Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

#82: Kuusi kuukautta vahingosta


Turhauttavan syyskuun jälkeen kalenterit ehdittiin kääntämään lokakuun puolelle emmekä vieläkään olleet päässeet kotiin. Vesivahingon havaitsemisesta oli puoli vuotta. Remontti oli kestänyt kolme kuukautta. Paten antaman aikataulun mukaisesti jäljellä olisi enää loppusiivous ja työnluovutus. Kotona käydessä aikatauluun oli vaikea uskoa. Kalusteiden asennus piti aloittaa monta päivää sitten, mutta edes pyyntöä kalusteiden siirtämisestä kylpyhuoneeseen ei ollut kuulunut. Vaan eipä ollut urakoitsijasta kuulunut muutenkaan pihahdustakaan aikataulun antamisen jälkeen.



Lokakuun alkuun mennessä olivat valmiina keittiön ja kodinhoitohuoneen remontit. Keittiötä ei päästy tekemään ennen kuin kylpyhuoneen puolella oli varmaa, ettei uusia yllätyksiä Myyntimiehen remontin jäljiltä löydy. Kun sähkötyötkin oli saatu tehtyä keittiöön, asennushommat pääsivät käyntiin. KehäKalusteen Arto kyseli aina välillä, milloin remonttien pitäisi olla valmiina. Totesimme joka kerta, että kotiinpaluusta ei ole mitään tietoa, joten ei niilläkään mikään kiire ole. 

Olin jo niin loppu pitelemään hapertuvia lankoja käsissäni, että keittiö ja kodinhoitohuone olisivat varmaan jääneet tekemättä, ellei Arto olisi vain mennyt ja tehnyt niitä oma-aloitteisesti. Parissa päivässä keittiössä oli uudet kaapit runkoineen ja kaikki kodinkoneet asennettuna paikoilleen. Keittiöstä puuttui enää välitilan laatta, loput sähkötyöt ja hanan sekä astianpesukoneen asennus. Kodinhoitohuone oli valmistunut kuin varkain: Arto oli käynyt viimeistelemässä sen vain joku ilta. Pyykinpesukone tosin jäi asentamatta, kun koneeseen erikseen ostettu pidempi jatkoletku oli liian lyhyt. 


Kodinkoneiden toimitus oli episodi sekin. Sovimme Gigantin kanssa, että toimitus tulee tiistaina 6.9. Edellisellä viikolla Jii sai tekstiviestin, että muistathan kodinkoneiden toimituksen maanantaina 5.9. kello 12-18. Päivä sinne tai tänne ei vaatinut kuin vähän organisointia: Ama aamulla kerhoon, Olian kanssa äiti-vauva-jumppaan, jumpasta vauhdilla hakemaan Amaa ja kerholta kiireesti kotiin vastaanottamaan kodinkoneita. Toimitus tuli vasta iltapäivällä, joten juokseminen oli turhaa ja Jiikin ehti kotiin ennen toimitusta.

Toimituksessa meille tuotiin rekka-autollinen kodinkoneita. Kaksi heiveröisen oloista poikaa kantoi isoja laitteita kovalla tohinalla yläkertaan. Yritin epätoivoisesti tarkistaa 25-numeroisia tuotekoodeja laatikoiden kyljestä ja verrata niitä kuitilla oleviin numerosarjahirviöihin. Paperit vain hulmahtelivat poikien aikaansaaman ilmavirran mukana ja lopulta menin itsekin jo sekaisin. Sen verran ehdin huomata, että liesituuletin puuttui.

Rekan perävalojen hävittyä näkyvistä kävimme toimitusta tarkemmin läpi. Liesituuletin puuttui, mutta liesituulettimeen ostamamme erillinen etulevy oli tullut. Ostimme etulevyn, koska se piti saada logottomana. Nyt etulevyssä koreili isoilla kirjaimilla SAVO. Kuivausrumpuun piti tulla kuivatuskori, joka loisti poissaolollaan. Pesukoneeseen piti tulla jatkoletku, mutta sitä ei näkynyt. Kaikki isommat laitteet olivat kuitenkin, kuten piti. Gigantti hoiti jälkitoimituksen reklamaation jälkeen erinomaisesti. Tuotteet toimitettiin muutaman päivän päästä ja saimme kohtuullisen korvauksen aiheutuneesta harmista.

KehäKalusteen erinomainen ote työhönsä ja Gigantin tarjoama positiivinen reklamaatiokäsittely olivat ainoita valonpilkahduksia synkässä syyskuussa. Jatkuvat väännöt Paten kanssa aiheuttivat jo fyysisiä oireita. Pelkkä Paten nimen näkeminen, viestin tai puhelun saapumisesta puhumattakaan saivat vatsanväänteitä aikaan. Kirsikkana kakun päällä oli hänen yltiöystävällinen sähköpostinsa (#75), jota en nähtävästi vieläkään ollut pystynyt sulattamaan. Remontti oli onneksi jo loppusuoralla, joten kohta minun ei tarvitsisi olla kyseisen henkilön kanssa enää missään tekemisissä.

Elämä tuntui jälleen tosi epäreilulta. Halusimme vain perheellemme unelmien asunnon. Halusimme välttää kaikki painajaiset asuntokaupan yhteydessä ja teetätimme sen takia kuntotarkastuksenkin. Olimme asuneet niin pitkään muiden nurkissa, ettemme enää edes muistaneet, millaista on, kun on oma koti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti