#211: The End

Minulla oli tänä kesänä poikkeuksellisen pitkä kesäloma – 6,5 viikkoa. Toisaalta se oli hyvä, sillä työn ohella kuluneen kesän hullunmyllyä olisi ollut vieläkin epätoivoisempaa pyörittää. Toisaalta harmittaa, että kerrankin olisi ollut mahdollisuus levätä ja ladata akkuja oikein kunnolla, mutta se jäi vain haaveeksi. Myös Jii piti normaalia pidemmän loman, mutta huokaisi vain helpotuksesta, kun pääsi takaisin töihin. Jossain alitajunnassa kytee pieni pelko siitä, onnistummeko vielä jonain kesänä pitämään yhteisesti koko perheenä näin pitkän loman. Mutta on vain uskottava ja toivottava, että se onnistuu.

En ole ehtinyt kirjoittaa kesän jälkeen, joten monia epätoivon hetkiä jää teiltä nyt varmasti kuulematta. Mutta niitä on tähän blogiin mahtunut jo niin paljon, että ehkä teistäkin on mukava kuulla, että elämämme on nyt rauhoittunut ja iso osa alkuvuoden stressistä, harmista ja kiireestä on nyt takanapäin. Sijoitusasunnoissa remontit ovat minimaalisen pieniä epäkohtia lukuun ottamatta valmistuneet ja uudet asukkaat ovat asettuneet koteihinsa. Jiin mummi ei ole vielä päässyt putkiremontin jäljiltä takaisin kotiinsa (kyllä, heinäkuun alussa piti päästä), mutta luotamme siihen, että asiat järjestyvät tämänkin osalta ihan lähiaikoina. Terassiremontin urakoitsija kävi yhtiön pihamaalla juhannusviikolla ja korjaustyöt piti aloittaa 1.8. Puolessa välissä elokuuta kuulin naapurilta, että ei ollut urakoitsija ilmestynyt paikalle eikä hänestä tälläkään kertaa ollut mitään tietoja. Mutta arvaatteko mitä, minun osaltani tämä terassiasia oli jo loppuun käsitelty, sillä…

Yksi iso asia on blogin puolella vielä käsittelemättä: tarinamme unelma-asunnosta tuli nimittäin päätökseensä ja kerron siitä teille nyt. Päätimme vuosi sitten, että kaikesta rakkaudesta kotiamme kohtaan, on järkevintä luopua siitä. Etsimme erikoista asuntoa, löysimme sen ja lopulta kaikkien vastoinkäymisten jälkeen siitä tuli meille erittäin ihana koti. Samalla konkretisoitui myös kaikki pienen taloyhtiön ongelmat: asioista päätetään ilman asiantuntemusta muutaman henkilön kesken ja eri mieltä olevat jyrätään ja haukutaan selän takana. Eniten minua huoletti se, että kaikista suurimmasta omaisuudestamme päättävät henkilöt, joille ei tuntuvat rahalla olevan mitään merkitystä. Terassiremontti paisui 62 000 eurosta 190 000 euroon ja urakoitsija hävisi kuin pieru Saharaan. Puheenjohtajan suurin huoli oli kuitenkin saada urakoitsijan viimeinenkin lasku maksuun, kun lasku oli kuitenkin luvattu lähettää aikoja sitten. En tähän päivään mennessä ole löytänyt ihmistä, joka olisi tätä kuviota ymmärtänyt, mutta meidän taloyhtiössämme tämä oli ongelma vain meille.

Niinpä keväällä laitoimme asuntomme myyntiin Blokin kautta. Mietin pitkään, jaksaisinko myydä itse, mutta remontit ja muut kiireet pitivät huolen siitä, ettei ylimääräistä aikaa ollut. Niinpä päätimme kokeilla Blokin uudenlaista välityskonseptia, joka yhdistää hyvän välittäjän ja itse myynnin parhaat puolet. Blok hoiti asunnon markkinoinnin, teki asianmukaiset kauppakirjat ja oli molempien osapuolien tukena koko kaupanteon. Meille itsellemme jäi asunnonesittely, minkä koen onnistuvan itseltäni paremmin kuin vieraalta ihmiseltä. Pidin alkuun pari esittelyä, mutta lopulta remonttiasiat veivät kaiken ajan niin, että lopulta unohdin koko asunnonmyynnin.

Yhtenä iltapäivänä puhelimeni soi: välittäjä soitti ja kyseli puhelun alkuun kuulumiset. Olin alkamassa tilittää oharin tehneestä remonttimiehestä ja kylpyhuoneesta löytyneestä kosteusongelmasta sekä kaikista muista vastoinkäymisistä, mutta ennen kuin ehdin aloittaa valitusvirttäni, huomasin kysyä, että hän tarkoitti varmaankin oman asuntomme suhteen. Välittäjä oli hieman ihmeissään, mutta totesi, että juu, lähinnä niitä kuulumisia hän ajatteli. Totesin, että en edes muistanut asuntomme olevan myynnissä. Välittäjä kuulosti hieman pelästyneeltä ja kysyi, olimmeko tulleet toisiin aatoksiin. Kerroin, että emme, asunto on kyllä myynnissä, mutta nyt on ollut niin paljon kaikkea, että emme ole yksinkertaisesti koko asiaa muistaneet. Mutta jos joku on kiinnostunut, niin kyllä myydään.

Yksi perhe oli erityisen kiinnostunut ja oli halukas tulemaan esittelyyn heti seuraavana päivänä. Katselin järkyttyneenä ympärilleni ja mietin, voimmeko mitenkään saada pomminjäljiltä olevaa asuntoamme esittelykuntoon seuraavaksi päiväksi, mutta lupasin, että esittely onnistuu. Saimme asunnon siedettävään kuntoon ja näyttö meni niin hyvin, että perhe päätti jättää tarjouksen. Tutustuttuaan asunnon papereihin ja käytyään asioita vielä välittäjän kanssa läpi, he jättivät tarjouksen. Muutaman vastatarjouksen jälkeen pääsimme hinnasta yksimielisyyteen ja sovimme kaupanteosta. Toivoimme, että olisimme vähintään elokuun loppuun saaneet asua vanhassa kodissa, mutta ostajat eivät joustaneet heinäkuun viimeisestä päivästä. Se oli viimeinen sinetti kesälomasuunnitelmille, mutta pakko myöntää, että töiden ohella tästä muuttorumbasta ei olisi hengissä selvitty.

Tämän loppuratkaisun myötä päätän kirjoittamisen tähän blogiin. Tarina kaikkine mutkineen ja kiemuroineen jää luettavaksenne jatkossakin, mutta tätä sivustoa en enää päivitä. Kerroin jo yli vuosi sitten, miten koko blogi on muuttunut raskaaksi ja palauttaa joka kerta ikäviä muistoja mieleen. Kiitän teitä kaikkia, jotka olette matkan varrella lukeneet tarinaamme, iloinneet ilonhetkinä ja ennen kaikkea tukeneet vaikeina aikoina. Jatkan kirjoittamista uuden blogin parissa ja ensimmäisenä pääsette lukemaan, millaiset ovat asumisjärjestelymme tällä hetkellä, miten selvisimme 160 neliön tyhjentämisestä muutamassa viikossa ja millaisia suunnitelmia meillä tulevaisuuden varalle on. Toivottavasti liitytte seuraamme myös uuden blogin puolella. Ilmoitan blogin osoitteen teille heti, kun saan sivuston auki. Muistathan seurata tarinaamme myös Facebookissa sekä nyt myös Instagramissa. Kiitos ja aivan mahtavaa syksyn jatkoa kaikille! ❤

#191: Long time no see

Hyvät lukijat. En ole unohtanut teitä, vaikka olen useamman kuukauden viettänyt hiljaiseloa. Siihen on parikin eri syytä: ensinnäkin elämääni ainaisesti vaivaava kiire on ollut taas järkyttävää. Yhtenä syynä tähän on ollut opiskelut, joiden suhteen lähdin tekemään aivan älyttömiä suunnitelmia. Päätin tammikuussa suorittaa perusopinnot loppuun 1,5 kuukaudessa ja eihän se tiennyt muuta kuin pitkiä iltoja ja luvattoman paljon herkkuja. Jos nyt tulikin viimeinen kolmasosa perusopinnoista suoritettua (eli 20 opintopistettä), niin vähintään yhtä monta kiloa tuli vyötärölle oppia myös. Olen myös pyrkinyt keskittymään elämässä oikeasti tärkeisiin ja hyviin asioihin. Näin ollen olen viettänyt paljon laatuaikaa perheen kanssa, jos sitä on opiskeluilta ja töiltä johonkin rakoon jäänyt.

Suurin syy, miksi kirjoittaminen on ollut tauolla, on kuitenkin ollut tämä koko blogi ja siihen liittyvät negatiiviset fiilikset. Olen muutamia kertoja aloittanut kirjoittamaan, mutta koko blogin ulkoasu ja tämä raivostuttava oranssi väri saa minut ahdistumaan, kun se muistuttaa kaikesta siitä ikävästä, josta koko blogi sai alkunsa. Myyntimiehestä on vähän päivitettävää, mutta älkää nyt luulko, että riita olisi jollain tavalla saatu päätökseen, e-hei.. Yritän jaksaa tästä vielä viimeiset käänteet kertoa jossain välissä. Taloyhtiöstä on senkin edestä kerrottavaa. Erosin puheenjohtajan tehtävästä loppuvuodesta ja viime kuussa jättäydyin yhtiökokouksessa hallituksesta pois. Voi sitä vapautta! Yli 10 vuotta jatkuneet taloyhtiöihin liittyneet velvollisuudet jäivät hetkeksi taakse. Ensi viikolla meillä on ylimääräinen yhtiökokous, jossa joudun palaamaan hallitukseen. Sitä vapautta ei kauan kestänyt.

Olen tässä samalla luonnostellut myös uutta blogia. Haluan jatkaa kirjoittamista, mutta tämä blogi on ollut niin vahvasti tähän vesivahinkoon, Myyntimiehen kanssa riitelyyn ja taloyhtiön kanssa tappelemiseen kietoutunut, että ahdistaa. Mietin tämän blogin päivittämistä, mutta pohdinnan jälkeen päätin, että haluan aloittaa puhtaalta pöydältä: iloisemmalla ilmeellä ja aurinkoisemmilla asioilla. Päivittelen näitä viimeisiä ikäviä käänteitä vielä tälle sivustolle ja availen tässä samalla uutta blogia. Ilmoitan kyllä teille, kun uusi sivusto on valmiina.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja nautitaan näistä keväisistä päivistä! ☀

#186: Kuulumisia unelma-asunnosta

Blogi on ollut tauolla luvattoman pitkään… Loppukesä ja alkusyksy on mennyt sellaisessa tohinassa, ettei perässä pysy – jos sitä nyt on muutamaan vuoteen pysynyt muutenkaan.

Ei palannut Myyntimies asiaan viimeisimmän keskustelun jälkeen. Meille ei riittänyt hänen sympatiansa, joten sovinto jäi saavuttamatta. Laitoin Myyntimiehelle vielä yhden viestin, jossa yritin rautalangasta vääntää, mistä asuntokauppariidassamme on kyse. Muistutin, että tapaus on hyvin selvä sen suhteen, ettei asunto vastaa sitä, mitä meille oli myyty. Asiaa ei millään tavalla helpota se, että remontista ei ollut ilmoitettu taloyhtiölle, he valehtelivat kaupanteossa niin remonttivuoden kuin remontin toteutustavankin ja teettivät remontin pimeänä tuttavallaan, joka oli aiemmin ajautunut konkurssiin.

Ilmoitin, että odotamme lopullista vastausta seuraavaan aamuun, minkä jälkeen asianajajamme saa jättää haastehakemuksen käräjäoikeuteen. Mitään ei kuulunut.

Taloyhtiön suunnalta ei kuulu muutenkaan mitään hyvää. Vieläkö muistatte, että odottelimme edellisen puheenjohtajan laatimaa reklamaatiota tovin jos toisenkin? Odotamme edelleen. Viimeksi kesäkuussa pyysin puheenjohtajaa sen toimittamaan, jotta saamme sen sovitusti viime vuotisten pöytäkirjojen liitteeksi. Mutta syystä tai toisesta ei reklamaatiota saa nähdä kukaan. Hetkittäin mietin, onko mitään reklamaatiota ikinä edes laadittu.

Mainitsin jossain vaiheessa ohimennen yhtiön keskeneräisistä asioista. Yksi näistä oli yhtiön terassit ja niiden kunto. Ostaessamme asunnon, meille esiteltiin korjausselvitys, jossa kerrottiin muun muassa, että terassiovien kynnykset tulee korjata kahdessa asunnossa. Meiltä puuttuu kyseisestä kohdasta kokonaan parketti (#23). Pyysimme taloyhtiön hallitukselta 23.3.2016, että kynnys korjattaisiin, jotta pääsemme uusimaan lattian. Edellinen puheenjohtaja kävi asiaa tarkastamassa ja totesi, ettei asia kynnystä korjaamalla parane vaan terassien kunto pitää kartoittaa laajemmin.

Tämän jälkeen terassien kunto on ollut esillä jokaisessa hallituksen ja yhtiökokouksessa. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 25.10.2016 todettiin, että terassien kunto tulee selvittää kauttaaltaan. Ainakin välttämättömiin korjaustoimenpiteisiin olisi ryhdyttävä heti seuraavan kevään tai ihan viimeistään kesän aikana. Todettiin, että suunnittelu on aloitettava hyvissä ajoin. Päätös oli yksimielinen ja hallitus alkoi selvittää vaihtoehtoja kunnon selvittämiseksi.

Yksi urakoitsija kävi tutkimassa tilannetta ja antoi budjettihinnan työlle: 240 000 euroa! Summa oli järkytys, mutta kertoi karua kieltään siitä, että jotain on tehtävä ennen kuin ongelma räjähtää käsiin. Varsinaisessa yhtiökokouksessa 29.3.2017 päätettiin yksimielisesti tilata terassien kuntotutkimus. Hallitus pyysi tarjouksia, mutta tutkimusten hinnat olivat useita tuhansia ja pitivät sisällään vain silmämääräisiä arvioita, minkä koimme antavan liian hataran kokonaiskuvan.

Hallitus pohti vaihtoehtoja ja päätti tilata Kiinteistöliitosta rakennusteknisen asiantuntijan, joka voisi auttaa asian eteenpäin viemisessä kokemuksensa sekä havaintojensa pohjalta. Katselmus tehtiin 13.6.2017 ja siitä saatiin toimenpiteisiin kehottava raportti. Havainnot olivat samoja kuin aiemman urakoitsijan tekemät ja asiantuntija kehotti taloyhtiötä ryhtymään korjaustoimenpiteisiin välittömästi: jokainen päivä pahentaa ongelmaa ja nostaa kustannuksia.

Kerroin korjauskehotuksesta ensin hallitukselle ja sen jälkeen osakkaille. Toimitin myös raportin luettavaksi. Yllätys oli suuri, kun puolet osakkaista ilmoittivat, ettei mitään ongelmia ole ja toimenpiteitä ei tarvita. Kukaan ei ollut havainnut mitään kosteutta missään eikä viisi vuotta korjaustoimenpiteitä odottanut tiilimuurikaan enää ollut mikään ongelma. Vähän maalia päälle ja se on sillä selvä.

Ei mitään ongelmaa, maalilla korjaantuu

Ei mitään kosteutta havaittavissa alakerran katossa (terassin alapuolella)

Tällainen on tunnelma unelmiemme asunnossa tällä hetkellä. Seuraavalla kerralla uudet käänteet Myyntimiehen sovinnon suunnalta.

#143: Lyhyt tilannetiedotus

Rakkaat lukijat, täällä päässä pahoitellaan takkuavaa tarinointia. Olen jälleen sairaslomalla pään takia. Johan minä 1,5 päivää ehdin töissä pakertamaankin. Yritän levätä ja hoidan vain pakollisia asioita, joten myös blogi joutuu nyt hetkeksi jäähylle.

Menin eilen neljättä kertaa työterveyslääkärille ja tällä kertaa varasin ajan omalle työterveyslääkärille. Pyysin, että jos ei heitä kiinnosta minun terveyteni, niin ajattelisivat nyt edes työnantajaa, jolle syntyy sairastelustani nyt ihan turhia kustannuksia. En tiedä, toimivatko taikasanani vai oliko lääkäri aidosti kiinnostunut asioistani, mutta ainakin hän tutki huomattavasti edeltäjiään perusteellisemmin: olin vastaanotolla yli tunnin. Ensi viikolla tutkimukset jatkuvat neurologin luona ja eilisten verikokeiden tuloksiakin tipahtelee alkuviikosta.

Huomenna on huikea tapahtuma, kun kahdeksan kaverusta lapsuuden yhteiseltä pihalta kokoontuu yhteen. Odotan niin kovasti! Joidenkin näkemisestä on yli kymmenen vuotta! Pään on pakko olla kunnossa tai särjen pääni. Heh heh. En malta odottaa, että pääsen kertomaan teille jälleen näkemisestä. 

Tällaista menoa viime vuosituhannella, mitähän huomenna? :D

Mutta oi että.. Ette usko, miten en todellakaan malta, että pääsen kertomaan teille viimeisiä kuulumisia Myyntimiehestä. Emme ole vieläkään tavanneet, mikä ei henkilökohtaisesti haittaa minua tippaakaan. Taloyhtiö toimitti Myyntimiehelle vahingonkorvausvaatimuksen huonosti toteutetun remontin ja siitä aiheutuneen vesivahingon takia. Viime viikolla saimme juristin laatiman vastineen siihen: jos en paremmin tuntisi, saattaisin jopa ihailla Myyntimiehen rohkeutta. Hänellä on mieletön rohkeus tarinoida täysin tuulesta temmattuja satuja, vaikka näiden satujen todenperäisyys on ihan helposti todennettavissa.

Vastineessa kerrottiin taloyhtiön edustajan valvoneen remonttia, tilanneen vedeneristystyön, tutkineen kylpyhuonetta ja kuulkaa kaikkea mitä. Taloyhtiön silloisista edustajista ei yksikään kuitenkaan tiedä käyneensä Myyntimiehen asunnossa koskaan ja remontin aikana puheenjohtajana toiminut Matti kuuli tänään ensimmäistä kertaa koko remontista, kun sain häneen yhteyden. Yksi elämäni mielenkiintoisimmista puheluista. En malta odottaa, miten tämä vyyhti lähtee tästä vielä etenemään. Odottakaahan, kun pääsen kertomaan lisää!

#138: Makuasioita

Hyppään nyt täysin uusille urille blogin aiheissa. ”Ennen ja jälkeen” -kuvat ovat vielä kesken ja jatkan niitä, kunhan pääkoppani kestää koneella istumista vähän paremmin. Lähinnä kuvien kaivelu ulkoiselta kovalevyltä tuhansien muiden kuvien joukosta on nyt se, jota pääni ei kestä. Blogin jatkoa kommentoineet toivoivat kaikki jatkoa ja suurin osa myös vanhassa blogissa pysymistä, joten saamanne pitää. Kiitos kaikille kommentoineille! Ehkä joskus löydän jonkun punaisen langan näille höpinöilleni – tai sitten en. Odotellessa tuon langan löytymistä höpöttelen sikin sokin milloin mistäkin.

Ajattelin nostaa blogissani esiin hieman myös ruoka-asioita. Tässä kohtaa jokainen minut keittiössä kohdannut saattaisi räkäisesti naureskella tai ainakin epäuskoisesti hymähdellä. Minua ei todellakaan tunneta maittavista lihapadoistani tai uhkarohkean kokeilun tuloksena syntyneistä gourmet herkuista. E-hei.. Päinvastoin: surullisen kuuluisat kokkailuni ja ennen kaikkea omituiset ruokarajoitteeni ovat olleet vitsin kohteena useinkin – eikä varmaan ihan suotta.

Olen ollut erittäin ennakkoluuloinen eri ruokia kohtaan niin pienestä kuin muistan. Ennen kuin ehdin edes päättämään, pidänkö jostain vai en, olin muodostanut käsityksen siitä, miltä ruoka maistuu ja kohtahan jo tiesinkin, pidinkö siitä vai en. Ja jos pieni härkäpää oli päättänyt, ettei jostain pidä, niin sitähän oli ihan turha yrittää maanitella ja maistattaa – mieleni ei muuttunut koskaan.

Kärsin tästä ennakkoluulosta ja vahvoista mielikuvistani edelleen. Kala joutui rajoitettujen listalle esikouluikäisenä. Yhteen tiettyyn päivään asti söin kalaa ja pidin siitä. Yhtenä päivänä opettaja pakotti syömään kalakeiton loppuun, vaikka mielestäni keitossa oli jotain pielessä. Itkin ja pyysin saada jättää loput syömättä, mutta opettaja oli tiukkana. Olin annostellut itse, joten keitto oli syötävä loppuun. Käytäntöön kuului, että ruoan jälkeen käytiin kiittämässä opettajaa ja näyttämässä, että lautanen on tyhjä.

Ruokatunti oli ohi ja opettaja joutui palaamaan luokkaan. Hän kävi keittäjälle sanomassa, etten saa nousta ennen kuin lautanen on tyhjä ja ohjeisti minua käymään tyhjän lautasen kanssa kiittämässä keittäjää, kun kaikki on syöty. Itkien yritin imeä kylmää keittoa minimaalisin annoksin pieneen suuhuni samalla, kun koko ruokasali hiljalleen tyhjeni. Siivoja siivosi pöytiä ja nosteli tuoleja pöydän päälle. Minä istuin yksin lautaseni kanssa salissa ja tillin huitula kerrallaan tyhjensin lautasta.

En muista, kuinka kauan ruokalassa istuin, mutta sain lautasen lopulta tyhjäksi. Kaikki kunnia opettajalle, hän opetti varmasti mielestään hyviä tapoja ja opin ainakin sen, etten vahingossakaan ota ruokaa lusikallista enempää ennen kuin maistan, että varmasti voin kaiken syödä. Ruoan kunnioittaminen oli kyllä opetettu kotonakin, että ei siihen ehkä näin rajuja keinoja olisi tarvinnut käyttää. Vielä näin lähes 30 vuotta myöhemminkin voin kiittää tätä opettajaa, etten syö kalaa lainkaan.

Jii on yrittänyt opettaa minua syömään kalaa. On tarjolla sitten aitoa, perinteistä savulohta, voissa paistettua lohta tai vaikka tonnikalafileetä, saa jokainen suupala minut taantumaan sinne 6-vuotiaan tasolle ja palauttaa mieleen nuo ahdistavat hetket. Kala aiheuttaa joka kerta oksennusrefleksin, vaikka se ei edes maistu pahalle. Maku vaan tuo niin ahdistavat muistot mieleen, etten tiedä, mitä niistä ylipääseminen vaatii.

Monia naurattaa, kun kerron syöväni nykyään aika lailla kaikkea ja sitten täräytän pöytään nounou-listani: Kala, kaikki meressä tai sen välittömässä läheisyydessä elävät (ravut, simpukat ynnä muut mönkiäiset), sianliha, sienet, sisäelimet ja veriruoat, riista. Kierrän kaukaa myös kotieläimet, kuten lampaat ja kalkkunat ja kaikki muut ennemmin niitylle kirmaamaan kuuluvat kuin lautaselle kuuluvat elikot. Olen kuitenkin oikeasti laajentanut makumaailmaani jo ihan hurjasti. Nyt naurattaa varmaan teitäkin.

