#167: Tunteellinen toukokuu

Kulunut toukokuu on ollut täynnä erilaisten ajanjaksojen päättymisiä. Lasten on tarkoitus syksyllä aloittaa päiväkodissa, joten kuluneilla viikoilla on vietetty niin Aman viimeistä kerhopäivää kuin molempien lasten viimeisiä muskarikertojakin.

Haimme lapsille päiväkotipaikkoja heti tämän vuoden alusta ja toiveena oli aloitus elokuun alussa. Viereemme rakennetaan täysin uutta päiväkotia, jonka oli määrä valmistua tänä keväänä. Heti hakemuksen jälkeen sain soiton päiväkodin johtajalta, joka kertoi, että päiväkodin avaaminen viivästyy eikä elokuun alusta pääse kukaan vielä aloittamaan. Totesin, että tämä ei ole meille ongelma ja voimme hyvin siirtää aloitusta syyskuulle. Päiväkodin johtaja lupasi palata asiaan, kun paikat on vahvistettu, mutta lapset tulisivat kuitenkin paikat saamaan.

Päiväkodista ei kuulunut mitään, joten huhtikuussa soitin jälleen johtajalle ja varmistelin tilannetta. Kerroin, että Jiin pitää vahvistaa töihin paluun ajankohta ja minun pitää sopia kesälomat. Johtaja kertoi, että päiväkodin avaaminen viivästyy entisestään eikä kukaan vielä tiedä, milloin päiväkoti avataan. Edelleen hän uskoi, että lapsemme päiväkotiin avaamisen yhteydessä pääsisivät ja kertoi, että ovat ainakin jonossa korkealla, sillä olen ollut ystävällinen ja suhtautunut epävarmaan tilanteeseen joustavasti. Olen luullut, että päiväkotipaikat jaetaan jotenkin ihan muiden kriteerien perusteella ja että esimerkiksi ajoissa hakeminen nostaisi mahdollisuuksia päästä haluttuun paikkaan.

Asuinpaikkamme Facebook-ryhmästä luin, että rakennuksessa on paljastunut pahoja kosteusongelmia, kun rakennusta ei ole rakennusvaiheessa millään tavalla suojattu ja betoni on päässyt kastumaan. Kuivatus siirtää avaamista mahdollisesti jopa lokakuuhun. Rakentamisen taso jaksaa yllättää minua kerrasta toiseen. Tämäkin päiväkoti on Suomi 100 -vuoden juhlarakennus ja oikein taidonnäyte siitä, miten satavuotiaassa Suomessa tänä päivänä rakennetaan.

Olin yhteydessä johtajaan vielä viimeisen kerran tällä viikolla. Johtaja kertoi, ettei pysty vahvistamaan lastemme hoitopaikkoja ennen kuin päiväkoti päästään avaamaan. Hän on toiveikas, että lapsemme pääsisivät aloittamaan kyseisessä talossa lokakuussa, mutta aloittaminen saattaa siirtyä vuodenvaihteeseen tai sitten käy niin, etteivät lapset pääse kyseiseen päiväkotiin ollenkaan. En oikein jaksa edes miettiä, mitä käy, jos aloittaminen lokakuussa ei onnistu. Mitään varasuunnitelmaa meillä ei ole.

Elämme siis toivossa, että lokakuun alusta lapset pääsevät uuteen päiväkotiin. Koska olemme hakeneet päiväkotipaikkaa, ei lapsilla ole oikeutta kerhoon, jossa Ama on käynyt kaksi vuotta. Tämä tarkoitti kerhon lopettamista tälle keväälle.

Viimeinen kerhopäivä tuntui raskaalta. Edellisiltana havahduin siihen, että seuraavana päivänä Ama herää viimeistä kertaa kerhoon. Kerhoreppu pakataan viimeistä kertaa ja pieni kerholainen hipsii viimeistä kertaa kerhon porteista sisään. Edessä on viimeinen aamupiiri ja viimeiset leikit kavereiden kanssa, viimeiset eväshetket ja viimeinen loppuleikki. Tällaista kerhoelämää meidän perheessä ei tule olemaan enää koskaan. Itselläni oli edessä palaverintäyteinen työpäivä, joten itse en olisi enää ikinä viemässä enkä hakemassa Amaa.

Kyyneleitä nieleskellessäni mietin, miten hölmöjä ajatukseni ovat. Ama ei ollut viimeisestä kerrasta moksiskaan ja totesi vain, että kerhokaverithan voivat sitten kesällä tulla meille kerhoon. Asia oli sillä kuitattu ja ei muuta kuin viimeistä kertaa kerhoon. Olisi mahtavaa, jos saisi itselleen edes aavistuksen tuota lasten huolettomuutta ja hetkessä elämistä. Ehkä yksi ajanjakso päättyy, mutta mitä sitä murehtimaan, seuraava odottelee jo nurkan takana.

#29: Aprillia, syö silliä... ja itkeä pillitä

Tuijotin läpimärkää kaapinrunkoa. Kaikkien kaappien rungot jääkaapin ympäriltä olivat turvonneet kosteudesta. Yritimme selvittää kosteuden syytä, mutta mitään selittävää tekijää ei löytynyt. Kostuneita runkoja yhdisti vain se, että ne olivat kaikki kosketuksissa jääkaappipakastimeen. Vastakkainen osa rungosta oli kuiva. Yhdistimme kosteuden syntymisen luonnollisesti jääkaappipakastimeen. Selvitimme asiaa kodinkoneliikkeen ja laitteen maahantuojan kanssa. Selvisi, että jääkaappipakastin on mallia, jota ei saa laittaa komeroon. Laite vaatii vähintään 5 senttimetriä tyhjää tilaa joka puolelle, jotta ilma kiertää riittävästi.

Syntynyt vahinko tuntui uskomattomalta, mutta selvitysten perusteella mahdolliselta. Aloin olla todella väsynyt asuntoon liittyviin vastoinkäymisiin. Saimme tarjouksen kostuneiden runkojen uusimisesta, noin 700 euroa. Lisää uusia kuluja hyväkuntoisen asunnon ansiosta.

Olin yhteydessä Myyntimieheen, joka alkoi itsekin olla tympääntynyt asunnosta löytyviin ongelmiin. Oikeammin siihen, että näistä ongelmista otetaan häneen yhteyttä. Hän vastasi: ”Nyt täytyy ymmärtää, että asunto on 28 vuotta vanha. Emme halua, että joka kerta, kun jotain menee rikki tai lakkaa toimimasta meille soitetaan ja vaaditaan korvauksia. Nämä asiat ovat nyt teidän ja taloyhtiön välisiä. Keskustelin tästä kaappiasiasta kahden asiantuntijan kanssa ja molemmat olivat epäuskoisia siitä, voiko tällaista asiaa kukaan ottaa vakavissaan esille tuon ikäisen kaapiston kyseessä ollessa. Samalla paikalla ollut 25 vuotta vastaava jääkaappipakastin – miksi juuri viimeisten kolmen vuoden aikana olisi tapahtunut dramaattinen muutos kaapin rakenteessa? Ja jos on sitä mieltä tämänkin jälkeen, niin sitten pitää kontaktoida jääkaapin myynyttä ja asentanutta tahoa. Kaikella ystävyydellä Myyntimies ja vaimo.”

Selitin ystävällisesti, että kai hän ymmärtää, ettei taloyhtiötä voisi vähempää kiinnostaa, jos joku asentaa keittiöönsä vääränlaisen jääkaapin ja kaapit menevät tästä syystä pilalle. Kerroin myös, että asunnon iällä ei ole asian kanssa mitään tekemistä eikä kaapin rakenteessa ole mitään muutosta tapahtunut vaan niiden väliin asennusohjeiden vastaisesti sijoitetulla kodinkoneella. Totesin myös, että emme ole olleet heihin yhteydessä jokaisen vian yhteydessä – emme ole valittaneet makuuhuoneen patterin hajoamisesta, koska ymmärrämme sen olevan normaalia kulumista. Emme valittaneet myöskään parvekkeen ovella olevasta läpimädästä parketista, koska meidän olisi pitänyt havaita se ennen kaupantekoa. Myyjän vastuulle kuuluvista asioista ja puhtaasta epärehellisyydestä olemme olleet yhteydessä, mutta laihoin tuloksin. Ja anorektisen laihaksi jäi keskustelu tälläkin kertaa. 

Kostuneet rungot

Jätin asian hautumaan. Ja hautuihan se. Seuraavana päivänä, perjantaina 1.4., huomasin keittiössä käydessäni jääkaapin vieressä vettä lattialla. Katselin hämmentyneenä ympärilleni. Vettä ei ollut kovin paljon, mutta niin paljon, ettei se pelkkää kosteuden tiivistymistä voinut olla. Lattianhioja oli meillä sattumalta käymässä ja kysyin, huomasiko hän parketin olleen märkä lattiaa hioessaan. Ei ollut huomannut mitään. Päätimme vetää jääkaappipakastimen ulos ja katsoa, mistä se vuotaa. Jääkaappipakastin oli kuiva.

Selvittelyn aikana yksi yläkaapin ovista oli auki. Yhtäkkiä lattianhiojan otsaan tippui vesipisara. Sitä ihmetellessä tippui toinen. Vesipisarat muodostuivat auki olevan oven alareunaan ja tippuivat siitä iloisesti pirskahdellen alaspäin. Vesihelminauhan muodostumisen tahti oli rauhallinen, mutta jatkuva. Seurasimme veden kulkureittiä ja paljastui, että se tulee jostain keittiön yläkaappien päältä. Kaappien yläpuolella ei ollut muuta kuin keittiön katto, sen päällä rakenteet ja putket ja sen päällä kylpyhuone ja lämminvesivaraaja. Syöksyin yläkertaan tarkistamaan, mikä kylpyhuoneessa vuotaa. Mutta sielläkin oli kuivaa. Ongelma oli piilossa rakenteiden välissä. 

Jii ehti selvittelyn aikana kotiin. Epäuskoisina tuijotimme hetken toisiamme. Totesin, että nyt on kaksi vaihtoehtoa: joko syöksyn upealta kattoterassiltamme naru kaulassa alas tai sitten tästä äärettömän hauskasta aprillipilasta on vaan päästävä tavalla tai toisella yli. Minusta aprillipäivä on aina ollut turha päivä ja tämä vuosi sinetöi mielipiteeni lopullisesti.

#17: Tarkastusta tekemässä

Kuntotarkastaja tarjosi tarkastusta 1060 euron hintaan. Tarkastajalla oli yhteistyökokeilu meneillään homekoiratutkimusta tarjoavan yrityksen kanssa ja hän tarjosi veloituksetta tutkimukseen mukaan myös homekoiran (hölmökoiran, kuten Myyntimies asian esitti). Tarkastuspäivä koitti ja vein lapset aamulla äidilleni hoitoon. Ajoin asunnolle, jossa tapasin Myyntimiehen, tavarantarkastajan sekä homekoiratutkijan. Tarkastaja kyseli asunnosta tietoja, joihin Myyntimies vastaili. Tarkastaja olisi tarvinnut erilaisia asiakirjoja tutkimusta varten, mutta mitään ei ollut siihen hätään saatavilla.

Tarkastaja teki omaa työtään rakenteita koputellen ja haistellen ja koiratutkija aloitti toisesta päästä taloa tehden omaan tutkimustaan koiran kanssa. Oma roolini oli lähinnä seistä tumput suorina ja seurata tarkastajaa – samalla toivoen, ettei mitään ikävää paljastuisi. Tarkastaja ei paljon tarkastuksen aikana puhunut muutamia esittämiään kysymyksiä lukuun ottamatta. Koira teki tutkimustaan omassa rauhassaan – sen työtä ei saanut häiritä, etteivät havainnot kärsi.

Tutkimusta lämpökameralla

Kaikki näytti hyvältä eikä ensimmäisistä kerroksista löytynyt mainittavia ongelmia. Tarkastaja kipusi ullakkokerrokseen, joka on muutettu asuintilaksi. Ullakkohuoneella on luukku, jonka olemassaoloa olimme tutustumiskäynneillä ehtineet Jiin kanssa jo ihmetellä. Myyntimies kertoi tarkastajalle saman kuin meillekin, että luukun takana on pieni tila, jonka tarkoituksesta he eivät tiedä mitään. He eivät ole tilaa mihinkään käyttäneet eikä tilassa mene mitään putkia tai muita talotekniikkaan liittyviä ratkaisuja. Me puhuimme aiemmin, että se on oikein unelmatila pienten lasten leikkeihin. Tarkastaja työnsi päänsä luukun sisään ja totesi, että täällä on isompi ongelma. Kylmä hiki nousi otsalle.

Mystinen luukku

Tarkastaja tutki lisää ja kertoi, että luukun avatessaan hän havaitsi heti homeen hajun. Kun luukkuun kömpi syvemmälle, oli oviseinässä silmin havaittavaa homekasvustoa. Olin samaan aikaan järkyttynyt ja helpottunut – mikä onni, että teetätimme tarkastuksen! Myyntimieskin hiljeni aavistuksen nolona, mutta jatkoi jo hetken kuluttua kovaan ääneen epäuskoista voivotteluaan.

Tarkastuksen lopuksi kävimme sekä tarkastajan että homekoiratutkijan havainnot läpi. Rakennus itsessään oli rakennettu eri tavalla kuin rivitalot yleensä: runko betonielementeistä ja välipohjat ontelolaatoista. Rakennustapa on enemmän kerrostaloissa käytetty ja tarkastajan mielestä hyvä asia, sillä rakenne on armollisempi ikääntymiselle ja muille rakennusteknisille ongelmille. Iso ongelma oli ullakkokerroksen home, jonka laajuus ja alkuperä selviäisivät vasta tarkemmissa tutkimuksissa. Lisäksi oli jotain pienempiä ongelmakohteita (näistä tarkemmin tekstin lopussa).

Kokonaisuudessaan asunto oli tarkastajan mielessä ikäisekseen hyvässä kunnossa. Käytetty rakennustapa antaa paljon anteeksi ja on luotettava rakenne. Tarkastaja totesi, että täysin ongelmatonta asuntoa ei löydy koskaan, ei edes uudistuotannosta. Homelöytö vaikutti siltä, että kyse on todennäköisesti vain pienestä paikallisesta ongelmasta, joka korjaantuu rakenteet avaamalla ja vaihtamalla terveisiin. Tarkastaja totesi ongelman täyttävän terveydensuojelulaissa mainitun asunnossa esiintyvän terveyshaitan kriteerit, mikä tarkoittaa sitä, että taloyhtiön on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin ongelman korjaamiseksi.

Kysyin, mitä tarkastaja tekisi meidän tilanteessa pienten lasten kanssa. Lastenhuone oli vielä tulossa homeluukun alapuolelle. Tarkastaja sanoi, että rakenneteknisenä asiantuntijana hän ei olisi asiasta kovin huolissaan ja että homeesta on tehty jossain määrin todellisuutta suurempi mörkö. Samaan aikaan kodinterveyden ja sisäilma-asioiden asiantuntijana hän ei voi suositella pieniä lapsia laitettavaksi homeluukun alapuoleiseen huoneeseen – ja omia lapsiaan hän ei laittaisi.  

Tarkastaja lupasi havainnoista vielä virallisen, kirjallisen raportin. Olin helpottunut, että tarkastus oli tehty ja ongelmat havaittu, mutta samaan aikaan entistäkin suurempi ahdistus painoi rinnassa: huomisaamuna piti kolmen perheen unelmien toteutua asuntokaupan muodossa ja meidän päätöksemme voi kaataa ne kaikki.  

Ote tarkastajan raportista

 -----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tarkastajan havaitsemat ongelmat ja suositellut toimenpiteet:

Yläkerran rakenne: Ullakon luukusta löytynyt home. Homeen alkuperän ja ongelman laajuuden selvittäminen rakenteet avaamalla. Homeiset rakenteet tulee vaihtaa ja hometta aiheuttava ongelma korjata. Kosteutta tai vuotoa ei ollut havaittavissa, joten todennäköiseksi aiheuttajaksi epäiltiin ennen kattoremonttia rakenteisiin päässyttä kosteutta, joka on huonon ilmanvaihdon takia (=suljettu luukku) kehittynyt mikrobikasvustoksi. Suurella todennäköisyydellä kyse pienestä paikallisesta ongelmasta.

Yläkerran kohollaan oleva parketti: Havaitsimme parven parkettilattian liikkuvan oudosti jalkojen alla. Tarkastaja ei epäillyt kohdassa olevan mitään varsinaista ongelmaa, mutta suositteli avaamaan lattian ja tarkistamaan asian.

Keittiön eteisen sähkökaappi: Sähkökaapin alustaan oli rakennusajalle tyypillisesti työnnetty erilaista kuivaa rakennusjätettä. Koira merkkasi paljon keittiössä, keittiön viereisessä makuuhuoneessa sekä sähkökaapilla ja tarkastaja uskoi, että havainnot tulevat sähköjohtoja pitkin sähkökaappiin. Sähköjohdot ovat koiratarkastuksissa ongelmallisia, koska johdot tuovat hajuja hyvinkin kaukaa eikä koira pysty päättelemään, onko ongelma lähellä vai kaukana. Kuiva rakennusjäte seinän sisällä ei sinänsä ollut ongelma, mutta jos paikkaan pääsisi kosteutta, kasvualusta homeelle olisi ihanteellinen. Tarkastaja suositteli avaamaan seinän, puhdistamaan ylimääräisen aineksen ja tiivistämään läpiviennit.

Kylpyhuoneessa sijaitsevasta lämminvesivaraajasta puuttui ylipaineen poistoputki: Haitta oli vain kosmeettinen ylipaineveden valuessa kaakeleille ja sotkiessa lattian. Tarkastaja suositteli putken asennusta.

Kellarin betonielementtiseinä: Kuntosalille oli tehty seinäpanelointi. Seinä saattaa olla riskirakenne, jos siinä esiintyy ilmavuotokohtia ja seinän tiivistämistarpeen selvitystä suositeltiin.

Saunan höyrysulkuteippaus: Alareunan tiivistyksen teippaus on irronnut ja tarkastaja suositteli korjaamaan teippauksen.

#01: Ja tarina alkaa…

Kirjoittelin aikoinaan blogia opiskeluprojektiin liittyen. Joku ehkä muistaakin Bébé à bord! -blogin, jossa kerroin Euroopan reissustamme 9 kuukauden ikäisen esikoisemme, Aman, kanssa. Palaute oli positiivista ja uutta blogia toivottiin paljon. Pari vuotta on ehtinyt kulua ja toinen ihanainen lapsikin on saatu perheeseen. Sattumaa tai ei, kuopus, Olia, on tällä hetkellä 9 kuukautta ja blogin aihe löytyi jälleen läheltä.

Tämä blogi sisältää mietteitäni elämästä kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajaa perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujuu vieraissa nurkissa, miten remontti etenee (ja mitä käy, kun se ei etene) ja minkälaisia asioita pitää osata ottaa ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Aihe ei ole yhtä positiivinen kuin viimeksi, mutta toivottavasti kirjoituksista on jotain iloa jollekin – ihan vaikka vain vertaistukena. Tervetuloa mukaan!