#158: Aktiivista elämää

Jostain syystä lupasin palata viikon takaiseen kiireeseen vielä uudestaan, mutta enää en muista, että miksi ja tarkemmalla harkinnalla en keksi edes syytä, miksi ketään kiinnostaisi lukea kiireistäni yhtään enempää 😃

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna voin taas huonosti: olin väsynyt, ylähampaisiin sattui ja poskipäissä tuntui kova paine. Syykin selvisi, kun neurologi seuraavana maanantaina soitti ja kertoi pään magneettikuvauksen tuloksista: mitään vakavaa ei pääkopasta löytynyt, mutta poskiontelotulehdus näkyi kuvissa. Seuraavana päivänä taas lääkäriin, joka määräsi antibioottikuurin sekä sairauslomaa. Sairausloma tuli huonoon väliin enkä lopulta levännyt yhtään päivää: keskiviikkona kävin työn merkeissä Turussa ja viikonlopun kruunasi lauantaina Raumalla pidetty asiakastilaisuus. Lepäilyn sijaan tuli huhkittua 6-päiväinen työviikko, mutta se on onneksi takana nyt.

Jii osti pari viikkoa sitten uuden puhelimen ja sai kylkiäisenä aktiivisuusrannekkeen. Heitin vitsillä, että voin ottaa sen rannekkeen, mihin Jii totesi, että näin oli vähän ajatellutkin, koska ei itse kokenut tarvitsevansa sitä mihinkään. En tiedä, mihin minäkään sitä tarvitsin. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi haluaisin jonkun laitteen kertovan minulle, miten laiska olen ja miten vaarallisen vähän liikun. Tiedän sen ilman rannekkeitakin.

Jii hoputti koko kiireisen viikon, että ottaisin rannekkeen käyttöön, mutta tiesin, ettei siinä olisi ollut mitään järkeä. Aamulla heräsin kukonlaulun aikaan ja painelin töihin tekemään kiireisimpiä töitä alta pois. Kun pääsin kotiin, jatkoin taloyhtiön tilinpäätöksen vääntämistä. Samaan aikaan yritin pitää yhteyttä taloyhtiön juristiin, joka pyysi aineistoa lähteäkseen ajamaan taloyhtiön asiaa Myyntimiestä vastaan. Taloyhtiön sähkölasku huitelee pilvissä ja yhden pihalampun viemä sähkönmäärä on niin huima, että epäilen lampun valaisevan koko pitäjäämme (vaikka tuo onneton räpiskä ei taida riittävästi valaista edes metrin aluetta ympäriltään). Yritin löytää selitystä myös sähkönkulutukseen.

Vesilaitos pyysi ilmoittamaan mittarilukeman vuosilaskutusta varten ja yhtenä aamuna pinkaisin ennen töihin lähtöä katsomaan lukeman päämittarilta. Koneelle päästyäni laitoin lukemat exceliin ja aloin ihmetellä, kun päämittarin lukema eroaa huoneistokohtaisista mittareista hetkittäin yli 100 kuutiota. Samalla ajanjaksolla vedenkulutus on ollut noin 60 kuutiota per asunto, joten kyse ei ole ihan mitättömästä heitosta. Taloudenhoitaja kertoi, että eroa on ollut aina. Asiaa ei ole kukaan kuitenkaan koskaan selvitellyt. Joko joku on ilmoittanut omaa lukemaansa jatkuvasti väärin tai sitten mittareissa on ongelmaa. Tehtävälistalleni pääsi siis myös selvitys vesimittareihin liittyen.

Tilinpäätös ei ollutkaan mikään ihan simppeli soppa selvitettäväksi, kun yhtiössä ei ole ikinä laadittu asunto-osakeyhtiönlain vaatimaa toimintakertomusta. Kertomuksen liitteenä pitäisi olla muun muassa laskelmat vastikkeiden käytöstä, mitä ei yhtiössä ole ikinä tarkastettu. Laskelman tarkoitus on osoittaa, kuinka paljon hoitovastiketta on kerätty ja mihin nämä rahat on käytetty. Yhtä lailla laskelmasta nähdään, kuinka paljon rahoitusvastiketta on kerätty ja onhan se käytetty vain yhtiön lainojen lyhentämiseen, kuten laki vaatii. Näistä laskelmista selviävät yli- ja alijäämät, jotka vaikuttavat vastikkeiden keräämiseen seuraavalla tilikaudella.

Laskelmia ei ole koskaan tehty. Kukaan ei ole koskaan tarkistanut, mihin kerättyjä vastikkeita on käytetty. Tämä on johtanut siihen, että kun jonain vuonna hoitovastiketta oli kerätty liian vähän, oli menoja paikattu jäljellä olevilla rahoilla eli rahoitusvastikkeella. Rahoitusvastiketta ei saa käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon yhtiökokous on päättänyt. Sen lisäksi henkilökohtaisesti haluaisin, että jos maksan – tai kuvittelen maksavani – yhtiölainaani pois, raha myös tähän käytettäisiin eikä lainanlyhennystäni käytettäisi esimerkiksi talkoiden jätelavan maksamiseen.

Ongelmaa oli myös toisin päin. Jonain vuonna lainoja oli lyhennetty enemmän kuin rahoitusvastiketta oli kerätty. Äkkiseltään voisi ajatella, että samasenväliä, lopputuloshan on, että tasan menee. Vaan eihän se mene, jos ovat henkilöt vaihtuneet, kuten meidänkin yhtiössä on. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että rahoitusvastikkeita ei välttämättä kerätä kaikilta, kuten hoitovastiketta tehdään. Joku on voinut maksaa lainaosuutensa pois ja hänen maksuvelvollisuutensa tietyn lainan osalta päättyy tietysti siihen. Jos yhtiö käyttää hoitovastikerahoja lainanlyhennyksiin, tarkoittaa se sitä, että jo lainaosuutensa pois maksanut henkilö maksaa hoitovastikkeella muidenkin lainanlyhennyksiä.

Ei siis ihan samasenväliä, miten niitä vastikkeita kerätään ja mihin niitä käytetään. Väänsin laskelmia kolme päivää tuntikausia, mutta laskelmat eivät vain täsmänneet. Yksi yö kävin yhtiön vanhat tilinpäätökset vuoteen 2002 asti ja yritin laskea vanhoja jäämiä. Ongelmia muodostui jo heti tuoreimmista tilinpäätöksistä, kun edes tilinpäätöksessä esitetyt luvut eivät täsmänneet. Niistä olikin ihan helppo yrittää laskea yhtään mitään. 

Yhteenlasku tuottanut hieman ongelmia jollekin...

Yhtiön terassiremontin suunnittelusta piti ex-puheenjohtajan pyytää tammikuussa tarjoukset, jotta pääsemme asioissa eteenpäin. Yhtiön lukituksen uusinta, takkahormien kuntotutkimuksen suunnittelu sekä mahdollinen sähköpattereiden uusinta vaativat toimenpiteitä myös. Yhdessä asunnossa oli mitattu korkeita radon-pitoisuuksia ja osakas hiosti jatkuvasti, mitä toimenpiteitä hallitus on asialle tehnyt. Tunsin tukehtuvani työmäärän alle.

Laitoin hallitukselle viestiä, että tarvitsen apua. Kerroin, etten selviä keskeneräisistä töistä enkä ole edes fyysisesti kunnossa vaan pitäisi olla lepäämässä. Kysyin ehdotuksia sähkö- ja vesiasioiden selvittämiseen ja kysyin, missä mennään suunniteltujen remonttien kanssa. Pyysin mielipiteitä tilinpäätöksen ja mahdottomien laskelmien kanssa. Pyysin ex-puheenjohtajaa vastaamaan muutamaan juristin esittämään kysymykseen ja toimittamaan minulle pikaisesti juristin pyytämiä asiakirjoja. Pyysin vielä kerran myös reklamaatiota, jonka puheenjohtaja oli urakoitsijalle toimittanut (kyllä, sitä samaa, jota on kohta puoli vuotta odoteltu, #112), sillä se pitäisi olla hallituksen kokouspöytäkirjan liitteenä ja toiminnantarkastajan tulisi kohta käydä läpi niin pöytäkirjat kuin liitteetkin enkä halunnut huomautusta tällaisesta asiasta.

Ei vastausta. Ei puheenjohtajalta eikä hallituksen toiselta herrasmieheltä. Ei apuja eikä ideoita, miten jatketaan. Jatkoin itkua vääntäen yksin ja kirosin talkoohenget, yhdessä tekemiset sekä asunto-osakeyhtiöt alimpaan helv.. hitsiläiseen ja päätin rakennuttaa omakotitalon.

