Kirjoitukset ovat tähän asti olleet aika masentavia. Tähän väliin on hyvä astua hieman kevyempään tunnelmaan ja vilkaista, miltä elämä unelmakodissa näytti, kun vastoinkäymiset alkoivat hellittää ja pääsimme vihdoin asettumaan taloksi.
Aamunäkymä sängystä oli mieletön. Rakastin avata silmät ja tuijottaa esteetöntä näkymää edessäni. Todellisuudessa näkymän yleensä peitti Ama ja Olia ja vielä useammin silmäni olisivat rakastaneet enemmän pidempiä yöunia, mutta nautin silti jokaisena aamuna siitä, ettei vastapäässä tuijottanut naapuritalon seinä.
Meidän makuuhuone:
Lapset nukkuvat ainakin jonkun aikaa samassa huoneessa, joten teimme yhdestä makuuhuoneesta lapsille leikkihuoneen:
Tunnelmointia olohuoneessa:
Maaliskuun 15. päivä meillä tuli Jiin kanssa 13 vuotta täyteen. Pääsimme lopulta sitäkin juhlistamaan uudessa kodissa erinomaista illallista nauttien. Alkuruokana oli rucolaa ja bresaolaa, pääruokana avokadopastaa ja jälkiruokana belgialainen suklaajuustokakku. Lapset olivat hoidossa, joten pitkästä aikaa saimme herkutella myös hyvillä viineillä.
Ellei tarina jatkuisi niin
värikkäänä kuin se tulee jatkumaan, sen voisi lopettaa näihin tunnelmiin näillä
sanoin:
”Niin he elivät elämäänsä onnellisina loppuun saakka. Sen pituinen se.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti