#161: Vuosi vesivahingosta

Aika uskomatonta: se tuli kuulkaa aprillipäivänä vuosi siitä, kun vesivahinko ilmoitti olemassaolostaan ja elämämme muuttui tavalla, joka ei tule ikinä unohtumaan. Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että tästä kaikesta on jo vuosi. Toisaalta tuntuu helpottavalta, että aika kuluu ja ikävä asiaa jää aina vain enemmän kaukaisempaan historiaan, mutta samalla tuntuu pahalta – tästä kaikesta on jo vuosi, mutta se vaikuttaa elämäämme edelleen päivittäin.

Missä nyt mennään? Blogin hiljaiselosta olette voineet varmasti päätellä, että kiireessähän täällä mennään. Sanoin jossain vaiheessa, että tarvitsisin noin 36 tuntia vuorokauteen, jotta se riittäisi kaikkeen. Tällä hetkellä tuo tarve on 48-56 tuntia vuorokauteen. Yritän irrottautua kaikesta, mistä pystyn, mutta samaan aikaan tuntuu, että aika ei riitä enää mihinkään: töissä vaaditaan koko ajan enemmän ja työt kasaantuvat päivästä toiseen, taloyhtiössä pitää olla hoitamassa joka ilta jotain asiaa eteenpäin ja tammikuussa alkaneita opintojakin olisi kiva saada eteenpäin.

Huomasin jossain vaiheessa, että kaikki ylimääräinen ja ilmainen työ, jota jatkuvasti hoidan, syövät oikeasti ison osan mahdollisuuksistani opiskella. Sain asiasta tarpeekseni ja päätin edetä myös opintojen parissa. Suoritin viime viikolla kaksi tenttiä: yksityisoikeuden tentin sekä perhe- ja jäämistöoikeuden tentin. Päätökseni oli taas kaikkea muuta kuin järkeviä: näillä resursseilla ei tiedossa ole kuin hylättyjä arvosanoja.

Yksityisoikeuteen menin ihan kylmiltään. Suoritin kurssin jo kertaalleen syksyllä Helsingin avoimessa yliopistossa, mutta se ei vastaa Itä-Suomen vaatimuksia, sillä opintopisteitä oli Helsingin kurssilla vähemmän. Kylmäksi jäi antini tähän tenttiinkin. Kertoisin mielelläni enemmänkin, mutta en yksinkertaisesti muista ensimmäistäkään asiaa, jota tentissä kysyttiin. Suoritin tentin kaiken lisäksi keskellä päivää kahden asiakastapaamisen välissä, joten keskittyminen oli jossain määrin jo lähtökohtaisesti ihan muualla kuin oikeustieteissä. 

Yhtä kylmiltään lähdin perheoikeudenkin pariin. Jonotin tenttikirjaa lokakuusta asti ja kaksi päivää ennen tenttiä sain sähköpostin, että kirja on noudettavissa kirjastosta. Miettikää, mikä uskomaton tuuri! Itse olin jälleen asiakaskäynnillä kyseisen päivän, joten laitoin Jiin kirjastokäynnille. Ja mitä tein kirjan kanssa? En mitään, en yksinkertaisesti mitään. Luin 10 sivua jonkun toisen tekemiä alleviivauksia ja totesin, että eiköhän tämä ollut tässä. Ja arvatkaa, paljonko nyt harmittaa? No, ihan vähän.

Mutta missä mennään vesivahingon kanssa? Nyt täytyy myöntää, että en muista, missä mentiin viime kerralla asiasta tarinoidessani. Myyntimies teki asianajajansa kanssa selväksi, että mitään sovintoa ei ole tarjolla – ratkaistaan asian tuomioistuimessa, jos jotain ratkaistavaa on. Jos vastassa olisi rehellinen ihminen, joka olisi edes hitusen osoittanut katumusta asian tiimoilta, olisi asia unohdettu ja jatkaisimme elämässämme eteenpäin hiljaisesti haavojamme nuoleskellen ja taloudellisen tappion niellessämme. Mutta kun vastassa on Myyntimies, joka kiemurtelee epärehellisyydellä ja valehtelemalla  irti kaikesta itselleen epäedullisesta, en voinut antaa asian olla.

Keräsin asianajajallemme 195 sivua aineistoa haastehakemusta varten. Asianajaja kiitti aineistosta ja totesi palaavansa asiaan pian. Meni viikko ja asianajaja vastasi, että laittaa haastehakemuksen luonnoksen tulemaan kuluvalla viikolla. Meni kaksi viikkoa eikä asianajasta kuulunut mitään. Laitoin hänelle viestin ja kysyin, onko hänellä varmasti riittävästi resursseja ajaa asiaamme. Huomautin, että olen joutunut toistuvasti kyselemään asian etenemisestä - ja ennen kaikkea etenemättömyydestä. Kerroin, että ymmärrän hyvin, ettei tapauksemme ole hänen mittapuullaan merkittävä, mutta oman elämämme kannalta kyse on erittäin merkittävästi asiasta ja toivoisimme, että asiaa ajaa henkilö, joka varmasti ehtii riittävästi asiaan paneutua.

Hetkessä sain vastauksen, jossa asianajaja pahoitteli tilannetta ja kertoi, että meiltä lupaa kysymättä hän kouluttaa uutta asianajajaa, joka teki meidän haasteluonnosta, mutta sairastui. Sairausloma kesti, mutta haasteluonnos oli lopulta tullut hänen sähköpostiinsa. Asianajaja kertoi käyvänsä haasteen vielä läpi ennen kuin toimittaa sen meille. Viiden minuutin kuluttua sain luonnoksen haastehakemuksesta ja sen ohessa viestin, että hän päättikin laittaa opiskelijan luonnoksen minulle luettavaksi saman tien. En oikein tiennyt, mitä mieltä olin. Tai tiesin: jos olisin halunnut opiskelija tekemän haastehakemuksen, olisin tehnyt sen itse.

Haastehakemus ei ole vielä lähtenyt eteenpäin vaan odottaa lopullista muotoaan. En ole ehtinyt siihen nyt syventyä, mutta vielä ennen kuin västäräkit palaavat ilmoittamaan vähäistä odotusaikaa kesään, lähtee haastehakemus kohti käräjäoikeutta.

Moni on kiinnostunut siitä, miten meillä töissä menee. Tapaamme Myyntimiehen kanssa edelleen maanantaisin yhteisessä palaverissamme, mutta Myyntimies varoo ottamasta mitään kontaktia. Töihin paluustani on ylihuomenna kolme kuukautta ja Myyntimies on käynyt työpisteellään tänä aikana tasan yhden kerran. Myyntimies sopii mielellään ”pakollisia” menoja samaan aikaan palaverin kanssa ja uskon, että kunnia on kokonaan minun. Viime maanantaina olin palaverin aikana tentissä, mutta tieto ei ollut saavuttanut Myyntimiestä. Tai näin ainakin uskon. Hän osallistui jälleen puhelimen välityksellä, koska ”koiran varvas oli tulehtunut”. Todella ikävä, jos varvas todella on niin tulehtunut, että Myyntimiehen piti sitä olla paikan päällä hoivaamassa. Myyntimiehen koiranhoitotyylin tuntien epäilen, ettei varpaassa kuitenkaan ollut yhtään mitään – ainakaan mitään sellaista, että se olisi Myyntimiestä kotiin saanut jäämään.

Tässäpä lyhyesti kuulumiset huhtikuun alusta. Yritän pitää teitä ajan tasalla ja kirjoitella aina, kun ehdin. Kovasti useammin tahtoisin kirjoitella, mutta tämän työmäärän alla blogi on valitettavasti se, joka joutuu välillä vuoroaan odottelemaan. Facebookin puolella yritän jakaa juttuja aktiivisemmin, joten muistahan seurailla HomeStorya sielläkin. Muutamakin ikävämpi ajankohtainen kosteusongelmauutinen tuli ainakin tässä viime aikoina jaettua.

Lapset lähtivät tänään äitini luo yökylään ja Jii oli illan treeneissä. Moni muu olisi keksinyt omalle ajalle vaikka mitä ihanampia tapoja nauttia perjantai-illasta. Oma iltani kului kuitenkin ensin rästitöitä hoidellessa ja sen jälkeen hallituksen ja yhtiökokouksen pöytäkirjoja puhtaaksi kirjoittaen sekä tarjouspyyntöjä lähetellessä muutamaakin eri remonttia koskien. Mutta sain päivitettyä myös blogia ja nyt aion nauttia lasillisen viiniä. Ihanaa viikonloppua kaikille ❤