#119: Myyntimies turvautuu lakiapuun

Toivottavasti joulu sujui kaikilla mukavissa merkeissä. Meillä oli oikein onnistunut joulu: olimme perinteisesti äidin luona ja mukana olivat molempien läheiset. Meillä on molemmilla niin pieni suku, että vaikka molemmilla oli käytännössä koko suku kokoontuneena yhteen, ei meitä ollut kuin kahdeksan aikuista ja kaksi lasta. Jo vuosia olen tavannut isän perheen vasta joulu- tai tapaninpäivänä, mutta tänä jouluna isä tuli toimittamaan joulupukin roolia ja lapset olivat haltioissaan. Mukaan tuli vielä Zara-siskoni. Pöytä notkui jälleen jouluherkkuja eikä aattoiltana tarvinnut muuta kuin syödä ja nauttia olosta. Paljon enempää en joululta olisi voinut toivoa – kiitollisena jatkan tästä taas eteenpäin ❤
 

Olen viime aikoina keskittynyt niin paljon urakoitsijan ja taloyhtiön toilailuihin, että Myyntimies on jäänyt ihan sivuosaan. Päivitetään siis tähän väliin, mikä on kuvio Myyntimiehen suunnalla. Olin Myyntimieheen yhteydessä syksyn aikana ja kerroin, että olemme ottaneet asianajajan selvittämään asuntokauppaan liittyneitä virheitä (#93). Myyntimiehen mieltä ei uutinen lämmittänyt lainkaan – vaikka äänensävystä päätellen koko mies pahemman kerran hiiltyikin.

Asianajajamme lähestyi Myyntimiestä kirjeellä, jossa esitti alustavan vaatimuksen kustannuksista, joita vesivahingon selvittämisestä ja korjaamisesta oli meille aiheutunut. Asianajaja lisäsi, että vaatimusta tarkennetaan, kun kustannukset ovat selvillä. Myyntimies oli mennyt lankoja pitkin myös asianajajamme luokse. Ensin Myyntimies oli hieman ylimielisesti naureskellut vaatimuksillemme, mutta asianajajan selvittäessä kuviota Myyntimiehelle, oli ääni kellossa muuttunut. Olimme kuulemma heittäytyneet täysin röyhkeiksi esittäessämme mitään vaatimuksia Myyntimiehen suuntaan ja asia jatkuisi heidän puoleltaan niin ikään asianajajan yhteydenotolla.

Marraskuussa vastaanotimme Myyntimiehen asianajajalta vastineen vaatimuksillemme. Tunnistin heidän asianajajansa kovaksi tekijäksi asuntokauppajuridiikan alalla. Siihen nähden yllätyin kovasti, millaisen vastineen käsiini sain. Vastine oli asiallisesti laadittu, mutta väitteet ja perustelut olivat käsittämättömiä. Toisin kuin aiemmin, Myyntimies ei käynyt kiistämään huonosti tehtyä remonttia ja siitä aiheutuneita vahinkoja. Sen sijaan he väittivät, että vuosien 2009-2010 aikoihin suoritetussa saneerauksessa on taloyhtiö tilannut ja maksanut kaikki vedeneristykseen liittyvät työt ja materiaalit. Vastuu vahingoista on siis täysin taloyhtiöllä.

Olin hämmentynyt. Tiedän, että riitaoikeudenkäynneissä voi lopputulos olla usein ihan muuta kuin maalaisjärjellä ajateltuna. Olen kuitenkin kuvitellut, että asianajajan etiikkaan kuuluu selvittää ajamansa asian taustoja ennen kuin väitteitä lähdetään esittämään eteenpäin. Kukaan ei tiedä tarkalleen, milloin kylpyhuoneremontti on tehty eikä edes Myyntimies omassa vastineessaan pystynyt ottamaan asiaan tarkemmin kantaa. Minusta se kertoo jo jotain väitteiden aukottomuudesta. Ja kuvitteliko vastapuoli, että he voisivat oikeasti tässä kohtaa alkaa väittää, että remontti olikin taloyhtiön teettämä?

Minun sisäinen juristini sanoo, että olisin ensin selvittänyt, kuka työn todella on tilannut ja varmistanut, että asiakkaani väitteille löytyy jonkinlaista totuuspohjaa. Jos mitään ei löydy, kuten tässä tapauksessa oletettavaa on, selvittäisin asiakkaalleni, että tuulesta temmatut väitteet harvoin menestyvät. En tiedä, oliko vastine vain yritys saada meitä perääntymään vai voiko asianajajien toiminta aidosti olla näin moraalitonta. Vai oliko Myyntimies oikeasti niin röyhkeä, että valehteli kirkkain silmin omalle asianajajalleenkin?

Puoli sivua asianajaja käytti siihen, että eritteli kaikki vaatimamme kustannukset ja toisteli, että ei ole esitetty tarkempaa selvitystä tämän ja tämän perusteista. En tiedä, onko se yleinen tapa, mutta minulle oli itsestään selvää, että selvitykset ja muut annetaan myöhemmin, kun tarkat kustannukset ovat selvillä. Vaikea sitä on kai seikkaperäistä selvitystä antaa, jos kustannukset ovat vielä auki, kuten asianajajamme oli tuonut ilmi.

Väärään yhtiöjärjestykseen asianajaja totesi, että se on välittäjän ostajalle antama ja isännöitsijältä hankkima. Toteamus ihmetyttää, sillä luulisin asioihin perehtyneen asianajajan tietävän, että myyjä vastaa kaupanteon yhteydessä esitetyistä dokumenteista, vaikka ne olisivat itse Paavin toimittamia.

Lopuksi vastineessa väitettiin, että olimme sopineet kaupanteon aamuna hinnanalennuksesta, joka kattaa kaikki jo tiedossa olevat ja tulevat yhtiön korjauskustannukset. Kauppakirjaan vain oli jäänyt virheellinen sanamuoto, mutta asia oli kaupantekotilaisuudessa suullisesti käsitelty ja myös välittäjä oli tämän Myyntimiehelle vahvistanut. En voinut käsittää, että alansa parhaimmistoon kuuluva juristi lähtisi tosissaan väittämään tällaista.

Uskoiko asianajaja todella, että olisimme 7 000 euron hinnanalennuksella vapauttaneet myyjän kaikesta vastuusta? Uskoiko hän todella, että kauppakirjaan oli vahingossa yksilöity alapohjaongelma, vaikka tarkoitus oli kirjoittaa, että hinnanalennus koskee ihan kaikkia mahdollisia vikoja ja puutteita? Mitä hän kuvittelee väitteellä voittavansa, sillä hänen täytyy tietää, että kyseinen ehto ei sitoisi ostajia, vaikka sellainen sanasta sanaan kauppakirjassa lukisikin. Ja nyt ei edes lukenut – ei sinne päinkään.