Vahvat mielikuvat estävät minua monesti nauttimasta oikeasti hyvästä ruoasta. Söin kerran työmatkalla yhden ehkä maailman parhaimman annoksen: karitsaa. Jos en olisi tiennyt, mistä lihasta on kyse, olisin luultavasti hyvien pöytätapojen vastaisesti vielä nuollut tai ehkä syönytkin koko lautasen. Mutta mielikuva pienestä, pörröisestä Lambi-karitsasta suloisesti määkimässä haarukkani alla tuntui liian pahalta ja kaikkien opetettujen tapojen vastaisesti jätin vielä lopulta vähän syömättä. Tiedän, typerää eikä niin saa toimia, mutta sano se tyhmälle päälleni. Toistaiseksi voin syödä nautaa ja kanaa ongelmitta, sillä ajattelen niiden olevan eri eläimiä kuin oikeasti ovat. Mielikuvissani naudat laukkailevat lihakasoina vihreillä niityillä ja karvattomat, uunivalmiit broilerit kirmailevat niiden jaloissa. Tiedän, törkeää tosiasian kieltämistä, mutta en ole valmis luopumaan näistä vielä. Jos alan ajatella broilerifileen todellista reittiä lautaselleni, loppuu se reitti lyhyeen. 

Tästä saadaan maitoa..

.. ja tästä sitä lihaa

Mutta kyllä oli elämä helppoa entisaikojen superruokarajoitteisena. Lukioaikoina söin koulun jälkeen herne-maissi-paprika -pussin, josta nypin pois paprikat. Ah, se oli herkkua! Usein söin lounaaksi tai päivälliseksi lastenruokapurkin: se oli juuri sopivan kokoinen ja ne vasta herkullisia olivatkin. En käyttänyt mitään kastikkeita, en mausteita enkä muutakaan ylimääräistä. Ruoka ruokana ja sitä rataa. Oikeasti en vain tykännyt mistään – tai siis olin päättänyt, etten tykkää.

Yksi parhaista muistoista on teinivuosien hippiajoilta, kun piti hakea uskottavuutta tyylilleen. Jokainen uskottava hippi oli tietysti kasvissyöjä ja myös minä päätin alkaa sellaiseksi. Punainen liha oli kuitenkin herkkuani, joten päätin alkaa kasvissyöjäksi, joka sai silloin tällöin syödä paistettua naudan jauhelihaa ja kesällä sen lisäksi grillattua sisäfileetä. Oikeasti, miten tyhmä sitä voi olla. No, tuo kokeilu taisi joka tapauksessa kestää vain muutaman päivän. Rajoittunutta ruokavaliotani oli vaikea enempää rajoittaa, kun ei siihen kuulunut vihanneksistakaan kuin kurkku.

Makumaailmani (ja painoni luonnollisesti myös) lähti laajenemaan itseasiassa saman tien, kun tapasin Jiin. Yhden futispelin jälkeen Jiin vanhemmat ottivat meidät kyytiinsä ja anoppi ehdotti, että ajaisimme Mc Donald’sin kautta. Jii innostui heti, minun teki mieli hypätä liikkuvasta autosta. Miten kehtaisin unelmieni miehen edessä tilata perinteisen annokseni: tavallinen hampurilainen pelkällä ketsupilla. Olisin halunnut hautautua auton jalkatilaan, mutta joku järjenääni sanoi, että ehkä se on vielä nolompaa.

Olin koko elämäni tilannut aina samaa pikaruokaravintoloissa. Siihenkin tuli tosin stoppi, kun kerran kassalla oli suuria vaikeuksia ymmärtää tilaustani. Kassa tuijotti kuin idioottia ja kysyi, että mitä niin ku laitetaan. Toistin tilaukseni ja hän kirjoitti sen paperille. Vaivaantuneena hän kysyi, laitetaanko pihvikin. Yhtä vaivautuneena vastasin, että kiitos kyllä. Kassa kirjasi tilaukseen ”+pihvi”. Vähän aikaa mietiskeli ja kysyi, otanko sämpylätkin. ”No kiitos näin ajattelin”, vastasin. Kassa kirjasi ”+sämpylät” ja kiikutti tilaukseni keittiöön. Jäi hetkeksi käynnit Mc Donald’sissa tämän jälkeen.

Automatka meni hetkessä ja kohta olimme autokaistalla. Jokainen luetteli vuorollaan tilauksensa ja kohta oli minun vuoroni. Jii otti Big Macin ja hiljaisesti piipitin ottavani saman. Huomasin, etten kuollut kastikkeisiin tai muihin lisukkeisiin. Huomasin itseasiassa myös hieman pitäväni niistä. Siitä lähti tieni makujen maailmaan ja vaikka muutamia rajoitteita edelleen on, maistan kyllä rohkeasti nykyään lähes tulkoon kaikkea. Paitsi merimönkijöitä, koska ne kuuluvat merenpohjaan. Ja sieniä, koska ne ovat epäilyttäviä eivätkä ole kasviksia eivätkä eläimiä.

Lähti nyt ihan lapasesta tämä teksti. Tarkoitus oli kirjoittaa ajatuksia puhtaamman ruoan puolesta, mutta niin ne veivät muistot mennessään ja tuli höpötettyä kaikkea muuta aiheen vierestä. Palataan seuraavassa postauksessa itse aiheeseen.

#132: Kysely lukijoille

Rakkaat lukijat, tähän väliin haluaisin kysyä mielipidettänne blogin jatkosta. Alkuperäinen idea oli dokumentoida asuntokauppaan, vesivahinkoon ja sen kunnostamiseen liittyviä asioita. Asuntokauppariita toki jatkunee vielä jollain tasolla, mutta muut asiat on aika pitkälti käsitelty. Nyt olenkin vähän hukassa muun kirjoittamisen kanssa: tässäkö se nyt oli. Vai jatkanko kirjoittamista jatkossakin? Ja jos jatkan, teenkö sen tähän blogiin vai pitäisikö aloittaa kokonaan uusi?

Kukaan ei varmasti asiaan tiedä paremmin vastausta kuin te uskolliset lukijat. Kommentoi siis alle (tai Facebookiin / sähköpostilla), jos sinulla on mielipide kirjoitusten suhteen tulevaisuudessa. Olen hyvin kiitollinen jokaisesta vastauksesta, jonka ehditte ja jaksatte antaa. Kommentin voi jättää myös anonyyminä.

Ennen ja jälkeen kuviin pääsemme heti seuraavan tekstin myötä ja yritän saada sen julkaistua vielä tänään, ihan viimeistään huomenna.

