Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

#190: Patteri-gate päätökseen


Päätin sähköpostilla käydyn väittelyn viestiin, jossa totesin, etten jatka pattereihin liittyvää vääntöä enää sähköpostilla. Vielä viimeiseksi vastaanottamassani viestissä minulta tivattiin, miksi työ on tilattu ja miten hallitus ei ole todennut, että sille olisi tässä kohtaa ollut tarvetta. Muistutin, että työ tilattiin, koska hallitus yksimielisesti päätti sen tilata. Kysyin, että jos heillä oli epäselvyyttä asiasta, miksi he vahvistivat, että työn voi tilata. Ja jos sille ei ollut heidän mielestään tarvetta, niin miksi he vahvistivat, että työn voi tilata.

Kerroin käyneeni tilanteen läpi Kiinteistöliiton lakimiehen kanssa eikä mitään virhettä ole tehty. Totesin, että perustelut he voivat lukea useista aiemmista viesteistäni. Kerroin, etten voi ymmärtää heidän tämän asian paisuttamiseen käyttämää energiaa. Tässä ei ole tapahtunut vahinkoa yhtään kenellekään, yksikään ei ole päässyt muita parempaan asemaan ja joka ikinen päätös on tehty yksimielisesti meidän neljän hallituksen jäsenen kesken. Myönsin, että olemme pieni yhtiö ja jousto on hieno asia, mutta totesin, etten istu hallituksessa, joka toteuttaa lainvastaisia päätöksiä. Näin ollen toisen jäsenen ehdotusta yhtiökokouksen ohittamisesta ei eteenpäin viedä, sillä laittomia päätöksiä en täytäntöön pane. Ja perustelut olivat edelleen samat kuin tähänkin asti.

Kerroin vielä, että olen toiminut eri hallituksissa niin asunto-osakeyhtiössä kuin yrityksissä ja yhdistyksissäkin jo yli kymmenen vuoden ajan. En ole koskaan joutunut samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi enkä ole koskaan aiemmin joutunut sulkemaan sähköpostiani sen takia, että joku ei ymmärrä, miten hallitus toimii tai miten päätökset tehdään ja tämä kaadetaan yhden ainoan henkilön niskaan. En ole ensimmäistäkään liikettä tehnyt ilman koko hallituksen tukea, joten en voinut kuin ihmetellä. Päätin, että harkitsen vakavasti jatkoani puheenjohtajana. En saa pienintäkään korvausta mistään tekemästäni, joten miksi käyttäisin aikaani ja voimavarojani, jos vastaanotto on tällaista.

Loppuun totesin, että jos joku haluaa tätä asiaa vielä puida, niin toivon, että se tapahtuu kasvotusten eikä jankkaamalla sitä samaa, että he eivät ole ymmärtäneet, mitä on sovittu ja se olisi jostain syystä minun vikani. Suosittelin heille myös lämpimästi Kiinteistöliiton hallituksen jäsenille tarkoitettua verkkokurssia, jossa opetetaan perusteita hallitustyöskentelystä ja päätöstenteosta. Totesin, että on erittäin huolestuttavaa, jos hallituksen jäsen ärsyyntyy siitä, että taloyhtiö toteuttaa koko yhtiön ja joka ikisen osakkaan mukaista päätöstä, mutta ei lähde ohittamaan asunto-osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä sen toteuttamiseksi.

En saanut viestiin enää vastauksia. Tällä viikolla oli kuitenkin ylimääräinen yhtiökokous, jossa oli määrä päättää muun muassa patterityön lopullinen rahoitusmuoto. Kokous ahdisti jo montaa päivää etukäteen. Edustan kokouksissa yleensä yksin, mutta tällä kertaa pyysin, että Jii tulee mukaan. Tuntui uskomattomalta, että olin tällaisessa tilanteessa, vaikka mitään väärää ei ollut tapahtunut.

Kokous alkoi ja käsittelimme työjärjestyksen mukaiset asiat. Viimeisenä oli patterityön rahoituksen vuoro. Kerroin, mikä tilanne on ja miten hallitus on tähän mennessä edennyt. Yksi osakas kysyi, ymmärsikö hän oikein, että kaksi asuntoa on nyt tehty. Vastasin myöntävästi ja kerroin perustelut. Osakas nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Kaikki muut olivat hiljaa. Kerroin hallituksen päätösehdotuksen, jonka mukaisesti osa työstä katetaan limiitillä ja osa ylimääräisiä vastikkeita vastaavalla määrällä. Kenelläkään ei ollut mitään vastaväitteitä. Varmistin vielä erikseen, oliko jollain kysyttävää tai kommentoitavaa ja tuleeko muita ehdotuksia. Yhtiökokous oli yksimielinen ja työ päätettiin rahoittaa, kuten on kesästä lähtien suunniteltu.

Kysyin, miten osakkaat haluavat työn kanssa edetä ja mikä asunto tehdään seuraavaksi. Kenellekään ei ollut mitään väliä. Sovimme, että sovin jatkosta urakoitsijan kanssa ja ilmoitan muille, miten työ jatkuu. Olin yhä edelleen aivan pihalla, mistä koko vääntämisessä oli ollut kyse. Mikä sai nämä kaksi käyttämään niin valtavan määrän energiaa ja aikaa tästä asiasta riitelyyn, mutta kasvotusten ei ollut mitään sanottavaa? Yhä edelleenkään järjestyksellä tai millään muullakaan ei ollut mitään väliä. Joku on tarjonnut selitykseksi kateutta, joku toinen kiusantekoa. Minä en usko kumpaankaan – miksi kukaan olisi kateellinen, jos lapsiperhe saa vuoden odottamisen jälkeen patterit kuntoon pari viikkoa ennen itseä? Tai miksi kukaan jaksaisi tällaista vain kiusanteon takia? En jaksa näihin uskoa, mutta mitään järkevää selitystä minulla ei ole tarjota.

Tämä kaikki sai kuitenkin miettimään vakavasti omaa elämää ja asioita, joihin haluan elämässäni keskittyä. Jouduin puheenjohtajan tehtävään vastoin tahtoani vuosi sitten, kun silloinen hallitus päätti, ettei edellinen puheenjohtaja voi jatkaa tehtävässään laiminlyöntiensä ja asemansa väärinkäyttämisen takia. Ilmoitin kevään järjestäytymiskokouksessa, että luovun tehtävästä mielelläni, mutta jatkajia ei löytynyt. Kesällä ilmoitin, ettei resurssini enää riitä, mutta kukaan ei suostunut jatkamaan. Edellisestä puheenjohtajasta tehtiin kuitenkin varapuheenjohtaja ja muut lupasivat auttaa ja jakaa työtehtäviä. Mikään ei ole kuitenkaan kesän jälkeen muuttunut ja hoidan yksin yhä edelleen kaiken.

Viime viikolla käytin reilu viisi tuntia isännöitsijäntodistuksen laadintaan yhdelle huoneistolle. Taloyhtiö laskuttaa tästä työstä 50 euroa, minä en saa muuta kuin hyvän mielen. Eikä tuollaisesta nyt oikeasti tule edes kovin erikoinen mieli. Ja itseasiassa tämän todistuksen myötä tuli taas vähän lisää kiukuttelua niskaan, kun kirjasin todistukseen, että asunnossa on tehty remontteja, joita taloyhtiö ei ole hyväksynyt. Tämä käy ilmi taloyhtiön pöytäkirjoista ja se oli osakkaalla tiedossa, kun itse aikoinaan huoneiston osti. Osakkaan mielestä ei kuitenkaan ole reilua, että se nyt lukee hänen todistuksessaan, koska se voi vaikuttaa vaikka negatiivisesti asunnon mahdolliseen myyntihintaan. En keksi ihan rehellisesti sanottuna yhtäkään syytä, miksi jatkaisin pestissäni enää päivääkään.   

lauantai 21. lokakuuta 2017

#189: Patteri-gate jatkuu…

Urakoitsija sai puolessatoista päivässä kaksi asuntoa tehtyä. Ilmoitin tyytyväisenä työn etenemisestä hallitukselle ja ehdotin, että katsoisimme nyt ensimmäisen laskun ja jatkaisimme sitten sen mukaan, kuinka paljon limiitillä vielä olisi varaa. Kysyin samalla, mikä asunto seuraavaksi tehdään.


Tässä kohtaa pääsi helvetti irti. Edelliseltä puheenjohtajalta tuli sähköpostin välityksellä sellainen täystyrmäys, että selvittelen päätäni edelleen sen jäljiltä. Ennen kuin ehdin silmiä hieraista, jatkoi toinen jäsen samalla linjalla. Molemmat huusivat sähköpostin välityksellä, kuinka olen ylittänyt valtuuteni eikä työtä olisi saanut tilata, ellei rahoituksesta ollut päätöstä. Taloyhtiö ei tulisi hyväksymään mitään muita laskuja kuin yhden kokonaisen laskun koko urakasta. Ex-puheenjohtaja hoki viestissään, miten useissa pöytäkirjoissa on todettu, että rahoitus tulee vahvistaa yhtiökokouksessa ja jos tähän ei ollut vahvistusta, ei koko työtä olisi pitänyt tilata.

Olin aivan ihmeissäni. Olimme muutamaa päivää aiemmin yhdessä sopineet, että työ tilataan ja tästä vielä erikseen tehneet pöytäkirjan, jotta asia ei jää vain sähköpostikirjoittelun varaan. Jokainen vahvisti niin työntilaamisen kuin pöytäkirjankin. Ihmettelin hetken aikaa ennen kuin sain vastattua. En ymmärtänyt yhtään, mikä oli ongelma. Lopulta vastasin hyvin ystävälliseen sävyyn, että kaikki on ihan niin kuin on yhdessä sovittu: työ on tilattu tarjouksen mukaisesti koko yhtiöön, mutta luonnollisesti se on teetettävä osissa, sillä rahaa koko urakan maksuun meillä ei tässä kohtaa ollut. Pahoittelin, jos asia oli jäänyt epäselväksi ja kysyin vielä, että miten he olivat ajatelleet rahoittaa koko urakan tässä kohtaa, kun rahaa ei vielä ollut. Ajattelin, että asia oli nyt ymmärretty ja pääsemme jatkamaan eteenpäin. Mutta ei.

Ex-puheenjohtaja villiintyi entisestään. Hän oli ajatellut, että meillä on jo päätös rahoituksesta (vaikka tuo yhtiökokous, jonka aiheena tuo päätöksenteko on, on vasta edessäpäin). Jos päätöstä ei ollut, ei hänen mielestään olisi saanut työtä tilata. Toinenkin henkilö jatkoi samalla linjalla antamalla täyslaidallisen siitä, kuinka olen vaihdattanut patterit vain itselleni ja miltä tämä näyttää muiden osakkaiden silmissä. Taloyhtiö ei työtä tulisi maksamaan vaan me osakkaat saisimme maksaa turhaan vaihdetut patterit itse. En voinut uskoa silmiäni.

Keräsin heille kasaan kaiken viestittelyn ja pöytäkirjamerkinnät asioihin liittyen. Väänsin heille rautalangasta, mitä tähän asti on tapahtunut ja osoitin, ettei mitään väärää ole missään vaiheessa tehty. Kaikki muu on pysynyt keväästä saakka ennallaan, mutta kun ylimääräinen yhtiökokous venyi ja venyi ja tarve korjaamiselle tuli, urakka vain aloitettiin etuajassa ja sovittiin tehtävän osissa. Kaiken lisäksi jokainen päätös on tehty hallituksen kanssa yhdessä, joten hyökkäys minua kohtaan tuntui kohtuuttomalta. Kerroin, ettemme voi teetättää näin isoa urakkaa ilman, että pystymme sen myös maksamaan – ei yksikään urakoitsija suostu kolmen kuukauden maksuaikaan. Emme myöskään voi ohittaa yhtiökokousta ja päättää sen puolesta, että keräämme ylimääräiset vastikkeet ja teemme sen ennen kuin koko kokousta on pidetty. Kysyin heiltä, miksi he olettivat, että yhtäkkiä voimme yhtiökokouksen ohittaa ja jos he olettivat, että ylimääräiset vastikkeet voi tässä kohtaa kerätä, niin miksei niitä ole kerätty. En saanut vastausta.

Toisessa viestissäni kysyin, olisiko mahdollista hallituksen kesken yrittää toimia asiallisesti. Olen tuonut hallitukselle jo kesällä ilmi, että minulla ei riitä resurssit tämän tehtävän hoitoon ja haluan siitä luopua – kukaan ei suostunut ottamaan tehtävää vastaan. Kerroin, että kaikki taloyhtiön hyväksi tekemäni työ tulee resursseista, joita ei tällä hetkellä edes ole. Pyysin, että jos heillä on joku epäselvyys, niin olisiko ihan mahdotonta kysyä asiasta ihan asiallisesti. Ensimmäisestä viestistä lähtien tylytetään ja haukutaan, vaikka olen ainoastaan toteuttanut hallituksen yhdessä tekemiä päätöksiä.

Toinen jäsen vastasi, ettei ollut ymmärtänyt, mitä osissa tekeminen ja laskuttaminen tarkoittavat. Totesi, että olisi pitänyt kysyä, kun asiasta sovittiin, mutta muistutti myös, että minun olisi pitänyt ymmärtää asia heille avata. Yritin ystävällisesti todeta, että jos aikuinen ihminen vahvistaa minulle pöytäkirjan vastaavan sitä mitä on sovittu, en voi ymmärtää, että siellä on joku kohta, jota joku ei ymmärrä. Lisäksi kuvittelin, että jokainen ymmärtää, ettemme voi teettää 20 000 euron remonttia kerralla ilman rahaa vaan työ on tehtävä osissa.

Jossain kohtaa nämä kaksi käänsivät asian niin, että olin muka sanonut, että kaksi asuntoa on tehty ja muita jatketaan tulevaisuudessa, jos rahaa on. Missään kohtaa en tällaista ollut sanonut. Olen kahden viikon aikana vastaanottanut tähän asiaan liittyen yli 20 sähköpostia, joissa kerta toisensa jälkeen hoetaan, kuinka olen epäluotettava, ylittänyt valtuuteni, tehnyt rikoksen, salailen ja jätän kertomatta asioita, kikkailen, johdan tarkoituksella harhaan ja mitähän muuta mieltä ylentävää siellä joukossa nyt olikaan. Ensimmäisen kerran elämässäni otin sähköpostin synkronoinnin viikonlopuksi pois päältä, jotta sain olla rauhassa näiltä viesteiltä.

Olen useaan kertaan yrittänyt ystävällisesti kysyä, miten hallituksen olisi heidän mielestään pitänyt toimia ja mikseivät he ole missään kohtaa olleet eri mieltä. Konkreettisia vastauksia kumpikaan ei ole halunnut antaa. Toinen ei ole ymmärtänyt, mitä on sovittu ja toinen ei ole lukenut pöytäkirjaa ja on minun vikani, että päätöksiä on tästä huolimatta viety eteenpäin. Kerroin heille vielä toimintatapani taloyhtiön edustajana, jos se oli jäänyt epäselväksi: A) ajattelen aina taloyhtiön etua (vaikka se ajaisi oma edun ohi) ja B) toimin niin pitkälle lakien ja asetusten mukaisesti kuin osaan. Jos jotain on sovittu vietävän yhtiökokoukseen, minä myös vien. Jos he keksivät yhtäkkiä, että voimme ohittaa sen vaiheen, niin minulla ei tällainen valitettavasti ole käynyt mielessäkään enkä voi heidän puolestaan tietää, että he ovat kuvitelleet niin tehtävän.

Toinen jäsen toivoo pieneen yhtiöön joustoa asioiden sopimisessa ja on sitä mieltä, että voimme ylittää yhtiökokouksen ja toteuttaa päätöksiä, jotka ehkä tullaan tekemään myöhemmin kokouksessa. Hänen mielestään olisimme voineet kerätä ylimääräisiä hoitovastikkeita ja kattaa niillä remontin, vaikka yhtiöjärjestyksessämme todetaan yksiselitteisesti, että hoitovastike on käytettävä yhtiön hoitomenoihin. Omasta mielestäni olemme nimenomaan toimineet joustavasti aloittamalla urakan sieltä, missä kriittisintä on, mutta tämä on näiden kahden mielestä ollut elämää suurempi virhe. Ovat kyllä vahvistaneet, että työn voi tilata ja työn tehdä osissa, mutta siitä huolimatta tämä on ollut minun kikkailuani. Hallituksen neljännelle jäsenelle tässä ei ole ollut mitään epäselvää ja hän on yrittänyt muutamaan otteeseen minua puolustaa, mutta puolustus on kaikunut kuuroille korville.

