Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

sunnuntai 21. elokuuta 2016

#30: Unelmat vesivahingon myötä viemäriin


Vesivahingon havaitsemisesta alkoi tapahtumaketju, joka on vielä tänäkin päivänä kesken. Vahingosta on kohta viisi kuukautta, mutta meillä ei ole vieläkään asiaa kotiin. Mitä kaikkea matkan varrelle on mahtunut? Sitä on tarkoitus selvittää seuraavien kirjoitusten aikana.

Oli ahdistavaa olla uudessa taloyhtiössä, kun ei ollut tietoa, miten vahinkotilanteessa tulisi toimia. Edellisessä kodissa sävelet olisivat olleet selvät ja homma kirkkaasti hallussa, mutta nyt mielen valtasi epätoivo asianhoidosta. Soitimme ensimmäisenä taloyhtiön puheenjohtajalle. Hän ei päässyt paikalle, mutta ohjeisti soittamaan tekniselle isännöitsijälle. Tekninen isännöitsijä ei erikoisemmin ottanut kantaa asiaa vaan totesi, että mitä enemmän hoidamme asiaa itse, sen enemmän taloyhtiö säästää – hän laskuttaa jokaisesta liikkeestään asian suhteen.


Puheenjohtaja soitti seinänaapurillemme, joka on LVI-alalla. Puheenjohtaja laittoi lisäksi sähköpostia taloyhtiön muille asukkaille. Yksi asukkaista ohjeisti, että meillä on taloyhtiössä vakuutusmeklari, johon kannattaa olla yhteydessä. Puhelimet lauloivat pitkin iltaa, kun yritimme saada toimintaohjeita ja soitimme ohjeiden mukaisesti aina seuraavalle ja seuraavalle henkilölle ja välissä päivitimme tilannetta ketjun aiemmille henkilöille.

Vakuutusmeklari antoi putkimiehen numeron, johon soitimme. Putkimies oli jo viikonlopun vietossa, mutta hän antoi toisen yrityksen päivystävän putkimiehen numeron. Ihmettelimme hieman, miksei putkimiestä voinut tilata samasta kaupungista, jossa oltiin, mutta noudatimme ohjeita ja putkimies ajoi 30 kilometrin päästä naapurikaupungista käymään.

Kävimme tapahtuneen läpi ja putkimies alkoi tutkia asiaa. Ensimmäisenä purettiin komero kerrallaan rakenteita keittiön puolelta auki. Keittiön kattoon muodostui vesihelmi jatkuvalla syötöllä. Yläkerta oli edelleen kuiva ja myös lämminvesivaraajan alla olevat putket olivat kuivat. Vesi valui kerrosten välisissä rakenteissa. Vuotokohtaa ei saatu tarkasti paikannettua, koska rakenteita oli sitä varten purettava. Putkimies arveli vuodon olevan lämminvesiputkessa. Putkimies teki vain välttämättömät toimenpiteet lisävahinkojen estämiseksi eli sulki lämpimän veden kokonaan. Vuoto loppui.

Yläkaapin ja katon välistä


Äitini ja siskoni Ässä olivat aprillipäivänä mökillä. He luulivat koko vesivahingon olevan vuosisadan hauskin aprillipila. Ääni kellossa muuttui, kun laitoin muutaman kuvan siististä ja hyväkuntoisesta keittiöstämme. Luonnollisesti olin yhteydessä myös Myyntimieheen. Kerroin, että ei tarvitse huolehtia väärinsijoitetusta jääkaapista, kosteusongelma ei johtunut siitä. Meillä oli käsissä paljon isompi ongelma kuin yksi kodinkone. 

Myyntimies vastasi: ”Hyi kamala! Onhan taloyhtiötä informoitu tästä kauheudesta? Taas lisää murhetta täysin puun takaa.” Tähän asuntokauppaan liittyviä murheita oli pomppinut puiden takaa siihen tahtiin, että luulisi tiheimmästäkin ryteiköstä jo puiden loppuneen. Mutta ei näköjään Myyntimiehen metsästä.

Elämä puolivuotiaan sinappikoneen kanssa ilman lämmintä vettä oli vähintäänkin extremeä. Suomalaisella sisulla yksi viikonloppu kuitenkin selätettiin heittämällä. Lisäksi ihana seinänaapurimme Lara soitti tilanteesta kuultuaan ja kertoi, että voimme vapaasti käyttää heidän suihkuaan ja lämmintä vettä, jos tarvitsemme. Välittävien naapureiden tuki tuntui hyvältä ja lohduttomuus vaihtui toiveikkuuteen, kyllä tästä selvitään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti