#208: ...ei loppua vieläkään

On melkein vuosi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Kerroin jo aiemmin, etteivät voimavarat riitä enää raportoimaan näitä tarinoita tästä unelmien taloyhtiöstä. Lueskelin äsken viimeisimpiä postauksia terassiremonttia koskien enkä oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Otetaan lyhyt kooste, mitä tänne pitäisi tässä kohtaa kuulua ja mitä tänne oikeasti kuuluu:

Yhtiön hallitus päätti ilman kilpailutusta, sopimuksia tai valvojia ottaa yhden miehen firman tekemään yhtiöömme vaativaa terassiremonttia (#197). Tarjous oli 62 000 euroa ja remontin piti kestää 3 viikkoa per asunto eli juhannuksena 2018 piti kaiken olla valmista. Urakoitsija päivitti tarjousta kesken kaiken 105 000 euroon, mutta kukaan muu ei kyseenalaistanut tätä (#198). Lasku laskun perään ylitti tarjouksen, mutta tämä ei haitannut ketään (#202). Vesivahinkoa sattui siellä ja täällä ja rakennustekniset ratkaisut olivat vähintään mielenkiintoisia (#204). Kolmen viikon urakka paisui 20 viikon loputtomaksi tahkoamiseksi (#206) ja ei kannata liioitella yllättynyttä, kun kerron, ettei urakka ole vieläkään valmis. Niin, luit ihan oikein. Valmista ei ole vieläkään. 

Lopputarkastus pidettiin 28.11.2018. Ihan vähän meni juhannuksen yli, mutta ei nyt takerruta siihen. Katselmuksesta saatiin aikaiseksi 2 sivua vikoja ja virheitä, jotka urakoitsija lupasi tulla korjaamaan heti keväällä lumien sulettua. Erikseen sovittiin, että kaikki on valmista toukokuun 2019 loppuun mennessä. Urakan valmistuminen venähti siinä määrin, että ensilumikin ehti sataa ja ymmärrettävästi korjauksia ei päästy enää viime vuoden puolella tekemään. Korjauslistalla oli muun muassa sellaisia asioita kuin ruosteisten rautojen näkymistä uudella betonipinnalla, vedenvalumisia rännien ja peltien välistä, ulkoverhoilusta tippuneita tiiliä, suojausten pettämisestä johtuvia vesivahinkoja betonipinnassa ja virheellisiä kaatoja. 

Tammikuussa puheenjohtaja ilmoitti, ettei tavoita urakoitsijaa. Taloyhtiö odotti viimeistä laskua, jotta remonttia varten otettu remonttilimiitti saataisiin konvertoitua lainaksi. Limiittiä oli tähän mennessä käytetty 185 000 euroa. Kyllä, limiittihän tässä matkan varrella jo tuplattiin. Alkuperäinen lainatarve oli hallituksen mukaan 50 000 euroa. Se päätettiin jo alkumetreillä nostaa 100 000 euroon. Elokuun lopulla hallitus pyysi valtuudet vielä limiitin korottamiseen 100 000 eurolla, sillä rahat (joiden piti kaikella varmuudella riittää aivan varmasti kaikkiin mahdollisiin lisätöihin ja yllätyksiin) oli käytetty pelkästään purkutöihin. Asumme kaiketi jossain multimiljonäärien talossa, kun tämä ei haitannut ketään. Yllätyksiähän nyt tulee aina. 

Kevään aikana selvisi, että kaadot on tehty kaikilla terasseilla liian loivina. Valuja tehnyt yritys olisi tehnyt isommilla kaadoilla, mutta urakoitsija oli todennut, että joutuu tekemään enemmän pohjatöitä, joten valut tehdään, kuten hän sanoo. Kaadot ovat joko liian loivat tai paikoitellen olemattomat – ja jostain kohtaa kaataakin sitten vedet kohti rakenteita. Uudet terassimme eivät kestä minkäänlaista lumirasitusta tai edes riittävän kovaa vesisadetta. Kynnykset on jätetty niin matalaksi, että jo muutaman millin jääkerros betonin pinnalla aiheuttaa veden tulvimisen asuntojen puolelle. Nyt onkin ohjeistettu, että jos talvella mielii viikoksi johonkin, on avain jätettävä naapuriin, jotta naapuri voi tarkkailla, ettei vesi valu sisälle asuntoon. Tällaisista terasseista olenkin aina haaveillut. 

Puheenjohtaja jatkoi urakoitsijan tavoittamisyrityksiä koko talven. Helmikuussa todettiin, ettei ole saatu kiinni. Maaliskuussa joku tiesi kertoa, että urakoitsija oli ainakin ollut pitkään Thaimaassa – ei ollut tietoa, onko edelleen. Jatkettiin tavoittamisyrityksiä ja Ana lupasi käydä myös kaverinsa (urakoitsijan) oven takana. Huhtikuussakaan ei kuulunut mitään eikä kukaan tavoittanut sähköpostilla tai puhelimitse, mutta toukokuussa urakoitsija kaiketi heräsi talvihorroksestaan. Hän lupasi toimittaa viimeisen laskun sekä tulla viikolla 21 toukokuussa tekemään sovitut korjaukset. 

Tuli viikko 21, mutta urakoitsija tai viimeinen lasku eivät perille löytäneet. Kohta ollaan taas juhannuksessa ja muu hallitus on ihmeissään, että mitenhän tässä nyt näin kävi. Rakennusaikaista vakuutta ei vaadittu, koska urakoitsija oli hyvä tyyppi eikä viitsi hänen rahojaan turhanpäiten panttailla (#202). Takuuajan vakuutta ei ole asetettu eikä sovittuja korjauksia tehty. Viimeistä laskua odotellaan edelleen ja kuukausittain maksetaan mukavaa summaa korkojen muodossa 185 000 euron limiittitilistä, jota nyt joudutaan pitämään voimassa niin kauan, että urakoitsija viitsii viimeisen laskunsa toimittaa. 

Tekisi mieleni sanoa, että mitä minä sanoin. Mutta en vaivaudu edes sanomaan.

#207: Loppu häämöttää

Toissaviikolla työmies teki hommia melkein kellon ympäri. Hoki joka välissä, että sunnuntaina [19.8.] on oltava valmista. Sunnuntai tuli, työmies hävisi – ja hommat jäivät kesken. Viime viikolla ei yhtiössä tapahtunut mitään. Kysyin hallitukselta, onko mitään tietoa, missä mennään. Ei vissiin ollut, kun ei kukaan vaivautunut vastaamaan. Kysyin sitten urakoitsijalta, missä mennään ja (neljännen kerran) milloin saisimme sen silikonin (#205) olohuoneeseen. Samalla kysyin, tavoittiko hän sähkömiestä, joka hänen piti edellisellä viikolla pyytää ”heti seuraavaksi päiväksi käymään”.

Urakoitsija soitti torstaina ja kysyi, voiko hän tulla seuraavana päivänä vetämään silikonin ja myös sähkömies hoitaisi viimeiset sähkötyöt kuntoon. Vastasin, että sopii oikein hyvin. Perjantaina tuli puolen päivän aikoihin viesti, että sähkömies tuleekin tämän viikon keskiviikkona. Myös urakoitsija vetäisi silikonin tuolloin ja sen jälkeen meidän asuntomme on valmis! En jaksanut yllättyä, että valmistuminen siirtyi jälleen eteenpäin. Yllätyin kuitenkin siitä, että asuntomme olisi valmis sähkötöiden ja tämän yhden silikonin jälkeen. Autotallin katto maalataan vielä kauttaaltaan ja peltejäkin puuttuu terasseilta useista kohdista. Kysyinkin urakoitsijalta, milloin loput työt tehdään. Urakoitsija vastasi, että ensi viikon lopulla pitäisi peltimiehen tulla jatkamaan. Jäi vähän epäselväksi, mitä hän ajatteli iloitessaan, että asuntomme olisi nyt keskiviikkona valmis.

#206: Tosi onnistunut terassiremontti

No niin, pientä tilanneraporttia terassiremontin ”etenemisestä”. Meidän asunnon osalta kolmen viikon remontissa on meneillään 15. viikko. Koko urakan aloittamisesta on nyt neljä kuukautta. Olemme muun muassa olleet ilman omaa autopaikkaamme koko tämän ajan, sillä urakoitsija on kasannut paikallemme rakennustarvikkeitaan. Onneksi tien varteen voi jättää (jos vaan on tilaa), vaikka omat haasteensa se tuo, kun yrittää kantamusten kanssa päästä turvallisesti kotiin ja huolehtia, etteivät lapset jää tietä viilettävien roska-autojen tai muiden teiden ritareiden renkaiden väliin.

Koko tämä aika on pitänyt myös sietää remontista aiheutuvaa meteliä sekä asunnossa ravaavia vieraita miehiä, jotka todella edelleen (pyynnöistä huolimatta) ilmestyvät asuntoon milloin mistäkin ja mitään ilmoittamatta. Viime viikolla meillä pyöri työmiehiä aamuseitsemän ja iltayhdeksän välillä - myös lauantaina ja sunnuntaina. Oli mielenkiintoinen illalliskokemus, kun lapsivapaata iltaa juhlistaaksemme grillasimme Jiin kanssa ja nautiskelimme lasit viiniä – työmiehen puuskuttaessa vieressä. Mutta kyllähän tämän kaiken kestää, kun  k o h t a  meillä on uudet, upeat terassit. Tai uudet ainakin.

Mainitsin puolikkaassa lauseessa pari viikkoa sitten yhdessä asunnossa sattuneesta vesivahingosta (#204). Vahinkoa on nyt tutkittu ja vauriot todettu: parketti on pilalla ja tavalla tai toisella korjattava, rakenteet terassin päältä alas parketin tasolle ovat läpimärät. Asuntoon joudutaan rakentamaan väliaikainen ulkoseinä olohuoneeseen, sillä varsinainen seinä joudutaan purkamaan ja kaikki ikkunat sekä takapihan ovi on irrotettava.

Eilen tuli viesti hallituksen puheenjohtajalta. Heillä oli tullut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vedet samalla tavalla sisään. Tulevana keskiviikkona piti olla viimeisten asuntojen betonivalu, mutta se jouduttiin perumaan. Tähän asti jälleenrakennetut rakenteet joudutaan avaamaan eli käytännössä palataan alkuun. Urakoitsija kyllä ymmärtää, että nämä vahingot ovat johtuneet heidän toimistaan eli taloyhtiön kustannusten ei pitäisi tästä nousta. Toisaalta ketään ei taloyhtiössä kiinnosta, mitä urakoitsija meiltä laskuttaa, joten en hämmästyisi, vaikka kustannuksia taloyhtiön kassastakin vähän tasattaisiin.

Olen ollut ehkä liiankin skeptinen urakan suhteen ihan alusta lähtien. Ehkä ajattelin, että ”pessimisti ei pety” -ajattelutapani suojaisi mielenrauhaani mahdollisten ongelmien ilmentyessä. Mutta tällä hetkellä olen kauhuissani: jos näin mittavia ongelmia ilmenee jo tässä vaiheessa urakkaa, niin millaisia yllätyksiä rakenteet kätkevätkään sisäänsä?

#204: Ei halvalla, ei nopeasti, mutta kuitenkin hyvin?

Olen kuullut sanottavan, että halvasta, hyvästä ja nopeasta voi saada vain kaksi. Tämä pätee moneen asiaan. Taloyhtiömme kuvitteli saavansa nämä kaikki valittuaan terassiremontin urakoitsijaksi hälyttävän halvan urakoitsijan, joka vielä vakuutteli tekevänsä hyvää ja nopeasti. Henkilökohtaisesti varauduin siihen, että tarjous tulee ylittymään (vaikka en tuplaantumista osannutkaan pelätä) ja että aikataulu tulee venymään (en toki arvannut, että kolme viikkoa muuttuu 13:ksi viikoksi – ja eihän se valmis ole vieläkään). Laadun puolesta saatoin vain toivoa parasta.

Urakoitsija ilmoitti maanantaina 14.5., että työt alkavat asunnossamme seuraavana aamuna. Tiistaiaamuna ei työmiehiä näkynyt, mutta urakoitsija tuli käymään ja kertoi, että työt alkavatkin keskiviikkona. Keskiviikkoaamuna tuli tekstiviesti, että pojat ovat koulutuksessa, joten työt alkavat torstaina. Torstaina ei ketään näkynyt eikä kuulunut. Perjantaina työmiehet sitten lopulta ilmestyivät meille.

Maanantaina urakoitsija kertoi, että työ aloitetaan kattoterassilta, jotta meillä pysyy kotona valoa pidempään (alaterassin peittäminen pimentää asuntoa enemmän). Tiistaina käydessään urakoitsija kertoi, että oli yöllä miettinyt aloitusta paremmin ja turvallisuussyistä työ aloitetaan sittenkin alaterassilta (alaterassi helpompi suojata, joten mahdolliset vesivauriot estetään paremmin näin). Urakoitsija vielä totesi, että olisi meidän asumismukavuuden puolesta kivempi aloittaa ylhäältä, mutta mennään turvallisuus edellä. Olin ehdottomasti samaa mieltä. Perjantaina työt alkoivat kattoterassilta. Ihmetellen kysyin, miksi aloitus vaihtui jälleen ja urakoitsija totesi, että työ sujuu nopeammin, kun aloitetaan ylhäältä. Näin taloyhtiö säästää kustannuksissa. Ei herättänyt luottamusta, että kustannuspuoli ohitti turvallisuuden. Ja vain urakoitsijan omalla päätöksellä.

Kesä on toki ollut poikkeuksellisen hyvä, mutta vesisateitakin on nähty. Vaikka suojauksista oli alussa puhetta, ei niitä työmaalla ole näkynyt. Ekillä oli suojaukset, jotka hän joka ilta viritti itse terassille.  Jossain välissä urakoitsija kertoi, miten urakka on välillä vienyt yöunet. Jos on esimerkiksi yöllä herännyt sateen ropinaan, on ahdistuneena miettinyt, että mitähän työmaalle kuuluu. Mutta siinä kohtaa on pitänyt vain siirtää ajatukset muualle ja yrittää nukkua, jotta aamulla pääsee ajoissa selvittämään mahdollisia vahinkoja. Loimme Jiin kanssa hämmentyneitä katseita toisiimme.

Sunnuntaina yksi naapuri palasi lomamatkalta ja olohuoneeseen oli ilmestynyt kahluuallas. Toki se näillä keleillä tuntuu ihan hyvältä ajatukselta, mutta parketti on vähän heikko pohjaelementti tällaiseen. Nyt sitten selvitellään vahinkoja: parketti on ainakin pilalla pitkän matkaa.

Olen yrittänyt seurata ja valokuvata remontin edistymistä mahdollisimman tarkkaan. En osaa ottaa kantaa, miten työ on rakennusteknisestä näkökulmasta sujunut. Sen huomasin, että betonivalupäivän lähestyessä työmiehet sähisivät menemään kuin päästään pyörällä olevat ampiaiaset näin loppukesästä. Purkutöiden yhteydessä selvisi, että meidän parketin rikkoutuminen (#23) on johtunut todennäköisesti kynnyksen läpipäässeestä vedestä. Kynnys oli läpimätä. Valupäivä lähestyi, joten töiden piti joutua. Järkytyin, kun huomasin, että kynnystä ei vaihdettu vaan mädät puut oli jätetty uuden bitumin alle. Kysyin hallitukselta, onko tietoa, miten tällaiseen ratkaisuun oli päädytty. Toivoin, että urakoitsija oli kysynyt tähän hallituksen mielipidettä ja saanut joltain ohjeen jättää vanhat rakenteet paikalleen. Kukaan ei vastannut mitään, vaikka jokainen oli lukenut viestini Whatsappissa.

Kynnys, jota ei ollut syytä uusia

Seuraavana aamuna urakoitsija tuli bitumimiehen kanssa käymään ja alkoi tivata, miten haluan kynnyksen olevan. Totesin, että minä en ole oikea henkilö tekemään rakennusteknisiä ratkaisuja. Kerroin, että ihmettelen niin huonokuntoisen rakennusaineen jättämistä rakenteisiin. Urakoitsija antoi vaihtoehtoja ja sanoi, että tässä kohtaa ei isoja muutoksia voi tehdä, sillä valu lähestyy ja kaikki on oltava siinä kohtaa valmista. Hän oli kuulemma puukolla ottanut pahimmat töhnät puusta irti ja kynnyksen vaihtaminen olisi tosi hankalaa, kun voi olla vaikea saada juuri oikean kokoista puuta. Tuijotin kynnyksenä toimivia puun pätkiä epäuskoisena, mutta totesin, että en edelleenkään ole oikea henkilö tekemään ratkaisua tässä. 

Laitoin hallitukselle viestin, jossa totesin, etten tiedä, kuka otti urakoitsijaan yhteyttä, mutta lopputulos olisi pitänyt olla joku muu kuin se, että urakoitsija tulee minulta tivaamaan, miten joku asia tulee ratkoa. Totesin, että minusta toimintamalli on muutenkin huono, että urakoitsija kyselee yksittäisiltä osakkailta, miten joku asia korjataan. Lopputulos oli, että bitumia jatkettiin aiempaa korkeammalle. Myös joku pelti tullaan asentamaan mätien puiden päälle. Ovea joudutaan sahaamaan alaosasta, että tämä ratkaisu onnistuu.  Kysyin asiasta myöhemmin rakennusinsinööriltä, joka kertoi, että hyvän rakennustavan mukaisesti puu olisi pitänyt vaihtaa tai vähintään suojata homesuojalla tai vastaavalla.

Valua ei kuitenkaan päästy suunnitellusti tekemään. Ajattelin kuitenkin, että asuntojen sisäpuoliset työt voisivat jatkua siitä huolimatta. Urakoitsijalla oli kuitenkin kiire juhannuksen viettoon, joten työt seisoivat. Lopulta valupäivä koitti. Urakoitsija soitti minulle iltapäivällä ja kysyi, olemmeko tulossa kotiin kyseisenä päivänä. Kerroin, että tulemme, mutta joskus myöhään. Urakoitsija totesi, että hyvä, sillä valua tehdään noin iltakuuteen asti. Tulimme kahdeksan jälkeen kotiin ja yllätys oli suuri, kun edelleen nuori poika valeli betonia parvekkeella. Söimme iltapalan ja valmistauduimme nukkumaan, mutta odottelimme työmiehen saavan työnsä valmiiksi. Lapset olivat ihmeissään, kun pitäisi mennä nukkumaan, vaikka joku vielä terassilla häärää. Lapset tekivät työmiehelle vielä iltapalasämpylän ennen kuin kömpivät sänkyihinsä. 

Vähän sävyeroa, kuten asiaan kuuluu

Seuraavana aamuna ihmettelin ikkunasta valua, joka oli yhdestä kulmasta jätetty kokonaan tekemättä. Ajattelin sen liittyvän kulmassa olevaan viemäriin. Urakoitsija tuli muutaman päivän päästä tarkistamaan työtä. Hän pääsi terassille ja näki kulman. Suusta pääsi spontaanisti: ”Mitä helvettiä?!” Vähän samaa olin itsekin ajatellut, mutta toivonut kulmakuopan kuuluvan asiaan. Vaan eipä tuo kuulunut. Urakoitsija täytti kuopan jälkikäteen. Kysyin epäuskoisena, että ei kai kulma tuon näköiseksi jää, mihin urakoitsija vastasi, että ei sille muutakaan voi, kun valumiehet olivat sen jättäneet tekemättä.

Kerran satuimme sadepäivänä käymään kotona. Ihmettelimme poikkeuksellisen kovaa ropinaa, mutta ajattelimme sen johtuvan tuliteristä viemäreistä. Olohuoneessa ropina vahvistui ja huomasin, kuinka uusi sadevedenohjausputki ohjasi sadevedet kattoterassilta suoraan alaterassin ikkunaan ja karmeihin. Putken piti ohjata vesi uutta hienoa kourua pitkin pihalle, mutta putki ei ajanut asiaansa vaan valutti vedet ohi kourusta. 

Nämä ovat toki vain pieniä asioita isossa kokonaisuudessa. Voihan se olla, että kokonaisuutena kaikki toimii ja saan vielä yllättyä positiivisesti, kun urakka joskus valmistuu. Eikä vuoda sisään ensimmäisen viiden vuoden aikana - ainakaan enää uudestaan.

#203: Kuukauden urakka

Terassiremontin piti kestää kolme viikkoa per asunto. Paksumman betonin takia arvio kasvoi neljään viikkoon. Koko meidän talon piti olla valmis juhannukseen mennessä. Tämä ei kuulostanut lainkaan pahalta. Tuoreessa muistissa oli vielä toissakesä, jonka elimme kokonaisuudessaan evakossa vesivahingon takia. Emme halunneet jälleen uhrata koko kesää remontille, mutta juhannuksen jälkeenhän olisi vielä hyvin kesää jäljellä.

Remontti alkoi omassa asunnossamme 18.5., joten neljä viikkoa siitä oli 15.6. Tänään on 5.8. ja voitte heitellä veikkauksia, onko remontti valmis. No eihän se ole. Viikon viivästyminen tuli, kun betonivalua ei päästy tekemään aiottuna päivänä vesisadetta veikanneen sääennusteen takia. Juhannuksen jälkeen en nähnyt ketään töissä moneen päivään. Heinäkuun alussa kysyin, tapahtuuko remontissa mitään, kun ketään ei näy missään. Sain parin päivän päästä Larilta vastauksen, että työmiehet ovat lomalla. Muuta selitystä en ole kuullut enkä yrityksistä huolimatta saanut. Ja luonnollisesti olen yhtiössä ainoa, jota urakan viivästyminen edes harmittaa – hankala tapaus, kun olen. 

Remonttihuolista vapaa asuntomme on jälleen näyttänyt parhaat puolensa. Valtavat terassit kahdessa kerroksessa olivat asia, jotka eivät ainakaan negatiivisesti vaikuttaneet ostopäätökseemme. Olemme asuneet asunnossa nyt kolme kesää, joista kahtena emme ole päässeet käyttämään terasseja lainkaan. Olemme Jiin kanssa olleet tänä kesänä molemmat viisi viikkoa lomalla – ja viettäneet koko loman poissa kotoa.

Alkuun yritimme elää kuin koko remonttia ei olisi, mutta se oli mahdotonta. Työmiehet aloittavat työnsä kello 8 mennessä. Joskus ovat aloittaneet jo kello 6. Joskus tekevät viikonloppuja, joskus eivät. Ikinä et tiedä, minkä näköinen tyyppi ovesta aamulla sisään astelee. Ja nimenomaan astelee: nämä eivät pyynnöstä huolimatta voi ilmoittaa tulostaan soittamalla ovikelloa. Se on kiva herätä tukka pystyssä kuola suupielestä valuen, kun vieras mies pyrkii sänkymme vierestä kattoterassille. Jos joskus onnistuimmekin olemaan hereillä jo valmiiksi, sai koko ajan odotella, milloin vieras ihminen ilmestyy jonnekin päin kotia. Sen lisäksi, että he tulivat ovesta salamyhkäisesti sisään, he kulkivat myös terassilta toisella tai tulivat reteesti tikkaita pitkin suoraan kaiteen yli. Ja sitten koputeltiin ikkunaan, kun piti päästä sisälle. 

Koti on ollut valtavan pölyn ja lian peitossa koko kesän. Joskus yritimme viikonloppua varten siivota, mutta pienen rakennuspölyn siivoaminen oli toivotonta. Ja seuraavana päivänä koti näytti siltä kuin ei olisi ikinä siivottu. Suojauksia ei asuntoomme ikinä ilmestynyt, vaikka sellaisista oli alkuun puhetta. Vessoja ja keittiötä lainataan kuin omaansa. Eikä siinä toki mitään pahaa ole, mutta kylpyhuoneen ja vessan valkoiset matot ovat entiset, kun niissä on talsittu likaisilla työmaakengillä ihan huoletta. Lian lisäksi meteli on mieltä ylentävää. Betoninpiikkaus tunkee korvatulpistakin läpi ja jos ei mikään laite tai kone huuda, huutaa työmiesten radio rockia sellaisella volyymilla, että tietää viimeinenkin solu olevansa hereillä. 

No, tästä se arki taas lähtee. Huomenna loma on ohi ja paluu työn pariin edessä. Hyvillä mielin ja energiaa täynnä kohti syksyä, eiks je? 😃 

#201: Hallituksen hankalin tyyppi

Olimme pitkään sopineet – tai ainakin yrittäneet sopia – asioista sähköpostilla, joten ehdotin hallitukselle kokoontumista. Pidimme hallituksen kokouksen kesäkuun alussa. Kokouksen aluksi kiersimme tarkistamassa remontin tilanteen. Ilman asiantuntijaa kierros oli pelkkä katselmus, miltä auki revityillä terasseilla sillä hetkellä näytti. Tuntui hölmöltä ihmetellä puoliksi asennettua bitumia ja pohtia, mitenköhän pellit tullaan asentamaan, kun kenelläkään ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten niitä peltejä edes voisi asentaa. 

Varsinaisessa kokouksessa kävimme läpi sopimuksen. Puheenjohtaja oli muun hallituksen tietämättä laatinut ja toimittanut sopimuksen urakoitsijalle 9.5. Hän kertoi asiasta muille yhtiökokouksessa 25.5., kun ilmaisin huoleni urakan etenemisestä ilman minkäänlaista sopimusta. Puheenjohtajan mielestä oli parempi ensin pyytää kommentit urakoitsijalta ja vasta sen jälkeen hallitukselta. Hämmästelin ajatusta, sillä itse olen tottunut, että taloyhtiö ja hallitus vetävät yhtä köyttä, minkä jälkeen aletaan neuvottelemaan urakoitsijan kanssa.

Ehdotin, että sopimukseen lisätään, että muilta osin noudatetaan Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja eli YSE 1998:a. Puheenjohtaja kertoi, että oli tämän lisännyt jo, vaikkei se meille toimitetussa versiossa vielä lukenutkaan. Puheenjohtaja kertoi, että sopimukseen on myös urakoitsijan toiveesta lisätty urakoitsijan käyttämät aliurakoitsijat sekä maksuehto ja laskutusväli, jotka urakoitsija oli halunnut ehdotettua tiukemmiksi.

Takuuajan ja takuuajan vakuuden osalta ehdotin, että kriittisestä ja isosta urakasta johtuen ehdottaisimme urakoitsijalle, että takuuaika olisi 10 vuotta ja vakuus 5 prosenttia työn osuudesta. Ana ehdotti, että takuuaika on 2 vuotta ja vakuus 2 prosenttia työn osuudesta. Muut halusivat urakalle lyhyemmän takuuajan sekä pienemmän vakuuden, joten jäin yksikseni ehdotuksineni.