Tuttavat hokevat kuorossa, että jätä sinäkin tekemättä, mutta kuka nämä asiat sitten tekevät? Laki asettaa tilinpäätökselle tarkat vaatimukset enkä minä voi ottaa vastuulleni väärin tehtyä tai tekemättä jätettyä tilinpäätöstä. Yhtiökokous päätti viedä vahingonkorvausasian Myyntimiestä vastaan eteenpäin. Jos hallitus jättää päätöstä noudattamatta, olemme kohta itse henkilökohtaisessa vastuussa niille osakkaille, jotka eivät hallituksessa ole.

Vain meidän perheemme kärsi vesivahingosta ja asuimme seitsemän kuukautta muualla tuhlaten koko viime vuoden sotkun selvittämiseen. Yhtiö ei tullut vastaan edes yhden kuukauden yhtiövastikkeella, mutta nyt minut on jätetty yksin käymään taistelua Myyntimiestä vastaan myös yhtiön puolesta. Ja omakin taistelu samaista tahoa vastaan on käynnissä (kunhan taas muistuttelen asianajajaa asian eteenpäin viemisellä, #120). Päätin, että jätän sähkö- ja vesisasiat selvittämättä, mutta oma osuutemme noista kustannuksista on noin 6 000 euroa vuodessa. Se on iso raha, jolle keksin varmasti jotain muutakin käyttöä, jos selviää, että edes osa siitä johtuu mittarivirheistä tai mistä tahansa. Ja naapuri kärsii radonista, joka aiheuttaa muun muassa keuhkosyöpää. Ei ole kovin puhdas omatunto, kun tiedän, että asia seisoo ja pahimmassa tapauksessa kyseessä on toisen terveys. Ja ehkä omakin terveys.

Että sellainen viikko. Istuin tekemässä töitä joko työnantajalle tai taloyhtiölle yhteensä noin 16 tuntia päivässä. ”Nukuin” asioita pyöritellen ehkä noin kuusi tuntia. Aktiivisuusranneke olisi varmaan irtautunut ranteestani vähin äänin, pakannut remminsä laatikkoon ja hipsinyt huomaamatta ulko-ovesta ulos, jos olisi joutunut sitä menoa mittailemaan. Työmatka Raumalle oli mahtava. Pakkasin Jiin ja lapset mukaan ja ajoimme Raumalle jo perjantaina. Perheen mukanaolo oli fantastista tietysti perheen itsensä takia, mutta myös siksi, että ajamisen sijasta pääsin tekemään töitä myös ajomatkat. En todella ylpeile aiheella vaan toimintani on täysin kaikkia elämänohjeitani vastaan. Otan mielelläni vastaan konkreettisia neuvoja, miten tämän umpikujan voisi ratkaista. Pelkkä ”jätä tekemättä” ei riitä. Mutta tällä menolla ei käteen jää kuin kohtuuton työputki ja kohta olenkin sitten pelkkä koiranputki hautausmaalla. 

Raumalta

Perjantai-iltana illastimme Raumalla ravintolassa ja tuo hetki oli viikon ensimmäinen, kun oikeasti olin perheeni edessä läsnä. Aamuyöllä kattoa tuijotellessani päätin, että ilmoitan tulevassa yhtiökokouksessa, etten ole käytettävissä yhtiön luottamustehtäviin jatkossa. Olkoonkin niin, että 30 vuotta täällä on sulassa sovussa jokainen oman osansa hoitanut. Ymmärrän, että jokaisella on omakin elämänsä, mutta niin se olisi minullakin. Kun joku ei ehdi ja halua jotain hoitaa, se kaatuu jonkun muun hoidettavaksi. Ja kun kukaan muu ei hoida mitään, se kaatuu minun hoidettavaksi.

Sain minä nyt vihdoin muutkin vähän osallistumaan. Otin puhelimen kauniiseen (?) kouraani ja soitin, josko herrat voisivat edes allekirjoittaa hallitusten viimeiset pöytäkirjat. Asia luvattiin hoituvan, kun laitan pöytäkirjat ensin toisen postilaatikkoon ja hän laittaa eteenpäin toiselle. Vihdoin eilen pöytäkirjat olivat löytäneet allekirjoitettuina takaisin meidän laatikkoon – eihän siihen mennytkään kuin kaksi viikkoa. 

"Mutta on tää pitkän pitkä tie..."