Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

perjantai 22. heinäkuuta 2016

#04: Luovuttamisesta löytämiseen



Raskaus Olian kanssa oli erittäin raskas: loppukolmannes meni isojen kipujen hallitessa elämää ja liikkumisen lisäksi pelkkä oleminenkin alkoi olla toivotonta. Mutta jos oli raskaus haastava, niin ei ollut helppo synnytyskään. Synnytyksestä toipuminen vei useita kuukausia eikä itkuinen koliikkivauva keventänyt elämää ensinkään.

Jossain vaiheessa yön pimeinä tunteina valvoessa etuovi.com astui jälleen elämäämme. Jii uppoutui asuntotarjontaan siinä määrin intensiivisesti, että muutama riidanpoikanenkin taidettiin asiasta saada aikaiseksi. Vitsailin usein, että Jii on enemmän naimisissa etuovi.comin kuin minun kanssani. Ainakin hän tiesi paremmin kuulumiset pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla kuin kotiovi.comissa ;)

Joulukuun alussa Jii oli käynyt läpi kaikki mahdolliset tarjolla olevat asunnot etuovi.comista. Sopivaa ei löytynyt, joten Jii ehdotti, että alkaisimme katsoa taloa yli 100 kilometrin päästä. Minäkin asiasta jo hieman innostuin. Taloja sai toki huomattavasti halvemmalla kauempaa, mutta lopulta totesin, että asuntokuume on kääntynyt nyt pakkomielteen puolelle. Lopulta totesimme, että asunnonetsintä laitetaan nyt yhteisellä päätöksellä jäihin – mahdumme kotiimme hienosti vielä monta vuotta ja asunto on kaikin puolin toimiva ja hyvien palveluiden äärellä. Sovimme, että voimme seurailla tarjontaa satunnaisesti, mutta nyt pidetään kokonainen viikko, jolloin kumpikaan ei edes kurkkaa etuoveen. 


Itsenäisyyspäivää vietimme perinteisesti äitini luona Linnan juhlia seuraten. Jii ei ole koskaan innostunut tästä traditiosta, joten salaa sivussa istuen hän rikkoi sopimuksemme etuovettomasta viikosta. Hetken pohdittuaan Jii ojensi puhelimen minulle ja totesi: ”Luulen, että tämä on pakko käydä ainakin katsomassa.”

Katsoin ilmoituksen kuvat ja luin asunnosta annetut tiedot. Kaikki vaikutti lupaavalta. Katselin kuvia uudemman kerran ja talon julkisivu vaikutti tutulta. Hetken päästä muistin, että olen käynyt talon pihalla joskus. Katselin kuvia ja asunnon kuntosalilta otetun kuvan jälkeen muistin, että tuttuni oli vuotta aiemmin kertonut remontoineensa talon alakertaan itselleen kuntosalin. Totesin Jiille, että taitaa olla tuttu myyjä tässä. 

Laitoimme saman tien viestiä välittäjälle, että haluaisimme asuntoa koskevat lisätiedot. Illemmalla laitoin viestiä vielä tutulle ja kysyin, onko kyseessä tosiaan heidän asuntonsa. Selvisi, että asunto oli tutun, josta käytän blogissa nimeä Mister Myyntimies. Myyntimies kutsui meidät katsomaan asuntoa heti seuraavana päivänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti