, se pelästyi suunnattomasti ja teki äkkikäännöksen metsään. Siinä me tuijotimme metsään ja kuuntelimme, kuinka jykevät juoksuaskeleet katosivat kauas metsään. Käsittämättömän hieno päätös juhannukselle.

Tästä hirvi tuli järvelle juomaan

#50: Lakiasioita

Myyntimiehen vastauksen jälkeen olin yhteydessä asianajajaan. Olin jo aiemmin konsultoinut asianajajalta neuvoja tilanteeseemme. Sovimme kuitenkin, että hoidan itse reklamaation ja katsotaan tilannetta sen jälkeen. Nyt asianajaja pyysi toimittamaan asuntokauppaan ja havaittuun vahinkoon liittyen kaiken materiaalin.

Kuten viimeksi kerroin, olimme juhannuksen vietossa mökillä. Mökki on itseasiassa saaressa, mutta saaren erottaa mantereesta vain kapea salmi. Mökille asti ei kuitenkaan vie autotie. Mökillä ei myöskään ole sähköä tai juoksevaa vettä. Mökki on siinä mielessä keskellä korpea, että myös matkapuhelinverkossa on mökin kohdalla sopivasti aukko. Mökki on siis täydellinen rauhan tyyssija.

Kaikkine alkeellisuuksineen mökki ei todellakaan ole paikka, jossa kannattaa hoitaa virallisia asioita. Näky oli varmasti koominen, kun yritin keikkua rantakivillä etsimässä kuuluvuuksia asianajajan kanssa jutellakseni. Kannettava oli ladattu täyteen hätätilannetta varten ja nyt sellainen oli käsillä. Yritin jakaa internetyhteyttä kännykästä kannettavaan ja ladata tiedostoja sähköpostin liitteeksi. Valitsin tiedoston, painoin liitä ja keikuin laiturin päässä kannettava järven yllä etsimässä parhaita signaaleja. Tiedosto toisensa jälkeen kone herjasi virhettä. Stressitaso nousi niin, että kalatkin kävivät järvenpinnalla ihmettelemässä laiturin päällä sinkoilevia maailman magneettikentät sekoittavia aivosähkökäyriä.

Ässä lähti ajeluttamaan minua ympäri pitäjää. Tuijotin kännykän signaaleja kuin haukka, ja kun näyttöön ilmestyi 4G, käskin Ässän pysäyttää auton. Tiedostojen lataus sähköpostiin ja sähköposti liikkeelle. Asianajaja kiitti materiaalista ja ehdotti, että palaamme seuraavana päivänä asiaan.

Seuraavana päivänä myös taloyhtiön puheenjohtaja soitti ja kertoi, että korjauskustannukset kaatuvat tässä vaiheessa taloyhtiön niskaan. Taloyhtiön olisi kustannuksellaan korjattava kylpyhuone alkuperäiseen tasoon. Ennen urakan alkua tulisi selvittää, mikä on ollut alkuperäinen taso. Me joutuisimme maksamaan Myyntimiehen remontissa tehdyt muutokset ja niistä syntyneet lisäkustannukset. Näin ollen meidän maksettavaksi oli tulossa yhtiölainan lisäksi vanhan laatan päälle asennetun vesieristeen ja laatan purkukustannukset. Taloyhtiön kustantama kylpyhuoneen alkuperäinen taso tulisi olemaan aika kaukana siitä meille myydystä ”upeasta, roomalaista kylpylää muistuttavasta tyylikkäästi remontoidusta kylpyhuoneesta, jossa oli hunajaa maksaneet kaakelit”.

Ilmoitin asiasta myös asianajajallemme ja sovimme, että palaamme asiaan, kun on aika esittää vaatimuksia myyjää kohtaa. Vielä ennen juhannusta hallitus teki päätöksen urakan suorittajasta ja työ päätettiin tilata Maalaus ja Saneeraus Oy:ltä (SM Oy:ltä). Jääväsin itseni lopullisesta päätöksestä, mutta kerroin toki, että urakoitsijasta jäi hyvä vaikutelma ja että muun muassa tilaajavastuuasiat vaikuttaisivat olevan kunnossa.

Puheenjohtaja tilasi työn ja sovimme vielä aloituspalaverin meille kesäkuun lopulle. Työt pääsisivät alkamaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Neljän viikon tavoite mökkeilyn suhteen vaihtui lopulta viikon mökkeilyyn – mutta sentään remontti oli vihdoin alkamassa!

#49: Lomalla viimeinkin

Juhannusviikolla Jiillä alkoi loma. Meillä on mökki Keski-Suomessa ja matka on pitkä, joten mökillä on viime vuosina päästy käymään käytännössä vain juhannuksena. Viime vuonna vannotin, että seuraavana kesänä olemme mökillä yhtä soittoa vähintään neljä viikkoa. Selvää oli, että unelma-asunnon remontin myötä tästä jouduttaisiin tinkimään tänäkin vuonna, mutta kokonaan ei tarvinnut mökkeilyä jättää väliin.

Juhannusviikolla pääsimme heti maanantaina lähtemään. Jiin Mummi lähti mukaamme ja myös lasten täti Ässä pääsi lähtemään muutamaksi päiväksi metsän rauhaan. Jii pakkasi meidän autoon isoimmat tavarat ja Mummin. Tai ei Mummia tarvinnut pakata, hän istui pelkääjän paikalla. Ässä pakkasi autoonsa oman pienen laukkunsa ja koiransa Riimin sekä Idan. Auto oli täynnä jo pihaan kaartaessa, mutta vielä sinne mahdutettiin Aman ja Olian turvaistuimet ja minäkin pungersin itseni etupenkille.

Jii ja Mummi pääsivät lähtemään jo aamusta ja me otimme toisella autolla sitten rauhallisemman startin. Viikonloppuna kokeilimme ensimmäistä kertaa Prisman kauppakassi-palvelua. Tilasin mökkitarvikkeet kätevästi netistä Foodie.fi-palvelusta ja Jii kävi matkalla noutamassa ostokset sovitusta Prismasta. Koin palvelun todella helpoksi. Vaihtoehtona sille, että koko perhe pyörii kolme tuntia hypermarkettia ympäri ja jokainen vuorollaan huutaa omaa turhautumistaan tai nälkäkiukkuaan, palvelu oli fantastinen.

Ainoa miinus oli tilauksesta uupuneet pihvit, joille ei löytynyt korvaavaa tuotetta sekä kurkkujen ja tomaattien epäonnistunut kilotilaus. En tiedä oliko vika tilaajassa vai palvelussa, mutta tarkoitus oli tilata yksi kilo molempia. Yllätys mökillä oli melkoinen, kun kauppakasseista löytyi yksi kurkku ja yksi tomaatti. Kurkulla nyt vielä eli jotenkin, mutta yhden tomaatin tasajako kuudelle ihmisille kuudeksi päiväksi vaati jo mielikuvitusta.

Lähtöä edeltävänä yönä oli laadittava myös virallinen reklamaatio Myyntimiehelle. Näytti siltä, että vesivahingon korjauskustannukset saattaisivat kaatua kokonaan meidän niskaamme ja tällöin korvauksen hakeminen Myyntimieheltä olisi välttämätöntä.

Moni on tietoinen, että asunnonmyyjä vastaa asuntokaupan virheistä kaksi vuotta. Monelle tulee yllätyksenä, että virheestä ja siihen perustuvista vaatimuksista on ilmoitettava myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostaja havaitsee virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Ja kohtuullinen aika tarkoittaa monesti hyvinkin lyhyttä aikaa. Olen tutustunut useisiin Kuluttajariitalautakunnan ja tuomioistuinten ratkaisemiin tapauksiin ja jopa hyvin selviä riitatilanteita on kääntynyt ostajan tappioksi, kun ensimmäistä reklamaatiota ei ole tehty riittävän nopeassa ajassa.

Olimme tietysti pitäneet Myyntimieheen aktiivisesti yhteyttä, joten tiedottamisvelvollisuus oli sinänsä täytetty, mutta en halunnut jättää mitään sattuman varaan. Laadin kirjallisen reklamaation, jossa totesimme, että ”tehdyn asuntokaupan jäljiltä asunnossamme on havaittu kosteusvaurio. Vahinkokartoituksen mukaan vahinko on johtunut lämminvesivaraajan varoventtiilistä vuotaneesta vedestä, joka on päässyt puutteellisesti tiivistettyjen läpivientien kautta rakenteisiin ja alakerran keittiöön.

Korjauskustannus on arviolta 20.000 euroa. Suoritamme asiassa lisäselvityksiä ja varaamme teille mahdollisuuden tutustua virheisiin. Tässä vaiheessa vaadimme vaihtoehtoisesti kaupan purkua tai hinnan-alennusta ja vahingonkorvausta edellä mainittujen virheiden johdosta.”

Toimitimme reklamaation sähköpostitse ja pyysimme vahvistamaan viestin perilletulon. Lisäksi kerroimme, että laitamme virallisen reklamaation vielä postitse ja lähetimme molemmille myyjille omat reklamaationsa postitse mökkimatkalta. Myyntimies vastasi kuin ohjus, että on tullut perille. Myyntimies lupasi palata omalla vastineella asiaan. Totesi vielä, ettei olisi uskonut tällaista näkevänsä, kun meillä on kaikki taustatiedotkin asiasta ollut tiedossamme.

Myöhemmin illalla Myyntimies palasi vielä virallisena vastineellaan. Hän totesi ystävällisesti, että me tiedämme hyvin, ettei heillä ole ollut pienintäkään aavistusta tästä asiasta - ei ennen, ei kauppaa tehdessä eikä silloin sen yhteydessä tehdyn remontin aikana. He ovat luottaneet remontin tekijään, taloyhtiön teettämään tarkastukseen ja siihen että kaikki on kunnossa. Heidän käsityksensä mukaan meidän yhdessä teettämän kosteusmittauksen yhteydessä kylpyhuone sai puhtaat paperit ja myös ensimmäisenä paikalle tullut ja putkivuodosta raportoinut ja sen tukkinut putkifirma oli Myyntimiehen selvityksen mukaan ilmoittanut kylpyhuoneen olevan kunnossa.

Myyntimies painotti, että taloyhtiöllä pitää olla kaikki dokumentit ja laskut lämminvesivaraajan hankintaan ja asennukseen sekä vesieristysvaiheessa tehtyyn tarkastukseen liittyen. Kaikki remonttiin liittyvät työt on teetetty ulkopuolisilla ammattilaisilla ja taloyhtiön hyväksyminä ja myös vaaditut sertifikaatit on taloyhtiölle toimitettu. Myyntimies oli ollut yhteydessä välittäjään, jonka kanta oli sama kuin Myyntimiehen. Tästä syystä korjauskustannukset kuuluisivat taloyhtiölle ja reklamaatiomme heille on aiheeton.

Näissä tunnelmissa oli mukava jatkaa juhannuksen odottelua.