Tämä koko tilanne on niin käsittämätön. En ymmärrä, mistä tässä on kyse. Eivätkä tunnu tietävän nämä kaksikaan: samaan aikaan he syyttävät minua omavaltaisesta ja epärehellisestä toiminnasta, vaikka jokaiseen vaiheeseen on yksimielinen päätös olemassa. Samaan aikaan he vaativat, että urakka jatketaan loppuun nyt, vaikka taloyhtiöllä ei ole rahaa eikä muilla asunnoilla mitään akuuttia tarvetta pattereita korjata. He haluavat ylittää yhtiökokouksen ja kattaa remontin hoitovastikkeilla, mikä on yksiselitteisen väärin. He tivaavat, miksi työ on tilattu ja hokevat, ettei olisi saanut tilata, vaikka ovat itse antaneet luvan aloittaa. Välillä he ovat sitä mieltä, että mitään tarvetta remontille ei tässä kohtaa ollut ja välillä sitä mieltä, että vialliset patterit olisi pitänyt korjata jollain väliaikaisratkaisulla. He haluavat sopia patterivaihdosta omiin asuntoihinsa välittömästi, mutta ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi maksaa omat patterimme, jotka osana taloyhtiön urakkaa on tehty.

Tämä on varmasti hyvin sekava kirjoitus. Mutta niin on tämä koko asia. Viimeksi eilen vastaanotin viestin, jossa käy kauniisti ilmi epäluotettavuuteni, harhaanjohtamisentaitoni ja se, kuinka olen saanut muut ärsyyntymään. Soitin Kiinteistöliiton lakimiehelle ja kävin tilanteen läpi. Kysyin, onko asiassa tehty virheitä ja miten meidän olisi pitänyt toimia. Vaikka olen koko ajan tiennyt, että mitään väärää ei ole tapahtunut, olo tuon puhelun jälkeen oli erittäin helpottunut. Olemme toimineet oikein ja erittäin fiksusti. Taloyhtiön olisi pitänyt korjata ongelmat jo aikaa sitten, mutta toki me olemme itse suostuneet odottamaan. Täydet perusteet on ollut tehdä työ nyt kahteen asuntoon ja jatkaa ei-akuuttien kanssa yhtiökokouksen jälkeen. Lakimies erikseen totesi, että on ollut hienoa, että meillä on ollut urakkatarjous valmiina ja urakoitsijakin on joustanut ja olemme saaneet vietyä homman eteenpäin ilman ylimääräisiä kuluja ja yhtiökokouksen keväistä päätöstä toteuttaen (ei yksittäisiä korjauksia vaan kaikki kuntoon).

Olen toiminut yli 20 hallituksessa yli kymmenen vuoden ajan. Olen ollut häätämässä asukasta, vienyt läpi isoja saneerauksia, hoitanut pahaksi äitynyttä lude-asiaa ja mitähän vielä. Koskaan en ole joutunut tällaisen hyökkäyksen kohteeksi. Aina on joukkoon mahtunut ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet jotain väärin, mutta ovat ymmärtäneet asian, kun se on käyty läpi ja yleensä aina myös pahoitelleet käytöstään. Viime vuonna ex-puheenjohtaja maksoi kaverinsa yritykselle laskun, josta oli hallituksen kokouksessa sovittu, ettei sitä saa maksaa ennen hallituksen päätöstä (#114). Taloudellinen vahinko yhtiölle oli useamman tuhat euroa. Ketään ei kiinnostanut asia. Kaikki vain totesivat, että ikävä juttu, mutta maksettu mikä maksettu. Nyt ei ole tapahtunut vahinkoa yhtään kenellekään, yksikään ei ole päässyt muita parempaan asemaan ja joka ikinen päätös on tehty yksimielisesti meidän neljän kesken. Silti elämästäni on tehty helvettiä näiden kahden toimesta.

Tämä on ollut erityisen raskauttavaa, kun olen tiennyt koko ajan, ettei mitään väärää ole tapahtunut, mutta asian vatvominen on saanut elämän ihan sekaisin. Valvon öitä, käytän kohtuuttomasti aikaa selittääkseni samoja asioita ja yritän pitää hommaa kasassa. Joka kerta, kun sähköposti piippaa, sisäelimet heittävät volttia ja valmistautuvat vastaanottamaan kasan .. kakkaa. Samaan aikaan töissä on kiire, opinnot roikkuvat puolitiessä ja lapset viettävät viimeistä viikkoaan kotona ennen kuin koko elämä mullistuu ja päiväkoti alkaa. Olen ollut niin väsynyt, stressaantunut ja allapäin koko nämä kaksi viikkoa, joista meidän piti tehdä koko perheelle ikimuistoiset. Sitä nämä ovat olleetkin – ihan väärästä syystä tosin.

torstai 19. lokakuuta 2017

#188: Patteri-gate


Miksi, oi miksi, kuvittelin, että päätöksenteko kerrostaloyhtiössä oli raskasta, kun oli niin monta erilaista mielipidettä? Raskasta se on vasta, kun mielipiteitä on monta, mutta osakkaita vain kourallinen. Ja vielä raskaammaksi se muuttuu, kun osa ei edes ymmärrä, mitä mieltä on.

Yhtiömme lämpiää suoralla sähköllä ja asuntojen sähköpatterit ovat alkuperäiset. Patteri toisensa jälkeen on päättänyt jäädä eläkkeelle – osa hiljalleen takavasemmalle hiipuen, osa suorittaen toinen toistaan näyttävämpiä vaaratilanteita, joiden jälkeen kyseiset yksilöt ovat päätyneet käyttökieltoon siltä seisomalta. Meillä yksi patteri alkoi rätistä ja lyödä kipinää; keittiön kaveri hiipui niin, että keväällä meillä oli pakkaspäivinä 13-14 astetta ”lämmintä” aamupalalla. Naapurissa 9 kuukauden ikäinen poika sai vakavat palovammat käsiinsä, kun erehtyi nousemaan olohuoneessa patteria vasten seisomaan ja patteri hehkui ylikuumentumisen vuoksi silitysrautaakin kuumempana. Seisomisharjoittelu päättyi sairaalaan ja pitkään toipumiseen.

Me ilmoitimme omista viallisista pattereistamme taloyhtiölle 28.10.2016. Osa pattereista on ollut tämän jälkeen kokonaan pois käytöstä. Emme kuitenkaan vaatineet välitöntä korjausta, sillä elättelin toivoa, että yhtiö päättää kevään yhtiökokouksessa uusia koko yhtiön patterit, joka tulee huomattavaksi edullisemmaksi yhtiölle. Pärjäämme yhden talven villasukissakin. Helmikuussa kävi tuo järkyttävä vahinko naapurissa, mutta hekin joustivat ja sovimme hallituksen kesken, että yritetään saada päätös yhtiökokouksessa läpi. Ja heittämällähän tuo menikin. Tai melkein heittämällä: yksi oli sitä mieltä, että kun irrottaa patterin ja tekee oma-aloitteisia sähkötöitä klemmarin voimin, niin taas toimii hetken aikaa. Kyseinen herra taas ei käytä pattereita lainkaan asentamiensa lattialämmitysten takia, joten hänen ehdotuksensa ei kannatusta kerännyt.

Yhtiökokous siis hyväksyi pattereiden vaihdon. Ainoa myöhemmin päätettäväksi jäänyt asia oli rahoitus. Yhtiössämme on ”fiksusti” teetätetty pieniä, muutaman tonnin remontteja eri aikoina ja rahoitettu ne aina pankkilainalla ilman kilpailutusta. Jälleen oli tiedossa uutta lainaa, vaikkei meidän vesivahinkoa varten otettu remonttilimiittikään ollut vielä muutettu lainaksi. Kukaan ei innostunut lainasta pattereita varten, joten sovimme, että hallitus yrittää miettiä, millä tavoin remontti kustannettaisiin.

Hallitus pyysi useita tarjouksia työstä ja lopulta päädyimme yritykseen, joka oli edullisimmasta päästä, mutta kuitenkin ammattitaitoisimman oloinen ja ottivat huomioon monia asioita, joita kukaan muu ei ottanut. Urakoitsija oli selvillä, mutta rahoitus ei. Kerroimme urakoitsijalle, että ottaisimme urakan heiltä, mutta yhtiökokouksen pitää vahvistaa rahoitusmuoto, jonka osalta hallitus oli suunnitellut, että iso osa katettaisiin nykyisellä remonttilimiitillä ja loppuosa kahden kuukauden ylimääräisiä vastikkeita vastaavalla summalla. Välttyisimme ylimääräisiltä lainanhoitokuluilta ja saisimme urakan tehtyä. Kerroimme urakoitsijalle, että remontin ajankohta olisi loppukesästä. Enää piti pitää ylimääräinen yhtiökokous, jota elokuusta alkaen yritin kovasti saada aikaiseksi, mutta joka lopulta saatiin aikaiseksi kutsuttua koolle vasta keskiviikoksi 25.10. Kertaalleen oli tilakin varattu keskiviikolle 4.10., mutta jouduin sen perumaan, kun en hallitukselta vastauksia sähköposteihin saanut.  

Syyskuussa naapurin Anne, jolla oli patterit ylikuumenemisen takia kokonaan pois, totesi, että ilmat alkavat viilentyä ja pattereiden vaihtotyö olisi saatava käyntiin. Kysyin hallitukselta, voisiko työn nyt tilata. Jokainen kolme jäsentä vahvistivat, että työn voi tilata. Oli selvää, ettei koko urakkaa voi teettää kerralla, sillä rahoitus piti yhtiökokouksessa vielä vahvistaa, mutta urakoitsijalle sopi urakan pilkkominen pienempiin osiin. Kirjasimme tämän hallituksen kokouspöytäkirjaan, jonka jokainen hallituksen jäsen hyväksyi ja vahvisti.

Urakoitsijalla oli meneillään muutama urakka, mutta he totesivat 2.10., että voisivat tulla heti 5.10. aloittamaan työn. Tämä sopi naapurin Annelle. Anne ilmoitti kuitenkin edellisenä iltana, ettei heillä välttämättä pysty jatkamaan työtä kovin myöhään tuona päivänä. Kerroin tämän urakoitsijalle heti aamulla ja he kysyivät, voiko jotain muuta asuntoa tehdä, jos homma ensimmäisessä asunnossa jää kesken. Aikaisempien katselmusten, nuohousten ym. perusteella sisäänpääsy muihin asuntoihin ei ole mahdollista keskellä päivää. Minä taas pystyin Jiille ilmoittamaan, että päivystää kotona, jos työmiehet tulevatkin jossain kohtaa meille. Lisäksi yksi asunto ei käytä pattereita, yhdessä on vaihdettu vialliset patterit vuosi sitten ja kaksi muuta ilmoittivat, ettei heillä ole kiireellisiä vikoja – me taas olemme vuoden odottaneet viallisten korjausta. Totesin urakoitsijalle, että meillä voi tehdä, jos sellainen tilanne tulee. Oli myös todennäköistä, että homma jää toisessa asunnossa kesken, koska urakoitsijan piti tehdä tuo yksi päivä töitä aluksi. Minä toivoin, että asunnot tulisivat päivässä kuntoon, jotta työstä aiheutuu muille mahdollisimman vähän vaivaa. Urakoitsijalla peruuntui joku työ seuraavalta aamulta ja he kysyivät, saavatko tulla meille jatkamaan, kun heillä yhtiöömme tarkoitettuja pattereita oli vielä jäljellä. Totesin tämän sopivan.

Otetaan tähän väliin tiivistelmä siitä, mitä on tapahtunut:

- Ilmoitimme viallisista pattereista hallitukselle 28.10.2016. Naapurissa vaaratilanne ja ilmoitus hallitukselle 9.2.1017. Molemmat jäimme odottamaan yhtiökokouksen päätöstä kokonaisurakasta.

- Kevään yhtiökokouksessa sovittiin, että patterit vaihdetaan ja että patterityö katetaan mahdollisesti lainalla, mutta hallitus yrittää miettiä kevyemmän vaihtoehdon.

- Hallitus hyväksyi urakoitsija X:n tarjouksen ja päätti tilata työn (pöytäkirja 5/2017). Samassa pöytäkirjassa todetaan, että rahoitusvaihtoehtoa mietitään.

- Pöytäkirja 6/17: Todettiin, että urakoitsijalle on ilmoitettu, että tarjous on hyväksytty, mutta työ suoritetaan myöhemmin. Todettiin, että yritetään kattaa osa limiitiltä ja osa ylimääräisiä vastikkeita vastaavalla summalla ja lasketaan ehdotus tästä yhtiökokoukseen.

- Anne ilmoitti 14.9., että sähköpattereiden vaihto pitäisi tilata pikaisesti, koska alkaa olla jo aika kylmä, kun pattereita ei voi käyttää. -> [Lain mukaan rakennuksen omistajan on huolehdittava, ettei asunnoissa esiinny asumishaittaa, kuten liiallista lämpöä tai kylmyyttä. Kun haitta aiheutuu omistajan vastuulla olevasta asuinhuoneiston perusjärjestelmästä, on haitan poistamiseksi ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin.] Taloyhtiön vaihtoehdot tässä kohtaa olivat:
A)     Tilata viallisten pattereiden uusinta sovitun urakan ulkopuolelta: kustannus kaksinkertainen urakan yksikköhintoihin nähden. Myös sovitun urakan kokonaiskustannus nousisi, kun suoritettava työ ei ole enää tarjouksen mukainen.  [Ei taloyhtiön edun mukaista eikä vastaa yhtiön päätöstä toteuttaa urakkaa juuri näiden yksittäiskorjausten välttämiseksi]
B)     Odottaa yhtiökokouksen päätös ennen kuin korjataan mitään. [Taloyhtiön on poistettava asumishaitta viipymättä, hallituksen piittaamattomuus hengenvaaran aiheuttavasta ongelmasta voi johtaa jopa rikossyytteeseen]
C)     Tilataan urakka osissa ja korjataan tärkeysjärjestyksessä. [Toteutetaan yhtiön päätös pattereiden uusinnasta sovitun tarjouksen mukaisesti ilman lisäkuluja ja poistetaan asumishaitta]. Lisäksi oli selvää, että hallituksen ehdotus rahoituksesta vahvistetaan yhtiökokouksessa, sillä hallituksella on osake-enemmistö. Päätös urakasta oli joka tapauksessa tehty jo keväällä. 

- Kysyin 26.9. sähköpostitse lupaa työn tilaamiseen. Samassa muistutin, että rahoitus pitää sitten yhtiökokouksessa vahvistaa

- 2.10. laitoin uuden sähköpostin, jossa kysyin työn tilaamisesta. Totesin, että tarvitsen vahvistuksen, että työn voi tilata. Jokainen kuittasi, että työn voi tilata ja aloittaa Annen asunnosta.

- Teimme tästä päätöksestä pöytäkirjan 7/17, jossa todettiin, että urakoitsija aloittaa sähköpattereiden vaihtotyön Annen asunnosta. Samassa pöytäkirjassa todettiin, että työ ja laskutus tehdään vaiheittain. Jokainen vahvisti, että pöytäkirja on ok ja vastaa tehtyjä päätöksiä. Työ aloitettiin.

- 5.10. kysyin, missä järjestyksessä edetään. Kerroin, että työ on aloitettu X:stä, seuraavaksi Y ja onko toiveita jatkosta. Jokainen kuittasi, että ei väliä järjestyksellä.

Yllä olevan perusteella ei välttämättä uskoisi mitään epäselvää kenellekään olevan: yhtiö korjaa viipymättä asumishaittaa, vieläpä edullisesti urakkasopimuksen mukaisesti ja jokaisella on uudet patterit ennen vuodenvaihdetta. Olin tosi tyytyväinen siihen, että urakoitsija suostui aloittamaan urakan osissa eikä lisäkustannuksia syntynyt, vaikka työ piti aloittaa suunniteltua aiemmin. Tuntui, että kerrankin joku asia meni tässäkin yhtiössä nappiin. Vaan eihän se mennyt…

lauantai 7. lokakuuta 2017

#187: Myyntimies ottaa asioista selvää


Myyntimies ei koskaan palannut sovintoehdotukseensa. Viimeisenä määräpäivänä varmistin tekstiviestillä, että hiljaisuus johtuu heidän haluttomuudestaan sovintoon eikä vahingossakaan siitä, etteivät he olisi viimeisintä viestiämme saaneet. Sain tylyn vastauksen: Ei ole mitään viestiä tullut. Kerroin lähettäneeni sen Myyntimiehen osoittamaan osoitteeseen, johon kaikki tähän asiaan liittyvät viestit piti lähettää. Tuli hiljaista ja arvelin Myyntimiehen löytäneen viestin.

