#23: Yllätysten aika ei ole ohi

Aamupalalla

Jaksaminen alkoi olla äärirajoilla. Olia heräili edelleen useita kertoja yössä ja aamulla Ama kömpi herättämään joka aamu liian aikaisin. Aamupuuhat hoituivat kaaoksen keskellä ja aamupalapöydässä oli tilaa juuri sen verran, että lapset saivat jotenkin puuronsa syötyä. Olin musertua asunnon epäsiisteyden, tavarakaaoksen, puuttuvien tavaroiden ja Myyntimiehen epärehellisyyden ja välinpitämättömyyden takia, mutta kaikki oli vasta alkua. Onneksi en tiennyt sitä siinä vaiheessa.

Ennen muuttoa tehdyn lattiahionnan yhteydessä selvisi, että terassin oven edessä ollut matto oli paikallaan ehkä jalkojen pyyhkimistäkin varten, mutta ennen kaikkea peittämässä läpimäräksi kastunutta ja homehtunutta parkettia. Tästä olisi toivonut saavansa tiedon jo ennen kaupantekoa, mutta on toki syytettävä vain itseään, sillä ostajana meidän olisi pitänyt kurkata myös kaikkien mattojen alle ja varmistaa, ettei tällaisia yllätyksiä ole. Rehellinen tuttu olisi ehkä kertonut tällaisesta, kun kysyimme, onko jotain vaurioita tai epäkohtia, joista meidän olisi hyvä tietää. Sinisilmäinen luottaminen Myyntimiehen sanaan oli puhtaasti omaa tyhmyyttä. 

Pilalle mennyt parketti

Tutustuminen asuntoon ja taloyhtiöön talvella pimeimpään aikaan ei antanut parasta kuvaa kokonaisuudesta. Maaliskuussa päivä oli jo paljon valoisampi ja eräänä päivänä teimmekin lasten kanssa retken taloyhtiön ympäristöön. Päätimme käydä kurkkaamassa taloyhtiön vehreää piha-aluetta grillauspaikkoineen – millaisissa puitteissa sitä pääsisi kesällä sitten grillaamaan. No, olihan yhtiöllä piha. Kesällä varmasti ihan vehreäkin. Grillikin siellä oli. Naapurin mukaan jo vuosia ollut käyttökelvoton ja odottaa vain purkamista. Paikka on toiminut usean vuoden ajan talkoojätteiden jättöpaikkana. En tiedä, oliko välittäjä käynyt grillipaikkaan tutustumassa lainkaan. Toisaalta, eihän myyntiesitteessä väitettykään grillauspaikan olevan käytössä. 

Vehreä piha ja grillipaikka

Pianon saaminen uuteen kotiin oli yllätysmomentti sekin. Kukaan ei ollut varma, saadaanko pianoa tuotua olohuoneeseen. Aiemmin Jii on hoitanut pianon muuttamisen itse, mutta tällä kertaa päätimme turvautua ammattilaiseen. Ja hyvä niin, tiukkaa teki alansa ammattilaisillekin. Pianopojat tekivät kuitenkin erinomaista työtä ja piano saatiin ehjänä omalle paikalleen.

Koti oli kylpyhuonetta lukuun ottamatta saatu päällisin puolin kuntoon. Kaksi viikkoa muutosta päätin alkaa taistoon kylpyhuonetta vastaan ja kahden päivän kuuraamisen jälkeen kylpyhuone ja sauna olivat siinä kunnossa, että sinne pääsi jo suihkuun – kunhan suihkun laittaa kuntoon. Ennen kaupantekoa Myyntimies kertoi, että kylpyhuoneen käsisuihku on rikki, mutta hän oli tilannut jo uuden ja homma on ihan yksinkertainen hoitaa kuntoon. Täysin puhtaaksi kylpyhuoneen kaakelit eivät lähteneet vieläkään, mutta keinot loppuivat kesken.  

Lattiakaivo ennen ja jälkeen

Ihan puhtaaksi ei kaikki lähtenyt vieläkään

Saunan seinät olivat mustat ja lauteet vaaleat. Seinässä oleva käsinoja oli harmiksemme niin kulunut, että musta väri oli haalistunut paikoin erittäin pahoin. Mietimme heti muuton jälkeen, että pitää löytää jostain samaa sävyä olevaa mustaa maalia, jotta saadaan käsinoja kuntoon. Muutaman viikon harmittelu vaihtui kuitenkin helpotukseen (?), kun siivouksen yhteydessä käsinoja sai takaisin oman mustan värinsä. Kuluneilta näyttäneet kohdat olivatkin olleet vain likaisia. En sen enempää uhrannut aikaa miettimiselle, miten käsinoja oli väriään vaihtanut – pääasia, että se nyt oli puhdas. 

Perjantai-iltana päätimme laittaa siivouksen kunniaksi vielä suihkunkin kuntoon ja saunoa ensimmäistä kertaa uudessa kodissa. Enää ei edes yllättänyt, ettei sekään mennyt kerralla putkeen. Suihkuosat eivät sopineet toisiinsa. Yksinkertaiseen hommaan meni koko ilta ja lopulta Jiin piti asentaa rikkinäiset osat takaisin, jotta sain edes kattosuihkusta sen verran vettä, että pystyin peseytymään. Asia ei viikonloppuna edennyt mihinkään, mutta maanantaina oli jälleen otettava yhteyttä Myyntimieheen. Sen sijaan, että hän olisi tarjoutunut selvittämään tätäkään asiaa sen enempää, hän lähetti tekstiviestillä puhelinnumeron, josta saisin asiaa alkaa selvittämään. Pieni asia, mutta en varsinaisesti ollut tekemisen puutteessa. 

Elämä lämminvesivaarajan kanssa oli meille molemmille täysin uusi kokemus. Huomasimme jossain vaiheessa, että varaaja päästää joka ilta lämmityksen alettua vettä lattialle. Kuntotarkatuksen myötä oli selvinnyt, että ylipaineveden poistoputki puuttui ja vesi valui kaakeleille liaten ne. Ihmettelimme, että voiko pitkään jatkuva jokapäiväinen veden valuminen kaakeleille oikeasti olla täysin riskitöntä. Laitoin viestiä taloyhtiön hallitukselle ja sain vastauksen, että osalla on poistoputki ja osalla ei, mutta mitään haittaa sen puuttumisesta ei ole, kun ylipainevesi valuu joka tapauksessa kaatojen mukaisesti lattiakaivoon. Jollain tavalla asia jäi vielä mietityttämään, mutta ei ollut syytä kyseenalaistaa kokeneempien mielipidettä. 

Varaajan ylipainevesi kaakeleita sotkemassa

Pikkuhiljaa elämä asettui uomiinsa. Kaaos hellitti ja koti alkoi jo tuntua kodilta. Eräänä iltana päätimme sytyttää ensikertaa takan ja ihastella tulen leikkiä lasien takana. Hetki oli juuri niin rauhallinen kuin ajatella saattaa. Puita lisäämällä idyllinen hetki voisi jatkua myöhään yöhön. Ellei puiden lisääminen olisi aiheuttanut sankan savupilven työntymistä asuntoon. Savun huomasi myös korkealla katossa oleva palovaroitin, joka ujelsi tärykalvoja tärisyttäen. Lapset pelästyivät ulinaa ja huusivat kilpaa palovaroittimen kanssa. Jii etsi kuumeisesti tikkaita katonrajaan kiivetäkseen ja minä yritin rauhoitella lapsia. Siinä sitä oli idylliä kerrakseen.

#22: Kotoutuminen alkaa

Onnistuneen muuttoviikonlopun valuttua viemäriin, päivät jatkuivat sekavina ja ahdistavina. Uudessa kodissa suursiivous jatkui, vanhasta tuotiin tavaraa sitä mukaan, kun uuteen kotiin sai johonkin tungettua. Jii oli töissä normaalisti ja minä yritin kaiken muun ohella pyörittää jonkinlaista arkea perheessä. Saimme onneksi hieman siivousapua ja lopulta vanha kotikin tyhjeni. Siivouksen jälkeen pääsimme luovuttamaan avaimet uusille asukkaille. Uuden perheen äiti kehui, kuinka hyvin asunnossa oli siivottu ja miten raikkaalta siellä tuoksui. Kuinka paljon toivoinkaan, että olisin voinut sanoa samaa omasta asunnostamme. 

Uuden kodin täydellinen kaaos

Tavarat löysivät hiljalleen paikkansa uudessa kodissa. Samaan tahtiin, kun oma tavara otti jostain paikkansa, havahduimme siihen, että Myyntimiehen lupaamat kaupankylkiäiset olivat löytäneet paikkansa ihan jostain muualta. Ei ollut tauluja seinillä, ei ollut pöytälamppuja missään, ei löytynyt terassinlämmitintä eikä lumilapioita tai muita työkaluja, ei ollut korkeita tikkaita eikä edes keskuspölynimurin suodattimia. Soitin Myyntimiehelle ja kyselin tavaroiden perään. Myyntimies naureskeli, kun oli niin perskuleen tehokkaita kavereita siinä muuttofirmassa. Häneltäkin oli unohtunut Stockmannista ostetut 50 euron nahkahanskat hattuhyllylle ja jo oli nekin kelvanneet. Minua ei naurattanut. Myyntimies lupasi soittaa muuttofirmaan ja kysellä tavaroiden perään. Hetken päästä soitti takaisin ja kertoi, että ei ole enää tavaroita saatavilla. Ja vielä kerran naureskeli 50 euron nahkahanskoille. 

Kiukunpuuskissa päätin laittaa kotia kuntoon. Ensiksi pesen pois kertyneen tiskivuoren. Aloin latoa astioita tiskikoneeseen, kun jostain tuli mieleen, mikähän kyseisen laitteen puhtaustaso on asunnon muuhun puhtauteen verrattuna. Ei tarvinnut yllättyä, kun kurkkasin pesukoneen pohjalle: suodattimet ja lavat olivat ruskean mönjän peitossa. Ihmettelin, onko koneella saanut vielä astioita puhtaaksi vai onko astiat tiskattu käsin. Päätin puhdistaa astianpesukoneen. Yritin irrottaa sihtiä koneen pohjasta. Se oli niin tahmea, että sormet liimautuivat kiinni. Sihti oli jämähtänyt paikoilleen ja aloin epäillä, kuuluiko sitä edes irrottaa. Etsin ohjekirjan käsiini ja kiukutuskäyrä nousi taas raketinlailla ulkoavaruuteen asti. Ohjekirjan kannessa luki siistillä käsialalla: ”Astianpesukone, ostopaikka Kodinkoneliike X, ostopäivä 4.11.2004”. 

Kodinkoneiden iäksi luvattiin 5-6 vuotta, oli uusittu kuulemma heti Myyntimiehen muuttaessa taloon. Kaivoin osakekirjan esiin, jossa luki, että Myyntimies oli ostanut asunnon vuonna 2008. Astianpesukoneen iäksi pamahti siltä seisomalta 12 vuotta ja pikaisella laskutoimituksella muutkin koneet olivat vähintään 8 vuotta vanhoja. Olin niin uupunut jatkuviin pieniin vastoinkäymisiin, jotka liittyivät jatkuvalla syötöllä tavalla tai toisella Mr. Myyntimieheen, etten tiennyt, miten päin olisin ollut. Puhelinta kauniiseen kouraan ja Myyntimies taas langoille. 

Kyselin, että mitenhän tässä näin pääsi käymään, että 5-6 vuotta vanhana myydyt kodinkoneet olivatkin jo 8 vuotta vanhoja ja astianpesukone tuplasti luvatun ikäinen. ”No siinä on käynyt joku erehdys, toinen on varmaan puhunut aidasta ja toinen aidanseipäästä”. Kyselin, että mikähän se aidanseiväs sitten mahtoi olla, jos aitana oli kahdellakin eri kerralla, että ”Mikä näiden keittiön kodinkoneiden ikä on?” ”Noo, vuodet vierivät sellaista vauhtia, että eiköhän tällaisia lapsuksia nyt satu yhdelle jos toiselle”. Kyllähän niitä varmasti sattuu. Omaan asunnonmyyntitapaan kuului selvittää tällaiset asiat, jos varmuus ajankulusta epäilytti. Eikä tuottanut ongelmia muistaa, että mitkä kodinkoneet olivat edellisessä asunnossa valmiina ja mitkä myöhemmin uusimme. Mutta virheitä sattuu kaikille, se on selvä.

