#28: Pientä juhlaa pääsiäisenä

Tupaantuliaisia ei ehditty kaiken alkuhässäkän aikana viettämään eikä vieraita muutenkaan juuri ehtinyt uudessa kodissamme käymään. Pääsiäisenä päätimme pitää pienet kutsut sukulaisille ja kutsua läheisimmät kylään uuteen kotiimme. Suurin osa oli toki ollut auttamassa jossain välissä, mutta asuttavassa kunnossa ei kukaan ollut vielä ehtinyt kotia näkemään.

Yliväsyneenä emäntänä minulla ei ollut kovin paljon mahdollisuuksia taikoa pöytään mitään herkkuja. Sovimme pienen porukan kesken, kuka tekee mitäkin ja näin saimme pöydän lopulta notkumaan kaikkea hyvää. Lasten Tätskä Ässä (tuttu jo Bébé à bord! -blogista) leipoi ihan huikean hauskan pääsiäispiirakan, joka kaiken lisäksi maistui erinomaiselle. 

Ilta vierähti mukavasti tärkeiden ihmisten ympäröimänä. Kävimme läpi menneiden viikkojen vastoinkäymisiä, mutta niillekin pystyi jo hieman hymyilemään. Lapset menivät tyytyväisinä nukkumaan ja me käperryimme sohvalle nautiskelemaan takkatulen loimusta. Jii muisti vielä, että piti mitata nykyinen jääkaappipakastin ja katsoa, mahtuvatko uudet laitteet paikoilleen vai vaativatko yläkaapit jotain toimenpiteitä. Olin väsynyt ja yritin ehdottaa, että mitataan sitten seuraavana päivänä, mutta Jii kävi vielä keittiössä mittailemassa.

Tuossa tuokiossa Jii tuli takaisin, mutta omalta osaltani lähtölaskenta höyhensaarille oli jo alkanut. Muistan hämärästi, kuinka Jii sanoi, että hyvin mahtuvat uudet kodinkoneet, kunhan jääkaapin päällä oleva yläkaapin ovi suoristetaan. Ihmettelin, mistä suoristamisesta Jii höpisee, mutta olin liian väsynyt kysyäkseni enempää.

Aamupalalla muistin Jiin höpinät oven suoristamisesta. Katsoin jääkaapin päälle ja huomasin, että kaapinovi todella roikkuu. Ihmettelin, miten ovi ei ollut aiemmin pistänyt silmään. Kävin läpi valokuvia ennen kaupantekoa ja muuton jälkeen. Eipä pistänyt silmään, kun ei ollut mitään silmään pistävää. Ovi oli kauniisti linjassa muiden ovien kanssa. 

Isäni oli ollut monena päivänä auttamassa pienissä remppahommissa, kuten lattialistojen asentamisessa ja ikkunalautojen maalaamisessa. Samalla hetkellä isäni soitti ovikelloa ja kävin avaamassa oven. Pyysin, että hän ensimmäisenä ruuvaa kaapinoven saranoita, että ovi saadaan paikalleen.

Isäni tarttui tuumasta toimeen, mutta huokaisi pian syvään ja loi epäuskoisen katseen minuun. Sitten hän sanoi: ”ei näissä saranoissa mitään vikaa ole. Kaapinseinä vain on niin kostunut, ettei se jaksa kannatella kaapinovea.”

#27: Kodinhoitohuonetta ja kodinkoneita

Vastoinkäymiset alkoivat olla takana ja Myyntimies painunut unholaan. Järjestelmällisesti halusin eroon kaikesta hänestä muistuttavasta ja tunsin uskomattoman hyvänolon tunteen, kun saimme Myyntimiehen sukunimikyltin ruuvattua ovesta irti. Enää Myyntimies ei ollut minua joka kerta ovella vastalla, kun pääsin kotiin.

Jo alussa oli selvää, että kodinhoitohuone vaatii remonttia. Lähdimme suunnittelemaan remonttia Kehäkaluste Oy:n kanssa. Palvelu oli erinomaista ja haastavan tilan suunnittelussa otettiin upeasti huomioon meidän toiveemme ja tarpeemme. Keskustelimme Kehäkaluste Oy:n kanssa myös keittiöremontista, mutta tulimme siihen tulokseen, että nykyinen keittiö on siisti eikä tarvetta (eikä rahaa) koko keittiön uusimisille nyt ole. 

