#202: Urakoitsija iskee kultasuoneen

Kesäkuun alussa urakoitsija keksi ehdottaa, että muilta osin hän laskuttaisi aliurakoitsijoiden laskut läpilaskutuksena 12 prosentin laskutuslisän kanssa, mutta bitumieristyksen, lattiavalujen ja peltimiehen laskujen osalta hän voisi pyytää kyseisiä aliurakoitsijoita ohjaamaan laskut suoraan yhtiöön. Hälytyskelloni alkoivat soida ja ihmettelin urakoitsijan ehdotusta. Muut olivat sitä mieltä, että urakoitsija ajattelee taloyhtiön parasta ja haluaa, että meille jää urakasta hyvä mieli. Hankalana tapauksena en niellyt selitystä.

Haastattelin tuttua rakennusinsinööriä, joka kertoi, että urakoitsija välttää tällä vastuun mahdollisessa vahinkotilanteessa, sillä yhtiöllä ei ole sopimusta aliurakoitsijoiden kanssa. Urakoitsija ehdotti nimenomaan kriittisiin työvaiheisiin liittyvien aliurakoiden laskutuksen siirtämistä. Jos joku vesivahinko myöhemmin tulisi, yhtiöllä olisi hirveä työ osoittaa, mikä työvaihe on vuodon aiheuttanut. Aliurakoitsijat voisivat syyttää toinen toisiaan ja kaikki näyttövelvollisuus olisi taloyhtiöllä. Kun urakasta vastaa vain yksi taho, voi vahingon sattuessa esittää vaatimuksensa hänelle ja on hänen tehtävänsä miettiä, vaatiiko joltain jotain. Taloyhtiötä kohtaan vastuu olisi kuitenkin vain yhdellä urakoitsijalla.

Eki vastasi heti, että toki säästetään tuo 12 prosenttia ja laskut suoraan yhtiölle. Kerroin edellä kerrotun kauhuskenaarion muille ja totesin, että missään nimessä en hyväksy laskutusta suoraan vaan haluan, että urakoitsija laskuttaa työt, kuten on sovittu ja vastaa töistä, kuten on sovittu. Yllättäen kukaan muu ei vastannut mitään.

Urakoitsija laittoi toisen laskun ja huolestuneena yritin verrata laskua tarjoukseen. Tarjouksessa oli osittain eritelty työ ja materiaalit, osittain oli könttähintoja. Laskulla oli myös osittain eritelty töitä, mutta eri lailla kuin tarjouksessa. Kukaan ei vastannut laskuun mitään ja itselläni oli kova kiire töissä. Yhdellä junamatkalla käytin kolme tuntia siihen, että yritin laskea auki tarjouksen hintoja ja verrata niitä laskuun. Lopulta totesin muille, että minusta laskujen läpikäynti ja hyväksyntä on täysin mahdotonta. On täysin mahdotonta verrata annettua tarjousta laskuihin, sillä arviossa ei ole eritelty työn ja materiaalin osuutta kuin pieneltä osin. Olin edelleen sitä mieltä, että urakan kustannus on kohtuuttomasti kasvanut siitä, minkä perusteella yhtiökokous päätöksen urakkaan ryhtymisestä teki. Lisäksi totesin, että sopimus on edelleen allekirjoittamatta, joten mielestäni laskua ei tule maksaa.

Turhautuminen oli taas luokkaa X, kun puheenjohtaja vastasi, että lasku on jo laitettu maksuun eikä siinä ollut mitään sovitusta poikkeavaa. Samassa viestissä puheenjohtaja laittoi laskun bitumista. Hän pyysi kuittaamaan, että voi laittaa laskun maksuun. Turhautuminen kasvoi luokkaan ääretön, kun huomasin, että lasku on osoitettu bitumiyritykseltä suoraan taloyhtiölle. Kysyin, miten se on mahdollista, kun tällaista päätöstä ei ole tehty ja itse ainakin vastustin sitä suuresti. Lisäksi kustannus oli suurempi kuin tarjous, vaikka suoraan aliurakoitsijalta piti tulla vielä halvemmalla. Totesin, etten hyväksy laskun maksamista suoraan aliurakoitsijalle enkä näin suuresti tarjouksesta poikkeavana.