Terveisesi minulle HomeStory-blogin jatkoon liittyen:

       A)      Eiköhän tämä ollut tässä, keksi itsellesi joku uusi harrastus

       B)      Kiitos tästä, mutta jatkossa riittää, että päivität vain asiaan liittyvät kuulumiset

       C)      Jatka ihmeessä kirjoittamista, mutta tee se uudessa blogissa ja pyhitä tämä alkuperäiselle tarkoitukselleen

       D)      Jatka ihmeessä kirjoittamista tutun ja turvallisen blogin alle

       E)      Jotain muuta, mitä:

#118: Taloyhtiön uudet tuulet

Päätös puheenjohtajaksi ryhtymisestä tuntui aluksi raskaalta. Se oli juuri se, mistä ehdottomasti halusin keväällä jäädä ulkopuolelle. Tilanne ei tosin ollut täysin uusi: minut on nimitetty puheenjohtajaksi kesken kauden jokaisessa hallituksessa, jossa olen ensin aloittanut rivijäsenenä.

Viikko kokouksesta meillä oli remontti-ilmoitus verottajalle tehty, isännöitsijää oli vaadittu toimittamaan materiaali takaisin taloyhtiölle, me olimme saaneet hyvityksemme laatoista ja maksaneet purkukustannuksen taloyhtiölle, kirjanpidosta oli pyydetty tarjouksia ja osake- ja asukasluettelot oli laadittuna. Osakeluettelo ei toki ole vielä täydellinen, sillä tietoja uupuu, kun osa ei ole vastannut mitään eikä toimittanut pyydettyjä tietoja. Viikonloppuna sain kolmen päivän väännön jälkeen rahoitusvastikkeet laskettua oikein ja laadin osakkaille uudet vastikelaput ensi vuodelle.

Tuntuu paljon paremmalta, että taloyhtiöön käyttämäni aika saa oikeasti jotain aikaiseksi eikä aika kulu vain siihen, että pyydän muita tekemään keskeneräiseksi jätettyjä asioita. Toki se aika on pois perheeltä ja se harmittaa suunnattomasti.

Ilokseni voin tämän kirjoituksen myötä todeta, että olen nyt käytännössä saavuttanut kirjoittamiselleni asetetun tavoitteen ja saanut kiinni tämän hetkisen tilanteen. Ei siinä mennytkään kuin viisi kuukautta – ja muita haukun tehottomiksi 😂 Ei kyllä käy kiistäminen, etteikö mutkia olisi matkalle mahtunut. Eikä tarvitse huolestua, ei tämä kirjoittaminen tähän lopu. Vesivahinko on nyt korjattu, mutta vielä on päivittämättä muun muassa viimeiset kuulumiset Myyntimiehen suunnalta. 

Jatkamme myös asuntokauppariidan ratkomista asianajajien välityksellä ja palaan tähän aiheeseen ensi viikolla. Ajatuksena on myös kirjoittaa vähän vinkkiä niin asunnon ostamiseen kuin myymiseen ja muutama muukin aihe odottelee takataskussa julkaisemista. Eikä pidä unohtaa tärkeintä – ennen ja jälkeen kuvat luvassa tietysti myös!

Näiden sanojen myötä hiljennymme joulun viettoon ja palaan kirjoituksineni toivottavasti jo alkuviikosta. Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni ihanaa joulua! Kiitos tuestanne ja mielenkiinnostanne koko syksyn ajalta!

#100: Vikalistan läpikäynti urakoitsijan kanssa jatkuu

Uskomatonta, 100. kirjoitukseni tähän blogiin! Ajattelin aluksi, että noinkohan koko blogin pitämisessä on mitään järkeä, jos saan tarinamme kerrottua kahdessa viikossa. Tarina vaan ei ota päättyäkseen enkä tahdo saada tarinaa edes ajan tasalle tuskaisesta yrittämisestä huolimatta. Mutta näillä mennään ja toivottavasti joku jaksaa vielä mukana roikkua. Ja sivunäytöistä päätellen jaksaa: viime viikolla tuli 10 000 sivunäyttöä täyteen! Se on jo niin iso luku, etten oikein ymmärrä. Meinasin avata kuoharipullon, kun luku oli 200 – se tuntui silloin jo niin huikealta. Kiitos ihan jokaiselle tarinaamme seuraavalle! ❤

Tällä kertaa käyn listaamalla läpi vikalistan havainnot urakoitsijan kanssa. Vikalistalla oli siinä määrin pituutta, että niukkasanaisenakin teksti venyy varmaan taas luvattoman pitkäksi.

1. Purkutöissä vaurioituneet seinät: lastenhuone oli korjattu, vaikkakin maalausjälki oli epätasaista. Jokkekin ihmetteli, miten maalaus on tehty selvästi kuivalla telalla ja kaiken lisäksi telaa on vedetty katonrajaa myöten niin, että katossa menee nyt 5 senttimetrin levyinen erivärinen reuna. Vintin portaiden vierestä oli paikattu ja maalattu, mutta Jokke ihmetteli, että taloyhtiö oli hyväksynyt vain puolenmetrin mittaisen ylimaalauksen valkoisella. Jokke ei ollut törmännyt tällaiseen ratkaisuun koskaan aiemmin. 

Kyllä, tuo valkoinen osa on paikattu. Ja kyllä, se oli ennen samansävyinen viereisten seinien kanssa.

Näyttääkö se vähän vinoon maalatulta? No, niin se onkin.

Tiiliseinäkorjaus oli tekemättä eikä taloyhtiö ollut ottanut kantaa Joken kysymykseen, millä laajuudella seinät korjataan. Korjaus saattoi tulla maksamaan huomattavan paljon, minkä takia Jokke totesi, etteivät he voi lähteä korjaamaan vaurioita ilman taloyhtiön lupaa.

2. Loppusiivous: Huomauttamistani asioista ei ollut mitään epäselvyyttä. Jokke totesi, että siivoamatta jätetyt kohdat tullaan siivoamaan. Hän epäili, että siivoojat eivät ole päässeet tekemään työtään normaalisti työmiesten pyöriessä jaloissa tai toisinpäin. Yhtä mieltä olimme siitä, että siivousjälki oli muuten kyllä mallillaan.

3. Poreammeen saumaus silikonilla seinään: Jokke totesi, ettei saumaisi omaa ammettaan seinään. Se on puhtaanapidon ja kaiken muun puolesta helpompaa, että ammetta voi tarvittaessa siirtää. Sanoin, että emme olisi odottaneet saumausta, elleivät he olisi todenneet, että amme saumataan seinään. Päätimme jättää ammeen kiinnittämättä. Tämä oli yksi niistä asioista, joka olisi voitu yhteisessä loppukatselmuksessa käydä läpi eikä asiaa olisi tarvinnut vikalistaan kirjata, mutta urakoitsijan toiveesta asia hoidettiin näin.

4. Huonosti asennettu ikkunapieli: Korjattava, totesi Jokke. Ihmettelin toisen ikkunan viereen jäänyttä koloa, johon laattamies totesi, että siellä on puuta alla, että jos ei kolo kelpaa, niin siihen ei tule listaa ollenkaan. En tiedä, mikä puu siellä kasvoi, mutta Jokke otti homman haltuun ja totesi, että siihen laitetaan vaikka lisälista sitten päälle, mutta ei siihen tuollaista koloa jätetä.

5. Laatoitusjälki: Katsoimme pahimpia hammastuksia läpi ja Jokke totesi, että jälki ei vastaa heidän vaatimuksiaan. Kaikkein näkyvimmällä paikalla olevasta vinosta laatasta Jokke totesi, että se on vaihdettava. Laattamies murahti, että ei pysty. Jokke vastasi, että on pystyttävä. ”Sitten hajoaa ympäriltä muutkin laatat”, vastasi laattamies. Jokke totesi, että vaihdat niin, ettei hajoa. ”Sitten se on hidasta”. ”No sitten se on hidasta”, Jokke päätti keskustelun.

Mieleen hiipi ihan aavistuksen verran ahdistus, että noinkohan korjaamisesta tulee yhtään mitään, jos laatoituksen tekijä on sitä mieltä, ettei korjata pysty ja saman kaverin pitäisi homma kuitenkin hoitaa. Saunan kulmalaatoituksia Jokke ei hyväksynyt lainkaan ja ne olisi laitettava uusiksi. Ulkokulmalistoille ei paljon enää jälkikäteen pystyisi, mutta Jokke ilmoitti, että niitä on siistittävä, minkä pystyy.

6. Suihkuseinän kiinnitys: Työmies kertoi ennen suihkuseinän asennusta, että se on helppo kiinnittää ruuvilla paikoilleen. Nyt kiinnittäminen olisi vaatinut liimaa sinne ja tänne eikä ruuvi enää auttanutkaan. Totesin, ettemme halua liimalla kiinnitettyä suihkuseinää ja harmittelin, että asia oli taas matkan varrella muuttunut – ja tietysti hankalampaan suuntaan. Suihkuseinä oli asennettu paikoilleen, mutta jäi liikkuvaiseksi. Kommenttikenttään voitte vaikka laittaa vedonlyöntiä pystyyn, että pamahtaako seinä ensin vasten pöntön reunaa vai kilahtaako se vasten suihkusekoittajaa. Ja kuka meistä seinän ehtii ensimmäisenä rikkomaan? 😅

7. Tähtitaivas: No sitten oli meidän surullisen kuuluisa tähtitaivasvalosarjamme. Jokke siinä tiiraili tähtitaivasta ja totesi, että eihän se nyt sitä ole, mitä oli tilattu. Asettelu oli pielessä korjaustoimenpiteistä huolimatta. Jokke totesi, että vaihtoehtona on katon purku, uuden valosarjan tilaaminen, valosarjan asentaminen ja katon kiinnittäminen, jolloin ei puhuta enää kovin pienestä korjaamisesta. Tai sitten he jättävät vajaa tuhat euroa laskuttamatta lisätöistä, jos pystymme nykyisen asetelman kanssa jollain tavalla elämään. Päätimme miettiä asiaa seuraavaan päivään.

Paneelin välistä loistavan valon saisi kuulemma piiloon ja se tultaisiin vikalistakorjausten yhteydessä korjaamaan.

8. Kattolistat: Jokke totesi suorilta käsin, että kattolistat käytävä kauttaaltaan läpi ja epäsiistit kohdat korjattava. Oven päälle kahdesta listanpätkästä tehty lista oli vaihdettava yhteen kokonaiseen.

9. Saunalampun poltin hävitetty: Jokke ei lampun kohtalosta tiennyt, mutta lupasi selvittää ja totesi, että tilalle tulee uusi, jos ei vanhaa löydy.

10. Urakasta jääneet laatat: Kyselimme laattojen perään heti avainten luovutusten jälkeen. Pate lupasi laattojen kohtaloa selvittää, mutta ei ikinä palannut asiaan. Olimme varmoja, että siivousfirma oli hävittänyt ylimääräiset laatat, mutta yllätys oli suuri, kun laattamies totesi, että laatat ovat hänen autossaan. Lupasi jättää ne korjausten jälkeen meille.

11. Omat tavaramme, jotka oli otettu käyttöön ja hävitetty: Näistä ei porukalla ollut tietoa, mutta Jokke lupasi, että ne korvataan.

Tapaaminen Joken kanssa oli tavallaan helpotus. Oli helpottavaa huomata, että yksikään ilmoittamistani vioista ei ollut ylireagointia tai turhaa valittamista vaan Jokke oli vioista samaa mieltä. Oli myös helpottavaa voida todeta, että seitsemän kuukautta kestänyt vahingonkorjaaminen oli oikeasti loppusuoralla. Helpotuksen lisäksi minua ahdisti: jos pelkästään pinnoilta löytyi toistakymmentä korjaukseen menevää vikaa, niin kuinka paljon niitä on pintojen alla?

#53: Päivämäärät pähkinänkuoressa

Sain lukijalta toiveen aikatauluyhteenvedosta blogin tähänastisista tapahtumista. Blogin laatiminen näin paljon jälkikäteen tuottaa hetkittäin päänvaivaa ja myönnän, että päivämääriä on välillä vilissyt silmissä niin, että itseäkin pyörryttää. Tämä päivitys on puhtaasti yhteenveto päivämääristä unelmiemme asunnon ilmestymisestä hetkeen ennen remontin alkua. Keräsin yhteen päivämäärät, jotka tähän asti muistin ja päivitän listaa, jos jotain yksittäisiä steppejä tulee myöhemmin mieleen.

Oletko muuten jo huomannut, että blogilla on sivusto nyt myös Facebookissa? Löydät sivun osoitteesta https://www.facebook.com/homestoori/. Käythän tykkäämässä sivusta ja pysyt ajan tasalla myös sillä puolella! :)

Mutta tästä listaukseen – mitä kaikkea matkan varrelle on mahtunut 30.6.2016 mennessä:

6.12.2015: Asuntoilmoituksen bongaus etuovi.comista. Yhteydenotto myyjään, joka osoittautui tutuksemme

7.12.2015: Ensimmäinen käynti asunnossa

11.12.2015: Toinen käynti asunnossa

13.12.2015: Ostotarjouksen jättäminen ja myyjältä tarjouksen hyväksyminen

14.12.2015: Ehdollisen tarjouksen yksityiskohdista sopiminen myyjän kanssa. Myöhemmin myyjä oli keskustellut välittäjän kanssa ja ehdotti ehtojen kiristämistä, sen mukaisesti virallinen tarjous myös allekirjoitettiin sekä hyväksyttiin puolin ja toisin

15.12.2015: Myyjä ehdotti jo hyväksytyn tarjouksen mitätöintiä ja uuden tarjouksen allekirjoittamista jälleen kireämmillä ehdoilla. Tarjous allekirjoitettiin sekä hyväksyttiin puolin ja toisin kolmannen kerran

17.12.2015: Oman asunnon myynti-ilmoituksen julkaisu

31.1.2016: Omaa asuntoa koskeva ostotarjous, jonka hyväksyimme

4.2.2016: Uudessa asunnossa tavarantarkastajan suorittama kuntotarkastus, jota myyjä ja välittäjä vastustivat

5.2.2016: Asuntokaupat (oman asunnon myynti, uuden asunnon osto)

15.2.2016: Kuntotarkastuksessa paljastuneiden virheiden korjausremontti myyjän toimeenpanemana

17.2.2016: Avainten luovutus ~ hallinnansiirto (viimeiset 2 avainta pyydetty 23.2. ja saatu viimeinen 4.3.)

18.2.2016: Huomautettu myyjälle puuttuneista keskuspölynimurin suodattimista 

25.2.2016: Korjausremontti valmis

24.-26.2.2016: Parketinhionta ja lakkaus

27.2.2016: Huomautettu myyjälle kodinkoneista, jotka 8-12 vuotta vanhoja (luvatun 5-6 v sijasta) sekä asunnon siivosta

27.-28.2.2016: Epätoivoinen siivous- ja muuttourakka

9.3.2016: Ilmoitettu myyjälle vääränlaisesta suihkusta, joka oli jätetty rikkinäisen tilalle

13.3.2016: Kirjallinen ilmoitus myyjälle asunnon siivosta, kodinkoneiden iästä, puuttuneista tavaroista (suodattimet, väärä suihku, lumilapio, tikkaat, terassin lämmitin, taulut, pöytälamput)

29.3.2016: Jääkaappia vasten olevat kaapit kostuneet. Epäily väärin asennetusta jääkaapista 

1.4.2016: Vesivahingon paljastuminen, kun vettä valui keittiön lattialle jääkaapin viereen. Yläkomeroiden päältä poistettiin peitteet ja takaa paljastui jatkuvana helminauhana valuva vesi ja iso lammikko. Keittiön komerot olivat osittain homeessa ja kosteus oli huomattava. Samana päivänä kaapistot ongelma-alueelta purettiin ja putkimies tulppasi putken. Vuodon epäiltiin olevan käyttövesiputkessa ylä- ja alakerran välissä olevissa rakenteissa

4.4.2016: Yhteydenotto Vahinkokartoitus X Oy:öön. Tilanteen läpikäynti ja painotus, että asian hoitamisella on kiire

5.4.2016: Vahinkokartoitus Vahinkokartoitus X Oy:n toimesta. Vuotokohtaa tai syytä ei pystynyt ilman rakenteiden avaamista paikantamaan. Kartoittaja lupasi raportin 7.4. mennessä, sitten 10.4. ja toimitti raportin kolmannen kyselyn jälkeen 11.4. Yrityksen piti tulla jatkamaan kartoitusta ja purkamaan rakenteita, mutta 12.4. kartoittaja ilmoitti, etteivät ota kohdetta työn alle

12.-28.4.2016: Vaikeuksia saada urakoitsijaa purkamaan rakenteita ja kartoittamaan vahinkoa 

21.4.2016: Asbestikartoitus

28.4.2016: Suullinen lausunto negatiivisesta asbestituloksesta (kirjallinen 9.5.2016)

4.5.2016: Vahinkokartoitus X Oy palasi asiaan ja tarjoutui tekemään kartoituksen loppuun.

10.-12.5.2016: Vahingon kartoitusta (lämminvesivaraajan irrottaminen, lattian piikkaaminen varaajan ympäriltä, vesirasituskoe)

13.5.2016: Putkien koeponnistus. Putkissa ei havaittu vuotoa

19.5.2016: Vahinkokartoitus X Oy:n ”vahinkoraportti” (#39)

30.5.2016: Vahinkokartoitus X Oy kartoitti vahinkoa kolmannen kerran

2.6.2016: Putkille uusi koeponnistus. Putkissa ei havaittu vuotoa. Taloyhtiön vakuutusyhtiö ilmoitti, ettei se korvaa vahinkoa, joka johtuu hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Myös kotivakuutusyhtiö perääntyi ja menetimme sijaisasunnon (ilmoitus 6.6., asunto tyhjäksi 7.6.) 

20.6.2016: Toimitimme myyjälle virallisen reklamaation ja saimme samana päivänä reklamaatiolle vastineen

21.6.2016: Taloyhtiö ilmoitti, että vastaa remontin teettämisestä ja valitsi urakoitsijaksi Saneeraus ja Maalaus Oy:n

30.6.2016: Aloituspalaveri urakoitsijan kanssa