#211: The End

Minulla oli tänä kesänä poikkeuksellisen pitkä kesäloma – 6,5 viikkoa. Toisaalta se oli hyvä, sillä työn ohella kuluneen kesän hullunmyllyä olisi ollut vieläkin epätoivoisempaa pyörittää. Toisaalta harmittaa, että kerrankin olisi ollut mahdollisuus levätä ja ladata akkuja oikein kunnolla, mutta se jäi vain haaveeksi. Myös Jii piti normaalia pidemmän loman, mutta huokaisi vain helpotuksesta, kun pääsi takaisin töihin. Jossain alitajunnassa kytee pieni pelko siitä, onnistummeko vielä jonain kesänä pitämään yhteisesti koko perheenä näin pitkän loman. Mutta on vain uskottava ja toivottava, että se onnistuu.

En ole ehtinyt kirjoittaa kesän jälkeen, joten monia epätoivon hetkiä jää teiltä nyt varmasti kuulematta. Mutta niitä on tähän blogiin mahtunut jo niin paljon, että ehkä teistäkin on mukava kuulla, että elämämme on nyt rauhoittunut ja iso osa alkuvuoden stressistä, harmista ja kiireestä on nyt takanapäin. Sijoitusasunnoissa remontit ovat minimaalisen pieniä epäkohtia lukuun ottamatta valmistuneet ja uudet asukkaat ovat asettuneet koteihinsa. Jiin mummi ei ole vielä päässyt putkiremontin jäljiltä takaisin kotiinsa (kyllä, heinäkuun alussa piti päästä), mutta luotamme siihen, että asiat järjestyvät tämänkin osalta ihan lähiaikoina. Terassiremontin urakoitsija kävi yhtiön pihamaalla juhannusviikolla ja korjaustyöt piti aloittaa 1.8. Puolessa välissä elokuuta kuulin naapurilta, että ei ollut urakoitsija ilmestynyt paikalle eikä hänestä tälläkään kertaa ollut mitään tietoja. Mutta arvaatteko mitä, minun osaltani tämä terassiasia oli jo loppuun käsitelty, sillä…

Yksi iso asia on blogin puolella vielä käsittelemättä: tarinamme unelma-asunnosta tuli nimittäin päätökseensä ja kerron siitä teille nyt. Päätimme vuosi sitten, että kaikesta rakkaudesta kotiamme kohtaan, on järkevintä luopua siitä. Etsimme erikoista asuntoa, löysimme sen ja lopulta kaikkien vastoinkäymisten jälkeen siitä tuli meille erittäin ihana koti. Samalla konkretisoitui myös kaikki pienen taloyhtiön ongelmat: asioista päätetään ilman asiantuntemusta muutaman henkilön kesken ja eri mieltä olevat jyrätään ja haukutaan selän takana. Eniten minua huoletti se, että kaikista suurimmasta omaisuudestamme päättävät henkilöt, joille ei tuntuvat rahalla olevan mitään merkitystä. Terassiremontti paisui 62 000 eurosta 190 000 euroon ja urakoitsija hävisi kuin pieru Saharaan. Puheenjohtajan suurin huoli oli kuitenkin saada urakoitsijan viimeinenkin lasku maksuun, kun lasku oli kuitenkin luvattu lähettää aikoja sitten. En tähän päivään mennessä ole löytänyt ihmistä, joka olisi tätä kuviota ymmärtänyt, mutta meidän taloyhtiössämme tämä oli ongelma vain meille.

Niinpä keväällä laitoimme asuntomme myyntiin Blokin kautta. Mietin pitkään, jaksaisinko myydä itse, mutta remontit ja muut kiireet pitivät huolen siitä, ettei ylimääräistä aikaa ollut. Niinpä päätimme kokeilla Blokin uudenlaista välityskonseptia, joka yhdistää hyvän välittäjän ja itse myynnin parhaat puolet. Blok hoiti asunnon markkinoinnin, teki asianmukaiset kauppakirjat ja oli molempien osapuolien tukena koko kaupanteon. Meille itsellemme jäi asunnonesittely, minkä koen onnistuvan itseltäni paremmin kuin vieraalta ihmiseltä. Pidin alkuun pari esittelyä, mutta lopulta remonttiasiat veivät kaiken ajan niin, että lopulta unohdin koko asunnonmyynnin.

Yhtenä iltapäivänä puhelimeni soi: välittäjä soitti ja kyseli puhelun alkuun kuulumiset. Olin alkamassa tilittää oharin tehneestä remonttimiehestä ja kylpyhuoneesta löytyneestä kosteusongelmasta sekä kaikista muista vastoinkäymisistä, mutta ennen kuin ehdin aloittaa valitusvirttäni, huomasin kysyä, että hän tarkoitti varmaankin oman asuntomme suhteen. Välittäjä oli hieman ihmeissään, mutta totesi, että juu, lähinnä niitä kuulumisia hän ajatteli. Totesin, että en edes muistanut asuntomme olevan myynnissä. Välittäjä kuulosti hieman pelästyneeltä ja kysyi, olimmeko tulleet toisiin aatoksiin. Kerroin, että emme, asunto on kyllä myynnissä, mutta nyt on ollut niin paljon kaikkea, että emme ole yksinkertaisesti koko asiaa muistaneet. Mutta jos joku on kiinnostunut, niin kyllä myydään.

Yksi perhe oli erityisen kiinnostunut ja oli halukas tulemaan esittelyyn heti seuraavana päivänä. Katselin järkyttyneenä ympärilleni ja mietin, voimmeko mitenkään saada pomminjäljiltä olevaa asuntoamme esittelykuntoon seuraavaksi päiväksi, mutta lupasin, että esittely onnistuu. Saimme asunnon siedettävään kuntoon ja näyttö meni niin hyvin, että perhe päätti jättää tarjouksen. Tutustuttuaan asunnon papereihin ja käytyään asioita vielä välittäjän kanssa läpi, he jättivät tarjouksen. Muutaman vastatarjouksen jälkeen pääsimme hinnasta yksimielisyyteen ja sovimme kaupanteosta. Toivoimme, että olisimme vähintään elokuun loppuun saaneet asua vanhassa kodissa, mutta ostajat eivät joustaneet heinäkuun viimeisestä päivästä. Se oli viimeinen sinetti kesälomasuunnitelmille, mutta pakko myöntää, että töiden ohella tästä muuttorumbasta ei olisi hengissä selvitty.

Tämän loppuratkaisun myötä päätän kirjoittamisen tähän blogiin. Tarina kaikkine mutkineen ja kiemuroineen jää luettavaksenne jatkossakin, mutta tätä sivustoa en enää päivitä. Kerroin jo yli vuosi sitten, miten koko blogi on muuttunut raskaaksi ja palauttaa joka kerta ikäviä muistoja mieleen. Kiitän teitä kaikkia, jotka olette matkan varrella lukeneet tarinaamme, iloinneet ilonhetkinä ja ennen kaikkea tukeneet vaikeina aikoina. Jatkan kirjoittamista uuden blogin parissa ja ensimmäisenä pääsette lukemaan, millaiset ovat asumisjärjestelymme tällä hetkellä, miten selvisimme 160 neliön tyhjentämisestä muutamassa viikossa ja millaisia suunnitelmia meillä tulevaisuuden varalle on. Toivottavasti liitytte seuraamme myös uuden blogin puolella. Ilmoitan blogin osoitteen teille heti, kun saan sivuston auki. Muistathan seurata tarinaamme myös Facebookissa sekä nyt myös Instagramissa. Kiitos ja aivan mahtavaa syksyn jatkoa kaikille! ❤

#193: Taistelu tuulimyllyjä vastaan

Menin hyvillä mielin nukkumaan viimeisimmän viestini jälkeen. Edes Myyntimies ei voi olla niin puupää, että yrittäisi vielä vääntää mustaa valkoiseksi. Toimitin Myyntimiehelle luettavaksi asiaan liittyvät yhtiö- ja hallituksen kokouspöytäkirjat, kiinteistövälittäjän lausunnon hinnanalennusta koskien, jokaisen remontin aikaisen hallituksen jäsenen lausunnon siitä, etteivät ole toimineet taloyhtiön välitettynä edustajana ja tilanneet tai valvoneet työtä sekä jotain muita Myyntimiehen epärehellisyyden todentavia asiakirjoja. Muistan vieläkin tuon hetken ja hyvän mielen: olin Turussa työmatkalla ja viestini jälkeen hautauduin hotellin pehmeään sänkyyn ja aloin katsella elokuvaa. Tämä painajainen on kohta ohi.

Puhelin piippasi kesken elokuvan katselun. Myyntimies lähestyi viestillä, joka vei niin hyvänolon tunteen kuin yöunetkin. Viestin liitteenä oli yhden hallituksen jäsenen, Maurin, lausunto, jossa Mauri totesi toimineensa kylpyhuoneremontin tarkastajana. Asia oli nyt yhtäkkiä muistunut mieleen Myyntimiehen kanssa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen. Myyntimies oli soittanut myös hallituksen vanhalle puheenjohtajalle, Matille, jonka vastauksen Myyntimies muotoili näin: se, että joku ei muista tarkkaan tai ollenkaan 7 vuoden takaisia tapahtumia ei tarkoita, ettei niitä olisi tapahtunut. Omat keskusteluni kyseisten herrojen kanssa voit palautella mieliin täältä (#145).

Myyntimies myös kertoi, että remontista oli ilmoitettu hyvissä ajoin taloyhtiölle [mitään näyttöä tähän ei edelleenkään ollut]. Myyntimies oli puhunut myös välittäjän kanssa, joka kuulemma muisti Myyntimiehen kommentin kaupantekotilaisuudessa siitä, että se 7.000 euroa oli puolet puhelimessa sovitusta käytännöstä, jonka mukaan molemmat osapuolet ottavat 7.000 euron vastuun tulevista taloyhtiön remonteista. Kauppakirjaanhan ei tällaista voi laittaa, mutta rehelliset ihmiset voivat kuitenkin näin suullisesti sopia ja pitää siitä kiinni. Loppuun Myyntimies totesi, että Kiinteistöliiton lakimies olisi käsitellyt aikanaan tämän asian taloyhtiön toimeksiannosta ja heille oli ilmoitettu, että taloyhtiön vesieristeen pettäminen tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, että korvausvelvollisuus kuuluu taloyhtiölle. Tästä he pitävät kiinni ja meidänkin kannattaisi nyt lopettaa tämä vainoaminen ja iloita pilkkahintaan saadusta uudesta kylpyhuone-saunaosastostamme.

Olisin kirjaimellisesti räjähtänyt, jos se olisi ollut mahdollista. Sisäisesti räjähdinkin. Vastasin Myyntimiehelle viimeisen kerran ja päätin, etten suo koko ihmiselle enää ajatustakaan tämän jälkeen. Vastaukseni: 

"En tiedä, mistä ratakiskosta tämä asia pitäisi vääntää. Sekoitat asiaan jatkuvasti taloyhtiön. Meidän välillämme merkitystä on vain sillä, mitä te olette meille asunnosta kertoneet, mitä olemme asunnosta sillä perusteella maksaneet ja mitä hyötyä olette sillä perusteella saaneet, ettei asunto vastannut luvattua. Kiinteistöliittokaan ei liity tähän millään tavalla. Taloyhtiölle kuuluu korjausvelvollisuus ja se on kylpyhuoneen korjannut. Vastuu remontista on kuitenkin sen teettäjällä. Vaikka se olisi valvottu taloyhtiön toimesta, se ei poista sitä, että asunnonmyyjinä vastaatte siitä, mitä olette meille myyneet. Nämä epäkohdat remonttiin liittyen ovat teidän näkökulmastanne ainoastaan raskauttavia seikkoja: ne osoittavat vain sen, ettette ole remontin osalta huolellisesti toimineet. Se ei muutu, vaikka kuinka sitä huolellisuutta hokisit.

On jokaisen osapuolen kannalta lohduttavaa, ettei näitä asioita ratkota muistikuvien ja sanahelinän perusteella – näissä asioissa vain konkreettisella näytöllä on väliä. Vaikka Maurin muistikuvat näin yhtäkkiä muuttuivatkin, ei hänen muistillaan tai muistamattomuudellaan ole väliä, vaan asiakirjat ratkaisevat. Ja niitähän ei tästä remontista löydy: ei ilmoitusta, ei valvontoja, ei mitään. Oletteko todella käyneet tapauksen läpi asianajajanne kanssa avoimesti kaikki faktat kertoen? Tunnen asianajajanne etäisesti erään asuntokauppariidan myötä ja ihmettelen todella, jos hän suosittelee tämän asian ratkaisemista mieluummin tuomioistuimessa.

Keskustelin myös Kusettaja Kuoppasen kanssa tänään. Hän toivottavasti muisti kertoa sinullekin, että hän ei tiedä, mitä olemme mistäkin sopineet, sillä useista kaupantekoon liittyneistä asioista sovittiin (sinun toiveestasi) hänen selän takanaan. Varmasti hän muistutti myös siitä, että loppupeleissä vain tuolla kauppakirjaan kirjatulla lauseella on väliä. Hän myös ihmetteli, miksi riitelemme tästä yhdestä lauseesta ja samaa ihmettelemme mekin. Pienenä sivuhuomiona, että te olette tämän lausunnon Kuoppasen kanssa kauppakirjaan yhdessä kirjanneet sillä aikaa, kun me istuimme pankissa. Tätä lausuntoa on vielä kertaalleen korjattukin sinä aikana, kun me olimme jo pankissa.

Ymmärrän, että vastuun ottaminen voi tuntua vieraalta, mutta on säälittävää verrata sitä vainoamiseen. Olemme pyytäneet teitä ainoastaan toimimaan oikeudenmukaisesti ja olemme tehneet huomattavan kädenojennuksen sovintoa yrittäessämme. Meille 12.000 euroa ei ole pilkkahinta, mutta on toki hyvä huudella, kun olette kauppahinnassa saaneet perusteetonta hyötyä remontoidun kylpyhuoneen varjolla, joka osoittautui todella pommiksi.

Rehellisyydestä en sinun saappaissasi kehtaisi hirveästi huudella. Siitä puheenollen tarkistapa vaikka 13.3.2016 käyty sähköpostikeskustelu ja muistele sen jälkeen käymäämme puhelinkeskustelua. Vieläkin odottelemme, että edellä mainittuun asiaan palaat. Hyvin on unohtunut myös herrasmiessopimus yhtiövastikkeista, jotka kaupanteon yhteydessä sovimme jakavamme, jos remontti viivästyy. Pyysin tätä vielä erikseen kauppakirjaan kirjattavaksi, mutta kyllähän sinun sanaasi oli luottamista, kuten totesit. Täytyy sanoa, että enemmän olisi yllättänyt, jos olisit ollut sanojesi mittainen mies."

Mutta oli selvää, että käynnissä oli taistelu tuulimyllyjä vastaan. Myyntimies oli valmis mihin tahansa ja sai ihmiset puhumaan, mitä tahtoi.  

#192: Missä mennään Myyntimiehen kanssa?

Piti ihan itsekin tarkistaa, mihin asti olemme Myyntimiehen kanssa viimeksi päässeet. Asiahan jäi lokakuussa (#187) siihen, että Myyntimies jatkoi tyhjyyttään kalisevaa sanahelinäänsä siitä, etteivät he ole tehneet mitään väärää. Taloyhtiöllä olisi ollut mahdollisuudet lähteä viemään asiaa eteenpäin, mutta ylimääräisessä yhtiökokouksessa enemmistö päätti, että ei lähdetä oikeuteen. Oli meidän aika viedä asia päätökseen.

Kulunut syksy oli ollut raskas ja sitoutuminen pitkään oikeusprosessiin tuntui vieläkin raskaammalta. Kokemamme vääryys ja Myyntimiehen röyhkeys olivat kuitenkin sitä luokkaa, että olin valmis jatkamaan loppuun asti. Mutta Jii alkoi empiä: olimme päässeet elämässä eteenpäin, joten kannattiko kaikkia vanhoja haavoja alkaa uudestaan repiä auki. Perhe oli koossa, kaikki olivat terveitä (ainakin jotenkuten järjissään) ja katse suunnattuna tulevaisuuteen, joten pitäisikö meidän vain antaa periksi. Ajatus tuntui minusta järjettömältä, mutta samalla tiesin, että Jii on oikeassa. Päätin lähestyä Myyntimiestä viimeisen kerran. 

Laitoin hänelle viestin ja kerroin, että haluamme tästä paskasta eroon, joten voivatko he sanoa summan, jolla sovinto saadaan aikaiseksi ja voimme siirtyä elämässä eteenpäin. Myyntimies vastasi, että keskustelee asiasta ja palaa meille. Illalla sähköpostiin ilmestyi tyly viesti, jossa ranskalaisin viivoin oli ehdot, miten sopimus saadaan aikaiseksi. Näin saman tien punaista. Myyntimies ei ole se, joka tässä tilanteessa voi ladella ehtoja pöytään. 

Myyntimies toi jälleen esiin, että olemme sopineet 7.000 euron hinnanalennuksesta koskien kaikkia taloyhtiössä eteen tulevia remontteja. Sopimuksemme olisi edellyttänyt, että myös taloyhtiö tekee heidän kanssaan sopimuksen. Taloyhtiön tuli luopua vaateista korvauksetta, me saisimme 1.000 euron korvauksena "kivusta ja särystä", sillä he eivät ole tehneet tässä mitään väärää. 

En voinut hyväksyä ehdotusta. Muistutin, että hinnanalennuksesta sovittiin seuraavaa: ”Ostaja on saanut kertakaikkisen hinnan alennuksen 7.000 euroa alkuperäisestä sovitusta hinnasta (327.000 euroa) yhtiön ylätalon alapohjassa havaitun vanhan rakennusjätteen aiheuttaman korjaustarpeen takia. Ongelma on tullut myyjän ja ostajan tietoon 5.2.2016 aamulla. Tämän osalta ostajalla ei oikeutta muuhun korvaukseen”. Sovimme näin puhelimessa kaupantekopäivänä ja Myyntimies kirjasi tämän ystävänsä, kiinteistövälittäjä Kusetus Kuoppasen kanssa kauppakirjaan ja asia käytiin kaupantekotilaisuudessa läpi. "Ostajalla ei ole oikeutta muuhun korvaukseen" toimii myös toisinpäin eli myyjä ei voi myöhemmin keksiä käyttää tätä hinnanalennusta mielensä mukaan mihin tykkää. Totesin, että myös välittäjä on meille kirjallisesti vahvistanut, että hinnanalennus koski kaupantekoaamuna tietoon tullutta ongelmaa, joten voimme lopettaa väännön tämän osalta. Jos kauppakirjassa joku virhe Myyntimiehen mielestä oli, olisi asia pitänyt ottaa esiin siinä kohtaa, kun kauppakirjaa yhdessä kaupantekotilaisuudessa luettiin.

Taloyhtiöön liittyvään sopimuksen totesin, että omalta osaltamme asiakirja laaditaan ja luovumme sen osalta vaateista myyjiä kohtaan, mutta tämä asuntokauppariita ei liity taloyhtiöön. Me emme voi taloyhtiön puolesta asiakirjoja laatia, joten pyysin Myyntimiestä keskustelemaan asiasta taloyhtiön kanssa. Kerroin, että taloyhtiö on yhtiökokouksessa päättänyt äänestyksen myötä, ettei asiaa enää edistetä, mutta sen enempää me emme voi taloyhtiön puolesta asiaan ottaa kantaa.  

Kerroin Myyntimiehelle avoimesti, että meillä on asiaan liittyen yli 100 sivua näyttöä. Laitoin hänelle viestin ohessa vähän iltalukemisena keräämäämme näyttöä. Huomautin, että siinä vain osa, mutta jos he sen myötä ymmärtäisivät, mistä tässä heidän kannaltaan on kyse.

Laadin myös yhteenvedon meille aiheutuneista kustannuksista ja totesin, että joka ikinen euro on aiheutunut heidän huonosti toteutetusta kylpyhuoneremontista, jonka toteutustavan Myyntimies pimitti törkeästi jopa teettämässämme kuntokartoituksessa. Totesin, että heidän ehdottamansa tarjous on naurettava emmekä ymmärrä, mihin he sen perustavat. Toivoin lopuksi vielä, että Myyntimies käyttäisi järkeä ehdotuksen suhteen, sillä hänen toimintansa on aivan käsittämättömän röyhkeää.

#122: Mitä kannattaa ottaa huomioon asuntokaupoilla?

Asunnonosto on monelle elämän suurimpia asioita. Tutustuttuani nyt kuluneen vuoden aikana useisiin eri tapauksiin niin tuomioistuimen, kuluttajariitalautakunnan kuin erilaisten artikkeleidenkin myötä, en voi olla kauhistelematta sitä, millainen selvitysvastuu ostajalla asunnonostotilanteessa on. Yhtälailla iso vastuu on myyjälläkin eikä ole lainkaan yhdentekevää, millaista tietoa myyjä eteenpäin välittää. Kun ottaa huomioon, että asuntoja yleensä myy maallikko ja ostajana on yhtälailla maallikko, on mahdollisella kiinteistönvälittäjällä tai kuntotarkastajalla iso rooli, mutta ei kuitenkaan minkäänlaista vastuuta.

Ihan ehdoton nyrkkisääntö on, että myyjän ei kannata pantata mitään tietoa. Välittäjän tulisi haastatella toimeksiantajaa ja tehdä myyjälle selväksi, että myyjän on kerrottava kaikki sellainen tieto, jonka voidaan olettaa vaikuttavan ostopäätökseen. Tällaisia ovat kaikki tiedot asunnosta, taloyhtiöstä ja kaavoitustilanteesta. Myyjän vastuu on erittäin vahva, ja tiedonantovelvollisuuden rikkominen on yleensä syy reklamaatioiden takana.

Asunnonostaja ei voi tuudittautua vain sen varaan, mitä myyjä kertoo vaan ostajan on osattava itsekin kysyä asioita. Ostaja ei voi valittaa asiasta, joka hänen olisi pitänyt huomata käytetyn asunnon tavanomaisessa tarkastuksessa ennen kaupantekoa. Ennen kaikkea tämä ”tavanomainen tarkastus” on herättänyt minut ymmärtämään, mitä kaikkea ostajan on kaupantekotilanteessa ymmärrettävä. Ostajalta vaaditaan huomattava ymmärrys niin rakennusteknisistä kuin korjausrakentamiseen ja eri aikakausien rakennusmääräyksiinkin liittyvistä asioista.

Jos myyjä ei ole varma, millä menetelmällä edellinen osakas on teettänyt kylpyhuoneen vesieristeen ja tuo tämän ilmi ostajalle, on ostajan vastuulla selvittää asia ja mahdollisessa vesivahinkotapauksessa ostaja vastaa virheestä. Jos myyjä ei muista kertoa, ettei ole varma menetelmästä, vastaa myyjä mahdollisesta virheestä. Kuinka usein myyjä ymmärtää vapauttaa itsensä vastuusta kertomalla ostajaehdokkaalle asioista, joista hänellä ei ole tarkempaa tietoa? Ja jos ymmärtääkin, niin kuinka usein ostaja ymmärtää vastuun siinä kohtaa siirtyvän itselleen ja ymmärtää vaatia asiasta lisäselvityksiä?

Omaa asuntoa etsiessä mielenkiinto kohdistuu aivan liian usein sisustuksellisiin tai muihin käytännössä mitättömiin asioihin. Se on luonnollista, sillä visuaalinen ilme vaikuttaa huomattavasti mielikuvaamme asunnosta ja sen sopivuudesta tarpeisiimme. Sisustuksellisia ratkaisuja voi yleensä aina muuttaa, joten asuntoa myyvän tekemät tapettivalinnat pitäisi osata jättää omaan arvoonsa.

Sen sijaan tärkeimmät asiat käyvät ilmi paperilta – niin tylsää kuin se onkin. Tärkeimpiä asiakirjoja ovat isännöitsijäntodistus sekä yhtiöjärjestys. Ne kertovat – tai niiden pitäisi kertoa – kaikki olennainen yhtiön tilanteesta. Isännöitsijäntodistus on asuntokaupan tärkein asiakirja. Se sisältää kaikki keskeisimmät tiedot taloyhtiön historiasta, kunnosta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Yhtiöjärjestys on taloyhtiön sisäinen laki. Se pitää olla asunto-osakeyhtiölain mukaan jokaisella taloyhtiöllä. Yhtiöjärjestyksessä on määritelty, millä perusteella osakkaat maksavat vastikkeita ja minkä tilojen hallintaan osakkaan osakkeet antavat oikeuden. Yhtiöjärjestyksestä voi myös selvitä, miten kunnossapidon vastuut jakautuvat osakkaan ja taloyhtiön välillä.

Mikäli yhtiöjärjestyksestä tai isännöitsijäntodistuksesta herää jotain kysymyksiä, nämä pitää ehdottomasti selvittää ennen päätösten tekoa. Järkyttyneenä seurasin naapureiden keskustelua ylimääräisessä yhtiökokouksessamme, kun moni toi huoletta ilmi, etteivät ole ikinä lukeneetkaan yhtiöjärjestystämme. Osa oli päättämässä yhtiöjärjestyksen muutoksista vuotta aiemmin ja loput olivat ostaneet asuntonsa vuoden sisällä. Minulle oli asuntokauppojen yhteydessä esitetty vanha yhtiöjärjestys, mutta olin siitä huolimatta parhaiten perillä yhtiöjärjestyksemme sisällöstä.

Olen itse jälkikäteen ihmetellyt, miten olin niin huolimaton asuntokaupan yhteydessä, vaikka luulin olevani tarkka ja muutenkin valveutunut taloyhtiöihin liittyvien asioiden suhteen. Miten en kiinnittänyt huomiota siihen, että Myyntimies kertoi kylpyhuoneen remontoidun 2011, vaikka isännöitsijäntodistuksessa ei ollut asiasta mitään mainintaa? Miksi en vaatinut remontin asiakirjoja nähtäväkseni? Miten annoin itseni luottaa siihen, että remontti on tehty asunto-osakeyhtiölain muutoksen jälkeen ja remontista on täytynyt tehdä niin asianmukaiset ilmoitukset kuin suorittaa valvonnatkin huolellisesti. Miten minulta meni ohi, että rahoitusvastikkeet ilmoitettiin väärin? Miksi en puuttunut jo siihen, että Myyntimies väitti asunnon ja yhtiön olevan remonttihuolista vapaa, mutta välittäjältä löytyi 10-sivuinen toimenpideraportti?

Miksi en katsonut ihan jokaisen maton alle ja kurkannut ihan jokaiseen kaappiin ja laatikkoon? Kohteliaisuussyistä näitä tarkistuksia ei saa koskaan jättää tekemättä. Ostajan vastuulla on havaita kaikki havaittavissa olevat viat ja myös maton alla tai taulun takana piilossa olevat virheet kuuluvat tämän tarkastusvastuun piiriin. Mikä tahansa vika tai puute asunnossa ei ole virhe. Vian tai puutteen pitää olla merkittävä ennen kuin sen perusteella voi vaatia hyvitystä. Ikään nähden luonnollinen kuluminen ei ole virhe.

Tärkeä havainto on, että käytetyn asunnon virheestä on ilmoitettava myyjälle kohtuuajassa virheen havaitsemisesta. Yleisesti luullaan, että asuntokauppalaissa mainittu kahden vuoden reklamaatioaika riittää reklamaatioon. Virheestä on ilmoitettava kuitenkin kohtuullisessa ajassa (käytännössä heti, kun mahdollista) ja tuo kahden vuoden aikaraja tarkoittaa ainoastaan sitä, että sen aikana havaituista virheistä voi myyjä joutua vastuuseen. Käytetyn asunnon kaupassa on hyvä huomata, että ostaja ei voi vaatia myyjää korjaamaan virhettä vaan yleisin seuraus on hinnanalennus. Jos virheestä on aiheutunut vahinkoa, ja se on johtunut myyjän huolimattomuudesta, ostajalla on oikeus myös vahingonkorvaukseen.

Kaiken edellä mainitun jälkeen tulen entistäkin surullisemmaksi, kun olen nähnyt asuntokauppaa nyt monelta puolelta. Myyjä jättää mielellään kertomatta asuntokauppaan mahdollisesti kielteisesti vaikuttavista asioista. Ostaja taas luottaa monesti liiankin sinisilmäisesti välittäjältä saamiinsa tietoihin eikä asunnon asiapapereihin tutustuta auttavastikaan. Useisiin välittäjiin törmänneenä minusta tuntuu, etteivät välittäjätkään erityisemmin välitä, millaisia tietoja asunnosta eteenpäin toimittavat. Meidän asuntoamme välittämään yrittäneet ehdokkaat eivät kyselleet asuntoon ja yhtiöön liittyen yhtään mitään – vain alueella toteutuneet kauppahinnat kiilsivät jokaisen silmissä, ja paperilla.

Jossain vaiheessa keksin itselleni jo uuden ammatinkin: ajattelin alkaa välittäväksi välittäjäksi. Kiinteistönvälittäjäksi, joka selvittäisi pohjamutia myöten myynnissä olevan asunnon tiedot ja tekisi myös ostajalle selväksi vastuun mahdollisten virheiden havaitsemisesta. Asunnon ja ennen kaikkea kodin ostaminen on aina iso asia enkä keksi paljon ikävämpää kuin isot asuntoriidat. Ensin maksat ison hinnan unelmiesi asunnosta, huonolla tuurilla koko perhe sairastuu ja asunnosta joudutaan muuttamaan pois, korjaus on mittava ja kustannukset kohtuuttomat. Prosessi voi viedä vuosia ja tilanne vaikuttaa ikävästi jokaiseen osapuoleen. Asuntokauppariidat ovat lisääntyneet viime vuosina huomattavasti. Kantaisin mielelläni pienen korteni kekoon ja minimoisin riidat välittämällä siitä, mitä välitän. Mutta katsotaan nyt ensin, johtavatko kohta alkavat juristiopinnot johonkin.

Omaa asuntoamme myydessäni kerroin niin rehellisesti kaikesta kuin pystyin. Esittelin eteisestä peiliovikaapiston oven, joka rullasi vähän huonommin kuin muut. Kerroin, että parvekelasit jumittavat välillä vähän, mutta aukeavat kyllä, kun uskaltaa reilusti avata. Kerroin eteisen pistorasiasta, joka oli ikävästi vähän irrallaan. Kerroin jokaiselle, että kaappeihin saa katsoa ja kaikesta saa ja pitää kysyä. En väritellyt vastauksiani ja selvitin jokaisen asian, johon en näyttöhetkellä pystynyt vastaamaan. Sain paljon hyvää palautetta rehellisestä esittelystäni eikä myynti mielestäni vaikeutunut yhtään, vaikka kerroin pienistä vioistakin. Mietin koko ajan itse, miltä tuntuisi ostaa asunto, jonka eteiskaapin peiliovet kiiltelevät kauniina esittelyhetkellä, mutta joiden saa muuttopäivänä pelätä kaatuvan päälle.

Yhdestä asiasta en osannut kertoa: noin 500 metrin päässä yhtiöstä alkoi iso tietyö. Tietyö oli jollain tavalla mennyt itseltäni ohi, vaikka kaavoitusasioita ja muita asuinalueen kehitystöitä pyrinkin jollain tasolla seuraamaan. Tietyö ei varsinaisesti liittynyt yhtiöömme ja itse ajoimme kyseistä tienpätkää harvoin. Tietyö sulki pätkän koko tietä, mutta sen pääsi vaivatta kiertämään – käytimme tätä kiertotietä normaalistikin. Itselläni on vieläkin huono omatunto, etten tiennyt kertoa ostajille keväällä alkaneesta tietyöstä. Se ei ollut olennainen tieto eikä varmasti vaikuttanut ostopäätökseen mitenkään, mutta olisin halunnut tämänkin tuoda kaupanteossa ilmi.

Toista maata oli sitten Myyntimies, jonka jutuista ei oikein mikään ole tainnut pitää paikkaansa. Kaikessa oli värityskynää mukana niin, että värisokeakin olisi värit nähdessään hämmästynyt. Yhtenä päivänä silmiini osui Myyntimiehen laittama viesti kaupantekoa edeltäneeltä ajalta. Hän kertoi, että he olivat olleet neiti X:n kanssa olleet oikein taloyhtiön dynamic duo ja että manttelinperijän paikka oli vapaana yhtä aktiiviselle tekijälle. Toteamus sai ihan uuden merkityksen, kun kuulin, että neiti X oli esimerkiksi joutunut Myyntimiehen käskystä laatimaan hallituksen kokouspöytäkirjoja vuosia jälkikäteen.

Ymmärrän, että myyntitilanteessa voi olla houkuttavaa hieman kiertää totuutta – varsinkin jos myyjä ja ostaja ovat toisilleen tuntemattomia ja pitkän aikaa kasvottomiakin välittäjän hoitaessa kauppoja. Tässä omassa tapauksessamme en pysty käsittämään, että tuttujen välisessä kaupankäynnissä värikynä viuhui tähän tahtiin. Ajatteliko Myyntimies, ettei jäisi valheistaan kiinni? Ajatteliko Myyntimies, että valheiden tultua ilmi päättäisin vaihtaa työpaikkaa emmekä tulisi olemaan enää tekemisissä? Kävikö Myyntimiehellä hetkeäkään mielessä, että valheista kiinnijääminen voisi olla aavistuksen noloa? Ajattelikohan Myyntimies kaupankäynnin aikana yhtään mitään?

#120: Asiantuntijat loistavat ammattitaidollaan

Myyntimiehen asianajajan laatima vastine mykisti minut täysin. En jaksanut edes Jiille kertoa, että mitään vastausta oli tullut. Tiedän, että riitatilanteissa ei yleensä voita kuin juristit ja heidän lompakkonsa, mutta tuntui hurjalta, miten heppoisin perustein päteväkin ammattilainen lähtee ajamaan asiakkaansa asiaa ja väittämään täysin absurdeja väitteitä.

Kun vahinko tapahtui ja kävi ilmi, että saattaisimme joutua turvautumaan asiantuntijan apuun, ainoa kriteerini asianajajan hankkimisessa oli löytää Suomen kovin asuntokauppajuridiikkaan perehtynyt tekijä. Tein töitä selvittääkseni ehdokkaita ja suositusten perusteella päädyin henkilöön, joka nyt asiaamme ajaa. Ihmetyksellä olen hänenkin työskentelyään seurannut. Ensimmäiset viisi yhteydenottoa jouduin joka kerta selittämään, kuka olen ja mikä asiani on, sillä hän ei voinut kaikkia asiakkaitaan ja heidän tapauksiaan muistaa. Ehkä se olisi liikaa vaadittu, mutta silti hieman huoletti, kun ensimmäinen kirje vastapuolelle lähti näiden yhteydenottojen perusteella. Lopulta kävi niin, että muokkasin hänen laatimaansa kirjettä, jotta edes olennaiset asiat tuli vaatimuksessa esitettyä.

Tämän hetkisissä yhteydenotoissa asianajaja jo muistaa minut nimeltä ja tapauksemme noin suurin piirtein, mutta yksityiskohdat – mielestäni meidän tapauksessamme kaikkein olennaisimmat kohdat – unohtuvat koko ajan. Kun Myyntimiehen asianajaja toimitti vastineen omalle asianajajallemme, toimitti oma asianajajamme kirjeen minulle. Hän kirjoitti viestin, jossa totesi, ettei ole ehtinyt katsomaan vastinetta kuin kursiivisesti läpi, mutta palataan siihen seuraavalla viikolla.

Seuraava viikko tuli, mutta mitään ei kuulunut. Tuli sitä seuraava viikko, mutta vieläkään ei kuulunut mitään. Otin puhelimen käteen ja soitin perään. Asianajaja oli toisella paikkakunnalla oikeudenkäynnissä, mutta lupasi palata asiaan. Kului jälleen viikko, mutta mitään ei kuulunut. Laitoin sähköpostin ja kysyin, miten etenemme asian kanssa. Vastausta ei kuulunut.

Odotellessani asianajajan yhteydenottoa, ajattelin selvittää välittäjältä, mikä tämä Myyntimiehen väite oli, että välittäjä vahvistaa kauppakirjaan jääneen kirjoitusvirheen ja hinnanalennuksen, joka koski kaikkia mahdollisia virheitä. Halusin vastauksen kirjallisena, joten lähestyin välittäjää sähköpostilla. Kerroin Myyntimiehen väitteistä ja pyysin häntä kertomaan oman näkemyksensä asiaan. Luulin kysyneeni helpon kysymyksen [vahvistaisitko meille, oletko sanonut Myyntimiehelle tavalla X], mutta kysymys osoittautui yllättävän haastavaksi.

Välittäjä ei viikkoon kyennyt vastaamaan mitään, joten kysyin uudestaan. Meni muutama päivä ja välittäjä vastasi: ”Olen siirtänyt asian eteenpäin ja teille palataan”. Jos olin kysymysmerkkinä odotellessani välittäjän vastausta, niin tämä vastaus se vasta minut merkiksi väänsikin. Mihin eteenpäin asia on siirretty? Kuka osaa välittäjää paremmin vastata, onko välittäjä sanonut Myyntimiehelle jotain vai ei? Viestin toisena vastaanottajana oli toinen välittäjä samasta välitysfirmasta. Jäin todella mielenkiinnolla odottamaan vastausta.

Ja sitähän sai odottaa. En tosin hämmentynyt, sillä en tiedä, millaisen meedion odotettiin tapaukseen ottavan jotakin kantaa. Kun mitään ei kuulunut, kysyin kolmannen kerran. Sain out of office -viestin, jonka mukaan välittäjä on poissa neljä viikkoa. Teki mieli iskeä nyrkillä puhelimen näyttö säröiksi. Lähestyin viestin toisena vastaanottajana ollutta välittäjää ja kysyin häneltä, joudummeko vielä kauan odottamaan vastausta. Välittäjä vastasi pahoitellen ja kertoi lukeneensa viestini nyt useampaan kertaan. Hän ymmärsi viestistäni, että halusin ”selkeästi tietää”, olemmeko myyjän kanssa sopineet jotakin kauppakirjan ulkopuolelta. Teki mieli iskeä nyrkillä jotain ihan muuta.

Diplomaattisesti välittäjä vastasi, että heidän työnsä kannalta kaikki oleellinen on kaupanasiapapereissa. Välittäjä oli yrittänyt käydä heidän päässä papereita läpi ja niiden perusteella viimeiset muutokset kauppakirjaan ovat tulleet juuri ennen kauppoja. Hän ei halunnut edes arvailla miksi, mutta joka tapauksessa allekirjoitetut paperit ovat heidän puolesta ne dokumentit, jotka ohjaavat jatkossa mikä on kenenkin vastuulla. Loppuun hän totesi, ettei voi asiaan enempää ottaa kantaa, sillä kauppaa on hoitanut toinen välittäjä. No shit Sherlock.

Oikeasti, millä ammattitaidolla tässä maassa painetaan eteenpäin? Kysyin 7.11.: ”Vahvistaisitko meille, oletko todennut myyjälle hinnanalennussopimuksen menneen hänen esittämällään tavalla?”. Seitsemän sähköpostin ja täysin asiaankuulumattomien henkilöiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen sain 12.12. alkuperäiseltä välittäjältä vastauksen: ”sovitte keskenänne kaupantekoaamuna hinnanalennuksesta koskien juuri tietoon tullutta ongelmaa. Muutin kauppakirjaa teidän molempien pyynnöstä silloin aamulla.” Hyvä, kiitos.

#94: Rehdisti – ihan niin kuin Myyntimies

Myyntimies oli järkyttynyt ilmoitettuamme asianajajastamme. Hän soitti minulle hämmentyneenä ja kysyi, onko taloyhtiön kanssa tullut jotain riitaa. Totesin, että ei tämä liity taloyhtiöön vaan meidän väliseen asuntokauppaan. Myyntimies ei ymmärtänyt. Kerroin, että meille myytiin hyväkuntoinen asunto vailla remonttihuolia. Upeasti remontoitu kylpyhuone oli remontoitu ilmoitettua aiemmin, työn jäljessä oli pahoja puutteita ja sen ansiosta olimme puoli vuotta ilman kotia. Myyntimies ei ymmärtänyt.

Myyntimies ei yhtään ymmärtänyt, miten asia heihin liittyi. Totesin epäuskoisena, että te myitte meille tämän asunnon. Myyntimies kyllä muisti sen, mutta hämmästyi, miten tämä enää heihin liittyy. He olisivat voineet asua asunnossa hautaan saakka, mutta tilaa oli turhan paljon. He eivät tienneet vesivahingosta mitään ja ovat olleet ikävissään meidän tilanteestamme.

Yritin selittää asioiden juridista puolta, mutta turhaan. Yritin ottaa maanläheisemmän lähestymistavan ja totesin, että asunto ei vastannut sitä mitä meille myytiin. Maksoimme ison hinnan hyväkuntoisesta asunnosta ja asunto ei ollut lainkaan niin hyväkuntoinen. Meille tulee tämän myötä huomattavasti lisää kustannuksia. Myyntimies totesi, ettei ymmärrä, miten asia heihin liittyy. Ei se nyt ole lainkaan reilua heiltä sitä periä. Kysyin, onko reilua, että kustannus kaatuu yksin meidän niskaan. Myyntimies totesi, että ei sekään ole reilua. Niin, minä en keksinyt ketään kolmatta osapuolta, jonka tästä olisi voinut vetää vastuuseen.

Myyntimies lähestyi myöhemmin vielä viestillä. Alkuun hän totesi, kuinka rehdisti on oikea sana, joka kuvaa hänen toimiaan aina. Myyntimies kertoi miettineensä asioita ja kaivaneensa tekstiviestejämme ja muuta yhteydenpitoamme ennen kaupan tekoa ja hän oli kirjannut kaiken hienosti yhteenvedoksi.

Olimme noudattaneet niin asunnon hinnasta sopimisessa, kuntokartoituksessa kuin taloyhtiön kautta tulevien korjausten sopimisessa "Kirkko keskelle kylää"-periaatetta. Tässä kohtaa joku voi kertoa minulle, mitä edellä mainittu periaate tarkoittaa. Itse kuulin tällaisesta periaatteessa ensimmäistä kertaa tässä Myyntimiehen viestissä enkä missään vaiheessa huomannut noudattavamme yhtään minkäänlaisia periaatteita.

Myyntimiehen mukaan hintapyyntö oli 341 000 euroa (oikeasti se oli 349 700 euroa) ja tarjosimme 320 000 euroa. Heidän vastatarjouksensa oli 333 000 euroa ja meidän lopullinen tarjouksemme edellä mainitun periaatteen mukaan 327 000 euroa. Meidän periaatteemme tarjouksen suhteen oli kyllä ihan puhtaasti tarkka taustatyö asuntojen hinnoista ylipäänsä, alueen keskihinnoista, asunnon kunnosta (sen minkä nyt irti saimme) ja lopulta oma fiilis siitä, mikä mielestämme on sopiva hinta kyseisestä asunnosta. Siinä ei kyllä kylillä ja kirkoilla ollut hittojakaan tekemistä.

Myyntimies muistutti myös, että vähän ennen kauppahetkeä ja pankkiin lähtöä ehdotin vielä hinnanalennusta, kun Myyntimies oli aamulla ilmoittanut, että taloyhtiön hallintaan kuuluvasta kellaritilasta on löytynyt hometta ja se vaatii toimenpiteitä. Hinnanalennuksen syy oli ollut mielestäni se, että taloyhtiön kunto ei ollutkaan niin hyvä kuin meillä oli ollut käsitys asiasta. Ja näinhän se oli, taloyhtiön kunto ei vastannut esitettyä, kun mitään remontteja ei pitänyt olla tulossa vuosiin ja nyt oli hometta löytynyt oman asuntomme lisäksi jo yhtiön tiloistakin.

Myyntimies jatkoi viestissään, että hän sitten soitti minulle ja sovimme, taas edellä mainitun periaatteen mukaan, että molemmat ottaisivat 7 000 euron vastuun jo tiedossa olevista tai tulevista taloyhtiön korjauskustannuksista ja tämä kattaisi meidän osuuden näistä. Eli kuuden asunnon yhtiössä se kattaisi noin 80 000 euron korjaustarpeet ja tähän ratkaisuun olimme molemmat olleet tyytyväisiä ja sitoutuneita. Tässä kohtaa tipahdin: olimme muka sopineet, että hinnanalennus koski kaikkia jo tiedossa olevia tai tulevia remontteja! En ikinä, ikinä koskaan, vapauttaisi myyjää tuollaisesta vastuusta – enkä todellakaan 7 000 eurolla! Näin se Myyntimies toimii rehdisti.

No vielä Myyntimies jatkoi: Ikävää tässä on se, että kun kaikessa hässäkässä Myyntimies sai välittäjän kiinni ja Myyntimies kertoi esimerkkinä tuon kellarin tilanteen, niin välittäjä kirjasi kauppakirjaan tuon 7 000 euron hinnanalennuksen pelkästään tuolle tapaukselle. Myyntimies oli väittämänsä mukaisesti ollut itse toteamassa ja kuulemassa sitä, mitä korjaustoimenpiteitä ja panostuksia kellarin tilanne vaatisi ja oikeampi hinnanalennus kellarista olisi ollut noin dekadin verran pienempi kuin yhdessä sopimamme 7 000 euroa. Mutta tämänhän me molemmat kuulemma tiesimme. Kellarin kunnostus ei onneksi tullut maksamaan ihan niin paljon kuin pelättiin, mutta kukaan ei tiennyt ongelman laajuudesta kaupantekohetkellä mitään ja molemmat ottivat sen suhteen riskin. Noinkohan Myyntimies olisi ollut maksamassa meille päin, jos kustannukset olisivat tuosta ylittyneet? 

Kauppakirjaan oli siis Myyntimiehen mielestä jäänyt väärä sanamuoto ja välittäjän oli ollut tarkoitus kirjata: ”7 000 euron hinnanalennus koskee kaikkia jo tiedossa olleita sekä tulevia taloyhtiön korjauskustannuksia”, mutta epähuomiossa hän kirjasikin: ”Ostaja on saanut kertakaikkisen hinnan alennuksen 7 000 euroa alkuperäisestä sovitusta hinnasta yhtiön alapohjassa havaitun vanhan rakennusjätteen aiheuttaman korjaustarpeen takia. Ongelma on tullut myyjän ja ostajan tietoon 5.2.2016 aamulla. Tämän osalta ostajalla ei ole oikeutta muuhun korvaukseen.” Lisäksi kauppakirjan lopussa on vielä toteamus, että muilta osin myyjän vastuu määräytyy asuntokauppalain säännösten mukaan, mutta tämäkin oli vissiin jäänyt epähuomiossa. Sanoisin, että tässä olisi jo aineksia vuosisadan kirjoitusvirheeseen! :)

#14: Iso pyörä pyörähtää

Paluu arkeen koitti loman jälkeen ihan liian nopeasti. 3 kuukauden ikään ehtinyt Olia jatkoi hyväksi havaitsemallaan tyylillä elämäänsä eteenpäin. Siihen kuului yöheräämiset 5-10 kertaa yössä ja itkua vuorokauden ympäri niin paljon, että siitä olisi riittänyt jakaa naapuripitäjän vauvoillekin. Lento tuli yöllä ja seuraavaksi illaksi oli sovittu yksityisnäyttö loman aikana soittaneen perhe K:n kanssa. Myyntimieskin muisti taas soitella ennen kuin oli ehditty uuteen päivään herätä: pitäisi tavata porukalla eli Myyntimies, välittäjä ja me. Oli taas ilmennyt uusia kauhukuvia, jos emme saa asuntoamme myytyä.

Näyttö perhe K:n kanssa meni kaiketi ihan mukavasti. Yöllinen kotiinpaluu sekoitti valmiiksi väsyneitä aivojani siinä määrin, että olin näytön ajan enemmän pihalla kuin Jii ja lapset, jotka olivat oikeasti pihalla. Puhuin asioita moneen kertaan ja jostain en vissiin muistanut puhua kertaakaan, mutta pienen lapsen äitinä nainen ymmärsi minua hyvin. En muistanut näytön jälkeen yhtään, mitä oli puhuttu ja sovittu, ja pelkäsin, että menetimme potentiaalisen ostajan väsyneen sekoiluni ansiosta. Yhteydenpito perheen kanssa kuitenkin jatkui ja he halusivat tulla katsomaan asuntoa uudestaan.

Tässä välissä Myyntimies ja välittäjäkin ehtivät jo kyläillä. Myyntimiehellä yöunet olivat kaikonneet, kun emme saa asuntoamme myytyä. Hän tarinoi, kuinka me olemme löytäneet unelmiemme asunnon ja he haluavat ehdottomasti myydä asunnon vain meille, mutta heillä on liikaa pelissä. Hän halusi jälleen muuttaa tarjouksen ehtoja. 

Yhteistuumin he välittäjän kanssa kävivät läpi vaihtoehtoja, joita olivat kauppojen tekeminen nollasummalla tai jollain nimellisellä summalla. Joka tapauksessa niin, että meilläkin on euroja pelissä ja meillä on taloudellinen sanktio, jos emme pysty täyttämään ehdollisen tarjouksen ehtoja. Totesimme jälleen kerran, että meillä ei ole varaa taloudelliseen riskiin ja jos tämä ei Myyntimiehelle sovi, on etsittävä uudet ostajat. Hammasta kiristellen tarjous jätettiin entiselleen.

Perhe K oli asunnostamme tosissaan kiinnostuneita ja mikä parasta, he vaikuttivat täydellisiltä ostajilta. Lapsuudenkodin myyminen tuntui hetkittäin raskaalta ja tuntui hyvältä, että kotiin oli muuttamassa kivat ihmiset. Perheellä oli Aman ikäinen lapsi, jonka kanssa Ama tuli hyvin toimeen. Perhe halusi jättää tarjouksen ja neuvottelimme yhdessä kauppojen etenemisestä. Edelliskerrasta viisastuneena keskustelimme avoimesti myös kauppasummasta ja odotuksistamme sen suhteen. Jäimme odottamaan virallista tarjousta. Sopimukseen päästiin lopulta tammikuun lopulla 2,7 prosenttia alle pyyntihinnan.  

Kaikki näytti erinomaiselta: olimme löytäneet unelmiemme talon, olimme löytäneet ihanat ostajat omalle asunnollemme ja vieläpä täysin omatoimisesti. Aina silloin tällöin joku kyseli, miten asunnonvaihto etenee ja asiaa tuli kerrottua suuntaan jos toiseen. Yhtenä työpäivänä toinen työkaveri sattui kuulemaan, kun Jii kertoi kuulumisia asuntorintamalta. Työkaveri JK kysyi, millainen asunto oli kiikarissa. Jii kertoi perustiedot asunnosta ja JK kertoi oman tarinansa.

JK perheineen oli ostanut asunnon, johon olivat tehneet isot remontit. Muutaman vuoden kuluttua he myivät asunnon. Asunnon ostajat palasivat ikävillä uutisilla myöhemmin: asunnon rakenteet olivat umpihomeessa. Asiaa tutkittiin lisää ja koko asunto meni asumiskieltoon. Ostajat vaativat kaupanpurkua, johon K:lla ei ollut mitään mahdollisuuksia, kun uusi asunto oli jo ostettuna. Tilanne oli katastrofaalinen niin JK:n perheelle kuin ostajaperheellekin. JK kertoi, että 80-90-lukujen taitteessa tehdyissä rivitaloissa on järjestäen käytetty rakennustapaa, joka on erittäin riskialtis. JK suositteli kiertämään kaukaa kyseisen rakennusajan talot. 

Unelma-asuntomme oli rakennettu 1988. Se oli juuri riskiaikaa. Meihin iski järjetön paniikki. Mitä jos vaihdamme erinomaisen kotimme johonkin riskirakennukseen? Mitä jos asunnosta löytyy hometta tai muuta vikaa, josta emme tiedä? Mitä jos altistamme lapset asuntohaaveidemme myötä homeelle ja he sairastavat unelmiemme takia koko loppuelämänsä? Kysymyksiä vilisi mielessä ja ahdistus vain kasvoi…

#10: Oman asunnon myynti

Pari vuotta jatkuneen asunnonetsinnän jälkeen kuvittelin, että vaikeinta asunnonvaihtamisessa on sopivan asunnon löytäminen. Mutta kun kohde oli löytynyt ja piti alkaa omaa myydä, huomasin, että myyminen se vasta vaikeaa onkin. Tosin muuttopäivän jälkeen jouduin myöntämään, että voin ostaa ja myydä asuntoja vaikka kuukausittain, mutta muuttaa en aio enää ikinä :D Mutta muutto on sitten oma tarinansa.

Olen aiemmin myynyt sijoitusasunnon ilman välittäjää, joten pidimme hyvin mahdollisena, että myymme tulevaisuudessa myös oman kotimme ilman välittäjää. Kaiken lisäksi olin toiminut taloyhtiömme hallituksen puheenjohtajana lähes kymmenen vuotta ja tunsin taloyhtiön historian sen valmistumisvuodesta lähtien. En uskonut, että kukaan vieras osaisi myydä kotiamme paremmin.

Löydettyämme ensimmäisen kohteemme silloin viime kesänä (Etsivän aika on pitkä), ehdimme jo valmistautua oman asunnon myyntiinkin. Olian laskettuun aikaan oli enää kuukausi jäljellä ja vointini oli jo pitkään ollut huono. Unelmakohde oli löytynyt, joten oman asunnon myynnillä oli kiire. Päätimme, että otamme kaikesta huolimatta välittäjän hoitamaan myyntiä. 

Useita välittäjiä tavanneena minulle ei ollut lainkaan yhdentekevää, kuka asuntoamme myisi. Kutsuimme seitsemästä kiinteistönvälitysliikkeestä välittäjän käymään. Tapaamiset järjestyivät pääasiassa joustavasti ja nopealla aikataululla. Tapaaminen toisensa jälkeen sujui kuitenkin lähes identtisesti edellisen kanssa: välittäjä astui sisään, käveli keittiöön ja istuutui alas. Välittäjä kaivoi pinon papereita ja kertoi, millä hinnalla naapuritaloissa on asuntoja myynnissä ja millä hinnalla meidän yhtiöstä on asuntoja myyty. Lopuksi ilmoitusluontoisesti, mitä hintaa voisimme asunnosta pyytää ja mitä siitä maksettaisiin. Ja tietysti tärkein eli heidän oman palkkionsa suuruus.

Ymmärrän, että markkinat määräävät asuntojen hintoja paljonkin, mutta en ymmärtänyt sitä, ettei välittäjiä pääsääntöisesti kiinnostanut yhtään, missä kunnossa asunto oli tai oliko esimerkiksi jotain remontteja tehty. Kysyin jokaiselta, mitä lisäarvoa he toisivat myyntiin verrattuna omatoimiseen myyntiin. Kaikilla oli sama vastaus, että isompi näkyvyys ja monella oli valmis ostaja juuri meidän asunnollemme. 

Näkyvyydestä en tiedä, onhan monilla välittäjillä kontakteja, mutta ainakin henkilökohtaisesti hain asuntoja vain etuovi.comista, satunnaisesti oikotieltä. Yhteystiedot ja kriteerit omasta unelma-asunnostamme oli näytöillä annettu kymmenille välittäjille, mutta vain yksi välittäjistä laittoi meille sähköpostilla tiedon myynnissä olevista kohteista. Valmiit ostajatkin katosivat savuna ilmaan, kun sanoimme, että välittäjä voi tuoda asiakkaansa katsomaan asuntoa ja jos kaupat syntyvät, maksamme tietysti välityspalkkion. 

Olin myös hyvin yllättynyt, ettei yksikään välittäjä palannut tapaamiseen jälkeen asiaan. Minusta myynnin tärkeimpiä perusasioita on se, että asiakkaan (myös potentiaalisen asiakkaan) kanssa sovitaan seuraava steppi ja sujuvan myynnin kannalta se on yhteydenotto myyjän suunnalta. Meillä oli aito tarve välittäjälle ja toivoin todella, että edes yksi näistä seitsemästä tapaamisesta olisi johtanut yhteistyöhön. Halusin, että valitsemamme välittäjä välittää välittämisen lisäksi myös kodistamme. Tämä ei yhdenkään ehdokkaan kohdalla toteutunut. 

Tapaamalla useita välittäjiä sai hyvän läpileikkauksen kiinteistövälityksen maailmasta tällä hetkellä. Suurin osa mainosti, että kun asunto tulee heille myyntiin, asunnolle nimetään yksi edustaja, joka vastaa näytöistä ja asunnon myynnistä. Näin asuntoa myyvä tietää varmasti myymästään kohteesta kaiken. Yhdellä isolla toimijalla oli toimintatapana, että uuden asunnon tultua myyntiin, kaikki alueen välittäjät käyvät sen katsomassa. Kohteelle nimetään yksi pääedustaja, mutta asuntoa myy ja esittelee kuitenkin tarvittaessa kaikki ketjun välittäjät. Tätä perusteltiin näkyvyyden ja asiakaspotentiaalin lisäämisellä. Idea on varmasti ihan hyvä, mutta epäilen kuitenkin, ettei kokonaiskuva ole riittävästi hallussa kenelläkään – näin tuntui käyneen ainakin ensimmäisen unelmakohteemme kanssa. 

Arviot myyntiajasta vaihtelivat paljon. Optimistisin välittäjä lupasi asunnon menevän kuukaudessa, useimmat arvioivat 2 kuukautta ja ironista kyllä, kovinta palkkiota odottanut arveli useita kuukausia. Välityspalkkiot vaihtelivat 1,00 prosentin ja 3,80 prosentin välillä. Esimerkiksi 235 000 euron asunnossa tämä tarkoittaa 7 480 euron eroa! Aivan käsittämätön summa rahaa! Vertailu oli haastavaa, kun osa ilmoitti prosentin sisältävän arvonlisäveron ja osalle se tuli prosentin päälle. Osalla kuului kaikki kustannukset ilmoitettuun summaan ja osalla esimerkiksi asiakirjakulut tulivat vielä palkkion päälle. 

Ehdotukset pyyntihinnaksi vaihtelivat 230 000 euron ja 245 000 euron välillä. Pyyntihinnan näinkin suuri vaihtelu ihmetytti, sillä jokainen oli kuitenkin sitä mieltä, ettei hinnassa saa olla ilmaa: se karkottaa potentiaalisia asiakkaita. Myydessä ilmaa ei saanut olla, mutta ostaessa meille neuvottiin aina jättämään tarjous näin ja näin monta prosenttia pienemmällä summalla. Yksi välittäjä totesi, että ostotarjousta jättäessä on syytä ottaa saman tien 15 prosenttia pyyntihinnasta pois, koska ”hinnoissa on aina ilmaa”. Yhteistyötä ei lopulta viime kesänä tarvittu, kun unelmakohteemme valui toisiin käsiin. Nyt meillä oli kuitenkin käsissämme edellistäkin upeampi koti ja oman asunnon myyntiin sidottu tarjous hyväksyttynä. Oli ryhdyttävä tuumasta toimeen. Välittikö joku tällä kertaa – se selviää seuraavalla kerralla ;)