Suunnitelmia

Kodinhoitohuoneen myötä meille tuli tarve uudelle pesukoneelle sekä kuivausrummulle. Samalla päätimme hankkia uuden jääkaapin ja pakastimen, sillä asunnossa oli vain jääkaappipakastin. Jo ensimmäisinä viikkoina jääkaappi kävi ahtaaksi enkä osaa kuvitella, miten lapsiperhe pärjää pelkän jääkaappipakastimen turvin. Meillä on esimerkiksi tapana säilöä kesäisin koko vuoden marjat pakkaseen, joten kolme pakastelokeroa ei millään riittänyt käyttötottumuksiimme.

Tapamme mukaan kodinkoneita kartoitettiin taas kissojen ja koirien kanssa. Jii etsi vaihtoehtoja ja minä rustasin exceliin kaikki vaihtoehdot ja viritelmät. Siskoni nauroi, ettei meidän touhulla taas saada kodinkoneita ostettua ennen seuraavaa joulua. Eikä varmaan olisi saatu, ellemme olisi törmänneet Gigantissa maailman parhaaseen kodinkonemyyjään, Juttaan. Se asiantuntemus, kokemus ja asiakkaan kuunteleminen oli huikeaa. Päätökset tuli tehtyä käytännössä ensimmäisellä käynnillä, mutta eihän me koskaan voida lopullista päätöstä tehdä nukkumatta yön (jos toisen, joskus kolmannenkin) yli.

Pieni pätkä exceliä

Ama löysi itselleen "lasten pesukoneen" :)

Pääsiäisenä Gigantilla oli huipputarjoukset ja päätimme mennä ostamaan kodinkoneet. Selvistä sävelistä huolimatta olimme käyneet muuallakin tutustumassa tarjontaan. Ennen lopullista ostopäätöstä halusimme vielä kuulla eron Siemensin ja Boschin koneiden välillä, sillä muissa liikkeissä meille oli pääsääntöisesti suositeltu Boschin konetta. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja vuoronumerosysteemin ohjaamina ajauduimme keskustelemaan tylyn myyjän kanssa.

Kerroimme myyjälle, mitä haemme, minkä jälkeen hän osoitti Whirpoolin konetta ja totesi, että tuo on eniten ostettu koneemme, ostakaa se. Kerroimme, ettemme ole siitä kiinnostuneita. Haluaisimme tietää hieman Boschin koneista. Myyjä pyysi katselemaan ympärilleen, kuinka paljon ihmisiä liikkeessä on ja tokaisi, ettei ala meille mitään kodinkone-esittelyä pitämään. Kerroimme, ettemme voi tehdä lopullista ostopäätöstä ilman riittäviä tietoja. Myyjä mittasi meitä katsellaan nyrpeästi päästä varpaisiin ja kysyi hyvin koppavasti ja kovaan ääneen, onko meillä edes aikeita ostaa yhtään mitään.

Minun aikeeni loppuivat siihen, mutta Jii sai minut rauhoittumaan ja totesi, että meidän nyt kuitenkin pitäisi ostaa ne uudet kodinkoneet. Kiukku laantui, kun näimme Jutan ja pääsimme lopulta asioimaan hänen kanssaan. Selvitimme mieltä askarruttavat asiat ja saimme kaupat tehtyä. Päädyimme Siemens iSensoric WT45W5R9DN -kuivausrumpuun, Siemens iSensoric WM14N2E8DN -pyykinpesukoneeseen, LG GL5241SWJZ -jääkaappiin ja LG GF5237SWJZ -pakastimeen (käyttökokemuksia sitten myöhemmin). Laitteiden toimitukseen menisi reilu viikko, mutta se sopi oikein hyvin, kun kodinhoitohuoneen remonttikaan ei päässyt samana päivänä alkamaan.

#26: Taloyhtiö hallinnassa?