Raivonpartaalla päätin suunnata energiani kylpyhuoneen jynssäämiseen. Olin yli viikon vältellyt koko tilaan astumista sen ällöttävän kunnon takia. Jii kävi töissä suihkussa ja minä lasten kanssa äidin luona. Nyt seisoin taisteluvarustuksessa kylpyhuoneen ovella ja päätin selättää limaiset laatat sekä kylpyhuoneen nurkissa nauravat bakteerisoturit, vaikka siinä menisi seuraavaan päivään.

Vielä oli kuitenkin liian tuoreessa muistissa alakerran pienen vessan jynssäys. Muutaman neliön koppiin meni neljä tuntia. Kylpyhuone on ainakin viisi kertaa isompi. Ja sen lisäksi sauna. Sattuneesta syystä istuskelu lauteilla ei houkutellut ennen kuin nekin olisi käsitelty. Murruin kylpyhuoneen ovella ja totesin, etteivät voimavarani riitä tähän taisteluun vielä. Kylpyhuone 2 - Didi 0. Jatkoimme peseytymistä muualla kuin kotona. 

Kylpyhuoneen lattiakaivo

#21: Pilvilinna peittyy pas**... pölyyn

Kuntotarkastuksen jälkeinen remontti kesti torstaihin. Parketin lakka kuivui perjantain. Muuttopäivä sovittiin lauantaille 27.2. Tiukka aikataulu vaati hyvin organisoidun muuton. Jii oli normaalisti töissä ja minä hoidin päivät lapsia. Sen minkä yövalvomisilta jaksoin ja lasten päivätouhuilta ehdin, yritin pakata. Ama halusi auttaa ja tyhjensi laatikoita sitä mukaan, kun jotain niihin sain laitettua. Tuntui, että kotona oli valtava koneisto käynnissä, mutta mikään ei kuitenkaan edennyt mihinkään.

Merkitsimme muuttolaatikoihin selkeästi, mihin huoneeseen mikäkin kuuluu ja mitä se sisältää. Muuttopäivänä oli tarkoitus viedä aamulla ensimmäinen satsi tavaraa omalla autolla, pyyhkäistä keittiönkaapeista hiontapöly ja tyhjentää muutamat laatikot suoraan kaappeihin. Sen jälkeen takaisin kotiin, jossa viimeisten tavaroiden pakkaus ja muuttoauton täyttäminen. 

Kaikki meni suunnitellusti siihen asti, että pääsimme asunnolle ja kannoimme ensimmäiset tavarat keittiöön. Otin rätin käteen ja aloin pyyhkiä vähäistä hiontapölyä hyllyiltä. Rätin vetäisy paljasti hyllyihin kotiutuneen lian määrän. En ollut koskaan nähnyt niin likaisia keittiönkaappeja. Iski epätoivo ja yökötys – miten näissä oli pidetty astioita vielä viikkoa aiemmin. Ehkä se on vain tämä yksi kaappi.

Mutta ei, ei se ollut vain yksi kaappi, se oli koko keittiö. Yksi pyyhkäisy paljasti hyllyn oikean värin lian alta, toinen pyyhkäisy levitti likaa entisestään, kolmannella oli rätti niin musta, että oli pakko huuhdella välillä. Totesin Jiille, että emme ikinä saa näitä laatikoita tyhjäksi tunnissa. Pelkkään siivoamiseen menee tunti jos toinenkin. Kiersin koko asunnon ja kävin kaapit läpi. Kaikki kaapit olivat mustanaan liasta. Joku kaappi oli jäänyt kokonaan tyhjentämättäkin. Kun pääsin vessaan, aloin oikeasti itkeä. Ruskeat kaakelit antoivat paljon anteeksi ja rätillä pyyhkäisy paljasti seiniä, lattiaa ja tasoja peittävän paksun mönjän. En edes tiedä, mitä se oli – enkä taida halutakaan tietää. 

 

Vessan mönjä ja mönjän alta paljastunut taso

Paketista otettu sieni vessan pesun jälkeen

Onneksi meillä oli alakerrassa kodinhoitohuone ja autotalli, saamme sinne purettua edes osan tavaroista. Jii kävi varmistamassa tilat, mutta tuli pian takaisin. Ei mitään asiaa jättää niihinkään tavaroita ennen kuin imurilla on edes isoimmat villakoirat imaistu. Lisäksi alakerrassa olivat kuntosalin tavarat hujan hajan, kun kuntosalin remontti valmistui vasta toissapäivänä. 

Vesilintujen viskelyarsenaali

Soitin Myyntimiehelle ja kerroin päivänkulusta. Myyntimies kertoi, että kuulostaa tutulta, muutto on kamalaa puuhaa. Kerroin, että muutto vielä menisi, mutta kohtuuton siivoaminen on asia ihan erikseen. Myyntimies totesi, että mehän keskustelimme loppusiivouksesta aiemmin ja tulimme siihen tulokseen, ettei heidän kannata täydellistä ja kallista loppusiivousta teetättää lattianhionnan takia, kun siitä kuitenkin tulee hiontapölyä asuntoon. Totesin, että olihan tästä puhetta, mutta en missään vaiheessa ymmärtänyt, että toinen vaihtoehto oli asunnon kokonaan siivoamatta jättäminen. On ihan eri asia pyyhkäistä kuiva hiontapöly pois kuin hinkata vuosien pinttynyttä likaa hyllyjen päältä. Eikä ymmärrykseni mitenkään riittänyt siihen, ettei edes niissä tiloissa (tai kerroksissa!) imuria tai rättiä ollut näytetty, joihin ei hionta vaikuttanut millään tavalla. 

Kysyin, mitä teemme kaapista löytyneille tavaroille. Myyntimies ehdotti, että heitä vaikka vesilintua. Eipä minulla siinä hetkessä muuta ollutkaan mielessä, kun siivota kaapeista Myyntimiehen tavaroita ja etsiä vesilintuja, joita niillä viskellä. 

Muuttopäivä vaihtui siivouspäivään. Kaverit ja muuttoauto olivat kohta tulossa, mutta asunto oli siinä kunnossa, ettei tavaroita voinut purkaa mihinkään ennen suursiivousta. Ei puhettakaan, että lähtisin organisoimaan muuttoa vanhalle kodille. Jii lähti yksin ja minä jäin epätoivon riivaamana jynssäämään kaappeja. Hälytin apuun äidin, joka oli illaksi menossa töihin ja anopin, jolla oli ollut ihan muita suunnitelmia päivän varalle. 

Vanhalla kodilla oli hienosti järjestetty uuteen kotiin tulevat tavarat, kierrätykseen tai muualle lähtevät tavarat ja roskat. Minun piti olla organisoimassa muuttoa siinä päässä ja järjestely oli vain omassa päässäni, mikä johti siihen, että muuttokuorman mukana tuli lopulta kaikki roska roskapussia myöten uuteen asuntoon. Organisoitu muutto mureni kuin tuhannen palan palapeli ja koko päivästä muodostui täysi katastrofi. 

Kavereita kävi sääliksi. Nolotti ja suututti ja itketti. Onneksi anoppi ehti hakea kaupasta muuttoevästä reippaille apureille. Laitoin uunin päälle ja taas pääsi oksennusrefleksi käyntiin, kun katsoin uunin sisälle. Tai yritin katsoa. Uunin lasi oli niin paksun käryn peitossa, etten varmuudella tiennyt, paloiko uunissa valo vai ei. Totesin, että tuolla uunilla en kehtaa tarjota kenellekään ruokaa. Tutustuimme sitten lähipizzerian valikoimaan, joka oli ainoita valonpilkahduksia siinä päivässä. 

Tunnin raaputtamisen tulokset uuninluukulta

Koska tavaroita ei saanut purettua mihinkään eikä laatikoitakaan saanut niille tarkoitettuihin huoneisiin, ei uutta kuormaa voinut tuoda ja muutto jäi lopulta kesken. Jouduimme ilmoittamaan ostajille, ettei asuntomme tyhjene kuun loppuun mennessä.

#20: Avaimet käteen

Hallinnansiirto sovittiin kahden viikon päähän kaupanteosta. Myyntimies aloitti pakkaamisen heti kaupanteon jälkeen ja ilmoitti seuraavalla viikolla, että asunto tyhjenee heidän toimestaan 16.2. Heillä oli apuna muuttofirma, joka hoiti muuttokuorman uuteen osoitteeseen. Kaiken ylimääräisen, mikä Myyntimieheltä perheineen jäi, muuttofirma huolehti asunnosta pois muuton jälkeen. Yrityksen toimintaperiaatteeseen kuuluu, että se hyödyntää rahanarvoisen tavaran ja hävittää loput. Mikäli rahanarvoista tavaraa on riittävästi, ei itse muutosta jää asiakkaalle välttämättä mitään maksettavaa.

Tarkastuksessa ilmenneiden ongelmakohtien korjaustoimenpiteet olivat meneillään. Remonttifirma ei ollut missään vaiheessa yhteydessä meihin eikä meillä ollut mitään virallista tietoa siitä, mitä asunnossa tehdään. Luotimme tietysti Myyntimiehen sanaan, jonka mukaan kaikki tarkastajan mainitsemat epäkohdat korjataan kuntoon.

Remontti oli valmistumassa torstaihin 25.2. mennessä. Meillä ei remonttihuolista vapaaseen asuntoon muuttaessa ollut muita remonttisuunnitelmia kuin parkettilattian hionta. Se päästäisiin aloittamaan keskiviikkona 24.2. Lakkaamisen jälkeen asunto olisi muuttovalmis lauantaina 27.2. Muuttoaikataulu muodostui äärimmäisen tiukaksi. Meillä oli suunnitelma, että tavaroita voisi hiljalleen viedä paikalle heti asunnon vapautumisesta lähtien, mutta meneillään olevat remontit johtivat siihen, ettei mitään tavaroita voinut viedä ennen remonttien lopullista valmistumista. 

Kävimme illalla 16.2. tapaamassa Myyntimiestä ja saimme asuntoon kahdet avaimet. Yksi avain oli remonttimiehellä, yksi oli perheen lapsella ja kolmas siivousfirmalla, joka oli käynyt säännöllisesti asunnossa siivoamassa. Myyntimies lähti kiireesti jatkamaan matkaansa ja me jäimme ihmettelemään uutta kotiamme. Oli hassua kuljeskella vieraassa asunnossa, joka kuitenkin oli nyt ihan virallisesti meidän uusi koti.

Remonteista johtuen koti oli kuin suuri työmaa. Tyhjässä asunnossa katsellessa huomasimme, että olohuoneen valkoinen seinä on tarkemmin katsottuna aika kellertävä. Päätimme maalata sen. Mutta kun yksi seinä sai uuden värin, myös viereinen piti maalata. Tämä johti lopulta siihen, että seinät maalattiin olohuoneesta, keittiöstä ja kolmesta makuuhuoneesta. Jii kävi iltaisin töiden jälkeen maalailemassa sen mukaan, mitä muut remontit antoivat myöten. 

Yllätyksiä kaapin takaa

Lattianhioja oli antanut ohjeeksi, että lattiapinnat pitää olla puhtaat eikä hiottavilla pinnoilla saa olla mitään tavaroita. Hiontaa edeltävänä iltana menimme siirtämään muutamat huonekalut hionnan tieltä ja varmistamaan, ettei lattialla isompia roskia ole. Imurointi osoitti, että lattiat olivat todella likaiset. Ei puhettakaan, että niille pinnoille pääsisi tekemään hiontaa. Siivosimme illan, minkä ehdimme, kunnes jouduin lähtemään lasten kanssa kotiin. Jii jäi siivoamaan. Huonekalujen siirto paljasti, että kovin perusteellista siivousta ei asuntoon ollut muutamaan hetkeen tehty.

Lattianhioja oli tulossa seuraavana aamuna, joten asunto oli saatava tiistai-illan aikana kuntoon. Jii huhki yöllä kello kahteen ennen kuin pääsi takaisin kotiin. Kello viideltä oli herätys uuteen työpäivään. Olin vihainen, olin järkyttynyt ja olin äärimmäisen pettynyt siihen, millaiseen kuntoon asunto oli jätetty.

#19: Kaupantekopäivä

Kuntotarkastuksen jälkeinen yö oli uneton. Mielessä pyöri satoja kysymyksiä ja päällimmäisenä tietysti: onko tässä mitään järkeä. Yöllä mieleen hiipi ajatus, mitä jos sama homeongelma on naapuriasunnoissa ja niihinkin joudutaan tekemään reilun kymppitonnin remontit. Laskin äkkiseltään, että pahimmassa tapauksessa meille voi koitua 15 000 euron lisälasku, jos kaikilta löytyy hometta. Aamuyöstä kirjoitin Myyntimiehelle viestin, jossa ehdotin vielä vastaantuloa hinnassa. Totesin, että otamme ison riskin suostuessamme asuntokauppoihin ja me tulimme vastaan, kun heillä oli kauhuskenaarioita asunnonmyyntiin liittyen.

Aamulla Myyntimies soitti. Hän kertoi, että taloyhtiön hallintaan kuuluvasta kellaritilasta on löytynyt hometta ja se vaatii toimenpiteitä. Kaupantekohetkeen oli tunti aikaa. Olisi kai pitänyt ymmärtää pysäyttää juna tässä vaiheessa, mutta se tuntui mahdottomalta. Ehdotin, että he tulevat hinnassa vastaan 7 000 euroa ja molemmat kantavat riskin siitä, että kellarin homeongelma maksaa joko enemmän tai vähemmän kuin mihin tuolla 7 000 eurolla varaudutaan.

Pääsimme sopimukseen ja välittäjä päivitti kauppakirjat kolmatta kertaa vuorokauden sisään. Meillä oli tapaaminen ostajien kanssa omassa pankissamme klo 9.30. Menimme Jiin kanssa pankkiin puoli tuntia etukäteen tekemään paperit valmiiksi.

Asunnonostamiseen liittyy usein myös asuntolaina. Kilpailutimme lainan useissa eri pankeissa ja parhaimman tarjouksen teki nykyinen pankkimme. Edellinen lainamme on nostettu vuonna 2008, jolloin lainaehdot olivat velallisen kannalta paremmat kuin nykyisin. Marginaali edellisessä lainassamme on vain 0,4 prosenttia. Laskimme ja vertailimme vaihtoehtoja ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että meille edullisin vaihtoehto on pitää vanha asuntolaina ja ottaa sen rinnalle uutta lainaa tarvittava määrä. 

Ostajat tulivat ajallaan pankkiin ja pankkineuvojamme alkoi hoitaa kaupantekoon liittyviä asioita. Ostajat tarkistivat reaaliajassa tiliään, jolle heidän pankkineuvojan piti siirtää asunnonostoon varattu rahamäärä. Rahaa ei vain kuulunut. Aika kului ja jutustelimme niitä näitä. Haikein mielin luin osakekirjaa, jossa ensimmäisenä merkintänä oli osakkeen siirto rakennuttajalta vanhemmilleni, sitten avioeron myötä isältä äidilleni ja lopulta äidiltä meille. Ensimmäistä kertaa osakekirja siirtyi perheemme ulkopuolelle. Meitä odotti kuitenkin unelmiemme asunto, joten sijaa haikeudelle ei ollut.

Kaupanteko ei edennyt ja pankkineuvoja yritti soittaa naapuripankkiin. Ostajien pankkineuvoja ei kuitenkaan ollut saapunut töihin. Ihmettelimme, että kuinka paljon voi vastoinkäymisiä liittyä yhteen asuntokauppaan. Hiljalleen asia ratkesi, kun naapuripankista otettiin yhteyttä: ostajien pankkineuvoja oli joutunut liikenneonnettomuuteen, mutta raha oli nyt sovitusti siirretty. Niin oli lapsuudenkoti myyty ja oli aika valmistautua uuteen kauppaan.

Myyntimies saapui pankkiin vaimonsa kanssa. Myös välittäjä liittyi seuraan. Kaupat sujuivat jouhevasti ja näin meistä tuli unelma-asunnon omistajia. Viime hetken stressi ja ahdistus olivat kaikonneet ja kaikki näytti vihdoin järjestyvän.

Jii oli järjestänyt illaksi täydellisen yllätyksen: lapset lähtivät siskolleni hoitoon ja me menimme kylpylän kautta ravintolaan nauttimaan vapaasta illasta, onnistuneista asuntokaupoista ja viimeisestä yhteisestä illasta ennen Jiin reissua. Vapaailta oli enemmän kuin ansaittu viime päivien hektisten käänteiden jälkeen.