Myyntimies palasi kilometrin mittaisella tekstiviestillä. Hän oli konsultoinut eri tahoja ja tullut siihen lopputulokseen, ettei esittämämme sovintosumma 6.000 euroa tuo kirkkoa keskelle kylää. Meille aiheutunut kylpyhuoneremontin todellinen kokonaiskustannus oli kuulemma 2.500 euroa! Tästäkin tulee ottaa puolet pois ennen kuin neuvotteluja jatketaan, sillä olemme saaneet uuden kylpyhuoneen. Myyntimies kertoi, että vastaavista tapauksista on pilvin pimein ennakkoratkaisuja. Edelleen hän toisti mantraansa, että taloyhtiö on työn tarkastanut ja hyväksynyt. Ja ei pidä unohtaa, että Myyntimies on luottanut täysin remontintekijään eivätkä he ole tehneet mitään tahallista tai väärää.

Aivan uskomattoman vahva usko hänellä jaksaa itseensä olla, kun olen lukuisia kertoja tuonut ilmi, ettei yksikään taloyhtiössä tuolloin asunut ole kylpyhuoneremonttia hyväksynyt tai edes siitä tiennyt ja tästä kaikesta on kirjallinen näyttö. Neuvotteluasetelma oli niin vinksallaan, että tilanne melkein huvitti. En olisi jaksanut jatkaa vääntöä, mutta ajattelin, että jos vielä kerran oikein tosissaan asian vääntää rautalangasta, niin ehkä siellä Myyntimiehen pääkopassa joku sanoisi, että kukkuu.

Totesin, että Myyntimies on oikeassa, ehdottamamme 6.000 euroa ei tuo kirkkoa keskelle kylää. Vesivahingosta meille aiheutuneet kustannukset olivat hieman yli 11.000 euroa (puolet tästä tekee 5.500 euroa) ja kauppakirjaan kirjatusta myyjän vastuulle kuuluvasta remontista heillä oli maksamatta 599,64 euroa. Tämä tekee 6.099,64 euroa.

Olimme valmiit puolittamaan kulut, vaikka he eivät olleet pystyneet osoittamaan ensimmäistäkään asiakirjaa, joka kumoaisi meidän tiedossamme olevat tosiasiat. Olimme hyvää hyvyyttämme antamassa heille tämän kädenojennuksen, vaikka kaikki näyttö oli heitä vastaan. On täysin kiistatonta, että heidän esittämänsä yhtiöjärjestys on ollut väärä ja heillä on ollut tieto, että sitä on muutettu. Myyntimies hokee toistuvasti, että heillä on tahoja, jotka tietävät asioista ja samaan aikaan he esittävät naurettavia väitteitä toteutuneista kuluista. Tähän asti he eivät ole kuitenkaan kyenneet/ halunneet sanojensa tueksi esittää mitään kättä pidempää – ei ihan sellaista avoimuutta ja suoraselkäisyyttä, johon minä olen tottunut.

Tähän asti kaikki heidän puolustelunsa on ollut vain Myyntimiehen sanahelinää ja tähänastisen perusteella sen painoarvo ei kovin suurta luottamusta nauti – tähän asuntokauppaan liittyen aivan uskomattoman moni asia on lopulta osoittautunut täysin muuksi.

Muistutin, että todisteiden valossa remonttia ei ole tehty asianmukaisesti, ammattilaisella eikä taloyhtiössä sovittujen käytäntöjen mukaan. Jos taloyhtiö on remontin valvonut ja hyväksynyt, ei liene vaikeaa esittää siitä jotain asiakirjaa. Se että Myyntimies on yksin hallituksen nimissä jotain hyväksynyt, ei vastaa taloyhtiön hyväksyntää. Tähän asti Myyntimies on esittänyt vain yhden hallituksen kokouspöytäkirjan, joka ei kuitenkaan vastaa alkuperäistä vaan muun muassa päivämäärät ovat mystisesti muuttuneet. Tilaajana he eivät ole missään nimessä toimineet huolellisesti, kun ovat antaneet remontin konkurssissa olleen ystävänsä tehtäväksi.

Totesin vielä lopuksi, että tuomioistuimessa asia ratkaistaan joka tapauksessa näytön valossa. Jos heillä jotain näyttöä väitteidensä tueksi on, niin eikö ne olisi korkea aika ottaa esille. Heidän tämän hetkinen toiminta näyttää siltä, että he haluavat nimenomaan viedä asian eteenpäin tuomioistuimeen, mikä tuntuu edellä mainitut raskauttavat näkökohdat huomioon ottaen vähintäänkin erikoiselta.

Myyntimies ei enää palannut asiaan. Me otimme seuraavalla viikolla yhteyttä asianajajaamme, joka totesi, että lähdetään viemään asiaa eteenpäin. Samaan aikaan heräsi myös taloyhtiön asianajaja, joka oli nukkunut jossain kesähorroksessa maaliskuusta lähtien. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että taloyhtiön kannattaisi viedä asia eteenpäin. Molemmat eivät voi lähteä oikeuteen vaatimaan samoja asioita, joten tällä hetkellä odotamme, mitä taloyhtiö asian suhteen päättää. Käräjöintiä on tiedossa, mutta vielä on epäselvää, että millä kokoonpanolla. Myyntimies ja minä siellä ainakin kohtaamme.

perjantai 6. lokakuuta 2017

#186: Kuulumisia unelma-asunnosta


Blogi on ollut tauolla luvattoman pitkään… Loppukesä ja alkusyksy on mennyt sellaisessa tohinassa, ettei perässä pysy – jos sitä nyt on muutamaan vuoteen pysynyt muutenkaan.

Ei palannut Myyntimies asiaan viimeisimmän keskustelun jälkeen. Meille ei riittänyt hänen sympatiansa, joten sovinto jäi saavuttamatta. Laitoin Myyntimiehelle vielä yhden viestin, jossa yritin rautalangasta vääntää, mistä asuntokauppariidassamme on kyse. Muistutin, että tapaus on hyvin selvä sen suhteen, ettei asunto vastaa sitä, mitä meille oli myyty. Asiaa ei millään tavalla helpota se, että remontista ei ollut ilmoitettu taloyhtiölle, he valehtelivat kaupanteossa niin remonttivuoden kuin remontin toteutustavankin ja teettivät remontin pimeänä tuttavallaan, joka oli aiemmin ajautunut konkurssiin.

Ilmoitin, että odotamme lopullista vastausta seuraavaan aamuun, minkä jälkeen asianajajamme saa jättää haastehakemuksen käräjäoikeuteen. Mitään ei kuulunut.

Taloyhtiön suunnalta ei kuulu muutenkaan mitään hyvää. Vieläkö muistatte, että odottelimme edellisen puheenjohtajan laatimaa reklamaatiota tovin jos toisenkin? Odotamme edelleen. Viimeksi kesäkuussa pyysin puheenjohtajaa sen toimittamaan, jotta saamme sen sovitusti viime vuotisten pöytäkirjojen liitteeksi. Mutta syystä tai toisesta ei reklamaatiota saa nähdä kukaan. Hetkittäin mietin, onko mitään reklamaatiota ikinä edes laadittu.

Mainitsin jossain vaiheessa ohimennen yhtiön keskeneräisistä asioista. Yksi näistä oli yhtiön terassit ja niiden kunto. Ostaessamme asunnon, meille esiteltiin korjausselvitys, jossa kerrottiin muun muassa, että terassiovien kynnykset tulee korjata kahdessa asunnossa. Meiltä puuttuu kyseisestä kohdasta kokonaan parketti (#23). Pyysimme taloyhtiön hallitukselta 23.3.2016, että kynnys korjattaisiin, jotta pääsemme uusimaan lattian. Edellinen puheenjohtaja kävi asiaa tarkastamassa ja totesi, ettei asia kynnystä korjaamalla parane vaan terassien kunto pitää kartoittaa laajemmin.

Tämän jälkeen terassien kunto on ollut esillä jokaisessa hallituksen ja yhtiökokouksessa. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 25.10.2016 todettiin, että terassien kunto tulee selvittää kauttaaltaan. Ainakin välttämättömiin korjaustoimenpiteisiin olisi ryhdyttävä heti seuraavan kevään tai ihan viimeistään kesän aikana. Todettiin, että suunnittelu on aloitettava hyvissä ajoin. Päätös oli yksimielinen ja hallitus alkoi selvittää vaihtoehtoja kunnon selvittämiseksi.

Yksi urakoitsija kävi tutkimassa tilannetta ja antoi budjettihinnan työlle: 240 000 euroa! Summa oli järkytys, mutta kertoi karua kieltään siitä, että jotain on tehtävä ennen kuin ongelma räjähtää käsiin. Varsinaisessa yhtiökokouksessa 29.3.2017 päätettiin yksimielisesti tilata terassien kuntotutkimus. Hallitus pyysi tarjouksia, mutta tutkimusten hinnat olivat useita tuhansia ja pitivät sisällään vain silmämääräisiä arvioita, minkä koimme antavan liian hataran kokonaiskuvan.

Hallitus pohti vaihtoehtoja ja päätti tilata Kiinteistöliitosta rakennusteknisen asiantuntijan, joka voisi auttaa asian eteenpäin viemisessä kokemuksensa sekä havaintojensa pohjalta. Katselmus tehtiin 13.6.2017 ja siitä saatiin toimenpiteisiin kehottava raportti. Havainnot olivat samoja kuin aiemman urakoitsijan tekemät ja asiantuntija kehotti taloyhtiötä ryhtymään korjaustoimenpiteisiin välittömästi: jokainen päivä pahentaa ongelmaa ja nostaa kustannuksia.

Kerroin korjauskehotuksesta ensin hallitukselle ja sen jälkeen osakkaille. Toimitin myös raportin luettavaksi. Yllätys oli suuri, kun puolet osakkaista ilmoittivat, ettei mitään ongelmia ole ja toimenpiteitä ei tarvita. Kukaan ei ollut havainnut mitään kosteutta missään eikä viisi vuotta korjaustoimenpiteitä odottanut tiilimuurikaan enää ollut mikään ongelma. Vähän maalia päälle ja se on sillä selvä.

Ei mitään ongelmaa, maalilla korjaantuu
Ei mitään kosteutta havaittavissa alakerran katossa (terassin alapuolella)

Tällainen on tunnelma unelmiemme asunnossa tällä hetkellä. Seuraavalla kerralla uudet käänteet Myyntimiehen sovinnon suunnalta.