Kuulin myöhemmin hallituksen puheenjohtajalta, että taloyhtiön ja Myyntimiehen erimielisyydet ratkesivat lopulta taloyhtiön tultua kustannustenjaossa hieman vastaan. Luotin siihen, että taloyhtiö oli käynyt kustannukset huolella läpi ja toivoin, ettei taloyhtiö anna periksi Myyntimiehen painostamisesta huolimatta. Joko kustannukset oli jaettu alun alkaen huolimattomasti tai sitten Myyntimies pääsi jälleen luistamaan vastuustaan.

Ihmettelin alun perinkin, miksi taloyhtiö oli valmis ottamaan vastuulleen mitään remonteista. Tarkastuksen jälkeen selvisi, että luukku, josta home löytyi, oli Myyntimiestä edeltäneen osakkaan rakentama. Muista asunnoista ei vastaavia luukkuja löytynyt. Todennäköisesti home oli päässyt muodostumaan luukkuun, kun ilmanvaihto katonrajan eri elementtien välillä kärsi rakenteiden koteloimisesta. Muut remontit olivat eriasteisia riskien minimointeja, joita ei mielestäni olisi taloyhtiön tarvinnut kustantaa – ainakaan siinä määrin kuin nyt oli sovittu.

Edellä mainittu oli outoa varsinkin myöhemmin ilmi tulleen yhtiöjärjestykseen lisätyn pykälän mukaan: ”Asunto-osakeyhtiölaista poiketen yhtiössä noudatetaan seuraavia säännöksiä koskien osakkeenomistajien toteuttamia muutoksia ja lisäyksiä. Osakkeenomistaja vastaa osakkeenomistajan toimesta huoneistoon tai sen ulkopuolelle tehtyjen/ teetettyjen rakenteellisten sekä sisustuksellisten muutosten ja lisäysten kunnossapidosta. Osakkeenomistaja vastaa myös näiden yhtiön rakennukselle tai huoneistolle aiheuttamien vikojen korjaamisesta ja niiden kustannuksista.

Mikäli yhtiölle syntyy lisäkustannuksia siitä, että yhtiön toteuttamaa remonttia tehtäessä samalla joudutaan purkamaan tai ennalleen saattamaan näitä osakkaan huoneistossa tehtyjä muutoksia tai lisäyksiä, vastaa ko. osakkeenomistaja yhtiölle aiheutuvista lisäkustannuksista. Tässä määräyksessä mainittu vastuu kunnossapidosta käsittää vastuun kohteen huollosta, hoidosta, korjaamisesta, perusparantamisesta ja uudistamisesta sekä mainittujen toimenpiteiden kustannuksista. Osakkeenomistajan vastuu määräytyy näin myös silloin, kun muutostyö on toteutettu huoneistoon aikaisemman osakkeenomistajan toimesta.”

Tämä uusi yhtiöjärjestys se vasta iloinen yllätys olikin. Yhtiössä oli 28.4.2015 hyväksytty uusi yhtiöjärjestys, joka oli tullut voimaan 8.9.2015. Asuntokaupan yhteydessä meille esitettiin vanha yhtiöjärjestys siitäkin huolimatta, että vielä erikseen kysyin, onko alkuperäinen yhtiöjärjestys todella voimassaoleva (#06: Taustojen tonkiminen). Uuden yhtiöjärjestyksen myötä niin huoneistoselitelmä kuin pinta-alakin oli muuttunut, mutta isoin muutos oli edellä mainittu pykälä osakkaan vastuun huomattavasta lisääntymisestä.

Myyntimies mainosti ennen kaupantekoa moneen otteeseen, kuinka taloyhtiön hallinto vasta hyvässä hoidossa on ollutkin – hänen luotsaamanaan totta kai. Siihen nähden oli mielenkiintoinen ensimmäinen yhtiökokouksemme, jossa paljastui, että niin kutsut, pöytäkirjat kuin toimintakertomuksetkin on aina tehty vanhan dokumentin päälle päivämääriä muuttamalla.

Tilinpäätökseen oli kirjanpitäjän toimesta tehty laiton asuintalovaraus, mikä johti siihen, että tilinpäätös jäi vahvistamatta ja vastuuvapaus hallitukselle myöntämättä. Myös toimintakertomus päätettiin päivittää vastaamaan lain vaatimuksia. Myöhemmin kuulin, että pöytäkirjoja ei aiemmin ole aina edes tehty vaan asiakirjoja on laadittu jälkikäteen sähköpostiviestittelyjen pohjalta. Ei ihan samanlaista hallinnointia, mihin itse olen hallitusten puheenjohtajana tottunut.

Edellisessä kirjoituksessa kerroin, kuinka Myyntimies lupasi, että palataan meille syntyneisiin kustannuksiin, kun taloyhtiön ja hänen kustannukset ovat selvillä. Käsi ylös, jos yllätyit, ettei yhteydenottoa asian tiimoilta tullut. Helmikuussa kauppoja hieroessamme sovimme, että Myyntimies maksaa uuden asuntomme vastikkeen maaliskuulta, jos me emme saa vanhaa asuntoamme remonttien takia helmikuun loppuun mennessä tyhjäksi. Tähän päivään mennessä ei ole kuulunut mitään tästäkään herrasmiessopimuksesta.

#25: Myyntimieheltä viedään matto jalkojen alta

Maaliskuussa sähköpostiini pätkähti viesti Myyntimieheltä. Aiheena oli asunnossamme tarkastuksen jäljiltä tehdyt remontit. Taloyhtiö oli käynyt läpi laskun, jonka remonttifirma oli remonteista lähettänyt. Osa näistä kuului taloyhtiön kunnossapitovastuulle, mutta osa kuului osakkaalle eli tässä tapauksessa Myyntimiehelle, joka oli remontin kustannuksista luvannut vastata. Myyntimies ei ollut tyytyväinen hallituksen linjaan kustannustenjaosta. Heti ensimmäisenä viestistä hyppäsi eteen kissankokoisilla kirjaimilla kirjoitettu järkytys, kuinka yhtiö voi toimia ehdottamallaan tavalla kaiken sen jälkeen, mitä Mr. Myyntimies on yhtiön eteen tehnyt.

Ennen kuin ehdin sähköpostin huomata, Myyntimies oli jo tavoitellut puhelimitse ja tekstiviestiäkin tuli, jossa pyydettiin taustatukea, kun taloyhtiö on vetämässä mattoa Myyntimiehen jalkojen alta oikein huolella. Vastasin Myyntimiehelle, että olemme aika jäävejä sanomaan korjausasiaan mitään. Emme olleet mukana tilaamassa työtä emmekä tiedä, mitä hallituksen kesken on asiasta sovittu aiemmin. Päinvastoin meitä enemmän ihmetytti, miksemme osakkaina saaneet mitään virallista informaatiota siitä, mitä asunnossamme tehdään ja kenen toimesta.

Muistutin, että keskustellessamme suoritettavista remonttitoimenpiteistä Myyntimiehen kanssa, hän totesi, että remonttimies hoitaa myös lämminvesivaraajan ylipaineen poistoputken asennuksen sekä saunan höyrysulun korjausteippauksen. Nämä olivat kuitenkin tekemättä, joten tiedustelin, oliko ongelma työn tilaamisessa vai toteutuksessa.

Kysyin, minkälaista taustatukea Myyntimies meiltä toivoi. Muistutin, että taustatukea olisi kyllä kaivattu meidänkin suunnalla, mutta vähänlaisesti sitä oli ollut tarjolla. Totesin, että jos olisin tiennyt, miten paljon vastoinkäymisiä varsinaisen kaupantekotilaisuuden jälkeen on tiedossa, olisi saattanut jäädä kaupat tekemättä. Päätin listata epäkohdat Myyntimiehelle, jotta kaikesta jää mustaa valkoisella.

Kerroin, että ensimmäinen todella masentava asia oli asunnon siivo. En ollut koskaan aiemmin törmännyt siihen, että uusi asukas joutuu tekemään loppusiivouksen, jotta asuntoon pääsee muuttamaan. Muistutin, että kuvittelin loppusiivouksesta puhuessamme keskustelevamme vain lattianhiontaan liittyvien tilojen siivoamisesta. Jouduimme kuitenkin siivoamaan asunnon, jotta hiontaa pääsi edes tekemään. Hionnan jälkeen hiontapölyn pyyhkiminen olisi ollut helppo homma verrattuna pinttyneen lian kuuraamiseen mm. keittiöstä, wc:stä ja kylpyhuoneesta.

Toinen suuresti kiukuttanut asia oli astianpesukone ja siitä annetut tiedot. Kysyessäni kahdesti keittiön kodinkoneiden ikää, sain vastaukseksi, että uusittu muuton jälkeen. Muistutin, että Myyntimies ja vaimo kertoivat useassa yhteydessä, että he ovat asuneet asunnossa noin kuusi vuotta. Laskimme näiden tietojen valossa, ettei kodinkoneita tarvitse uusia. Kaupantekotilaisuudessa huomasin osakekirjasta heidän muuttaneen asuntoon 2008. Laskin pikaisesti, että kodinkoneille tuli lisää ikää heti pari vuotta. En noteerannut asiaa, mutta jynssätessäni astianpesukonetta löysin ohjekirjasta tiedon, että kone on ostettu 2004. Yhtäkkiä astianpesukone oli tuplasti alkuperäistä vanhempi ja nyt jo siis 12 vuotta vanha!

Kerroin Myyntimiehelle, että jo pelkän muuton suorittaminen oli todella stressaavaa ja rankkaa. En olisi kaivannut sen päälle mitään ylimääräistä työtä. Kuitenkin piti jaksaa vielä tilata keskuspölynimuriin suodattimet, jotka vastoin sopimusta oli asunnosta hävitetty ja vielä pitäisi löytyä resurssit vääränlaisen suihkun uusimiselle. Tavallaan ihan pienistä asioista kyse, mutta jos meidän jäljiltä olisi löytynyt vastaavanlaisia puutteita, en olisi pystynyt jättämään niitä uuden asukkaan murheeksi. Asuntoon oli myös määrä jäädä valitsemiamme tavaroita, joista oli tähän mennessä havaittu puuttuvan ainakin em. suodattimet, lumilapio, tikkaat, terassin lämmitin, kaksi taulua ja pöytälamput.

Loppuun totesin, että onneksi asunto itsessään on edelleen meille mieleinen, joten kaupat eivät sinänsä kaduta. Muistutin, että asunnosta ja kodinkoneista annetut tiedot ja niiden kunto, kuten luvatut tavaratkin vaikuttivat kaikki kokonaisuutena tarjoamaamme kauppahintaan. Kaksi viikkoa muuton jälkeen meillä oli mennyt jo toista tuhatta euroa palveluihin ja hankintoihin, joiden oletimme sisältyvän kauppahintaan - ylimääräisestä vaivasta puhumattakaan. Lisäsin, että kaupantekotilaisuuteen asti asiat sujuivat mallikkaasti, mutta sen jälkeen on tullut fiilis, että kun muuttoauton perävalot hävisivät, hävisi Myyntimiehen mielenkiintokin. Toki se oli ihan ymmärrettävääkin, mutta olisin toivonut sitä goodwilliä löytyneen sen verran, että asiat hoidetaan loppuun niin, että kaikille jää hyvä mieli.

Myyntimies soitti saatuaan viestini. Ensin kävimme kovalla tohinalla läpi taloyhtiön törkeää toimintaa häntä kohtaan: puolet remonttisummasta yritettiin ilman perusteita laittaa hänen maksettavakseen. Totesin, että tätähän me vähän yritimme välittäjälle ja hänelle kertoa, että ei kaikkia tarkastuksen epäkohtia ja mahdollisia riskejä voi työntää taloyhtiölle. Ei taloyhtiö vastaa esimerkiksi kohollaan olevan parketin korjaamisesta, jos sen alta ei mitään varsinaista virhettä löydy. Tässä tapauksessa parketin kohollaan olo johtui siitä, että parketti oli asennettu suoraan betonin päälle. Betoni oli epätasainen, jolloin epätasaisuutta oli korjattu laittamalla pahvia betonin ja parketin väliin.

Erityisen pahoillaan Myyntimies oli siitä, että asiaa oli alettu käsitellä, kun hän oli lomamatkalla. Hänellä oli mennyt loma ihan pilalle. Yritin varovaisesti ehdottaa, että ehkä taloyhtiöllä ei ollut tiedossa yli kuukautta aiemmin pois muuttaneen naapurin lomamatkat ja niiden ajankohdat, mutta kuulemma oli.

Kolme varttia Myyntimies sauhusi omasta asiastaan, kunnes totesi, että meilläkin oli jotain jäänyt sydämelle ja käsitellään ne nyt pois, etteivät jää vaivaamaan. Hetken aikaa ajattelin, että Myyntimiehestä löytyy sittenkin myös inhimillinen puoli.

Ensimmäinen epäkohta oli asunnon siivo: se johtui puhtaasti väärinymmärryksestä. He eivät teetättäneet siivousta, kun meillä oli tulossa lattianhionta. Ja koska heillä kävi viikoittain ulkopuolinen siivooja (!!??), olivat he olettaneet kodin olevan ainakin päällisin puolin siistissä kunnossa.

Toinen epäkohta olivat ne kodinkoneet: no sekin johtui väärinymmärryksestä ja siitä, kun aika kuluu niin nopeasti, ettei pysy perässä. Sitten olivat ne kadonneet tavarat: no sehän oli myös väärinymmärryksestä johtuvaa, kun muuttofirma oli niin pirun tehokas. Myyntimieheltäkin edelleen lähti ne 50 euron tuliterät nahkahanskat muuttomiesten matkaan. Ja terassinlämmitin olikin muuten lähtenyt ihan tarkoituksella Myyntimiehen matkaan. Mutta se nyt oli ihan romu ja ruosteinen eikä maksanut uutena kuin 40 euroa. Että voi Myyntimies sen meille takaisin kuskata, mutta enemmän hän suosittelee uuden ostamista.

Ehdotin, että jynssättyämme asunnon heidän jäljiltään, uusittuamme astianpesukoneen, hankittuamme meille luvattuja tavaroita ja hoidettuamme kesken jätettyjä asioita, josko Myyntimies osallistuisi kustannuksiin edes siivousapulaisille maksamamme 350 euron verran. Myyntimies hätääntyi ja totesi, että nyt on liikaa avoimia asioita ja taloyhtiönkin kanssa on ihan epäselvää, miten kustannukset tulevat jakautumaan, joten ei pidä nyt sotkea tähän uusia asioita. Totesin, että asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta Myyntimies kiirehti sanomaan, että katsotaan asiaa, kun muut asiat selviävät ja laittoi luurin kiinni.

Siihen jäin luuri kädessä tuijottamaan tyhjyyteen ja miettimään, että siinäpä sitä inhimillisyyttä vaikka muille jakaa.

#24: Hiljalleen hetkiin onnellisiin

Kirjoitukset ovat tähän asti olleet aika masentavia. Tähän väliin on hyvä astua hieman kevyempään tunnelmaan ja vilkaista, miltä elämä unelmakodissa näytti, kun vastoinkäymiset alkoivat hellittää ja pääsimme vihdoin asettumaan taloksi.

Aamunäkymä sängystä oli mieletön. Rakastin avata silmät ja tuijottaa esteetöntä näkymää edessäni. Todellisuudessa näkymän yleensä peitti Ama ja Olia ja vielä useammin silmäni olisivat rakastaneet enemmän pidempiä yöunia, mutta nautin silti jokaisena aamuna siitä, ettei vastapäässä tuijottanut naapuritalon seinä.

 

Meidän makuuhuone: 

 

 Lapset nukkuvat ainakin jonkun aikaa samassa huoneessa, joten teimme yhdestä makuuhuoneesta lapsille leikkihuoneen:

 

Tunnelmointia olohuoneessa: 

 

Maaliskuun 15. päivä meillä tuli Jiin kanssa 13 vuotta täyteen. Pääsimme lopulta sitäkin juhlistamaan uudessa kodissa erinomaista illallista nauttien. Alkuruokana oli rucolaa ja bresaolaa, pääruokana avokadopastaa ja jälkiruokana belgialainen suklaajuustokakku. Lapset olivat hoidossa, joten pitkästä aikaa saimme herkutella myös hyvillä viineillä.

Ellei tarina jatkuisi niin värikkäänä kuin se tulee jatkumaan, sen voisi lopettaa näihin tunnelmiin näillä sanoin: 

”Niin he elivät elämäänsä onnellisina loppuun saakka. Sen pituinen se.”