Urakoitsijalta tuli toukokuussa ensimmäinen lasku, jonka käsittelimme kokouksessa. Ilmoitin, etten hyväksy sitä maksuun ennen kuin sopimus on allekirjoitettu. Vaikka en hyväksynyt puheenjohtajan toimintatapaa laatia yksikseen sopimuksia taloyhtiön puolesta, en myöskään hyväksy, että urakoitsija panttaa kuukauden sopimuksen allekirjoittamista, vaikka oli sen kuitenkin kuulemma hyväksynyt.

Muiden mielestä lasku oli kunnossa, joten se laitettiin maksuun. Teimme kokouksessa päätöksen myös vesieristeen vesirasituskokeen tekemisestä, jonka lopputuloshan jo viime tekstissä selvisikin (#199). Päätimme myös urakan valvonnasta ja jälleen olin yksinäni eriävän mielipiteeni kanssa, kun olisin halunnut, että urakalle otetaan ulkopuolinen valvoja. Käsittelimme myös asbestikartoitusta, joka oli muiden mielestä turhaa, sillä ”väärän” tuloksen myötä kustannukset kasvaisivat vain entisestään. Kerroin omat kokemukseni sijoitusasunnon taloyhtiöstä, jossa kattoremontti tehtiin ilman asianmukaisia kartoituksia ja remontti johti lopulta urakoitsijan syytteeseen työsuojelurikkomuksesta sekä huomattavaan kustannusten kasvuun taloyhtiön osalta. Muut istuivat hiljaa ja lopulta suostuivat ehdotukseeni, että kartoitus tehdään.

Tuttuun tapaan toimin kokouksessa sihteerinä. Suosin dokumentoinnissa mahdollisimman kattavaa ja sujuvaa asioiden kirjaamista: jos joku asia on saatu päätökseen heti kokouksen jälkeen, kirjaan tämän pöytäkirjaan eikä asioita tarvitse lukea usean pöytäkirjan kautta. Tällaiset kohdat on aina erikseen mainittu. Esimerkiksi: päätimme kokouksessa tehdä asbestikartoituksen, joten pöytäkirjaan kirjattiin ”Päätettiin toteuttaa asbestikartoitus”. Kartoituksen tulos tuli jo muutaman päivän päästä, joten lisäsin pöytäkirjaan: [Kartoitus tehty 6.6., raportti saatu 7.6. ja se on liitteenä]. Pilkkua viilaamalla tuota raporttia ei toki kuulu tähän pöytäkirjaan lisätä, mutta mielestäni on selkeämpää, että valmis raportti löytyy heti kyseisen päätöksen takaa, jos mahdollista.

Toimitin pöytäkirjan muille kommentoitavaksi, kun sain sen valmiiksi. Urakoitsija kyseli päivittäin hallituksen mielipidettä rakennusteknisiin asioihin ja kaava oli aina sama: joku toimitti kysymyksen hallitukselle kertomatta omaa kantaa. Kysymykseen saattoi tulla yksi tai kaksi (yleensä eriävää) mielipidettä, minkä jälkeen asia unohtui ja urakoitsija jatkoi, miten tykkäsi. Pöytäkirjan toimittamisen ohessa esitin hallitukselle toiveen, että tekisimme hallitustyöskentelyssä ryhtiliikkeen siltä osin, että kaikki tieto kulkee (viitaten puheenjohtajan yksin laatimaan sopimukseen) eikä päätöksiä jätettäisi avoimeksi. Emme voi edetä niin, että joku esittää kysymyksen, mutta asiaa ei käsitellä loppuun. Jos tämä urakka halutaan omin voimin viedä maaliin, on jokaisen omalta osaltaan huolehdittava, että se myös onnistuu.

Ekillä vastahakoisuuteni meni syvälle tunteisiin ja pöytäkirjaviestiin tuli kipakka vastaus. Hänen mielestään sihteeri ei voi tehdä lisäyksiä pöytäkirjaan kokouksen ulkopuolelta. Jostain hän keksi ottaa esiin myös isännöitsijäntodistukset, jotka oli edellisessä kokouksessa sovittu minun vastuulleni. Hän ihmetteli, miten nekin voivat olla sihteerin vastuulla. Pöytäkirjassa oli maininta myös asunnossamme vaihdetusta suihkusekoittajasta. Sekoittaja hajosi, sen kävi tarkastamassa hallituksen ex-puheenjohtaja sekä yksi jäsen. Vaihtotyö kilpailutettiin ja yksimielisesti päätettiin tilata yrityksestä X-Putki Oy. Eki oli nyt sitä mieltä, että tuo tunnin vaihtotyö olisi pitänyt valvoa hallituksen toimesta. Lopuksi Eki toivoi ryhtiliikettä minulta, etten olisi koko ajan tekemässä asioista hankalia vaan remontti saataisiin etenemään ilman viivytyksiä ja muutenkin sujuvasti urakoitsijan kanssa.

Kerroin kaikille, etten ole huvikseni tarkka asioista vaan aidosti huolissani tästä urakasta. Olen keskustellut lukuisten ihmisten kanssa tästä eikä yksikään voi ymmärtää yhtiömme toimintatapaa tällä hetkellä. Tähän ihmisjoukkoon mahtuu niin ammattivalvojia, rakennusinsinöörejä, lakimiehiä kuin isännöitsijöitäkin – maallikoista puhumattakaan. Viimeksi edellisenä päivänä olin yhteydessä Kiinteistöliittoon, jossa näitä käänteitä kuunneltiin yhtä hämmentyneinä ja sanattomina kuin aiemminkin. Kiinteistöliitossa oltiin todella hämmentyneitä, että hallitus haluaa ottaa tällaisia riskejä kantaakseen.

Kerroin, etten tule tekemään ryhtiliikettä sen suhteen, että ottaisin tästä urakasta henkilökohtaiselle vastuulleni asioita, joista en ymmärrä mitään. Totesin, että minäkin haluan urakan sujuvasti maaliin, mutta minä en halua olla viiden vuoden päästä maksamassa kaksinkertaista hintaa siitä, että haluttiin olla sujuvia. Niitä remontteja on tässä yhtiössä nähty ihan riittävästi enkä ymmärrä, miten tämä poikkeaa edellisistä. Päätöksillään hallitus antaa urakoitsijalle vapaat kädet tehdä ja laskuttaa mitä tahansa ilman, että voimme ikinä saada ketään vastuuseen, jos ongelmia syntyy. En yksinkertaisesti ymmärtänyt, kenen etu se on – ei ainakaan osakkaiden tai taloyhtiön.

#200: Vielä vähän vesieristettä

Hallitus siis päätti useista asiantuntijoiden mielipiteistä huolimatta, ettei mitään vesirasituskoetta ole tarpeen tehdä. Seuraavaksi urakoitsija kysyi, montako kerrosta vesieristeenä toimivaa bitumia asennetaan. Puheenjohtaja esitti kysymyksen hallitukselle kertomatta omaa mielipidettään ja kolme muuta jäsentä vastasivat, että ihan sama. Minä totesin, etten osaa ottaa kantaa. Totesin myös, että varmasti tarvitaan joku ammattilaisen näkemys, sillä esitetyillä ”ihan sama” -kommenteilla ei päätöstä tehdä. Eki keksi jutella asiasta asennuksen suorittavan miehen kanssa, mikä oli muiden mielestä hyvä ajatus, sillä ”hänellähän on vuosien kokemus”. Totesin, että asiantuntevampi hän varmasti on, mutta ajatteleeko enemmän taloyhtiön vai yritystoimintansa parasta, niin siitä minulla on oma epäilykseni.

Eki kertoi keskustelun tuloksen: yhtä paljon tehdään niin kahdella kuin kolmellakin kerroksella. En voinut uskoa silmiäni. En ottanut asiaan kantaa, mutta muut päättivät, että tehdään kahdella kerroksella ja säästetään. Viikkoa myöhemmin Ana ilmoitti, että nyt tarvitaan päätös bitumikerrosten määrästä. Ana oli jutellut asentajan kanssa, joka oli suositellut kolmea kerrosta. Muut huusivat kuorossa, että tehdään kolmella. Seurasin keskustelua epäuskoisena: asiasta oli jo päätös, joten miksi asia nostettiin uudestaan päätettäväksi; miksi asentaja muutti mielensä suosituksesta, vaikkei mitään uutta ollut tullut tietoon?

Tarjouksessa yläterassien bitumin neliöhinnaksi oli merkitty viisitoista euroa enemmän kuin alaterasseilla. Kysyin, mistä hintaero johtuu ja jos on eri tavaraa, niin varmaan sekin pitäisi ottaa kerrosten määrässä huomioon. Sain kuorossa selvityksen siitä, että yläterassilla on enemmän neliöitä, joten tietysti se on kalliimpi. Yritin muutaman kerran selittää, mikä on neliöhinta ja kysyä perustetta sen eroon terassien kesken, sillä tietojeni mukaan terasseille oli tarkoitus asentaa samaa bitumia. 

Muut eivät ymmärtäneet kysymystäni. Vastaus toisensa perään sain selityksiä, miten työ on vielä vaiheessa ja etenee kerros kerrallaan ja kun sitä nyt vaan menee yläterassille enemmän, niin tietysti se maksaa enemmän – ja sitä paitsi suositus on ollut koko ajan kolme kerrosta, niin se nyt vaan on kalliimpi yläterassilla. Tuijotin tarjousta, jossa luki selvällä suomenkielellä ”Alaterassi: bitumieriste 2 kerrosta 40 €/ m². Yläterassi: bitumieriste 3 kerrosta 55 €/ m².” Kun ei muiden mielestä ongelmaa ollut, tyydyin pyörittelemään päätäni omassa yksinkertaisuudessani. 

#196: Hallitus on hakoteillä

Ylimääräinen yhtiökokous pidettiin 11.4.2018. Hallitus haki valtuuksia enintään 50.000 euron remonttilainan nostamiseen. Hallitus ehdotti, että korjataan kaikki terassit kerralla kuntoon. Ajattelin, että vihdoinkin joku muukin herää tässä yhtiössä siihen, että niille on tehtävä jotain (#186). Puheenjohtaja esitteli tarjouksen koko yhtiön remontista, jolle tulisi hintaa 62.000 euroa. Ihmettelin suuresti hinta-arviota, joka oli alle kolmasosa siitä, mitä muut urakoitsijat olivat tarjonneet. Varmistin, että urakka oli kilpailutettu ja urakoitsija pätevä. Kyselin yksityiskohtaisia kysymyksiä toteutustavasta ja hallitus vannotti kaikki asiat huomioidun tuossa hinnassa. En voinut uskoa, että urakoitsija pystyy tekemään yhtä laadukasta remonttia kuin muut tarjonneet, mutta enemmistön päätöksellä urakoitsija valittiin tekemään urakkaa. Yhtiökokous antoi hallitukselle valtuudet 100.000 euron lainaan, jotta raha varmasti riittää kaikkeen mahdolliseen, mikä matkan varrella eteen tulee. Sovittiin, että puheenjohtaja tilaa terassiremontin. 

Hallitus muodostettiin uudestaan. Hallitukseen jäivät puheenjohtaja ja Lari, uusina jäseninä mukaan tulivat taloudenhoitajan puoliso Ana, ex-puheenjohtajan asuntoon muuttanut Eki sekä minä. Ehdin olla hallituksesta pois 30 päivää.

Ensimmäisessä hallituksen kokouksessa pyysin, että puheenjohtaja toimittaisi kaiken materiaalin terassiremonttiin liittyen: tarjouspyynnöt, saadut tarjoukset, suunnitelman sekä urakkasopimuksen. Puheenjohtaja toimitti kaiken materiaalin, mitä hänellä oli: yksi sähköposti, jossa hän toteaa urakoitsijalle, että tilaamme työn. Puheenjohtaja kertoi, ettei mitään erillistä sopimusta ole. Sähköposti on hänen mielestään yhtä pätevä. Totesin, että kyllä sähköposti periaatteessa riittää, mutta onko siinä varmasti sovittu sopimusehdoista riittävällä tarkkuudella ja että yleensä näin mittavissa remonteissa tehdään erillinen sopimus. Minulle tuli tunne, ettei kaikki voi mennä hyvin.

Ennen terassiremontin alkua ehdimme tapella pensasaidoista. Yhtiössä heräsi keskustelu vanhan angervoaidan korvaamisesta tuija-aidalla. Hallitus päätti, että vaihdetaan yhtiön välittömään hallintaan kuuluvat angervoaidat kauttaaltaan uusiin. Ana oli sitä mieltä, että osakkaat, joiden takapihoille angervoaidat ylettyvät, pakotetaan maksamaan kustannukset. Kerroin, ettei yhtiö voi tällaista vaatia – joko yhtiö vaihtaa ne kustannuksellaan kaikille, niitä ei vaihdeta kenellekään tai jokainen saa tehdä pihoillaan mitä tykkää. Ana jankkasi, että kaikki vaihdetaan, mutta yhtiö ei kustannuksiin osallistu. Hänen mielestään rikotaan yhdenvertaisuusperiaatetta, jos yhtiö maksaa pensaat, jotka se on päättänyt vaihtaa. Riitely meni jälleen aivan naurettavalle tasolle ja Ana ehdotti jossain vaiheessa, että ”vaihdetaan samalla myös puuaidat vähän hienommiksi taloyhtiön piikkiin, kun ne voi vaikka kullalla päällystää ja timanteilla koristellut olis ihan ihkuja”. Ana vielä toivoi, että käytetään järkeä ja säästetään taloyhtiön rahoja eikä tehdä hölmöjä päätöksiä ja viilata pilkkuja, kun muuten menee hankalaksi. Minulta meni viimeinen kommentti vähän ohi.

Kymmenien viestien ja lapsellisten kommenttien jälkeen lopputulos oli, että yhtiö vaihdatti aidat kaikille ja kustannus oli alle 200 euroa. Koko yhtiön yleisilme muuttui huomattavasti, kun 30 vuotta hoitamatta olleista, villiintyneistä pensaista päästiin eroon.

#186: Kuulumisia unelma-asunnosta

Blogi on ollut tauolla luvattoman pitkään… Loppukesä ja alkusyksy on mennyt sellaisessa tohinassa, ettei perässä pysy – jos sitä nyt on muutamaan vuoteen pysynyt muutenkaan.

Ei palannut Myyntimies asiaan viimeisimmän keskustelun jälkeen. Meille ei riittänyt hänen sympatiansa, joten sovinto jäi saavuttamatta. Laitoin Myyntimiehelle vielä yhden viestin, jossa yritin rautalangasta vääntää, mistä asuntokauppariidassamme on kyse. Muistutin, että tapaus on hyvin selvä sen suhteen, ettei asunto vastaa sitä, mitä meille oli myyty. Asiaa ei millään tavalla helpota se, että remontista ei ollut ilmoitettu taloyhtiölle, he valehtelivat kaupanteossa niin remonttivuoden kuin remontin toteutustavankin ja teettivät remontin pimeänä tuttavallaan, joka oli aiemmin ajautunut konkurssiin.

Ilmoitin, että odotamme lopullista vastausta seuraavaan aamuun, minkä jälkeen asianajajamme saa jättää haastehakemuksen käräjäoikeuteen. Mitään ei kuulunut.

Taloyhtiön suunnalta ei kuulu muutenkaan mitään hyvää. Vieläkö muistatte, että odottelimme edellisen puheenjohtajan laatimaa reklamaatiota tovin jos toisenkin? Odotamme edelleen. Viimeksi kesäkuussa pyysin puheenjohtajaa sen toimittamaan, jotta saamme sen sovitusti viime vuotisten pöytäkirjojen liitteeksi. Mutta syystä tai toisesta ei reklamaatiota saa nähdä kukaan. Hetkittäin mietin, onko mitään reklamaatiota ikinä edes laadittu.

Mainitsin jossain vaiheessa ohimennen yhtiön keskeneräisistä asioista. Yksi näistä oli yhtiön terassit ja niiden kunto. Ostaessamme asunnon, meille esiteltiin korjausselvitys, jossa kerrottiin muun muassa, että terassiovien kynnykset tulee korjata kahdessa asunnossa. Meiltä puuttuu kyseisestä kohdasta kokonaan parketti (#23). Pyysimme taloyhtiön hallitukselta 23.3.2016, että kynnys korjattaisiin, jotta pääsemme uusimaan lattian. Edellinen puheenjohtaja kävi asiaa tarkastamassa ja totesi, ettei asia kynnystä korjaamalla parane vaan terassien kunto pitää kartoittaa laajemmin.

Tämän jälkeen terassien kunto on ollut esillä jokaisessa hallituksen ja yhtiökokouksessa. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 25.10.2016 todettiin, että terassien kunto tulee selvittää kauttaaltaan. Ainakin välttämättömiin korjaustoimenpiteisiin olisi ryhdyttävä heti seuraavan kevään tai ihan viimeistään kesän aikana. Todettiin, että suunnittelu on aloitettava hyvissä ajoin. Päätös oli yksimielinen ja hallitus alkoi selvittää vaihtoehtoja kunnon selvittämiseksi.

Yksi urakoitsija kävi tutkimassa tilannetta ja antoi budjettihinnan työlle: 240 000 euroa! Summa oli järkytys, mutta kertoi karua kieltään siitä, että jotain on tehtävä ennen kuin ongelma räjähtää käsiin. Varsinaisessa yhtiökokouksessa 29.3.2017 päätettiin yksimielisesti tilata terassien kuntotutkimus. Hallitus pyysi tarjouksia, mutta tutkimusten hinnat olivat useita tuhansia ja pitivät sisällään vain silmämääräisiä arvioita, minkä koimme antavan liian hataran kokonaiskuvan.

Hallitus pohti vaihtoehtoja ja päätti tilata Kiinteistöliitosta rakennusteknisen asiantuntijan, joka voisi auttaa asian eteenpäin viemisessä kokemuksensa sekä havaintojensa pohjalta. Katselmus tehtiin 13.6.2017 ja siitä saatiin toimenpiteisiin kehottava raportti. Havainnot olivat samoja kuin aiemman urakoitsijan tekemät ja asiantuntija kehotti taloyhtiötä ryhtymään korjaustoimenpiteisiin välittömästi: jokainen päivä pahentaa ongelmaa ja nostaa kustannuksia.

Kerroin korjauskehotuksesta ensin hallitukselle ja sen jälkeen osakkaille. Toimitin myös raportin luettavaksi. Yllätys oli suuri, kun puolet osakkaista ilmoittivat, ettei mitään ongelmia ole ja toimenpiteitä ei tarvita. Kukaan ei ollut havainnut mitään kosteutta missään eikä viisi vuotta korjaustoimenpiteitä odottanut tiilimuurikaan enää ollut mikään ongelma. Vähän maalia päälle ja se on sillä selvä.

Ei mitään ongelmaa, maalilla korjaantuu

Ei mitään kosteutta havaittavissa alakerran katossa (terassin alapuolella)

Tällainen on tunnelma unelmiemme asunnossa tällä hetkellä. Seuraavalla kerralla uudet käänteet Myyntimiehen sovinnon suunnalta.

#130: Rehti Myyntimies

Mainitsinkin jo lyhyesti viime viikolla Facebookissa viimeisimmät kuulumiset Myyntimiehen suunnalta. Kun muistellaan Myyntimiehen kauniita korulauseita kaupanteon ajalta: ”Kuseen ette joudu, siitä pidetään yhdessä huoli!” (#18) tai totuudenmukaisia toteamuksia asuntokauppariidan sovitteluyrityksistä: ”Moi, rehdisti on oikea sana, niin minäkin aina toimin!” (#93), niin yllättäen Myyntimiehen lakimies lähestyi viime viikolla lyhyellä ja ytimekkäällä viestillä: Kanta ei muutu, sovintotarjousta ei tule. Sehän oli oikein rehtiä.

Nyt meidän täytyy siis päättää, esitämmekö haasteen tuomioistuimen kautta vai tyydymmekö kohtaloomme. Vaatimuksemme oli puhtaasti meille vahingosta syntyneet kustannukset eli vajaa 20 000 euroa hinnanalennuksena. Summa on kohtuuton siihen nähden, että maksoimme hyväkuntoisesta ja remontoidusta asunnosta keskihintoja korkeamman hinnan ja asunnon kokonaishinta tuli vahingon myötä aivan ylisuureksi. Tuomioistuimeen ei näin pienen summan takia yleensä kuitenkaan suositella lähdettävän.  

Haluaisin antaa asian olla ja siirtyä elämässä eteenpäin. Elämä alkaa vihdoin hymyillä ja koti on saatu kuntoon. Haluanko ehdoin tahdoin jatkaa asian vatvomista ja ottaa elämään ylimääräistä stressiä ja ahdistusta? Jos vastassa olisi kuka tahansa muu, aidosti rehellinen ihminen, antaisin asian varmasti olla. Mutta henkeen ja vereen oikeudenmukaisuutta vaatiessani, en voi hyväksyä, jos Myyntimies pääsee tästä(kin) kuin koira veräjästä. Voiko asuntokaupan yhteydessä todella puhua ihan mitä tahansa joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen?

Myyntimies on taitava puhumaan ja hän puhuu hiljaiseksi kenet tahansa. Hän on röyhkeä ja käyttää kyynärpäätaktiikkaa häikäilemättömästi hyväkseen, jos on tarvis. Hän saa ihmiset hiljenemään ja väistymään tieltään. Olen tavannut lukuisia ihmisiä, jotka hiljaa kyräillen perääntyvät ja harmittelevat häviötään ihmetellen samalla, kuinka toinen voi näin härskisti toimia. Sillä tavalla kyllä menestyy, mutta onneksi olen saanut kunnian tutustua vain yhteen tällaiseen ihmiseen. Valitettavan isossa asiassa tosin. 

Kun mietin asioita taaksepäin, vaatimus oikeudenmukaisuuteen ja epäily Myyntimiehen rehtejä tarkoitusperiä vain kasvaa. Myyntimies hoputti asuntokauppoja jopa ahdistavuuteen asti (#13-14) – olisi pitänyt ymmärtää perääntyä. Myyntimies vastusti kuntotarkastusta tosissaan ja loukkaantui, kun kehtasimme sellaista edes esittää (#15). Jopa välittäjäystävänsä vastusti tarkastuksen tekemistä – olisi pitänyt ymmärtää perääntyä. On helppoa olla jälkiviisas, mutta olisi pitänyt ymmärtää jättää kaupat kokonaan väliin, kun selvisi, kenen asunto on kyseessä. En vain pahimmassakaan painajaisessa voinut kuvitella, miten häikäilemättömästi joku voi toimia – ja vielä tuttujen kesken.

Rehtiys nousee ihan uudelle tasolle, kun miettii kaikkea, mitä kaupanteon jälkeen paljastui (#22-23): asunnon siivo, parvekkeen oven edestä piloille mennyt parketti, joka loppuun asti oli jätetty piiloon maton alle, kodinkoneiden todellinen ikä, takkaan tehty remontti, kylpyhuoneen todellinen toteutustapa ja kaikki muut kertomatta unohtuneet yllätykset. Parketin kunto tai kylpyhuoneen remontointitapa olisi mielestäni pitänyt tuoda ilmi vähintään kuntotarkastuksessa tarkastajan kysyessä havaintoja ongelmista tai remontin toteutuksesta. Nielemmekö nämä ja harmittelemme omaa tyhmyyttämme, kun lähdimme alun perinkään Myyntimiehen kanssa kauppoja hieromaan? Vai yritämmekö tuomioistuimen välityksellä osoittaa Myyntimiehelle, että elämässä joutuu joskus kantamaan myös vastuuta sanomistensa ja tekemistensä myötä?

Olisiko tuomioistuinkin vain taistelua tuulimyllyjä vastaan? Myyntimies on jo alkanut kerätä todisteita ja todistajia mahdollista raastupaa varten. Hallituksen puheenjohtaja (nyt siis jo edellinen sellainen), lipsautti Myyntimiehen ottaneen yhteyttä ja vaatineen lausuntoa pilalle menneen parketin osalta.

Kaupanteon yhteydessä välittäjä antoi meille yhtiötä koskevan 10-sivuisen kuntoraportin, josta Myyntimies oli unohtanut kertoa (mitään remonttejahan ei ollut hänen mukaansa tulossa vuosiin). Raportissa todettiin terassin kautta pääsevän kosteutta asuntoon ja alakerran autotalliin, mikä korjaantuu korottamalla terassin oven kynnystä. Pyysimme kolme viikkoa muuton jälkeen taloyhtiötä korjaamaan kynnyksen, jotta parketin kastuminen saadaan loppumaan ja voimme korjata vaurioituneen osan lattiasta.

Puheenjohtaja kävi katsomassa ongelmaa ja totesimme yhdessä, että ongelma ei johdu kynnyksestä: vesi ei tule kynnyksen yli, sillä kynnys on täysin kuiva. Puheenjohtaja kertoi tässä kohtaa ensimmäistä kertaa terasseihin kohdistuvasta laajemmasta korjaustarpeesta. Kosteutta pääsee kuulemma useista eri kohdista ja on vain ajan kysymys, milloin joku terasseista pettää ja joku asunnoista kärsii vesivahingosta ja isosti.

Saimme yhdeltä urakoitsijalta budjettihinnan työlle. Yksin meidän osuutemme tuosta olisi tuon arvion mukaan 50 000 euroa – siinä sitä tuli kynnyksen korottamiselle hintaa. Ilmoitimme Myyntimiehelle lakimiehemme välityksellä, että tulemme vaatimaan myös näitä kuluja, mikäli ne todella tulevat olemaan tätä luokkaa. Meille oli kyllä kerrottu ongelmasta, mutta meille esitetty korjaustapa oli kaikkea muuta kuin kokonaisvaltainen uudistaminen.  

Myyntimies oli vaatinut puheenjohtajalta kirjallista lausuntoa, jonka mukaan taloyhtiö ei ole todennut ongelman korjaantuvan ainoastaan kokonaisvaltaisella terassiremontilla, vaikka meille asia on näin esitetty. Ja puheenjohtaja oli tällaisen lausunnon myös kirjoittanut. Ihmettelin asiaa suuresti, johon puheenjohtaja totesi, että voimmehan me sen kynnyksen korjata, jos niin vaadimme. Ihmettelin, että eihän ongelma sillä korjaannu, kuten hän oli todennut. Ei niin, mutta kun meille on näin kerrottu, niin tokihan se korotus voidaan tehdä.

Maalaisjärjellä ajateltunahan tämän pitäisi olla selvä case: myyjä vastaa, mikäli kaupankohde ei vastaa sovittua. Asuntokaupassa myyjä vastaa myös piilevistä virheistä, vaikkei olisi niistä tiennyt. Mutta jos vastassa on ihminen, joka keksii mitä mielikuvituksellisimpia valheita pelastaakseen oman nahkansa, puhuu valheita silmää räpäyttämättäkään ja saa ihmiset todistamaan sekä käyttäytymään itselleen edullisesti, niin onko meillä mitään toivoa?