Ana esitteli omia laskutaitojaan toteamalla, että bitumilasku on ok. Se oli hänen mielestään halvempi kuin mitä oli sovittu. Perusteluna hän esitti laskutoimituksen: ”56 e / 3= 18,66 e sisältäen alvin, kun alkuperäisen tarjouksen mukaan se oli 20 e”. Lopuksi hän totesi, että luulisi taloyhtiön olevan tyytyväinen. Eki komppasi äkkipäätä perässä, että lasku on ok ja mukavasti mennyt alle alkuperäisen arvion. Tuijotin laskutoimitusta, tarjousta ja laskua epäuskoisena. En käsittänyt, mistä Ana oli näitä lukuja keksinyt.

Vastasin, että meillä on selvästi eri tarjoukset. Minulla on käytössä vain urakoitsijan toimittama päivitetty tarjous, jossa yhden yläterassin kustannus bitumin osalta oli 1650 euroa, sisältäen alvin ja materiaalin. Laskulla on nyt yhden terassin osalta hinta 6100 e / 3 = 2033,33 euroa. Laitoin heille vielä kuvakaappaukset sekä tarjouksesta että laskusta. Muistutin vielä uudestaan, että päätöstä ei myöskään ole tehty siitä, että lasku tulee suoraan taloyhtiölle.

Hintaan ei kukaan kommentoinut mitään, mutta Ana oli sitä mieltä, että laskusta suoraan taloyhtiölle on hänen mielestään tehty päätös tai ainakin siitä on sovittu. Totesin, että siitä ei todellakaan ole tehty päätöstä eikä siitä näin ollen kukaan ole voinut sopia tai on rikkonut valtuuksiaan aika merkittävästi. Kello oli kymmenen illalla, mutta Ana päätti, että tuo päätös tulee tehdä nyt. Hän totesi kannattavansa laskua suoraan yhtiölle, jota Eki ja puheenjohtaja kuittasivat kannattavansa myös. Totesin, että nyt asiasta on päätös, mutta jätän asiaan eriävän mielipiteen. Varmistin vielä, että he varmaan ymmärtävät, että päätöksellään he luovat tilanteen, jossa yhtiöllä ei ole mitään mahdollisuutta saada ketään vastuuseen mahdollisessa vahinkotilanteessa. Hiljentyminen on toivottavasti myöntymisen merkki. Lasku meni maksuun.

Seuraavat laskut tulivat niin urakoitsijalta kuin bitumistakin. Lisäksi puheenjohtaja toimitti vihdoin 19.6. allekirjoitetun sopimuksen, joka ei tosin vastannut sitä, mitä oli hallituksen kokouksessa sovittu, mutta muita asia ei häirinnyt. Bitumilaskun osalta totesin, että en hyväksy laskua maksuun ilman urakoitsijan lisäselvitystä kustannusten ylittymiseen jälleen tälläkin laskulla. Kustannus kahdesta bitumikerroksesta piti olla 800 euroa. Minun matikallani se tekee kolmelle kerrokselle 1200 euroa. Laskulla kustannus oli kuitenkin yli 1500 euroa. Bitumin piti olla 40 e/ m², mutta oli laskutettu 45 e/ m². Kysyin, missä näkyy se yhtiön saama hyöty, minkä perusteella muut halusivat laskut suoraan yhtiölle. Ana vastasi, että laskun voi maksaa, ei huomautettavaa. Eki vastasi, että lasku on ok. Lasku meni maksuun.

Urakoitsijan laskua en viitsinyt enää edes kommentoida. Kysyin, milloin urakoitsija asettaa rakennusaikaisen vakuuden, kuten yleisissä rakennusehdoissa todetaan. Puheenjohtaja totesi, ettemme tule rakennusajalle mitään vakuutta edes pyytämään. Urakoitsija on mukava tyyppi eikä viitsitä tehdä asioita hankaliksi.

Tähän mennessä urakoitsija on laskuttanut kolmen asunnon osalta purkutyöt lähes kokonaan ja bitumiyritys osan asennuksistaan. 100 000 euron lainasta on puolet käytetty. Laskuttamatta (ja tekemättä) on vielä toiset kolme asuntoa sekä kaikki jälleenrakennus ja lisätyöt. Kukaan muu ei tunnu olevan huolissaan kustannusten paisumisesta. Saahan sitä lisää lainaa, jos tarvitsee.

#122: Mitä kannattaa ottaa huomioon asuntokaupoilla?

Asunnonosto on monelle elämän suurimpia asioita. Tutustuttuani nyt kuluneen vuoden aikana useisiin eri tapauksiin niin tuomioistuimen, kuluttajariitalautakunnan kuin erilaisten artikkeleidenkin myötä, en voi olla kauhistelematta sitä, millainen selvitysvastuu ostajalla asunnonostotilanteessa on. Yhtälailla iso vastuu on myyjälläkin eikä ole lainkaan yhdentekevää, millaista tietoa myyjä eteenpäin välittää. Kun ottaa huomioon, että asuntoja yleensä myy maallikko ja ostajana on yhtälailla maallikko, on mahdollisella kiinteistönvälittäjällä tai kuntotarkastajalla iso rooli, mutta ei kuitenkaan minkäänlaista vastuuta.

Ihan ehdoton nyrkkisääntö on, että myyjän ei kannata pantata mitään tietoa. Välittäjän tulisi haastatella toimeksiantajaa ja tehdä myyjälle selväksi, että myyjän on kerrottava kaikki sellainen tieto, jonka voidaan olettaa vaikuttavan ostopäätökseen. Tällaisia ovat kaikki tiedot asunnosta, taloyhtiöstä ja kaavoitustilanteesta. Myyjän vastuu on erittäin vahva, ja tiedonantovelvollisuuden rikkominen on yleensä syy reklamaatioiden takana.

Asunnonostaja ei voi tuudittautua vain sen varaan, mitä myyjä kertoo vaan ostajan on osattava itsekin kysyä asioita. Ostaja ei voi valittaa asiasta, joka hänen olisi pitänyt huomata käytetyn asunnon tavanomaisessa tarkastuksessa ennen kaupantekoa. Ennen kaikkea tämä ”tavanomainen tarkastus” on herättänyt minut ymmärtämään, mitä kaikkea ostajan on kaupantekotilanteessa ymmärrettävä. Ostajalta vaaditaan huomattava ymmärrys niin rakennusteknisistä kuin korjausrakentamiseen ja eri aikakausien rakennusmääräyksiinkin liittyvistä asioista.

Jos myyjä ei ole varma, millä menetelmällä edellinen osakas on teettänyt kylpyhuoneen vesieristeen ja tuo tämän ilmi ostajalle, on ostajan vastuulla selvittää asia ja mahdollisessa vesivahinkotapauksessa ostaja vastaa virheestä. Jos myyjä ei muista kertoa, ettei ole varma menetelmästä, vastaa myyjä mahdollisesta virheestä. Kuinka usein myyjä ymmärtää vapauttaa itsensä vastuusta kertomalla ostajaehdokkaalle asioista, joista hänellä ei ole tarkempaa tietoa? Ja jos ymmärtääkin, niin kuinka usein ostaja ymmärtää vastuun siinä kohtaa siirtyvän itselleen ja ymmärtää vaatia asiasta lisäselvityksiä?

Omaa asuntoa etsiessä mielenkiinto kohdistuu aivan liian usein sisustuksellisiin tai muihin käytännössä mitättömiin asioihin. Se on luonnollista, sillä visuaalinen ilme vaikuttaa huomattavasti mielikuvaamme asunnosta ja sen sopivuudesta tarpeisiimme. Sisustuksellisia ratkaisuja voi yleensä aina muuttaa, joten asuntoa myyvän tekemät tapettivalinnat pitäisi osata jättää omaan arvoonsa.

Sen sijaan tärkeimmät asiat käyvät ilmi paperilta – niin tylsää kuin se onkin. Tärkeimpiä asiakirjoja ovat isännöitsijäntodistus sekä yhtiöjärjestys. Ne kertovat – tai niiden pitäisi kertoa – kaikki olennainen yhtiön tilanteesta. Isännöitsijäntodistus on asuntokaupan tärkein asiakirja. Se sisältää kaikki keskeisimmät tiedot taloyhtiön historiasta, kunnosta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Yhtiöjärjestys on taloyhtiön sisäinen laki. Se pitää olla asunto-osakeyhtiölain mukaan jokaisella taloyhtiöllä. Yhtiöjärjestyksessä on määritelty, millä perusteella osakkaat maksavat vastikkeita ja minkä tilojen hallintaan osakkaan osakkeet antavat oikeuden. Yhtiöjärjestyksestä voi myös selvitä, miten kunnossapidon vastuut jakautuvat osakkaan ja taloyhtiön välillä.

Mikäli yhtiöjärjestyksestä tai isännöitsijäntodistuksesta herää jotain kysymyksiä, nämä pitää ehdottomasti selvittää ennen päätösten tekoa. Järkyttyneenä seurasin naapureiden keskustelua ylimääräisessä yhtiökokouksessamme, kun moni toi huoletta ilmi, etteivät ole ikinä lukeneetkaan yhtiöjärjestystämme. Osa oli päättämässä yhtiöjärjestyksen muutoksista vuotta aiemmin ja loput olivat ostaneet asuntonsa vuoden sisällä. Minulle oli asuntokauppojen yhteydessä esitetty vanha yhtiöjärjestys, mutta olin siitä huolimatta parhaiten perillä yhtiöjärjestyksemme sisällöstä.

Olen itse jälkikäteen ihmetellyt, miten olin niin huolimaton asuntokaupan yhteydessä, vaikka luulin olevani tarkka ja muutenkin valveutunut taloyhtiöihin liittyvien asioiden suhteen. Miten en kiinnittänyt huomiota siihen, että Myyntimies kertoi kylpyhuoneen remontoidun 2011, vaikka isännöitsijäntodistuksessa ei ollut asiasta mitään mainintaa? Miksi en vaatinut remontin asiakirjoja nähtäväkseni? Miten annoin itseni luottaa siihen, että remontti on tehty asunto-osakeyhtiölain muutoksen jälkeen ja remontista on täytynyt tehdä niin asianmukaiset ilmoitukset kuin suorittaa valvonnatkin huolellisesti. Miten minulta meni ohi, että rahoitusvastikkeet ilmoitettiin väärin? Miksi en puuttunut jo siihen, että Myyntimies väitti asunnon ja yhtiön olevan remonttihuolista vapaa, mutta välittäjältä löytyi 10-sivuinen toimenpideraportti?

Miksi en katsonut ihan jokaisen maton alle ja kurkannut ihan jokaiseen kaappiin ja laatikkoon? Kohteliaisuussyistä näitä tarkistuksia ei saa koskaan jättää tekemättä. Ostajan vastuulla on havaita kaikki havaittavissa olevat viat ja myös maton alla tai taulun takana piilossa olevat virheet kuuluvat tämän tarkastusvastuun piiriin. Mikä tahansa vika tai puute asunnossa ei ole virhe. Vian tai puutteen pitää olla merkittävä ennen kuin sen perusteella voi vaatia hyvitystä. Ikään nähden luonnollinen kuluminen ei ole virhe.

Tärkeä havainto on, että käytetyn asunnon virheestä on ilmoitettava myyjälle kohtuuajassa virheen havaitsemisesta. Yleisesti luullaan, että asuntokauppalaissa mainittu kahden vuoden reklamaatioaika riittää reklamaatioon. Virheestä on ilmoitettava kuitenkin kohtuullisessa ajassa (käytännössä heti, kun mahdollista) ja tuo kahden vuoden aikaraja tarkoittaa ainoastaan sitä, että sen aikana havaituista virheistä voi myyjä joutua vastuuseen. Käytetyn asunnon kaupassa on hyvä huomata, että ostaja ei voi vaatia myyjää korjaamaan virhettä vaan yleisin seuraus on hinnanalennus. Jos virheestä on aiheutunut vahinkoa, ja se on johtunut myyjän huolimattomuudesta, ostajalla on oikeus myös vahingonkorvaukseen.

Kaiken edellä mainitun jälkeen tulen entistäkin surullisemmaksi, kun olen nähnyt asuntokauppaa nyt monelta puolelta. Myyjä jättää mielellään kertomatta asuntokauppaan mahdollisesti kielteisesti vaikuttavista asioista. Ostaja taas luottaa monesti liiankin sinisilmäisesti välittäjältä saamiinsa tietoihin eikä asunnon asiapapereihin tutustuta auttavastikaan. Useisiin välittäjiin törmänneenä minusta tuntuu, etteivät välittäjätkään erityisemmin välitä, millaisia tietoja asunnosta eteenpäin toimittavat. Meidän asuntoamme välittämään yrittäneet ehdokkaat eivät kyselleet asuntoon ja yhtiöön liittyen yhtään mitään – vain alueella toteutuneet kauppahinnat kiilsivät jokaisen silmissä, ja paperilla.

Jossain vaiheessa keksin itselleni jo uuden ammatinkin: ajattelin alkaa välittäväksi välittäjäksi. Kiinteistönvälittäjäksi, joka selvittäisi pohjamutia myöten myynnissä olevan asunnon tiedot ja tekisi myös ostajalle selväksi vastuun mahdollisten virheiden havaitsemisesta. Asunnon ja ennen kaikkea kodin ostaminen on aina iso asia enkä keksi paljon ikävämpää kuin isot asuntoriidat. Ensin maksat ison hinnan unelmiesi asunnosta, huonolla tuurilla koko perhe sairastuu ja asunnosta joudutaan muuttamaan pois, korjaus on mittava ja kustannukset kohtuuttomat. Prosessi voi viedä vuosia ja tilanne vaikuttaa ikävästi jokaiseen osapuoleen. Asuntokauppariidat ovat lisääntyneet viime vuosina huomattavasti. Kantaisin mielelläni pienen korteni kekoon ja minimoisin riidat välittämällä siitä, mitä välitän. Mutta katsotaan nyt ensin, johtavatko kohta alkavat juristiopinnot johonkin.

Omaa asuntoamme myydessäni kerroin niin rehellisesti kaikesta kuin pystyin. Esittelin eteisestä peiliovikaapiston oven, joka rullasi vähän huonommin kuin muut. Kerroin, että parvekelasit jumittavat välillä vähän, mutta aukeavat kyllä, kun uskaltaa reilusti avata. Kerroin eteisen pistorasiasta, joka oli ikävästi vähän irrallaan. Kerroin jokaiselle, että kaappeihin saa katsoa ja kaikesta saa ja pitää kysyä. En väritellyt vastauksiani ja selvitin jokaisen asian, johon en näyttöhetkellä pystynyt vastaamaan. Sain paljon hyvää palautetta rehellisestä esittelystäni eikä myynti mielestäni vaikeutunut yhtään, vaikka kerroin pienistä vioistakin. Mietin koko ajan itse, miltä tuntuisi ostaa asunto, jonka eteiskaapin peiliovet kiiltelevät kauniina esittelyhetkellä, mutta joiden saa muuttopäivänä pelätä kaatuvan päälle.

Yhdestä asiasta en osannut kertoa: noin 500 metrin päässä yhtiöstä alkoi iso tietyö. Tietyö oli jollain tavalla mennyt itseltäni ohi, vaikka kaavoitusasioita ja muita asuinalueen kehitystöitä pyrinkin jollain tasolla seuraamaan. Tietyö ei varsinaisesti liittynyt yhtiöömme ja itse ajoimme kyseistä tienpätkää harvoin. Tietyö sulki pätkän koko tietä, mutta sen pääsi vaivatta kiertämään – käytimme tätä kiertotietä normaalistikin. Itselläni on vieläkin huono omatunto, etten tiennyt kertoa ostajille keväällä alkaneesta tietyöstä. Se ei ollut olennainen tieto eikä varmasti vaikuttanut ostopäätökseen mitenkään, mutta olisin halunnut tämänkin tuoda kaupanteossa ilmi.

Toista maata oli sitten Myyntimies, jonka jutuista ei oikein mikään ole tainnut pitää paikkaansa. Kaikessa oli värityskynää mukana niin, että värisokeakin olisi värit nähdessään hämmästynyt. Yhtenä päivänä silmiini osui Myyntimiehen laittama viesti kaupantekoa edeltäneeltä ajalta. Hän kertoi, että he olivat olleet neiti X:n kanssa olleet oikein taloyhtiön dynamic duo ja että manttelinperijän paikka oli vapaana yhtä aktiiviselle tekijälle. Toteamus sai ihan uuden merkityksen, kun kuulin, että neiti X oli esimerkiksi joutunut Myyntimiehen käskystä laatimaan hallituksen kokouspöytäkirjoja vuosia jälkikäteen.

Ymmärrän, että myyntitilanteessa voi olla houkuttavaa hieman kiertää totuutta – varsinkin jos myyjä ja ostaja ovat toisilleen tuntemattomia ja pitkän aikaa kasvottomiakin välittäjän hoitaessa kauppoja. Tässä omassa tapauksessamme en pysty käsittämään, että tuttujen välisessä kaupankäynnissä värikynä viuhui tähän tahtiin. Ajatteliko Myyntimies, ettei jäisi valheistaan kiinni? Ajatteliko Myyntimies, että valheiden tultua ilmi päättäisin vaihtaa työpaikkaa emmekä tulisi olemaan enää tekemisissä? Kävikö Myyntimiehellä hetkeäkään mielessä, että valheista kiinnijääminen voisi olla aavistuksen noloa? Ajattelikohan Myyntimies kaupankäynnin aikana yhtään mitään?

#48: Asioita järjestykseen

Saaristossa vietetyn viikon jälkeen majoituimme jälleen äitini luokse. Jiillä oli alkamassa loma viikon kuluttua, joten ajattelimme viikon kuluvan reippaasti. Taloyhtiö oli jatkanut vastuuasioiden selvittämistä juristin kanssa ja aiemmin selkeältä tuntunut vastuunjako nousi jälleen kysymysmerkiksi.

Hallituksen puheenjohtaja soitti ja kertoi, että edes Kiinteistöliiton juristi ei enää ollut varma, kuka vahingosta vastaa. Periaatteessa asia oli, kuten aiemmin minulle oli kerrottu eli taloyhtiö vastaisi vastuulleen kuuluvista rakenteista. Koska vahinko johtui edellisen osakkaan väärin tehdystä remontista, saattoi olla, että taloyhtiö vapautuisi vastuustaan ja vahingosta vastaisi kokonaisuudessaan osakas.Tämä johtui yhtiöjärjestyksemme osakkaan vastuuta lisäävästä pykälästä (#26), jonka mukaan osakkeenomistaja vastaa myös aiemman osakkaanomistajan toimista.

Puhelu oli jälleen isku vasten kasvoja. Kaiken piti olla jo selvää, mutta vastuunkantajaa etsittiin jälleen – jo kolmatta kertaa. Taloyhtiö oli jälleen väistymässä ja vastuu oli kaatumassa yksin meidän niskaan. Me voisimme toki hakea korvauksia jälkikäteen Myyntimieheltä, mutta tiedossa oli vähintään 20 000 euron lasku, johon olisi pitänyt rahat löytyä jostain. Meille ehdotettiin, että jotta asiat saataisiin eteenpäin, maksaisimme aluksi kaiken itse ja korvauksia katsottaisiin, kun juristit pääsisivät selvyyteen maksajasta. Tehtyjen asuntokauppojen myötä pikkurahasta oli siinä määrin puutetta, että meillä ei ollut heittää tiskiin tuosta noin 20 000 euroa, joten asiat junnasivat edelleen paikallaan.

Puheenjohtaja jatkoi kuitenkin tarjouspyyntöjen kyselemistä urakoitsijoilta. Hän sai kaksi urakoitsijaa käymään meillä ja jättämään tarjouksen, me saimme yhden. Tuttavamme työskentelee saneerausyrityksessä, mutta hän totesi, ettei mielellään lähde ystävien projekteja hoitamaan ja yleisesti ottaen heillä oli siinä määrin korkeat hinnat, ettei heidän kannattanut meille yksittäistä kylpyhuoneen remonttia tarjota.

Kesäkuun puolessa välissä meillä oli kolme tarjousta kasassa. Vuosien hallitustyöskentelystä huolimatta en ollut kylpyhuoneremonttien kanssa juuri joutunut tekemisiin, joten huomioon otettavat asiat olivat hieman hämärän peitossa. Tapasin itse Maalaus ja Saneeraus Oy:n osakkaan ja mielestäni tulimme hyvin juttuun. Kävin saadut tarjoukset läpi ja kysyin hallitukselta useita tarkentavia kysymyksiä sekä lisätietoja tarjouksista. Mitään vastausta en näihin koskaan saanut, mutta ajattelin kyselleeni itsestään selviä tai tyhmiä kysymyksiä. 

Kesäkuun puolessa välissä meillä oli myös taloyhtiön yhtiökokouksen jatkokokous. Varsinaisessa yhtiökokouksessa oli jäänyt vastuuvapaus myöntämättä edelliselle hallitukselle sekä tilinpäätös vahvistamatta laittoman asuintalovarauksen takia. Minä olin epäselvyydet ottanut esille, joten asioiden korjaaminen jäi myös minun vastuulleni. Kävin läpi kirjanpitäjän kanssa, miten tilinpäätös tulee laatia, jotta se on lainmukainen. Tarkistettuani korjatun tilinpäätöksen, ilmoitin, että jatkokokous voitaisiin pitää.

Varsinaisen yhtiökokouksen sihteerinä laadin yhtiökokouspöytäkirjan ja hyväksytin sen läsnäolijoilla sekä tein ehdotetut korjaukset. Isännöitsijän toimintaan pettyneenä hallitus irtisanoi isännöitsijän sopimuksen. Tai hallitus teki päätöksen ja minä laadin reklamaation. Yhtiössä tuli yksi asunto myyntiin, joten isännöitsijäntodistukset oli päivitettävä ja toimitettava asunnonmyyjälle. Toimintakertomus ei täyttänyt lain vaatimuksia ensinkään, joten tein siihen vaadittavat muutokset. Yhtiökokouksen jatkokokoukseen oli laadittava kutsu ja esityslista sekä kokouksen jälkeen pöytäkirja, jotka jälleen allekirjoittaneen käsialaa noudattivat.

Viimeinen kesäni lasten kanssa kotona oli alkanut, mutta toistaiseksi täysin erilaisissa tunnelmissa kuin olin suunnitellut. Jaksoin kuitenkin olla optimistinen ja hoin itselleni jokaisen asiakirjan ja tehtävän jälkeen: minulla on vielä koko kesä aikaa, kunhan nyt jaksan hoitaa vielä tämän. Ja tämän. Ja tämän. Ja vielä tämän.